Juhani Kärjä – yliopiston ”kultaisten vuosien” rehtori

Juhani Kärjä kuoli 5.2.2024 Kuopiossa. Hän oli kuollessaan 89-vuotias. Kärjä syntyi 25.12. 1934 Kalajoella Keski-Pohjanmaalla pienviljelijäperheeseen. Ylioppilaaksi hän tuli Raahen lyseosta vuonna 1953. Hän valmistui lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1960 ja korva-nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäriksi vuonna 1966 Turun yliopistosta. Lääketieteen ja kirurgian tohtoritutkinnon Kärjä suoritti vuonna 1968 Oulun yliopistossa. Oulun yliopistossa hän toimi apulaisopettajana vuosina 1965–1973 ja Oulun yliopistollisen keskussairaalan apulaisylilääkärinä vuosina 1973–1974. Hän hoiti myös Oulun yliopistossa alansa apulaisprofessuuria vuosina 1974–1975. Oulusta Kärjä kutsuttiin Kuopion korkeakoulun korva-, nenä- ja kurkkutautien professoriksi, jota virkaa hän hoiti vuosina 1975–1990. Hänen tieteellinen tutkimuksensa käsitteli korvakirurgiaa, audiologiaa sekä hengitysteiden limakalvojen fysiologiaa ja patofysiologiaa.

Kärjän elämäntyön keskeinen vaikutus näkyy sekä Kuopion yliopiston että Kuopion yliopistollisen sairaalan ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin toiminnan kehittämisessä. Hänet valittiin Kuopion yliopiston rehtoriksi vuonna 1984. Rehtorin tehtäviä hän hoiti kaksi kautta aina vuoteen 1990, jonka jälkeen hän ei enää hakenut jatkokautta. Ennen rehtorikauttaan Kärjä toimi silloisen korkeakoulun valtuuston pitkäaikaisena puheenjohtajana vuosina 1977–1982, joten hän tunsi hyvin paitsi silloisen korkeakoulun henkilöstön, myös sen monet hallinnolliset ongelmat ja kipupisteet. Kärjän kaudella korkeakoulusta tuli yliopisto vuonna 1984. Hänen kaudellaan yliopisto myös kehittyi vauhdilla. 1980-lukua on kuvattu sekä yliopistojen että koko Suomen ”kultaisina vuosina”. Kärjän kauden alussa yliopisto siirtyi tiedekuntarakenteeseen. Tiedekuntia muodostui viisi: farmaseuttinen, hammaslääketieteellinen, luonnontieteiden ja ympäristötieteiden, lääketieteellinen ja yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Hänen kaudellaan vuonna 1984 käynnistyi myös ravitsemustieteen koulutus, josta päätös oli tehty vuotta aikaisemmin.

Kärjän kaudella heräsi kiinnostus myös bioteknologiaan Kuopiossa. Bioteknologian peruskoulutus yliopistossa käynnistyikin vuonna 1987 ensimmäisenä Suomessa. Bioteknologian koulutus ja tutkimus haluttiin myös keskittää saman katon alle. Tämä johti myöhemmin A.I. Virtanen -instituutin perustamiseen. Hän oli myös kehittämissä ympäristötieteitä Kuopiossa. Kärjän kaudella valmistui Studentia-rakennus kampukselle vuonna 1987, yliopisto varasi lisätiloja Tietoteknia-rakennuksesta ja myös Melanian rakentaminen käynnistyi. Rakennus valmistui vuonna 1991 ennen lamavuosia. Kärjän kaudella käynnistyi yliopistossa myös sen tutkimuksen arviointimenettely. Yliopiston neuvottelukunta kokoontui ensimmäisen kerran vuonna 1989, ja hänen kaudellaan siirryttiin kahden vararehtorin järjestelmään. Kärjän kaudella avattiin ovia myös ulkomaille, muun muassa Baselin yliopistoon. Ehtipä Kärjä korkeakouluvaiheessa toimia myös pohjalaisen osakunnan inspehtorina, vaikka osakuntatoiminta ei Kuopiossa koskaan lähtenyt lentoon.

Kärjä oli kysytty henkilö myös kansallisesti. Hän toimi Suomen rehtorien neuvoston varapuheenjohtajana ennen puheenjohtajakautta 1988–1990. Samaan aikaan hän toimi myös korkeakouluneuvoston puheenjohtajana, ja hänet valittiin myös vuonna 1990 tiede- ja teknologianeuvoston jäseneksi. Hän toimi Suomen yliopistojen edustajana EU:n korkeakoulujaostossa.

Kärjä siirtyi yliopiston rehtorin tehtävistä vuonna 1990 Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin ja yliopistollisen sairaalan (KYKS, KYS) johtajaylilääkäriksi, josta hän jäi eläkkeelle vuonna 1997. Kärjän aikana KYKSin ja sairaanhoitopiirin johtajaylilääkärin tehtävät yhdistettiin. Hänen tärkeänä tehtävänään oli myös hoitaa yliopistosairaalan lääketieteellinen toiminta yli pahimman laman ja samaan aikaan taata sairaalan yliopistollisten tehtävien, lääketieteen koulutuksen ja tutkimuksen, edistäminen. Hammaslääketieteen koulutuksen lopettaminen yliopistosta johti Kärjän toimesta hammaslääketieteen yksikön vahvistamiseen ja kehittämiseen KYKSissä.

Kärjällä oli lukuisia yhteiskunnallisia luottamustehtäviä ja hän sai useita huomionosoituksia. Hänelle myönnettiin SVR RI- ja SVR K- kunniamerkit sekä Saima-mitali. Hän sai myös värekarvatutkimuksestaan yhdysvaltalaisen Best paper of the Year -palkinnon vuonna 1984.

Kärjä harrasti historiaa. Hänen ansiostaan Tarinan sairaalan yhteyteen syntyi sairaalamuseo. Hän suomensi latinasta Turun akatemian ensimmäisen korvatautien väitöskirjan De audiendi sensu ja hän kirjoitti useita lääketieteen historiaa koskevia kirjoja sekä harrasti sukututkimusta.

Luonto oli Kärjälle tärkeä osa elämää. Hän hoiti fyysistä kuntoaan liikkumalla luonnossa, ja murtomaahiihto oli hänen suosikkilajinsa. Hänen perinteisen hiihtonsa oli silmää hivelevän kaunista, ja hän osallistui myös varttuneempana lääkärien keskinäisiin hiihtokilpailuihin.

Luonteeltaan Kärjä oli harkitseva, kohtelias ja tiukoissakin paikoissa rauhallinen ja mielensä malttava. Korkeintaan hän sanoi jonkin asian harmittavan tai olevan harmillinen.

Perhe oli Kärjälle tärkeä. Häntä kaipaamaan jäivät vaimo Leena ja lapset Vesa ja Taina perheineen.

Matti Uusitupa, Vesa Kärjä, Ossi Lindqvist

Kirjoittajat ovat Kuopion yliopiston entisiä rehtoreita ja Juhani Kärjän poika.