Onko hyveistä apua jatkuvassa muutoksessa?

Jatkuvan oppimisen keskuksessa alkoi muutama vuosi sitten työ, jossa pohdimme työyhteisömme hyveitä. Aloitimme arvoaamukahveilla eli UEFin arvojen auki puhumisella ja niiden pohtimisella suhteessa omaan työhön. Halusimme jatkaa organisaation tasolta yksilön ja oman työyhteisön tasolle, joten aloimme puhumaan hyveistä. Hyveet ovat niitä arvoja, joiden on toimittava käytännön tekemisen tasolla. Hyveiden tuottama hyöty yksilöille ja työyhteisölle näkyy mm. yhteisöllisyyden vahvistumisena ja työkulttuurin paranemisena.  Tämä oli myös meidän yhteisen työskentelymme tavoite: tietoista hyvän työkulttuurin rakentamista.

Työstimme hyveitä aktiivisesti ja osallistavasti.  Emme päätyneet Aristoteleen hyveisiin, mutta meille tärkeiksi hyveiksi nousivat avoimuus, dialogisuus, luottamus, sopeutuvuus ja yhteisöllisyys.

Samaan aikaan, kun oli aika ottaa hyveet osaksi perustehtäväämme, oli ryhdyttävä elämään erilaista työarkea. Lisäksi muutos on ollut jatkuvaa ja päällekkäistä: jatkuva oppiminen ja sen tuomat mittavat muutokset toiminnassa, organisaation nimenmuutos, uusi johtaja ja nyt meneillään oleva organisaatiomuutos. Pysäyttävä kokemus oli, kun kollegamme pohti, hämärtyykö todellisuuskuvamme ja perustehtävämme tässä ajassa. Jos näin on, niin olisiko hyveistä apua?

Hyveet ovat kulttuurisidonnaisia ja työyhteisö rakentaa oman työkulttuurinsa. Hyveet testataan käytännön toiminnassa, tässä ajassa. Luotammeko toisiimme? Olemmeko avoimia? Onko keskustelumme dialogista, jolloin kuunteleminen on tärkeämpää kuin puhuminen? Sopeudummeko jatkuvaan muutokseen tai toimimmeko yhteisöllisesti? Näihin vastaaminen ei ole ihan yksinkertaista, koska muutos on myös yksilöllinen kokemus. Johtamisen näkökulmasta hyve-etiikkaan perustuva muutosten läpivienti herättää myös kysymyksiä. Onko tämä oikein? Mikä on tärkeää: organisaation, yhteisön vai yksilön etu ja missä suhteessa? Hyödyttääkö tämä oikeasti koko yhteisöä, jolloin se voi vasta olla hyveellistä johtamista?

Työyhteisönä voisimme kysyä, miksi toiset tuntuvat olevan enemmän muutoshalukkaita kuin toiset?  Onko yksi tapa hyveellisempi kuin toinen? Olemmeko ajatelleet, että entä jos muutoshalukas haluaa muutosta vain muutoksen vuoksi eikä halua tai uskalla ottaa huomioon sitä, että tämä kaikki voi mennä pieleen. Toisaalta muutosvastarintainen tai sellaiseksi leimattu voi aivan aiheellisesti olla rohkea ja uskaltaa tuoda pelkonsa esiin. Eikö rohkeus ole silloin hyve ja muutosvastarintainen on dialogissa tärkeä tiedontuottaja? Kysymys on siitä, miten paljon siedämme erilaisuutta tavassamme toimia.

Mitä olemme tähän mennessä oppineet hyvetyöskentelystä jatkuvassa muutoksessa? Aristoteleen sanoja mukaillen ainakin sen, että jokaisella oliolla on oma luontonsa. Meillä on lähes 70 asiantuntijaa, joista jokaisella on oma yksilöllinen tapansa ajatella, kokea ja tuntea. Olemme huomanneet, että kokemus oikeudenmukaisuudesta on yksi tärkeimmistä asioista. Toisaalta meidän tulee muistaa myös armollisuus ja epätäydellisyys. On riittävän hyvä, jos päästään hyveellisyydessä edes sinne päin. Tuetaan toisiamme pitämään kiinni sovituista, opituista ja opeteltavista asioista. Jo se voi auttaa meitä säilyttämään todellisuudentajumme perustehtävässämme.

Entä mikä on kirjoittajien lempihyve? Se tulee Aristoteleen hyve-etiikasta: suurisieluisuus. Suurisieluinen ihminen tahtoo toteuttaa suuria asioita niiden itsensä suuruuden tähden, ei tavoitellakseen omaa kunniaansa, vaan muita palvellakseen.

Annamari Lastunen ja Lea Tuomainen

Kirjoittajat toimivat Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskuksessa.

Ratkaisukeskeistä vuorovaikutuskoulutusta Venäjälle

Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskuksen koulutustarjonnassa on ollut usean vuoden ajan kursseja ratkaisukeskeisestä vuorovaikutuksesta, ajattelusta ja toiminnasta, joissa kouluttajana toimii suunnittelija ja valmentaja Arttu Puhakka.

Ratkaisukeskeisessä vuorovaikutuksessa lasten ja nuorten kanssa ei etsitä selitystä tai syytä sille, mistä ongelma johtuu, vaan pyritään löytämään ratkaisu ongelman tilalle ja miten edetään siitä eteenpäin. Ben Fuhrmanin Muksuoppi on hyvä esimerkki siitä, kuinka ratkaisukeskeisyyttä sovelletaan lasten kanssa. Kirja on myös venäjäksi käännetty.

Viime vuonna suositusta Ratkes-kurssista päätettiin muokata venäjänkielinen verkkokurssi osana rajan ylittävää New Cultural Horizons -hanketta. Hankkeen tavoitteena on parantaa erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten mahdollisuuksia osallistua kulttuurin ja taiteen alan harrastuksiin. Hanke toteutetaan osana Karelia CBC -ohjelmaa, jota rahoittavat Euroopan unioni, Suomi ja Venäjä.

Yhden opintopisteen laajuinen Moodle-kurssi suunnattiin lasten ja nuorten parissa työskenteleville ohjaajille ja opettajille. Hankkeen silloinen projektipäällikkö Sonja Kortelainen kokosi Moodleen kurssin, joka koostui kymmenestä venäjäksi tekstitetystä Arttu Puhakan luentovideosta, oppimistehtävistä sekä käytännön harjoitteista, joita osallistujat kokeilivat omilla työpaikoillaan. Lisäksi järjestettiin webinaari, jotka Puhakka veti tulkkauksen avustuksella. Samalla kokeiltiin, miten etäkurssin toteutus onnistuu Venäjälle.

Ensimmäinen venäjänkielinen Ratkes-kurssi oli avoinna Moodlessa 23.11.–17.12.2020 ja siihen osallistui pääasiassa lasten ja nuorten parissa toimia erityisopettajia Venäjän Karjalasta. Venäjällä erityistä tukea tarvitsevia tai kehitysvammaisia lapsia ja nuoria opiskelee sisäoppilaitoksissa, ja siksi enemmistö osallistujista työskenteli juuri internaateissa.

“Avasimme Moodle kurssin, eikä venäläisistä kuulunut pitkään aikaan mitään, kertoo Arttu Puhakka. “Mietitimme, että tekevätköhän he mitään siellä, mutta sitten kun pidettiin lopuksi yhteinen webinaari, meille selvisi, että he olivatkin tehneet paljon eli vieneet harjoituksia käytäntöön.”

Koulutuksen osallistuneet erityisopettajat eräästä petroskoilaisesta sisäoppilaitoksesta kertoivat kokeilleensa menetelmää lapselle, joka huusi aina, kun häntä huomautettiin jostakin. Tavoitteena oli saada hänet pysymään rauhallisena silloin, kun aikuiset huomauttivat tai kielsivät tai kun muut lapset sanoivat jotain. Opettajat huomasivat, että kun negatiivisuuden sijaan huomioitiin myös lapsen hyvä käytös, paransi se lapsen käyttäytymistä ja vaikutti myös opettajien omaan suhtautumiseen tilanteeseen.

Toisessa sisäoppilaitoksessa menetelmää kokeiltiin lievästi kehitysvammaiseen 12-vuotiaaseen lapseen, jolla oli käytös- ja oppimisvaikeuksia. Menetelmällä opettajat pyrkivät lisäämään viihtymistä koulussa viikon aikana. He havainnoivat ja kertoivat lapselle tämän vahvoista puolista ja kuvakorttien avulla yrittivät selvittää, mistä hän erityisesti pitää koulussa. Samalla määriteltiin palkinto: lupa päästä päivää aiemmin lomalle kotiin. Opettajat loivat tilanteita, joissa lapsi pääsi näyttämään hyviä puoliaan. Jos vaikutti siltä, että hänen itsehillintänsä oli pettämässä, keksittiin esimerkiksi toiminnallinen tehtävä. Toimintaa seurattiin ja myönteiset teot kirjattiin ylös joka päivä. Kahden viikon kokeilun jälkeen kokemukset koettiin hyviksi ja menetelmää päätettiin jatkaa.

Koska kiinnostusta koulutukselle oli riitti, järjestettiin 20.4.–3.6.2021 toinen vastaavaa Ratkes-kurssi, jossa osallistujat olivat lasten taide- ja kulttuuriharrastusten ohjaajia. Koulutukseen saatiin ryhdikkäämpi ote, kun se sekä aloitettiin että päätettiin yhteisellä Zoom-webinaarilla. Ensimmäisellä kurssilla tulkkaus järjestettiin konsekutiivisesti, toisella kurssilla simultaanisti. Zoomissa simultaanitulkkaus onnistuu hyvin omalla äänikanavallaan ja petroskoilaisen Tatjana Islamaevan ammattitaidolla se sujui erinomaisesti.

Venäläiset osallistujat olivat hyvin tyytyväisiä kurssien toteutukseen. Ohjeet Moodle-ympäristöön kirjautumiseen ja kurssin suorittamiseen sekä kurssin sisältö oli käännetty venäjäksi. Kirjautuminen Moodlegroupsiin ja sen käyttö koettiin helpoksi.

Webinaarit olivat hyödyllisiä ja erityisen antoisaksi koettiin se, että osallistujat eri paikkakunnilta ja eri oppilaitoksista saivat vaihtaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan. Webinaareja tosin olisi toivottu enemmän, ja etenkin valmentajan läsnäoloa kaivattiin lisää.

Etäopiskelu oli monen mielestä hyvää siksi, että opintoja sai suorittaa omaan tahtiin ja omien aikataulujen mukaisesti. Ensimmäisessä koulutuksessa kolmen viikon suoritusaika koettiin liian lyhyeksi, toisessa koulutuksessa kuuden viikon suoritusaika tuntui sopivalta.

Eräs osallistuja kertoi, että ”Kaikki tekniikat olivat minulle uusia. Oli mielenkiintoista oppia niistä. Kurssin jälkeen ostin Ben Furmanin kirjan ja nautin sen lukemisesta.” Toinen toteaa: ”Aina kannattaa oppia uutta. Ja kun oppii, ei kannata pelätä opitun käyttämistä. Kiitoksia paljon tällaisen hienon koulutuksen järjestämisestä!”.

Jos kiinnostusta riittää, ehkä kurssi järjestetään vielä kolmannenkin kerran hankkeen puitteissa. Ja ehkäpä tällaisesta kurssisista voisi olla myös koulutusvientituotteeksi Venäjän suuntaan.

 

Tiina Ynnilä
projektipäällikkö
Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskus

Yhteistyö lukioiden ja ammatillisen koulutuksen kanssa kasvaa ja kehittyy

Vuoden 2021 kevät on ollut mielenkiintoista aikaa Itä-Suomen yliopiston lukioyhteistyön kentällä! Järjestimme muun muassa kaksi webinaaria aiheen tiimoilta. Yliopistomme henkilöstölle suunnatussa webinaarissa jaoimme ajatuksia lukio- ja toisen asteen yhteistyöstä ja kokemuksia siitä, mitä olemme jo tehneet. Yhteiskehittäminen on yliopistomme yksi toimintatapa. Samalla teemalla jatkoimme valtakunnallisessa, kaikille kiinnostuneille tarkoitetussa tilaisuudessa, jossa kuulimme myös yhteistyökumppaneidemme ajatuksia ja kokemuksia. Tähän tilaisuuteen osallistui liki sata henkeä eri puolilta Suomea. Keskustelu oli vilkasta ja oli hienoa saada kuulla lukioiden rehtoreiden ja opinto-ohjaajien käytännön esimerkkejä korkeakouluyhteistyöstä.

Olemme saaneet paljon hyvää palautetta sopimuskonseptistamme ja yhteistyömallimme on herättänyt kiinnostusta. Yliopistomme laaja-alainen opetustarjonta ja verkko- ja etäopintojen mahdollisuus ovat olleet syitä valita Itä-Suomen yliopisto yhteistyökumppaniksi ja tarjota opintoja avoimesta yliopistosta.

Toiminta laajentui alkuvuonna, kun teimme ensimmäisen sopimuksen puhtaasti ammatillisen oppilaitoksen kanssa ja Ammattiopisto Riveria Joensuusta liittyi mukaan sopimusoppilaitokseksi. Nyt kevään aikana olemme yhdessä miettineet ammatillisen koulutuksen opiskelijoille sopivia avoimen yliopiston opintoja, joita ammattiopisto voisi tarjota opiskelijoilleen tutkinnon laajentamiseksi tai syventämiseksi. Kiinnostusta ovat herättäneet muun muassa tietojenkäsittelytieteen opinnot sekä kauppatieteen opetustarjonta. Oppilaitoksilla on sopimuksemme mukaan halutessaan mahdollista rajata avoimen yliopiston opetustarjontaa oppilaitoksen näkökulmasta ja heidän opiskelijoidensa tarpeiden mukaisesti. Tällä hetkellä sopimuksemme piiriin kuuluu 47 lukiota ja yksi ammatillinen oppilaitos.

Koko avoimen yliopiston tarjonta on kaikkien käytettävissä, mutta käytännössä lukiolainen tai ammatillisen oppilaitoksen opiskelija valitsee opinnot oman opinto-ohjaajansa kanssa. Tällöin opinnot sopivat heidän aikatauluunsa ja opintosuunnitelmiin parhaiten, eivätkä kuormita liikaa lukio- ja ammatillisen opiskelun ohessa.

Aiemmin mainitsemassani valtakunnallisessa webinaarissa julkistimme tiedon siitä, että opinnot ovat jatkossa maksuttomia opiskelijoiden lisäksi myös koulutuksen järjestäjille. Yliopisto kokee yhteistyön niin merkityksellisenä, että laskutuksesta oli syytä luopua. Sopimusmalli säilyy kuitenkin ennallaan, sillä siinä käydään yhdessä läpi yliopiston ja oppilaitoksen vastuut ja velvollisuudet sekä käytännön toimintaohjeet.

Vuonna 2020 opintoihin ilmoittautui noin 120 lukiolaista ja he osallistuivat kaikkiaan 36 eri opintojaksolle. Kiinnostus oli laajaa eli opintoja valittiin kaikista tiedekunnista. Suosituimpia opintojaksoja olivat Johdatus Python-ohjelmointiin ja Oikeustieteen perusteet. Seuraavaksi suosituimpia olivat Kehityspsykologian perusteet ja Solubiologia.

Koemme yhteistyön todella tärkeäksi, sillä sen avulla voimme osaltamme laajentaa lukiolaisten ja ammatillisten oppilaitosten opiskelijoiden opiskelumahdollisuuksia. Lukiolaisilta saamiemme palautteiden mukaan opinnoista on ollut hyötyä tulevaisuuden suunnitelmien sekä jatko-opintosuunnitelmien selkeyttämiseen. Palautteiden perustella opiskelijat suosittelevat opintoja myös muille.

Leila Saramäki – UEFConnect

Suunnittelija, opinto-ohjaaja, lukio- ja toisen asteen yhteistyön koordinaattori

Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskus, avoin yliopisto

Lue lisää:

Yhteistyö lukioiden ja toisen asteen oppilaitosten kanssa | Itä-Suomen yliopisto (uef.fi)

Toisen asteen opiskelijoiden mahdollisuus yliopisto-opintoihin maksuttomaksi sopimuskunnille | Itä-Suomen yliopisto (uef.fi)

Tampereen ja Itä-Suomen yliopistot reagoivat nopeasti yhteiskunnan tarpeisiin toteuttamalla opintojakson koronavirustartuntojen jäljityksestä

Nyt kun koronavirusepidemia vaikuttaa tällä erää olevan laantumassa Suomessa, on hyvä aika tehdä välitilinpäätöstä, mitä opimme projektistamme sekä varautua jatkokehittämiseen. Huhti-toukokuussa rakensimme Tampereen ja Itä-Suomen yliopistojen yhteistyönä nopealla tahdilla kaikille avoimen verkko-opintojakson koronavirustartuntojen jäljityksestä. Opintojakso avautui 1.6.2020. Vaikka opintojakso on suunnattu ensisijaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille ja opiskelijoille, se on avoin kaikille.

Mitä enemmän rajoituksia lievennetään, sitä tärkeämmäksi nousee tartuntaketjujen jäljityksen rooli epidemian mahdollisen leviämisen torjunnassa. Keskeistä on tartuntojen nopea tunnistaminen ja tartunnoille altistuneiden jäljittäminen sekä sairastuneiden eristäminen ja altistuneiden karanteeniin asettaminen nopeasti ja kattavasti. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), joka vastaa tämän kokonaisuuden kansallisesta suunnittelusta ja kehittämisestä,pyysi Tampereen ja Itä-Suomen yliopistoja toteuttamaan opintojakson koronavirustartuntojen jäljittämisestä. Tampereen yliopisto ja THL asiantuntijaverkostoineen vastasivat opintojakson sisällöstä ja Itä-Suomen yliopisto verkko-opintojakson suunnittelusta ja toteuttamisesta. Mukana opintojaksoa tekemässä olivat myös käytännön jäljitystyötä tekevät infektiolääkärit Tampereen yliopistollisesta sairaalasta.

DigiCampus-oppimisympäristö soveltui erinomaisesti korkeakoulujemme yhteisen avoimen opintojakson alustaksi. DigiCampus on ainutlaatuinen alusta, jonne kaikkien korkeakoulujen opiskelijat voivat kirjautua oman korkeakoulunsa tunnuksilla. Erittäin tärkeää on, että kirjautuminen on mahdollista myös työelämässä oleville, etenkin sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille. Opintojakso antaa kenttäepidemiologiset perustiedot, mihin tartunnanjäljitys perustuu ja kuinka se käytännössä toteutetaan.

Kolmen viikon ajan avoimena olleeseen opintojaksoon on ollut paljon kiinnostusta: ilmoittautuneita on tähän mennessä yli 2 000 ja koko opintojakson on suorittanut jo yli 400 opiskelijaa. Opintojakso on avoimena vuoden 2020 loppuun. Opintojaksopalaute on ollut positiivista, ja osallistujien mielenkiintoa ja opiskelua ovat tukeneet käytännön esimerkit ja tehtävät, sekä erityisesti tartunnanjäljityksen tapausharjoitukset, joita on toivottu lisää. “Kokonaisuus oli hyvin jaksotettu, eikä mielenkiinto sen vuoksi loppunut kesken. Moduulit olivat sen pituisia, että niihin jaksoi keskittyä koko moduulin ajan ja sen jälkeen tehdä seuraavan, kun aikaa oli”, kertoo yksi opiskelijoista palautteessaan.

Tarkoituksenamme on kehittää opintojaksoa ja sen sisältöjä syksyllä 2020 sekä varautua myös mahdolliseen epidemian uudelleen kiihtymiseen. Tavoitteenamme on, että opintojakso olisi tarjolla myös jatkossa yliopistojemme tutkinto-opiskelijoille sekä jatkuvan oppimisen opiskelijoille. Koronavirusepidemia ja sen mukanaan tuomat koulutustarpeet saattoivat tekijät yhteen ja tätä voidaan hyödyntää myös jatkossa. Opintojaksokokonaisuus on osoittautunut toimivaksi työkaluksi, jonka avulla kunnat ja sairaanhoitopiirit voivat tarvittaessa laajentaa ja tehostaa paikallista koronajäljitystoimintaa.

Löydät opintojakson ja siihen ilmoittautumisen Itä-Suomen yliopiston verkkosivuilta.

Elsi Similä, suunnittelija, Itä-Suomen yliopisto, Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate

Pekka Nuorti, professori, Tampereen yliopisto

Lukioyhteistyö Itä-Suomen yliopistossa – esimerkkinä Avoimen yliopiston opinnot

Opiskelijavalintojen kehittäminen, todistusvalinnat, toinen reitti yliopistoon, lukiolain muutokset ja korkeakouluyhteistyö ovat olleet otsikoissa viimeisten parin vuoden aikana. Elinikäisen oppimisen muuttuminen jatkuvaksi oppimiseksi kuvannee myös osaltaan muutosta. Me Itä-Suomen yliopistossa olemme seuranneet ajan henkeä ja olleet aktiivisesti mukana  muutoksen tuulissa. Avoin yliopisto on osallistunut muun muassa TRY- eli Toinen reitti yliopistoon -hankkeeseen. Lisäksi olemme olleet aktiivisia lukioyhteistyömallin kehittämisessä. Olemme pilotoineet mallia vuonna 2018 Kuopion kaupungin kanssa. Vuoden 2019 alusta mukaan tuli myös Joensuu sekä Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon kuntia ja kaupunkeja. Kiinnostusta on valtakunnallisesti: tällä hetkellä sopimuskuntia on eri puolilta Suomea noin 30  ja lukioita 35. Yliopistomme lukioyhteistyön vahvuus on selkeä sopimuskäytäntö lukiotoimen järjestäjän kanssa. Sopimusta tehtäessä käymme yhdessä läpi yhteistyöhön liittyvät toimintaohjeet sekä vastuut ja velvollisuudet. Sopimuskäytännön selkeydestä olemme saaneet kiitosta eri lukioista.

Viime vuonna lukiolaisia ilmoittautui Avoimen yliopistomme opintoihin reilut 80. Suurin osa lukiolaisista valitsi verkko-opintoja, joita voi opiskella omalta kotipaikkakunnalta käsin. Vahvuutemme onkin laaja verkko-opetustarjonta ja laaja opetustarjonta ylipäätään. Lukiolaiset valitsivat opintoja hyvin monipuolisesti 14 koulutusalalta, muun muassa filosofiasta, historiasta, kauppatieteistä, luonnontieteistä, oikeustieteistä, psykologiasta, teologiasta, tietojenkäsittelytieteestä ja yhteiskuntatieteistä. On ollut hienoa huomata, että opetustarjontamme kiinnostaa lukiolaisia! Koska opinto-oikeusaikamme on pitkä (useissa verkko-opinnoissa jopa 2 lukukautta), emme ole vielä saaneet tarkkoja tilastoja siitä, miten opiskelijat ovat saaneet opintojaan valmiiksi. Pilottiryhmälle tehdyssä kyselyssä opintojen valmistumisprosentti oli noin 60. Toteutamme tänä keväänä kyselyn viime vuonna ilmoittautuneille ja tulemme sitä kautta saamaan arvokasta tietoa opintojen ja yhteistyön kehittämiseen.

Tähän mennessä saatu palaute on ollut pääosin positiivista. Kiitosta on tullut mm. laajasta opetustarjonnasta ja siitä, että opintoja voi suorittaa maksutta myös lukioaikana. Opinnoista on ollut hyötyä lukion opintoihin, ylioppilaskirjoituksiin, tulevaisuuden suunnitelmien selkeyttämiseen ja jatko-opintosuunnitelmiin. Juuri niihin asioihin, joiden vuoksi opintoja lukiolaisille tarjotaan. Kehittämistoiveita on tullut erityisesti siitä, että opintojaksojen tulisi olla laajuudeltaan pienempiä, esimerkiksi 1-2 opintopisteen kokoisia. Jos ajatellaan, että yhden lukiojakson tavoitteena on saada 5-6 lukiokurssia, niin pienemmät yliopiston opintojaksot sopivat siihen hyvin. Laajemmat opintojaksot sopivat kesäopinnoiksi ja silloin, kun ne on suunniteltu pidemmälle ajanjaksolle.

Lukiolaiset etsivät omaa alaansa, ja mielestäni on tärkeää tuoda esille sitä, että yliopiston opinnot lukion aikana eivät ole uhka, vaan ne ovat huikea mahdollisuus hankkia kokemusta tieteenalasta, löytää innostus alaa kohtaan ja kokea onnistumisen tunteita siitä, että minähän pärjään yliopistossa!

Meitä yliopistolaisia haluaisin muistuttaa, että se lukiolainen, joka on kevään abiturientti, voi olla syksyllä yliopiston uusi opiskelija, fuksi. Millaisen kuvan yliopisto-opinnoista haluaisit antaa hänelle jo lukioaikana? Miten houkuttelisit häntä opiskelemaan opintojakson nimen, sisällön ja tavoitteiden kuvauksen avulla? Miten innostaisit lukiolaisen omalle tieteenalallesi?

 

Leila Saramäki
suunnittelija (lukioyhteistyö ja opinto-ohjaus)
Itä-Suomen yliopiston Avoin yliopisto

 

 

 

Lue aiheesta lisää:
Itä-Suomen Avoimen yliopiston lukioyhteistyö
Lukioyhteistyön esite (PDF)
Tietoa TRY-hankkeesta
Aducaten asiakaslehti, sivut 20-21, lukiolaisten haastattelu (sivut 20-21)
Artikkeli lukioiden korkeakoulu- ja työelämäyhteistyöstä
Valtioneuvoston julkaisu: Katse korkealle – Näkökulmia korkeakoulujen ja lukioiden yhteistyöhön

Työuralla kehittyminen motivoi avoimen väylän opiskelijoita

TRY eli Toinen reitti yliopistoon -hankkeessa toteutettiin keväällä 2019 kysely Avoimen yliopiston väylän kautta tutkinto-opiskelijoiksi valituille opiskelijoille. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 661 opiskelijaa kymmenestä yliopistosta. Vastaajista 237 (36,2 %) opiskeli Itä-Suomen yliopistossa, ja tässä kirjoituksessa tuomme esille heidän vastauksiaan. Kerromme, mikä motivoi heitä hakeutumaan Avoimen yliopiston väylän kautta tutkinto-opiskelijoiksi.

Vastauksista oli erotettavissa kolme laajempaa teemaa, jotka liittyivät työuraan, opiskelun sujuvuuteen ja mielekkyyteen sekä pääsykokeisiin.

Suurelle osalle vastaajista erityisesti työuraan liittyvät tekijät motivoivat hakeutumaan tutkinto-opiskelijaksi. Opintojen myötä oma osaaminen kehittyi ja työuralla avautui mahdollisuus edetä mielekkäämpiin tehtäviin tai kokonaan uudelle alalle. Tutkinnon opiskelu aikuisiällä vaikutti palkkaukseen koulutustason nousun myötä. Tulokehityksen lisäksi myös työttömyys tai sen uhka motivoivat hakeutumaan opiskelemaan. Opinnot paransivat työllistymismahdollisuuksia, antoivat mielekästä tekemistä työttömyyden ajalle tai varmistivat nykyisen työn jatkumisen.

Toisena hakemiseen motivoivana tekijänä oli opiskelun sujuvuus. Onnistunut ja menestyksekäs opiskelu Avoimessa yliopistossa antoi näyttöjä siitä, että yliopisto-opinnoissa pärjäisi ja myös yliopistotutkinto olisi saavutettavissa. Osalle vastanneista opiskelu yliopistossa tai yliopistotutkinto oli ollut vaikealta ja liian kaukaiselta tuntunut haave. Avoimen yliopiston opinnot antoivat uskalluksen lähteä haavetta tavoittelemaan.  Osalle päätös hakeutua tutkinto-opiskelijaksi kypsyi siinä vaiheessa, kun kaikki mahdolliset alan opinnot oli jo Avoimessa yliopistossa suoritettu, ja jatkaakseen alan opiskelua oli hakeuduttava tutkinto-opiskelijaksi. Opinnot veivät mukanaan, kun mielenkiintoinen ala oli löytynyt.

Kolmas selkeästi erottuva tekijä liittyi pääsykokeisiin. Niihin lukemiseen käytetty aika tuntui hukkaan heitetyltä, jos opiskelupaikan saaminen oli epävarmaa.  Moni kokikin järkevänä käyttää pääsykokeisiin valmistautumisen viemän ajan jo varsinaiseen opiskeluun ja opintopisteiden kerryttämiseen ja aloitti pääaineen opiskelun Avoimessa yliopistossa. Vastaajissa oli myös heitä, jotka olivat pyrkineet aiemmin tutkinto-opiskelijaksi pääsykokeella, siinä onnistumatta.

Kyselyn perusteella muodostui kuva työssä käyvästä tai työtä hakevasta aikuisopiskelijasta, jota motivoi opinnoissaan oman osaamisen ja työelämän kehittäminen sekä uralla eteneminen. Motivaatiota lisäsi se, että opinnot toivat mukanaan välineellisen arvon tutkinnon tuottamasta pätevyydestä. Väylän kautta hakeutuneiden opiskelijoiden opiskelutaidot kehittyivät Avoimen yliopiston opintojen aikana ja he saivat lisävarmuutta alasta, jolle olivat hakeutuneet. Lisäksi opiskeluun käytetty aika koettiin hyödyllisenä, koska Avoimessa yliopistossa suoritetut opinnot kartuttivat valmiiksi yliopistotutkintoa.

Avoimen yliopiston opinnot vastaavat jatkuvan oppimisen haasteisiin. Itä-Suomen yliopistossa jatkuva oppiminen on nostettu osaksi yliopistomme strategisia tavoitteita, ja tiedelaitosten, opintopalvelujen ja Avoimen yliopiston yhteistyötä on tiivistetty entisestään. Jatkuvan oppimisen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää aktiivista opetussuunnitelmien kehittämistyötä, niin että opinnot vastaavat sisällöiltään ja suoritustavoiltaan työssäkäyvän aikuisen ja työelämän tarpeisiin. Myös toimiva oppimis- ja ohjausprosessi on tärkeä osa kehittämistyötä. Tiivis yhteistyö niin työelämän kuin työvoima- ja ennakointitietoa tuottavien toimijoiden kanssa on avainasemassa.

Näillä kehittämistoimilla voimme pitää huolen siitä, että koulutustarjontamme vastaa yhteiskunnan tarpeisiin ja aikuisopiskelijat kokevat opiskelun mielekkäänä. Aikuiset, joilla on työkokemusta, osaavat kytkeä teoreettisen tiedon osaksi käytännön työtä. Näin he vahvistavat asiantuntijuuttaan ja kehittävät koko työyhteisöään. Uusin tutkittu tieto tulee näin upealla tavalla osaksi työelämän arkea.

Kirjoittajat suunnittelija Ulla Kekäläinen ja suunnittelija Leea Huusko koordinoivat Toinen reitti yliopistoon -hanketta Itä-Suomen yliopistossa

Tutustu Toinen reitti yliopistoon -hankkeeseen. https://www.avoin.jyu.fi/fi/avoin-yliopisto/hankkeet/try

Kyselyn tulokset on luettavissa kokonaisuudessaan hankeen sivulta: https://www.avoin.jyu.fi/fi/avoin-yliopisto/hankkeet/try/tyopaketit/tyopaketti-4-tno-palvelut

 

Opiskelijat mukana avoimen yliopiston väylän kehittämisessä

Tutkinto-opiskelijaksi hakeminen avoimen yliopiston väylän kautta on saanut valtakunnallista huomiota TRY eli Toinen reitti yliopistoon -hankkeen myötä. Hankkeessa kehitetään avoimen yliopiston opintojen perusteella tapahtuvaa opiskelijavalintaa eli avoimen yliopiston väylää yhteistyössä yhdentoista suomalaisen yliopiston kanssa. Tavoitteena on saada väylästä varteenotettava vaihtoehto todistusvalinnan ja valintakokeiden rinnalle. Tärkeimmät kohderyhmät hankkeessa ovat toisen asteen opiskelijat, välivuotta viettävät nuoret ja työelämässä olevat aikuiset.

Olennainen osa hanketta on opiskelijalähtöisten opintopalveluiden kehittäminen. Hyödynsimme kehittämistyössä palvelumuotoilua, mikä tarkoittaa palveluiden kehittämistä ja suunnittelua siten, että asiakas on kehittämisen keskiössä ja aktiivisesti mukana kehittämistyössä. Prosessi rakentuu uusien oivallusten löytämiseen ja kokeiluun.

Kehittämistyö alkoi koulutuksella, jossa perehdyimme yhdessä palvelumuotoiluun työskentelytapana. Valitsimme näkökulmiksi kolme avoimen yliopiston väylää, joiden kautta pystyimme arvioimaan opiskelijaryhmien tarpeita. Kuuntelimme asiakkaita eli opiskelijoita sekä henkilökuntaa ja keskeisimpiä sidosryhmiä. Prosessin päätteeksi järjestetyssä työpajassa kävimme yhdessä läpi esille nousseet oivallukset ja saimme suositukset kehittämistoimista.

Palvelumuotoilun tuloksena rakentui opintopalveluiden palvelupolku. Se on tiivistetty kuvaus siitä, missä vaiheessa opiskelijat erityisesti tarvitsevat tukea ja miten sitä tulisi heille tarjota. Palvelupolku auttaa hahmottamaan, miten opiskelijan tarpeisiin vastataan mahdollisimman resurssitehokkaasti. Palvelupolussa opintopalvelut jaettiin kustannustehokkuuden, tavoitettavuuden ja vaikuttavuuden mukaan kolmeen tasoon: tiedotukseen, neuvontaan ja ohjaukseen (kuvio 1).

Kuvio 1: Opintopalveluiden elementit.

Tiedotus vastaa opiskelijan olennaisimpiin kysymyksiin ja luo perustan opintopalveluille. Kustannustehokkaimpana palveluna siihen tulisikin panostaa ensisijaisesti. Hyvänä esimerkkinä tiedotuksesta ovat hakukoneoptimoidut, käytännönläheistä tietoa sisältävät www-sivut, joiden avulla opiskelija saa kokonaiskuvan väyläopinnoista, yliopistoon hakemisesta ja opintojen tarjoamista mahdollisuuksista.

Toinen peruselementti on neuvonta, joka pitää sisällään erilaisia muistutuksia, vinkkejä, opintoinfoja ja perehdytystilaisuuksia. Oikein ajoitettu neuvonta tukee opintoihin kiinnittymistä ja opintojen etenemistä. Neuvonnan merkitys korostuu erityisesti opintojen alkuvaiheessa, ja sitä tulisikin olla tarjolla monikanavaisesti.

Opintopalveluiden kolmas elementti on ohjaus, joka on palveluista henkilökohtaisin ja siten myös kallein muoto. Ohjausta on kuitenkin oltava saatavilla koko opintopolun ajan, ja opiskelijoilla tulee olla tieto siitä, kehen voi tarvittaessa ottaa yhteyttä.

Kuvioon 2 olemme koonneet ne kriittiset vaiheet, joissa avoimen väylällä opiskeleva tarvitsee erityisesti tukea, sekä mitä tiedotuksen, neuvonnan ja ohjauksen muotoja niissä voisi hyödyntää. Lisäksi kuvioon on kiteytetty hankkeen aikana esiin nousseita avoimen väylän opiskelijoiden kokemuksia opintopolun eri vaiheista.

Kuvio 2: Kriittiset vaiheet avoimen yliopiston opiskelijan opintopolulla. (Klikkaa kuva suuremmaksi)

Palvelupolun lisäksi prosessissa syntyi kehittämissuunnitelma tiedotus-, neuvonta- ja ohjauspalvelujen käyttöönotosta vuosille 2019-2021 sekä suosituksia yliopistoille avoimen väylän käyttäjälähtöisyyden ja menestyksen varmistamiseksi. Suosituksissa korostui avoimen yliopiston väylän valintaperusteiden vahvistaminen vähintään 3-5 vuodeksi kerrallaan. Valintaperusteiden vahvistaminen useammalle vuodelle on perusteltua, koska tavoitteellinen opiskelu avoimessa yliopistossa voi kestää kolmekin vuotta ennen tutkinto-opiskelijaksi hakeutumista. Yhteistyö tiedekuntien, avoimen yliopiston ja opinto- ja hakijapalveluiden välillä sekä eri yliopistojen välillä nähtiin myös tärkeänä.

Hankkeen aikana yliopistojen sisällä tapahtuva avoimen väylän kehittämisyhteistyö näyttäisi päässeen vauhtiin useissa yliopistoissa. Lisäksi yliopistojen keskinäinen yhteistyö avoimen väylän kehittämisessä on vahvistunut ja olemme oppineet toisiltamme hyviä käytäntöjä. Tämä onkin ollut keskeinen osa hanketyötä. Toivomme yhdessä tekemisen jatkuvan myös hankekauden päätyttyä.

Hankkeen tavoitteena on saada avoimen yliopiston väylästä varteenotettava hakuvaihtoehto. Hankkeessa on tehty ansiokasta työtä näkyvyyden ja tiedotuksen osalta ja tätä työtä meidän tulee yhdessä jatkaa.

Kirjoittajat suunnittelija Ulla Kekäläinen ja suunnittelija Leea Huusko Itä-Suomen yliopistosta ja koulutussuunnittelija Riina Kärkkäinen Jyväskylän yliopistosta toimivat Toinen reitti yliopistoon -hankkeessa.

Tutustu kyselyn tulosraporttiin
Tutustu Toinen reitti yliopistoon -hankkeeseen

Jatkuva oppiminen on valttikorttisi työelämässä 

Olemme UEF:ssa tarkastelleet jatkuvaa oppimista syvemmin nyt vuoden ajan ja hakeneet uusia näkökulmia jo olemassa olevaan tarjontaan. Osana jatkuvaa oppimista olemme kehittäneet ja rakentaneet useita MOOC eli Massive Open Online Course -opintojaksoja. Osa on jo avoinna ja moni avautuu tämän vuoden aikana.

MOOC:it ovat loistava tapa avata yliopiston jatkuvan oppimisen opetustarjontaa laajalle kohderyhmälle. Muuttuvat työelämän rakenteet ja osaamistarpeet vaativat osaamisen jatkuvaa päivittämistä.

Koska opiskelun saavutettavuuden helppous on tänä päivänä tärkeää erilaisten elämäntilanteiden, kuten työn ja perheen yhdistämisen tai kauempaa tapahtuvan opiskelun vuoksi, ovat MOOC-opintojaksot kätevä tapa päivittää omaa tietoa ja osaamista. Opiskelu tapahtuu kokonaan verkossa DigiCampus Moodle -oppimisympäristössä ja on ajasta ja paikasta riippumatonta.

Olemme saaneet kokemuksia syksyllä 2019 pilotoiduista MOOC:eista ja opiskelijapalautteen perusteella olemme menossa oikeaan suuntaan. Opetushenkilöstö on miettinyt tarkasti opintojaksojen materiaalia ja sekä pedagogisia että visuaalisia ratkaisuja, jotta verkko-opiskelu olisi mahdollisimman innostavaa.

MOOC-opintojaksoille on rakennettu innostavia tapoja oppia ja opiskella muun muassa verkkoluentojen, podcastien ja erilaisten herättelevien oppimistehtävien ympärille. MOOC:eina toteutetusta, monialaiseen kirjaamiseen liittyvän lainsäädännön kurssista eli MoKi:sta saadun palautteen perusteella suurin osa opintojakson suorittaneista suosittelisi sitä muille.

Opiskelijat näkivät opintojakson etuina muun muassa mahdollisuuden opiskella omaan tahtiin sekä monipuolisen opetusmateriaalin, joista voi valita omaa oppimista parhaiten tukevan muodon. Mielenkiintoiset, vuorovaikutteiset ja selkeät luennot innostivat opiskelemaan työn ja arjen kiireiden keskellä.

Koska MOOC-kurssien opiskelu on itsenäistä, nousee selkeä ohjeistus ja aikataulutus sekä johdonmukainen eteneminen opintokokonaisuuksien välillä tärkeään rooliin – myös näistä MoKi-MOOC sai kiitosta. Innostavat ja mielenkiintoa herättelevät tehtävät videoluentojen välillä sekä käytännönläheiset ja työelämälähtöiset esimerkit pitävät opiskelijan mielenkiinnon yllä koko opintojakson.

Jatkuva oppiminen ja oman osaamisen  esilletuominen ovat tärkeitä valttikortteja työelämässä. Halutessaan opiskelija voi hakea MOOC-opintojaksosta virallisen opintosuorituksen avoimen yliopiston kautta. MOOC:n myötä mielenkiinto avoimen yliopiston opintoihin tai jopa tutkintotavoitteiseen opiskeluun voi herätä.

Mitä mielenkiintoista sinä haluaisit opiskella seuraavaksi?

Suunnittelija Elsi Similä, Aducate


Elsi Similä

suunnittelija
Itä-Suomen yliopisto
Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate

Tutustu DigiCampuksen MOOC-kurssivalikoimaan.