Englannin kieltä ja kääntämistä opiskeleva Aleksi Nevalainen on päässyt opintojensa ohella tekemään aitoja toimeksiantoja Osuuskunta Monikielisten kautta.
HUMUS-hankkeen opiskelijatyöryhmän jäsen Tuuli Ahonen haastatteli Nevalaista selvittääkseen, millaisia kokemuksia hänellä on Osuuskunta Monikielisistä sekä hänen ensimmäisistä oman alan töistään.
Tie kääntämisen opintoihin
Opintojensa loppusuoralla oleva Aleksi Nevalainen on opiskellut pääaineenaan englannin kieltä ja kääntämistä ja sivuaineena muun muassa mediakulttuuria ja viestintää Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa. Opinnot toivat Polvijärven suunnalta kotoisin olevan Nevalaisen Joensuuhun jo lähes kymmenen vuotta sitten. Kiinnostus kieliin ja kääntämiseen kumpusi nuoruuden innosta lukemiseen ja videopeleihin. Lukion järjestämä vierailukäynti UEFissa ja keskusteleminen käännöstieteen opettajien ja opiskelijoiden kanssa lujittivat päätöstä lähteä opiskelemaan käännöstieteitä.
– Pääsin juttelemaan muutaman opettajan ja opiskelijan kanssa, ja he esittelivät meille tätä alaa. Päätin siinä vaiheessa, että minusta tulee kääntäjä. Ja niin minusta kai tulikin! Aleksi kertoo.
Aleksin opinnot ovat sujuneet pitkälti hänen odotuksiensa mukaisesti, mutta aikaa opintoihin on koronan ja terveydellisten syiden takia mennyt enemmän kuin hän odotti. Korona-aikana etäopinnot ovat tuoneet tullessaan vaateen itsenäisestä opiskeluotteesta, eikä opiskelijayhteisön tukea ole ollut samalla tavalla tarjolla kuin ennen. Terveydellisiin haasteisiin Aleksi on saanut tukea yliopistolta ja esimerkiksi lisäaikaa opintojensa suorittamiseen.
– Olen vaikeavammainen aikuinen, ja olen sen vuoksi pyörätuolissa – se luonnollisesti hankaloittaa fyysistä touhua ja työtä.
Osuuskunnasta tukea ja työmahdollisuuksia
Osuuskunta Monikieliset tuli Aleksi Nevalaiselle tutuksi, kun osuuskuntalaiset kävivät esittelemässä toimintaansa käännöskurssilla. Hän innostui heti ja näki liittymisen osuuskuntaan itsestään selvänä valintana.
– En oikeastaan nähnyt, enkä vieläkään näe, mitään syytä olla liittymättä.
Aleksi kuvailee Monikielisiä turvalliseksi työyhteisöksi, josta saa sekä tukea kääntämiseen että työmahdollisuuksia. Hänen mukaansa osuuskuntatoiminta on hyvä astumislauta kenelle tahansa, joka haluaa tehdä kääntämistä tai kielipalveluja ammatikseen. Osuuskunta tarjoaa jäsenilleen materiaaleja esimerkiksi laskutuksen hoitamiseen ja tarjouspyyntöjen laatimiseen.
Aleksi on ollut osuuskunnan jäsen jo usean vuoden ajan, mutta ensimmäisen toimeksiantonsa hän teki viime vuonna. Opettajan kanssa keskustelu johti hänen ensimmäiseen oman alan käännöstyöhönsä.
– Muistan, että stressasin siitä ihan liikaa. Kyseessä oli ihan ensimmäinen ammattikäännös, josta sai ihan oikeaa rahaa.
Kokemus on jäänyt Aleksilla vahvasti mieleen. Samaan aikaan se oli stressaavaa mutta myös hyvin jännittävää. Itse käännösprosessi sujui Aleksin mukaan hyvin eikä teksti ollut kovin haastava. Hankalin vaihe oli työn laskutusprosessi, jossa kokematon aloitteleva kääntäjä joutui vielä vähän hapuilemaan. Tässäkin suhteessa osuuskunnan jäsenyys Aleksin mielestä kannattaa, sillä laskutuksessa on apuna osuuskunnan talousvastaava ja palkanmaksun hoitaa osuuskunnan tilitoimisto.
– Koko tämä toimeksianto oli kyllä semmoinen ”straight into the deep end”-kokemus, joka jäi mieleen, Aleksi kertoo.
Osuuskunta Monikielisten maskotti on Vellamo-muurahaiskarhu
Osuuskunnasta kiinni työelämään
Aleksi Nevalaisen kokemukset Osuuskunta Monikielisissä toimimisesta ovat positiivisia. Hänen mukaansa resurssit, yhteisö ja avoimet kommunikaatiokanavat ovat äärettömän tärkeitä ja käteviä ammatillisissa ympäristöissä. Osuuskunnan hallituslaiset ovat tarjonneet viime aikoina koulutuksia jäsenistölleen heidän ammattitaitonsa ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi. Jos jotain Aleksi haluaisi vielä kehittää osuuskunnan toiminnassa, se olisi ajantasaisen ajatustenvaihdon mahdollistaminen esimerkiksi Slack-kanavan livechatin kautta.
– Mielestäni tällaisesta keskustelupaikasta voi saada aika paljon irti. Esimerkiksi ryhmäytyminen isompiin käännösprojekteihin tai vaikkapa käännösongelmien tai muuhun asiaan liittyvän tai liittymättömän keskustelu livenä olisi sekä kätevää että antoisaa.
Osuuskunnan kautta työskentely vastaa Aleksin mukaan pitkälti kääntämistä tai kielipalveluiden tarjoamista freelancerina. Hinnoittelu ja aikataulutus hoidetaan esimerkiksi toimeksiantajan kanssa suoraan, kuten freelancerit ja toiminimiyrittäjät tekevät. Aleksi pitää laskuttamista ja itsenäistä yritystoimintaa vielä heikkoutenaan, johon tukea saakin osuuskunnalta esimerkiksi siten, että raha-asiat hoidetaan heidän kauttaan. Toki myös yliopisto tarjoaa esimerkiksi opintoja yritystoimintaan liittyen.
Aleksi Nevalaisen mielestä osuuskuntatoiminta sopii kenelle tahansa. Osuuskunnan kautta voi saada aitoja käännös- ja muita kielipalvelutoimeksiantoja, joiden kautta pääsee kiinni työelämään. Tukena on alan opiskelijoiden ja alalta valmistuneiden yhteisö. Ja kuten Aleksi muistuttaa, osuuskunnan hallituslaisia voi aina käydä nykäisemässä hihasta ja kysymässä mieltä painavista asioista.
Teksti: Tuuli Ahonen, väitöskirjatutkija, HUMUS-opiskelijatyöryhmän jäsen, Osuuskunta Monikielisten kielipalvelukoordinaattori ja sihteeri
Itä-Suomen yliopiston yliopistosanaston mukaan amanuenssilla voidaan viitata kahteen eri asiaan:
Amanuenssi on laitoksen työntekijä, jonka toimenkuvaan kuuluu ensisijaisesti opintoneuvonta, mutta tehtävät vaihtelevat hallinnollisista ja atk-tehtävistä opetukseen.
tai
Amanuenssi on lääketieteen lisensiaatin tutkintoon kuuluvaa pakollista harjoittelua suorittava ja/tai kliinisten kurssien aikana sairaalassa harjoittelijana toimiva opiskelija. (Lähde: https://kamu.uef.fi/student-book/yliopistosanastoa/)
Tällä kertaa tarkastelemme ensimmäiseksi mainittua amanuenssia, tuota yliopistomaailman sekatyöläistä, jonka lähes jokainen opiskelija jossain opintojensa vaiheessa tapaa tilanteessa tai toisessa. Vaikka amanuenssit ovat läsnä opiskelijoiden opinnoissa, harva tarkemmin tietää, mitä amanuenssin työ oikeastaan on.
HUMUS-hankkeen opiskelijatyöryhmän jäsen Tuuli Ahonen haastatteli kahta filosofisen tiedekunnan amanuenssia selvittääkseen, mitä amanuenssit oikein tekevät ja minkälaisella taustalla amanuenssiksi voi päätyä.
Sähköpostihaastatteluun osallistuivat teologian osaston amanuenssi Maiju Parviainen ja Meri Kinnunen, joka työskentelee humanistisen osaston amanuenssina vastuualueinaan suomen kieli ja kulttuuritieteet.
Maiju Parviainen on filosofian maisteri, pääaineenaan sukupuolentutkimus ja sivuaineena sosiologia. Hän on toiminut ennen nykyistä työtehtäväänsä yliopistolla suunnittelijana, amanuenssina humanistisella osastolla, SCE-tohtoriohjelman koordinaattorina sekä nuoremman tutkijan tehtävässä. Hän päätyi amanuenssiksi alun perin, kun häntä pyydettiin sijaistamaan humanistisen osaston amanuenssia, joka jäi perhevapaalle. Siitä se ajatus sitten kuulemma lähti.
”Mikään tietty koulutus ei valmista amanuenssiksi, vaan työn oppii sitä tekemällä.”
Amanuenssi Maiju Parviainen
Meri Kinnunen on filosofian maisteri pääaineenaan kirjallisuus ja sivuaineena mediakulttuuri ja viestintä, sukupuolentutkimus ja perinteentutkimus. Hän on toiminut ennen amanuenssin työtä yliopistolla opintosihteerinä ja suunnittelijana. Hän on myös jatko-opiskelijana humanistisella osastolla. Amanuenssiksi hän päätyi omien sanojensa mukaan sattuman kautta. Taustalla olivat sekä yliopiston opintopalveluissa suoritetun harjoittelun kautta saatu kokemus että verkostot.
“Amanuenssin työ on kiireistä, mutta myös palkitsevaa ja mielenkiintoista. Opiskelijoiden kanssa on mukavaa tehdä töitä ja jokainen uusi humanistitutkinto lämmittää sydäntä.”
Amanuenssin työstä ei kummallakaan nykyisellä amanuenssilla ollut kovinkaan tarkkaa kuvaa ennen työn vastaanottamista. Tietoa oli lähinnä siitä, mitä opiskelijan näkökulmasta amanuenssin työstä oli saatu selville omien opiskelujen aikana. Amanuenssit antavat opintoneuvontaa ja avustavat opiskelijoita kaikissa heidän ongelmissaan mahdollisuuksiensa mukaan.
Amanuenssi Meri Kinnunen
Merin mukaan amanuenssin työhön kuuluu kuitenkin paljon sellaista, mitä opiskelijat eivät näe. Tällaisia tehtäviä ovat esimerkiksi opetussuunnitelma- ja opetusohjelmatyö henkilökunnan kanssa, verkkosivujen päivitys, opinto-oppaiden laatiminen sekä monipuoliset viestinnän tehtävät opiskelijoiden, opettajien ja yliopiston ulkopuolisten yhteistyökumppaneiden, kuten harjoittelupaikkojen tarjoajien, kanssa.
Maiju kuvailee amanuenssin työtä mielenkiintoiseksi ja monipuoliseksi asiantuntijatyöksi. Jokaiseen viikkoon ja päivään mahtuu opiskelijoiden kohtaamista ja neuvontaa, hallinnollisia työtehtäviä (kuten opetussuunnitelmatyötä), viestintää opiskelijoiden ja henkilökunnan kanssa sekä erilaisia valmistelu-, suunnittelu- ja kehittämistehtäviä. Työtehtävät ovat monipuolisia ja vaihtelevat osaston ja laitoksen mukaan.
Merin mukaan amanuenssin työ sopii oikein hyvin generalisti-humanisteille sekä kaikille niille, jotka pitävät vaihtelevasta työstä ja ongelmanratkaisusta. Molemmat ovat saaneet opintojensa aikana tärkeitä taitoja, joita he ovat päässeet käyttämään nykyisissä työtehtävissään. Koska Maiju työskentelee tällä hetkellä teologian amanuenssina, hän ei pääse työssään hyödyntämään koulutuksensa sisällöllistä osaamista, mutta muita taitoja kylläkin. Näitä ovat esimerkiksi taito etsiä ja omaksua uutta tietoa sekä itseohjautuvuus.
Meri lisää opinnoissa saatujen taitojen listaan taidon tehdä montaa asiaa yhtä aikaa sekä laajojen kokonaisuuksien yhtäaikaisen hahmottamisen. Hän myös huomauttaa, että humanistien kieli- ja viestintätaidot ovat usein hyvät ja niistä on myös amanuenssin työssä suuresti hyötyä. Molemmat korostavat hyvien organisointitaitojen tärkeyttä sekä hyviä sosiaalisia taitoja.
– Myös koulutusalojen tuntemus on tärkeää, ja kukapa humanistisella osastolla olisikaan parempi asiantuntija kuin humanisti itse, Meri ynnää.
Teksti: Tuuli Ahonen, väitöskirjatutkija, HUMUS-opiskelijatyöryhmän jäsen
Kuvat: Maiju Parviaisen ja Meri Kinnusen kotialbumit
Mitä on projektityö, millaista osaamista se vaatii ja mitä humanistin kannattaa tietää projekteista? Opiskelijatyöryhmän jäsen Salli Pyykkönen pohti aihetta ja haastatteli projektikonkari Sonja Kortelaista.
“Projektityöt eivät tule ainakaan vähenemään tulevaisuudessa, koska lähes kaiken voi tehdä ikään kuin projektina”, sanoo projektipäällikkö Sonja Kortelainen.
Väitettä tukee Sitran Työ 2040 – Skenaarioita työn tulevaisuudesta -raportin ennuste alustatalouden yleistymisestä teknologisen kehityksen seurauksena. Alustatalous mahdollistaa etenkin projektiluonteisen, verkostomaisen työn yleistymisen. Mutta mitä tietotyötä tekevän humanistin tulisi tietää projektityöstä?
Yleisesti ottaen projekti on työntekoa, jolle on määritelty ennalta tietty kesto, tavoite ja budjetti. Vaikka projektit vaihtelevat aloittain ja tapauskohtaisesti, joitakin lainalaisuuksia projekteihin liittyy toistuvasti, kuten aikamääre ja raportointi.
Esimerkki: HUMUS – humanistit uudistuvassa työelämässä -hanke on projekti. Sen toteuttaa Itä-Suomen yliopisto, sen kestoksi on määritelty kolme vuotta ja sitä rahoitetaan Euroopan sosiaalirahaston (ESR) Kestävää kasvua ja työtä 2014-2020 -ohjelmasta. Tavoite on lähentää humanisteja ja työelämää sekä tuottaa parempia työllistymismahdollisuuksia alan osaajille. Projektissa työskentelee vastuullinen johtaja, ohjaaja, projektipäällikkö ja projektisihteeri. Lisäksi projektin tukena on opiskelijatyöryhmä, johon itsekin kuulun.
Kun kirjoitan työpaikkasivuston hakukoneeseen “projekti”, saan vastaukseksi lukuisia avoimia työpaikkoja: projektipäällikkö, avustajia projektiin, projektin kehittäjä… Työntekijältä odotetaan roolista riippuen muun muassa johtamistaitoja, kykyä itsenäiseen ja ryhmätyöhön, alan asiantuntijuutta, kielitaitoa, taloushallinnon osaamista, suunnittelua ja dokumentointia. Projektityöskentely voisi olla juttusi, jos olet taidoiltasi monipuolinen ja löydät projektin, jossa juuri omasta osaamisestasi on hyötyä.
Humanisti projektityötä tekemässä
Sonja Kortelainen on työskennellyt Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskuksessa projektipäällikkönä vuodesta 2009. Hänen työnkuvansa kattaa osaamisen kehittämisen ja kouluttamisen projektien hallinnointia. Projektit ovat kestoltaan yleensä puolesta vuodesta kahteen vuotta, ja niiden teemat vaihtelevat. Kortelainen on Venäjän kielen ja toimintaympäristön asiantuntija, ja toteutuneet projektit ovat sisältäneet muun muassa käyntejä Venäjällä sekä juridiikkaa, kuten vankiloiden virkamiesvaihdon, tuomioyhteistyöhankkeen ja sovittelutoiminnan kehittämistä. Lisäksi niihin on kuulunut esimerkiksi projekti- ja bisnesosaamisen kouluttamista sekä opettajien täydennyskoulutusta.
Sonja Kortelainen puhumassa hankkeensa koulutuksessa helmikuussa 2020.
Tällä hetkellä Kortelainen tekee töitä kahdessa projektissa. Ensimmäinen keskittyy hyvinvointimatkailuun ja se toteutetaan yhteistyössä kauppatieteiden laitoksen kanssa. Toisen projektin aihe liittyy erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten harrastustoimintaan, ja siinä on mukana soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto. Erilaiset yhteiskumppanit tyypillisesti tuovat tarvittavaa osaamista ja tukevat toisiaan projektien toteuttamisessa.
Kortelaisen työnkuvaan kuuluu projektien hallinnointivastuu. Kaikki lähtee ideoinnista ja mahdollisten yhteistyökumppanien kanssa sovitusta rahoituksen hakemisesta. Käytännön toteutuksen hallinnointiin liittyy aikataulusta ja suunnitelmasta huolehtimista. Kortelaisen työhön kuuluu myös koulutusten, matkojen ja tilaisuuksien suunnittelua ja järjestelyä, osallistujien houkuttelua paikalle mainoksilla, viestintää hankkeen toi
minnasta, projektikokouksiin osallistumista eri sidosryhmien kanssa sekä projektin taloudesta vastaaminen. Projektin aikana ja varsinkin loppuvaiheessa tehdään raportointia hankkeesta, mikä on etenkin rahoittajille tärkeää tietoa projektin onnistumisesta.
Kysyin Kortelaiselta, minkälaisia projekteja humanisteille on työelämässä tarjolla. Ensinnäkin humanisteille sopivia projektityyppejä voisivat olla tutkimus- ja kehitysprojektit sekä erilaiset julkishallinnon projektit. Kortelainen kertoo, että yrityksissä on jatkuvasti käynnissä erilaisia projekteja, joista humanisteja voisivat kiinnostaa esimerkiksi henkilöstön kehitykseen liittyvät hankkeet. Myös kunnilla, kaupungeilla ja koulutusorganisaatioissa on hyviä työllistymismahdollisuuksia humanisteille sopivissa projekteissa. Lisäksi kolmannella sektorilla monet yhdistykset toteuttavat jatkuvasti projekteja. Kortelaisen mukaan hyviä työtehtäviä projekteissa humanisteille ovat yleisten projektitehtävien lisäksi asiantuntijaroolit. Esimerkiksi pitkään opetustyötä tehneet voivat päätyä työskentelemään koulutusprojekteissa, ja voivat toimia itse kouluttajina.
Vaihtelevuutta luvassa
Projektityö tarjoaa vaihtelua ja jatkuvasti uutta oppimista, kertoo Kortelainen. Hän kuvailee projektien sopivan uteliaille ihmisille, jotka pitävät monipuolisesta työnkuvasta. Vaihtuvat teemat tarjoavat uutta opittavaa, eikä projektityössä pääse kyllästymään. Projekteissa voi päästä kehittämään asioita, mihin ei muuten välttämättä olisi resursseja. Esimerkkinä Kortelainen mainitsee opetushallituksen koordinoimat ja rahoittamat täydennyskoulutukset, jotka tarjoavat opettajille tärkeää lisäkoulutusta.
