Työelämä on täynnä asiantuntijoita, asiantuntijatyötä ja asiantuntijaorganisaatioita. Jokaisen on helppo nimetä joku asiantuntija ja asiantuntija-termiin liittyy tietynlaista arvostusta ja kunnioitusta.
Mutta mistä itse asiassa puhumme, kun puhumme asiantuntemuksesta ja asiantuntijoista? Entä miten asiantuntijoita voi johtaa? Tutkin sitä työssäkäyville aikuisopiskelijoille tarkoitetuilla Johtajuus ja asiantuntijatyö -kursseilla syntyneiden harjoitusmateriaalien avulla.
Asiantuntija on tiedonhaun ekspertti
Niin fyysikko, kosmologi, jääkiekkovalmentaja, professori, automekaanikko, puuseppä kuin vaikkapa mikrotukihenkilö voi olla asiantuntija. Pelkkä maine ei kuitenkaan aina kerro korkeatasoisesta asiantuntemuksesta.
Asiantuntija on laajasti tunnustettu tiedon, taidon tai tekniikan lähde, jonka arviointikyky ja asema on tunnustettu julkisesti tai kollegojen keskuudessa. Asiantuntijoilla on siis määrällisesti enemmän, laadukkaampaa ja syvempää tietämystä ja/tai taitoa kuin muilla samalla alalla tai tehtävissä työskentelevillä henkilöillä.
Asiantuntija ei ainoastaan havaitse sitä, mitä täytyy saada aikaiseksi. Hän myös ymmärtää heti, miten asian voi tehdä ja miten kannattaa toimia. Vaikka tilanne olisi uusi, hänellä on joustavuutta soveltaa siihen osaamistaan ja kokemustaan.
Asiantuntijat ovat myös tiedonhaun eksperttejä. He pystyvät sujuvasti etsimään tilanteeseen liittyvän luotettavan tiedon, reflektoimaan ja sen mukaan päättelemään asiasta jotakin.
Asiantuntija pystyy erottamaan oman alansa olennaisen tiedon epäolennaisesta ja ymmärtää käsiteltävän asian kokonaiskuvan usein intuitiivisesti. Usein häneltä kysytäänkin näkemystä ja mielipidettä asioihin.
Asiantuntijuus syntyy yhteistyöllä
Asiantuntijuutta esiintyy kaikilla yhteiskunnan hallinnon aloilla ja sektoreilla. Yksilöiden ja organisaatioiden lisäksi asiantuntijuus kiinnittyy näiden muodostamiin verkostoihin.
Asiantuntijuus on dynaamista. Se syntyy vuorovaikutuksessa toisten asiantuntijoiden, lähijohtajien, asiakkaiden ja mentoreiden kanssa.
Tieto jalostuu yhdessä tekemällä. Eri alojen asiantuntijoiden yhteistyöllä saavutetaan parempi tulos ja päästään korkeammalle osaamistasolle kuin mihin yksittäiset henkilöt pystyisivät yksin.
Työpaikat käyvät kilpailua osaajista, eli asiantuntijuus on kilpailuvaltti niin yksilölle kuin organisaatiollekin.Kyse on kyvystä ratkaista työhön liittyviä ongelmia nopeasti, luotettavasti ja täsmällisesti. Asiantuntijuuteen liittyy luovuus, innovatiivisuus, uudelleen ajattelu ja nykyisen tilanteen kyseenalaistaminen.
Asiantuntijatyössä yhdistyvät ongelma ja ratkaisu
Asiantuntijatyö on tietotyötä. Asiantuntijatehtävät sisältävät laaja-alaista asiantuntijuutta, joka on saavutettu koulutuksen, kokemuksen tai johtamistehtävien kautta. Asiantuntijatyö vaatii jonkin muodollisen koulutuksen, pätevyyden sekä aiempaa työkokemusta.
Asiantuntijatyössä yhdistyvät ongelma ja ratkaisu. Työ edellyttää uudella tavalla ajattelua, uuden tiedon tai toimintamallien kehittämistä ja vanhojen mallien hylkäämistä. Innovointi ja luovuus ovat keskeistä asiantuntijaorganisaation toiminnan kehittämiselle.
