Tag: Muistokirjoitus

Posted on

Seppo Sajama 1952–2023: Arvostettu ja laaja-alainen tutkija sekä pidetty opettaja

Itä-Suomen yliopiston filosofian professori emeritus Seppo Sajama menehtyi 29.3.2023.

Sajama toimi 1980-luvulla filosofian assistenttina Turun yliopistossa, kunnes hänet nimitettiin filosofian apulaisprofessoriksi vuonna 1989 Joensuun yliopistoon. Virka oli aluksi yhteisprofessuuri Kuopion yliopiston kanssa, ja Sajama kävi säännöllisesti opettamassa myös Kuopiossa. Virka muuttui professuuriksi vuonna 1998. Vuodesta 2002 alkaen filosofian oppiaine siirtyi silloiselle julkisoikeuden laitokselle. Sajama jäi eläkkeelle Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitokselta vuonna 2019.

Kirjassa Miten meistä tuli filosofian tohtoreita (Roinila (toim.) 2010) Sajama kertoo omalla tyylillään seuraavaa: ”Lyhyt ja jälkiviisas vastaus otsikon kysymykseen on: ajauduin siihen aivan samalla tavalla kuin ihmiset ajautuvat naimisiin tai kunnan töihin.”

Sajama aloitti opinnot ensin Turun kauppakorkeakoulussa, vaihtoi pääaineen romaaniseen filologiaan, ja viimein filosofiaan Turun yliopistossa, josta hän valmistui vuonna 1977. Kuopiossa koti-isänä viettämiensä vuosien jälkeen hän hakeutui jatko-opintoihin Turkuun valmistuen lisensiaatiksi vuonna 1981 ja tohtoriksi 1983. Väitöskirja Idea, Judgement and Will käsitteli uskomista intentionaalisena tekona. Jo väitöskirjassa tiivistyy Sajaman laaja-alainen kiinnostus ja osaaminen. Yhtäältä hänen kiinnostuksensa kohdistui pienempiin ja suurempiin klassikoihin, kuten Descartesiin, Spinozaan, Brentanoon ja Meinongiin, ja toisaalta hänen lähestymistapansa oli systemaattista ja ongelmakeskeisempää. Lisäksi Sajama ei välittänyt etenkään hänen opiskeluvuosiensa Turkua kuohuttaneesta koulukuntajaosta mannermaiseen ja analyyttiseen filosofiaan. Turun vuosiltaan on peräisin Matti Kamppisen kanssa kirjoittama teos A Historical Introduction to Phenomenology (1987), josta Routledge otti uusintapainoksen vuonna 2014.

Siirto Joensuun oikeustieteiden laitoksen yhteyteen 2000-luvun alussa muutti Sajaman tutkimuksen painopistettä vähitellen oikeusfilosofisten aiheiden pariin. Sajama oli kiinnostunut etenkin sopimusoikeuden filosofiasta sekä oikeudellisen tulkinnan ja argumentaation teoriasta. Niin & näin -lehdelle vuonna 2016 antamassaan haastattelussa Sajama totesi, että ”jokaisen oikeudenalan perustavimmat kysymykset ovat luonteeltaan myös filosofisia.” (niin & näin 4/2016, s. 8). Viimeisinä vuosinaan Sajama palasi pohtimaan inhimillisen kokemuksen luonnetta, ja vielä vakavasti sairastuttuaan jaksoi innostua piirtämisen filosofiasta.

Sajama oli pidetty opettaja. Monia luentojaan varten hän kirjoitti ja tulosti opiskelijoita varten kattavat tiivistelmät luentojen teemoista, jotka olivat laajuudeltaan kuin oppikirjoja. Sajama julkaisi monia oppikirjoja kuten Arkipäivän filosofia (1995) ja Arkipäivän etiikka hoitotyön näkökulmasta (1995) sekä osallistui filosofian käännöshankkeisiin kuten J.S. Millin Utilitarismi (2000) ja 1900-luvun etiikan klassikkotekstejä sisältävä Etiikan lukemisto (2010).

Sajama opetti monipuolisesti eri aiheista, ja aina ihailtavalla selkeydellä. Repertuaariin kuului niin etiikkaa, yhteiskuntafilosofiaa, tieteenfilosofiaa, fenomenologiaa, nykyajan filosofiaa, oikeudellista argumentaatiota kuin filosofian menetelmiä, vain muutamia Sepon vuosien varrella opettamista kursseista mainitaksemme. Sajama myös aina auliisti luki ja kommentoi jatko-opiskelijoidensa ja kollegojensa tekstejä, tarkkanäköisesti niiden heikot kohdat paljastaen sekä kielivirheitä korjaten. Sajamalle myönnettiinkin Suomen oikeusfilosofisen yhdistyksen Sofy ry:n mentoripalkinto vuonna 2022.

Sajamaa ja hänen laaja-alaista osaamistaan jää kaipaamaan lähiomaisten lisäksi suuri joukko ystäviä ja kollegoita niin Suomesta kuin ulkomailtakin.

Maija Aalto-Heinilä
Markku Oksanen
Kirjoittajat ovat Seppo Sajaman kollegoita Itä-Suomen yliopistosta.

Lähteet:

Markku Roinila (toim.), Miten meistä tuli filosofian tohtoreita? Helsinki: Suomen Filosofinen Yhdistys, 2010.

Jukka Mikkonen ja Jarkko S. Tuusvuori: ”Itäisiä sopimuksia. Kosmopoliitti Sajamaa puhuttamassa” niin & näin 4/2016, s. 7-15 (https://netn.fi/fi/artikkeli/itaisia-sopimuksia-kosmopoliitti-sajamaa-puhuttamassa)

Posted on

Osmo Hänninen 1939–2022: Lahjakas tutkija, tiedepoliitikko ja maakunnallinen vaikuttaja

Professori Osmo Päiviö Hänninen kuoli 83-vuotiaana Kuopiossa 14. joulukuuta 2022. Hän oli syntynyt Lahdessa 30. huhtikuuta 1939. Hänen äitinsä kuoli Osmon ollessa 4-vuotias. Kirvesmiesisä jäi kahden pojan yksinhuoltajaksi.

Osmo kävi koulunsa Lahdessa ja kirjoitti ylioppilaaksi 1958. Hän valmistui Turun yliopistosta lääketieteen lisensiaatiksi 1964 ja väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1966. Lisäksi hän valmistui Turun yliopistosta filosofian kandidaatiksi biokemiasta 1962 ja tohtoriksi 1968. Turun yliopistossa Hänninen toimi fysiologian assistenttina ja laboraattorina vuosina 1966–1971.

Hännisen ura jatkui Kuopion korkeakoulussa biokemian apulaisprofessorina 1969–1971, korkeakoulun suunnitteluprofessorina 1971–1972 ja fysiologian professorina vuodesta 1972 eläkeikään 2004 asti. Hän toimi korkeakoulun vararehtorina 1972–1978 ja rehtorina 1981–1984.

Hänninen edusti nuorta Turun yliopiston kouluttamaa tutkijakuntaa, joka kehitti rohkeasti Kuopion korkeakoulua. Hän oli poikkeuksellisen lahjakas, energinen ja kansainvälisestikin tunnettu tutkija. Tutkijan ura huipentui Suomen Akatemian tutkijaprofessuuriin 1980–1981. Kausi jäi kesken, kun hänet valittiin rehtoriksi. Hännisen kaudella siirryttiin tiedekuntarakenteeseen ja korkeakoulu muuttui yliopistoksi 1984.

Valtiovalta tuki uusien yliopistojen toimintaa, ja uusista koulutusaloista myös taisteltiin. Joensuun naapuriyliopiston rehtori Heikki Kirkisen kanssa Hännisellä oli kipakanpuoleistakin keskustelua.  Hänninen tuki yhteiskuntatieteiden, ravitsemustieteen ja liikuntalääketieteen koulutuksen sekä tutkimuksen kehittämistä Kuopiossa.

Hännisen varhainen tutkimus keskittyi elimistön vierasainemetaboliaan. Myöhemmin tutkimus siirtyi pääosin soveltavaan tutkimukseen lihasten aineenvaihdunnasta, elimistön kuormittumisesta ja ergonomiasta sekä ravitsemustieteestä. Siteeratuimpia hänen tutkimuksistaan ovat useat ergonomian ja ravitsemustieteen alan tutkimukset. Hänninen tuotti myös suosittua kotimaista oppimateriaalia. Humanistina hän oli perustamassa Kuopioon Snellman-instituuttia ja Savon kielen seuraa.

Hänninen oli vauhdikas ja idearikas persoona. Hän teki pitkää päivää väsymättä, liikkui jalan puolijuoksua tai pyörällä. Hänninen perusti 1976 edelleen toimivan länkiritarikunnan, johon kutsutaan kaikki Itä-Suomen yliopistosta fysiologian piiristä väitelleet tutkijat. Heitä on jo yli 130, joista viitisenkymmentä on noussut professoriksi Suomen ohella useassa eri maassa.

Hänninen oli avainhenkilö kansainvälisen tieteellisen Puijo-symposiumin ideoimisessa. Jo 1970-luvun lopulla hän sai Cooper-testin kehittäjät Kuopioon. Hänellä oli joukko kansallisia ja kansanvälisiä luottamustehtäviä. Hän oli paitsi Suomen myös Unkarin fysiologiyhdistyksen kunniajäsen ja Unkarin Semmelweis-yliopiston kunniatohtori.

Matti Uusitupa
Timo Lakka
Ossi V. Lindqvist

Kirjoittajat ovat Osmo Hännisen työtovereita.

Posted on

Rajanylittäjien syvätuntija – Pekka Nevalainen (1959–2021)

Historiantutkija, filosofian tohtori, Suomen historian dosentti Pekka Nevalainen kuoli Joensuussa 3.12.2021. Hän oli syntynyt Nurmeksen Salmenkylässä 7.10.1959. Ylioppilaaksi hän kirjoitti Nurmeksen lukiosta v. 1979. Varusmiespalveluksen jälkeen opinnot alkoivat silloisen Joensuun korkeakoulun historian laitoksella syksyllä 1980.

Opiskelutovereihinsa Pekka teki lähtemättömän vaikutuksen. Hänet muistetaan opiskelijaelämää hieman syrjässä tarkkailleena, mutta silti avuliaana, huumorintajuisena ja oman persoonallisen tyylinsä omanneena herrasmiehenä. Päättäväisyys ja rohkeus, jolla hän vei opintojaan eteenpäin, toimi esimerkkinä muille. Näistä piirteistä todisti jo ensimmäisten opinnäytetöiden aiheenvalinta. Viron kautta Suomeen siirrettyjen inkeriläisten kohtalot jatkosodan ajan Suomessa ei ollut kaikista helpoin tutkimusaihe 1980-luvun alun ilmapiirissä. Väitöskirja ‘Inkeriläinen siirtoväki Suomessa 1940-luvulla’ (1990) oli perusteellinen esitys vuosina 1943–1944 Inkeristä kuljetettujen yli 63 000 ihmisen vaiheisiin.

Glasnost ja ylipäätään 1990-luvun alun vapaampi ilmapiiri antoi tilaa Inkerin ja Karjalan historian tutkimukselle. Pekan ja professori Hannes Sihvon toimittama ‘Inkeri: historia, kansa, kulttuuri’ (SKS 1991) oli kokonaisesitys, jonka takana oli suuri joukko tutkijoita itärajan molemmilta puolilta. Teos valittiin vuoden 1991 tietokirjaksi ja huomioitiin sekä Tieto-Finlandian kunniamaininnalla että Lauri Jäntin Säätiön palkinnolla.

Ahkeraa kirjoittajaa kiinnostivat ihmiskohtalot Suomessa ja itäisillä lähialueilla. Laajan artikkelituotannon ohella Pekka oli kirjoittajana ja toimittajana mukana monissa merkittävissä ja palkituissa kirjahankkeissa. Pekan, Hannes Sihvon ja professori Heikki Kirkisen toimittama ‘Karjalan kansan historia’ (WSOY 1994) sai valtion tiedonjulkistamispalkinnon v. 1995. Tehopari Nevalainen ja Sihvo vastasi myös v. 1998 ilmestyneen teoksen ‘Karjala: historia, kansa, kulttuuri’ (SKS) toimittamisesta. Pekan sanallisia jälkiä löytyy myös Tieto-Finlandialla palkitusta ‘Jatkosodan pikkujättiläisestä’ kuin moniosaisesta Viipurin läänin historiasta.

Yksin Pekan käsialaa olivat muun muassa teokset ‘Rautaa Inkerin rajoilla. Inkerin kansalliset kamppailut ja Suomi 1918–1920’ (Suomen Historiallinen Seura 1996) ja ‘Viskoi kuin Luoja kerjäläistä. Venäjän pakolaiset Suomessa 1918–1939’ (SKS 1999). Näistä jälkimmäinen sai Historian Ystäväin Liiton kunniamaininnan vuonna 1999. ‘Punaisen myrskyn suomalaiset. Suomalaisten paot ja paluumuutot idästä 1917–1939’ (SKS 2002) nosti valokeilaan arkisen tason rajan yli tapahtuneessa kanssakäymisessä ja ihmisten liikkuvuuden kipeän jälkinäytöksen.

Pekkaa ilahduttivat kirjallisuus, luonto ja läheiset ihmiset. Lähipiiri sai nauttia hänen oivallisista ruoanlaittotaidoistaan. Pekkaa jäivät kaipaamaan rakas Tuula sekä suuri joukko tutkijakollegoita ja historian ystäviä. Pekan loppuun asti jatkaman tutkimustyön tuloksia on postuumisti luvassa painetussa muodossa.

Pekka Kauppinen
Jukka Kokkonen

Kirjoittajat ovat Pekka Nevalaisen opiskelutoveri ja tutkijakollega