ArtWell: Sosiaalinen hyvinvointi kulttuurihyvinvointitoiminnan taloudellisen arvioinnin keskiöön

Kulttuurihyvinvointitoiminnan taloudellinen arviointi -selvityshankkeen (ArtWell) yhtenä osatavoitteena oli selvittää asiantuntijalähtöisen tutkimuksen avulla kulttuurihyvinvointitoiminnan kustannushyötyyn ja -vaikutukseen liittyviä tekijöitä ja mekanismeja.

Tässä blogikirjoituksessa esitellään sidosryhmätyöpajasta ja yhdeksän avainasiantuntijan haastatteluista saatuja osatavoitteen tuloksia. Pääset tutustumaan hankkeessa aiemmin toteutetun kirjallisuuskatsauksen tuloksiin täältä.

Lähtökohtia kulttuurihyvinvointitoiminnan taloudelliseen arviointiin

Kulttuurihyvinvoinnilla tarkoitetaan tässä hankkeessa ihmisen hyvinvointiin vaikuttavaa merkityksellistä toimintaa taiteen ja kulttuurin kontekstissa. Kulttuurihyvinvointitoiminta on eri ammattiryhmien toteuttamaa kulttuurihyvinvointia edistävää toimintaa tai palvelua eri toimintaympäristöissä (esim. ikäihmisten palvelut, maahanmuuttopalvelut, nuorisotyö, vammaistyö).

Kulttuurihyvinvointitoimintaan liittyvien palvelujen taloudellinen arviointityö on vasta aluillaan. Ajatus toiminnan arvioinnista ja mittaamisesta voi tuntua vieraalta monelle taide- ja kulttuurialalla työskentelevälle. Vaikka toimijoilla on selvityksen valossa valmiuksia arviointiin kaikilla kulttuurihyvinvoinnin sektoreilla, tarvitaan täydennyskoulutusta ja lisätietoa arvioinnin kehittämisestä ja toteuttamisesta.

Kulttuurihyvinvointitoiminnan ja sen toimintaympäristöjen laaja-alaisuus muodostaa merkittävän haasteen arviointitoiminnalle. Toimintaa arvioivan tulisi tunnistaa kyseiselle toimintaympäristölle keskeiset piirteet, joita määrittävät toiminnan luonne, yhteistyössä sovitut tavoitteet sekä asiakasryhmät ja heidän tarpeensa.

Jotta arviointia voitaisiin hyödyntää paremmin tiedolla johtamisessa, organisaatioissa tarvitaan ArtWellin selvityksen mukaan enemmän ymmärrystä kulttuurihyvinvointitoiminnan edellytyksistä ja toteuttamisesta.

Arviointia kahdesta eri näkökulmasta

ArtWellin toteuttamassa tutkimuksessa asiantuntijat tarkastelivat kulttuurihyvinvointitoimintaa yhteiskunnallisesta näkökulmasta sekä terveys- ja hyvinvointinäkökulmasta. Yhteistä näiden alueiden eri toimijoille oli kokonaisvaltainen käsitys siitä, että taide- ja kulttuuritoiminnan sisältöjen ohella etiikka, estetiikka, luonto, ihmissuhteet ja pitkäjänteinen toiminta ovat kulttuurihyvinvointitoiminnan keskeisiä vaikuttavuuden osatekijöitä.

Yhteiskunnallisesta näkökulmasta tarkasteltuna taide- ja kulttuuritoimintaan osallistuvien ryhmien tarpeita tunnistettiin erityisesti (1) syrjäytymisen ja yksinäisyyden ehkäisyyn, (2) osallisuuden ja aktiivisen kansalaisuuden tukemiseen sekä (3) yhteisöllisyyden ja turvallisuuden tunteen lisäämiseen liittyen. Sosiaalinen hyvinvointi tulisikin selvityksen mukaan ottaa nykyistä paremmin huomioon kulttuurihyvinvointitoiminnan arvioinnissa ja mittaamisessa.

Terveys- ja hyvinvointinäkökulmasta asiakasryhmien tarpeita tunnistettiin (1) ehkäisevien palvelujen, (2) sairauden hoidon ja hallinnan, sekä (3) terapian ja kuntoutuksen konteksteissa.

Kulttuurihyvinvointitoiminnan ja taideterapioiden erityisosaaminen kuntoutuksen ja erityissairaanhoidon alueella vaatii erityisasiantuntijuutta. Ehkäisevissä palveluissa (esim. ehkäisevässä mielenterveys- ja päihdetyössä ja terveysviestinnässä) kokeellisempi taide- ja kulttuuritoiminta ja tutkimus voi asiantuntijoiden mukaan olla tarkoituksenmukaisempaa tällä hetkellä, koska alueelta on vähemmän tutkimustietoa saatavilla.

Näkemyksiä kulttuurihyvinvointitoiminnan taloudellisesta arvioinnista

Asiantuntijat kuvasivat vaikuttavuutta yleisimmin kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja terveyden vahvistumisen kautta. Kulttuurihyvinvointitoiminnan kustannusvaikuttavuuden tekijöitä tunnistettiin mm. terveyskäyttäytymiseen, syrjäytymisen ehkäisyyn ja turvallisuuden edistämiseen liittyen.

Asiantuntijat tunnistivat erilaisia taloudellisen arvioinnin toteuttamisen lähtökohtia esimerkiksi toiminnan järjestäjälle tai siihen osallistuneelle kertyneiden kustannusten kautta. Taloudellisessa arvioinnissa voisi heidän mukaansa hyödyntää myös euromääräisiä kustannusarvioita esimerkiksi laitosjaksoihin, sairaspoissaoloihin ja lääkkeiden käytön vähentymiseen liittyen. Lisäksi pohdittiin vaihtoehtoiskustannusten arviointia resurssien jakamiseen liittyvien vaihtoehtojen kuvaamiseen ja arvottamiseen liittyen.

Hankala vai helppo mittaaminen? Tulosten yhteenvetoa

Taloudellinen arviointi ja sen kehittäminen voidaan nähdä pääomana, jonka avulla kulttuurihyvinvointitoiminta voi kiinnittyä osaksi julkisia palveluja ja hyvinvointitaloutta. Tutkimukseen osallistuneilla sidosryhmillä ja avainasiantuntijoilla on kulttuurihyvinvointiin liittyvää osaamista yhteiskunnallisen palvelu- ja tietotuotannon eri tasoilla.

Taiteen ja kulttuurin toimijoiden osallisuus hyvinvointitaloudelliseen päätöksentekoon tukee taloudellisen arvioinnin ja resurssoinnin oikeudenmukaisuutta. Kulttuurihyvinvointitoimintaan soveltuvia arviointi- ja mittaamismenetelmiä voidaan yhteiskehittää moniammatillisten oppimisprosessien kautta niin yksilöllisellä, alueellisella kuin väestötasollakin. Kulttuurihyvinvointitoiminnan arviointivastuuta tulisi jakaa tasapuolisemmin eri sektoreiden ja toimialojen kesken.

Yhteisöllisyyttä ja turvallisuuden tunnetta edistävät ympäristöt tunnistettiin tärkeäksi osa-alueeksi tulevassa kulttuurihyvinvoinnin tutkimus- ja kehittämistoiminnassa.

Tulossa ArtWell-selvityshankkeessa

ArtWell mallintaa ja kehittää syksyllä 2022 kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin mittaria case-esimerkkien avulla. Selvityshankkeen tulokset esitellään loppuseminaarissa huhtikuussa 2023.

Taru Koivisto

Taru Koivisto (Kuva: Anita Salo)
Tutkija
CERADA-tutkimuskeskus, Taideyliopisto

 

Kulttuurihyvinvointitoiminnan taloudellinen arviointi -selvityshankkeessa (ArtWell) tarkastellaan kulttuurihyvinvointitoiminnan taloudellista arviointia, arviointimenetelmiä ja tehdään toimenpidesuosituksia arviointitoiminnan jatkokehitykseen Suomessa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan VN-TEAS-rahoituksella mahdollistettua hanketta toteuttavat Itä-Suomen yliopiston Vaikuttavuuden talo, Taideyliopiston CERADA-tutkimuskeskus sekä Kulttuurihyvinvointipooli.

Lisätietoa hankkeen verkkosivuilla.

 

ArtWell: Kulttuurihyvinvointitoiminnan taloudellinen arviointi on vähäistä ja tarvitsee ennakkoluulotonta yhteiskehittämistä toiminnan vaikuttavuuden arvioimiseksi

Millaisia lähestymistapoja kulttuurihyvinvointitoiminnan taloudelliseen arviointiin on käytetty ja millaista tutkimusta tällä hetkellä tarvitaan päätöksenteon tueksi? ArtWell-selvityshankkeessa on kartoitettu kulttuurihyvinvointitoimintaan ja sen arviointiin liittyvää tutkimusta sekä selvitetty tarpeita jatkoa varten.

ArtWell-selvityshanke syventyy kulttuurihyvinvointitoiminnan taloudelliseen arviointiin

Kulttuurihyvinvointitoiminnan taloudellinen arviointi -hanke (ArtWell) on keväällä 2022 käynnistynyt selvityshanke, jossa tarkastellaan kulttuurihyvinvointitoiminnan taloudellista arviointia sekä kehitetään toimenpidesuosituksia arviointitoiminnan jatkokehitykseen Suomessa. Hankkeen tarkoituksena on tukea päätöksentekoa sekä vaikuttaa yleiseen tietouteen taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksista. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan VN-TEAS-rahoituksella mahdollistettua hanketta toteuttavat Itä-Suomen yliopiston Vaikuttavuuden talo, Taideyliopiston CERADA-tutkimuskeskus sekä Kulttuurihyvinvointipooli.

ArtWellin kolmesta osatavoitteesta kaksi on nyt saavutettu. Tässä blogikirjoituksessa avaamme kulttuurihyvinvointitoiminnan vaikuttavuutta sekä taloudellista arviointia kartoittavan kirjallisuuskatsauksen tuloksia.

Kulttuurihyvinvointitoiminnan operationalisointi – miksi ihmeessä?

ArtWell-selvityshankkeessa kulttuurihyvinvointitoiminnan monitahoista ja laajaa toiminta-aluetta havainnollistettiin sateenvarjokäsitteen avulla, johon sisältyy ihmisen merkityksellinen toiminta taiteen, kulttuurin ja hyvinvoinnin ympäristöissä. Kulttuurihyvinvointi tarkoittaa, että ihmisen hyvinvointia vahvistaa hänen aktiivinen osallistumisensa taide- ja kulttuuritoimintaan ja -tapahtumiin. Kulttuuritoiminta voi olla muun muassa esittävää ja osallistavaa taidetta, kuten tanssia ja laulamista, tai visuaalista taidetta, kuten maalausta ja valokuvausta. Kulttuuritapahtumat voivat pitää sisällään esimerkiksi nähtävyyksiä, museotoimintaa ja muuta koettavaa taidetta.

Kulttuurihyvinvointitoiminnan käsitteen määrittely on perustavanlaatuinen tekijä, kun halutaan mitata toiminnan vaikuttavuutta yhteiskunnan eri tasoilla. Käsite voidaan operationalisoida eli muuttaa mitattavaan muotoon tarkemman määrittelyn ja rajauksen avulla, jolloin siihen liittyvät muuttujat voidaan luokitella. Näin voidaan saada päätöksenteon tueksi luotettavampaa tietoa kulttuurihyvinvointitoiminnasta.

Kulttuurihyvinvointitoiminta vaikuttavuustiedon äärellä

Kirjallisuuskatsauksessa tarkastelluissa julkaisuissa tutkittiin kulttuurihyvinvointitoimintaa yhteiskunnan mikro-, meso-, ja makrotasoilla, mikä on keskeistä vaikuttavuuden todentamisessa. Mukaan otetut tutkimukset käsittelivät laaja-alaisesti elämänlaadun eri osa-alueita, kuten psyykkistä ja fyysistä elämänlaatua. Taloudellista arviointinäkökulmaa tarkasteltiin tutkimuksissa kuitenkin niukasti sosiaalisen ja ympäristöllisen elämänlaadun osa-alueilla.

Taloudellinen arviointi kulttuurihyvinvointitoiminnan alueella on ollut toistaiseksi vähäistä, ja kuudestatoista julkaisusta ainoastaan neljä sisälsi tarkempaa tietoa aiheesta. Julkaisuista esiin nousi erityisesti kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin mittari, jota voitaisiin hyödyntää kustannus-hyötyanalyysissä. Kyseisen mittarin mallintaminen ja kehittäminen aloitetaankin ArtWellin viimeiseen osatavoitteeseen liittyen seuraavaksi.

Kulttuurihyvinvoinnin ytimessä on ihminen ja hänen tarpeensa liittyen taiteeseen ja kulttuuriin. Kulttuurihyvinvointitoiminnan vaikuttavuuden tutkimuksessa tarvitaan yhteiskehittämistä ja ennakkoluulotonta yhteistoimintaa, jossa lähdetään rohkeasti tarkastelemaan mahdollisuuksia syy-seuraussuhteiden todentamiseen. Taiteen ja kulttuurin ensisijaisena tehtävänä ei ole tuottaa hyvinvointia, mutta se voi kokonaisvaltaisuudessaan vaikuttaa monella tapaa ihmisen hyvinvointiin, esimerkiksi yhteisön rakentajana tai terveyttä edistävänä tekijänä.

ArtWell-selvityshankkeen jatko

ArtWellin tavoitteena on syksyllä 2022 mallintaa kulttuurihyvinvointitoiminnan taloudellista arviointia kahden case-esimerkin avulla. Koko hankkeen tulokset esitellään seminaarissa huhtikuussa 2023. Lisätietoa tilaisuudesta julkaistaan hankkeen verkkosivuilla myöhemmin.

Sonja Kippo.Sonja Kippo (Kuva: Via Ramstén)

Projektitutkija

Farmasian laitos, Itä-Suomen yliopisto

 

Taru KoivistoTaru Koivisto (Kuva: Anita Salo)

Tutkija

CERADA-tutkimuskeskus, Taideyliopisto

 

 

Terveys tai talous vai terveys ja talous?

Koronavirukseen liittyvässä julkisessa keskustelussa terveys ja talous on asetettu usein vastakkain ajatuksella, että vain toinen näistä on saavutettavissa toisen kustannuksella. Jos pyritään turvaaman väestö koronavirustartunnoilta, joudutaan luopumaan taloudellisesta toimeliaisuudesta. Jos taas halutaan saada talouden rattaat rullaamaan, tämä tapahtuu vain lisääntyvien tartuntojen myötä. Tämän ajattelun mukaan terveyden ja talouden välillä on vaihtosuhde.

Mielestäni tässä kohtaa on kuitenkin hyvä erottaa toisistaan koronastrategian tavoitetila ja keinot.

Kun ajatellaan strategian tavoitetilaa, terveyteen ja talouteen liittyvät näkökohdat kulkevat käsi kädessä. Sekä terveyden että talouden näkökulmasta tilanne olisi parempi, jos koronavirustartuntojen ilmaantuvuus sekä Suomessa että maailmalla olisi vain vähäistä. Tällöin voitaisiin välttyä elämänlaadun menetyksiltä sekä ennenaikaisilta kuolemilta, jotka koronavirustartuntoihin liittyvät. Samalla vältyttäisiin myös koronaviruksen haitallisista vaikutuksista talouden toimintaan mukaan lukien terveydenhuollon vaihtoehtoiskustannukset. Kun ajatellaan asiaa terveyden ja talouden näkökulmista, järkevä tavoitetila on uusien koronavirustartuntojen ilmaantuvuuden mahdollisimman alhainen taso.

Kun tarkastellaan keinoja koronaviruksen leviämisen estämiseksi, terveys ja talous eivät enää välttämättä kulje käsi kädessä vaan niiden välille syntyy usein edellä kuvattu vaihtosuhde. Vaikuttavien keinojen käyttöönotosta aiheutuu kustannuksia, ja päätöksentekijät joutuvat vertaamaan keinoista syntyvää terveyshyötyä niiden kustannusvaikutuksiin. Poliittiset päätöksentekijät ympäri maailmaa ovat turvautuneet koronaviruksen torjunnassa sosiaalisen eristämisen keinoihin, jotka ovat aiheuttaneet merkittäviä kustannusvaikutuksia kansantalouksissa ja terveydenhuolloissa. Samaan aikaan sosiaalisen eristämisen keinot ovat olleet vaikuttavia, koska niiden seurauksena uusien tartuntojen määrät ovat lähteneet laskuun. Valitut keinot ovat synnyttäneet myönteisiä terveysvaikutuksia mutta talouden kustannuksella, eli terveyden ja talouden välillä on esiintynyt vaihtosuhde.

Viruksen hallinnassa onkin syytä keskittyä kustannusvaikuttaviin keinoihin, joilla voidaan turvata ihmisten terveydentila mahdollisimman alhaisilla kustannuksilla sekä terveydenhuollossa että koko kansantaloudessa.

Suomessa käyttöönotettuja rajoitustoimia puretaan vähitellen. Koronaviruksen leviäminen Suomessa on hidastunut ja tässä suhteessa tilanne on hyvä. Tulevaisuuteen liittyy edelleen epävarmuutta ja päätöksentekijät voivat joutua uudelleen tilanteeseen, jossa pohditaan uusia keinoja ja niiden kustannuksia ja vaikuttavuutta koronavirustartuntojen ehkäisemisessä. Toivottavasti piakkoin markkinoille saatavaan rokotteeseen liittyy myös lääkkeen tehon, vaikuttavuuden ja kustannusten arviointi. Kun rokote tulee markkinoille, kustannusvaikuttavuuden sijasta tärkeämmäksi voi kuitenkin osoittautua kysymys rokotteen kohtuullisesta hinnasta, jonka maksamiseen eri maiden hallituksilla ja ihmisillä on halukkuutta ja varaa.

Ismo Linnosmaa
Sosiaali- ja terveystaloustieteen professori
Itä-Suomen yliopisto