Category: Aija Laitinen

Posted on

Miksi kouluissa tulee suosia kasvisruokaa?

Suomessa on tarjottu kouluruokaa jo 70 vuoden ajan. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan kouluruokailun tehtävänä on oppilaiden terveen kasvun ja kehityksen, opiskelukyvyn sekä ruokaosaamisen tukeminen. Täyden hyödyn saadakseen kunnat suunnittelevat ja toteuttavat kouluruokailun eri toimialojen yhteistyönä.

Tärkeän virkistystehtävän lisäksi ruokahetkillä edistetään kestävää elämäntapaa, kulttuurista osaamista sekä ruokakasvatuksen tavoitteita. On siis kyse huomattavasti laajemmasta toiminnasta kuin vain pikaisesta tankkaamisesta.

Tarjotun ruuan koostumuksella on suuri merkitys paitsi oppilaiden hyvinvoinnille mutta myös laajemmin yhteiskuntapoliittisesti. Kouluruuan sisältö on tärkeä myös ilmastonmuutoksen näkökulmasta. Kasvisruoan painottaminen on konkreettinen keino vaikuttaa kasvihuonepäästöjen määrään. Esitänkin seuraavaksi kolme pointtia siitä, miksi ja miten kasvisruuan osuutta kouluruokailussa tulisi lisätä.

1. Planetaarinen ruokavalio kouluaterioiden perustaksi

Ruuan tuotanto ja kulutus aiheuttavat kolmanneksen kasvihuonepäästöistä. Planetaarinen ruokavalio pyrkii minimoimaan ympäristökuormituksen ottaen samalla huomioon ihmisen ravitsemustarpeet. Kouluissa planetaarinen ruokavalio tulisi olla ateriasuunnittelun perusta.

Planetaarinen ruokavalio koostuu pääosin kasvikunnan tuotteista, sisältäen vain kohtuullisesti eläinkunnan tuotteita. Kasvispainotteinen ruokavalio on paitsi ympäristöystävällinen, myös ihmisystävällinen. Planetaarisen ruokavalion avulla voitaisiin vähentää huomattavasti suomalaisten ennenaikaisen kuoleman riskiä.

2. Kasvisruoka normaaliksi osaksi kouluruokailua

Peruskoulu-uran aikana oppilaalle tarjotaan 1900 ateriaa. Ei siis ole merkityksetöntä, mitä ruokaa tarjotaan. Kunnille on annettu lähes rajaton valta päättää ruokapalveluidensa tarjonnasta. Siksi kunnissa tulisikin keskustella aktiivisesti siitä, kuinka ruokapalveluilla voidaan edistää lasten ja nuorten terveyttä aidosti tieteelliseen tietoon eikä poliittisiin linjauksiin nojaten.

Looginen ratkaisu sekä ympäristö- että terveyssyistä olisi, että lapsille ja nuorille tarjotaan julkisella rahalla laadukasta ja maistuvaa planetaarista ruokaa. Kasvisruuan syömisen tulisi olla normaali ja helppo valinta kaikille oppilaille. Nyt sillä on valtaosassa kouluista erityisruokavalion asema.

3. Oppilaat tulee ottaa mukaan kouluruokailun suunnitteluun

Maailma ei muutu, jos kouluissa tarjottu ruoka jää syömättä. Vuoden 2021 kouluterveyskyselyn mukaan joka kolmas yläkoululainen ei syö koululounasta päivittäin. Tilanne ei ole olennaisesti parempi alakoululaistenkaan osalta.

Miten koululaisia voisi kannustaa syömään lounaan koulussa? Yksi ratkaisukeino on tarjota vaihtoehtoja.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan julkaisemassa kouluruokailusuosituksessa kannustetaan tarjoamaan kaksi vapaasti otettavaa pääruokavaihtoehtoa, joista ainakin toinen on kasvisruokaa. Ratkaisun myötä oppilaat pääsevät maistelemaan ja tutustumaan kasvisruokiin. Malli tulisikin ottaa käyttöön kaikissa kunnissa. Nyt näin ei ole.

Kouluissa toteutettava ruokakasvatus on avainasemassa ruokamurroksen onnistumisessa. Tutkimukset osoittavat, että ruokakasvatuksella voidaan vaikuttaa oppilaiden kouluateriaa koskeviin valintoihin. Oppilaat onkin otettava mukaan nykyistä paremmin ruokahetkien suunnitteluun ja toteutukseen.

Ruokaa ja syömistä pitää käsitellä kouluissa useista eri näkökulmista. Ruokakokemukset, elämykset ja valmistamiseen osallistuminen luovat vahvoja oppimiskokemuksia ja voivat kannustaa syömään kasvispainotteisemmin.

Kokonaisvaltaiselle ruokakasvatukselle on osoitettava vahva tuki niin, että koulujen opetus- ja vuosisuunnitelmiin kirjataan konkreettisesti ruokakasvatuksen tavoitteet. Kasvisruoan lisääminen tulee olla merkittävä tavoite.

Kirjoitus on julkaistu alun perin MustRead Akatemia -palvelussa.

Aija Laitinen
TtM, laillistettu ravitsemusterapeutti, projektitutkija
Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö, Itä-Suomen yliopisto

Posted on

Kuka tukee kuntia ruokakasvatustyössä sote-uudistuksen jälkeen?

Koululaisia ruokailemassa.

 

Ruokakasvatus edistää sosiaalisesti, ekologisesti ja ravitsemuksellisesti kestävän ruoka- ja kehosuhteen kehittymistä lapsuudesta alkaen. Ruokakasvatusta tapahtuu kaikissa lasten ja nuorten arjen ympäristöissä. Aikuisten tehtävä on rakentaa ruokaympäristöjä, jotka tukevat lapsen myönteistä ruokaoppimista.

Lasten ja nuorten ylipaino yleistyy edelleen huolestuttavasti, ja ruokailutottumukset eivät tue kaikilla tervettä kasvua ja kehitystä. Ruokakasvatus on joukkuelaji, johon tarvitaan tiivistä moniammatillista yhteistyötä. Varhaiskasvatus- ja kouluvuosien aikana jokainen lapsi kohtaa lukuisia ammattilaisia, jotka ohjaavat ja opastavat syömiseen, ruokaan ja ravitsemukseen liittyvissä asioissa.

On tärkeää, että tämä joukkue, joka koostuu muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisista, varhaiskasvattajista, opettajista, ruokapalveluiden työntekijöistä ja valmentajista, tekee työtä samaan suuntaan.

Vaikuttava ruokakasvatus tarvitsee vastuutahot

Ruokakasvatuksen vahvistaminen ja kehittäminen vaativat vastuunottajia ja -kantajia. Työtä pitää koordinoida ja toimijoita kohtauttaa, jotta yhteinen tavoite voidaan asettaa ja saavuttaa. Yksi luonteva vastuutaho ruokakasvatuksen koordinointiin terveyden edistämistyössä on ravitsemusterapeuttien ammattikunta.

Ravitsemusterapeutit tai -suunnittelijat kunnissa ja sairaanhoitopiireissä ovat koordinoineet ja tukeneet kuntien muita ammattilaisia lasten ravitsemusterveyden edistämisessä. Sote-uudistuksen jälkeen suuri osa heistä siirtyy hyvinvointialueiden palvelukseen. Kunnat vastaavat edelleen varhaiskasvatuksesta ja perusopetuksesta, joissa ruokailu ja ruokakasvatus ovat läsnä päivittäin. Terveyden edistämistyötä tehdään kuitenkin laajasti yhteistyössä hyvinvointialueen kanssa.

On vielä epäselvää, kuinka vastuu lasten ravitsemusterveyden edistämisessä jaetaan. Mikä tulee olemaan ravitsemusasiantuntijoiden työnkuva terveyden edistämisessä,ja miten työtä tehdään yhteistyössä kuntien kanssa? Ravitsemusterapeuttien suunnalta kuuluu huoli siitä, kuinka työaikaa voi varata terveyden edistämistyöhön, kun työtehon mittarina käytetään vastaanottojen lukumäärää.

Herää kysymys, voivatko kunnat jatkossa hyödyntää hyvinvointialueen ravitsemusterapeuttien ammattitaitoa. Jos eivät, kenen puoleen kunnissa käännytään ravitsemus- ja ruokakasvatusasioissa?

Valmiita työkaluja ja toimintamalleja on tarjolla

Kunnissa on tehty viime vuosina hyvää moniammatillista yhteistyötä lasten ravitsemuksen ja ruokakasvatuksen edistämiseksi. Näiden kokemuksien pohjalta on koottu ruokakasvatuksen yhteistyö kunnissa, hyvinvointialueilla ja valtakunnallisesti allaolevaan kuvaan.

Ruokakasvatuksen yhteistyön graafinen esitys.

 

Työryhmät kunnissa ja hyvinvointialueilla ovat keskeisiä kokemuksien jakamisen, tavoitteiden asettamisen ja vastuun jakamisen paikkoja. Kokonaisvaltaista ruokakasvatusta -hanke tarjoaa valmiita työkaluja ja toimintamalleja ruokakasvatustyön tueksi.

Lasten ruokakasvatus ja ravitsemusterveyden edistäminen eivät saa jäädä rakenteellisen muutoksen jalkoihin, vaan yhteistyötavat, toimijat ja vastuut on tunnistettava, jaettava ja kirjattava selkeästi niin kunnissa kuin hyvinvointialueillakin.

 

Aija Laitinen, projektitutkija, Itä-Suomen yliopisto
Silja Varjonen, toiminnanjohtaja, Ruokakasvatusyhdistys Ruukku ry
Kaisa Kähkönen, projektitutkija, Itä-Suomen yliopisto
Marjaana Lahti-Koski, pääsihteeri, Suomen Sydänliitto
Tanja Tilles-Tirkkonen, vieraileva tutkija, Itä-Suomen yliopisto

 

Posted on

Osallistaminen + yhteistyö = suosittu kouluruoka & antoisa ruokakasvatus

Oletko koskaan törmännyt tietoon, että suomalainen kouluruoka on maailman parasta? Olet ehkä myös kuullut, että oppilaat eivät syö kouluruokaa niin kuin me aikuiset toivoisimme. Onko tälle pulmalle mahdollista tehdä jotain?

Kahdeksasluokkalainen Eeva Harju peräänkuulutti (Lukijan mielipide, HS 7.1.2021) oppilaiden toiveiden kuuntelua, mutta myös sitä, että toiveet tulisivat lisäksi huomioiduksi. Samoja toiveita nousi esille Valtioneuvoston rahoittamassa Kattava koululounas ja välkyt välipalat -hankkeessa, jossa selvitimme kouluruokailun nykytilannetta niin lounaan kuin välipalankin osalta.

Järjestimme muun muassa työpajoja ja kyselyjä, joihin myös oppilaat osallistuivat. Selvityshankkeen tulokset olivat samassa linjassa Eeva Harjun toiveiden kanssa; oppilaat toivovat, että heidät otetaan mukaan kouluruokailua koskevaan päätöksentekoon.

Oppilaiden osallistamisella aikuiset pääsevät helpommalla nyt ja tulevaisuudessa

Perusopetuslain mukaan oppilaiden tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavalla tavalla. Myös kouluruokailusuosituksissa painotetaan oppilaiden osallistamista ja vaikutusmahdollisuuksien järjestämistä. Mukaan ottaminen vahvistaa kouluyhteisöä, mutta myös kasvattaa ja motivoi oppilaita kehittymään aktiivisiksi toimijoiksi koulussa ja myöhemmin aikuisena yhteiskunnassa. Kouluruokailu onkin loistava areena oppilaiden osallistamiselle ja aktiivisen toimijuuden harjoittelulle.

Kouluruokailun ja ruokakasvatuksen kehittämiseen sekä oppilaiden osallistamiseen on kehitetty erilaisia työkaluja ja toimintamalleja, joiden käyttöönottamiseen kannustaa myös vuoden 2021 alussa startannut Kokonaisvaltaista ruokakasvatusta varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen -hanke.

Lisäksi Kattava koululounas ja välkyt välipalat -hankkeessa olemme ehdottaneet kansallisen Kouluruokailun kehittämis- ja koordinointiryhmän perustamista, jolla turvataan kouluruokailun ja ruokakasvatuksen aktiivinen ja pitkäjänteinen kehittäminen sekä niistä viestiminen niin kouluruokailun parissa työskenteleville kuin oppilaiden kotiväellekin.

Grafiikka: Bettiina Lievonen, Itä-Suomen yliopisto

Tarvitaan koko kylä kasvattamaan lapsi

Muistatko omasta lapsuudestasi aikuisen, joka toimi hyvänä mallina, positiivisen ilmapiirin luovana ruokakasvattajana, ja jonka kanssa ruokailu oli aina hitusen tavanomaista mukavampaa? Ruokakasvatus ei koske vain kouluympäristöä, vaan jokainen lapsen ja nuoren lähipiirissä oleva aikuinen toimii osaltaan ruokakasvattajana omalla esimerkillään ja käytöksellään.

Omaan ruokakasvattajuuteen vaikuttavat niin ruokakokemukset kuin oma suhtautuminen ruokaa kohtaan. Nämä ruokasuhdetta muovaavat tekijät on hyvä tunnistaa, jotta voi heittäytyä kannustavan ruokakasvattajan rooliin. Ruoka on helppo keskustelunaihe, siihen on jokaisella jokin mielipide, ja siitä on helppo puhua positiiviseen sävyyn. Mikä onkaan kummilapsen lempikouluruoka, ja mikä oli aikoinaan minun? Yhteiset ruokahetket arkena, retkillä ja juhlissa luovat mukavia ruokamuistoja, joten näitä tilanteita kannattaa luoda lapsille ja nuorille niin usein kuin mahdollista.

Nyt oppilaiden ääni on kuultu ja on meidän aikuisten vuoro tarttua näihin toiveisiin. Kouluruuan arvostus ja ruokakasvatus ovat kaikkien aikuisten, niin vanhempien, kummien, naapureiden kuin opetuksesta ja ruokapalveluista vastaavienkin asia.

Heitänkin nyt pallon sinulle arvoisa lukija: Miten voisit tänään ja huomenna toimia rohkaisevana ruokakasvattajana tai edistää lähipiirisi lasten ja nuorten viihtyisää kouluruokailua? Miten saisimme suomalaisen kouluruokailun brändin nostettua sen ansaitsemalle tasolle? Koska onhan se ihan huikea juttu!

Toimitko koulumaailmassa tai kunnassa? Tsekkaa täältä kouluruokailun ja ruokakasvatuksen muistilista.

Vinkkejä lasten ja nuorten ruokailuun: https://neuvokasperhe.fi/syominen/ .

 

Henna Jalkanen, Aija Laitinen ja Tanja Tilles-Tirkkonen

Kirjoittajat ovat Kattava koululounas ja välkyt välipalat -hankkeen tutkijoita Itä-Suomen yliopistosta.