UEF-Karelia-Savonia -lakiasiainyhteistyö

Suomen laki -kirja ja tuomarin nuija kuvituskuvana.

Alueellinen yhteistyö Itä-Suomen yliopiston ja Savonia- ja Karelia-ammattikorkeakoulujen kesken on yksi pisimmistä yliopiston ja ammattikorkeakoulujen välillä jatkuneista yhteistyömuodoista. Yhteistyö on jatkunut keskeytyksettä vuodesta 2011 alkaen jo kymmenen vuoden ajan, ja jatkuu edelleen. Se toteuttaa hyvin alueellisen yhteistyön tavoitetta, joka on kirjattu yliopiston strategian toteutusohjelmaan.

UEF-Karelia-Savonia -lakiasiainyhteistyö käynnistyi syyskuussa 2011, kun sekä ammattikorkeakouluilla että yliopistolla todettiin olevan yhteneväisiä tarpeita sopimusneuvonnan saralla. Yhteistyö käynnistettiin perusasioista. Ensi vaiheen tavoitteena oli rakentaa ammattikorkeakouluille toimivia tukipalveluita TK&I-sopimusasioissa ja samalla kehittää yliopiston sopimustoiminnan tukipalveluiden toimintaa.

Yhteistyötä ohjaa osapuolten edustajista koostuva ohjausryhmä, joka kokoontuu 2-3 kertaa vuodessa ja vahvistaa mm. vuosittaisen budjetin ja toimintasuunnitelman. UEF-Karelia-Savonia -yhteistyö työllistää yliopistolla yhden sopimuslakimiehen, jonka työpanoksesta puolet kohdentuu yliopistolle ja toinen puolikas jakautuu ammattikorkeakoulujen kesken.

Yhteistyö käynnistyi aikana, jolloin UEF oli juuri perustettu ja yliopistonkin sopimuspuolen tukipalveluita oltiin kehittämässä. Yksi yhteistyön ajalle osuneista suurista muutoksista on ollut myös ammattikorkeakoulujen muuttuminen osakeyhtiöiksi vuosien 2014–2015 aikana. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulusta tuli Karelia Ammattikorkeakoulu Oy ja Savonia-ammattikorkeakoulusta Savonia-ammattikorkeakoulu Oy. Nämä muutokset toivat yhteistyöhön haasteita, mutta samalla ne loivat myös otollista maaperää kehittämiselle.

Sopimusten tukipalveluiden ohella toinen yhteistyön alkuvaiheessa kehitettävä kokonaisuus oli ammattikorkeakoulujen sopimusmallit. Hyvät ja toimivat sopimusmallit ovat se selkäranka, jota vasten asiantuntijatyö on hyvä rakentaa. Nyt kummallakin ammattikorkeakoululla, samoin kuin yliopistolla, on yhdessä kehitetyt ja omaan toimintaansa soveltuvat sopimusmallit, joita kehitetään koko ajan. Lisäksi kummallakin ammattikorkeakoululla on yliopiston tavoin sopimustoiminnan tukena omat sopimussääntönsä, jotka ohjaavat sopimustoimintaa.

UEF-Karelia-Savonia -lakiasiainyhteistyö on ollut konkreettista yhdessä tekemistä. Yliopiston sopimuslakimiehellä oli aluksi Savonia-ammattikorkeakoulun tutkimusasiamiehen kanssa yhteinen työhuone Savonialla, jossa sopimuslakimies työskenteli noin yhden päivän viikossa. Näin tehtiin lakiasiainyhteistyön mukanaan tuomia tukipalveluita näkyväksi ja tunnetuksi Savonialla. Usein työhuoneelle saapuikin asiakas sopimuskysymystensä kanssa. Tukipalveluiden tultua tutuksi Savonialla ja yhteydenottojen siirtyessä enemmän sähköpostiin, työpisteestä Savonialla luovuttiin.

Karelia-ammattikorkeakoulun kanssa yhteydenpito oli tiivistä ja aluksi päivittäistä. Myöhemmin yhteistyötä toteutettiin vähintään kerran kuukaudessa pidetyissä videoneuvotteluissa. Videoneuvotteluissa käytiin läpi esimerkiksi sopimusmalleja ja projektihenkilöstöltä tulevia kysymyksiä, sekä pohdittiin yhteisiä kehityskohteita. Projektihenkilöstöltä tulevat kysymykset olivat hyvin konkreettisia ja niitä vielä entisestään konkretisoi se, että kysyjä oli esittämässä asiaansa henkilökohtaisesti ja oli jo valmiiksi pohtinut haastavia kysymyksiä sopimuslakimiehelle.

Neuvonta TK&I-sopimusasioissa onkin ollut koko yhteistyön ajan keskeisin painopiste. Ammattikorkeakoulujen TK&I-sopimukset liittyvät enemmän käytännönläheiseen tekemiseen, kun taas yliopiston sopimukset liittyvät pääasiassa tieteellisen tutkimukseen. Mielenkiitoista on kuitenkin ollut huomata, että sopimusten haasteet yliopistolla ja ammattikorkeakouluissa ovat pääpiirteissään aika samanlaisia. Kaikista kysymyksistä on aina ollut löydettävissä sama juridinen ydin. Sopimusneuvonta jatkuu edelleen, nyt pääasiassa etäyhteyksien (Teams, Zoom) ja sähköpostin välityksellä. Toki henkilökohtaisestikin autetaan edelleen. Sopimuslakimies osallistuu myös tapauskohtaisesti ammattikorkeakoulujen erilaisiin työryhmiin (esim. TK&I-ryhmä) ja muihin TK&I -sopimuksiin liittyviin asiantuntijatehtäviin.

Yhteistyössä keskeiseen rooliin sopimusneuvonnan ohella on noussut koulutus. Säännölliset koulutukset IPR- ja sopimusasioissa aloitettiin syksyllä 2013, ja niiden osallistujamäärä on ollut koko ajan hyvä. Ensimmäisessä yhteistyön piirissä pidetyssä tekijänoikeutta käsittelevässä koulutuksessa ”Älä aja projektiasi tekijänoikeuskarikkoon” kouluttaja ei valtavan kysymystulvan vuoksi saanut esitettyä omasta kahden tunnin diaesityksestään kuin yhden dian! Koulutukselle varattu pieni neuvotteluhuone oli ääriään myöten täynnä. Tiedonjano oli konkreettinen.

Koulutukset ovat jatkuneet keskeytyksettä näihin päiviin saakka. Ne on toteutettu vuorotellen kummankin ammattikorkeakoulun tiloissa, joista on muodostettu etäyhteys yliopistolle ja toiseen ammattikorkeakouluun. Viimeisimmät koulutukset on toteutettu Teams-ympäristössä. Kouluttajan toiveena on, että korona-ajan jälkeen voitaisiin tässä suhteessa palata entiseen, sillä yleisön konkreettinen läsnäolo antaa kouluttajalle paljon. Koulutusten aiheet on valittu kuulijoilta tulleiden toiveiden ja kunkin organisaation kulloistenkin tarpeiden pohjalta. Aihepiirit ovat liittyneet yhteistyösopimuksiin, tekijänoikeuksiin, eri rahoituslähteiden sopimuksiin sekä muihin yliopiston ja ammattikorkeakoulujen sopimuksiin liittyviin teemoihin. Koulutukset jatkuvat edelleen ja toiveita aiheiksi voi esittää yliopiston sopimuslakimiehille.

Sekä yliopisto että ammattikorkeakoulut ovat olleet erittäin tyytyväisiä yhteistyöhön. Yhteistyö jatkuu ja kehittyy muuttuvan toimintaympäristön mukaisesti, ja digitalisaatio ja yritysyhteistyön merkitys lisääntyvät entisestään. Uusina avauksina ovat yhteistyöhön tulleet mukaan ainakin avoin tiede (ammattikorkeakouluilla avoin TK&I) sekä opetukseen liittyvien sopimusten ja IPR-kysymysten pohtiminen ja ratkominen.

Annamari Turunen, lakimies
Itä-Suomen yliopisto

Tutkimusretkellä metsäammattilaisuuteen

Pirkanmaalaisen avohakkuuaukean reunassa kollega kaulaa ohi mennessään haavan, kun palailemme pystymittakohteelta autolle. Pohjoisemmassa nuoret kiipeävät puihin estääkseen vanhan metsän hakkuun. Näistä hetkistä on vierähtänyt kolmekymmentä vuotta. Haapa on kuollut pystyyn ja aukea sen ympärillä metsittynyt, vanha metsä suojeltu. Pystymittakirveet ovat jo lähes yhtä kauan pölyttyneet varastossa ja niiden tilalle ovat tulleet tietokoneet, matkapuhelimet ja padit. Konfliktit ovat siirtyneet verkkoon. Metsien harsuuntumisen ja alan digitalisoitumisen sijaan keskustelun ytimessä ovat globaalimmat huolet: ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuus.

Kiinnostukseni ihmisten metsäsuhteisiin syttyi osin jo opiskelun alkumetreillä ja on työvuosien myötä syventynyt: miksi metsä herättää meissä niin erilaisia tunteita, arvostuksia ja merkityksiä? Maailma ja yhteiskunnat ovat jatkuvassa muutoksessa ja metsät koetaan tärkeinä mutta yhä monimuotoistuvin tavoin. Julkisessa keskustelussa metsäammattilaiset muuttuvat välillä hyväntekijöistä pahantekijöiksi. Tutkimusten mukaan monen ammattilaisen alanvalinta on kuitenkin seurausta kiinnostuksesta ja jopa rakkaudesta luontoon.

Jutellessani havainnoistani huomaan teeman kiinnostavan muitakin. Perustamme Metsäsuhteet yhteiskunnallisessa muutoksessa -tutkimushankkeen, jossa tutkimme niin metsäammattilaisten, metsänomistajien kuin alan instituutioiden suhteita metsään. Tutkimushankkeessa oma kiinnostukseni kohdistuu metsäammattilaisuuteen ja ammatillisiin metsäsuhteisiin. Millaista on metsäammattilaisuus 2020-luvulla? Millaisia merkityksiä metsäammattilaiset liittävät työhönsä ja metsiin? Miten yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset vaikuttavat ammattilaisuuteen ja ammatillisiin metsäsuhteisiin? Tutkimukseni tavoitteena on syventää ymmärrystä ammattilaisuudesta ja siitä, miten sitä toteutetaan metsien käytössä.

Metsämiesten Säätiöltä hakemamme rahoitus mahdollistaa täysipäiväisen tutkimustyön. On aika suunnata kentälle.

Kesä kentällä

Tutkimukseni lähtökohtana on ajatus ihmisestä moniarvoisena ja -muotoisena toimijana ja ainutlaatuisena persoonana. Tässä lähestymistavassa ammattilaisuus on vain yksi, vaikkakin vahva ulottuvuus ihmisen metsäsuhteessa, joka kuitenkin on laajempi kokonaisuus kattaen koko elämänkaaren. Suhteessa vaikuttavat monet tekijät aina lapsuuden kokemuksista yhteisön jakamiin kulttuurisiin käsityksiin. Kaikkien metsäsuhteiden tapaan myös ammatillinen metsäsuhde muuttuu jatkuvasti. Suhteessa vaikuttavat ennen ammattilaisuutta metsään kohdistetut arvot, uskomukset ja käsitykset, mutta myös ammattilaiseksi kasvaminen ja ammattilaisena toimiminen eli alan töissä omaksutut ja tehdyt asiat.

Jotta voisin saada tietoa siitä, miten metsäammattilaiset kokevat oman ammattilaisuutensa ja mitä metsä heille merkitsee, sitä on kysyttävä heiltä itseltään.

Kesän ja syksyn 2020 aikana reissaan Satakunnasta Savoon ja Lapista Uudellemaalle. Käyn keskusteluja myös verkon kautta. Kävelemme haastateltavien kanssa monenlaisissa metsissä ja istumme toimistoissa ja kahvihuoneissa. Tutkijana itselleni on merkityksellistä päästä mukaan tutkittavien arkeen. Laadullisessa tutkimuksessa tieto määrittyy monin tavoin. Haastattelupuheen lisäksi tietoa kertyy myös epäsuorasti esimerkiksi havainnoimalla puheen kohteena olevaa ympäristöä ja kontekstia, jossa haastateltava elää ja toimii.

Omasta metsäammattilaistaustani ja työhistoriastani on apua. Haastateltavien työympäristö ja ammattikieli ovat minulle tuttuja. Saatan ymmärtää kerrottuja työn haasteita omien kokemusteni pohjalta. Haastateltavilla on paljon sanottavaa, pisimmillään keskustelut kestävät lähes kolme tuntia.

Haastatteluissa puhumme työn haasteista ja hienoista hetkistä, konflikteista, työyhteisöistä, ammattilaisuudesta, metsän merkityksistä sekä lapsuudesta, nuoruudesta ja ammatinvalinnasta. Metsäammattilaisuutta on tutkimuksissa luonnehdittu varsin rationaaliseksi kulttuuriksi, jossa tunteita ei nosteta näkyviin. Haastatteluissa kuitenkin monenlaiset työhön ja metsään kiinnittyvät tunteet olivat läsnä.

Ensimmäisiä tuloksia jo tänä vuonna

Jouluun mennessä käsissäni on lähes 40 haastattelua kattava tutkimusaineisto. Haastateltavat edustavat 12 organisaatiota ja sijoittuvat 10 maakuntaan. Heidän työtehtävänsä liittyvät niin edunvalvontaan, puunhankintaan, metsänhoitoon, neuvontaan, suojeluun, virkistyskäyttöön, viestintään kuin moniin muihin metsien käytön tehtäviin. Koulutustaustat vaihtelevat pääasiassa metsätalousinsinööristä metsänhoitajaan ja metsätieteiden tohtoriin. Nuorimmat haastateltavista ovat alle 30-vuotiaita ja vanhimmat yli 60-vuotiaita.

Aineisto antaa monimuotoisen kuvan nykypäivän metsäammattilaisen työstä ja metsäsuhteista. Kaikki haastateltavat eivät koe itseään perinteisiksi metsäammattilaisiksi, vaan sanoittavat omaa ammatti-identiteettiään toisin. Myös metsiin liitettyjen merkitysten kirjo on laaja ja moniarvoinen. Haastateltavien metsäsuhteissa kietoutuvat vahvasti sekä ammatilliset että henkilökohtaiset merkitykset.

Tutkimushankkeemme mittava suomalaisten metsäsuhteita koskeva aineisto on nyt kerätty ja olemme jo käynnistäneet aineiston analysoinnin. Tarkempia osatuloksia sekä metsäammattilaisten, metsänomistajien ja myös kansalaisten metsäsuhteista on luvassa vielä tämän vuoden aikana.

 

Tuulikki HallaTuulikki Halla
Väitöskirjatutkija, Itä-Suomen yliopisto
Metsät ja metsien bioresurssit -tohtoriohjelma
Metsäsuhteet yhteiskunnallisessa muutoksessa -tutkimushanke (2019-2022)