Projektityö on vienyt Sonja Kortelaisen moniin paikkoihin. Kuvassa Kortelainen poseeraa venäläisen metsänhoitajan kanssa Lugan alueella vuonna 2007. Hän aloitteli tuolloin uraansa Ruralia-instituutissa.
Projektiin luonteenomaisesti liittyvät yllätykset ja muutokset ovat aina mahdollisia. Jo projektin ideointi- ja rahoitusvaiheeseen liittyy jonkin verran epävarmuutta, sillä kaikki suunnitellut projektit eivät välttämättä toteudu. Kortelaisen neuvo on pitää aina varasuunnitelmaa takataskussa, jos suunnitelmaa joudutaan lennosta muuttumaan. Muutoksen sietäminen ja tarvittaessa nopeatkin päätökset ovat osa projektipäällikön työelämätaitoja.
Kun vuoden 2020 maaliskuussa kansainvälisen projektin toteutus oli tapahtumaa ja osallistujien paikalle saapumista vaille valmis, venäläiset yhteistyökumppanit ilmoittivat yllättäen matkustuskiellosta. Tapahtumaa siirretiin toukokuulle, kunnes alkoi valjeta, että koronapandemia tulee muutamaan kansainvälisten projektien toteuttamista pidemmäksi aikaa. “Tällaisissa tilanteissa korostuvat joustavuus ja kyky nopeisiin päätöksiin”, Kortelainen summaa. Loppujen lopuksi koronapandemian aiheuttama digiloikka on tuonut hyvääkin projektityöskentelyyn. Yhteydenpito on parantunut, ja harvemmat tapaamiset venäläisten yhteistyökumppaneiden kanssa ovat vaihtuneet säännöllisiin noin kuukauden välein pidettäviin Zoom-palavereihin.
Vuorovaikutustaidoilla kohti onnistumisia
Kortelainen kehottaakin projekteissa kiinnittämään huomiota juuri vuorovaikutussuhteisiin sekä tarpeiden huomioimiseen sekä organisaatio- että yksilötasolla työskentelyn helpottamiseksi. Hänen mukaansa on selkeämpää toteuttaa projekti, jossa tavoitteet ja hyödyt näyttäytyvät kirkkaina kaikille osapuolille. Uusien yhteistyökumppanien kanssa olisi hyvä varata aikaa tutustumiseen ja töiden yhteensovittamiseen, koska ne tulevat vaikuttamaan niin aikataulutukseen kuin tulevaan työnjakoonkin. Aikataulussa pysyminen voidaan nähdä yhtenä projektityön haasteena, mutta Kortelainen näkee sen tyypillisempänä teknisissä projekteissa kuin kehittämishankkeissa.
Kortelainen kuvaa onnistunutta projektia sellaiseksi, jossa kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä ja tulokset jäävät elämään. Tällöin tavoitteet ovat saavutettu suunnitelman mukaisesti. Myös luotettavat kumppanit ja selkeä työnjako ovat osa onnistunutta projektia.
Miten oppia projektityötaitoja?
Jos nyt innostuit projekteissa työskentelyistä ja haluaisit päästä kehittämään taitojasi, miten ottaa ensimmäinen askel?
Humanistinen koulutus on valmistanut Kortelaista hyvin projektien parissa työskentelyyn. Etenkin graduvaiheessa hän koki oppivansa tekstin ja raportin laatimista, asiakokonaisuuksien hallintaa ja järjestelyä sekä itsenäistä ja vastuullista työotetta. Tärkeäksi ominaisuudeksi hän mainitseekin taidon oppia ja ottaa selvää asioista. “Projektityöt eivät aina koske omaa sisällön asiantuntijuutta, mutta aiheeseen perehtymisestä on hyötyä, koska se auttaa työskentelemään alan ammattilaisten kanssa”, hän kuvailee. Lisäksi raportointi, joka on olennainen osa projekteja, tulee humanistilta kenties luontevasti, jos asioiden analyyttinen tarkastelu on jo valmiiksi tuttua.
Itä-Suomen yliopiston humanistisen osaston sivuainetarjonnassa on Projektiosaamisen opintokokonaisuus. Sen tavoitteina on hankkia talousosaamista ja tutustua markkinointiin, budjetin laatimiseen tai kirjanpitoon sekä vahvistaa viestintä- ja sosiaalisia taitoja sekä hankkia muita projektityössä tarvittavia taitoja. Näitä ovat esimerkiksi työn organisointi ja aikatauluttaminen, itsensä johtaminen ja suurten kokonaisuuksien hallinta.
Hyvin johdetussa projektissa on suurempi todennäköisyys onnistua, joten johtamistaitojen opiskelukaan ei ole huono idea. Oman asiantuntijuuden lisäksi Kortelainen vinkkaa, että taloushallinnon peruskursseista olisi ollut projektipäällikön työssä hyötyä. Toisaalta tarvittavat taidot ovat hänen kohdallaan kehittyneet työelämässä. Lisäksi täydennyskoulutus ei ole koskaan liian myöhäistä. Kun Kortelainen huomasi tarvitsevansa pedagogisia taitoja koulutusten suunnittelussa, hän suoritti Itä-Suomen yliopistolla muutaman hyödyllisen pedagogiikan kurssin.
Ja sitten vaan mukaan projekteihin!
Työharjoitteluvaiheessa, kesätyössä tai valmistumisen jälkeen voi hakeutua projektitehtäviin ja päästä oppimaan tarvittavia taitoja käytännössä. Projektityöt ovat joka kerta erilaisia, joten niiden tekeminen on paras tapa hankkia kokemusta ja totutella kyseiseen työnteon tapaan.
Kortelainen päätyi tekemään projektitöitä jo maisterivaiheen harjoittelussa työskentelemällä Suomessa ja Venäjän Petroskoissa toteutetussa tutkimusprojektissa. Valmistuttuaan venäjän kielen koulutusohjelmasta vuonna 2007 hän siirtyi projektiassistentiksi Helsingin yliopiston Ruralia-instituuttiin, ja niin kokemus projektityöstä ja asiantuntijatehtävistä lähti kertymään heti uran alusta alkaen.
Useita projekteissa tarvittavia taitoja ja työkaluja voi hankkia jo opiskeluaikana tai muunlaisessa työssä. Vuorovaikutustaidot, aikatauluissa pysyminen ja kokonaisuuksien hahmottaminen eivät koskaan mene humanisteilla työelämässä hukkaan. Kortelainen mainitsee ylioppilaskunnassa toimimisen ja muun järjestötoiminnan olleen hänelle hyviä lähtökohtia projektityöskentelyyn. On hyvä harjoitella tavoitteiden saavuttamista määräajassa. Järjestelmällisyys, suunnitelmissa ja aikatauluissa pysyminen sekä tiimien hallinnointi ovat erinomaisia taitoja humanisteille.
Teksti: Salli Pyykkönen
Kuvat: Sonja Kortelaisen albumi
RookieCommunicationsin toimitusjohtaja Arttu Käyhkö kävi kertomassa Itä-Suomen yliopiston humanististen alojen opiskelijoille yrittäjyysurastaan, ja mitä hän on oppinut matkan varrella.
Arttu Käyhkö on vuonna 2016 perustetun markkinointi ja viestintäyritys RookieCommunicationsinperustaja.Kun kutsu kävi, hän saapui kertomaan Itä-Suomen yliopiston humanististen alojen opiskelijoille yrittämisestä sekä omasta urapolustaan.
Opiskelijatyöryhmän jäsen, jatko-opiskelija Tuuli Ahonen koosti hänen antamansayrittäjyysvinkit tähän blogitekstiin.
1. Hae apua matalalla kynnyksellä
Aloittelevan yrittäjän kannattaa muistaa, että apua on aina saatavilla, liittyivät aloittavan yrittäjän ongelmat sitten yritysmuodon valintaan, rahoituksen hankintaan, liiketoimintasuunnitelman laatimiseen taikka liikeidean hiomiseen. Nämä asiat kannattaa pohtia tarkoin läpi jo ennen yrityksen perustamista, sillä ne vaikuttavat siihen, minkälainen yritys syntyy. Yrittäjän alkutaipaleella apuna on esimerkiksi Business Joensuu, josta saa ilmaista yrittäjyysneuvontaa. Yrittämistä voi myös kokeilla helposti kevytyrittäjyyden kautta. Kevytyrittäjyys tarkoittaa yrityksenomaista toimintaa ilman omaa y-tunnusta. Laskutus hoidetaan laskutusyrityksen (esim. Ukko, 4eze, Free-Kevytyrittäjä ja Omapaja) kautta.Lähes kaikkiin koulutusohjelmiin voi myös lisätä yrittäjyysopintoja.
Käyhkö kannustaa yrittäjiä keskittymään olennaiseen ja keräämään erilaista osaamista ympärilleen.Pohdiskele tarkoin, mitä kaikkea haluat ja voit tehdä itse, ja mitä voit antaa muille tehtäväksi. Itse voi keskittyä omaan osaamiseen, esimerkiksi johonkin erikoisalaan, jolloin muiden tehtävien ulkoistaminen helpottaa omaa arkea ja luo yrittäjän aina tarvitsemia verkostoja. Nämä verkostot ovat yrittäjille tärkeitä, sillä niiden kautta voidaan tavoittaa uusia asiakkaita ja muita sidosryhmiä. Kun yrittäjä keskittyy omaan osaamiseensa, voi hän myös keskittyä paremmin omaan hyvinvointiinsa. Kaikkea ei tarvitse itse osata, eikä kaikkeen itsevenyä.
3. Ole valmis kaikkeen
”Yksi puhelinsoitto voi muuttaa kaiken”, Käyhkö muistuttaa.
Yrittäjän tulisi olla joustava ja varautua muuttuviin olosuhteisiin. Tästä ajankohtaisena esimerkkinä toimii koronapandemia, joka on vaikuttanut yrittäjien arkeen valtavasti. Monien on pitänyt keksiä joustavia ja kokonaan uusiakin tapoja toimia muuttuneessa ja rajoitusten valtaamassa maailmassa. Joustavat ja innovatiiviset toimijat selviävät, tapoihinsa liikaa kangistuneet ovat ongelmissa. Yrittäjien kannattaa myös pohtia yrityksensä toimialan skaalaa; kannattaako erikoistua vai toimia vähän–kaikkea–kaikille- periaatteella?
4. Suunnittele tulevaa
Vaikka tulevaa on mahdotonta ennustaa, kannattaa sitä hieman pyrkiä suunnittelemaan ja siihen varautumaan. Yksi tapa on laatia yritykselle riskianalyysi sen perustamisvaiheessa. Tässä analyysissä voidaan ottaa huomioon esimerkiksihenkilöriskejä (esim. uupuminen, ammattitaidon ylläpitäminen) sekä liikeriskit (esim. kilpailu, kysynnän lasku) ja pyrkiä varautumaan niihin konkreettisten toimintasuunnitelmien avulla. Yritykselle voi ja kannattaa kirjata myös strategista suunnitelmaa, joka ohjaa sen suuntaa esimerkiksi seuraavat kaksi, viisi tai kymmenen vuotta. Riittääkö se, että toiminta pysyy käynnissä ja siitä saa elannon, vai halutaanko kehittyä, laajentua tai tehdä uusia aluevaltauksia?
5. Nauti vapaudesta, mutta muista vastuu
Yrittäjyyden, varsinkin yksinyrittäjyyden, merkittävin piirre on vapauden ja vastuun tasapainottelu. Toisaalta yrittäjällä on vapaus tehdä, mitä hän haluaa ja milloin haluaa. Mahdollisuuksia on maailmansivu. Toisaalta yrittäjällä on tietyt velvollisuudet ja vastuut, joista hänen on huolehdittava. Näitä ovat esimerkiksi vakuutusten ja verojen hoitaminen lainmukaisesti. Avuksi yrittäjä voi ottaa esimerkiksi kirjanpitäjän ja tilintarkastajan, jotka avustavat näissä tehtävissä. Yrittäjällä on myös vapaus sekä vastuu hinnoitella työnsä itse. Hinnoittelussa kannattaa olla uskalias, sillä hintoja on aina helpompi pudottaa kuin nostaa. Oman työn kunnollisen hinnoittelun lisäksi aloittelevan yrittäjän kannattaa satsata tuotteistamiseen, sillä asiakkaiden on siten helpompi ymmärtää, mitä he haluavat ja saavat.
6. Ole armollinen itsellesi
Yrittäjän työ ei koskaan lopu, eikä mahdollisuuksien virta ehdy. Riittämättömyyden tunne voi vallata menestyvänkin yrittäjän. Itseään ei kannata uuvuttaa, vaan itselle pitää osata olla armollinen. Omaa jaksamistaan kannattaa seurata ja tehdä muutoksia toimintaan, jos jaksaminen vaarantuu. Käyhkö muistuttaa, että kuten monilla muillakin elämän osa-alueilla, myös yrittäjyydessä on löydettävä tasapaino, ja kertoo varoittavana esimerkkinä omista kokemuksistaan työuupumuksen partaalla käymisestä. Niin voi käydä kenelle tahansa. Tärkeintä on huomata se, tehdä asialle jotakin ja oppia siitä.
7. Yrittämisen saa myös lopettaa
Yrittäjyys ei ole kaikkia varten eikä se ole Käyhkö sanojen mukaan elinkautinen tuomio. Jos yrittäminen ei tunnu omalta, sen voi aina lopettaa. Se on myös osa yrittäjyyden vapautta. Toisinaan vaarana on kuitenkin se, että yrittäminen lopetetaan liian aikaisin, ennen kuin sen maine on ehtinyt levitä kunnolla ja toiminta käynnistyä. Käyhkö kannustaakin yrittäjiä pitkäjänteisyyteen. Tunnetuksi toimijaksi taikka yhden yön sensaatioksi harvoin päästään helposti. Yrittäminen voi olla raskasta, mutta se on myös erittäin palkitsevaa summaa Käyhkö lopuksi.
”Opiskelijatyöryhmä antaa opiskelijoille tilaisuuden näyttää, mitä heillä olisi annettavana työelämässä”, kirjoittaa ryhmän jäsen Anna Arkko. Hän kertoo tässä tekstissä opiskelijatyöryhmän toiminnasta.
Opiskelijatyöryhmä on toiminut etänä korona-aikana. Kuvassa Anna Arkko.
HUMUS-hankkeessa on sen alusta lähtien ollut opiskelijatyöryhmä avustamassa hankkeen toimintaa sekä tuomassa siihen opiskelijoiden näkökulmaa. Hankkeen tarkoituksena on lisätä humanististen alojen opiskelijoiden työelämäyhteyksiä ja -tietämystä. Työryhmässä on tällä hetkellä viisi jäsentä, jotka opiskelevat pääaineenaan humanistisia aloja, kuten kieliä ja kulttuurintutkimusta. Myös Osuuskunta Monikieliset on edustettuna työryhmässä.
HUMUS järjestää muun muassa Haku päälle -työelämäviikkoja, joissa opiskelijoille tarjotaan tilaisuuksia tutustua erilaisiin työnantajiin, uratarinoihin sekä työelämään yleensä. Työryhmän tarkoituksena on esimerkiksi auttaa näiden tapahtumien järjestämisessä sekä antaa työryhmäläisille mahdollisuus päästä harjoittamaan opiskeluidensa myötä karttuneita työelämätaitoja sekä verkostoitumaan ja tutustumaan Itä-Suomen alueen työelämään.
Opiskelijoilta uusia näkökulmia hankkeen avuksi
Avustavien tehtävien lisäksi opiskelijatyöryhmää kuunnellaan paljon tapahtumien sekä esimerkiksi blogitekstien, ideointivaiheessakin. Heiltä pyydetään ideoita opiskelijoiden näkökulmasta, eli mistä aiheista opiskelijat erityisesti haluaisivat kuulla ja oppia. Tehtävät ovat hyvin erilaisia, ja kukin työryhmän jäsen saa itse vaikuttaa niin työtehtävien määrään kuin sisältöön.
Työryhmässä on opiskelijoita eri oppiaineista ja he ovat kaikki eri vaiheessa opintojaan. Tämä on erityisen tärkeää hankkeen toiminnan kannalta, sillä sen kautta mahdollistuu monien eri näkökulmien tuominen mukaan. Jokainen työryhmän jäsen tuo myös esiin sitä, mitä juuri hänen alansa opiskelijat kaipaisivat hankkeelta. Näin hankkeen toiminnan on mahdollista kohdistua parhaiten juuri siihen kohderyhmään, jota varten se on olemassa, eli humanististen alojen opiskelijoihin.
Kiinnostavia tehtäviä ja uusia haasteita opiskelijalle
Olen itse ollut mukana opiskelijatyöryhmässä syksystä 2020 lähtien, mutta olen seurannut hankkeen toimintaa ja osallistunut sen järjestämiin työelämätapahtumiin jo sen alusta asti. Humanististen tieteiden opiskelijana olen kokenut tämän hankkeen erittäin tarpeelliseksi ja mielenkiintoiseksi, sillä sen kautta olen saanut sellaista tietoa humanistien työelämästä, mitä en olisi välttämättä saanut muualta. Tästä syystä päätin itsekin lähteä mukaan hankkeen toimintaan.
Omia tehtäviäni ovat olleet blogitekstin kirjoittaminen, haastatteluiden tekeminen, sekä tapahtumien ideointi, suunnittelu ja niiden toteutuksessa avustaminen. Tein muun muassa hankkeen blogista löytyvän haastattelun humanistisen alan harjoittelijasta toisen opiskelijatyöryhmän jäsenen kanssa. Annoin myös idean Haku päälle 4 -työelämäviikolla olleelle humanistisen alan opiskelijoiden urasuunnittelupäivälle, ja autoin saman viikon ainejärjestöjen yritysyhteistyöpäivän suunnittelussa muiden työryhmäläisten kanssa.
Työryhmästä lisää varmuutta omaan tekemiseen
Roolini hankkeen opiskelijatyöryhmässä on antanut loistavan tilaisuuden kokeilla siipiäni työelämässä ja kehittää jo minulle tuttuja taitoja sekä opetella uusia. Olen päässyt tekemään ja kokeilemaan sellaisia asioita, joista minulla ei ollut paljoakaan tai ei ollenkaan kokemusta, mutta myös sellaista, joka on minulle tutumpaa. Työtehtäväni ovat olleet todella mieluisia, mielenkiintoisia ja sopivan haastavia, ja ne ovat antaneet mahdollisuuden osoittaa sekä kehittää omaa osaamistani.
Koen kehittyneeni kaiken kaikkiaan työntekijänä opiskelijatyöryhmässä ollessani. Erityisesti olen saanut kokemusta eri alojen opiskelijoiden kanssa työskentelystä sekä itselleni uudesta asiasta, eli tapahtumien suunnittelusta. On myös ollut mielenkiintoista sekä opettavaa päästä hyödyntämään humanistisen alan opiskelijana kerääntynyttä tietoani ja kokemustani muiden saman alan opiskelijoiden avuksi.
On ollut hienoa, miten meidän työryhmäläisten tekemiseen ja osaamiseen luotetaan, sekä saamme apua tarvittaessa. Itsevarmuuteni työntekijänä on kasvanut työryhmässä ollessani, ja luotan omaan osaamiseeni nyt entistä enemmän. Uskallan lisäksi kokeilla paremmin uusia asioita. Opiskelijatyöryhmästä on siten suurta hyötyä niin hankkeelle kuin meille työryhmäläisille itsellemmekin. Sen avulla kumpikin osapuoli voi kehittyä yhä paremmaksi.
Teksti ja kuva: Anna Arkko, HUMUS-opiskelijatyöryhmä
Blogissa HUMUS-opiskelijatyöryhmän jäsen Saimi Hirvonen antaa ainejärjestötoimijoille vinkkejä yritysyhteistyöhön.
Ainejärjestöjen yritysyhteistyöpäivässä 10.2.2021 pohdittiin, miksi ainejärjestöjen kannattaa tehdä yritysyhteistyötä. Meillä Joensuun humanistisilla ainejärjestöillä ei vielä ole yhtä kattavaa, laajaa ja organisoitua yritysyhteistyötä kuin esimerkiksi tilaisuudessa mukana olleella kauppatieteiden ainejärjestö Optimi ry:llä.
Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen! Myös me humanistiset ainejärjestöt voimme lähteä rakentamaan yritysyhteistyötä ja keräsin tähän kirjoitukseen vinkkejä, kuinka aloittaa.
1. Joko teillä on yritysyhteistyövastaava?
Löytyykö ainejärjestöstänne yritysyhteistyövastaavaa? Tämä sopisi uudeksi toimenkuvaksi, jossa esimerkiksi varapuheenjohtaja, edunvalvoja ja viestintävastaava voisivat auttaa. Ainejärjestöllä ei tarvitse olla erillistä tiimiä yritysyhteistyötä varten, kunhan yritysyhteistyövastaavalla on porukka, johon tukeutua tarvittaessa.
Uusi yritysyhteistyö ryhmä voisi pitää illanistujaiset, jossa päästäisiin kuulemaan kaikkien mielipiteitä oman alan työelämästä, työelämätaidoista ja mahdollisista yhteistyökumppaneista, jotka ryhmää kiinnostavat. Kannattaa listata kaikki hullutkin ideat ylös; koskaan ei tiedä, mitä niistä voi muotoutua.
2. Mitä yritysyhteistyömuotoja voisi olla?
Kun lähdette lähestymään eri yrityksiä, teillä ei tarvitse olla välttämättä vielä konkreettista yhteistyönesimerkkiä mielessä. Yritysyhteistyövastaava voi lähestyä yritystä kertomalla millaisia taitoja heidän ainejärjestöltään ja opiskelijoiltaan löytyy ja tarjota heille osaamistaan. Sähköpostissa voidaan lähestyä yritystä esimerkiksi seuraavasti:
”Hei! Me opiskelijat haluaisimme kokeilla mainostekstien kirjoittamista. Voisimmeko järjestää yhdessä teidän yrityksenne kanssa työpajan, jossa kirjoittaisimme teidän tuotteillenne/palveluille mainostekstejä? Tämä voisi auttaa teitä näkemään yrityksenne uudesta näkökulmasta.”
Kannattaa selvittää, millaista yritysyhteistyö muilla ainejärjestöillä on ollut. Vertailukohtana ei ole pakko olla oman alan tai oman kaupungin ainejärjestö. Mieti, voisiko samanlaisia yhteistyötä tehdä myös sinun ainejärjestössäsi.
Esimerkiksi Optimi ry:n yhteistyömuodot ovat olleet seuraavia: yritysten rekrytointi-ilmoitusten välittäminen, erilaiset tapahtumat (asiapitoiset ja rennommat), ekskursiot ja case-illat. Korona-aikana ekskursioita voi toteuttaa etänä. Etävierailut helpottavat myös muissa kaupungeissa vierailua, koska ei tarvitse miettiä matkakustannuksia. Case-illat tarkoittavat case-tapausten läpikäymistä, jolloin opiskelijat saavat aidon – tai ainakin aidontuntuisen – työtehtävän käsiteltäväksi. Casen avulla yritykset pystyvät hyödyntämään ja näkemään opiskelijoiden luovuuden.
Yritysyhteistyövastaava voi ottaa myös yhteyttä oman alan ammattijärjestöihin, koska heillä on jo valmiiksi yhteyksiä, ja he voivat auttaa mahdollisten yhteistyökumppanien etsimisessä. Heiltä voi myös saada tietoja kohdan 3. tarpeisiin, jos yritysyhteistyövastaava alkaa koota pakettia opiskelijoiden osaamisesta.
3. Miksi teidän alanne opiskelijat ovat yrityksille tärkeitä?
Mistä tiedät, millaisia taitoja opiskelijoilla on, ja mitä voisit tarjota yrityksille? Yrityksillä ei välttämättä ole aivan selkeä kuva opiskelijoiden osaamisesta, joten heille kannattaa koota tietopaketti opiskelijoiden osaamisesta. Tähän voi kysyä opiskelijoiden mielipiteitä ja heidän taitojaan. Mitä osaamista oman alan koulutus on opiskelijoille antanut? Osaako joku opiskelija viestinnän ja sosiaalisen median kuin omat taskunsa? Onko joku kirjoittanut paljon blogitekstejä tai onko jollakulla kokemusta kääntämisestä? Kaikki mahdollinen tieto osaamisesta kannattaa kerätä ylös.
Jos ainejärjestö järjestää esimerkiksi työpajan yrityksen kanssa, pääsevät opiskelijat tutustumaan ja näkemään eri työelämän edellytyksiä. Työpajassa voitaisiin työskennellä muun muassa tuoteselostusten, mainos- ja käännöstekstien tai tuotekehityksen parissa. Työpajan yhteydessä voi syntyä ideoita, joita opiskelijat, ainejärjestöhallituslaiset ja työnantajat eivät välttämättä ole osanneet edes ajatella. Jos yhteistyö jatkuu, niin yritysyhteistyövastaava voi päivittää osaamisen pakettia, ja seuraava yritysyhteistyövastaava osaa ottaa uudet taidot huomioon. Mikäli usealla eri ainejärjestöllä olisi yritysyhteistyövastaavia, he voisivat jakaa kokemuksiaan myös keskenään.
4. Mitä ainejärjestö haluaa yhteistyöltä?
Aivan kaikenlaiseen yhteistyöhön ei tietenkään kannata ryhtyä. Ainejärjestön kannattaa määritellä, millaista yhteistyötä he haluavat, ja millaiset ehdot yhteistyössä on. Ainejärjestön ei esimerkiksi tarvitse mainostaa palkattomia työharjoitteluita, jos se on heidän periaatteitansa vastaan.
Yhteistyön tulisi olla mielekästä ja molempia osapuolia hyödyttävää. Parasta olisi työelämään tutustuttava yhteistyö, jossa työpaikat ja opiskelijat saisivat tietoa toisistaan. Yritykset pystyvät näin näkemään, mitä opinnoissa tapahtuu, ja nähdä esimerkiksi opiskelijoiden työtapoja, mikä vaikuttaa myöhemmin työelämään. Ainejärjestö voi nähdä yritysyhteistyössä huomioita, joita he voivat viedä eteenpäin yliopistolle. Yliopisto voidaan pyytää jo alussa osaksi yritysyhteistyötä. Näin opintoja voitaisiin muokata enemmän kohti nykyaikaista työelämää, kun nähtäisiin erilaisia työelämän tarpeita. Yhteistyö voi auttaa myös opiskelijan ammatillisen identiteetin kasvussa.
5. Kuinka varmistaa yritysyhteistyön jatkuvuus?
Jatkuvuus on tärkeää ainejärjestötyöskentelyssä. Yleisesti viime vuoden hallituksessa ollut kouluttaa uuden hallituslaisen tehtävään, johon hänet on valittu. Varsinkin uusi toimenkuva vaatii sitä, että tehtäviä ja huomioita kirjoitetaan ylös. Tämä on erittäin tärkeää jatkuvuuden kannalta, ettei uuden yritysyhteistyövastaavan tarvitsisi aloittaa aivan alusta, kun hänet nimitetään tehtävään.
Yhteistyöstä voi muutenkin olla hyvä pitää muistiota, jotta myöhemmät ainejärjestötoimijat pystyvät helposti löytämään tiedot aikaisemmasta yhteistyöstä, ja siitä miten yhteistyö on sujunut. Mainitsin aikaisemmin tavoitteet yhteistyölle, joten kannattaa kirjata ylös myös sellainen yhteistyö, joka ei ole vastannut tavoitteita.
Jos hallitus on suurempi, yritysyhteistyövastaaviksi voi nimittää vaikka parikin henkilöä. Esimerkiksi monella hallituksella on jo kaksi edunvalvojaa tai tapahtumavastaavaa eli tälle uudelle hallitustoimelle voisin nähdä saman tulevaisuuden. Lisäksi aiemmin mainitsemani tiimi voidaan koota tukemaan yritysyhteistyövastaavia. Tärkeintä olisi myös henkilötietojen pitäminen ajan tasalla, jotta myös yritykset voisivat ottaa yhteyttä, jos he haluavat itse lähestyä ainejärjestöä.
Erikoiset ajat ovat tuoneet varmasti monille erikoisia haasteita.Monilla työpaikoilla on todettu, että tehtävien hoitaminen onnistuu myös etänä– niin on myös yliopisto-opintojen laita.
Humanististen alojen opiskelijat ovat kuitenkin onneksi tottuneet työskentelemään hyvin itsenäisesti.Monet kurssit ja hankkeet kehittävät taitoja, joita on tarvittu etenkin viime aikoina. Oma-aloitteisuus ja itsekuri ovat tarpeellisia, jotta asiat tulevat hoidetuksi ajallaan myös ilman valvontaa.
Projektien toteuttaminen etänä vaatii teknologiataitoja, yhteisten aikataulujen laatimista ja niissä pysymistä sekä ennen kaikkea kykyä kommunikoida muiden kanssa ja olla joustava sitä vaativissa yhteistyötilanteissa. Opintojen suorittaminen edellyttää myös pitkäjänteisyyttä, sitoutumista sekä itseensä luottamista.
Opiskeluaika kehittää jo valmiiksi kaikkia näitä edellä mainittuja taitoja, mutta uusi, väliaikainen työympäristö tuo niihin uudenlaisia haasteita. Parasta on kuitenkin koettaa suhtautua tilanteeseen oppimiskokemuksena, jonka aikana voi kehittää taitoja, joita ei ole päässyt hyödyntämään aiemmin samalla tavalla.
Joillekin opiskelijoille etäopiskelu on ollut enemmän tai vähemmän todellisuutta jo aiemmin, mikä tarkoittaa käytännössä etäseminaareihin ja –luennoille osallistumista, esseiden ja opinnäytteiden kirjoittamista, tentteihin lukemista sekä ryhmätöiden parissa työskentelyä.Toisille taas siirtyminen yksinomaan etäopiskeluun on ollut haasteellisempaa. Erityisolot koettelevat kuitenkin meitä kaikkia, mikä vaatii sopeutumista uudenlaiseen tilanteeseen.
Vaadittaviin muutoksiin on täytynyt vastata hyvin nopeasti, joten vaihtoehtoisia toimintatapoja onkin kehitetty ja ideoitu runsaasti viime aikoina. Itsenäinen opiskelu ei ole aiheuttanut pelkästään haasteita, sillä se antaa opiskelijoille enemmän tiettyjä vapauksia, kuten mahdollisuuden aikatauluttaa päivänsä haluamallaan tavalla. Ihmiset myös oppivat erilaisillatavoilla ja pitävät erilaisista työskentelytavoista, ja toiset voivat kokea esimerkiksi kodin yliopistoa tai perinteistä toimistoa miellyttävämpänä työskentely-ympäristönä.
Humanistien osaaminen ei ole samalla tavalla paikkasidonnaista kuin monien muidenalojen osaajien. Taitomme kulkevat mukanamme paikasta toiseen siirtyessämme tai kotona työskennellessämme. Esimerkiksi tekstin tuottaminen tai projektinhallinta luonnistuu muuallakin kuin konttorissa istuen. Humanistit osaavat myös siirtyä joustavasti tehtävästä toiseen ja vaihtaa painopistettä nopeasti tehtävien välillä.
Monet taidoista, jotka korostuvat itsenäisesti toimiessa, heijastuvat kuitenkin myös perinteiseen työskentelyyn. Ne onkin helppo ottaa toimintatapoina ja taitoina mukaan takaisin konttorille tai vaikkapa tien päälle.
– HUMUS-opiskelijatyöryhmän jäsenet Noora Hanhineva (kulttuurintutkimuksen koulutusohjelma, sukupuolentutkimus) & Anssi Turunen (asiakirjahallinnan ja arkistoalan maisteriohjelma, historia)
