Käyntikortteja, kahvia ja parsaa – kokemuksia vieraanvaraisuudesta UpTechin Saksan opintomatkalla

Tekniikan alan houkuttelevuutta ja korkeasti koulutetun työvoiman saamista Pohjois-Karjalaan ja Pohjois-Savoon edistävän UpTech-hankkeen väki vieraili Hannoverin teollisuusmessuilla keväällä 2022.

Monta käyntikorttia ja vierailukutsua vaihdettiin. Kohteliaisuus on tärkeää, vaikka se tuntuisi pintapuoliselta. Matkalla mukana ollut aiemmin koulutusvientiä tehnyt henkilö kertoi UpTech-hankkeen väen bussissa, että paikallisen kulttuurin tunteminen on avainasemassa, kun yhteistyötä tehdään. Esimerkiksi Latinalaisessa Amerikassa kulttuuriin kuuluu, että vieraat tuovat isännille lahjoja. Kohteliaan vieraan seurassa keskustelu viriää jouhevammin ja jatkoaskeleet yhteistyöhön on otettavissa helpommin.

Koimme matkalla monenlaista vieraanvaraisuutta – yleisimpinä esimerkkeinä käyntikortit, kahvittelut ja lounaat, joiden ohessa keskusteltiin yhteistyöstä.

Käyntikortteja

Tunnetusti Japanissa käyntikorttien antaminen on taidetta. Korttia pidetään kahdella kädellä ja se ojennetaan vastaanottajalle kahdella kädellä oikein päin käännettynä. Vastaanottaja ottaa käyntikortin kahdella kädellä, lukee sen sisällön innostuneena ja laittaa kortin hyvään talteen. Kortti kertoo antajansa asemasta ja saavutuksista ja sitä tulee arvostaa.

Myös messuilla käyntikortit ovat kätevä ja arvokas tapa jakaa yhteystietoja, vaikkakin niitä vaihdetaan arkisemmin. Näin ollen UpTech-hankkeen väki jakoi omien koulutusorganisaatioiden käyntikortteja ja sai monta käyntikorttia vastineeksi.

Tapasimme luontevasti myös suomalaisia yrityksiä Hannoverin teollisuusmessuilla. Esittelypisteellä on mainiota jutella näytteillä olevista tuotteista sekä koulutustarpeista. Messuilla kohtaaminen onnistuu helposti – kotona Suomessa hektisen arjen keskellä yhteisen ajan ja paikan löytäminen on ajoittain haastavaa.

Vieraanvaraisia näytteilleasettajia juhlavuoden messuilla

Koronarajoituksia Saksassa oli melko vähän. Kasvomaskin käyttöpakko oli tiukin junassa. Ennen erästä tehdasvierailua tehtiin aulassa koronatestit. Kyseisen tehtaan ei kannata ottaa riskiä, että rauhallinen tehokkaan työskentelyn kesä menisi hukkaan koronalingon vuoksi.
Koronatilanne oli melko hyvä.

Keväällä 2020 Hannoverin messut peruttiin ja seuraavana vuonna niitä vietettiin etänä. Koronatilanteen hellitettyä kevään 2022 messut voitiin järjestää puolella laajuudella: 27 hallista oli käytössä kymmenen. Kymmenen hehtaarin laajuisella messualueella kävi arviolta 75000 vierailijaa. Kyseessä oli messujen 75-vuotisjuhlavuosi.

Hannoverin messujen 2022 kartta. Numeroiduista 27 hallista käytössä oli kymmenkunta.
Hannoverin messujen 2022 kartta. Numeroiduista 27 hallista käytössä oli kymmenkunta.

Isossa tapahtumassa on tärkeää, että huolto pelaa. Isoimmat näytteilleasettajat tarjoavat esittelyn päätteeksi syötävää ja juotavaa. Toki ruokaa sai myös ostamalla kojuista. Baristat loihtivat kahvijuomia pitkää päivää piristämään.

Kokoonpanorobottien esittelyä, Lenze-esittelypiste.
Kokoonpanorobottien esittelyä, Lenze-esittelypiste.

Vireä Bielefeld

Bielefelt (lue ”Biilefelt”) on vireä 320 000 asukkaan kaupunki Hannoverista lounaaseen. Myös Bielefeldissä saimme lämpimän vastaanoton. UpTech-hanke ja paikalliset oppilaitokset esittäytyivät toisilleen diaesityksiä tukena käyttäen. Kahvi ja voileipätauon jälkeen keskustelimme mahdollisista yhteistyömuodoista. Suomalaiset eivät koskaan kieltäydy kahvista – näin meille sanottiin.

