Kohdatuksi ja nähdyksi tuleminen on ihmisyyden ytimessä. Etäopiskelu- ja etätyö on haastavaa, koska sosiaalisen vuorovaikutuksen kannatteleva voima jää liian usein etäiseksi. Korona-ajan etäopiskelu ja etätyöskentely on tuonut mukanaan saman suuntaisia seurauksia niin opiskelijoille kuin henkilökunnalle, hyvinvoinnin kannalta niin haasteita kuin mahdollisuuksiakin.
Haasteet voivat näyttäytyä niin työssä kuin opiskelussa muun muassa aikaansaamisessa, ajanhallinnassa, päivärytmin ylläpitämisessä. Tilanne haastaa mielialaa ja jaksamista. Huolen nostattamat tunteet saattavat tulla pinnalle nyt niissä harvoissa vuorovaikutussuhteissa, mitä tällä hetkellä tarjolla on. Tämä voi olla raskasta ja kohtaamiset ovat alttiita vertaistuen sijaan ristiriidoille. Kuormittuneina olemme alttiita kriittisyydelle itseä ja muita kohtaan. Myötätunto itseä kohtaan antaa pohjan myötätunnon kokemiselle ja myötätuntoiselle toiminnalle. Päivittäinen ystävällisyys paitsi muita, myös itseä kohtaan vahvistaa turvallista ilmapiiriä ilmaista ja kohdata myös hankalia tunteita. Täydellä sydämellä kiinnostuminen toisen kohtaamisen helpottaa yhteisen ymmärryksen syntymistä.
Myötätuntoa voi osoittaa niinkin yksinkertaisesti, kuin asettumalla kuuntelemaan. Kohdatessamme opiskelu- tai työkaverin huolia, usein nousee tarve auttaa ratkaisemalla ongelma. Kuitenkin, mitä yleensä siinä hetkessä kaivataan tai tarvitaan on, että joku kuulee, kuuntelee ja ottaa tunnetta vastaan myötätuntoisesti. Riittää, kun kommenteilla, eleillä ja ilmeillä osoittaa yrittävänsä ymmärtää. Maskien tai ruutujen takaa hienovaraisemmat ymmärrystä osoittavat eleet tai ilmeet vaativat erityishuomiota. Ihminen on kuitenkin sopeutuvainen olento, on mahdollista pistää merkille toisen ihmisen pyrkimys ymmärrykseen. Lempeät silmät maskin yllä, tai pieni nyökkäys välittää jo nähdyksi tulemisen tunnetta.
Myötätuntoinen vuorovaikutus helpottaa ahdistusta. Tämän jälkeen on tilaa myös keskustelulle siitä, mitä hankalassa tilanteessa on konkreettisesti tehtävissä. Opettajan, ohjaajan tai muusta syystä kuuntelijan tehtävään asettuneen henkilön ei tarvitse tietää tilanteeseen ratkaisua. Tärkeintä on rakentaa toivoa.
Eristyneisyyden aika kääntää meitä enemmän itseemme päin. Voi olla vaikea asettua toisen asemaan, kun ympäristö kääntää meitä omaa napaa kohden. Kuitenkin toisen asemaan asettumisen kautta teoille syntyy mielekkyys. Liittämällä omaa elämää aktiiviseksi osaksi muiden elämää syntyy mahdollisuus edistyä, haastaa omia tapoja ajatella ja syntyy merkityksellisyyttä omalle olemassaololle. Toimimalla myötätuntoisisesti vahvistaa omaa varmuuden tunnettaan ja rohkeutta olla aktiivinen yhteisön jäsen.
Mitä toivomme siis vuodelle 2021? Sitä, että yhteisömme tarjoaa kohtaamisen ja pysähtymisen paikkoja. Sitä, että meillä on tilanteita joissa syntyy luontevaa yhteyttä muihin ja voidaan asettua dialogiin sopivaa tekniikkaa ja toimintatapaa käyttäen. Erityisesti toivomme psykologisesti turvallista ilmapiiriä ja tilanteita, joissa voidaan kokea ja välittää myötätuntoa.
Uuden Vuoden terveisin
opintopsykologit Katri Ruth ja Mari Tirronen
Virikkeenä tekstille:
