Mitä yhteistä on toksikologian tutkijalla, MoMan kokoelmiin kuuluvan installaation muotoilijalla, pohjoispohjanmaalaisella viljelijäyrittäjällä ja pintakemian asiantuntijalla?
Yhdistävä tekijä on tietenkin Biocolour – Väripaletti biopohjaisille väriaineille ja pigmenteille -hankekokonaisuus, jota rahoittaa Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvosto. Itä-Suomen yliopistosta mukana ovat farmasian ja tietojenkäsittelytieteen laitokset.
Ympärillämme on paljon värejä, mutta harva meistä tulee ajatelleeksi, mitä värit ovat? Optinen illuusio vai jotain konkreettista, jota voi tuottaa, käyttää tuotteen valmistukseen ja peräti ottaa kierrätyksessä talteen? Värien näkemisessä on kysymys valoärsykkeen silmässä tuottamasta signaalista, jonka aivomme tulkitsevat väriksi. Väriaineet taas ovat kemiallisia aineita ja yhdisteitä, jotka absorboivat osan valkoisesta valosta ja heijastavat tietyn värin aallonpituista valoa.
Väriaineita on käytetty kautta ihmiskunnan historian muun muassa tekstiilien, nahan ja paperin värjäämiseen. Väriaineet, kuten sininen indigo ja punainen karmiini saatiin luonnosta. Nykyisin suurin osa väriaineista valmistetaan kuitenkin synteettisesti, ja kyseessä ei ole mikään pieni tuotantoala: väriaineita valmistetaan maailmassa yli kaksi miljoona tonnia. Synteettisten väriaineiden tuotanto on helppoa ja edullista, mutta siinä syntyy ympäristölle haitallisia kemikaaleja ja itse värjäysprosesseissakin väriaineita pääsee luontoon.
Palaaminen luonnon uusiutuvista raaka-aineista saatavien väriaineiden käyttöön tarjoaisi ympäristöystävällisemmän vaihtoehdon synteettisille väreille. Biocolour-hankkeessa väriaineita saadaan muun muassa sienistä ja sipulinkuorista sekä niitä tuotetaan bioteknologisesti bakteereissa. Värikasveja voidaan myös viljellä, mistä esimerkkinä sinisen indigovärin lähde värimorsinko. Luonnosta saatavat aineet voivat kuitenkin olla myrkyllisiä, ja siksi niiden haitallisuutta ihmiselle tai ympäristölle on tutkittava.
Tällä hetkellä luonnonväriaineille on kysyntää ja Biocolour-projekti kehittää ja testaa väriaineita yhteistyössä suomalaisten yritysten kanssa. Monitieteistä tutkimuskonsortiota tarvitaan, kun saman projektin puitteissa pyritään tuottamaan kestäviä ja turvallisia luonnonvärinaineita, parantamaan värjäysmenetelmiä ja värien ominaisuuksia sekä skaalaamaan tämä kaikki teolliseen mittakaavaan sopivaksi, tuotteen käyttäjää unohtamatta. Väri on tärkeä ostopäätökseen vaikuttava tekijä ja siksi luonnonväriaineiden käyttöön liittyvien kulttuuristen, sosiaalisten ja eettisten näkökulmien tunteminen auttaa bioväriaineisiin perustuvan liiketoiminnan kehittämisessä.
Kaiken kaikkiaan siis varsin värikäs projekti!
Jaana Rysä
Lääkeainetoksikologian professori
Farmasian laitos, Itä-Suomen yliopisto