Ruokakasvatus on koko kunnan terveyden edistämistä

Sote-uudistus toteutuu viimein, kun sosiaali- ja terveyspalveluissa valtikka siirtyy vuoden 2023 alusta hyvinvointialueille. Kunnille jää kuitenkin vastuuta kuntalaisten terveyden edistämisestä, jota toteutetaan jatkossa yhteistyössä hyvinvointialueen kanssa. Missä ja miten kunta toteuttaa terveyden edistämistyötä, kun terveydenhuollon ammattilaiset kaikkoavat hyvinvointialueelle?

Yksi käytännöllinen esimerkki kuntaan jäävästä terveyden edistämistyöstä on lasten ruokakasvatus. Se on moniammatillista yhteistyötä, johon osallistuvat varhaiskasvatuksen ammattilaiset, perusopetuksen henkilöstö, ruokapalveluhenkilöstö sekä tietysti myös neuvolan ja kouluterveydenhuollon väki. Ruokakasvatus on osa varhaiskasvatus- ja opetussuunnitelmaa. Laadukas ruokakasvatus tapahtuu siellä, mihin aikuiset sen tietoisesti tuovat – ryhmätiloissa, piha-alueilla, luokissa ja päiväkoti- ja kouluravintoloissa. Varhaiskasvatus ja perusopetus muodostavat lapselle jopa 14 vuoden oppimisjatkumon, jonka aikana kunta tarjoaa lapselle yli 3000 ateriaa.

Ruokakasvatuksen ja ravitsemuksen huomioiminen osana kunnan terveyden edistämistyötä on vielä vähäistä. Valtiotieteiden maisteri Vilma Lappalainen kävi pro gradu -työssään läpi kuntien hyvinvointikertomuksia ja tiivistää nykytilanteen näin: ”Tutkimuksen keskeinen tulos oli, että ravitsemuksen potentiaalia kansanterveyden edistäjänä ei kunnissa tunnisteta. Haasteita on sekä terveyden edistämisen toteuttamisessa että ravitsemuksen näkemisessä terveyden tärkeänä osatekijänä.”

Ruokakasvatus ja hyvä ravitsemus tuovat sekä lyhyen että pitkän tähtäimen hyötyjä. Lyhyellä tähtäimellä hyvin ravitut lapset jaksavat keskittyä, leikkiä ja oppia varhaiskasvatus- ja kouluarjessa. Pidemmällä tähtäimellä hyvä ravitsemus on yksi peruspilareista lapsen terveelle kasvulle ja kehitykselle, joka tuo terveyttä vuosikymmeniksi eteenpäin. Pitkällä tähtäimellä ruokakasvatus on myös kuntalaisten taloudellisesti, sosiaalisesti ja ravitsemuksellisesti kestävän tulevaisuuden rakentamista.

Kuntatoimija, tänään on erinomainen päivä tunnistaa ruokakasvatuksen ja ravitsemuksen mahdollisuudet kuntalaisten terveyden edistämisessä! Ja apuakin tähän työhön on tarjolla. Tutustu Kokonaisvaltaista ruokakasvatusta varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen (KOKOAVA) -hankkeeseen verkkosivuilla: https://sites.uef.fi/kokoava/

 

Tutkija Kaisa KähkönenKaisa Kähkönen
TtM, laillistettu ravitsemusterapeutti
Väitöskirjatutkija, Ruokakunta-hankkeen hankekoordinaattori
Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö, lääketieteen laitos, Itä-Suomen yliopisto

 

Lähteet:

Lappalainen V. Ravitsemuspolitiikalla parempaa terveyttä, Kuntien ravitsemuspolitiikka kansanterveyden edistäjänä, Pro gradu- työ, Helsingin yliopisto, 2021.

 

Professorin kesä

Entisen valtionvarainministerin unohtumaton lausahdus – ”Professorilla on kolme syytä olla professori – kesä-, heinä- ja elokuu” – mielessäni odotin mielenkiinnolla ensimmäistä kesää täysprofessorina. Tässä muutamia muistiinmerkintöjä tuosta myyttisestä ajasta.

Kesäkuu

Kesäkuussa maailma tehdään valmiiksi ennen juhannusta, olipa pandemia tai ei. Suunnitellaan tutkimusta ja opetusta. Pidetään vähintään yksi palaveri joka projektissa. Täytetään Solea, Mepcoa, Rondoa, Saimaa, Weboodia. Tehdään ensi lukuvuoden kurssisuunnitelmat ja työsuunnitelmat. Artikkelikäsikirjoituksia ja graduja tippuu sähköpostiin kommentoitavaksi jatkuvalla syötöllä.

Suomeen laskeutunut lämpöaalto ei varsinaisesti paranna työtehoa. Kotikonttorilla on jo aamusta +28. Työhuoneessa näihin asteisiin päästäisiin vasta muutama tunti myöhemmin, mutta etäkokoustaminen vaatii nopeat varikkopysähdykset, joten hikoilen kotona. Jaksaminen on koetuksella päivän mittaisissa etäkokouksissa ja puhuminen koneelle ei energisoi. Juhannus lähestyy ja vauhti kiihtyy.

”Ikuinen Teamssi tietokoneel jatkuu
Zoomiin tarunhohtoiseen.
Ei enää duunii, painan puita uuniin
Syvemälle skutsiin meen”*

Heinäkuu

Kokonaistyöaikajärjestelmän vuosittainen vapaajakso on koittanut! Aika kuluu nopeasti käsikirjoituksen kirjoittamisen ja apurahahakemusten arvioinnin parissa. Tuntuu uskomattomalta, että voi yhtäjaksoisesti keskittyä yhteen asiaan! Mitä nyt reitiltään harhautunut pörriäinen joskus katkaisee ajatuksen juoksun.

Koronatilanne kehittyy heinäkuun aikana huonompaan suuntaan ja hautaa viimeisetkin haaveet paluusta aitoon normaaliin. Nykypäivän digitaaliset järjestelmät mahdollistavat paljon, mutta kaikki ei ole mennyt parempaan suuntaan: tutkimusprojektien palavereissa on vähemmän ideointia ja tieteelliset kokoukset muistuttavat enemmän tiedotustilaisuuksia, kun spontaani vuorovaikutus on jäänyt pois.

Elokuu

Elokuu koittaa ja samalla paluu töihin. Opetusta ei enää suunnitella vaan toteutetaan. Opiskelijat ovat ahkeroineet kesällä, joten uusia graduja ja käsikirjoituksia on luettavana. Apurahahakemuskausi on jo päällä, joten kirjoittamista riittää.

Yhteenvedon paikka

Ovatko nämä kolme kuukautta syy olla professori? Ovat ja eivät ole, sillä kesäkuukaudet eivät juurikaan eroa muusta lukuvuodesta. Opetusta on vähemmän, hallintoa tasaisen tappavasti ja tutkimukselle ei vieläkään riittävästi aikaa. Tarinan opetus (jos sellaisen haluaa) on enemminkin siinä, että kun asiaa katsoo vain yhdestä suunnasta, niin ei välttämättä tule ajatelleeksi kokonaisuutta.

Ennen vanhaan perustutkinto-opiskelijasta on voinut näyttää siltä, että yliopiston toiminta lakkaa kolmen kesäkuukauden ajaksi. Me yliopistolaiset toki tiedämme, että näin ei ole.

* Mukaeltu JVG:n Ikuinen vappu -laulun sanoituksesta.

 

Professori Jaana Rysä.Jaana Rysä
Lääkeainetoksikologian professori
Farmasian laitos, Itä-Suomen yliopisto