ArtWell: Kulttuurihyvinvointitoiminnan taloudellisen ja hyvinvointivaikutusten arviointi edellyttää yhteisesti sovittuja toimintatapoja

Kulttuurihyvinvointitoiminnan taloudellista arviointia tarkastelevassa ArtWell-selvityshankkeessa on tutkittu koetun hyvinvoinnin yhteyttä kulttuurihyvinvointitoimintaan, sekä kehitetty esimerkkilaskentamalli kahden case-arviointiesimerkin avulla yhteistyössä Mieliteko-ohjelman ja Kaikukortin kanssa. Kulttuurihyvinvointitoiminnan yhtenä ominaispiirteenä on, että siinä selkeästi ilmaistaan joko hyvinvointitavoite tai siihen liittyvä palvelulupaus.

ArtWell kannustaa tutkijoita kokeilemaan erilaisia tutkimusasetelmia

Teatterikokemuksen hyvinvointivaikutuksia selvitettiin ennen-jälkeen-tutkimusasetelmalla. Selvityshankkeessa pilotoitiin kahta koetun hyvinvoinnin mittaria, jotka mittasivat koettua elämäntyytyväisyyttä [1] ja myönteisiä tunteita [2]. Koetun hyvinvoinnin mittaaminen on merkityksellistä, sillä ihmiset voivat sen avulla arvioida omakohtaisesti elämäänsä. Lisäksi kun mittari on osana väestötutkimuksia, ihmisten kokemukset hyvinvoinnista voidaan tuoda tasapuolisesti esille tutkitun tiedon avulla [3].

ArtWell kannustaa vahvistamaan kulttuurihyvinvointitoiminnan vaikuttavuusnäyttöä vastaavanlaisia kokeiluja hyödyntämällä. Monialaisilla ja monimenetelmällisillä tutkimusasetelmilla voidaan edistää kulttuurihyvinvoinnin vaikuttavuuden tietoperustaa ja toteuttaa hedelmällistä yhteistyötä, jossa erilaisia ilmiöitä voidaan kohtauttaa.

Kehitetyllä laskentamallilla voidaan arvioida kulttuurihyvinvointitoiminnan kustannusvaikutusta ja -hyötyä sekä vaikuttavuutta

Kehitetty esimerkkilaskentamalli hyödyntää aineistoa useammasta tietolähteestä. Laskentamalli sisältää kuvitteellisen kohdeväestön, jonka hyvinvointivaikutuksia arvioidaan hyvinvointipainotettujen elinvuosien avulla (WALY – Wellbeing Adjusted Life Years). Keskeistä hyvinvointipainotettujen elinvuosien arvioinnissa on tieto ihmisten koetusta elämäntyytyväisyydestä, sillä WALY-arvioinnissa näkökulmana on eletyn elinvuoden merkityksellisyys koetussa elämäntyytyväisyydessä [1].

Laskentamalli tuottaa tulokset sille syötetyn tiedon perusteella. Syöte tietoja ovat muun muassa lähtötilanteen elämäntyytyväisyys kohdeväestössä ja intervention odotettu vaikuttavuus siihen. Keskeiseksi täten muodostuu käytettävän tutkimusnäytön luotettavuus. Laskentamalli mahdollistaa ennakoivan taloudellisen arvioinnin ja tavoitteiden asettamisen avulla kulttuurihyvinvointitoiminnan juurruttamisen. Saatuja tietoja kustannusvaikutuksista, kustannushyödyistä ja vaikuttavuudesta voidaan hyödyntää osana päätöksentekoa. ArtWell korostaa, että päätöksenteossa on tärkeää huomioida muun muassa arvot, kulttuurihyvinvointitoiminnan erityispiirteet sekä käytössä olevat resurssit.