Asiantuntijatyö sisältää tietoa, erityisosaamista ja itsenäisyyttä. Se vaatii oma-aloitteisuutta, ongelmanratkaisua, itsensä kehittämistä ja voi olla joskus hyvinkin yksinäistä.
Asiantuntijan tehtävät ovat hyvin moninaisia ja vaativat erilaisia taitoja ja osaamista. Työ voi liittyä yhtä hyvin jonkin yksityiskohdan kuin ison kuvan ymmärtämiseen tai verkoston asiantuntijuuden koordinointiin.
On helppo ajatella, että kaikki työ on asiantuntijatyötä. Erot kuitenkin paljastuvat tehtävien laajuudessa, työn sisällöissä ja työn osaamisvaatimuksissa.
Otetaan esimerkiksi makeistehdas, jossa valmistetaan marmeladia, joka pakataan laatikoihin käsin kokoonpanolinjalla. Marmeladeja on viittä eri väriä. Jokainen pakkaaja pakkaa yhtä väriä. Pakkaajia on vaikea nähdä asiantuntijoina – kuten ei myöskään laaduntarkkailijoita liukuhihnan vieressä.
Tilanne muuttuu, kun analysoimme makeistehtaan tuotannonsuunnittelijan työtä: hän innovoi, suunnittelee ja koekeittää uusia karamelleja.
Asiantuntijaorganisaatio osaa aineettoman arvonluonnin
Asiantuntijaorganisaatiota voidaan tutkia johtajuuden ja oppimisen ympäristönä, jossa muuttuvat tilanteet haastavat henkilöstön tehtävät ja osaamisen. Tietointensiivisillä organisaatioilla sanotaan olevan kyky ratkaista kompleksisia ongelmia luovien ja innovatiivisten ratkaisujen kautta.
Asiantuntijaorganisaatioita ovat esimerkiksi yliopistot, koulut, sairaalat, tutkimus- ja kehitysorganisaatiot, lakitoimistot, tietotekniikkaorganisaatiot, tilintarkastustoimistot, pankit, rahoitus- ja vakuutusorganisaatiot, teatterit, kirkot, orkesterit, urheilujoukkueet, markkinointitoimistot, arkkitehtitoimistot, teknisen tuen toimistot, konsultti- ja koulutusorganisaatiot, lehtitalot, hightech-yritykset ja julkisen sektorin asiantuntijaorganisaatiot.
Asiantuntijaorganisaatio on aineettoman arvonluonnin tietointensiivinen ja vahvasti verkostoitunut organisaatio. Tällaisessa organisaatiossa on ongelmanratkaisuun liittyvää erityisosaamista.
Asiantuntijaorganisaatio koostuu asiantuntijoista, jotka verkostoituvat työssään muiden organisaation sisäisten ja ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa. Asiantuntijaorganisaatiolla on näin ollen kapasiteetti ratkaista monimutkaisia ongelmia.
Asiantuntijaorganisaation ongelmat liittyvät herkästi tiedon panttaamiseen, jakamiseen, kriittisyyteen ja kilpailuun. Kisaa käydään siitä, kuka tietää parhaimmin, osaa ja omaksuu nopeimmin.
Asiantuntijaorganisaation vuorovaikutus ja yhteistyö perustuu asiantuntijoiden autonomiaan ja itseohjautuvuuteen. Keskeistä on tiedonluonti, tieto ja sen jakaminen verkostoissa.
Asiantuntijan johtaminen perustuu luottamukseen ja vuorovaikutustaitoihin
Asiantuntijan johtaminen kohti organisaation tavoitteita voi olla haasteellista. Asiantuntijat voivat olla hyvinkin itsevarmoja, arrogantteja, herkkänahkaisia ja jopa aggressivisia, mikäli johtaja tulee liian lähelle asiantuntijan osaamisaluetta. He ymmärtävät työyhteisössään vallitsevan dynamiikan sekä sisäisen pelin ja politikoinnin ja joskus osallistuvat siihen itsekin.
Asiantuntijat eivät välttämättä motivoidu rahasta tai vallasta vaan sisäisistä lähtökohdista lähtien. He haluavat olla itseohjautuvia. Yrityshierarkia ja kontrolloiva johtaminen eivät viehätä heitä.
Siksi luottamus ja vuorovaikutus johtajan ja johdettavan välillä on tärkeää. Asiantuntijan johtamisessa on kyse hienovaraisesta ohjauksesta haluttuun suuntaan ja asiantuntijan työn tukemisesta.
Lähijohtajan tulee pystyä poistamaan asiantuntijalta onnistumisen esteet. Vaikka johtaja yrittäisi olla hyvä johtaja asiantuntijoille, he eivät sitä välttämättä noteeraa saati arvosta sitä.
Asiantuntijan ja lähijohtajan säännöllinen keskusteluyhteys edistää asiantuntijan parempaa ajanhallintaa sekä suunnitelmallisempaa työn tekemistä ja työn imua.
Asiantuntija haluaa kehittyä ja kehittää – yksin ja yhdessä. Osaamisen, luovuuden ja innovatiivisuuden kehittäminen ovat vahvasti läsnä asiantuntijan työssä. Asiantuntija on innokas oppimaan, hän haluaa kehittyä, jopa kilvoitella asiantuntemuksesta kollegojen ja kilpailijoiden kanssa.
Asiantuntijat kehittävät osaamistaan jatkuvassa vuorovaikutuksessa paitsi kollegojensa kanssa, myös kokeneiden kouluttajien, ohjaajien, opastajien, coachien, mentorien, yhteistyökumppaneiden, asiakkaiden ja kilpailijoiden avulla.
Asiantuntija arvostaa itseohjautuvuutta ja autonomiaa
Asiantuntijuuden taso nousee noviisista edistyneeksi aloittelijaksi, osaajaksi, päteväksi ja lopulta asiantuntijaksi. Osaaminen kehittyy työtä tekemällä sekä koulutuksen, kirjallisuuden, toisten auttamisen, vuorovaikutuksen ja uusien toimintatapojen kautta. Asiantuntijuuden kehittymistä edistää utelias mieli ja uskallus ajatella asioita uudesta näkökulmasta.
Asiantuntijatyöhön liittyy paljon itseohjautuvuutta ja autonomiaa. Asiantuntijalla on vastuu omaan työhön liittyvistä resursseista, organisoinnista ja aikatauluista. Asiantuntijan tulee siksi pystyä johtamaan omaa työtään ja huolehtimaan tehtäviensä sujuvuudesta asetettujen tavoitteiden suuntaisesti. Asiantuntijan työ voi välillä olla yksinäistäkin, mutta tehtävät liittyvät usein organisaation muiden toimijoiden tehtäviin.
Asiantuntijaorganisaatiossa tieto voi muuttua myös vallan välineeksi. Asiantuntija voi päättää olla jakamatta tietoaan tai jakaa sitä vain omien tarkoitusperiensä mukaisesti. Myös asiantuntijoiden välillä voi esiintyä kilpailua siitä, kuka tietää parhaiten tai kenellä on mahdollisuus esiintyä julkisesti asiantuntijana antamassa asiantuntijalausuntoja.
Organisaatioiden rakenteen, -kulttuurin ja osaamisen kehittämistä tukeva innovaatiojärjestelmä sekä läpinäkyvät johtamiskäytännöt määrittävät, miten avoin ja nopea tai hidas organisaatio on asiantuntijuuden kehittämisessä.
Asiantuntijaorganisaatiossa johdettava tietää usein enemmän substanssiasiasta kuin johtaja. Hän voi häiriintyä, jos johtaja tulee liian lähelle asiantuntijan toiminta-aluetta. Tilanne saattaa olla johtajalle haasteellinen, varsinkin jos hän on aiemmin ollut itse saman alan asiantuntija.
Haasteita voivat aiheuttaa asiantuntijoiden motivoiminen ja sitouttaminen. Lisäksi asiantuntijan työmotivaatio voi vaihdella riippuen asiantuntijan elämäntilanteesta.
Johtajan tulee kuitenkin toimia yleisellä tasolla, ymmärtää iso kuva ja antaa asiantuntijalle nopeita vastauksia.
Pia Heilmann
Johtamisen professori, johtamisen dosentti
Kauppatieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto
