Itä-Suomen yliopisto keräsi arjen pieniä ekotekoja

Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppisen keskus ideoi Arjen pienet ekoteot -haastekampanjan, jonka tarkoituksena on lisätä yliopistolaisten kestävän kehityksen osaamista ja innostaa arjen pieniin ekotekoihin.

Loppuvuonna 2022 toteutimme pilotoivan kyselyn Jatkuvan oppimisen keskuksen henkilökunnalle. Jaottelimme vastaukset Sitran elämäntapatestin mukaan asumiseen, liikkumiseen, matkailuun, ruokaan sekä tavaroiden ja palveluiden hankintoihin liittyviin ekotekoihin. Kampanja jatkui haastamalla yliopiston farmasian sekä ympäristö- ja biotieteiden laitosten henkilöstöt mukaan. Sen jälkeen kysely avattiin koko Itä-Suomen yliopistolle, niin opiskelijoille kuin henkilökunnallekin.

Haastekampanjan vastaanottaneet yksiköt saavat kahvihuoneisiinsa muun muassa reilun kaupan kahvia ja biojätepusseja.Kaikkiaan kyselyyn vastasi 410 henkilöä, joista 68 oli opiskelijoilta. Vastaajista valtaosa oli naisia (77 %). Vastauksia saatiin kaikilta laitoksilta/yksiköiltä. Eniten vastauksia tuli yliopistopalveluista (105), farmasian laitokselta (100), ympäristö- ja bioteiden laitokselta (66), Jatkuvan oppimisen keskukselta (47) sekä kemian laitokselta (12). Haasteen ottivat myös vastaan ainejärjestöistä Fortis ja Hyeena. Haastekampanjan vastaanottaneet saavat kahvihuoneisiinsa muun muassa reilun kaupan kahvia ja biojätepusseja. Haasteen Yammer-keskusteluissa eniten pohdintaa herätti lentojen hiilijalanjälki.

Jotta saisimme Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteen mukaisesti rajoitettua ilmaston lämpenemisen 1,5 asteeseen, ovat omat kulutustottumuksemme ja elämäntapojemme muutokset tärkeässä roolissa. Sitra on 1,5 asteen elämäntavat -selvityksessään laskenut henkeä kohden tavoitetasot hiilijalanjäljelle. Pysyäksemme 1,5 asteen tavoitteessa, meidän pitäisi saada elämäntapojemme hiilijalanjälki noin 3000 kg CO₂e:n tasolle vuoteen 2030 mennessä. Kyselyyn vastanneiden yliopistoyhteisön jäsenten hiilijalanjäljen keskiarvo oli 6913 kg CO₂e. Tulos vastaa yleistä keskitasoa, sillä Sitran elämäntapatestiin vastanneiden keskimääräinen hiilijalanjälki on 6900 kg CO₂e. Tällä hetkellä testi on tehty yli 1,4 miljoonaa kertaa. Paljon on siis vielä tehtävää, jotta pääsimme kulutuksessamme ja päästöistämme alemmas.

Asumisen, liikkumisen ja matkailun ekotekoja

Mitä siis voisimme tehdä kulutustapojemme pienentämiseksi, ja mitä yliopistolaiset ovat tehneet?

Asumiseen liittyen enemmistö Arjen pienet ekoteot -kyselyyn vastanneista oli vähentänyt yleistä sähkön ja veden kulutustaan muun muassa sammuttamalla tarpeettomat valot, alentamalla huonelämpötilaa, vaihtamalla lamput led-lampuiksi, vähentämällä sähkösaunan käyttöä ja suihkuaikaa sekä pesemällä vain täysiä koneellisia pyykkiä ja astioita. Suurin osa kertoi lajittelevansa jätteet.

Osa välttää kemikaalien käyttöä ja on vaihtanut pesuaineet biohajoaviin. Noin neljäsosa vastaajista asuu tiiviisti asuinneliöihinsä nähden.

Tässä vastaajien yksittäisiä ekotekoja asumiseen liittyen:

  • Hyödynnän jämävedet kukkien kastelussa.
  • Siivousaineina ruokasooda, sitruunahappo ja etikka.
  • Makuuhuoneiden sälekaihtimet kiinni talvisin, se vähentää lämpöhukkaa.
  • Talvella petivaatteiden tuuletus pakkasilmassa pesemisen sijaan.
  • Hyödynnän kylmää verantaa talvisin ruokien nopeaan kylmentämiseen.
  • Otan kaikki laturit pois silloin, kun laitetta ei tarvitse ladata.
  • En pidä televisiota valmistilassa.
  • Yhteisomistan naapureiden kanssa osan työvälineistä esim. ruohonleikkurin.
  • Saunomme viikoittain ulkosaunassa, joka lämpiää rakennusjätepuulla.
  • Suosin muovittomia pakkauksia.

