Onko hyveistä apua jatkuvassa muutoksessa?

Jatkuvan oppimisen keskuksessa alkoi muutama vuosi sitten työ, jossa pohdimme työyhteisömme hyveitä. Aloitimme arvoaamukahveilla eli UEFin arvojen auki puhumisella ja niiden pohtimisella suhteessa omaan työhön. Halusimme jatkaa organisaation tasolta yksilön ja oman työyhteisön tasolle, joten aloimme puhumaan hyveistä. Hyveet ovat niitä arvoja, joiden on toimittava käytännön tekemisen tasolla. Hyveiden tuottama hyöty yksilöille ja työyhteisölle näkyy mm. yhteisöllisyyden vahvistumisena ja työkulttuurin paranemisena.  Tämä oli myös meidän yhteisen työskentelymme tavoite: tietoista hyvän työkulttuurin rakentamista.

Työstimme hyveitä aktiivisesti ja osallistavasti.  Emme päätyneet Aristoteleen hyveisiin, mutta meille tärkeiksi hyveiksi nousivat avoimuus, dialogisuus, luottamus, sopeutuvuus ja yhteisöllisyys.

Samaan aikaan, kun oli aika ottaa hyveet osaksi perustehtäväämme, oli ryhdyttävä elämään erilaista työarkea. Lisäksi muutos on ollut jatkuvaa ja päällekkäistä: jatkuva oppiminen ja sen tuomat mittavat muutokset toiminnassa, organisaation nimenmuutos, uusi johtaja ja nyt meneillään oleva organisaatiomuutos. Pysäyttävä kokemus oli, kun kollegamme pohti, hämärtyykö todellisuuskuvamme ja perustehtävämme tässä ajassa. Jos näin on, niin olisiko hyveistä apua?

Hyveet ovat kulttuurisidonnaisia ja työyhteisö rakentaa oman työkulttuurinsa. Hyveet testataan käytännön toiminnassa, tässä ajassa. Luotammeko toisiimme? Olemmeko avoimia? Onko keskustelumme dialogista, jolloin kuunteleminen on tärkeämpää kuin puhuminen? Sopeudummeko jatkuvaan muutokseen tai toimimmeko yhteisöllisesti? Näihin vastaaminen ei ole ihan yksinkertaista, koska muutos on myös yksilöllinen kokemus. Johtamisen näkökulmasta hyve-etiikkaan perustuva muutosten läpivienti herättää myös kysymyksiä. Onko tämä oikein? Mikä on tärkeää: organisaation, yhteisön vai yksilön etu ja missä suhteessa? Hyödyttääkö tämä oikeasti koko yhteisöä, jolloin se voi vasta olla hyveellistä johtamista?

Työyhteisönä voisimme kysyä, miksi toiset tuntuvat olevan enemmän muutoshalukkaita kuin toiset?  Onko yksi tapa hyveellisempi kuin toinen? Olemmeko ajatelleet, että entä jos muutoshalukas haluaa muutosta vain muutoksen vuoksi eikä halua tai uskalla ottaa huomioon sitä, että tämä kaikki voi mennä pieleen. Toisaalta muutosvastarintainen tai sellaiseksi leimattu voi aivan aiheellisesti olla rohkea ja uskaltaa tuoda pelkonsa esiin. Eikö rohkeus ole silloin hyve ja muutosvastarintainen on dialogissa tärkeä tiedontuottaja? Kysymys on siitä, miten paljon siedämme erilaisuutta tavassamme toimia.

Mitä olemme tähän mennessä oppineet hyvetyöskentelystä jatkuvassa muutoksessa? Aristoteleen sanoja mukaillen ainakin sen, että jokaisella oliolla on oma luontonsa. Meillä on lähes 70 asiantuntijaa, joista jokaisella on oma yksilöllinen tapansa ajatella, kokea ja tuntea. Olemme huomanneet, että kokemus oikeudenmukaisuudesta on yksi tärkeimmistä asioista. Toisaalta meidän tulee muistaa myös armollisuus ja epätäydellisyys. On riittävän hyvä, jos päästään hyveellisyydessä edes sinne päin. Tuetaan toisiamme pitämään kiinni sovituista, opituista ja opeteltavista asioista. Jo se voi auttaa meitä säilyttämään todellisuudentajumme perustehtävässämme.

Entä mikä on kirjoittajien lempihyve? Se tulee Aristoteleen hyve-etiikasta: suurisieluisuus. Suurisieluinen ihminen tahtoo toteuttaa suuria asioita niiden itsensä suuruuden tähden, ei tavoitellakseen omaa kunniaansa, vaan muita palvellakseen.

Annamari Lastunen ja Lea Tuomainen

Kirjoittajat toimivat Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskuksessa.

Korkeakoulujen mentorointiohjelman hyviä käytänteitä: Kirjekaveruus

Kirjekuoria.

Vuoden 2020-2021 vaihteessa aloitimme Itä-Suomen korkeakoulujen yhteisen mentoriohjelman, jonka tavoitteena on jakaa Savonia-ammattikorkeakoulun, Karelia-ammattikorkeakoulun ja Itä-Suomen yliopiston kesken hyviä käytänteitä, edesauttaa verkostoitumista ja mahdollistaa alumnien osaamisen hyödyntäminen työelämässä.

Olimme tavanneet jo kerran aiemmin, käyneet kävelyllä ja tutustuneet toisiimme. Erään tapaamiskerran jälkeen kävelimme Itä-Suomen yliopiston Aura-ravintolan ohitse, kun mielessämme heräsi erilainen tapa reflektoida yhteistyöstämme syntyviä ideoita. Tahdoimme kehittää sellaisen tavan, mikä ei vaatisi teknologian jatkuvaa läsnäoloa.

Päätimme kokeilla kirjeiden kirjoittamista vaihtoehtona oppimispäiväkirjalle tai muulle raportoinnille.

”Mentorointi mahdollistaa monia mielenkiintoisia muutoksia”

Sekä mentorin että aktorin roolissa lähtökohtamme mentoriohjelmaan hakeutumisessa olivat erilaiset. Kuitenkin yhteinen motivaatio oman toiminnan kehittämiseen ja yhteisten tavoitteiden luominen antoivat sysäyksen yhteiselle matkalle.

Mentoriohjelman alussa laadimme sopimuksen, johon kirjattiin yhteiset tavoitteet, tapaamisen ajankohdat ja käsiteltävät teemat. Kummallekin meistä oli jo alussa tärkeää, että sopimukseen kirjatut asiat joustaisivat tarpeen mukaan. Näin sopimuksesta tuli eräänlainen joustava työväline.

Jo heti ohjelman alussa olimme yksimielisiä liikunnan ilosta ja tärkeydestä elämässä. Näin ollen sovimme, että pyrimme joka toisella tapaamiskerralla liikkumaan ja tutustumaan samalla ympäröivään luontoon. Halusimme liikunnalliset tapaamiset pitää vapaan keskustelun ja ideoiden kertoina. Toimintamme perustui alusta asti luottamukseen sekä aktiiviseen ja vapaaehtoiseen dialogiin.

Polkupyöriä rannassa.

”Kirjeet ja liikunta luovuuden mahdollistajana: kirje on käsityönä syntyvä luomus”

Mentoriohjelman myötä löysimme liikunnan ja luovuuden yhteyden tavalla, josta konkreettisena käytänteenä muotoutui kirjekaveruus. Uskomme kirjeenvaihdon myös jatkuvan mentoriohjelman päättymisen jälkeen.

Kun kirjeidea heräsi, tiedostimme, että kirjeiden kirjoittaminen käsin ei ole enää 2020-luvulla tyypillisin viestintätapa. Kuitenkin otimme idean avoimin mielin vastaan ja tartuimme tarmolla haasteeseen.

Kun löysimme tarvittavat välineet kirjeiden kirjoittamiseen ja muotoilimme ensimmäiset ajatukset paperille, kirjoittaminen alkoi luonnistua kuin itsestään. Kehomuistissa syntyi tunne jostain menneestä ja unohdetusta.

Alku oli kummallekin meistä hankalaa, ja käsiala näytti kauhealta. Lisäksi jo parin kappaleen jälkeen ranne puutui ja sormet vikisivät kivusta. Mutta kun lopulta ensimmäinen kirje oli valmis, siinsi edessämme jotain konkreettista; jotain käsin kosketeltavaa käsityötä, mikä lähtisi pian vastaanottajalleen… Kunhan löytyisi seuraavaksi se postilaatikko!

”Mitä paperi, kynä ja käsiala kertovat itsestä?”

Olemme tähän mennessä huomanneet, että mentoriohjelmassa on ollut lupa toimia omien arvojen mukaan. Kirjeiden kirjoittamisessa asia tulee näkyväksi siinä, millä sanoilla ja miten kirjoitamme toisillemme. Kun saa toimia omien arvojen mukaan, toiminta on itselle merkityksellistä ja siihen haluaa antaa kaikkensa.

Osaamme pysähtyä ja olla läsnä hetkessä. Nykypäivänä on helppo viestitellä toiselle, esimerkiksi lähettää syntymäpäiväonnittelut tekstiviestillä arjen kiireiden keskeltä. Sitä vastoin kirjeen kirjoittaminen ei käy nopeasti, siinä on ajatus toisessa ihmisessä ja hänen arvostamisessaan. Kirje ei ole vain lahja toiselle, vaan se on sitä myös itselle.

P.S. Mitäpä jos sinäkin kokeilisit?

 

Marja Virmajoki-Tyrväinen
Mentori, KT, työnohjaaja, Suomen Työnohjaajat ry, Itä-Suomen yliopiston alumni

Maija Moisio
Aktori, yliopisto-opettaja, oikeustieteiden laitos Itä-Suomen yliopisto

Opintopsykologien tervehdys: Mitä meille UEF:ssa kuuluu vuoden 2021 vaihtuessa?

Kohdatuksi ja nähdyksi tuleminen on ihmisyyden ytimessä. Etäopiskelu- ja etätyö on haastavaa, koska sosiaalisen vuorovaikutuksen kannatteleva voima jää liian usein etäiseksi. Korona-ajan etäopiskelu ja etätyöskentely on tuonut mukanaan saman suuntaisia seurauksia niin opiskelijoille kuin henkilökunnalle, hyvinvoinnin kannalta niin haasteita kuin mahdollisuuksiakin.

Haasteet voivat näyttäytyä  niin työssä kuin opiskelussa muun muassa aikaansaamisessa, ajanhallinnassa, päivärytmin ylläpitämisessä. Tilanne haastaa mielialaa ja jaksamista. Huolen nostattamat tunteet saattavat tulla pinnalle nyt niissä harvoissa vuorovaikutussuhteissa, mitä tällä hetkellä tarjolla on. Tämä voi olla raskasta ja kohtaamiset ovat alttiita vertaistuen sijaan ristiriidoille. Kuormittuneina olemme alttiita kriittisyydelle itseä ja muita kohtaan. Myötätunto itseä kohtaan antaa pohjan myötätunnon kokemiselle ja myötätuntoiselle toiminnalle. Päivittäinen ystävällisyys paitsi muita, myös itseä kohtaan vahvistaa turvallista ilmapiiriä ilmaista ja kohdata myös hankalia tunteita. Täydellä sydämellä kiinnostuminen toisen kohtaamisen helpottaa yhteisen ymmärryksen syntymistä.

Myötätuntoa voi osoittaa niinkin yksinkertaisesti, kuin asettumalla kuuntelemaan. Kohdatessamme opiskelu- tai työkaverin huolia, usein nousee tarve auttaa ratkaisemalla ongelma. Kuitenkin, mitä yleensä siinä hetkessä kaivataan tai tarvitaan on, että joku kuulee, kuuntelee ja ottaa tunnetta vastaan myötätuntoisesti.  Riittää, kun kommenteilla, eleillä ja ilmeillä osoittaa yrittävänsä ymmärtää. Maskien tai ruutujen takaa hienovaraisemmat ymmärrystä osoittavat eleet tai ilmeet vaativat erityishuomiota. Ihminen on kuitenkin sopeutuvainen olento, on mahdollista pistää merkille toisen ihmisen pyrkimys ymmärrykseen. Lempeät silmät maskin yllä, tai pieni nyökkäys välittää jo nähdyksi tulemisen tunnetta.

Myötätuntoinen vuorovaikutus helpottaa ahdistusta. Tämän jälkeen on tilaa myös keskustelulle siitä, mitä hankalassa tilanteessa on konkreettisesti tehtävissä. Opettajan, ohjaajan tai muusta syystä kuuntelijan tehtävään asettuneen henkilön ei tarvitse tietää tilanteeseen ratkaisua. Tärkeintä on rakentaa toivoa.

Eristyneisyyden aika kääntää meitä enemmän itseemme päin. Voi olla vaikea asettua toisen asemaan, kun ympäristö kääntää meitä omaa napaa kohden. Kuitenkin toisen asemaan asettumisen kautta teoille syntyy mielekkyys. Liittämällä omaa elämää aktiiviseksi osaksi muiden elämää syntyy mahdollisuus edistyä, haastaa omia tapoja ajatella ja syntyy merkityksellisyyttä omalle olemassaololle. Toimimalla myötätuntoisisesti vahvistaa omaa varmuuden tunnettaan ja  rohkeutta olla aktiivinen yhteisön jäsen.

Mitä toivomme siis vuodelle 2021? Sitä, että yhteisömme tarjoaa kohtaamisen ja pysähtymisen paikkoja. Sitä, että meillä on tilanteita joissa syntyy luontevaa yhteyttä muihin ja voidaan asettua dialogiin sopivaa tekniikkaa ja toimintatapaa käyttäen.  Erityisesti toivomme psykologisesti turvallista ilmapiiriä ja tilanteita, joissa voidaan kokea ja välittää myötätuntoa.

Uuden Vuoden terveisin
opintopsykologit Katri Ruth ja Mari Tirronen

Virikkeenä tekstille:

Laajennetun oppivelvollisuuskeskustelun unohdettu kysymys

Oppivelvollisuuden laajentamista käsitelevä lakiuudistus on keskusteluttanut paljon. Kritiikki on kohdistunut etenkin uudistuksen kalleuteen, toteuttamisaikatauluun sekä kohdentamisen järkevyyteen. Monet tutkijat ja ammattilaiset ovat puoltaneet satsauksen kohdistamista peruskoulun kehittämiseen sekä opinto-ohjauksen, erityisen tuen ja oppilashuoltopalveluiden vahvistamiseen.

Ottamatta kantaa uudistukseen puolesta tai vastaan, olen ihmetellyt, kuinka vähän keskustelu on kohdentunut toisen asteen oppilaitoksiin ja siihen, millaisen kasvuympäristön ne nuorille tarjoavat. Allekirjoitan toki sen, että monilla toisen asteen opiskelijoiden kohtaamilla haasteilla on aiemmat taustansa, mutta tutkimusten mukaan kehitettävää riittää myös lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa. Lisäksi väitän, että aikuistumisen problematiikka nyky-yhteiskunnassa ei tule tuetuksi vain korostamalla varhaisempiin vuosiin kohdistuvaa ennalta ehkäisevää työtä, vaan se vaatii myös omanlaistaan huomiota ja pedagogiikkaa. Nyt kun lakiuudistus on nytkähtänyt eteenpäin, toivon, että huomiota kohdistettaisiin toisen asteen oppilaitoksiin juuri nuorisopedagogisina ympäristöinä – meni laki läpi tai sitten ei.

Ammatillisen koulutuksen keskeyttämistä käsitelleessä tutkimuksessani osoitin, kuinka työelämälähtöisyyden korostuminen ammatillisessa koulutuksessa asettaa toissijaiseksi kysymykset kasvatuksesta ja siten myös sukupolvien välisen dialogin tukemisesta – eli opettajien kyvystä kohdata aikuistuva nuori. Pahimmillaan nuoren tukitarpeet näyttäytyvät opettajien puheessa hyysäyksenä: ”ei siellä työelämässäkään perään soitella”. Vastaavia havaintoja siitä, että oppiainekeskeisyys korostuu nuorten ja nuorten kulttuureiden kohtaamisen sijaan, olemme saaneet myös johtamassani Suuntaa Lukiopolulle -hankkeessa, jossa lukiolaiset ovat arvioineet saavansa vähiten tukea ja ohjausta juuri opettajiltaan verrattuna muihin koulun ammattilaisiin.

Koulutuksen keskeyttämisen tarkastelulle on ollut Suomessa tyypillistä, että sitä lähestytään yksilön ongelmallisuutena, ongelmina ja jopa allergiana. Oppivelvollisuuden laajentaminen vaatii katseen kääntämisen myös koulutuksen rakenteisiin ja arjen pedagogisiin sekä mukaan ottaviin että ulostyöntäviin käytänteisiin, paitsi peruskoulussa myös toisella asteella.

Anne-Mari Souto
Yliopistonlehtori, opinto- ja uraohjaus

Tampereen ja Itä-Suomen yliopistot reagoivat nopeasti yhteiskunnan tarpeisiin toteuttamalla opintojakson koronavirustartuntojen jäljityksestä

Nyt kun koronavirusepidemia vaikuttaa tällä erää olevan laantumassa Suomessa, on hyvä aika tehdä välitilinpäätöstä, mitä opimme projektistamme sekä varautua jatkokehittämiseen. Huhti-toukokuussa rakensimme Tampereen ja Itä-Suomen yliopistojen yhteistyönä nopealla tahdilla kaikille avoimen verkko-opintojakson koronavirustartuntojen jäljityksestä. Opintojakso avautui 1.6.2020. Vaikka opintojakso on suunnattu ensisijaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille ja opiskelijoille, se on avoin kaikille.

Mitä enemmän rajoituksia lievennetään, sitä tärkeämmäksi nousee tartuntaketjujen jäljityksen rooli epidemian mahdollisen leviämisen torjunnassa. Keskeistä on tartuntojen nopea tunnistaminen ja tartunnoille altistuneiden jäljittäminen sekä sairastuneiden eristäminen ja altistuneiden karanteeniin asettaminen nopeasti ja kattavasti. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), joka vastaa tämän kokonaisuuden kansallisesta suunnittelusta ja kehittämisestä,pyysi Tampereen ja Itä-Suomen yliopistoja toteuttamaan opintojakson koronavirustartuntojen jäljittämisestä. Tampereen yliopisto ja THL asiantuntijaverkostoineen vastasivat opintojakson sisällöstä ja Itä-Suomen yliopisto verkko-opintojakson suunnittelusta ja toteuttamisesta. Mukana opintojaksoa tekemässä olivat myös käytännön jäljitystyötä tekevät infektiolääkärit Tampereen yliopistollisesta sairaalasta.

DigiCampus-oppimisympäristö soveltui erinomaisesti korkeakoulujemme yhteisen avoimen opintojakson alustaksi. DigiCampus on ainutlaatuinen alusta, jonne kaikkien korkeakoulujen opiskelijat voivat kirjautua oman korkeakoulunsa tunnuksilla. Erittäin tärkeää on, että kirjautuminen on mahdollista myös työelämässä oleville, etenkin sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille. Opintojakso antaa kenttäepidemiologiset perustiedot, mihin tartunnanjäljitys perustuu ja kuinka se käytännössä toteutetaan.

Kolmen viikon ajan avoimena olleeseen opintojaksoon on ollut paljon kiinnostusta: ilmoittautuneita on tähän mennessä yli 2 000 ja koko opintojakson on suorittanut jo yli 400 opiskelijaa. Opintojakso on avoimena vuoden 2020 loppuun. Opintojaksopalaute on ollut positiivista, ja osallistujien mielenkiintoa ja opiskelua ovat tukeneet käytännön esimerkit ja tehtävät, sekä erityisesti tartunnanjäljityksen tapausharjoitukset, joita on toivottu lisää. “Kokonaisuus oli hyvin jaksotettu, eikä mielenkiinto sen vuoksi loppunut kesken. Moduulit olivat sen pituisia, että niihin jaksoi keskittyä koko moduulin ajan ja sen jälkeen tehdä seuraavan, kun aikaa oli”, kertoo yksi opiskelijoista palautteessaan.

Tarkoituksenamme on kehittää opintojaksoa ja sen sisältöjä syksyllä 2020 sekä varautua myös mahdolliseen epidemian uudelleen kiihtymiseen. Tavoitteenamme on, että opintojakso olisi tarjolla myös jatkossa yliopistojemme tutkinto-opiskelijoille sekä jatkuvan oppimisen opiskelijoille. Koronavirusepidemia ja sen mukanaan tuomat koulutustarpeet saattoivat tekijät yhteen ja tätä voidaan hyödyntää myös jatkossa. Opintojaksokokonaisuus on osoittautunut toimivaksi työkaluksi, jonka avulla kunnat ja sairaanhoitopiirit voivat tarvittaessa laajentaa ja tehostaa paikallista koronajäljitystoimintaa.

Löydät opintojakson ja siihen ilmoittautumisen Itä-Suomen yliopiston verkkosivuilta.

Elsi Similä, suunnittelija, Itä-Suomen yliopisto, Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate

Pekka Nuorti, professori, Tampereen yliopisto

Kenen elämällä on väliä opinto- ja uraohjauksessa?

Miten köyhyys tulee puheeksi nuorten erilaisissa ohjaustilanteissa? Mitä yksilöltä vaatii sukupuolelleen epätyypillisen alavalinnan tekeminen? Entä millaisille nuorille opinto-ohjauksen uusimmat oppikirjat antavat samaistumisen mahdollisuuksia?

Tässä nostoja tämän kevään opinto- ja uraohjauksen opiskelijoiden pro gradu -tutkielmista, joissa on onnistuttu pureutumaan vähän tutkittuihin, mutta yhteiskunnallisesti tärkeisiin teemoihin. Niin pinnalla oleva #Blacklivesmatter-keskustelu kuin myös tieto koronan seurausten kohdistumisesta erityisesti yhteiskunnan heikko-osaisempiin haastavat kasvatus- ja ohjausalan toimijoita kiinnittämään huomiota siihen, miten he pureutuvat yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen työssään – ja etenkin, miten se ohitetaan.

Anu Kervisen lapsena lastensuojelulaitoksessa asuneiden nuorten haastatteluihin pohjautuva tutkimus tuo esiin tärkeitä, mutta samalla surullisia havaintoja siitä, kuinka vähävaraisuus ja sen vaikutukset nuorten arkeen ja valintoihin jäävät käsittelemättä koulujen ohjauksessa. Lisäksi siinä osoitetaan, kuinka ohjaaminen toisen asteen opintoihin on perusasteella varsin yksipuolista perustuen pitkälti ja ”sisäsiististi” ohjattavan arvosanoihin.

Elisa Ahosen tutkimus tuo esille taas sen, miten iso haaste – edelleenkin – on omalle sukupuolelle epätyypillisen koulutusvalinnan tekeminen. Ainokaisten kokemukset yhtäältä liiallisesta positiivisesta, toisaalta loukkaavasta huomion kohteena olemisesta niin oppilaitoksissa kuin työpaikoillakin alleviivaavat toistuessaan ammattialojen sukupuolittunutta normistoa. Hätkähdyttäviä ovat myös arkiset esimerkit siitä, kuinka opettajat ja ohjaajat eivät välttämättä itse ole lainkaan tietoisia sukupuolinormatiivisesta puheesta ja toiminnastaan.

Mona Kilpilammen kuva-analyysi osoittaa, että nuori ja vaalea heteroseksuaalisesti suuntautunut, uskontoon neutraalisti suhtautuva ja terveydellisiä haasteita kokematon löytää uusimmista opinto-ohjauksen oppikirjoista runsaasti samastumisen mahdollisuuksia. Sen sijaan esimerkiksi vammaiset, seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvat sekä aasialaistaustaiset ihmiset eivät juuri löydä kaltaisiaan näistä kirjoista. Kilpilammen tutkimus haastaakin muutokseen ja siihen, että kaikkien elämällä olisi jatkossa väliä.

Gradut jäävät usein liian vähälle huomiolle, joten tässä muutama aivoja ja sydäntä ruokkiva vinkki kesälukemiseksi!

Anu Kervinen: ”Jos ois niinku paremmalla rahapohjalla, niin tulis insinöörii ja vaikka mitä.”
Lapsena lastensuojelulaitoksessa asuneiden nuorten aikuisten toimijuuden rakentuminen sosioeko-nomisessa viitekehyksessä.

Elisa Ahonen: Sukupuolelle epätyypillinen kouluttautuminen ammattikorkeakouluopiskelijoiden kokemana. 

Mona Kilpilampi: Intersektionaalisuus opinto-ohjauksen oppikirjojen kuvituksessa.

Anne-Mari Souto
Yliopistonlehtori, opinto- ja uraohjaus

Työuralla kehittyminen motivoi avoimen väylän opiskelijoita

TRY eli Toinen reitti yliopistoon -hankkeessa toteutettiin keväällä 2019 kysely Avoimen yliopiston väylän kautta tutkinto-opiskelijoiksi valituille opiskelijoille. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 661 opiskelijaa kymmenestä yliopistosta. Vastaajista 237 (36,2 %) opiskeli Itä-Suomen yliopistossa, ja tässä kirjoituksessa tuomme esille heidän vastauksiaan. Kerromme, mikä motivoi heitä hakeutumaan Avoimen yliopiston väylän kautta tutkinto-opiskelijoiksi.

Vastauksista oli erotettavissa kolme laajempaa teemaa, jotka liittyivät työuraan, opiskelun sujuvuuteen ja mielekkyyteen sekä pääsykokeisiin.

Suurelle osalle vastaajista erityisesti työuraan liittyvät tekijät motivoivat hakeutumaan tutkinto-opiskelijaksi. Opintojen myötä oma osaaminen kehittyi ja työuralla avautui mahdollisuus edetä mielekkäämpiin tehtäviin tai kokonaan uudelle alalle. Tutkinnon opiskelu aikuisiällä vaikutti palkkaukseen koulutustason nousun myötä. Tulokehityksen lisäksi myös työttömyys tai sen uhka motivoivat hakeutumaan opiskelemaan. Opinnot paransivat työllistymismahdollisuuksia, antoivat mielekästä tekemistä työttömyyden ajalle tai varmistivat nykyisen työn jatkumisen.

Toisena hakemiseen motivoivana tekijänä oli opiskelun sujuvuus. Onnistunut ja menestyksekäs opiskelu Avoimessa yliopistossa antoi näyttöjä siitä, että yliopisto-opinnoissa pärjäisi ja myös yliopistotutkinto olisi saavutettavissa. Osalle vastanneista opiskelu yliopistossa tai yliopistotutkinto oli ollut vaikealta ja liian kaukaiselta tuntunut haave. Avoimen yliopiston opinnot antoivat uskalluksen lähteä haavetta tavoittelemaan.  Osalle päätös hakeutua tutkinto-opiskelijaksi kypsyi siinä vaiheessa, kun kaikki mahdolliset alan opinnot oli jo Avoimessa yliopistossa suoritettu, ja jatkaakseen alan opiskelua oli hakeuduttava tutkinto-opiskelijaksi. Opinnot veivät mukanaan, kun mielenkiintoinen ala oli löytynyt.

Kolmas selkeästi erottuva tekijä liittyi pääsykokeisiin. Niihin lukemiseen käytetty aika tuntui hukkaan heitetyltä, jos opiskelupaikan saaminen oli epävarmaa.  Moni kokikin järkevänä käyttää pääsykokeisiin valmistautumisen viemän ajan jo varsinaiseen opiskeluun ja opintopisteiden kerryttämiseen ja aloitti pääaineen opiskelun Avoimessa yliopistossa. Vastaajissa oli myös heitä, jotka olivat pyrkineet aiemmin tutkinto-opiskelijaksi pääsykokeella, siinä onnistumatta.

Kyselyn perusteella muodostui kuva työssä käyvästä tai työtä hakevasta aikuisopiskelijasta, jota motivoi opinnoissaan oman osaamisen ja työelämän kehittäminen sekä uralla eteneminen. Motivaatiota lisäsi se, että opinnot toivat mukanaan välineellisen arvon tutkinnon tuottamasta pätevyydestä. Väylän kautta hakeutuneiden opiskelijoiden opiskelutaidot kehittyivät Avoimen yliopiston opintojen aikana ja he saivat lisävarmuutta alasta, jolle olivat hakeutuneet. Lisäksi opiskeluun käytetty aika koettiin hyödyllisenä, koska Avoimessa yliopistossa suoritetut opinnot kartuttivat valmiiksi yliopistotutkintoa.

Avoimen yliopiston opinnot vastaavat jatkuvan oppimisen haasteisiin. Itä-Suomen yliopistossa jatkuva oppiminen on nostettu osaksi yliopistomme strategisia tavoitteita, ja tiedelaitosten, opintopalvelujen ja Avoimen yliopiston yhteistyötä on tiivistetty entisestään. Jatkuvan oppimisen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää aktiivista opetussuunnitelmien kehittämistyötä, niin että opinnot vastaavat sisällöiltään ja suoritustavoiltaan työssäkäyvän aikuisen ja työelämän tarpeisiin. Myös toimiva oppimis- ja ohjausprosessi on tärkeä osa kehittämistyötä. Tiivis yhteistyö niin työelämän kuin työvoima- ja ennakointitietoa tuottavien toimijoiden kanssa on avainasemassa.

Näillä kehittämistoimilla voimme pitää huolen siitä, että koulutustarjontamme vastaa yhteiskunnan tarpeisiin ja aikuisopiskelijat kokevat opiskelun mielekkäänä. Aikuiset, joilla on työkokemusta, osaavat kytkeä teoreettisen tiedon osaksi käytännön työtä. Näin he vahvistavat asiantuntijuuttaan ja kehittävät koko työyhteisöään. Uusin tutkittu tieto tulee näin upealla tavalla osaksi työelämän arkea.

Kirjoittajat suunnittelija Ulla Kekäläinen ja suunnittelija Leea Huusko koordinoivat Toinen reitti yliopistoon -hanketta Itä-Suomen yliopistossa

Tutustu Toinen reitti yliopistoon -hankkeeseen. https://www.avoin.jyu.fi/fi/avoin-yliopisto/hankkeet/try

Kyselyn tulokset on luettavissa kokonaisuudessaan hankeen sivulta: https://www.avoin.jyu.fi/fi/avoin-yliopisto/hankkeet/try/tyopaketit/tyopaketti-4-tno-palvelut

 

Opiskelijat mukana avoimen yliopiston väylän kehittämisessä

Tutkinto-opiskelijaksi hakeminen avoimen yliopiston väylän kautta on saanut valtakunnallista huomiota TRY eli Toinen reitti yliopistoon -hankkeen myötä. Hankkeessa kehitetään avoimen yliopiston opintojen perusteella tapahtuvaa opiskelijavalintaa eli avoimen yliopiston väylää yhteistyössä yhdentoista suomalaisen yliopiston kanssa. Tavoitteena on saada väylästä varteenotettava vaihtoehto todistusvalinnan ja valintakokeiden rinnalle. Tärkeimmät kohderyhmät hankkeessa ovat toisen asteen opiskelijat, välivuotta viettävät nuoret ja työelämässä olevat aikuiset.

Olennainen osa hanketta on opiskelijalähtöisten opintopalveluiden kehittäminen. Hyödynsimme kehittämistyössä palvelumuotoilua, mikä tarkoittaa palveluiden kehittämistä ja suunnittelua siten, että asiakas on kehittämisen keskiössä ja aktiivisesti mukana kehittämistyössä. Prosessi rakentuu uusien oivallusten löytämiseen ja kokeiluun.

Kehittämistyö alkoi koulutuksella, jossa perehdyimme yhdessä palvelumuotoiluun työskentelytapana. Valitsimme näkökulmiksi kolme avoimen yliopiston väylää, joiden kautta pystyimme arvioimaan opiskelijaryhmien tarpeita. Kuuntelimme asiakkaita eli opiskelijoita sekä henkilökuntaa ja keskeisimpiä sidosryhmiä. Prosessin päätteeksi järjestetyssä työpajassa kävimme yhdessä läpi esille nousseet oivallukset ja saimme suositukset kehittämistoimista.

Palvelumuotoilun tuloksena rakentui opintopalveluiden palvelupolku. Se on tiivistetty kuvaus siitä, missä vaiheessa opiskelijat erityisesti tarvitsevat tukea ja miten sitä tulisi heille tarjota. Palvelupolku auttaa hahmottamaan, miten opiskelijan tarpeisiin vastataan mahdollisimman resurssitehokkaasti. Palvelupolussa opintopalvelut jaettiin kustannustehokkuuden, tavoitettavuuden ja vaikuttavuuden mukaan kolmeen tasoon: tiedotukseen, neuvontaan ja ohjaukseen (kuvio 1).

Kuvio 1: Opintopalveluiden elementit.

Tiedotus vastaa opiskelijan olennaisimpiin kysymyksiin ja luo perustan opintopalveluille. Kustannustehokkaimpana palveluna siihen tulisikin panostaa ensisijaisesti. Hyvänä esimerkkinä tiedotuksesta ovat hakukoneoptimoidut, käytännönläheistä tietoa sisältävät www-sivut, joiden avulla opiskelija saa kokonaiskuvan väyläopinnoista, yliopistoon hakemisesta ja opintojen tarjoamista mahdollisuuksista.

Toinen peruselementti on neuvonta, joka pitää sisällään erilaisia muistutuksia, vinkkejä, opintoinfoja ja perehdytystilaisuuksia. Oikein ajoitettu neuvonta tukee opintoihin kiinnittymistä ja opintojen etenemistä. Neuvonnan merkitys korostuu erityisesti opintojen alkuvaiheessa, ja sitä tulisikin olla tarjolla monikanavaisesti.

Opintopalveluiden kolmas elementti on ohjaus, joka on palveluista henkilökohtaisin ja siten myös kallein muoto. Ohjausta on kuitenkin oltava saatavilla koko opintopolun ajan, ja opiskelijoilla tulee olla tieto siitä, kehen voi tarvittaessa ottaa yhteyttä.

Kuvioon 2 olemme koonneet ne kriittiset vaiheet, joissa avoimen väylällä opiskeleva tarvitsee erityisesti tukea, sekä mitä tiedotuksen, neuvonnan ja ohjauksen muotoja niissä voisi hyödyntää. Lisäksi kuvioon on kiteytetty hankkeen aikana esiin nousseita avoimen väylän opiskelijoiden kokemuksia opintopolun eri vaiheista.

Kuvio 2: Kriittiset vaiheet avoimen yliopiston opiskelijan opintopolulla. (Klikkaa kuva suuremmaksi)

Palvelupolun lisäksi prosessissa syntyi kehittämissuunnitelma tiedotus-, neuvonta- ja ohjauspalvelujen käyttöönotosta vuosille 2019-2021 sekä suosituksia yliopistoille avoimen väylän käyttäjälähtöisyyden ja menestyksen varmistamiseksi. Suosituksissa korostui avoimen yliopiston väylän valintaperusteiden vahvistaminen vähintään 3-5 vuodeksi kerrallaan. Valintaperusteiden vahvistaminen useammalle vuodelle on perusteltua, koska tavoitteellinen opiskelu avoimessa yliopistossa voi kestää kolmekin vuotta ennen tutkinto-opiskelijaksi hakeutumista. Yhteistyö tiedekuntien, avoimen yliopiston ja opinto- ja hakijapalveluiden välillä sekä eri yliopistojen välillä nähtiin myös tärkeänä.

Hankkeen aikana yliopistojen sisällä tapahtuva avoimen väylän kehittämisyhteistyö näyttäisi päässeen vauhtiin useissa yliopistoissa. Lisäksi yliopistojen keskinäinen yhteistyö avoimen väylän kehittämisessä on vahvistunut ja olemme oppineet toisiltamme hyviä käytäntöjä. Tämä onkin ollut keskeinen osa hanketyötä. Toivomme yhdessä tekemisen jatkuvan myös hankekauden päätyttyä.

Hankkeen tavoitteena on saada avoimen yliopiston väylästä varteenotettava hakuvaihtoehto. Hankkeessa on tehty ansiokasta työtä näkyvyyden ja tiedotuksen osalta ja tätä työtä meidän tulee yhdessä jatkaa.

Kirjoittajat suunnittelija Ulla Kekäläinen ja suunnittelija Leea Huusko Itä-Suomen yliopistosta ja koulutussuunnittelija Riina Kärkkäinen Jyväskylän yliopistosta toimivat Toinen reitti yliopistoon -hankkeessa.

Tutustu kyselyn tulosraporttiin
Tutustu Toinen reitti yliopistoon -hankkeeseen