Alueiden kehittäminen edellyttää laajempaa ymmärrystä monipaikkaisuuden mahdollisuuksista

Monipaikkaisuus on jo nyt osa miljoonien suomalaisten elämää. Keskustelua monipaikkaisuudesta käydään kuitenkin pitkälti vielä käsite- ja ilmiötasolla. Tarkastelun ulkopuolelle jää usein se, millaisia muotoja monipaikkaisuus konkreettisesti saa alue- tai paikallistasolla, ja millaista politiikkaa ja kehittämistoimia tämä edellyttää.

Monipaikkaisuudessa on tiivistetysti kyse siitä, että ihmiset viettävät arkea ja vapaa-aikaa yhden kiinteän asuinpaikan sijaan useissa eri paikoissa. Monipaikkaisuus voi olla myös paikan vaihtamista saman päivän sisällä esimerkiksi työn ja kodin välillä.

Monipaikkaisesta asumisesta on kyse silloin, kun monipaikkaisuuteen liittyy yöpymistä useissa eri paikoissa. Monipaikkaiseen asumiseen on useita eri syitä kuten vapaa-ajan vietto, työssäkäynti, sosiaaliset syyt tai omaisuuden hoito.

Monipaikkaisuus ei aina ole oma valinta. Se voi olla enemmän tai vähemmän myös pakon sanelemaa – esimerkkeinä asunnottomat, laitoshoidossa olevat, vuoroasuvat lapset tai työpaikan perässä liikkuvat.

Vapaa-ajan asujat voivat tuplata kesäkuukausina kunnan väkiluvun

Merkittävin monipaikkaisuuden muoto on vapaa-ajan asumiseen liittyvä monipaikkaisuus. Vapaa-ajan asunnoilla vietetään entistä enemmän aikaa. Usein ne muodostuvat käyttäjälleen toiseksi kodiksi. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa ulkomaakuntalaisten omistamien vapaa-ajan asuntojen käyttöaste on keskimäärin 85 vuorokautta vuodessa.

Monipaikkaisuuden merkitys korostuu erityisesti alueilla, jolla maaseudun virkistyskäyttö sekä erilaiset monipaikkaiset ryhmät ovat lisääntyneet samaan aikaan kun vakituisen rekisteröityneen väestön määrä on vähentynyt. Osassa Suomen kuntia vapaa-ajan asuntoja on jo selkeästi enemmän kuin vakituisia asuntoja.

Vilkkaissa mökkikunnissa monipaikkainen vapaa-ajan väestö lisää merkittävästi alueella aikaansa viettävien määrää suhteessa kuntien virallisiin asukaslukuihin. Tällaisia kuntia ovat muun muassa Kustavi, Puumala, Kuhmoinen ja Hirvensalmi sekä Pohjois-Karjalassa Heinävesi ja Rääkkylä.

Esimerkiksi Heinävedellä ja Rääkkylässä on enemmän vapaa-ajan asuntoja kuin vakituisesti asuttuja asuntoja. Haja-asutusalueen väestö jopa kaksinkertaistuu kesäkuukausina.

Etätyö ja paikkariippumaton työ vähentävät pendelöintiä

Vapaa-ajan asumisen suosiota kasvattaa etä- ja paikkariippumaton työn lisääntyminen, jota koronapandemia on vielä vauhdittanut.

Etätöitä tehdään niin kotona ja kahviloissa kuin vapaa-ajan asunnoissakin. Säännöllisesti kotona työskentelevien työikäisten osuus on esimerkiksi Uudellamaalla jo 36 prosenttia.

Myös erillisten etätyötilojen suosio on lisääntynyt. Niitä myös toivotaan kehitettävän kunnissa lisää. Osa monipaikkaisesti työskentelevistä pitää tärkeänä, että vapaa-ajan asunto säilyy työstä vapaana alueena.

Pohjois-Karjalan ulkomaakuntalaisille vapaa-ajan asukkaille tehty kyselytutkimus kertoo, että 46 prosenttia työikäisistä on työskennellyt säännöllisesti tai satunnaisesti vapaa-ajan asunnossaan tai mökkiseudullaan vuoden 2021 aikana. 47 prosenttia vastaajista olisi kiinnostunut tekemään nykyistä enemmän etätöitä vapaa-ajan asunnoltaan.

Yli neljännes työikäisistä vastaajista ilmoittaa olevansa kiinnostunut myös koko- tai osa-aikaisista työmahdollisuuksista mökkiseudulla. Kiinnostuneiden joukossa on muun muassa sote-alan työtekijöitä ja opettajia. Myös viisi prosenttia eläkkeellä olevista on kiinnostunut mökkiseutunsa työmahdollisuuksista.

Vaikka etätyöt ovat lisänneet vapaa-ajan asunnoilla vietettävää aikaa, itse etätyö voi myös vähentää ihmisten monipaikkaista asumista, koska tarve matkustaa mahdollisesti toisella paikkakunnalla sijaitsevalle työpaikalle vähenee. Pohjois-Karjalassa kuntien välisen työssäkäynnin eli pendelöinnin vaikutus väestön kausivaihteluun on jo tällä hetkellä maakuntatasolla tarkasteltuna varsin vähäinen.

Monipaikkaiset elävöittävät paikallista kansalaistoimintaa

Monipaikkaisuuskeskustelussa vähemmälle huomiolle jää usein se, kuinka monipaikkaiset asukkaat osallistuvat – tai haluaisivat osallistua – mökkiseutunsa yhteisölliseen toimintaan.

Pohjois-Karjalan ulkomaakuntalaisista vapaa-ajan asukkaista joka kymmenes kuuluu jo johonkin alueen yhdistykseen. Lähes saman verran on heitä, jotka olisivat kiinnostuneita mökkikuntansa yhdistystoiminnasta. Vapaa-ajan asukkaista noin puolet on kiinnostuneita seuraamaan mökkikuntansa asioita ja osallistumaan kylän tai kunnan toimintaan.

Monipaikkaisilla asukkailla voi vähäväkisissä kunnissa olla jo ratkaisevan tärkeä rooli esimerkiksi tapahtumien tai urheiluseurojen toiminnalle. Näin on esimerkiksi Ilomantsissa, jossa urheilujoukkueiden kokoon saaminen on tietyissä lajeissa pitkälti monipaikkaisten varassa.

Pohjois-Karjalan kunnissa kunta- ja järjestötoimijoille toteutetuissa keskusteluilloissa erityisesti monipaikkaiset vapaa-ajan asukkaat samoin kuin kausityöntekijät tunnistettiin ryhmiksi, jotka haluttaisiin tiiviimmin mukaan paikalliseen yhdistystoimintaan sekä kuntien kehittämiseen. Monipaikkaisten tavoittaminen ja tietoisuuden lisäämineni kuntien ja yhdistysten toiminnasta tunnistettiin selkeäksi kehittämiskohteeksi.

Lisääntyvät hoivatarpeet ohjaavat monipaikkaisuuteen

Monipaikkaisuus koskettaa myös hoivasektoria. Yhtäältä kysymys on etäällä asuvien lähiomaisten osallistumisesta ikääntyneiden vanhempien tai sukulaisten hoivaan. Väestön ikääntymisen ja kaupungistumisen myötä yhä useamman maaseudulla asuvan ikääntyneen ihmisen lähin omainen asuu kaukana eri kunnassa tai kaupungissa.

Toisaalta kyse on myös monipaikkaisten vapaa-ajan asukkaiden omista lisääntyvistä hoivan tarpeista ikääntymisen myötä.

Virallisesti maakunnan ulkopuolella asuvista Pohjois-Karjalan vapa-ajan asukkaista enemmän kuin joka kymmenes ilmoittaa, että mökkiseudulla vietettyyn aikaan liittyy omaisen tai läheisen hoivaa ja auttamista arjen askareissa. Suunnilleen sama määrä arvioi, että tulevaisuudessa mökkeilyyn liittyy alueella asuvan omaisen hoivaa.

Näin lähes joka neljännen ulkomaakuntalaisten kohdalla läheisen hoiva kytkeytyy joko nyt tai lähitulevaisuudessa vapaa-ajan asunnolla vietettävään aikaan.

Ikääntyvät yksinasujat ovat monipaikkaisen hoivan kasvava kohderyhmä

Hieman yli puolet hoivan ja avun tarjoajista ovat työssäkäyviä tai yrittäjiä, joskin varsin suuri osa myös itse ikääntyneitä. Yli kaksi kolmannesta avun tarjoajista on yli 60-vuotiaita.

Hoivaan yhdistyy työssäkäyvien osalta usein etätyöskentely, tai vastaavasti otetaan vuorotteluvapaata. Ihmiset myös järjestelevät elämäänsä uudelleen hoivan vuoksi. Aikansa jatkunut etähoiva johtaa osalla paikkakunnalle muuttoon tai muuttoon lähemmäksi ikääntyviä omaisiaan hoivan tarpeen lisääntyessä.

