Naisviha on monella tavalla läsnä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Törmäämme siihen niin politiikassa, internetissä kuin arkipäiväisissä kohtaamisissa. Naisviha on valtavirtaistunut ja koskettaa jokaista julkisuudessa esillä olevaa tyttöä ja naista.
Naisviha on erityinen ennakkoluulon muoto, joka loukkaa ihmisarvoa. Se vaikuttaa naisten täysimääräisiin oikeuksiin, sananvapauteen, henkilökohtaiseen turvallisuuteen ja osallistumiseen julkiseen keskusteluun.
Naisvihaa tuottavat internetin keskustelupalstoilla samat ihmiset, jotka toisaalla julistavat ennakkoluulottomuuttaan ja suvaitsevaisuuttaan sekä ottavat tietoista etäisyyttä manosfäärin radikaalimpiin naisvihan muotoihin.
Tarkastelimme tutkimuksessamme naisvihaa psykososiaalisena ilmiönä, jossa on kyse ennakkoluuloista, tunteista, toiseuttamisesta ja moraalisten ryhmärajojen rakentamisesta.
Kohdensimme analyysimme lokakuussa 2020 Sanna Marinin Trendi-lehden kansikuvaa seuranneeseen kohukeskusteluun. Otimme tarkasteluun yhden useista nettikeskusteluista, Vauva.fi-foorumin 797 kommenttia sisältävän ketjun. Mitä keskustelu kertoo suomalaisen naisvihan mekanismeista ja tavoista?
Moraaliton, epäpätevä, laskelmoiva ja miesten halujen kohde
Nettikeskusteluissa naisvihaa tuotetaan epäinhimillistävänä tunnepuheena. Konkreettiset epäinhimillistämisen lausumat vaihtelevat viattomammasta tytöttelystä rajumpaan seksualisointiin ja eläimellistämiseen.
Sanna Marinia kuvataan ja kommentoidaan keskusteluissa neljällä tavalla. Hän näyttäytyy kommenttien perusteella moraalittomana, epäpätevänä, laskelmoivana ja seksiobjektina.
Moraalittoman Marinin kuvaus ammentaa häpeän, paheksunnan ja inhon tunteista. Marin häpäisee kommenttien perusteella itsensä lisäksi koko Suomen kansan.
Pääministerin epäpätevyyttä korostava naisvihan muoto pohjautuu sen sijaan perinteisiin naisiin liitettyihin sukupuolistereotypioihin, jolloin heidät nähdään tunteellisina ja vähemmän rationaalisina toimijoina. Luomalla kuvan epäpätevästä poliitikosta, naisvihasta tehdään hyväksyttyä ja oikeutettua – ja samalla tuetaan epätasa-arvoa ylläpitäviä rakenteita.
Toisaalta vaikka Marinia syytetään keskustelupalstalla epärationaalisena toimijana, nähdään hänet samaan aikaan laskelmoivana strategistina ja tietoista peliä pelaavana eli tässä mielessä jopa rationaalisena toimijana.
Marin on nettikommentoinnin perusteella myös seksiobjekti. Räikeimmillään naisviha näyttäytyy kun hänestä maalataan miesten halujen kohde. Tekemällä Marinista seksiobjekti, unohdetaan ihmisyys. Samalla kyseenalaistetaan nuorten naisten osaamista ja moraalia sekä vertaillaan naisia negatiivisessa valossa suhteessa miehiin.
Vihan keskiössä on sukupuoli
Suomen pääministerin Sanna Marinin julkisuuskuva on yhdistelmä naisellisia piirteitä ja maskuliinisia ominaisuuksia.
Aiempien sukupuolistereotypioita politiikassa tarkastelevien tutkimusten mukaisesti nettikeskustelijat käyttävät Marinin ulkonäköä, pukeutumista ja nuoruutta perusteina hänen pätevyytensä kyseenalaistamiselle sekä vähättelylle.
Marin pelaa naisvihamielisten kommentoijien mukaan sukupuolikortin avulla.
Keskustelupalstan analyysin perusteella hän hakee tietoisesti huomiota ja poliittista etua sukupuolensa verukkeella. Tilanne ei ole millään tavoin uniikki kansainvälisesti.
Myös Yhdysvaltojen entistä presidenttiehdokasta Hillary Clintonia tai Australian naispääministeriä Julia Gillardia on syytetty naisvihamielisten kommentoijien toimesta sukupuolikortilla pelaaviksi ehdokkaiksi.
Marinin ulkonäköön keskittyvissä kommenteissa mässäillään kehollista itsemääräämisoikeutta rikkovilla solvauksilla ja jopa väkivallalla. Usein humorististen solvausten ja vitsien ympärille muodostuu samanmielisten yhteisö, jonka tavoitteena on naispoliitikon vaientaminen.
Marin esitetään nettikommenteissa itsekeskeisenä ja tunteettomana pyrkyrinä myös koronapandemian hoidon kontekstissa. Tämä ilmentää osuvasti kuinka naispoliitikko tuomitaan, jos hänen katsotaan omaksuvan miespoliitikolle tyypillisiä toimintatapoja. Korostipa naispoliitikko feminiinisinä tai maskuliinisina pidettyjä ominaisuuksia, netin naisvihamielisen yleisö teilaa ja tuomitsee hänet.
Artikkeli on julkaistu alunperin MustRead Akatemia -palvelussa.
Inari Sakki
Sosiaalipsykologian professori
Itä-Suomen yliopisto
Jari Martikainen
Sosiaalipsykologian yliopistotutkija
Itä-Suomen yliopisto
