Itä-Suomen yliopisto kestävyyskouluttajana

Kesäinen yleiskuva Joensuun kampukselta.

Itä-Suomen yliopistossa (UEF) on syyslukukaudesta 2022 alkaen ollut mahdollista suorittaa Kestävän tulevaisuuden opinnot -niminen opintokokonaisuus – lempinimeltään UEFin kestävyysopinnot [1]. Samana syksynä avattiin myös uusi korkeakoulujen opetusyhteistyöhön perustuva Kestävyysopintojen verkosto [2], jonka organisoimisessa Itä-Suomen yliopisto on ollut päävastuussa.

Avaamme blogissa näiden uusien avausten taustoja ja syitä. Kerromme myös lyhyesti, millaisiin opetuksellisiin ideoihin UEFin omat kestävyysopinnot ja toisaalta opetusyhteistyöverkosto perustuvat, ja kuinka samaa teemaa käsittelevät eri opetusyhteistyöverkostot linkittyvät toisiinsa.

Taustalla yhteinen huoli ja haaste

Yhtenä liikkeellepanevana voimana uudistuksille on ollut Unifin eli Suomen yliopistojen rehtorineuvoston vuonna 2020 julkaisemat kestävän kehityksen ja vastuullisuuden teesit [3]. Teesit konkretisoivat Unifin yhteistä lupausta asettaa yhdessä kunnianhimoisia tavoitteita, joilla on muutosvoimaa ja globaalia vaikuttavuutta. Teesit on jaoteltu viiden eri teeman alle, joista erityisesti yksi liittyy opetukseen. Opetus kestävän kehityksen edistäjänä -teeman alla on kaksi teesiä: Kestävän kehityksen opinnot ovat osa kaikkia tutkintoja ja jatkuvan oppimisen tarjontaa ja Yliopistot edistävät korkeakoulutuksen saavutettavuutta ja turvallista tutkimus- ja opetusympäristöä.

Kestävyys ja vastuullisuus tematiikan pohdiskelu osana korkeakoulujen tarjoamaa opetusta ja muuta toimintaa on ollut aktiivista myös Suomen ulkopuolella ja aiheesta on julkaistu useita raportteja. Tiivistämme seuraavaksi muutamien raporttien keskeisiä sanomia.

Korkeakoulujen on tunnistettu olevan avainasemassa kestävyysongelmien ratkaisuja luotaessa. Kestävyyshaasteet ovat luonteeltaan monimutkaisia ja haasteellisia ratkaista. Korkeakouluopintojen kautta on mahdollista vahvistaa yhteiskunnallisten toimijoiden monipuolista osaamista ja valmiuksia puuttua tehokkaasti kestävyysongelmiin. Kestävän kehityksen osaaminen on käsitteenä laaja. Yhtenä työkaluna kestävän kehityksen sisältöjen ymmärtämiseen voi käyttää YK:n jäsenmaiden vuonna 2015 sopimaa kestävän kehityksen toimintaohjelmaa ja tavoitteita (Agenda 2030). [4]  Sopimukseen sisältyy 17 eri tavoitetta, jotka on tarkoitus saavuttaa vuoteen 2030 mennessä. Sen lisäksi, että korkeakoulut tarjoavat opiskelijoille opetuksen kautta perusymmärrystä kestävän kehityksen sisällöistä ja ulottuvuuksista, kestävyysosaamiseen liittyy olennaisesti kyky tunnistaa kestävyysongelmien kompleksisuus ja hahmottaa syy-seuraus-suhteita sekä taito osata soveltaa toimivia ratkaisuja ja kehittää niitä myös itse.  Tällaiset kyvyt ja taidot tukevat transformatiivista oppimista, joka mahdollistaa syvän muutoksen tapahtumista esimerkiksi yksilön ajattelussa ja toiminnassa. Koska kestävyysongelmat ylittävät tieteenalarajat, sisältää kestävän kehityksen osaaminen myös kyvyn monitieteiseen ajatteluun ja monitieteiseen yhteistyöhön. [5]

Kestävän kehityksen osaamista tarvitaan yhteiskunnan jokaisella osa-alueella, sillä kestävyyshaaste läpileikkaa koko yhteiskuntaa ja koskettaa meitä kaikkia. Työmarkkinoille tarvitaan osaajia, joilla on monipuolisesti valmiuksia ja osaamista viedä eteenpäin kestäviä ratkaisuja. Koulutuksen kautta nimenomaan kestävän kehityksen osaaminen tarjoaa opiskelijalle rakennuspalikat työelämään ratkaisuihin, joita kestävän tulevaisuuden rakentamiseen yhteiskunnassa tarvitaan. Kestävyysosaaminen on tärkeää myös yksilön oman toimijuuden kannalta, sillä opittu osaaminen motivoi toimimaan, reflektoimaan omia arvoja ja asenteita sekä tekemään kestäviä valintoja. Kestävyysosaaminen kannustaa meistä jokaista edistämään muutosta kohti kestävämpää yhteiskuntaa omassa elämässämme ja elinympäristössämme. Koska kestävyyteen ja vastuullisuuteen liittyvät kysymykset integroituvat vahvasti kaikille elämän ja yhteiskuntatoiminnan eri osa-alueille, on tärkeää, että kestävyysopetus integroidaan yleisesti osaksi korkeakouluopetusta. [6]

Kestävyyssisältöjen integroiminen vaatii aktiivisia toimia, riittäviä resursseja ja päämäärätietoisuutta. Se ei onnistu ilman, että kestävä kehitys otetaan osaksi korkeakoulujen tavoitteenasettelua ja strategialinjauksia. Kestävyyssisältöjen integroimiseen osaksi opetusta ei kuitenkaan ole ainoastaan yhtä toimivaa tapaa. Pikimminkin on tavoiteltavaa, että kestävyyssisällöt integroidaan monipuolisesti opetukseen, jotta opiskelijat pääsevät opintojensa aikana eri tavoin kasvattamaan kestävän kehityksen osaamistaan. [7]

Kestävä kehitys tulisi huomioida opetuksessa aina opetussuunnitelmatasolta yksittäisiin opintojaksoihin saakka. Huomioimalla kestävä kehitys opetussuunnitelmissa voidaan varmistaa, että jokainen opiskelija saa opintojensa aikana riittävän kokonaisymmärryksen kestävästä kehityksestä ja valmiudet soveltaa kestävän kehityksen osaamista omalla alallaan kuin myös laajemmin yhteiskunnassa. Opetussuunnitelmatyön avulla pystytään määrittelemään, millaista kestävän kehityksen osaamista opiskelijoiden tahdotaan saavuttavan ja millaisin opetusmenetelmin. [8]

Opetussuunnitelmatyön ohella kestävän kehityksen integrointi tulisi huomioida myös opintojaksotasolla. Perustietojen ja -taitojen opettamiseksi kestävästä kehityksestä on suositeltavaa, että korkeakoulut tarjoisivat geneerisiä kestävyyteen johdattelevia opintojaksoja, jotta opiskelijat hallitsisivat kestävän kehityksen perusteet. Tällainen johdattelevien opintojaksojen kautta saatava geneerinen osaaminen luo pohjan kestävän kehityksen taitojen oppimiselle ja omaksumiselle sekä kestävän kehityksen perusteiden hallintaan. Kestävän kehityksen periaatteiden tunteminen onkin tunnistettu yhdeksi keskeisimmistä geneerisistä taidoista. [9] Geneeristen perustaitojen ohella tarvitaan myös eri alojen omaa erityisosaamista tukevaa kestävyysopetusta. Integrointia korostavan lähestymistavan mukaan kestävän kehityksen pitäisi olla kuitenkin läpileikkaava aihepiiri kaikessa opetuksessa, jolloin kestävyyssisältö tulisi näkyä myös muilla opintojaksoilla kuin erityisesti kestävyystaitoihin ja -sisältöihin keskittyvillä opintojaksoilla. Tässä opintojaksojen opettajilla on tärkeä rooli. [10]

Opettajan on tärkeää tunnistaa, millaisia kestävyyssisältöjä opintokokonaisuudessa jo mahdollisesti on, ja millaisia muita kestävyysnäkökulmia opintojaksoon voisi sisällyttää ja millä tavoin. Oppiaine- ja laitostasoiset yhteiset keskustelut ovat siis tarpeen opettajan tueksi. Opettajalla on myös erinomaiset mahdollisuudet opintojaksojen sisällöstä päättämisen ohella omalla opintojaksollaan vaikuttaa siihen, millaisin menetelmin ja työskentelytavoin opiskelijat pääsevät kestävyyssisältöjä oppimaan. Koska kestävyysongelmat ovat hyvin komplekseja ja haasteellisia, on kestävyyssisältöjen opetuksessa tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että opintojaksoilla kestävän kehityksen konkretisoimiseksi kestävyyssisältöjä havainnollistettaisiin mahdollisimman hyvin. Oppimisen ja kestävyysajattelun sisäistämisen kannalta on myös tärkeää, että opiskelijat pääsisivät opintojaksoilla soveltamaan kestävään kehitykseen liittyviä tietoja. Tätä kautta opiskelijat pääsisivät kasvattamaan myös omia ongelmanratkaisutaitoja sekä niin systeemistä kuin tulevaisuusorientoitunutta ajattelua, mitkä ovat tärkeitä kestävyysongelmien ratkaisemiseksi. [11]

Kestävyysaiheiden integroimiseksi opetukseen voi apuna käyttää myös erilaisia työvälineitä. Yksi esimerkki kestävyyden integroimista opetukseen tukevasta työvälineestä on GreenComp, joka on kestävää kehitystä koskeva eurooppalainen osaamiskehys. Osaamiskehys koostuu neljästä osaamisalueesta: ”kestävyysarvojen ilmentäminen”, ”kestävyyden monitahoisuuden hallinta”, ”kestävien tulevaisuuksien visiointi” ja ”kestävyystoiminta”. Nämä osaamisalueet huomioimalla opetussuunnittelussa saa sisällytettyä kattavasti kestävyysosaamisen kannalta keskeisiä taitoja opetukseen. [12]

Kestävyys opetuksessa UEFissa

Itä-Suomen yliopistossa on erinomaiset valmiudet kestävyysopetukseen, sillä kestävyys näkyy opetuksessamme jo nyt monin eri tavoin. Meillä on yliopistossamme hyvin monipuolinen joukko erilaisia koulutusaloja, joiden aihepiirit pitävät sisällään laajasti erilaisia kestävyysteemoja ja näkökulmia kestävyyteen. Koska Itä-Suomen yliopiston yksi painopistealueista ja vahvuuksista on monitieteinen ympäristö- ja luonnonvarakysymyksiin liittyvä opetus ja tutkimus, osaamista löytyy erityisesti ympäristöön liittyvissä kestävyyskysymyksistä. Kestävyysaiheet ovat integroituneet monien eri pääaineiden opetussisältöihin. Opiskelijoille on tarjolla myös kestävyysaiheisia sivuaineita, kuten Kestävä liiketoiminta ja yhteiskunta -opintokokonaisuus. Syytä on mainita myös UEFin kehitystutkimus ja siihen liittyvä opetus. UEFissa on jokaisessa tiedekunnassa kehitysoppiin liittyviä opintojaksoja. Kehitystutkimusta ja kehitysyhteistyötä koulutuksen ja tutkimuksen saralla tehdään globaalissa etelässä ja globaalin etelän kumppaneiden kanssa jo yli 40 maan kanssa. Opettajankoulutuksessa ympäristökasvatus on vahva teema ja UEFissa on myös kestävyyspedagogiikkaan keskittyvä kansainvälinen maisteriohjelma. Uusia kestävyysteemaisia opintokokonaisuuksia on rakenteilla myös luonnontieteisiin.

Kestävä kehitys on Itä-Suomen yliopistossa huomioitu strategiatasolta lähtien, sillä yliopisto on sitoutunut edistämään kestävän kehityksen tavoitteita ja ottamaan kestävyyden huomioon toiminnassaan. [13] Seitsemästätoista kestävän kehityksen tavoitteesta (SDG) UEFin profiilialueita ovat ei nälkää; terveyttä ja hyvinvointia; hyvä koulutus; kestävää teollisuutta, innovaatioita ja infrastruktuuria; ilmastotekoja; vedenalainen elämä; maanpäällinen elämä sekä rauha, oikeudenmukaisuus ja hyvä hallinto. Lisäksi SDG 17 Yhteistyö ja kumppanuus toimii läpileikkaavana teemana kaikessa yliopiston toiminnassa. [14] Tavoitteena on myös saada kestävän kehityksen opinnot osaksi kaikkia tutkintoja ja jatkuvan oppimisen tarjontaa, jotta jokaisen oppiaineemme opiskelija pääsisi kasvattamaan osaamistaan kestävästä kehityksestä. Kestävän kehityksen ja vastuullisuuden toimenpideohjelmassa (2022–2025) on sovittu myös, että opetussuunnitelmaohjeella kannustetaan opettajia sanoittamaan kestävyys ja vastuullisuus sisältöjä jaksokuvauksissa sekä opetuksessa. Opintotietojärjestelmämme Peppiin on mahdollista kuvata kestävyys- ja vastuullisuustavoitteet opetussuunnitelman eri tasoille osana geneerisiä tavoitteita ja lisäksi ”tägätä” erilaisia geneerisiä sisältöjä kullekin opintojaksolle; kestävyys ja vastuullisuus on yksi näistä geneerisistä taidoista. Tägit on toteutettu Pepin opetussuunnitelman jäsentely-toiminnolla ja niiden avulla on mahdollista tarkastella geneerisen osaamisen toteutumista tutkinnon opetussuunnitelmassa. Jäsentelyt näkyvät myös opiskelijan hopsissa. Kestävyys ja vastuullisuus teemat on myös sisällytetty lukuvuodesta 2022–2023 lähtien uusien opiskelijoiden orientaatioon.

Edellä kuvattujen toimien lisäksi UEFin toimenpideohjelmassa mainitaan pyrkimys vahvistaa korkeakoulujen välistä opetusyhteistyötä. Siellä mainitaan myös tavoite monitieteisestä kestävyysopintojen opintokokonaisuudesta, joka olisi tarjolla sekä englanniksi että suomeksi. Syksyllä 2022 alkanut Kestävän tulevaisuuden opintokokonaisuus on juuri tällainen.

Itä-Suomen yliopiston Kestävän tulevaisuuden opintokokonaisuus painottuu kestävyys- ja luonnonvarateemoihin. Opintokokonaisuus kokoaa yhteen eri oppiaineiden opintojaksoja, mikä mahdollistaa eri alojen opiskelijoiden kohtaamisen ja yhteistyön sekä myös opiskelijoiden oman monitieteisen ajattelun harjaannuttamisen. Opintokokonaisuudessa on tarjolla johdattelevat opintojaksot, jotka luovat pohjan opiskelijoiden kestävyysosaamiselle. Johdattelevat opintojaksot ovat yhdistelmä Climate Universityssä [15] korkeakoulujen yhteistyössä luotua kestävän kehityksen opintojaksoa ja UEFin omia sisältöjä. Johdantojaksojen jälkeen opiskelija voi valita opiskeltavakseen yhdeksästä eri teemasta itselleen sopivan moduulin tai rakentaa itse mielekkään opintokokonaisuuden opintotarjottimelta. Kyky kriittiseen ja holistiseen ajatteluun sekä syy-seuraus-suhteiden ymmärtäminen ovat esimerkkejä taidoista, joita opiskelijat pääsevät opintokokonaisuuden kautta kehittämään.

Vaikka UEFin opetustarjonta on varsin runsas, voi opiskelija hyödyntää myös muiden korkeakoulujen opintoja opiskelemalla esimerkiksi kestävyysopintojen opetusyhteistyöverkoston kautta tarjoutuvia Jyväskylän ja Turun yliopistojen opintojaksoja. Verkosto on laajentumassa, ja syksyllä 2023 tarjolla voi olla opintojaksoja jopa kuudesta eri yliopistosta ja ammattikorkeakoulusta. Opiskelija voi hakea opintojaksoille verkoston nettisivulla olevan ilmoittautumislomakkeen kautta. Opiskelijalle mahdollisuudet räätälöidä omannäköinen opintokokonaisuus ovat vahvat, koska Itä-Suomen yliopisto on mukana Climate Universityssä, biodiversiteetti- ja UNIPID verkostossa, jotka myös tarjoavat kestävään kehitykseen ja vastuullisuuteen liittyvää koulutusta. Jokaisessa verkostossa on jotain omaleimaista ja ne täydentävät toinen toisiaan. UNIPID keskittyy kehitystutkimuksen teemoihin. Climate Universityn opintojaksot ovat eri yliopistojen ja korkeakoulujen yhteistoteutuksia, ja kumppanikorkeakoulut voivat vapaasti hyödyntää luotuja oppimateriaaleja omassa opetuksessaan. Eri verkostojen tarjoamaa koulutusta voi sisällyttää UEFin omaan kestävyysopintojen kokonaisuuteen ja erikseen sopimalla mahdollisesti myös muihin opintoihin.

Wilma Poutanen
Opetusavustaja
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta, Itä-Suomen yliopisto

Outi Ratamäki
Yliopistonlehtori
Oikeustieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto

Lähteet

Bianchi, Guia – Pisiotis, Ulrike – Cabrera Giraldez, Marcelino, GreenComp – Eurooppalainen kestävän kehityksen osaamiskehys. Punie, Yvie – Bacigalupo, Margherita (toim.) Euroopan unionin julkaisutoimisto 2022.

Itä-Suomen yliopisto, Kahdeksan askelta tulevaisuuteen – Kestävän kehityksen ja vastuullisuuden toimenpideohjelma. Itä-Suomen yliopisto 2022–2025.

Joutsenvirta, Maria – Laininen, Erkki – Tyni, Sani – Korkeakoski, Marko, Transformatiivinen oppiminen kestävyysosaamisen tukena. UAS Journal 11.10.2022.

Kestävyysopintojen verkosto.

Konst, Taru, Kestävä kehitys korkeakoulutuksessa – sanoista tekoihin. Turun ammattikorkeakoulu 2021.

Lehtonen, Tommi, Kestävän kehityksen tavoitteet yliopisto-opetuksessa. 12.5.2021

Ollila, Johanna – Hujala, Teppo, Tulevaisuustaidot ja tulevaisuusoppiminen, s. 400–415 teoksessa Aalto, Hanna-Kaisa – Heikkilä, Katariina – Keski-Pukkila, Pasi – Mäki, Maija – Pöllänen, Markus, Tulevaisuuden tutkimus tutuksi – perusteita ja menetelmiä. Turun yliopiston tulevaisuuden tutkimuksen keskus 2022.

Opetushallitus (OPH), Osaaminen 2035. Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Raportit ja selvitykset 2019:3.

Opinto-opas 2022–2023, Kestävän tulevaisuuden perus-opinnot.

Smolander, William, Notes on Developing Courses for Sustainability. Helsingin yliopisto.

Sustainable Development Solutions Network (SDSN), Accelerating Education for the SDGs in Universities: A guide for universities, colleges, and tertiary and higher education institutions. SDSN 2022.

United Nations (UN), The 17 Goals.

Unifi, Kestävän kehityksen ja vastuullisuuden teesit.

Young European Research Universities (YERUN), What can we learn from young research universities? YERUN 2022.

Viitteet

[1] Opinto-opas 2022–2023.

[2] Kestävyysopintojen verkosto.

[3] Unifi 2020.

[4] UN.

[5] Konst 2021, YERUN 2022, Smolander 2022, Joutsenvirta ym. 2022.

[6] Konst 2021, SDSN 2022, Smolander 2022, YERUN 2022, Ollila – Hujala 2022.

[7] YERUN 2022.

[8] Konst 2021.

[9] OPH 2019.

[10] Lehtonen 2021.

[11] Lehtonen 2021, Konst 2021, Smolander 2022.

[12] Bianchi ym. 2022.

[13] Ks. Itä-Suomen yliopiston strategia 2030.

[14] Itä-Suomen yliopisto.

[15] Ks. https://climateuniversity.fi/.

Akateemisen kasvun kehyksiä

Kun maaliskuussa kuulin suru-uutisen sosiaalipsykologi Klaus Weckrothin (1955–2021) kuolemasta, singahdin muistoissani 1990-luvun alkuun, Tampereen yliopiston sosiologian opiskelijaksi. Pääaineeni vuoksi en ollut sosiaalipsykologian oppiaineessa työskennelleen Weckrothin kanssa juurikaan tekemisissä opintojeni tiimoilta. Hänen tutkimuksensa ja persoonansa kuitenkin piirtyivät osaksi sitä sosiologian ja sosiaalipsykologian laitoksen muodostamaa kehystä, jossa opintojani tein.

Weckroth jätti myös aivan erityisen muistijäljen. Ja tuon muistijäljen vuoksi uutinen hänen kuolemastaan pysäytti aivan erityisellä tavalla. Näin vuosikymmenten jälkeen muistikuvani hänestä kiteytyvät Apua, sarjamurhaaja! -nimiseen alustukseen seminaarissa, jonka järjestin opiskelukaverini kanssa vuonna 1993. Weckroth viitoitti Dostojevskin Rikos ja rangaistus -romaanista innoittuneessa puheenvuorossaan sellaisen tavan lähestyä tieteellistä ajattelua, joka oli minulle, 20-vuotiaalle aloittelevalle yhteiskuntatieteilijälle, tuolloin vielä uusi: kudelman tiedettä ja kaunokirjallisuutta esitettynä tieteellistä täsmällisyyttä pakenevan tajunnanvirtaisesti mutta kuitenkin kirkkaasti, jotakin olennaista ihmisestä ja yhteiskunnasta esittäen.

Weckroth oli itselleni nuorena opiskelijana ensimmäinen elävä esimerkki siitä, että tiedettä voi tehdä monin eri tavoin. Että aina ei tarvitse tehdä kuten muut. Että epäkonventionaalisuus voi sytyttää aivan omanlaisiaan innostuksen kipinöitä, kutsua ajattelemaan toisin. Että yhteiskuntatieteilijä voi ottaa kantaa.

Yliopisto-opiskelu on myös paljon muuta kuin niitä tietosisältöjä ja muita akateemisia taitoja, joita opitaan luennoilla, seminaareissa, harjoitustöissä ja kirjallisuuteen perehtyessä. Se on – jahka taas pandemian ies siihen vapauttaa – yhteisiä kahvi- ja lounashetkiä opiskelukavereiden kanssa, yliopiston käytävillä kuljeskelua ja suunnittelemattomia kohtaamisia, ainejärjestötoimintaa ja vapaa-ajan viettoa. Se on myös sellaista oman laitoksen ja oppiaineen vaikutuspiirissä olemista, jonka merkitystä ei ehkä opiskeluaikana vielä aivan tajuakaan: monenlaisia persoonia, taustoja, maailmankuvia, näkymiä tapoihin tehdä tiedettä ja toimia yhteiskunnassa.

Omalla opiskelupolullani Klaus Weckroth avarsi yhteiskuntatieteellistä ajatteluani näkemyksellisyydellään, luovuudellaan ja rohkeudellaan ajatella toisin. Vastaavia, akateemisen toimijuuteni rakentumisessa erityisen merkityksellisiä kohtaamisia oli opiskeluaikanani tietenkin myös lukuisia muita, Suomessa ja ulkomailla. Ne, jokainen tavallaan, innostivat ja rohkaisivat kohti sellaista yhteiskuntatieteilijyyttä, mitä nyt edustan – tiedettä, taidetta ja aktivismia yhdistävää.

Yliopistot ovat lukuisten murrostensa ja rahoitusmallimuutostensa myötä kulkeneet kohti aikaisempaa kapeamman muotin tieteentekijyyttä. Suunnan pitäisi olla tietenkin aivan toinen. Yliopisto on paitsi tiedollinen myös maailmankuvallinen kasvualusta. Tuon kasvualustan rikkaus edellyttää huolehtimista yliopistoyhteisön jäsenten taustojen ja tieteentekemisen tapojen moninaisuudesta, samoin kuin – tietenkin – kriittisen ajattelukyvyn vankkaa vaalimista.

 

Sanna Ryynänen
Sosiaalipedagogiikan ma. yliopistonlehtori (50%), tutkija, yhteiskuntatieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto

 

 

On välittämisen ja kuuntelun aika

Kuopiossa tiistaina (1.10.2019) Savon ammattiopistossa tapahtunut väkivallanteko koskettaa ja puhututtaa yhteisöä ja yhteiskuntaa vielä pitkään. Haluamme UEFin opiskeluhyvinvointityön nimissä vielä muistuttaa, ettei kenenkään tarvitse jäädä yksin kokemustensa kanssa.

On normaalia, että äkilliset järkyttävät tapahtumat voivat synnyttää ihmisissä erilaisia ajatuksia, tunteita ja kehontuntemuksia. Ihmiset voivat reagoida eri tavoin – kukin omalla tavallaan. On hyvä ymmärtää, että omat tai toisen reaktiot voivat olla voimakkaitakin, vaikka itse olisi ollut fyysisesti turvassa. Ajatus siitä, mitä olisi voinut tapahtua, riittää tunteiden aktivoitumiseen. Tilanne voi myös virittää erilaisia omia ajatuksia ja muistoja, joista on hyvä puhua, kun ne nousevat mieleen. Tyypillisesti myös kehon uhkavalmius virittyy havainnoimaan ympäristöstä ”vaaran merkkejä” tavallista herkemmin, jolloin voi syntyä huolia ja pelkoja. Silloin on tärkeä muistuttaa itselleen omassa elämässä turvallisuutta tuovista asioista ja ihmisistä. Puhuminen asioista auttaa usein jäsentämään niitä. On myös hyvä pyrkiä muilla tavoin huolehtimaan itsestään, kuten pitämällä kiinni arjen rutiineista.

Ohessa on vielä muistutuksena keskusteluavun tahot Kuopiossa ja Joensuussa sekä valtakunnallisen kriisipäivystyksen yhteystiedot.  Myös tapahtuneesta annetun tiedon seuraaminen uutisista kohtuudella, kuten myös tiedon hankkiminen normaaleista kriisiin liittyvistä reaktioista, voivat auttaa ymmärtämään itseä tai läheisiä kriisitilanteissa. Alla myös linkkejä tiedon äärelle.

Pidetään huolta toisistamme ja yhteisömme jäsenistä!

Opintopsykologit Katri Ruth ja Mari Tirronen

***

Apua kriisitilanteissa, korkeakouluopiskelijat

Akuutti kriisipäivystys Pohjois-Savon ammattiopiston koulusurmassa: Kuopion kaupungin sosiaalipäivystys on avannut päivystysnumeron asiakkaille tämän tapahtuman johdosta, puh. 044 718 3930. Yhteydenotot vain tätä tapahtunutta varten, ei tekstiviestejä.

Mielenterveysseuran valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää suomen kielellä numerossa 09 2525 0111, arkisin klo 09.00–07.00, viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00–07.00.

Kuopion kriisikeskus:

Ajanvarauksemme palvelee arkisin ma-to klo 8-10. p. 017 262 7733. Kuopion kriisikeskus tarjoaa keskustelutukea vaikeasta elämäntilanteesta selviytymiseen. Kun tarvitset apua tai kuuntelijaa, ota yhteyttä. Osoitteemme on Kallanranta 9 (sisäänkäynti Sepänkatu 1), 70100 Kuopio

https://www.mielenterveysseurat.fi/kuopio/

Pohjois-Karjalan kriisikeskus:

 Ajanvarus palvelee arkipäivisin klo 10-14 p. 013-316 244.
HUOM!
 Tällä hetkellä asiakastilanne on ruuhkautunut. Ajanvaraus on suljettuna ti 8.10. saakka.

Pohjois-Karjalan kriisikeskus

Kiireetön apu:

Järkyttävät tapahtumat voivat herättää monenlaisia tunteita, mitkä ovat kuitenkin normaalia reagointia tilanteeseen. Tunteet voivat herätä tai jäädä vaivaamaan pidemmän ajan kuluessa tapahtuneesta. Kannattaa hakea apua myöhemminkin, jos siltä tuntuu:

Kuopion palvelut, opiskelijat:

YTHS  Ajanvaraus 046 710 1076,  ma-to 8-15, pe 8-14 https://www.yths.fi/yhteystiedot/toimipisteet/kuopio

Oppilaistopappi: Raimo Hakkarainen, raimo.hakkarainen@uef.fi , puh 050 590 6527

Opintopsykologi Katri Ruth:  opintopsykologi-kuopio@uef.fi

Joensuun palvelut, opiskelijat

YTHS ajanvaraus Ma-to klo 8-15, pe klo 8-14, puh. 046 710 1082. https://www.yths.fi/yhteystiedot/toimipisteet/joensuu

 

Oppilaitospappi Tiina Belov: tiina.belov@uef.fi  p. +358 50 590 6527

Uef henkilökunta: Työterveyhuolto, https://www.terveystalo.com/

Lisätietoa hyvinvoinnista huolehtimiseksi kriisitilanteessa:

SPR: https://www.punainenristi.fi/hae-tukea-ja-apua/akilliseen-onnettomuuteen

Mieli ry: https://mieli.fi/fi

Mielenterveystalo.fi

 

Netissä apua tarjoaa muun muassa Kuopion Nuorisopalveluiden Po1nt-chat, Pelastakaa Lapset ry:n Kriisichat ja mielenterveysseuran  Sekasin-chat.