Tag: Lasten liikunta ja ravitsemus

Posted on

Kuka huolehtii koululaisten välipaloista?

”Meilläpä oli tänään parkouria koulussa. Et arvaa, mitä opin! Sopiiko, jos näytän ruuan jälkeen”, kysyy koululainen silmät innosta hehkuen päivällispöydässä.

Tämä on varmasti asia, jonka moni vanhempi mielellään kuulisi lapsensa suusta. Opetus- ja kulttuuriministeriön Koululaiskyselyn mukaan juuri parkour on harrastus, jota monet koululaiset toivoivat pääsevänsä harrastamaan koulupäivän yhteydessä, jos harrastamisen Suomen malli rantautuu peruskoulujen arkeen.

Parkour, kuten muutkin harrastukset, vaativat tiukkaa keskittymistä, tasapainoa ja tekniikkaa, jotta esteiltä laskeudutaan maahan turvallisesti ilman loukkaantumisia. Kynä ei myöskään kulje paperilla tai sormet kitaran kielillä, jos nälkä kurnii vatsassa. Tämän takia on erittäin tärkeää, että parkouria sekä muita harrastuksia treenataan siten, että vatsa on täytetty hyvällä ja ravitsevalla välipalalla. Tällöin energiatasot ovat koholla, jolloin keskittyminen säilyy, loukkaantumisten riski pienenee ja kotiin on taas viemiseksi jotain uutta opittua esiteltäväksi.

Mistä energia parkouriin?

Koululaiset saavat tutkimusten mukaan koululounaasta usein suunniteltua vähemmän energiaa. Tällöin korostuu erityisesti iltapäivän välipalojen merkitys.

Jotta välipalan turvin jaksaa harrastaa, koululaisen välipala on hyvä koota lautasmallin mukaisesti. Tarjolla on hyvä olla aina jotain kasvista, hedelmää tai marjaa, jotain hiilihydraattia yhdistettynä pehmeään rasvaan, kuten täysjyväleipää margariinilla sekä jotain proteiinia, kuten maitoa, juustoa tai soijavalmistetta.

Jos välipala toteutettaisiinkin eväsruokailuna, toteutuisiko ravitsemuksellisesti kattava välipala tällöin perheiden välillä?

Koululaisten terveyteen panostaminen on tasa-arvoisen hyvinvointivaltion kulmakivi

Kouluruokailu on maassamme erittäin tärkeä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäjä.

Tutkimuksemme mukaan osassa kouluista on tarjolla maksuton välipala, osassa maksullinen ja osassa ei tarjota välipalaa lainkaan, jolloin yhdenvertaisuus kaikkien Suomen koululaisten kesken ei tälläkään hetkellä toteudu.

Mikäli eväsvälipala olisi perheiden vastuulla, tasa-arvo koululaisten välillä vähenisi, päivän energiansaanti saattaisi jäädä varsin niukaksi ja ravitsemuksellinen laatu voisi kärsiä.

Terveistä koululaisista kasvaa terveitä aikuisia

Tämänhetkisten kouluruokailusuositusten mukaan kouluruuan voi jakaa lounaaksi ja välipalaksi, mikä parantaisi myös ateriarytmiä päivällä.

Jos harrastamisen Suomen malli toteutuu, tämä jako voisi auttaa koululaisia jaksamaan koko koulupäivän oppitunteineen ja harrastuksineen. Se toimisi lisäksi hyvänä ruokakasvatuskeinona terveyttä edistävän välipalan kokoamisessa ja ateriarytmin turvaamisessa.

Välipalan tarjoamista varten tulisi kuitenkin laatia ruokapalveluille selkeät suositukset välipalan toteuttamiseksi ja ravitsemuksellisen laadun varmistamiseksi. Sen lisäksi kunnille tulisi osoittaa riittävät resurssit niin raaka-ainekustannusten kuin henkilökunnan, tilojen ja laitteidenkin puolesta, jotta suositusten mukainen välipala voitaisiin tarjota koululaisille.

 

Henna Jalkanen
Projektitutkija, Kattava koululounas ja välkyt välipalat -hanke
Itä-Suomen yliopiston lääketieteen laitos, kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö

Kattava koululounas ja välkyt välipalat -hanketta toteuttaa Itä-Suomen yliopisto yhdessä Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun, Ammattikeittiöosaajat ry:n sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa. Lue lisää: sites.uef.fi/kattava-koululounas/

Posted on

Alzheimerin taudin geneettiset riskitekijät ovat yhteydessä kohonneeseen metabolisen oireyhtymän vaaraan jo lapsuudessa

Alzheimerin tauti on yleisin dementiaa aiheuttava parantumaton sairaus, joka kattaa 70–80 % kaikista dementiatapauksista. Arvioiden mukaan Alzheimerin tautia sairastaa Suomessa yli 70 000 ja esimerkiksi Yhdysvalloissa yli 5,2 miljoonaa ihmistä. Alzheimerin taudin yleisyys kasvaa iän myötä, ja yli 85-vuotiaista 15–20 prosentilla on Alzheimerin tauti. Vaikka sairastumisen todennäköisyys kasvaa iän myötä, voidaan Alzheimerin tautia todeta jo alle 50-vuotiailla.

Alzheimerin taudin perimmäistä syytä ei tiedetä, mutta sen taustalla on monimutkainen geneettisten tekijöiden, käyttäytymisen ja ympäristön vuorovaikutussuhde. Geneettisistä tekijöistä apolipoproteiini (APO) ɛ4 on vahvin Alzheimerin taudin vaaraan liitetty yksittäinen geneettinen tekijä, mutta myös monet muut geenivariantit voivat lisätä Alzheimerin taudin riskiä. Näiden yksittäisten geenivarianttien vaikutus Alzheimerin taudin vaaraan on kuitenkin melko pieni. Useista Alzheimerin taudin varaa lisäävistä geenivarianteista muodostetun kokonaisriskipistemäärän avulla voidaan saada luotettavampia arvioita geneettisen kokonaisriskin yhteyksistä Alzheimerin tautiin ja kognitiiviseen toimintakykyyn.

Alzheimerin taudin eri riskitekijöiden yhteyttä ei ole ennen tutkittu lapsilla

Geneettiset riskitekijät lisäävät Alzheimerin taudin vaaraa, mutta eivät varsinaisesti aiheuta sitä. Myös sydän- ja verisuonitaudeilla ja niiden riskitekijöillä on yhteys suurentuneeseen Alzheimerin taudin vaaraan. Tällaisia tekijöitä ovat monet metabolisen oireyhtymän piirteet, kuten ylipaino ja lihavuus, kohonnut kolesteroli, tyypin 2 diabetes, kohonnut paastoinsuliini ja heikentynyt insuliiniherkkyys. Samoin kuin sydän- ja verisuonitautien kehittyminen vie aikaa, myös Alzheimerin taudin kehittyminen on hidas prosessi. Tiedämme, että sydän- ja verisuonitautien kehittyminen voi alkaa jo lapsuudessa, mutta Alzheimerin taudista vastaavaa näyttöä on vielä hyvin vähän.

Tuoreessa Journal of Alzheimer’s Disease -lehdessä julkaistussa artikkelissamme tutkimme ensimmäisinä maailmassa, ovatko kaksi Alzheimerin taudin riskitekijäryhmää, geneettiset tekijät ja metabolisen oireyhtymän piirteet, yhteydessä toisiinsa jo lapsuudessa. Tulostemme mukaan suurempi Alzheimerin taudin geneettinen kokonaisriskipistemäärä oli yhteydessä korkeampaan LDL-kolesterolipitoisuuden tytöillä tutkimuksen alkutilanteessa, lasten ollessa ensimmäisellä luokalla. Kaksi vuotta myöhemmin geneettinen riskipistemäärä oli tytöillä yhteydessä myös suurempaan metabolisen oireyhtymän kokonaisriskiin, korkeampaan paastoglukoosipitoisuuteen sekä heikentyneeseen insuliiniherkkyyteen eli tunnettuihin tyypin 2 diabeteksen riskitekijöihin.

Havaitsimme kehon rasvaprosentin muokkaavan näitä yhteyksiä, sillä geneettisellä kokonaisriskipistemäärällä oli yhteys metabolisen oireyhtymään vain tytöillä, joilla oli kohonnut kehon rasvapitoisuus. Tulokset antavat viitteitä siitä, että Alzheimerin taudin geneettinen kokonaisriski on yhteydessä kohonneeseen metabolisen oireyhtymän vaaraan erityisesti ylipainoisilla ja lihavilla tytöillä. Pojilla vastaavia yhteyksiä ei kuitenkaan havaittu.

Mitä tiedettiin ennestään ja mikä on uutta?

Tutkimuksemme oli ensimmäinen, jossa kartoitettiin kahden Alzheimerin taudin vaaraa aikuisuudessa lisäävän riskitekijäryhmän keskinäisiä yhteyksiä lapsuudessa. Aikaisemmissa tutkimuksissa Alzheimerin taudin geneettisen kokonaisriskipistemäärän on havaittu olevan yhteydessä pienempiin hippokampusten eli aivojen muistikeskuksen tilavuuksiin nuorilla aikuisilla. Korkeamman geneettisen riskipistemäärän on havaittu olevan yhteydessä myös kohonneisiin Alzheimerin taudin merkkiaineisiin aikuisilla. Lisäksi ylipainolla, lihavuudella ja kohonneella tyypin 2 diabeteksen riskillä on havaittu yhteys Alzheimerin tautiin liittyvien proteiinien, beeta-amyloidi-42:n, ja preseniliinin, kohonneisiin pitoisuuksiin murrosikäisillä. Samoin ylipainoisuuden on havaittu korostavan geneettisen riskipistemäärän epäedullista yhteyttä Alzheimerin taudin merkkiaineisin aikuisilla.

Nämä tulokset ovat samansuuntaisia omien tulostemme kanssa, joiden mukaan geneettinen riskipistemäärä oli yhteydessä metabolisen oireyhtymän riskiin erityisesti ylipainoisilla ja lihavilla tytöillä. Tulokset antavat viitteitä siitä, että Alzheimerin taudin riskitekijät saattavat kasautua osin jo lapsena, vaikka merkittävämmät muutokset aivoissa sekä muisti- ja ajattelutoiminnoissa näkyvät vasta vanhuudessa. Näiden tulosten perusteella ylipainon ja lihavuuden ehkäisy lapsuudesta alkaen voi vähentää Alzheimerin taudin sekä sydän- ja verisuonitautien vaaraa myöhemmällä iällä, mutta lisää pitkäkestoisia tutkimuksia aiheesta tarvitaan. Fyysisen aktiivisuuden lisäämisen, kasvispainotteisen, runsaskuituisen ja kalaa ja pehmeää rasvaa sisältävän ruokavalion ja riittävän unen on havaittu paitsi vähentävän ylipainon vaaraa, myös parantavan kognitiivisia toimintoja jo lapsilla ja nuorilla.

Monien aikuisiän oireiden ja sairauksien taustalla voi olla lapsuuden elintapojen, ylipainon ja lihavuuden sekä geneettisten tekijöiden monimutkainen vuorovaikutus, jota emme vielä täysin tunne. Tulostemme perusteella kaksi Alzheimerin tautiin liittyvää riskitekijäryhmää näyttävät olevan yhteydessä toisiinsa jo lapsuudessa. Vaikka tulostemme ja muiden aikaisempien tutkimusten perusteella myös Alzheimerin taudin ehkäisy on syytä aloittaa jo lapsuudessa ja nuoruudessa, tuloksistamme Alzheimerin taudin vaaraan aikuisuudessa on vielä pitkä matka. Jatkossa tarvitsemme tietoa siitä, pysyykö nyt havaittu yhteys myös aikuisuudessa ja millainen on geneettisten tekijöiden ja metabolisen oireyhtymän riskitekijöiden yhteisvaikutus lasten ja nuorten kognitiivisiin toimintoihin. Lisäksi tarvitsemme tietoa siitä, voiko elintapoja muuttamalla vähentää tai poistaa myös geneettisten tekijöiden epäedullisia vaikutuksia. Tästä voimme odottaa tuloksia jo lähitulevaisuudessa Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksesta.

Tutkimusartikkeli ja linkki kirjoittajan versioon:

Haapala EA, Paananen J, Hiltunen M, Lakka TA. Associations of Genetic Susceptibility to Alzheimer’s Disease with Adiposity and Cardiometabolic Risk Factors among Children in a 2-Year Follow-up Study. Journal of Alzheimer’s Disease 2018;64:587-595.
https://content.iospress.com/articles/journal-of-alzheimers-disease/jad180216

https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/58835/haapalaymjad180216.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Eero Haapala

FT, lasten ja nuorten liikuntafysiologian dosentti