Kysyttäessä liikkumiseen liittyviä ekotekoja, suurin osa vastaajista kertoi kävelevänsä ja pyöräilevänsä paikasta toiseen. Vajaa puolet vastaajista käyttää julkista liikennettä ja välttää turhia ajoja autolla. Neljäsosa ei omista autoa. Vain 2 % vastaajista käytti polttoaineena biodieseliä ja 1 % biokaasua. Reilu kolmannes tekee pääosin etätyötä. Lisäksi suositaan kimppakyytejä ja käytetään yhteiskäyttö- ja vuokra-autoja sekä sähköpotkulautoja.

Tässä muutama liikkumiseen liittyviä ekoteko:

  • Kuljen työmatkat sähköttömällä polkupyörällä.
  • Omistan hybridiauton, en kuskaa lapsia harjoituksiin, ellei se ole välttämätöntä. Pyrin hoitamaan useamman asian samalla autoilukerralla.

Matkailuun liittyen yleisimmät ekoteot olivat junalla matkustaminen ja lähimatkailun suosiminen. 41 % vastaajista vältteli lentomatkailua, 29 % laivamatkailua ja 19 % kaikkea matkailua. Julkista liikennettä suositaan oman auton käytön sijaan. Matkakohteessa pyritään olemaan kerralla pidempi aika. 9 % vastaajista sanoi valitsevansa matkakohteen ekologisin perustein.

Tässä muutama vastaus matkailuun liittyen:

  • I avoid tourism as such. And in work distance meetings are preferable.
  • En lennä enää. Aina julkisilla, kun se mahdollista on, tai jos autolla, niin kimppakyytinä.
  • Pyörämatkailen.
  • Suunnittelen matkareitin valmiiksi.

Kasvisruokaa suositaan – suuri osa vähentänyt lihan käyttöä

Ruokaan liittyen tehtiin paljon ekotekoja. Suositaan kasvisruokaa, sesongin ruoka-aineita, suomalaista ja lähellä tuotettua ruokaa sekä luomua. Kompostoidaan ja lajitellaan biojäte, sekä vähennetään ruokahävikkiä sekä kaupassa käymisen ja ruoan ostamisen määrää. Valmistetaan ruoka pääosin itse raaka-aineista, suunnitellaan ruokaostokset etukäteen ja valmistetaan kerralla isompia määriä ruokaa esimerkiksi pakkaseen.

Vastaajista 57 % on vähentänyt lihan käyttöä ja 34 % maitotuotteiden käyttöä. 45 % suosii kasvisruokaa, 14 % on jättänyt lihan pois ruokavaliostaan ja 13 % on kasvissyöjä tai vegaani. Lähes puolet ostaa hävikkituotteita. 57 % vastaajista kerää luonnosta marjoja, sieniä ja yrttejä, 23 % kasvattaa ruokaa itse ja 15 % kalastaa tai metsästää.

Tässä ruokaan liittyviä ekotekoja:

  • Käytän ruokaostoksiin verkkokauppaa, jolloin heräteostokset jäävät pois.
  • Biopusseina käytän paperipusseja, joita tulee irtotuotteiden mukana.
  • Etsin uusia ekologisia reseptejä.
  • Opettelen valmistamaan uuden kasviruoan kerran viikossa.
  • Punainen liha on vaihdettu täysin itse metsästettyyn lihaan.
  • Kesällä ostetut yrtit parvekkeelle multaan – yrttejä ei tarvitse ostaa loppukesälle enää ollenkaan.
  • Syön kotimaista kalaa kuten silakkaa sekä särkikaloja.

Tavaroiden ja palveluiden hankintaan liittyen 80 % vastaajista vie tavaroita ja vaatteita kierrätykseen. Lähes yhtä moni käyttää tavarat loppuun asti ja harkitsee tarkkaan uusien tavaroiden hankintaa. Hankinnoissa painottuvat laatu, kestävyys ja tuotteen alkuperä. 65 % korjaa ja kunnostaa vaatteita ja tavaroita itse, 40 % käyttää korjauspalveluita. Yli puolet hankkii vaatteita ja tavaroita kirppareilta. Lahjojen antamisessa 43 % suosii aineettomia lahjoja ja 16 % on antanut kierrätettyjä lahjoja. Viidesosa on lopettanut shoppailun.

Tässä hankintoihin liittyviä ekotekoja:

  • Lainaan ystäviltäni juhlamekkoja.
  • I have not bought clothes or cosmetics at all for 10 years.
  • Participating to the campaign #viidenvaatteenvuosi.
  • I didn’t buy Christmas gifts just for habit.
  • Ompelen itse omat ja perheen vaatteet.
  • Teen lemmikeille leluja itse kierrätystavarasta.
  • Hyödynnän paljon kirjastoa ja vältän etenkin uusien kirjojen ostamista.
  • Vien lääkejätteen apteekkiin.

Kyselyn tuloksena 11835 ekotekoa – kiitos kaikille kampanjaan osallistuneille!

Lopuksi kysyimme vielä, mitä muita ekotekoja yliopistolaiset ovat tehneet.

Suljetaan kaupoissa auki jääneet jääkaappien ovet, kerätään roskia luonnosta, huolehditaan lintujen talviruokinnasta, osallistutaan vieraslajitalkoisiin, hyödynnetään purettu puutavara uusiin projekteihin, kasvatetaan hiilinieluja omassa metsässä ja perustetaan hyönteisniittyjä omille pihoille tai yhteisille alueille. Reilu viidesosa vastaajista opiskelee ympäristöön tai kestävyyteen liittyviä opintoja. Osa on yhteiskunnallisesti aktiivisia.

Tässä vielä muutamia nostoja vastaajien ekoteoista:

  • Oma käytännön ekotekoni työpaikalla on tyhjentää sekajäteastia, ja se tyhjenee siten, että lajittelen sekajätteeseen päivän aikana päätyneet biojätteet, muovit, kartongit ja metallit. Ja tosiaan, useimmiten se tyhjenee kokonaan, mikä on tietenkin aika pysäyttävää.
  • Käytän oman kompostinmullan juuresten kasvatukseen, hyödynnän ruohonleikkuujätteen kateaineena, teen hyönteishotelleja pihamaalle, en käytä marjapensailla hyönteisverkkoja, jotta rastaat ja siilit eivät jää niihin kiinni.
  • En käytä myrkkyjä tai muoveja puutarhassa.
  • Opetan ystäväni syömään kasviruokia, hankin naapureiden kanssa kimppakierrätysastiat.
  • Ohjaan vanhempiani ekologisempiin valintoihin.
  • Sijoitan hiilipörssiin.
  • Lahjoitan kuukausittain rahaa Suomen luonnonsuojeluliitolle.
  • I haven’t flown for 17 years now. I have participated in Plastic Free July several times, and it has reduced the amount of my plastic waste permanently. I try to buy shoes with soles made of biodegradable material. I use a microplastic filtering bag for laundry. I pay attention to the whole life cycle of everything I consume.

Kartoitimme kyselyn kautta myös sitä, millaisissa kestävää tulevaisuutta edistävissä tehtävissä vastaajat Itä-Suomen yliopistossa toimivat. Vastaajista noin viidesosa on mukana teemaan liittyvissä koulutuksissa, tutkimuksissa, projekteissa, palveluissa yms. Kuitenkaan valtaosaa teema ei vielä kosketa omien tehtävien osalta.

Yliopisto on luvannut lahjoittaa haastekampanjan tuloksiin sidotun summan rahaa tukemaan ekotekoja. Kyselyn aikana ekotekoja kertyi 11835. Tavoite oli 10000 ekotekoa, joten pääsimme lahjoitussummassa 1000 euroon eli tonni tuli täyteen. Yliopiston kestävyys- ja vastuullisuusryhmä valitsee lahjoituskohteen ehdotetuista, summalla toteutuskelpoisista kohteista.

Kyselyssä sai ehdottaa, mihin ympäristöystävälliseen ja vastuulliseen kohteeseen yliopisto tekisi lahjoituksen. Ehdotuksia tuli valtavasti. Paljon ehdotettiin lahjoitusta luonnonsuojeluun: metsien, vesien ja soiden suojeluun ja ennallistamiseen sekä puiden istutukseen, niittyjen perustamiseen ja roskien keräämiseen luonnosta. Kannatusta sai myös lahjoitus puhtaan energiantuotannon ja puhtaan juomaveden puolesta.

Lisäksi tuli kekseliäitä ja konkreettisia ehdotuksia ympäristöystävällisempään kampuskehittämiseen: vegaanisen ruoan lisäämistä ravintoloissa, lisää kampusviljelyä, koristepensaiden tilalle hedelmäpuita, marjapensaita ja pölyttäjiä houkuttelevia kukkasia, kampuskirppareita, parempaa jätteiden lajittelua ja hyötykäyttöä sekä SER-jätteen kierrättämistä ja uusien laitehankintojen vähentämistä. Sen lisäksi toivottiin myös mm. kampusten välisen matkustamisen kehittämistä, talvipyöräilyn tukemista ja aiheeseen liittyvää tiedotustyötä.

Tiedotus ja toiminta teeman ympärillä jatkuvat. On tärkeää jakaa kokemuksia ja vinkkejä siitä, mitä olemme tehneet kestävämpien valintojen hyväksi, mitä olemme jättäneet tekemättä tai mistä olemme luopuneet. Muiden teoista saa ideoita ja inspiraatiota kokeilla niitä itsekin. Hyvinvointikäsityksemme on hiljalleen muuttumassa, sillä aineellinen elintaso ei takaa elämänlaatua. Olemme siirtymässä ylikulutuksesta kohtuullisuuteen, aineellisesta hyvinvoinnista aineettomaan.

Suuri kiitos kaikille Arjen pienet ekoteot -haasteeseen osallistujille!

 

Tiina Ynnilä

Kirjoittaja on Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskuksen suunnittelija, joka on ideoinut haastekampanjan yhdessä kollegoittensa Riitta Sutisen ja Tiina Pyrstöjärven kanssa.

 

Ratkaisukeskeistä vuorovaikutuskoulutusta Venäjälle

Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskuksen koulutustarjonnassa on ollut usean vuoden ajan kursseja ratkaisukeskeisestä vuorovaikutuksesta, ajattelusta ja toiminnasta, joissa kouluttajana toimii suunnittelija ja valmentaja Arttu Puhakka.

Ratkaisukeskeisessä vuorovaikutuksessa lasten ja nuorten kanssa ei etsitä selitystä tai syytä sille, mistä ongelma johtuu, vaan pyritään löytämään ratkaisu ongelman tilalle ja miten edetään siitä eteenpäin. Ben Fuhrmanin Muksuoppi on hyvä esimerkki siitä, kuinka ratkaisukeskeisyyttä sovelletaan lasten kanssa. Kirja on myös venäjäksi käännetty.

Viime vuonna suositusta Ratkes-kurssista päätettiin muokata venäjänkielinen verkkokurssi osana rajan ylittävää New Cultural Horizons -hanketta. Hankkeen tavoitteena on parantaa erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten mahdollisuuksia osallistua kulttuurin ja taiteen alan harrastuksiin. Hanke toteutetaan osana Karelia CBC -ohjelmaa, jota rahoittavat Euroopan unioni, Suomi ja Venäjä.

Yhden opintopisteen laajuinen Moodle-kurssi suunnattiin lasten ja nuorten parissa työskenteleville ohjaajille ja opettajille. Hankkeen silloinen projektipäällikkö Sonja Kortelainen kokosi Moodleen kurssin, joka koostui kymmenestä venäjäksi tekstitetystä Arttu Puhakan luentovideosta, oppimistehtävistä sekä käytännön harjoitteista, joita osallistujat kokeilivat omilla työpaikoillaan. Lisäksi järjestettiin webinaari, jotka Puhakka veti tulkkauksen avustuksella. Samalla kokeiltiin, miten etäkurssin toteutus onnistuu Venäjälle.

Ensimmäinen venäjänkielinen Ratkes-kurssi oli avoinna Moodlessa 23.11.–17.12.2020 ja siihen osallistui pääasiassa lasten ja nuorten parissa toimia erityisopettajia Venäjän Karjalasta. Venäjällä erityistä tukea tarvitsevia tai kehitysvammaisia lapsia ja nuoria opiskelee sisäoppilaitoksissa, ja siksi enemmistö osallistujista työskenteli juuri internaateissa.

“Avasimme Moodle kurssin, eikä venäläisistä kuulunut pitkään aikaan mitään, kertoo Arttu Puhakka. “Mietitimme, että tekevätköhän he mitään siellä, mutta sitten kun pidettiin lopuksi yhteinen webinaari, meille selvisi, että he olivatkin tehneet paljon eli vieneet harjoituksia käytäntöön.”

Koulutuksen osallistuneet erityisopettajat eräästä petroskoilaisesta sisäoppilaitoksesta kertoivat kokeilleensa menetelmää lapselle, joka huusi aina, kun häntä huomautettiin jostakin. Tavoitteena oli saada hänet pysymään rauhallisena silloin, kun aikuiset huomauttivat tai kielsivät tai kun muut lapset sanoivat jotain. Opettajat huomasivat, että kun negatiivisuuden sijaan huomioitiin myös lapsen hyvä käytös, paransi se lapsen käyttäytymistä ja vaikutti myös opettajien omaan suhtautumiseen tilanteeseen.

Toisessa sisäoppilaitoksessa menetelmää kokeiltiin lievästi kehitysvammaiseen 12-vuotiaaseen lapseen, jolla oli käytös- ja oppimisvaikeuksia. Menetelmällä opettajat pyrkivät lisäämään viihtymistä koulussa viikon aikana. He havainnoivat ja kertoivat lapselle tämän vahvoista puolista ja kuvakorttien avulla yrittivät selvittää, mistä hän erityisesti pitää koulussa. Samalla määriteltiin palkinto: lupa päästä päivää aiemmin lomalle kotiin. Opettajat loivat tilanteita, joissa lapsi pääsi näyttämään hyviä puoliaan. Jos vaikutti siltä, että hänen itsehillintänsä oli pettämässä, keksittiin esimerkiksi toiminnallinen tehtävä. Toimintaa seurattiin ja myönteiset teot kirjattiin ylös joka päivä. Kahden viikon kokeilun jälkeen kokemukset koettiin hyviksi ja menetelmää päätettiin jatkaa.

Koska kiinnostusta koulutukselle oli riitti, järjestettiin 20.4.–3.6.2021 toinen vastaavaa Ratkes-kurssi, jossa osallistujat olivat lasten taide- ja kulttuuriharrastusten ohjaajia. Koulutukseen saatiin ryhdikkäämpi ote, kun se sekä aloitettiin että päätettiin yhteisellä Zoom-webinaarilla. Ensimmäisellä kurssilla tulkkaus järjestettiin konsekutiivisesti, toisella kurssilla simultaanisti. Zoomissa simultaanitulkkaus onnistuu hyvin omalla äänikanavallaan ja petroskoilaisen Tatjana Islamaevan ammattitaidolla se sujui erinomaisesti.

Venäläiset osallistujat olivat hyvin tyytyväisiä kurssien toteutukseen. Ohjeet Moodle-ympäristöön kirjautumiseen ja kurssin suorittamiseen sekä kurssin sisältö oli käännetty venäjäksi. Kirjautuminen Moodlegroupsiin ja sen käyttö koettiin helpoksi.

Webinaarit olivat hyödyllisiä ja erityisen antoisaksi koettiin se, että osallistujat eri paikkakunnilta ja eri oppilaitoksista saivat vaihtaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan. Webinaareja tosin olisi toivottu enemmän, ja etenkin valmentajan läsnäoloa kaivattiin lisää.

Etäopiskelu oli monen mielestä hyvää siksi, että opintoja sai suorittaa omaan tahtiin ja omien aikataulujen mukaisesti. Ensimmäisessä koulutuksessa kolmen viikon suoritusaika koettiin liian lyhyeksi, toisessa koulutuksessa kuuden viikon suoritusaika tuntui sopivalta.

Eräs osallistuja kertoi, että ”Kaikki tekniikat olivat minulle uusia. Oli mielenkiintoista oppia niistä. Kurssin jälkeen ostin Ben Furmanin kirjan ja nautin sen lukemisesta.” Toinen toteaa: ”Aina kannattaa oppia uutta. Ja kun oppii, ei kannata pelätä opitun käyttämistä. Kiitoksia paljon tällaisen hienon koulutuksen järjestämisestä!”.

Jos kiinnostusta riittää, ehkä kurssi järjestetään vielä kolmannenkin kerran hankkeen puitteissa. Ja ehkäpä tällaisesta kurssisista voisi olla myös koulutusvientituotteeksi Venäjän suuntaan.

 

Tiina Ynnilä
projektipäällikkö
Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskus