Month: February 2021

Posted on

”Elon laskuoppi”, eli kuka tutkisi oppikirjoja?

Joensuun tyttölyseon matematiikan ja luonnonopin nuoremman lehtorin Efraim Elon Laskuoppi-oppikirjaa käytettiin Suomen kouluissa yli 50 vuotta ja siitä otettiin 31 painosta. E.N. Setälän Suomen kielen oppikirja piti pintansa kouluoppikirjana vielä kauemmin, ja sen periaatteita heijastuu perusopetuksen vuoden 2016 opetussuunnitelmaan – yli 100 vuotta ensipainoksen ilmestyttyä.

Monet oppikirjat ovat kestäneet aikaa. Ne olivat pitkään tavallisesti yhden tai korkeintaan kahden tekijän laatimia: Väisälä, Genetz, Lehtovaara & Hagfors, Salomies & Tammisto, Mantere & Sarva… Oppikirjat ovat olleet (ainoita?) kirjoja, joita jokainen suomalainen on varmasti lukenut. Ne ovat herättäneet lukijoissaan monenlaisia tunteita ja vaikuttaneet pitkään.

Peruskouluun tultaessa 1970-luvulla maailma oli monimutkaistunut ja tieto lisääntynyt. Yksi oppikirjantekijä tai tekijäkaksikko ei enää pystynyt hallitsemaan oppikirjalta edellytettävää sisältöä.

Oppikirjat tehdään tänään isojen asiantuntijaryhmien yhteistyönä. Vuoden 2016 opetussuunnitelmatyön yhteydessä arvioitiin peruskoulun ja lukion oppimateriaalien tekoon tarvittavan lähes 2000 sisällön asiantuntijaa eli 5–7 oppikirjailijaa teosta kohti.

Peruskoulun tulon myötä yliopistoihmisten kiinnostus oppikirjatuotantoon hävisi tai ainakin väheni dramaattisesti, ja esimerkiksi yliopistojen suomen kielen professorikunta ei ole ollut sen koommin juuri kiinnostunut aineensa kouluoppikirjojen tekemisestä. Äidinkielen piirissä syntyikin vuonna 1994 mietintö selkeine linjauksineen: koulussa opetetaan pedagogista kielioppia, ei tieteellistä kielioppia.

Oppikirjojen tutkimus on ollut niiden merkitykseen nähden hämmästyttävän vähäistä. Tutkimisen arvoista olisi yliopisto-opetuksen ja -tutkimuksen sekä koulun oppikirjojen suhde sekä tavat, joilla oppikirjat tuovat tieteellisen ajattelun ja teoriat kouluun. Kuinka lähellä toisiaan yliopisto- ja kouluopetus ovat?

Oppikirjat eivät ole olleet eivätkä ole nytkään vain tiedonsiirtoa varten. Ne opettavat myös erilaisiin tiedon hankinnan keinoihin.

On hyvä tuntea juurensa, jotta voi ponnistaa digiloikan latvaan.

 

Ismo PellikkaIsmo Pellikka
Lehtori, soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto, Itä-Suomen yliopisto

Posted on

Kuka huolehtii koululaisten välipaloista?

”Meilläpä oli tänään parkouria koulussa. Et arvaa, mitä opin! Sopiiko, jos näytän ruuan jälkeen”, kysyy koululainen silmät innosta hehkuen päivällispöydässä.

Tämä on varmasti asia, jonka moni vanhempi mielellään kuulisi lapsensa suusta. Opetus- ja kulttuuriministeriön Koululaiskyselyn mukaan juuri parkour on harrastus, jota monet koululaiset toivoivat pääsevänsä harrastamaan koulupäivän yhteydessä, jos harrastamisen Suomen malli rantautuu peruskoulujen arkeen.

Parkour, kuten muutkin harrastukset, vaativat tiukkaa keskittymistä, tasapainoa ja tekniikkaa, jotta esteiltä laskeudutaan maahan turvallisesti ilman loukkaantumisia. Kynä ei myöskään kulje paperilla tai sormet kitaran kielillä, jos nälkä kurnii vatsassa. Tämän takia on erittäin tärkeää, että parkouria sekä muita harrastuksia treenataan siten, että vatsa on täytetty hyvällä ja ravitsevalla välipalalla. Tällöin energiatasot ovat koholla, jolloin keskittyminen säilyy, loukkaantumisten riski pienenee ja kotiin on taas viemiseksi jotain uutta opittua esiteltäväksi.

Mistä energia parkouriin?

Koululaiset saavat tutkimusten mukaan koululounaasta usein suunniteltua vähemmän energiaa. Tällöin korostuu erityisesti iltapäivän välipalojen merkitys.

Jotta välipalan turvin jaksaa harrastaa, koululaisen välipala on hyvä koota lautasmallin mukaisesti. Tarjolla on hyvä olla aina jotain kasvista, hedelmää tai marjaa, jotain hiilihydraattia yhdistettynä pehmeään rasvaan, kuten täysjyväleipää margariinilla sekä jotain proteiinia, kuten maitoa, juustoa tai soijavalmistetta.

Jos välipala toteutettaisiinkin eväsruokailuna, toteutuisiko ravitsemuksellisesti kattava välipala tällöin perheiden välillä?

Koululaisten terveyteen panostaminen on tasa-arvoisen hyvinvointivaltion kulmakivi

Kouluruokailu on maassamme erittäin tärkeä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäjä.

Tutkimuksemme mukaan osassa kouluista on tarjolla maksuton välipala, osassa maksullinen ja osassa ei tarjota välipalaa lainkaan, jolloin yhdenvertaisuus kaikkien Suomen koululaisten kesken ei tälläkään hetkellä toteudu.

Mikäli eväsvälipala olisi perheiden vastuulla, tasa-arvo koululaisten välillä vähenisi, päivän energiansaanti saattaisi jäädä varsin niukaksi ja ravitsemuksellinen laatu voisi kärsiä.

Terveistä koululaisista kasvaa terveitä aikuisia

Tämänhetkisten kouluruokailusuositusten mukaan kouluruuan voi jakaa lounaaksi ja välipalaksi, mikä parantaisi myös ateriarytmiä päivällä.

Jos harrastamisen Suomen malli toteutuu, tämä jako voisi auttaa koululaisia jaksamaan koko koulupäivän oppitunteineen ja harrastuksineen. Se toimisi lisäksi hyvänä ruokakasvatuskeinona terveyttä edistävän välipalan kokoamisessa ja ateriarytmin turvaamisessa.

Välipalan tarjoamista varten tulisi kuitenkin laatia ruokapalveluille selkeät suositukset välipalan toteuttamiseksi ja ravitsemuksellisen laadun varmistamiseksi. Sen lisäksi kunnille tulisi osoittaa riittävät resurssit niin raaka-ainekustannusten kuin henkilökunnan, tilojen ja laitteidenkin puolesta, jotta suositusten mukainen välipala voitaisiin tarjota koululaisille.

 

Henna Jalkanen
Projektitutkija, Kattava koululounas ja välkyt välipalat -hanke
Itä-Suomen yliopiston lääketieteen laitos, kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö

Kattava koululounas ja välkyt välipalat -hanketta toteuttaa Itä-Suomen yliopisto yhdessä Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun, Ammattikeittiöosaajat ry:n sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa. Lue lisää: sites.uef.fi/kattava-koululounas/

Posted on

Korona ei nujertanut kansainvälistä yhteistyötä Suomen ja Venäjän rajaseuduilla

”Speak Business: Strategic Planning and Project management in the cross-boarder area” -hankkeen tavoite on ollut lisätä Suomen ja Venäjän rajaseutujen välistä yhteistyötä yhteisten liiketoimintaprojektien avulla. Marraskuussa 2018 käynnistynyt hanke kuului laajaan Karelia CBC -yhteistyöohjelmaan (cross-border cooperation).

Itä-Suomen yliopistosta Speak Business -hankkeeseen osallistuivat Jatkuvan oppimisen keskus (silloinen Aducate) ja kauppatieteiden laitos. Tavoitteenamme oli järjestää projektisuunnitteluun ja -johtamiseen liittyvä kurssi yhteistyössä venäläisen yhteistyöoppilaitoksen (RANEPA) kanssa.

Noin kaksi vuotta kestäneen hankkeen loppuun saattaminen koronapandemian keskellä haastoi toimijat kehittämään uusia toimintatapoja kansainväliseen yhteistyöhön. Tärkein anti oli huomata jälleen, miten yhteistyössä on voimaa, ja kuinka toisilta voi aina oppia uutta. Hankkeen päättyessä voimme huokaista helpotuksesta, ja taputtaa itseämme (ja etänä toisiamme) olkapäälle hyvin onnistuneesta yhteistyöstä!

Hankkeen alusta lähtien hankepartnereiden välillä oli paljon keskusteluja virtuaalisesti ja myös kasvokkain. Tapasimme säännöllisesti ja tapaamiset olivat mieleenpainuvia, koska niissä aloimme todella ymmärtää toisiamme ja toistemme toimintatapoja. Yhteisen opintokokonaisuuden suunnitteluun toi kulttuuristen erojen lisäksi haasteita myös yliopistojemme erilaiset käytännöt. Näiden haasteiden ratkominen yhdessä auttoi meitä oppimaan toisiltamme paljon.

Ennen covid-19-pandemiaa ehdimme matkustaa puolin ja toisin tapaamaan toisiamme. Kuopiossa keskustelimme kurssin sisällöistä ja opiskelijoiden arvioinnista. Petroskoissa pääsimme seuraamaan ja kommentoimaan mielenkiintoisia projekti-ideoita opiskelijoilta sekä tapaamaan paikallisen yliopiston johtoa ja keskustelemaan käytännön yhteistyöstä. On myönnettävä, että kasvokkain tapaamisia ja fyysisesti samassa paikassa keskusteluja on jo ikävä. Kyllä niissä on jotain, mihin virtuaalisilla tapaamisilla ei ihan pääse.

Maaliskuulle 2020 suunniteltu projektijohtamisen kurssi jouduttiin siirtämään useasti. Lopulta päädyimme suunnittelemaan täysin etänä suoritettavaa toteutusta. Digitaalinen seminaari järjestettiin vihdoin syyskuussa 2020. Opiskelijoita saimme mukaan kurssille niin Suomesta kuin Venäjältäkin. Kurssilla paneuduttiin projekti- ja liiketoimintaosaamisen kehittämiseen sekä kulttuurien väliseen viestintään, ja tämän lisäksi opiskelijat opiskelivat myös suomen ja venäjän kieliä yhdessä. Opiskelijapalautteen perusteella uuden oppiminen onnistui hyvin myös digitaalisesti. Opiskelijat pääsivät aidosti luomaan yhteistyötä ja kehittelemään uusia bisnes- ja projekti-ideoita keskenään. Opiskelijat olivat tyytyväisiä kurssiin kokonaisuutena, vaikka fyysiset kohtaamiset jäivät kokonaan puuttumaan.

Osa opiskelijoista jatkoi Suomesta käsin järjestetyn etäkurssin jälkeen vielä projektien kehittämistä jatkokurssilla petroskoilaisen kumppanikorkeakoulun johdolla. Näitä esityksiä kuulimme hankkeen päätösseminaarissa 19.1.2021. Loppuseminaarissa opiskelijoiden lisäksi oli äänessä muitakin hankkeeseen osallistuneita tahoja. Itä-Suomen yliopiston kauppatieteiden laitoksen johtaja Saara Julkunen tiivisti yhteisen hankkeen annin sanomalla, että vaikka olemme rajan molemmin puolin hyvin lähekkäin, näemmä asiat eri tavoin ja toimimme eri tavoin: ”Vain yhdessä tekemällä saamme silmillemme uudet linssit, joilla voi katsoa maailmaa uudella tavalla.”

Toivomme onnea ja menestystä hankkeen aikana syntyneille yhteistyökumppanuuksille! Korona ei estä rajaseutumme innokasta väestöä tekemästä uusia asioita yhdessä, kotiseutuaan kehittäen. Tällaisessa on ilo olla mukana!

 

Anu-Riikka Kolari.Anu-Riikka Kolari
Speak Business -hankkeen projektitutkija ja kouluttaja
Itä-Suomen yliopiston kauppatieteiden laitos

 

 

Speak Business -hanke rahoitettiin Karelia CBC -yhteistyöohjelmasta, jota rahoittavat Suomi, Venäjä ja Euroopan unioni. Hankkeen toteuttajia olivat Venäjällä Karjalan koulutuksen kehittämissäätiö (KEDF) ja Venäjän kansallisen talouden ja julkisen hallinnon presidentillinen akatemia (RANEPA) sekä Suomessa Itä-Suomen yliopisto ja Management Institute Finland.

Karelia CBC -yhteistyöohjelman logo.