“Saisit hävetä Sanna” – Suomen pääministeri naisvihan kohteena

Naisviha on monella tavalla läsnä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Törmäämme siihen niin politiikassa, internetissä kuin arkipäiväisissä kohtaamisissa. Naisviha on valtavirtaistunut ja koskettaa jokaista julkisuudessa esillä olevaa tyttöä ja naista.

Naisviha on erityinen ennakkoluulon muoto, joka loukkaa ihmisarvoa.  Se vaikuttaa naisten täysimääräisiin oikeuksiin, sananvapauteen, henkilökohtaiseen turvallisuuteen ja osallistumiseen julkiseen keskusteluun.

Naisvihaa tuottavat internetin keskustelupalstoilla samat ihmiset, jotka toisaalla julistavat ennakkoluulottomuuttaan ja suvaitsevaisuuttaan sekä ottavat tietoista etäisyyttä manosfäärin radikaalimpiin naisvihan muotoihin.

Tarkastelimme tutkimuksessamme naisvihaa psykososiaalisena ilmiönä, jossa on kyse ennakkoluuloista, tunteista, toiseuttamisesta ja moraalisten ryhmärajojen rakentamisesta.

Kohdensimme analyysimme lokakuussa 2020 Sanna Marinin Trendi-lehden kansikuvaa seuranneeseen kohukeskusteluun. Otimme tarkasteluun yhden useista nettikeskusteluista, Vauva.fi-foorumin 797 kommenttia sisältävän ketjun. Mitä keskustelu kertoo suomalaisen naisvihan mekanismeista ja tavoista?

Moraaliton, epäpätevä, laskelmoiva ja miesten halujen kohde

Nettikeskusteluissa naisvihaa tuotetaan epäinhimillistävänä tunnepuheena. Konkreettiset epäinhimillistämisen lausumat vaihtelevat viattomammasta tytöttelystä rajumpaan seksualisointiin ja eläimellistämiseen.

Sanna Marinia kuvataan ja kommentoidaan keskusteluissa neljällä tavalla. Hän näyttäytyy kommenttien perusteella moraalittomana, epäpätevänä, laskelmoivana ja seksiobjektina.

Moraalittoman Marinin kuvaus ammentaa häpeän, paheksunnan ja inhon tunteista. Marin häpäisee kommenttien perusteella itsensä lisäksi koko Suomen kansan.

Pääministerin epäpätevyyttä korostava naisvihan muoto pohjautuu sen sijaan perinteisiin naisiin liitettyihin sukupuolistereotypioihin, jolloin heidät nähdään tunteellisina ja vähemmän rationaalisina toimijoina. Luomalla kuvan epäpätevästä poliitikosta, naisvihasta tehdään hyväksyttyä ja oikeutettua – ja samalla tuetaan epätasa-arvoa ylläpitäviä rakenteita.

Toisaalta vaikka Marinia syytetään keskustelupalstalla epärationaalisena toimijana, nähdään hänet samaan aikaan  laskelmoivana strategistina ja tietoista peliä pelaavana eli tässä mielessä jopa rationaalisena toimijana.

Marin on nettikommentoinnin perusteella myös seksiobjekti. Räikeimmillään naisviha näyttäytyy kun hänestä maalataan miesten halujen kohde. Tekemällä Marinista seksiobjekti, unohdetaan ihmisyys. Samalla kyseenalaistetaan nuorten naisten osaamista ja moraalia sekä vertaillaan naisia negatiivisessa valossa suhteessa miehiin.

Vihan keskiössä on sukupuoli

Suomen pääministerin Sanna Marinin julkisuuskuva on yhdistelmä naisellisia piirteitä ja maskuliinisia ominaisuuksia.

Aiempien sukupuolistereotypioita politiikassa tarkastelevien tutkimusten mukaisesti nettikeskustelijat käyttävät Marinin ulkonäköä, pukeutumista ja nuoruutta perusteina hänen pätevyytensä kyseenalaistamiselle sekä vähättelylle.

Marin pelaa naisvihamielisten kommentoijien mukaan sukupuolikortin avulla.

Keskustelupalstan analyysin perusteella hän hakee tietoisesti huomiota ja poliittista etua sukupuolensa verukkeella. Tilanne ei ole millään tavoin uniikki kansainvälisesti.

Myös  Yhdysvaltojen entistä presidenttiehdokasta Hillary Clintonia tai Australian naispääministeriä Julia Gillardia on syytetty naisvihamielisten kommentoijien toimesta sukupuolikortilla pelaaviksi ehdokkaiksi.

Marinin ulkonäköön keskittyvissä kommenteissa mässäillään kehollista itsemääräämisoikeutta rikkovilla solvauksilla ja jopa väkivallalla. Usein humorististen solvausten ja vitsien ympärille muodostuu samanmielisten yhteisö, jonka tavoitteena on naispoliitikon vaientaminen.

Marin esitetään nettikommenteissa itsekeskeisenä ja tunteettomana pyrkyrinä myös koronapandemian hoidon kontekstissa. Tämä ilmentää osuvasti kuinka naispoliitikko tuomitaan, jos hänen katsotaan omaksuvan miespoliitikolle tyypillisiä toimintatapoja. Korostipa naispoliitikko feminiinisinä tai maskuliinisina pidettyjä ominaisuuksia, netin naisvihamielisen yleisö teilaa ja tuomitsee hänet.

Artikkeli on julkaistu alunperin MustRead Akatemia -palvelussa.

Inari Sakki
Sosiaalipsykologian professori
Itä-Suomen yliopisto

Jari Martikainen
Sosiaalipsykologian yliopistotutkija
Itä-Suomen yliopisto

 

Ihmiset ovat laiskoja – internetissäkin

Noin vuosi sitten aloimme muutaman kollegani kanssa tutkia ihmisten käyttäytymistä Stack Exchange (SE) -verkoston sivustoilla. SE on eräänlainen asiantuntijamarkkina, jossa käyttäjät voivat kysyä kysymyksiä, joihin toiset käyttäjät vastaavat. Parhaita vastauksia antaneet käyttäjät saavat mainetta ja laajempia käyttöoikeuksia. Kaikki SE-verkoston keskustelut ovat avointa dataa, joten käyttäjien välisiä vuorovaikutuksia on helppo tutkia.

Kaikilla sivustoilla on erotettavissa aktiivinen ydinkäyttäjien ryhmä. Nämä käyttäjät vastaavat suurimpaan osaan kysymyksistä ja kommentoivat myös ahkerasti toistensa vastauksia. Alkuperäinen tutkimusajatuksemme oli kehittää menetelmä, joka ennustaisi ydinkäyttäjien määrän muutoksia ajan funktiona. Pian kävi kuitenkin ilmi, ettei ydinkäyttäjien määrää varsinaisesti tarvitse ennustaa, sillä se pysyi vakiona, noin 10–15 prosentissa kaikista käyttäjistä, kaikilla tutkituilla sivustoilla. Tämä siis riippumatta sivuston suosiosta yleisesti tai käyttäjien määrän vaihtelusta sivuston sisällä. Ainoastaan vasta avatuilla sivustoilla nähdään suurempi osuus ydinkäyttäjiä, mutta sekin laskee nopeasti muutaman kuukauden kuluessa sivuston avaamisesta.

Näyttää siis vahvasti siltä, että “Pareton lakina” tunnettu havainto – pieni osa ihmisistä vastaa suurimmasta osasta tuloksia – pätee myös internetin asiantuntijamarkkinoilla. Vaikka tulos lopulta olikin aivan toinen kuin aluksi oletimme, oli yllättävää, kuinka muuttumattomana ydinkäyttäjien osuus pysyy. Analysoimamme datan suuri määrä vahvistaa havaintoa. SE:n lisäksi tutkimme muitakin vastaavia sivustoja, yhteensä noin 6 500 foorumia. Vielä vuosikymmen sitten näin suurten datojen kerääminen tai analysointi olisi ollut mahdotonta.

Tutkimusartikkeli Metzler, Günnemann & Miettinen: Stability and dynamics of communities on online question–answer sites. Soc. Networks 58 (2019) on luettavissa verkossa osoitteessa https://doi.org/10.1016/j.socnet.2018.12.004

Pauli Miettinen

Datatieteen professori

Tietojenkäsittelytieteen laitos

“Olet sitä mitä jaat”

Näihin sanoihin päättyy Russell Belkin [Belk, R. (2014). You are what you can access: Sharing and collaborative consumption online. Journal of Business Research, 67(8), 1595-1600.] artikkeli jakamisesta Internetin aikakaudella. Ennen vanhaan upouusi auto saattoi aiheuttaa suurta naapurikateutta ja omistaminen määritteli, keitä me olimme. Nykyään tai viimeistään lähitulevaisuudessa voi olla, että koko naapurustossa kukaan ei omista omaa autoa. Tom Goodwinin toteamus siitä, miten Uber, Facebook, Alibaba ja Airbnb eivät omista myymiään tuotteita ja palveluita, vaikka ovat toimialoillaan maailman suurimpia yrityksiä, on jäänyt kiertämään Internetiä. Teknologia mahdollistaa vanhojen ajatusten ja ideoiden maailmanlaajuisen skaalautuvuuden.

Omalla alallani, matkailussa, jakamistalouden vaikutukset tuntuvat jo monin tavoin. Vaikka aihepiirin ympärillä on paljon kiistelyä asian hyvistä ja huonoista puolista, näyttäisi sillä kuitenkin olevan yksi suuri ja selvä vaikutus: jakamistalous lisää ihmisten matkustamista ja vaihtoehtoja. Yksittäisille toimijoille jakamistalouden yleistyminen voi olla jopa katastrofaalista, mutta monelle se avaa täysin uusia mahdollisuuksia.

Belkin toteamusta on mielenkiintoista myös miettiä yliopistojen ja niiden työntekijöiden kannalta. Millä tavalla me tutkijat jaamme tietoa ja millä tavalla jakamamme tieto määrittelee meidät? Alammeko nähdä yhä enemmän merkittäviä tutkijoita, jotka eivät ole julkaisseet huippulehdissä, mutta jotka osaavat jakaa tietoa ja ideoita sekä aktivoida yhteisöjä niiden ympärille hyödyntäen skaalautuvia teknologioita?

Jakamistalous on kääntänyt monet toimialat päälaelleen ja on mielenkiintoista nähdä, minkälaiset vaikutukset sillä on yliopistomaailmaan. Nähdäänkö tulevaisuudessa huippuyliopistoja, joilla ei ole palkkalistoillaan yhtään tutkijaa?

Juho_PesonenJuho Pesonen
Tutkimuspäällikkö
Matkailualan opetus- ja tutkimuslaitos