Mitä on hyvä tieteellinen käytäntö?

Tiedätkö, mitä on hyvä tieteellinen käytäntö? Tiedätkö velvollisuutesi opettajana, tutkijana, tutkimusryhmän jäsenenä, ohjaajana ja tutkimusviestijänä?

Kansallinen tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK) on opetus- ja kulttuuriministeriön asettama asiantuntijaelin, joka pyrkii ehkäisemään tieteeseen kohdistuvaa vilppiä. TENK on julkaissut uudet Hyvää tieteellistä käytäntöä ja sen loukkausepäilyjen käsittelemistä koskevat ohjeet (HTK2023 -ohje). Ohjeet kuvaavat, millaista on hyvä tieteellinen käytäntö, ja millainen toiminta on vastoin hyvää tieteellistä käytäntöä. Lisäksi ohjeissa kuvataan, miten hyvän tieteellisen käytännön loukkausepäilyjä tulee yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa selvittää.

Hyvän tieteellisen käytännön lähtökohtana on luotettavuus, rehellisyys, arvostus ja vastuunkanto. Nämä perusperiaatteet ilmenevät hyvin erilaisissa tilanteissa. Hyvän tieteellisen käytännön vastaisuus luo mielikuvia plagioinnista, sepittämisestä tai epäasianmukaisesta viittaamisesta. Nämä ovatkin tyypillisiä ongelmia. Hyvä tieteellinen käytäntö ei kuitenkaan typisty näihin ongelmiin.

HTK2023-ohjeessa hyvä tieteellinen käytäntö on jaettu kahdeksaan tieteellisen toiminnan osa-alueeseen. Osa osa-alueista liittyy yliopisto-organisaation toimintaan, mutta suuri osa suuntautuu tutkijan ja tutkimusryhmän toimintoihin.

1. Yliopiston tulee luoda hyvää tieteellistä käytäntöä tukeva toimintaympäristö.

Itä-Suomen yliopisto on pyrkinyt turvaamaan hyvän tieteellisen käytännön toteutumista muun muassa ohjeistamalla tutkimustoimintaa.

Itä-Suomen yliopistossa on nimetty tutkimusetiikan tukihenkilöt: professori Tuomas Pernu, tutkimuspalveluiden johtaja Anu Liikanen ja yliopistonlehtori Merja Lyytikäinen. Tutkimusetiikan tukihenkilöiden rooli on määritelty TENKin toimesta. Tukihenkilöt antavat henkilökohtaista ja luottamuksellista neuvoa tutkimuseettisissä kysymyksissä.

Hyvän tieteellisen käytännön loukkausepäilyt selvitetään HTK2023-ohjeen mukaisessa menettelyssä ja päätösvaltaa asiassa käyttää rehtori. Selvittelytyöstä vastaa lakipalvelut ja selvityksissä keskeisessä roolissa on kulloisenkin loukkausepäilyn tieteenalan asiantuntija. Tähän asiantuntijatehtävään on kutsuttu asiantuntijoita yliopistomme sisältä sekä muista yliopistoista ja tutkimusorganisaatioista. Loukkausepäilyiden määrä vaihtelee, mutta on tyypillisesti tapauksia käsitellään vuosittain 3–5. Vain yksittäisissä tapauksissa on todettu, että epäilty on syyllistynyt hyvän tieteellisen käytännön loukkaukseen. Usein toiminnassa on kuitenkin tunnistettu joitain puutteita.

Huomioitavaa on, että HTK2023-ohjeiden mukaan opiskelijoiden opinnäytetöihin kohdistuvia HTK-loukkausepäilyjä ei enää jatkossa käsitellä HTK2023-ohjeen mukaisessa menettelyssä, vaan yliopistojen omien menettelyiden mukaisesti. Itä-Suomen yliopistossa tämä merkitsee opinnäytetyöhön liittyvien tapausten käsittelyä vilppiin liittyvän toimintaohjeen mukaisesti. Vaikka opinnäytetöihin liittyviä HTK-epäilyjä ei käsitellä enää HTK-ohjeen mukaisessa prosessissa, ei tämä kuitenkaan poista sitä, että opetuksessa tulee huomioida hyvän tieteellisen käytännön opettaminen.

  • Opiskelijoiden opinnäytetöihin kohdistuvia hyvän tieteellisen käytännön loukkausepäilyjä on käsitelty Itä-Suomen yliopistossa vuosittain. Tyypillisesti kyse on plagioinnista tai puutteellisista lähdeviittauksista. Opintojakson suorittamiseen liittyvää eriasteista vilppiä ilmenee Itä-Suomen yliopistossa melko usein. Opintojaksovilppi ilmenee esimerkiksi kiellettyjen apuvälineiden tai avustajan käyttämisenä. Jokaisessa tiedekunnassa dekaanit antavat vuosittain useita kirjallisia huomautuksia opiskelijoille. Ääritapauksessa Itä-Suomen yliopiston hallitus erotti määräajaksi opiskelijan, joka oli syyllistynyt laajaan ja toistuvaan opintovilppiini.

2. Hyvä tieteellinen käytäntö tulee huomioida koulutuksessa, ohjauksessa ja mentoroinnissa.

Tutkintokoulutukseen on sisällytetty hyvän tieteellisen käytännön opetusta. Hyvän tieteellisen käytännön opetuksen olisi luontevaa nähdä sisältyvän jokaisen opintojakson oppimistavoitteisiin. Hyvä tieteellinen käytäntö ei typisty esimerkiksi yksittäisten viittauskäytänteiden omaksumiseen, vaan hyvässä tieteellisessä käytännössä on kyse toimimisesta osana tieteellistä yhteisöä ja oppimisesta toimimaan tieteenalan käytänteiden mukaisesti.

Opiskelijoiden ohjaaminen hyvään tieteelliseen käytäntöön on erityisen tärkeää ohjatessa opiskelijoita tieteelliseen työn tekemiseen.

  • Tapauksessa HTK-ilmoituksen tehnyt katsoi, että opinnäytetyön ohjaaja ei olisi ohjannut opinnäytetyöntekijää noudattamaan hyvää tieteellistä käytäntöä esimerkiksi opinnäytetyön tulosten esittämisessä. Lisäksi ilmoittaja katsoi, että opinnäytetyöstä oli tunnistettavissa henkilöitä. HTK-tutkinnassa kuitenkin katsottiin, että opinnäytetyön ohjaaja oli toiminut asianmukaisesti, koska oli antanut opinnäytetyöntekijälle runsaasti ohjausta.

3. Hyvä tieteellinen käytäntö tulee huomioida tieteellisen työn tekemisen eri vaiheissa.

Vaatimus merkitsee, että tutkijan tulee suunnitella, toteuttaa ja dokumentoida tieteellinen toiminta huolellisesti. Monet hyvän tieteellisen käytännön loukkaukset liittyvät nimenomaan tutkimuksen tekemiseen ja sen raportointiin.

  • Tapauksessa artikkelin kirjoittaja oli viitannut sanomalehtiartikkeliin ja sanomalehtiartikkelissa oleviin tietoihin. Sanomalehtiartikkeli ei kuitenkaan sisältänyt sellaisia yksityiskohtia, joita kirjoittaja esitti omassa tekstissään sanomalehtiartikkelissa olevan.

Vilpillä tarkoitetaan tutkimustiedon vääristelyä ja tutkimuksen yleisön harhauttamista. Vilppi luokitellaan HTK2023-ohjeessa sepittämiseen, vääristelyyn ja plagiointiin. Plagioinnilla tarkoitetaan toisen tekemän työn tai tutkimusideoiden käyttämistä ilman lupaa.

  • Tapauksessa X:n opinnäytetyössä oli lainattu lähes sanasta sanaan Y:yyn julkaisemaa tekstiä, mutta X ei ollut viitannut lainkaan Y:yyn tekstiin. Sitä vastoin X oli sisällyttänyt tekstiinsä Y:yn käyttämät lähteet. Lähdeviitteiden puutteiden laatu osoitti, että X:n tekstin samanlaisuutta lähteisiin ei voitu selittää sattumalla.

Tutkimuksessa tulisi noudattaa mahdollisuuksien mukaan avoimen tieteen periaatteita. Tutkimuksen tekemisen periaatteisiin sisältyy myös tutkimusrahoituksen liittyvät asianmukaiset käytännöt. Tutkimusrahoitusta haettaessa on toimittava totuudenmukaisesti ja saatua rahoitusta on käytettävä sovitusti. Myös sidonnaisuuksista ja rahoituslähteistä ilmoittaminen tutkittaville ja yhteistyökumppaneille on osa hyvää tieteellistä käytäntöä.

4. Tutkimus tulee toteuttaa eettisten periaatteiden mukaisesti.

Tutkijalla on velvollisuus kunnioittaa tutkittavia ja heidän oikeuksiaan. Tutkimus ei saa ikinä vaarantaa tutkittavien terveyttä ja turvallisuutta. Jotta tutkittavien oikeudet varmistetaan, voi tutkimus edellyttää eettistä ennakkoarviointia. Tutkimuseettisten ennakkoarviointia tekevät tutkimuseettiset toimikunnat.

Tutkimus voi edellyttää myös tutkittavien suostumusta ja erilaisten lupien hankkimista ennen tutkimuksen aineiston keruun aloittamista. Itä-Suomen yliopistolla on valmiita mallipohija käytettäväksi tutkittavien suostumukseksi sekä tutkimukseen liittyviksi luviksi. Nämä mallit löytyvät Heimo-palvelusta (vaatii UEF-kirjautumisen).

Eettiseen tutkimukseen kuuluu myös arvostus kollegoita, yhteiskuntaa, ekosysteemejä, ympäristöä ja kulttuuriperintöä kohtaan.

HTK2023-ohjeessa on entistä selvemmin korostettu tieteenalakohtaisuutta. Ohjeessa todetaan, että tieteellisessä toiminnassa on huomioitava oman tieteenalan säännöt ja ohjeistukset.

  • Tekijyyteen liittyvässä tapauksessa arvioitiin, oliko henkilön poisjättäminen artikkelin tekijöistä rikkonut hyvää tieteellistä käytäntöä. Tapauksessa oikeutta tekijyyteen arvioitiin nimenomaan tieteenalan käytänteiden valossa.

5. Tutkimusaineistojen käsittelyssä ja hallinnassa tulee toimia asianmukaisesti.

Olennainen osa tutkimusaineistojen käsittelyä on tietosuojalainsäädännön noudattaminen. Jos tutkimuksessa käsitellään henkilötietoja, on niitä käsiteltävä asianmukaisesti lainsäädäntöä noudattaen ja yliopiston ohjeet huomioiden. Tutkimusta tehtäessä on noudatettava salassapitosäännöksiä. Viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetään salassa pidettävistä tiedoista. Salassa pidettäviä asiakirjoja ovat muun muassa tutkimussuunnitelmat, abstraktit ja raportit tutkimuksen etenemisestä.

HTK2023-ohje sisältää uusia tutkimusaineiston käsittelyyn liittyviä periaatteita. Ohjeen mukaan tutkimushankkeissa ja muissa tutkimuksissa tulee sopia kaikkien kumppaneiden kanssa aineistojen omistus- ja käyttöoikeuksista, käsittelystä, säilyttämisestä ja mahdollisesta avaamisesta. Tällaiset sopimukset tulee tehdä tutkimuksen aluksi, mutta niitä voi olla tarpeen tarkentaa myöhemmin.

6. Tehtäessä tutkimusta yhteistyössä on sovittava hyvän tieteellisen käytännön pelisäännöistä.

Tieteellistä toimintaa käynnistettäessä on sovittava yhteisistä tavoitteista ja eri toimijoiden oikeuksista ja velvollisuuksista. HTK2023 -ohjeen mukaan on kumppaneiden kesken nimenomaisesti sovittava hyvän tieteellisen käytännön noudattamisesta, siihen sovellettavista ohjeista ja mahdollisten HTK-loukkausepäilyjen käsittelystä.

  • Tapauksessa hankkeen osapuoli A katsoi, että hankekumppani B oli hyödyntänyt artikkelissaan, jonka tekijöihin osapuoli A ei sisältynyt, hankekumppani B:een omistamaa tutkimusaineistoa.

EU-rahoitusta saaneissa hankkeissa tulee noudattaa eurooppalaista tutkimuseettistä ohjeistusta, ALLEA – All European Academies. The European Code of Conduct for Research Integrity.

7. Hyvä tieteellinen käytäntö liittyy tekijyyteen, julkaisemiseen ja viestintään.

Olennaista tieteellisessä käytännössä on muiden työpanoksen kunnioittaminen. Tekijyydestä, kirjoittajuudesta ja kirjoittajien nimien järjestyksestä tulee sopia etukäteen. Tällöin voidaan myös sopia, että yhteistyössä sovelletaan kansainvälisiä tekijyysohjeita. Yhteistyökumppaneita tulee tiedottaa aina, kun tarkoituksena on julkaista yhteisestä tutkimustoiminnasta materiaalia.

  • Tapauksessa teoksen päätoimittajat olivat sisällyttäneet teoksen yhteenvetolukuun noin sivun verran suoraan tai lähes suoraan lainattua tekstiä teoksen luvusta ilman viittauksia teoksen kyseessä olevaan lukuun ja sen kirjoittajaan. Kyseisen luvun kirjoittaja oli ilmaissut jo ennen teoksen julkaisemista, ettei pidä tällaista toimintaa asianmukaisena.
  • Tapauksessa ilmoittaja toi esille, että hänen nimensä oli ilmoitettu artikkelin toisena kirjoittajana ilman, että häneltä oli kysytty lupaa ja ilman, että hän oli tietoinen asiasta.

Tieteellisestä toiminnasta tulee viestiä rehellisesti ja avoimesti. HTK-ohjeessa tiedeviestintä saa laajan määritelmän. Sillä tarkoitetaan varsinaisen tutkimuksen julkaisemisen ohella esimerkiksi tiedotteita, sosiaalista mediaa, koulutuksia, seminaareja, podcasteja ja mielipidekirjoituksia. Kaikissa näissä toimintaympäristöissä tulee noudattaa hyvää tieteellistä käytäntöä.

Hyvän tieteellisen käytännön mukaisesti tulee julkaisuissa eritellä rahoituslähteet ja sidonnaisuudet kunkin kirjoittajan osalta.

8. Hyvä tieteellinen käytäntö asiantuntija ja arviointitehtävissä

Asiantuntija- ja arviointitehtävissä, kuten referee-menettelyissä ja rekrytointiin liittyviä asiantuntijalausuntoja annettaessa, tulee toimia perustellen, tasapuolisesti ja luottamuksellisesti. Lisäksi tulee noudattaa hallintolain (434/2003) esteellisyysäännöksiä. Itä-Suomen yliopistolla on myös oma sisäinen esteellisyysohjeistus.

Edellä esille nostetut kahdeksan eettisen toiminnan osa-aluetta korostavat hyvin sitä, miten laajasti hyvä tieteellinen käytäntö liittyy yliopistossa työskentelevien päivittäiseen tutkimus- ja opetustyöhön. HTK2023-ohje ei kuitenkaan kata kaikkia tilanteita. HTK2023-ohje ei kata tekijänoikeuskysymyksiä ja kunnianloukkausväitteitä. Näitä rikosoikeudellisia kysymyksiä ratkotaan yliopiston sijaan tuomioistuimissa.

HTK2023-ohje ei ota kantaa siihen, miten tutkimusryhmän sisäisiä konflikteja ja vuorovaikutusongelmia tulisi ratkoa ja sovitella. Kuitenkin Itä-Suomen yliopistoon tehdyissä HTK-ilmoituksissa näyttäytyy eräänlaisena kasvavana trendinä tutkijaryhmän vuorovaikutukseen liittyvät ongelmat.

Uuteen HTK2023-ohjeeseen sisältyvät vaatimukset tutkijayhteistyön pelisäännöistä sopimisesta ovat tervetulleita ja ansaitsevat tutkimusyhteistyön käynnistymisvaiheessa pysähtymistä näiden kysymysten äärelle.

Jonna Kosonen
Oikeudellinen asiantuntija
Yleishallinto- ja lakipalvelut, Itä-Suomen yliopisto

Yliopistoseikkailu 2023, osa I: Tekoäly ja opetuksen tulevaisuus

Mikä on kuuminta hottia koulutuspolitiikassa vuonna 2023? Tekoäly. Erityisesti OpenAI -yhtiön viime marraskuussa julkaisema ChatGPT -sovellus, ja sen luomat uhat ja mahdollisuudet opiskelussa ja tutkimuksessa.

Myös Itä-Suomen yliopistossa on reagoitu: hiljattain julkaistun tiedotteen mukaan yliopisto ”kannustaa opettajiaan tekoälysovellusten käyttöön”. Tämä on yliopistolta ihailtavan – poikkeuksellisenkin – sähäkkää reagointia. Julkaistun tiedotteen sisältöön on kuitenkin suhtauduttava kriittisesti.

Mitä on ChatGPT?

Tavallaan ChatGPT:ssä ei ole mitään erityisen uutta. Kyseessä on vain uusi käyttöliittymä vuonna 2020 julkaistulle GPT-3 -ohjelmalle. Tämä on kolmannen sukupolven esikoulutettu generatiivinen transformer -kielimalli (Generative Pre-trained Transformer). Pohjimmiltaan kyse on mallista, joka ennustaa annetun tekstinäytteen perusteella, kuinka tekstiä olisi luontevaa jatkaa. Ennustukset perustuvat aineistolle, jolla malli on opetettu. GPT-3 -ohjelma ei siis ”ajattele” tai ”luo”, vaan muokkaa jo olemassa olevaa tekstimateriaalia uudella tavalla, vasteena annettuun tekstisyötteeseen. Käytetty malli on vain niin hienojakoinen (175 miljardia parametria), ja sitä on koulutettu niin suurella datamäärällä (liki 500 miljardia kieliyksikköä), että tuloksena on hämmästyttävän sujuvaa tekstiä.

Keskustelua on herättänyt juuri GPT-3:n kyky luoda tekstiä, jota on mahdotonta erottaa ihmisen luomasta tekstistä: sovelluksella voidaan muutamassa sekunnissa tuottaa tenttivastauksia, esseitä, puheenvuoroja tai artikkeleita, jotka näyttävät olevan inhimillisen ajattelun tuotosta. ChatGPT:ssä erityistä on se, että se on tehnyt nämä kyvyt helppokäyttöisiksi ja julkisesti saavutettaviksi.

ChatGPT:n väärinkäytöksiä – sovelluksella tuotetun tekstin esittäminen omana – onkin jo tullut ilmi. Yliopistoyhteisö on myös ryhtynyt toimenpiteisiin. Maailmalla merkittäviä yliopistoja on palaamassa takaisin perinteisiin kynä & paperi -salitentteihin. Itä-Suomen yliopistossa ollaan ottamassa toisenlaista kurssia.

Näen sekä Itä-Suomen yliopiston avauksen että tekoälyä koskevan yleisen keskustelun pohjaavan samaan väärinkäsitykseen: kriittisten puheenvuorojen ajatellaan palautuvan takapajuiseen menneen maailman haikailuun ja perusteettomiin kauhukuviin tulevaisuudesta. Kääntäen: tekoälysovellusten käyttöön tulee kannustaa, sillä ne ovat yksinkertaisesti nykypäivää, osa tulevien maistereiden ja tohtoreiden työkalupakkia. Mutta kukaan ei ole kieltänyt tekoälysovellusten hyödyllisyyttä. Kyse on sovellusten käytöstä opetuksessa, ja käytön seurauksista oppimisen mittaamiselle.

Yliopisto-opetuksen tavoitteet ja menetelmät

Nähdäkseni keskustelun ytimessä on virhepäätelmä: koska tekoälysovellukset ovat nykypäivää, ja osa yliopistosta valmistuneiden työkalupakkia, niitä tulisi myös opetuksessa käyttää. Kun esille on nostettu mahdollisuus palata kynä & paperi -salitentteihin, niin akateeminen rehtori Tapio Määttä on kysynyt: ”kuinka tärkeä työelämätaito pen and paper on”? Tässä reaktiossa menee sekaisin kaksi eri asiaa, opetusmenetelmät ja opetustavoitteet.

Kukaan ei ole väittänyt, että käsin kirjoittaminen ja salitenteissä istuminen on taito, jonka tulisi olla opetuksen tavoitteena (”työelämätaitona”). Väite on ollut, että kynä & paperi on tehokas menetelmä, jolla voidaan saavuttaa toivottuja oppimistuloksia. En henkilökohtaisesti koe tarvetta ajaa kynä & paperi -menetelmää yliopisto-opiskeluun. Mutta näen menetelmästä puhumisen tehokkaana tapana terävöittää keskustelua tekoälyn roolista yliopisto-opiskelussa.

Väännetäänpäs ero opetusmenetelmien ja oppistavoitteiden välillä rautalangasta. Koululiikunnassa opetellaan perustaitoja fyysisen kunnon ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi. Voidaan kysyä: miksi liikuntatunneilla pitäisi nostella puntteja ja vedellä leukoja, kun liukuportaat ja hissit on kerran keksitty? Miksi juosta hiestä märkänä urheilukenttää ympäri, kun matkat taittuvat nykyään vaivattomasti autoilla tai busseilla? Miksi tämä arkaainen rääkki? Siksi, että se on tehokas – ainoa! – menetelmä, jolla kehitämme niitä kykyjä ja taitoja, jotka ovat näiden opintojaksojen oppimistavoitteena.

Kriittinen ajattelu yliopisto-opintojen ytimessä

Päädymme ydinkysymyksen äärelle: mikä on yliopisto-opintojen keskeisin tehtävä? Kun tämän kysymyksen esittää, saa poikkeuksetta vastaukseksi puhetta kriittisestä ajattelusta ja argumentoinnista. Kaikki ovat yhtä mieltä myös siitä, että nämä taidot ovat erityisen tarpeellisia juuri nyt, tänä informaatiovyöryn, somesilpun ja valeuutisten aikakautena – aikana, jolloin kuka tahansa voi laittaa ChatGPT:n täyttämään julkinen keskustelu uskottavan kuuloisella tekstillä. Kaikkein oleellisin taito – kaikkien alojen opiskelijoille – on taito erottaa perusteltu ja uusi tieto perusteettomasta ja vanhentuneesta.

Kuinka opetamme opiskelijoille tätä taitoa? Kuinka opetamme heille argumentointia ja kriittistä ajattelua? En tiedä. Mutta tiedän, miten sitä ei opeteta: laittamalla opiskelijat painamaan nappia, joka saa automaatin suoltamaan inhimillisen kuuloista tekstiä.

Kirjoittaminen – konsistentin narratiivin rakentaminen – ei ole ajattelun tuloste. Kirjoittaminen on ajattelua, ja ennen kaikkea ajattelukyvyn rakentamista, ylläpitoa ja kehittämistä – täysin samalla tavalla kuin lihasharjoitukset ja juokseminen ovat fyysisen kunnon kehittämistä. Jos haluamme kehittää kriittistä ajattelukykyä, meidän on aloitettava ajattelukyvyn kehittämisestä: meidän on aloitettava kirjoittamisesta.

Olen huolissani opiskelijoista. Suurella osalla heistä on vakavia vaikeuksia perusasioiden kanssa: kirjoitustaito ja ymmärrys tieteellisen ajattelun peruskäsitteistä ovat hukassa. Viime syksynä kysyin tieteenfilosofian johdantokurssin luennollani (pääasiassa opintojen alkuvaiheessa olevista opiskelijoista koostuvalta yleisöltä): ”oletteko saaneet opetusta esseen kirjoittamisesta”? Vastaukseksi sain päiden pyörittelyä ja olkien kohauttelua.

Ehkä tässä olisi opetuksen kehittämisen paikka? Ehkä meidän tulisi panostaa systemaattiseen kirjoittamisen opettamiseen? Itse aloittaisin kriittisen ajattelun opettamisen tästä.

Pitäisikö oppimisen mittaamista päivittää?

Kenties tenttiminen ja esseiden kirjoittaminen eivät ylipäätään ole hyvä tapa mitata oppimista? On kuultu monia puheenvuoroja, joissa ChatGPT on toivotettu tervetulleeksi juuri siksi, että se ajaa opettajia kehittämään kekseliäämpiä tapoja opettaa ja monitoroida oppimistuloksia. Tiivistetysti: ChatGPT on vain osoittanut, kuinka opettajien tulisi kehittää oppimisen mittareita, jotka erottelevat ihmiset koneista.

Kuulostaa hienolta. Valitettavasti näen vain heiluvia käsiä.

Ensinnäkin: pitäkäämme fokus opiskelun tavoitteissa. Kun yliopisto-opetuksen keskeisenä tavoitteena on kirjoittamisen, ajattelun ja argumentoinnin kehittäminen, oppimisen mittareiden on annettava luotettavaa tietoa juuri näiden taitojen kehittämisestä. Kyse ei ole vain lopputuloksen, vaan koko suorituksen arvioimisesta: ChatGPT:n kirjoittama essee on eri asia kuin ajattelevan ihmisen kirjoittama essee – 42,195 km moottoripyöräillen on eri suoritus kuin 42,195 km juosten.

Toiseksi, kysyn: missä ovat resurssit? Missä ovat ne resurssit, joilla kehitämme notkeampia ja syvällisempiä tapoja opettaa? En ole nähnyt vastauksia tähän kysymykseen – en edes fantasiaa, josta voisimme ryhtyä pudottautumaan maan pinnalle.

Pudottautukaamme siis nyt. Ei ChatGPT ole ongelma sellaisessa järjestelmässä, jossa opettaja tapaa opiskelijaa viikoittain viiden vuoden ajan – järjestelmässä, joka muutamalla maailman huipuiksi kutsumallamme yliopistolla on. Päinvastoin: tällaisessa järjestelmässä ChatGPT:stä voidaan ottaa kaikki ilo ja hyöty irti. Jatkuvassa oppilaan ja opettajan vuorovaikutuksessa – viikoittaisessa esseiden kirjoittamisen ja kommentoinnin silmukassa – tekoälysovellukset muuttuvat uhasta mahdollisuudeksi.

Mutta meillä ei ole tällaista järjestelmää Suomessa. Harvalla yliopistolla maailmassa on. Tekoälysovellukset ovat mahdollisuuksia tuolla kaukana jossakin – niille opiskelijoille, joiden syntyperä ja varallisuus ovat ne sattuneet suomaan.

Missä on konkretia?

Kaipaan tekoälykeskusteluun myös konkretiaa. Teemat ovat isoja, ja sanat ovat hienoja, mutta teot ovat tyhjiä.

Missä ja miten tekoälysovellusten käyttö on yliopisto-opinnoissa sallittua? Kenelle ne ovat sallittuja? Missä opintojen vaiheessa ne ovat sallittuja? Miten sovellusten käyttöä valvotaan? Miten niiden väärinkäyttöä sanktioidaan? Ja ennen kaikkea: miten kaiken tämän normiston ylläpitoa resursoidaan?

Jälleen kerran: en ole nähnyt näihin kysymyksiin vastauksia, sen paremmin suomalaisessa kuin kansainvälisessäkään keskustelussa. Onko näitä kysymyksiä edes kysytty? Luulen että on – niissä yliopistoissa, joissa on palattu kynä & paperi -menetelmään. Näissä yliopistoissa on isketty kourat santaan: kysytty konkreettisia kysymyksiä, otettu huomioon käytettävissä olevat resurssit, ja tehty realistisia johtopäätöksiä.

Pelkäämmekö me liata käsiämme?

Tuomas Pernu.Tuomas Pernu

Tieteenfilosofian ja tutkimusetiikan yliopistonlehtori, yhteiskuntatieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto