Kuka huolehtii koululaisten välipaloista?

”Meilläpä oli tänään parkouria koulussa. Et arvaa, mitä opin! Sopiiko, jos näytän ruuan jälkeen”, kysyy koululainen silmät innosta hehkuen päivällispöydässä.

Tämä on varmasti asia, jonka moni vanhempi mielellään kuulisi lapsensa suusta. Opetus- ja kulttuuriministeriön Koululaiskyselyn mukaan juuri parkour on harrastus, jota monet koululaiset toivoivat pääsevänsä harrastamaan koulupäivän yhteydessä, jos harrastamisen Suomen malli rantautuu peruskoulujen arkeen.

Parkour, kuten muutkin harrastukset, vaativat tiukkaa keskittymistä, tasapainoa ja tekniikkaa, jotta esteiltä laskeudutaan maahan turvallisesti ilman loukkaantumisia. Kynä ei myöskään kulje paperilla tai sormet kitaran kielillä, jos nälkä kurnii vatsassa. Tämän takia on erittäin tärkeää, että parkouria sekä muita harrastuksia treenataan siten, että vatsa on täytetty hyvällä ja ravitsevalla välipalalla. Tällöin energiatasot ovat koholla, jolloin keskittyminen säilyy, loukkaantumisten riski pienenee ja kotiin on taas viemiseksi jotain uutta opittua esiteltäväksi.

Mistä energia parkouriin?

Koululaiset saavat tutkimusten mukaan koululounaasta usein suunniteltua vähemmän energiaa. Tällöin korostuu erityisesti iltapäivän välipalojen merkitys.

Jotta välipalan turvin jaksaa harrastaa, koululaisen välipala on hyvä koota lautasmallin mukaisesti. Tarjolla on hyvä olla aina jotain kasvista, hedelmää tai marjaa, jotain hiilihydraattia yhdistettynä pehmeään rasvaan, kuten täysjyväleipää margariinilla sekä jotain proteiinia, kuten maitoa, juustoa tai soijavalmistetta.

Jos välipala toteutettaisiinkin eväsruokailuna, toteutuisiko ravitsemuksellisesti kattava välipala tällöin perheiden välillä?

Koululaisten terveyteen panostaminen on tasa-arvoisen hyvinvointivaltion kulmakivi

Kouluruokailu on maassamme erittäin tärkeä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäjä.

Tutkimuksemme mukaan osassa kouluista on tarjolla maksuton välipala, osassa maksullinen ja osassa ei tarjota välipalaa lainkaan, jolloin yhdenvertaisuus kaikkien Suomen koululaisten kesken ei tälläkään hetkellä toteudu.

Mikäli eväsvälipala olisi perheiden vastuulla, tasa-arvo koululaisten välillä vähenisi, päivän energiansaanti saattaisi jäädä varsin niukaksi ja ravitsemuksellinen laatu voisi kärsiä.

Terveistä koululaisista kasvaa terveitä aikuisia

Tämänhetkisten kouluruokailusuositusten mukaan kouluruuan voi jakaa lounaaksi ja välipalaksi, mikä parantaisi myös ateriarytmiä päivällä.

Jos harrastamisen Suomen malli toteutuu, tämä jako voisi auttaa koululaisia jaksamaan koko koulupäivän oppitunteineen ja harrastuksineen. Se toimisi lisäksi hyvänä ruokakasvatuskeinona terveyttä edistävän välipalan kokoamisessa ja ateriarytmin turvaamisessa.

Välipalan tarjoamista varten tulisi kuitenkin laatia ruokapalveluille selkeät suositukset välipalan toteuttamiseksi ja ravitsemuksellisen laadun varmistamiseksi. Sen lisäksi kunnille tulisi osoittaa riittävät resurssit niin raaka-ainekustannusten kuin henkilökunnan, tilojen ja laitteidenkin puolesta, jotta suositusten mukainen välipala voitaisiin tarjota koululaisille.

 

Henna Jalkanen
Projektitutkija, Kattava koululounas ja välkyt välipalat -hanke
Itä-Suomen yliopiston lääketieteen laitos, kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö

Kattava koululounas ja välkyt välipalat -hanketta toteuttaa Itä-Suomen yliopisto yhdessä Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun, Ammattikeittiöosaajat ry:n sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa. Lue lisää: sites.uef.fi/kattava-koululounas/

Mistä voimavaroja terveyden edistämiseen?

”No on se vaan niin turhauttavaa yrittää puhua potilaille liikkumisen lisäämisestä, kun tietää että ainut liikunta tapahtuu sohvan ja jääkaapin välillä”, purki turhautumistaan eräs opiskelija terveyden edistämisen seminaaripäivässä.

Ihailtavaa oli, että kaiken kaikkiaan opiskelijat olivat erittäin myönteisiä ja innostuneita terveyden edistämisen kysymyksistä. Ennaltaehkäisevän työn merkitys kansansairauksista aiheutuvan sairaustaakan vähentäjänä tiedostettiin. Ravitsemus- ja liikunta-asiat pyritään pitämään mielessä ja huulilla kiireisenkin työn keskellä. On toki huolestuttavaa, että jo ennen valmistumista tulee tunteita pään lyömisestä seinään. Miten voi jaksaa muistuttaa ja ohjata potilaita terveisiin elintapoihin vielä 40 työvuoden jälkeenkin?

Terveyden edistämisestä vain osa tapahtuu terveydenhuollossa. Suurelta osalta terveyttä edistävät ratkaisut tapahtuvat aivan muilla sektoreilla, joilla vaikuttamisen mahdollisuudet ovat monesti myös paljon suuremmat. Se miten aktiivinen liikkuminen mahdollistetaan, tekevätkö kunnat ja yritykset savuttomuuspäätöksiä ja millä kriteereillä kunnan joukkoruokailu järjestetään, voivat olla väestötasolla paljon merkityksellisempiä asioita kuin potilasvastaanotoilla tapahtuva neuvonta. Puhumattakaan lainsäädännöstä, jonka merkitys on suuri erityisesti tupakoinnin ja alkoholinkäytön vähentämisessä.

Kun nyt suunnitellaan uusia sote-ratkaisuja ja niihin liittyen kuntien ja sote-organisaatioiden yhteistyötä, pitäisi muistaa, ettei terveyden edistämisessä niistä kumpikaan osapuoli pärjää yksin. Kunnan poikkihallinnollisia toimia tarvitaan terveiden elintapojen mahdollistajina ja terveydenhuollon ammattilaisia kansalaisten aktivoijina. Ehkä aktivoimistakin jaksaa paremmin, kun tietää, että taustalla on myös muiden toimijoiden tuki.

Tiina Laatikainen_netTiina Laatikainen
Terveyden edistämisen professori