Tag Archives: Tero Karjalainen

Flipped workplace?

Olemme asettaneet yhdeksi yliopistomme strategiseksi tavoitteeksi olla Suomen paras yliopistollinen oppimisympäristö vuonna 2020. Yhdeksi välineeksi kohti tuota tavoitetta olemme valinneet oppijakeskeiset oppimismenetelmät ja niistä yhdeksi satsauksen kohteeksi flipped classroom- eli käänteisen opetuksen menetelmät. Olisiko siinä opittavaa myös työyhteisömme toimintaan?

Mikäli olen oikein ymmärtänyt, niin flipped classroomissa keskeisiä piirteitä ovat muun muassa opettajan roolin muuttuminen auktoriteetista ja tiedon siirtäjästä yhdeksi oppimisen resurssiksi ja mahdollistajaksi. Samaan aikaan opiskelijan rooli muuttuu passiivisesta tiedonsiirron kohteesta aktiiviseksi oman oppimisen omistajaksi. Opiskelijat opiskelevat faktapohjan missä ja milloin haluavat ja kohtaamisissa opettajan kanssa keskitytään pulmakohtiin ja osaamisen syventämiseen. Opettaja esittää enemmän syväoppimiseen johdattelevia kysymyksiä kuin luettelee faktaa.

Viime viikolla julkaistiin Oval Groupin tekemä “Yliopistolakiuudistuksen vaikutusten arviointi” -raportti. Yksi julkisuudessakin esiin nostetuista havainnoista on yliopistoyhteisön kokemus siitä, että he ovat etääntyneet päätöksenteosta, kun lakimuutoksen myötä toimivaltaa keskitettiin yksittäisille johtajille.

“Meiltä ei kysytä enää mitään. Meille ei kerrota mitään. Tieto ei kulje.” (Professori)

Olemmeko me esimiehet ja johtajat kaikkitietäviä ja muistammeko parhaimmillaankin vain informoida tekemistämme päätöksistä sähköpostiviestillä? Olemmeko vain auktoriteetteja, tiedon siirtäjiä ja kontrollereita? Ovatko työntekijät meille vain resurssi tai väline? Voisimmeko olla flipped workplace -hengessä enemmän mahdollistajia, suunnannäyttäjiä ja resurssi työntekijöiden menestymiselle? Työntekijät vastaavasti oman työnsä omistajia ja asiantuntijoita? Mitä jos me esimiehet ja johtajat esittäisimme enemmän kysymyksiä kuin kertoisimme omaa totuuttamme?

“Miten sinun mielestäsi tätä pitäisi kehittää, että …?” “Mitä minä voin tehdä, että sinä pystyt paremmin …?”

Mikael Pentikäisen Luottamus-kirjassaan kuvaamia korkean luottamuksen yhteisöjen piirteitä ovat muun muassa läpinäkyvyys, kunnian jakaminen, innovatiivisuus, luovuus ja energisyys. Alhaisen luottamuksen yhteisöihin puolestaan kuuluu alisuoriutumista, oman edun ajamista, raportointia ja pelkoa.

Olen taipuvainen uskomaan, että flipped workplace -toimintamalli olisi omiaan kehittämään työyhteisöä korkean luottamuksen yhteisöksi, jossa luovuus ja energisyys siivittävät entistä parempiin tuloksiin. Maailman 200 parhaan yliopiston joukkoon. Suomen parhaaksi yliopistolliseksi työyhteisöksi…

Karjalainen-Tero-105x155Tero Karjalainen

Sovelletun fysiikan laitoksen hallintoamanuenssi ja yliopiston hallituksen jäsen

Urheilijat, valmentajat ja tuottavuusloikka

Valmennuskirjallisuudesta ja menestyneiden valmentajien ja urheilijoiden elämäkerroista löytyy joitain keskeisiä tekijöitä menestyksen takaa. Menestystä on saavutettu, kun valmentaja on ollut aidosti tukemassa ja auttamassa urheilijaa urheilijan omalla polulla. Valmentaja on ollut auttamassa urheilijaa hahmottamaan välitavoitteita urheilijan suuren unelman saavuttamiseksi. Valmentaja on omalla osaamisellaan auttanut urheilijaa näkemään omat vahvuutensa ja jalostamaan niitä. Valmentaja on antanut rehellistä ja suoraa, positiivista ja kriittistä palautetta sopivassa suhteessa ja oikein ajoitettuna. Ainakin urheilijan uran alkuvaiheessa valmentaja on auttanut urheilijaa rytmittämään harjoittelua ja lepoa. Valmentaja on heikkoina hetkinä onnistunut puhaltamaan urheilijan pieneksi käyneen sisäisen liekin jälleen suuremmaksi roihuksi. Joukkuelajeissakin tavoite on asetettu tiiviissä vuoropuhelussa urheilijoiden ja valmentajan kesken.

Valmentajalla on ollut selkeä käsitys joukkuetaktiikasta ja joukkueen valmentautumisesta, mutta hän on samalla huomioinut jokaisen urheilijan yksilönä omine vahvuuksineen ja kehittymiskohteineen ja yksilöinyt valmennusta näiden mukaan. Samalla hän on pitänyt huolen siitä, että jokainen joukkueen jäsen tuntee myös toisten tehtävät joukkueessa riittävän hyvin voidakseen tarvittaessa tukea joukkuekaveriaan. Valmentaja on luonut urheilijalle menestymisen mahdollisuuksia.

Mitä jos tuohon tekstiin vaihtaisi urheilijan paikalle työntekijän ja valmentajan paikalle lähijohtajan tai esimiehen? Tai urheilijan paikalle opiskelijan ja valmentajan paikalle opettajan tai ohjaajan? Jos sitten vielä uskaltaisi kysyä toteutuuko noita asioita omassa työ- tai opiskeluyhteisössäni?

Toteutuuko? Voisiko toteutua? Pitäisikö toteutua?

Joukkuelajeissa valmentajan onnistumisen edellytyksiin kuuluvat myös joukkueen ja valmennus- ja taustatiimin rakentaminen, roolittaminen ja vastuuttaminen. Hyvää tulosta tekevän pää- tai vastuuvalmentajan on luotettava jokaiseen tiiminsä jäseneen ja heidän ammattitaitoonsa omalla erikoisalallaan. Päävalmentaja ei voi itse olla paras maalintekijä-maalivahti-ravitsemusasiantuntija-psykologi-…

Ei liene sattumaa, että menestyneet joukkuevalmentajat ovat kysyttyjä asiantuntijaluennoitsijoita erilaisissa johtamiskoulutuksissa ja -seminaareissa. Toivottavasti tällaisia ”menestysvalmentajia” olisi suomalaisten työpaikkojen johtotehtävissä jatkossa entistä enemmän. Tuottavuusloikka tulisi siinä sitten sivutuotteena.

Yliopistomme omassa johtamiskoulutuksessa on käynnistymässä seuraava vaihe – UEFCoach. UEFCoach on uuden ajattelun valmennusohjelma, jossa saadaan työkaluja ryhmän tavoitteistamiseen, motivointiin ja tulokselliseen toiminnan ohjaamiseen. Tämän uuden johtamisvalmennuksen myötä näyttäisi siltä, että olemme ottamassa askeleita hyvään suuntaan – ainakin temaattisesti.

”Hyvä esimies saa alaisensa innostumaan. Ei innostunutta ihmistä tarvitse koko ajan olla valvomassa ja patistamassa. Se tekee hulluna töitä ihan omasta tahdostaan.” – Tuntematon ajattelija.

Karjalainen-Tero-105x155Tero Karjalainen
Sovelletun fysiikan laitoksen hallintoamanuenssi ja yliopiston hallituksen jäsen

Ensitreffit alttarilla?

Länsimailla on yhteinen ongelma: niin sanotut kovat luonnontieteet menettävät kiinnostavuuttaan nuorison keskuudessa. Yhä harvempi pitää kovia luonnontieteitä ensisijaisena opiskeluvaihtoehtona lukion jälkeen. Miksi näin on, ja onko ongelmalle jotain tehtävissä?

Niin sanotut professionaalialat, kuten ”lääkis” ja ”kauppis”, ovat vuodesta toiseen suosituimpien hakukohteiden joukossa. Näitä aloja yhdistää se, että meillä jokaisella – myös nuorilla – on joku kuva siitä, mitä kyseisen alan asiantuntijat voivat työkseen tehdä.

Kuinka moni lukiolainen tietää, mitä luonnontieteilijä, fyysikko, kemisti tai matemaatikko tekee työkseen? Tai onko näillä aloilla tulevaisuudessa töitä edes tarjolla? Jos lähipiirissä, vanhemmissa, sukulaisissa tai ystävissä ei satu olemaan luonnontieteilijää, niin aika harvalla lienee käsitystä työtehtävistä nyt tai tulevaisuudessa.

Lukiolaiset sanovat itse kaipaavansa lisää tietoa suoraan eri aloilla työskenteleviltä ja toivovansa mahdollisuuksia päästä seuraamaan, mitä eri aloilla työskentely on. Kovin moni ei ole valmis tekemään isoja elämäänsä koskevia ratkaisuja ”ensitreffit alttarilla” -tyyliin.

Sovelletun fysiikan laitos on vuodesta 2006 lähtien työllistänyt lähes sata lukiolaista kesätöihin näkemään ja kokeilemaan, mitä fyysikon työ on. Näille kesäfyysikoille on syntynyt myös hyvä käsitys siitä, onko fyysikoille tulevaisuudessa käyttöä esimerkiksi ilmastonmuutokseen vaikuttavien fysikaalis-kemiallisten tekijöiden asiantuntijoina tai uusien diagnoosi- ja hoitomenetelmien kehittäjinä.

Näistä nuorista kesäfyysikoista ensimmäiset ovat jo valmistuneet meiltä maisteriksi ja jatkavat tutkimustyössä kohti tohtorin tutkintoa. Osa kesäfyysikoista on hakeutunut opiskelemaan lähialoille, kuten tekniikan yliopistoihin, ja osa on löytänyt opiskelupaikkansa vaikkapa sieltä lääkiksestä. Moni muu meillä nyt opiskeleva kertoo yhdeksi merkittäväksi syyksi meille opiskelemaan hakeutumiseensa lukiokaverin kertomukset kesätyöstä meillä.

Aloitamme myös yhteistyön Kuopion lyseon lukion matematiikkakerhon kanssa, ja tarjoamme halukkaille kerholaisille mahdollisuuden matematiikan lisäsisältöön ja soveltamiseen kevään aikana kolmena lauantaina yliopistolla.

Oikean tiedon ja hyvien kokemusten kautta on mahdollista herättää kiinnostusta ja samalla mahdollistaa perustellut ja oikeat henkilökohtaiset valinnat. Ensi kesänä taas uusi ikäluokka lukiolaisia pääsee kokeilemaan fyysikon töitä kuukaudeksi. Olisiko Sinulla, yliopistomme alumni tai ystävä, mahdollisuus tutustuttaa ja innostaa nuorisoa edustamallesi alalle?

Karjalainen-Tero-105x155Tero Karjalainen
Sovelletun fysiikan laitoksen hallintoamanuenssi
Itä-Suomen yliopiston hallituksen jäsen