Osahankkeessa järjestetyssä sidosryhmätyöpajassa todettiin, että laskennallisen lähestymistavan juurruttamiseksi sen käyttökohteiden ja yhteisten jatkokehittämisen suuntaviivojen pohtiminen on tärkeää. Sidosryhmätyöpajassa nousi esille, että keskeisiä tarpeita, jotka tukevat laskennallisen lähestymistavan käyttömahdollisuuksia, ovat koulutus ja opetusmateriaalien saatavuus. Mallinnus- ja arviointiosaamisen lisääminen parantaa laskennallisten lähestymistapojen hyödyntämistä osana päätöksentekoa.

Tulossa ArtWell -selvityshankkeessa

ArtWell -selvityshankkeen tulokset esitellään Kulttuurihyvinvointitoiminnan taloudellinen arviointi -seminaarissa tiistaina 18.4.2023. Avoin tilaisuus järjestetään Helsingin Musiikkitalolla.

Aiemmin julkaistujen osahankkeiden yksi ja kaksi blogitekstit löytyvät myös Puheenvuoroja-blogista.

Valtioneuvoston rahoittamaa selvityshanketta toteuttaa Itä-Suomen yliopiston Vaikuttavuuden talo yhdessä Taideyliopiston CERADA tutkimuskeskuksen ja Kulttuurihyvinvointipoolin kanssa.

Lähteet

[1] Birkjær M., Kaats M. & Rubio A. (2020) Wellbeing Adjusted Life Years. A universal metric to quantify the happiness return on investment. Happiness Research Institute & Leaps by Bayer. Berlin. Saatavilla: https://6e3636b7-ad2f-4292-b910-faa23b9c20aa.filesusr.com/ugd/928487_bcc3acfa38474a86bd73f011160c2477.pdf

[2] Topp CW., Østergaard SD., Søndergaard S. & Bech P. (2015) The WHO-5 Well-Being Index: a systematic review of the literature. Psychother Psychosom 84(3) 167–176.

[3] Martela F. & Ahokas J. (2021) Kyllä kansa tietää. Suomi tarvitsee koetun hyvinvoinnin mittarin. Eva analyysi.

Kirjoittaja:

Sonja Kippo

Projektitutkija

Farmasian laitos, Itä-Suomen yliopisto (kuva: Via Ramstén)

 

Tomi Mäki-Opas

Vanhempi tutkija, tutkimusjohtaja

Yhteiskuntatieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto

 

Piia Lavikainen

Yliopistotutkija

Farmasian laitos, Itä-Suomen yliopisto

 

Aku-Ville Lehtimäki

Projektitutkija

Farmasian laitos, Itä-Suomen yliopisto

Janne Martikainen

Hankkeen tutkimusjohtaja, professori

Farmasian laitos, Itä-Suomen yliopisto

Miten Nikola Teslan loputtoman sähkön piti toimia?

Keksijä Nikola Tesla (1856–1943) uskoi löytäneensä loputtoman universaalin energian lähteen ja langattoman globaalin viestinnän muodon. Teemaa on käyty paljon läpi, mutta Teslan tieteellistä järkeilyä ei ole juurikaan tutkittu.

Olen aiemmin tutkinut Maxwellin sähkömagnetismiin liittyneitä tutkimuksia, joiden kautta sain idean ja lopulta kytköksiä Nikola Teslan keksintöihin. Pohdin, perustuiko universaalin sähkön idea Teslan kuvitelmiin vai oliko hänellä taustalla laajempaa tiedepohjaa.

Tesla tunnetaan AC- (alternating current) eli vaihtovirtasähköjärjestelmistä. Nykyisistä sähköjärjestelmistä valtaosa on Teslan AC-järjestelmän perustalle rakennettua. Edellisestä Edisonin DC-tasavirtajärjestelmästä on vain muutamia sovellutuksia käytössä. Tasavirrasta on jäljellä paristot, autojen tasavirtajärjestelmät ja suurjännitteiden siirrot, mutta valtaosa nykyisistä järjestelmistä, elektroniikasta ja tietoliikenteestä on Teslan vaihtovirran varassa.

Molemmissa järjestelmissä on omat käyttönsä, mutta maailma olisi hyvin erilainen ilman vaihtovirtaa. Tesla ei ainoastaan kehittänyt vaihtovirran konseptia, vaan myös sen siirtojärjestelmän, muuntajia ja käämejä. Hän patentoi 125 keksintöä, 309 rekisteröidyllä patentilla.

Tesla oli oman aikansa nero keksijä, mutta toisin kuin moni tieteilijä, hän myös lisäsi omaa mainettaan kirjoittamalla keksinnöistään lehdille laajasta kirjosta eri yhteiskunnallisia aiheita ja joskus scifimäisiltä tuntuvia ratkaisuja.

Aihe sisältää historiantutkimuksen kannalta tieteellisen kritiikin vaikeuden erottaa, mikä on jälkikäteen Teslan legendoihin lisättyä, mikä Teslan omia lehtijuttuja tai huhupuheita, ja mitkä Teslan tekoja. Eikä tekoja jää puuttumaan.

Teslalla oli paljon erilaisia pyrkimyksiä globaalista sähköjärjestelmästä, maailmanlaajuisesta langattomasta kommunikoinnista, kuoleman säteistä – aina loputtomaan energiaan saakka. Osa näiden keksintöjen luonteista on saanut lähes scifimäiset mittasuhteet jo Teslan elinaikana ja myöhemmin.

En ole kuitenkaan kirjoittamassa Teslan henkilökultista, elämästä tai kulttuurisista ja ekonomisista vaikutuksista, vaan valitsin aiheeksi yhden Teslan suurimmista ideoista, universaalin loputtoman sähkön. Tämä valtavat mittasuhteet saanut idea kehittyi pienemmistä kokeista aina J. P. Morganin rahoittamaan 150 000 dollarin (nykyarvossa noin 5,5 miljoonaa dollaria) koejärjestelyyn. Tesla rakennutti Wardenclyffen tornin löytääkseen mekanismin, jolla hän olisi saanut sekä välitettyä informaatiota langattomasti ympäri maailmaa että loputtomasti energiaa.

Molempien pyrkimysten tieteellisenä perustana ei ollut pelkät kuvitelmat, vaan Teslalla oli 1800-luvun lopun tieteellisen pohjan kannalta syytä olettaa, että hänen keksintönsä toimisivat. Tesla tukeutui maxwellilaisten tutkijoiden kuten Oliver Lodgen populaareihin kirjoituksiin maxwellilaisesta eetteristä. Hän ei esimerkiksi seurannut muiden alueen tutkijoiden töitä kuten Heavisiden vektorianalyysillä tehtyjä kaavoja tai FitzGeraldin matemaattisfysikaalista työtä.

Yksi syy tälle oli se, että Teslan koulutus oli kesken jääneet insinööriopinnot ja vuosien sähkölaiteyhtiöiden käytännön kokemuksen varassa. Korkeamman koulutuksen puutteesta huolimatta hänellä oli Michael Faradayn verrattava kyky kokeellistaa ja kuvitella sähkön ilmiöitä.

Maxwellilainen eetteri oli hypoteesi kaiken tilan kattavasta väliaineesta, jonka tarkoitus oli välittää fysikaalisia ilmiöitä kuten sähkön, magnetismin, optiikan, termaalisia ja osassa teorioita jopa gravitaation.

Maxwellilaisten tutkijoiden käsissä Maxwellin hypoteesit olivat laajenemassa viktoriaanisen ajan kaiken teoriaksi, ja se noteerattiin kentällä myös Amerikassa. Maxwellilaisen teorian toiminta perustui mekaaniseen ajatukseen sähkömagneettisen kentän syntymisestä eetterin ja fysikaalisten kappaleiden liikkeiden seurauksena. Kineettiset suorat mekaaniset liikkeet aiheuttivat teoriassa magneettiset ilmiöt, ja staattiset stressit eetterissä muodostivat syyn sähkön ilmiöille. Näitä ilmiöitä keskenään systematisoimalla saatiin matemaattinen siltaus sähkömagnetismille ja myöhemmin yhdyssilta optiikalle James Clerk Maxwellin jälkeen. Maxwellin teoriatyötä eetterin kohdalla jatkoivat Oliver Lodgen lisäksi George Francis FitzGerald ja Oliver Heaviside.

Tesla näki maxwellilaisessa eetterissä mahdollisuuden loputtomaan energiaan. Hänelle eetteri tarvitsi vain oikeanlaisen kytkimen, jonka keksiminen toisi ihmiskunnan loputtoman energian äärelle. Näin ei kuitenkaan käynyt: alun perin J. P. Morganin rahoittama torni ei kyennyt tuottamaan langatonta viestintää eikä universaalia sähköä.

Vuosia myöhemmin Tesla kritisoi maxwellilaista eetteriä rajusti ja pyrki osoittamaan kirjoituksissaan tämän tiedepohjan olleen perimmäinen syy hänen universaalin sähkön epäonnistumiselle. Vaikka Teslan mielipiteet maxwellilaisesta eetteristä tekivät täyskäännöksen negatiiviseen, hän silti uskoi eetterin olevan fysikaalisten ilmiöiden perusta. Hän jatkoi universaalin sähkön oikeuttamista lainaamalla vuosisatoja aikaisempia Jean Fresnelin eetterin mekanismeja pyrkiessään löytämään eetterin energiaa taivaiden sijaan maankamaran sisältä.

Ari J. Tervashonka
Väitöstutkija
Historia- ja maantieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto

Tutkimusartikkeli on luettavissa verkossa: Tervashonka, Ari (2022). Philosophical analysis of the scientific background of Nikola Tesla’s universal energy. Metodologia, Issue III, 2022 119–147. https://www.journalofmethodology.com/en/publications/.

Mikromuovikohu on vasta muovihaasteiden jäävuoren huippu

Muoveja tuotetaan yhä enemmän ja käytetään niin monimuotoisesti, että niiden päätyminen ympäristöön on vääjäämätöntä. Mieltämme ovat järkyttäneet esimerkiksi kuvat valtameristä, joissa linnut ja nisäkkäät kuristuvat muoviroskaan tai uutiset Texasin kokoisesta Tyynen valtameren jätepyörteistä.

On arvioitu, että jo tällä hetkellä valtamerissä on 150 miljoonaa tonnia muoviroskaa. Määrä vain kasvaa globaalisti muovin puutteellisen kierrätyksen ja muovituotteiden pilkkoutumisen johdosta. Autonrenkaat kuluvat, maalit hilseilevät, ja sade huuhtoo pienet mikromuovikappaleet lopulta järviin, meriin ja pohjamutiin vesieliöiden kiusaksi. Lopulta merissä on enemmän muovipartikkeleita kuin kaloja.

On vääjäämätöntä, että myös me ihmiset altistumme muoveille, mikromuoveille ja muovien lisäaineille mm. tekstiilien, pölyn ja ravinnon kautta. Pessimistisimmän arvion mukaan kehoomme päätyy jopa viisi grammaa muovia viikossa.

Mikromuoveista kudosvaurioita, tulehdusreaktioita, aineenvaihduntahäiriöitä, myrkkyjen kertymistä elimistöön…

Mikromuoveiksi nimitetään yleisesti alle viiden millimetrin kokoisia muovipartikkeleita. Ne voivat olla tarkoituksellisesti valmistettuja, ns. primäärisiä mikromuoveja kuten teollisuudessa tai kosmetiikassa käytetyt rakeet ja muovituotteiden valmistuksessa käytettävät granulat. Sekundäärisiä mikromuoveja puolestaan syntyy isojen muovikappaleiden pilkkoutumisen seurauksena.

Vaikka yksiselitteisiä todisteita mikromuovien terveyshaitoista ei ole, tutkijat ja globaalit järjestöt vaativat riskien välttämiseksi varovaisuusperiaatteen mukaisia toimia estää muovia päätymästä luontoon.

Vesiympäristössä mikromuovien on todettu vaikuttavan haitallisesti useisiin eri ravintoverkon tason eliöihin. Yksilötasolla mikromuovien päätyminen eliöiden elimistöön voi aiheuttaa kudosvaurioita sekä vähentää kasvua ja elinkykyä. Hormonihäirikkö-kemikaalit heikentävät lisääntymiskykyä, minkä vaikutukset voivat laajeta kokonaisiin eliöyhteisöihin.

Koe-eläintutkimusten ja solukokeiden perusteella mikromuovit voivat aiheuttaa tulehdusreaktioita, aineenvaihdunnan häiriöitä tai muita myrkytyksenkaltaisia vaikutuksia. Joidenkin muovien valmistuksessa käytettyjen kemiallisten yhdisteiden tiedetään olevan jopa elimistöön kertyviä myrkkyjä.

Nanomuovit pystyvät läpäisemään ihmiskehon puolustusmekanismeja

Ihmisten kokemista haittavaikutuksista ei ole toistaiseksi juurikaan tietoa. Pitkäkestoinen ja kumuloituva altistus ei kuitenkaan voi olla vaikuttamatta myös luomakunnan kruunuun.

Suomen Akatemian rahoittama tutkimushanke Itä-Suomen yliopistossa selvittää muovien ja niistä liukenevien kemiallisten yhdisteiden vaikutusta suoliston mikrobeihin. Suolistobakteerien on todettu olevan yhteydessä myös aivojemme hyvinvointiin. Tuoreet tutkimustulokset solukokeilla vahvistavat epäilyjä tavallisten muovien aiheuttavan korkeilla pitoisuuksilla haitallisia vaikutuksia ihmissoluihin.

Muoveista peräisin olevien vaikutusten todentaminen hankaloituu edelleen puhuttaessa nanomuoveista. Viime vuonna julkaistu tutkimuksemme todistaa, että nanomuovit kulkeutuvat maaperästä kasveihin ja edelleen ravintoketjun eri tasojen eliöihin – siis mahdollisesti lopulta myös ihmisiin. Nanomuoveja on jo löydetty ihmisen verestä, eli niillä on kyky läpäistä ihmiskehon puolustusmekanismeja.

Tarvitaan asennemuutos ja kokonaisvaltainen tahtotila

Eurooppa on sitoutunut muovin käytön ja siitä aiheutuvien haittojen vähentämiseen. EU-tasolla on annettu direktiivejä mm. merien roskaantumisen ja kertakäyttöisten muovituotteiden rajoittamiseksi. Suomen kansallisen muovitiekartan merkittävimmät toimenpiteet ovat muovien käytön vähentäminen, uusien materiaalien kehittäminen muovin korvaamiseksi ja muovin kierrätyksen tehostaminen.

Säätelyyn vastaaminen vaatii kuitenkin merkittäviä asennemuutoksia yhteiskunnassa ja panostuksia teollisuudessa. Olemmeko tähän valmiita pelkästään mikromuovikohun takia. Luultavasti emme!

Niinkin hyödyllinen ja käyttökelpoinen materiaali kun muovi onkin, se voi osoittautua nyky-yhteiskunnan vitsaukseksi, mikäli haittojen torjumiseen ei satsata riittävästi. Kyseessä on sekä teknologinen, sosiaalinen että lainsäädännöllinenkin haaste, jonka ratkaisuun on löydettävä kokonaisvaltainen tahtotila, jonka keskiössä ovat niin yksittäiset ihmiset, julkishallinto kuin teollisetkin toimijat.

Ihminen on avainasemassa luonnon suojelemisessa muovihaitoilta

Vesistöihin päätyneen mikromuovien poistaminen on käytännössä mahdotonta. Siksi muovin päätyminen luontoon täytyy estää.

Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tuoreen raportin mukaan ihmisten toiminnalla on selkeä vaikutus muoviroskan määrään Suomen rannikkoalueilla. Roskaamisen vähentäminen onkin selkein yksittäisen ihmisen toiminto, jolla vaikutetaan lopulta myös mikromuovien määrään luonnossa.

Jätevedenpuhdistuslaitokset poistavat jopa 99 prosenttia kotitalouksissa ja teollisessa toiminnassa syntyvistä mikromuoveista kuten tekstiilikuiduista ja kosmetiikan mikromuoveista. SYKEn arvion mukaan tekstiilikuituja kuitenkin syntyy pyykinpesujen seurauksena pelkästään Suomessa noin 300 tonnia vuodessa. Puhdistusprosessin jälkeenkin tekstiilikuituja päätyy siis vesistöihin vuosittain noin kolme tuhatta kiloa. Tämä tarkoittaa miljardeja ja taas miljardeja muovikuituja kalojen syötäväksi.

Puhdistamolla talteen otetut mikromuovit ja kuidut päätyvät pääsääntöisesti lietteeseen, jota puolestaan käytetään peltojen lannoittamiseen. Jätevesien puhdistustehokkuutta ja lietteen jatkohyödyntämistä täytyy entisestään kehittää ympäristövaikutusten vähentämiseksi.

Hulevesien mukana kulkeutuvia mikromuoveja on vieläkin haasteellisempaa kontrolloida tai puhdistaa. Autonrenkaiden kulumisesta arvioidaan syntyvän Suomessa vuodessa noin kymmenen tuhatta tonnia mikromuovejarengaspölynä, joka lähtökohtaisesti kulkeutuu tuulen tai hule- ja sulamisvesien mukana suoraan luontoon.

Samaa reittiä pitkin luontoon kulkeutuvat mm. rapautuvat tiemerkinnät ja -maalit sekä maataloudessa käytettävät muovimateriaalit. Koska suurin osa hule- tai sulamisvesistä johdetaan Suomessa sellaisenaan vesistöihin, kaivataan kipeästi ratkaisuja hajakuormituksen hallintaan.

Tarvitaan uutta teknologiaa ja uusia ohjauskeinoja

Euroopan kemikaalivirasto ECHA on vastikään tehnyt Euroopan komissiolle ehdotuksen tarkoituksellisesti lisättyjen mikromuovien käytön rajoittamiseksi.

Rajoitusten aiheuttamat toimenpiteet ja mikromuoviksi luokiteltavien materiaalityyppien määritelmä aiheuttaa kuitenkin teollisuudessa huolta. Yhtenä haasteena on mikromuovien monitorointiin tai estämiseen käytettävän teknologian puutteellisuus.

Ympäristöhaittojen näkökulmasta huolena taas on, että rajoitukset kohdentuvat vain tunnettuihin pistelähteisiin. Välittömästi ympäristöön kytköksissä olevaan hajakuormitukseen – kuten käytössä hilseilevät materiaalit – näillä rajoituksilla ei pystytä vaikuttamaan.

Kiertotalouden näkökulmasta kierrätyksen hyödyt toteutuvat vasta, kun talteen kerätty muovi on puhdistettu ja prosessoitu uusioraaka-aineeksi sekä edelleen hyödynnetty uusien tuotteiden valmistuksessa. Muovien kiertotalouden järjestäminen on kuitenkin taloudellisesti haasteellista. Siihen tarvitaan sekä uusia kestäviä teknologisia ratkaisuja että ohjauskeinoja uusiomateriaalien käytön lisäämiseksi.

Arto Koistinen
Tutkimusinfrastruktuurijohtaja
Itä-Suomen yliopisto

Arto Koistinen johtaa Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimushanketta mikromuovien haitallisten vaikutusten selvittämiseksi.

Artikkeli on julkaistu alun perin MustRead Akatemia -verkkopalvelussa.