Ikääntyvän väestön, erityisesti yksinasuvien, hoivaan ja huolenpitoon liittyvät kysymykset nousevat entistä merkittävimmiksi kysymyksiksi ikääntyvissä kunnissa.

Ikääntyneiden yksinasuvien kohdalla asumiseen tulee mitä ilmeisemmin liittymään entistä enemmän toisessa osoitteessa asuvan omaisen tarjoamaa huolenpitoa. Ikääntyvän väestön hyvinvoinnin turvaaminen edellyttää monipaikkaisen hoivan mahdollistamista ja tukemista.

Tilastokeskuksen mukaan Pohjois-Karjalassa oli vuonna 2020 yli 41000 yksinasuvaa, mikä on noin 48 prosenttia maakunnan kaikista asuntokunnista. Noin 40 prosenttia yksinasuvista on yli 65-vuotiaita. Kaikkiaan maakunnassa asuu yksin yli 8400 yli 75-vuotiasta. Erityisen paljon ikääntyneitä yksinasuvia on Heinävedellä, Rääkkylässä ja Ilomantsissa.

Artikkeli on julkaistu alunperin MustRead Akatemia -verkkopalvelussa.

Mari Kattilakoski
Tutkijatohtori
Karjalan tutkimuslaitos, Itä-Suomen yliopisto

Erikoistutkija
Suomen ympäristökeskus

Asiantuntijan käyttöohjeet

Työelämä on täynnä asiantuntijoita, asiantuntijatyötä ja asiantuntijaorganisaatioita. Jokaisen on helppo nimetä joku asiantuntija ja asiantuntija-termiin liittyy tietynlaista arvostusta ja kunnioitusta.

Mutta mistä itse asiassa puhumme, kun puhumme asiantuntemuksesta ja asiantuntijoista? Entä miten asiantuntijoita voi johtaa? Tutkin sitä työssäkäyville aikuisopiskelijoille tarkoitetuilla Johtajuus ja asiantuntijatyö -kursseilla syntyneiden harjoitusmateriaalien avulla.

Asiantuntija on tiedonhaun ekspertti

Niin fyysikko, kosmologi, jääkiekkovalmentaja, professori, automekaanikko, puuseppä kuin vaikkapa mikrotukihenkilö voi olla asiantuntija. Pelkkä maine ei kuitenkaan aina kerro korkeatasoisesta asiantuntemuksesta.

Asiantuntija on laajasti tunnustettu tiedon, taidon tai tekniikan lähde, jonka arviointikyky ja asema on tunnustettu julkisesti tai kollegojen keskuudessa. Asiantuntijoilla on siis määrällisesti enemmän, laadukkaampaa ja syvempää tietämystä ja/tai taitoa kuin muilla samalla alalla tai tehtävissä työskentelevillä henkilöillä.

Asiantuntija ei ainoastaan havaitse sitä, mitä täytyy saada aikaiseksi. Hän myös ymmärtää heti, miten asian voi tehdä ja miten kannattaa toimia. Vaikka tilanne olisi uusi, hänellä on joustavuutta soveltaa siihen osaamistaan ja kokemustaan.

Asiantuntijat ovat myös tiedonhaun eksperttejä. He pystyvät sujuvasti etsimään tilanteeseen liittyvän luotettavan tiedon, reflektoimaan ja sen mukaan päättelemään asiasta jotakin.

Asiantuntija pystyy erottamaan oman alansa olennaisen tiedon epäolennaisesta ja ymmärtää käsiteltävän asian kokonaiskuvan usein intuitiivisesti. Usein häneltä kysytäänkin näkemystä ja mielipidettä asioihin.

Asiantuntijuus syntyy yhteistyöllä

Asiantuntijuutta esiintyy kaikilla yhteiskunnan hallinnon aloilla ja sektoreilla. Yksilöiden ja organisaatioiden lisäksi asiantuntijuus kiinnittyy näiden muodostamiin verkostoihin.

Asiantuntijuus on dynaamista. Se syntyy vuorovaikutuksessa toisten asiantuntijoiden, lähijohtajien, asiakkaiden ja mentoreiden kanssa.

Tieto jalostuu yhdessä tekemällä. Eri alojen asiantuntijoiden yhteistyöllä saavutetaan parempi tulos ja päästään korkeammalle osaamistasolle kuin mihin yksittäiset henkilöt pystyisivät yksin.

Työpaikat käyvät kilpailua osaajista, eli asiantuntijuus on kilpailuvaltti niin yksilölle kuin organisaatiollekin.Kyse on kyvystä ratkaista työhön liittyviä ongelmia nopeasti, luotettavasti ja täsmällisesti. Asiantuntijuuteen liittyy luovuus, innovatiivisuus, uudelleen ajattelu ja nykyisen tilanteen kyseenalaistaminen.

Asiantuntijatyössä yhdistyvät ongelma ja ratkaisu

Asiantuntijatyö on tietotyötä. Asiantuntijatehtävät sisältävät laaja-alaista asiantuntijuutta, joka on saavutettu koulutuksen, kokemuksen tai johtamistehtävien kautta. Asiantuntijatyö vaatii jonkin muodollisen koulutuksen, pätevyyden sekä aiempaa työkokemusta.

Asiantuntijatyössä yhdistyvät ongelma ja ratkaisu. Työ edellyttää uudella tavalla ajattelua, uuden tiedon tai toimintamallien kehittämistä ja vanhojen mallien hylkäämistä. Innovointi ja luovuus ovat keskeistä asiantuntijaorganisaation toiminnan kehittämiselle.

Asiantuntijatyö sisältää tietoa, erityisosaamista ja itsenäisyyttä. Se vaatii oma-aloitteisuutta, ongelmanratkaisua, itsensä kehittämistä ja voi olla joskus hyvinkin yksinäistä.

Asiantuntijan tehtävät ovat hyvin moninaisia ja vaativat erilaisia taitoja ja osaamista. Työ voi liittyä yhtä hyvin jonkin yksityiskohdan kuin ison kuvan ymmärtämiseen tai verkoston asiantuntijuuden koordinointiin.

On helppo ajatella, että kaikki työ on asiantuntijatyötä. Erot kuitenkin paljastuvat tehtävien laajuudessa, työn sisällöissä ja työn osaamisvaatimuksissa.

Otetaan esimerkiksi makeistehdas, jossa valmistetaan marmeladia, joka pakataan laatikoihin käsin kokoonpanolinjalla. Marmeladeja on viittä eri väriä. Jokainen pakkaaja pakkaa yhtä väriä. Pakkaajia on vaikea nähdä asiantuntijoina – kuten ei myöskään laaduntarkkailijoita liukuhihnan vieressä.

Tilanne muuttuu, kun analysoimme makeistehtaan tuotannonsuunnittelijan työtä: hän innovoi, suunnittelee ja koekeittää uusia karamelleja.

Asiantuntijaorganisaatio osaa aineettoman arvonluonnin

Asiantuntijaorganisaatiota voidaan tutkia johtajuuden ja oppimisen ympäristönä, jossa muuttuvat tilanteet haastavat henkilöstön tehtävät ja osaamisen. Tietointensiivisillä organisaatioilla sanotaan olevan kyky ratkaista kompleksisia ongelmia luovien ja innovatiivisten ratkaisujen kautta.

Asiantuntijaorganisaatioita ovat esimerkiksi yliopistot, koulut, sairaalat, tutkimus- ja kehitysorganisaatiot, lakitoimistot, tietotekniikkaorganisaatiot, tilintarkastustoimistot, pankit, rahoitus- ja vakuutusorganisaatiot, teatterit, kirkot, orkesterit, urheilujoukkueet, markkinointitoimistot, arkkitehtitoimistot, teknisen tuen toimistot, konsultti- ja koulutusorganisaatiot, lehtitalot, hightech-yritykset ja julkisen sektorin asiantuntijaorganisaatiot.

Asiantuntijaorganisaatio on aineettoman arvonluonnin tietointensiivinen ja vahvasti verkostoitunut organisaatio. Tällaisessa organisaatiossa on ongelmanratkaisuun liittyvää erityisosaamista.

Asiantuntijaorganisaatio koostuu asiantuntijoista, jotka verkostoituvat työssään muiden organisaation sisäisten ja ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa. Asiantuntijaorganisaatiolla on näin ollen kapasiteetti ratkaista monimutkaisia ongelmia.

Asiantuntijaorganisaation ongelmat liittyvät herkästi tiedon panttaamiseen, jakamiseen, kriittisyyteen ja kilpailuun. Kisaa käydään siitä, kuka tietää parhaimmin, osaa ja omaksuu nopeimmin.

Asiantuntijaorganisaation vuorovaikutus ja yhteistyö perustuu asiantuntijoiden autonomiaan ja itseohjautuvuuteen. Keskeistä on tiedonluonti, tieto ja sen jakaminen verkostoissa.

Asiantuntijan johtaminen perustuu luottamukseen ja vuorovaikutustaitoihin

Asiantuntijan johtaminen kohti organisaation tavoitteita voi olla haasteellista. Asiantuntijat voivat olla hyvinkin itsevarmoja, arrogantteja, herkkänahkaisia ja jopa aggressivisia, mikäli johtaja tulee liian lähelle asiantuntijan osaamisaluetta. He ymmärtävät työyhteisössään vallitsevan dynamiikan sekä sisäisen pelin ja politikoinnin ja joskus osallistuvat siihen itsekin.

Asiantuntijat eivät välttämättä motivoidu rahasta tai vallasta vaan sisäisistä lähtökohdista lähtien. He haluavat olla itseohjautuvia. Yrityshierarkia ja kontrolloiva johtaminen eivät viehätä heitä.

Siksi luottamus ja vuorovaikutus johtajan ja johdettavan välillä on tärkeää. Asiantuntijan johtamisessa on kyse hienovaraisesta ohjauksesta haluttuun suuntaan ja asiantuntijan työn tukemisesta.

Lähijohtajan tulee pystyä poistamaan asiantuntijalta onnistumisen esteet. Vaikka johtaja yrittäisi olla hyvä johtaja asiantuntijoille, he eivät sitä välttämättä noteeraa saati arvosta sitä.

Asiantuntijan ja lähijohtajan säännöllinen keskusteluyhteys edistää asiantuntijan parempaa ajanhallintaa sekä suunnitelmallisempaa työn tekemistä ja työn imua.

Asiantuntija haluaa kehittyä ja kehittää – yksin ja yhdessä. Osaamisen, luovuuden ja innovatiivisuuden kehittäminen ovat vahvasti läsnä asiantuntijan työssä. Asiantuntija on innokas oppimaan, hän haluaa kehittyä, jopa kilvoitella asiantuntemuksesta kollegojen ja kilpailijoiden kanssa.

Asiantuntijat kehittävät osaamistaan jatkuvassa vuorovaikutuksessa paitsi kollegojensa kanssa, myös kokeneiden kouluttajien, ohjaajien, opastajien, coachien, mentorien, yhteistyökumppaneiden, asiakkaiden ja kilpailijoiden avulla.

Asiantuntija arvostaa itseohjautuvuutta ja autonomiaa

Asiantuntijuuden taso nousee noviisista edistyneeksi aloittelijaksi, osaajaksi, päteväksi ja lopulta asiantuntijaksi. Osaaminen kehittyy työtä tekemällä sekä koulutuksen, kirjallisuuden, toisten auttamisen, vuorovaikutuksen ja uusien toimintatapojen kautta. Asiantuntijuuden kehittymistä edistää utelias mieli ja uskallus ajatella asioita uudesta näkökulmasta.

Asiantuntijatyöhön liittyy paljon itseohjautuvuutta ja autonomiaa. Asiantuntijalla on vastuu omaan työhön liittyvistä resursseista, organisoinnista ja aikatauluista. Asiantuntijan tulee siksi pystyä johtamaan omaa työtään ja huolehtimaan tehtäviensä sujuvuudesta asetettujen tavoitteiden suuntaisesti. Asiantuntijan työ voi välillä olla yksinäistäkin, mutta tehtävät liittyvät usein organisaation muiden toimijoiden tehtäviin.

Asiantuntijaorganisaatiossa tieto voi muuttua myös vallan välineeksi. Asiantuntija voi päättää olla jakamatta tietoaan tai jakaa sitä vain omien tarkoitusperiensä mukaisesti. Myös asiantuntijoiden välillä voi esiintyä kilpailua siitä, kuka tietää parhaiten tai kenellä on mahdollisuus esiintyä julkisesti asiantuntijana antamassa asiantuntijalausuntoja.

Organisaatioiden rakenteen, -kulttuurin ja osaamisen kehittämistä tukeva innovaatiojärjestelmä sekä läpinäkyvät johtamiskäytännöt määrittävät, miten avoin ja nopea tai hidas organisaatio on asiantuntijuuden kehittämisessä.

Asiantuntijaorganisaatiossa johdettava tietää usein enemmän substanssiasiasta kuin johtaja. Hän voi häiriintyä, jos johtaja tulee liian lähelle asiantuntijan toiminta-aluetta. Tilanne saattaa olla johtajalle haasteellinen, varsinkin jos hän on aiemmin ollut itse saman alan asiantuntija.

Haasteita voivat aiheuttaa asiantuntijoiden motivoiminen ja sitouttaminen. Lisäksi asiantuntijan työmotivaatio voi vaihdella riippuen asiantuntijan elämäntilanteesta.

Johtajan tulee kuitenkin toimia yleisellä tasolla, ymmärtää iso kuva ja antaa asiantuntijalle nopeita vastauksia.