Savonia-ammattikorkeakoulu esittäytyy Bielefeldissä.
Savonia-ammattikorkeakoulu esittäytyy Bielefeldissä.

Korkeakoulun jälkeen vierailimme Bielefeldin Open Innovation City -tilassa. Kaikille avoimessa tilassa voi keskustella innovaatioista. Tilan väki auttaa verkostoitumisessa ja sopivan yhteistyökumppanin löytämisessä.

Joskus kontakti voi auttaa ratkaisemaan hyvin konkreettisia teknisiä ongelmia, kuten eräs matkan aikana kuultu esimerkki muistuttaa: tarvittiin leikkuri kumiosalle ja sopiva ratkaisu löytyi eräästä juustoleikkurista.

Open Innovation City Bielefeld, kaikille avoin verkostoitumistila. Tilan väki auttaa verkostoitumisessa ja kävijöille tarjotaan kahvit.
Open Innovation City Bielefeld, kaikille avoin verkostoitumistila. Tilan väki auttaa verkostoitumisessa ja kävijöille tarjotaan kahvit.

Open Innovation City -tila sijaitsee Bielefeldin vanhan torin vieressä. Lähellä on myös puisto, jossa Leineweberdenkmal – pellavankutojan patsas muistuttaa entisaikojen teollisuudesta. ”Voisiko ryhmänne siirtyä, kuvaamme mainosvideota” -kehottivat kameramies ja juontaja vanhalla torilla. Bielefeldin väki tarjosi meille lounaan torin vieressä olevassa tavernassa. Meille suositeltiin parsaa ja alkoholitonta vehnäolutta – moni otti neuvosta vaarin.

Bielefeldissa vieraillessamme kuulimme, että paikalliset ovat tulossa pian Suomeen Tampere Smart City Week -tapahtumaan. UpTech-hankkeessa mukana olevat oppilaitokset tapasivatkin uudelleen tuttuja kasvoja tapahtumassa ja vaihtoivat uusimmat kuulumiset.

Open Innovation City Bielefeld, Tampere SIX -tapahtumassa 14.6.2022.
Open Innovation City Bielefeld, Tampere SIX -tapahtumassa 14.6.2022.

Tämä julkaisu on osa julkaisusarjaa, joka ilmestyy UpTech-hankkeen verkkosivuilla. Lue myös muut jutut UpTech-hankkeen vierailusta Saksassa. #uptechsaksassa2022

Kirjoittajat

Atte Enwald, Karelia-ammattikorkeakoulu

Henri Juntunen, Savonia-ammattikorkeakoulu

Jari Lipponen, Savonia-ammattikorkeakoulu

Juha-Matti Huusko, Itä-Suomen yliopisto

Markus Kauppinen, Savonia-ammattikorkeakoulu

Pasi Heiskanen, Savonia-ammattikorkeakoulu

Ville Nivalainen, Itä-Suomen yliopisto

Kuvien lähteet: Ensimmäinen kuva: https://www.hannovermesse.de/files/files/001/media/bilder/fuer-besucher/hallenplan/hallenplan-2.jpg, muut kuvat: Juha-Matti Huusko.

Kuntien ja uusien hyvinvointialueiden yhteistyö

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta on tavalla tai toisella tehty jo pitkään, mutta vuoden 2023 alussa palveluiden järjestämismalli muuttuu. Kuntien järjestämisvastuu sosiaali- ja terveyspalveluista siirtyy itsehallinnollisille hyvinvointialueille. Kuntien rooli ja vastuu säilyvät kuitenkin pitkälti ennallaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä.  Kuntien tulee uuden lain myötä ottaa päätöksenteossaan huomioon päätösten arvioidut vaikutukset ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen väestöryhmittäin. Yksi tulevaisuuden keskeisistä kysymyksistä tulee olemaan, miten kunnat ja hyvinvointialueet tekevät yhteistyötä ja toimivat yhdessä alueen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä.

Pyrimme tässä puheenvuorossa lyhyesti avaamaan kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyön lainsäädännöllistä perustaa ja esittämään näkemyksiä siitä, miten tämä yhteistyö käytännössä voisi toimia.

Lainsäädännön puitteet

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä (L611/2021)  määrittelee kuntien ja hyvinvointialueiden tehtäviä ja neuvotteluita. Pykälässä 6 kuvataan hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä kunnissa ja pykälässä 7 hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä hyvinvointialueilla.

Kunnilla säilyy edelleen vastuu asukkaidensa terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä siltä osin, kun se kytkeytyy kunnan muihin lakisääteisiin tehtäviin. Vastaavasti hyvinvointialueille kuuluu vastuu siltä osin, kun sen kytkeytyy hyvinvointialueen tehtäviin. Terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä ja edistämistoimia Terveydenhuoltolain mukaisesti ovat esimerkiksi erilaiset seulonnat, neuvolapalvelut, koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto sekä ympäristöterveydenhuolto.

Kuntien on jatkossakin seurattava kansalaisten elinoloja, hyvinvointia ja terveyttä sekä niihin vaikuttavia tekijöitä alueittain ja väestöryhmittäin, ja raportoitava näistä sekä toteutetuista toimenpiteistä valtuustoille vuosittain. Lisäksi on valmisteltava lakiin perustuen valtuustoille valtuustokausittain hyvinvointikertomus ja -suunnitelma.

Yhteistyö ja sen muodot

Kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyö tapahtuu neuvotteluissa, joissa tulee sopia yhteistyöstä, tavoitteista ja työnjaosta.

Kunnan ja hyvinvointialueen on nimettävä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen vastuutahot sekä toimittava yhteistyössä ja jaettava asiantuntemustaan vai tuettava vastuutahoja asiantuntemuksellaan. Strategisella tasolla on määriteltävä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen tavoitteet sekä tavoitteita tukevat toimenpiteet.

Hyvinvointialueiden ja kuntien on hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä tehtävä yhteistyötä myös muiden julkisten toimijoiden, yksityisten yritysten ja yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa. Lisäksi niiden tulee edistää hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä tekevien järjestöjen toimintaedellytyksiä ja vaikutusmahdollisuuksia.

Näitä lainsäädännöllisiä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tehtäviä hyvinvointialueen ja kuntien yhteistyönä voidaan edistää muun muassa strategisen, operatiivisen, toiminnallisen ja alueellisen tason kautta.

Yhteistyön tasot ja ehdotuksia yhteistyön suunnitelmalliseen toteuttamiseen

Strategisella tasolla sekä kunnan että hyvinvointialueen johto ja poliittinen johto kokoontuvat säännöllisesti arvioimaan edellisen vuoden toteutumaa ja tulevan vuoden suunnitelmia. Näissä arviointitilanteissa tulisi olla käytössä kuntakohtaiset seurantaindikaattorit, joista muodostetaan yhteinen konsensus hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi sekä kunnissa että hyvinvointialueilla. Seurantaindikaattoreita voivat muun muassa kuntien itsekeräämät kuntalaistiedot väestöryhmittäin, maakuntaliiton keräämät väestötiedot ja valtakunnalliset sairastavuusindikaattorit.

Operatiivisella tasolla tulee olla lain edellyttämät vastinparit kunnista ja hyvinvointialueilta ja lisäksi voidaan kannustaa joko kuntakohtaisiin tai kuntayhteistyönä muodostettaviin hyvinvointiryhmiin. Hyvinvointiryhmien tavoitteena voisi olla yhteisen tilannekuvan muodostaminen hyvinvointialueen ja kunnan välille. Tilannekuvasta saataisiin vaikuttavat näytöt hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä sekä hyvät käytänteet ja mallit. Lisäksi siinä sovittaisiin toimenpiteistä ja pilotoitavista toiminnoista hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä.

Alueellisen hyvinvoinnin koordinaation muodostamisella varmistetaan hyvinvointialueen ja kunnan tiedontuotannon pohja. Siellä tarkastellaan muun muassa hyvinvointialueen ja kuntien tilannekuvien ja toimenpiteiden yhteensovittamista. Lisäksi voidaan täsmentää hyvinvointisuunnitelman ja painopisteiden tavoitteellisuutta.

Yksityisten yritysten ja yleishyödyllisten yhteisöjen toteuteuttamaan toimintaan voisi perustaa kuntakohtaiset hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen foorumit, joiden tavoitteina olisi tarkastella alueellisia ja kuntakohtaisia hyvinvointikertomuksia ja suunnitelmia. Foorumeissa käytäisiin yhteistä keskustelua muun muassa valituista hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toimenpiteistä ja seurattavista indikaattoreista sekä sovittaisiin hyvinvointialueen, kuntien, yritysten ja kolmannen sektorin yhteisistä toimista hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tavoitteiden saavuttamiseksi.

HYTE-kerroin

Valtionosuuslainsäädäntöön tulee erillinen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen lisäosa eli niin sanottu Hyte-kerroin, jolla niin kuntia kuin tulevia hyvinvointialueita kannustetaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tehtävien hoitoon.

Kunnille tämä palkitseminen vaikuttavasta hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä on tärkeä useasta syystä. Esimerkiksi se edesauttaa kunnan elinvoimaista kehitystä ja kannustaa alueen hyvinvoinnin kehittämiseen. Kuntien tulee huomioida päätöksenteossaan niiden arvioidut vaikutukset ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen väestöryhmittäin.

Lopuksi

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen astuessa voimaan kuntien merkitys ei ole katoamassa. Yhteistyö ja sen kehittäminen on ratkaisevassa asemassa alueiden terveyden ja hyvinvoinnin tulevaisuudessa. Lainsäädäntö luo tälle mahdollisuuksia, mutta käytänteet muotoutuvat pikkuhiljaa. Monet alueet ovatkin jo lähteneet pohtimaan yhteistyötä tai suunnittelemaan yhteistyötä hyvissä ajoin ennen uudistuksen voimaantuloa, mikä luo hyvää pohjaa tulevan työn kehittämiselle. Jos yhteistyö hoidetaan hyvin, on mahdollisuus aidosti parantaa alueen asukkaiden hyvinvointia ja terveyttä.

Elsa Paronen
Laitosjohtaja, tutkimuspäällikkö
Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos, Itä-Suomen yliopisto

Minna Kaarakainen
Dosentti, yliopistolehtori
Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos, Itä-Suomen yliopisto

Lastensuojelun hankala tilanne – kymmenet kunnat eivät pysty noudattamaan lainsäädäntöä

Lastensuojelujärjestelmän tehtävä on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön. Lastensuojelun tarve on kasvanut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana, eikä kasvu ole taittumassa  lähitulevaisuudessakaan.

Kasvu aiheuttaa kovia paineita kunnille. Kuntien on lain mukaan reagoitava lastensuojeluilmoitukseen seitsemässä arkipäivässä, ja mahdollinen palvelutarpeen arviointi on pystyttävä tekemään kolmen kuukauden aikana. Nyt monilla kunnilla on vaikeuksia pysyä lain edellyttämissä aikarajoissa.

Kuinka kuntien lastensuojelujärjestelmät selviytyvät tästä tilanteesta?

Lastensuojelua matalalla kynnyksellä

Lastensuojelun kasvun merkittävänä taustatekijänä on vuoden 2007 lastensuojelulain uudistus.  Sen myötä tavoitteeksi asetettiin lastensuojeluilmoitusten tekeminen mahdollisimman matalalla kynnyksellä.

Lastensuojeluilmoituksen voivat tehdä niin sosiaali, terveys- ja opetusalan ammattilaiset, kansalaiset tai myös lapsen omat huoltajat. Esimerkiksi poliisi, opettaja ja terveydenhuollon työntekijät ovat velvoitettuja tekemään lastensuojeluilmoituksen aina kun he epäilevät lapsen turvallisuuden vaarantuvan. Ilmoitus ei johda automaattisesti lastensuojelun asiakkaaksi päätymiseen, vaan sitä seuraa aina palvelutarpeen kartoitus.

Puuttumiskynnyksen ollessa matala, nykyjärjestelmän tavoitteena on kodin ulkopuolelle tehtyjen sijoitusten mahdollisimman vähäinen määrä. Sijoitus on aina viimesijainen keino. Lapsen kasvuolosuhteet pyritäänkin ensisijaisesti turvaamaan perheelle suunnatuin avohuollon tukitoimin.

Erilaiset kunnat

Yleisesti ottaen voidaan todeta, että mitä vähemmän kunnassa on huono-osaisuutta, sitä maltillisempaa on myös kysyntä lastensuojelulle.

Suomalaiset kunnat voidaan jakaa neljään ryhmään sen mukaan, miten paljon niissä on kysyntää lastensuojelupalveluille sekä miten hyvin ne pystyvät järjestemään palvelut lainsäädännön asettamin aikarajoin.

Ensimmäisen ryhmän kunnissa tehdään muita vähemmän lastensuojeluilmoituksia, mutta myös vähemmän kodin ulkopuolisia sijoituksia. Tähän ryhmään kuuluu 44 prosenttia kunnista. Kyseiset kunnat selviävät hyvin lainsäädännössä asetetuista määräajoista, koska lastensuojelun kysyntä on varsin vähäistä.

Myös toisen ryhmän kunnat selviytyvät lastensuojelulle asetetuista määräajoista hyvin, huolimatta lastensuojelun suuresta kysynnästä. Tähän ryhmään kuuluu 37 prosenttia kunnista. Ne ovat panostaneet paljon avohuollon palveluihin ja sopeuttaneet onnistuneesti palvelujärjestelmäänsä lastensuojelun kysynnän perusteella.

Pienellä osalla kunnista on isoja haasteita selvitä laissa asetetuista määräajoista. Tähän kolmanteen ryhmään kuuluu 11 prosenttia kunnista. Niissä tehdään  lastensuojeluilmoituksia  selvästi enemmän kuin keskivertokunnassa. Lisäksi lapsia sijoitetaan huomattavasti useammin kodin ulkopuolelle, huolimatta siitä että avohuoltoon tehdyt panostukset ovat huomattavia. Kokonaisuutena lastensuojelun resursointi tai toimintakäytännöt eivät ole kuitenkaan riittävällä tasolla ja siksi kunnat ovat ongelmissa määräaikojen noudattamisen kanssa.

Lastensuojelupalveluiden alhainen kysyntä ei tarkoita automaattisesti kuntien pystyvän noudattamaan lainsäädäntöä. Kahdeksalla prosentilla Suomen kunnista lastensuojelupalveluiden kysyntä on keskimäärin muita kuntia vähäisempää, mutta tästä huolimatta niillä on suuria ongelmia.  Vaikka avohuollon kysyntä ja toisaalta kodin ulkopuolisten sijoitusten määrä on vähäinen, neljännen ryhmän kunnat eivät selviydy kolmen kuukauden määräajassa palvelutarpeen selvittämisen osalta.

Jos kolmannen ryhmän kunnat ovat osin voimattomia lastensuojelun kysynnän suhteen, niin neljännen ryhmän kunnat näyttävät pikemminkin piittaamattomilta lastensuojelun järjestämisen osalta.

Yhdenmukaisempi järjestelmä hyvinvointialueiden myötä

Nykyinen noin kolmensadan kunnan palvelujärjestelmä on lastensuojelun kannalta ongelmallinen. Lasten edun toteutuminen on osin riippuvainen siitä, missä hän asuu. Palveluiden järjestämisvastuun siirtyminen hyvinvointialueille mahdollistaakin lastensuojelujärjestelmän kokonaiskehittämisen paremmin.

Ensimmäisessä vaiheessa hyvinvointialueiden on kiinnitettävä huomiota ongelmallisten kuntaryhmien tilanteen kohentamiseen ja varmistettava järjestelmätason yhdenmukaisuus. Nyt lähes viidesosalla kunnista on toistuvia ongelmia noudattaa lastensuojelulle lainsäädännössä määriteltyjä aikarajoja.

Toisessa vaiheessa lastensuojelujärjestelmä kaipaa ratkaisuja, joissa etsitään vastauksia suureen kysynnän hallitsemiseen. Ratkaisut edellyttävät laajoja sosiaalipoliittisia toimia, joilla voidaan monipuolisesti tukea lasten kasvuolosuhteita.

Lapsen edun huolellinen arviointi maksaa huomattavasti. Esimerkiksi avohuoltoon investoiminen aiheuttaa järjestelmätasolla todennäköisesti aina myös lisäkustannuksia. Kysymys on samasta ilmiöstä kuin terveydenhuollon palveluissa. Sairauksien seulonta auttaa yksilöä, mutta johtaa usein myös jatkohoidon ja -seurannan tarpeeseen.

Onkin tärkeää ymmärtää, että lastensuojelu on ja tulee olemaan kallis palvelu myös sote-uudistuksen jälkeen. Toisaalta, jos joku palvelu saa maksaa, niin varmaankin juuri lapsen kasvua ja kehitystä turvaava toiminta.

Artikkeli on julkaistu alunperin MustRead Akatemia -verkkopalvelussa.

Timo Toikko
Sosiaalityön professori, yhteiskuntatieteiden laitoksen johtaja
Itä-Suomen yliopisto