Humanistit uudistuvassa työelämässä -hanke on päättynyt, mutta hankkeen aikana tuotetut sisällöt jäävät jatkossakin hyödynnettäväksi. Tähän julkaisuun on koottu aihealueittain tämän blogin sisältöjä tietopankiksi.
Blogitekstit, kuten haastattelut, vinkkaukset ja alumnitarinat, sisältävät arvokasta työelämätietoa ja vinkkejä erityisesti opiskelijoille, valmistuneille ja työelämän edustajille humanistien potentiaaliin perehtymiseksi. Sisällöt auttavat esimerkiksi harjoittelupaikan miettimisessä ja omien työelämävalmiuksien kehittämisessä. Tekstejä lukemalla ja reflektoimalla opiskelija saa myös sisältöä omaan portfolioon.
Mietitkö opinnäyteaihetta? Askarruttaako valmistumisen jälkeinen aika? Tiesithän, että opinnäytteen voi tehdä työelämälähtöisesti yhteistyössä yrityksen, järjestön tai muun organisaation kanssa.
Työelämälähtöinen opinnäyte on opiskelijalle erinomainen mahdollisuus osoittaa asiantuntijuutta ja osaamista sekä yhteistyöorganisaatiolle että muille saman alan edustajille. Yhteistyö vahvistaa verkostoja ja edistää työllistymistä. Venäjän kielen maisteriopiskelija Olga Holopaiselle opinnäyteyhteistyö Youpret Oy:n kanssa poiki myös harjoittelupaikan ja työsopimuksen.
HUMUS-hankkeen tilaisuudessa Olga kuuli digitaalisen tulkkauksen välityspalvelu Youpretistä ja mahdollisuudesta opinnäyteyhteistyöhön yrityksen kanssa.
– Halusin tehdä töitä tulkkauksen parissa, mutta en aiemmin ollut miettinyt graduni aihetta. Graduohjaajaltani tuli hyvä idea, että tekisin graduni tulkkauksesta. Youpret tekee paljon pikatulkkausta, joten idea pika- ja puhelintulkkauksen tutkimisesta tuli heiltä, Olga kertoo.
Olga kävi Youpretillä keskustelemassa yhteistyöstä syksyllä 2021, ja pro gradu valmistui toukokuussa 2022.
Opinnäytteestä aineksia käytännön työhön
Olga Holopainen vastaa pro gradullaan Youpretin tiedontarpeisiin, sillä he halusivat tietää kuinka tulkkauksen laatuun voi vaikuttaa tulkkien näkökulmasta. Olga tutki myös tulkkien mielipiteitä tulkkausprosessista ja miten tulkkeja voi auttaa työssään.
Olga rajasi aiheen yleisestä tulkkauksesta pikatulkkaukseen. Hän halusi tutkia aihettaan ihmisten kautta, joten koosti aineistonsa haastattelemalla Youpretin tulkkeja. Youpret auttoi haastateltavien hankkimisessa.
– Rajasimme aiheen venäjän kielen tulkkeihin, mutta osa oli myös muita kieliä tulkkaavia.
Pro gradunsa tuloksiksi Olga Holopainen sai haastatteluja analysoimalla, että työkokemus on vaikuttanut tulkkauksen laatuun. Myös tekniset asiat vaikuttavat tulkkien näkemykseen siitä, mitä laatu on. Tulkeilla on käytössä asioimistulkin säännöstö, joka ohjaa laatua. Moni tulkki on itseoppinut, joten kaikilla tulkeilla laatu ei tule ainoastaan asioimistulkkauksen koulutuksesta. Asiakkaat ja tulkattavat arvioivat tulkkauksen laatua koko ajan.
– Moni on määrittänyt laadun niin, että se on heidän oma puheensa, tulke sisältöineen. Heidän mukaansa on hyvä, jos tulkki osaa olla haastattelutilanteessa aidosti läsnä. Hyvä tulkki tulkkaa mahdollisimman tarkasti, mutta ei kankeasti sanasta sanaan, vaan muodostaa järkevän kokonaisuuden.
Opinnäytettä viimeistellessään Olga huomasi jatkotutkimuksen mahdollisuuksia.
– Olisi kiinnostavaa tutkittavaa esimerkiksi millaisia muistiinpanotekniikoita tulkit käyttävät tulkkauksen aikana ja miten. Myös muistin toiminta tulkkauksessa olisi kiinnostava aihe.
Opinnäytte poiki harjoittelu- ja työpaikan
Onnistuneen opinnäyteyhteistyön johdosta Olga Holopainen sai harjoittelupaikan Youpretiltä pro gradun valmistuttua. Opintoihin kuuluva kahden kuukauden mittainen harjoittelu alkoi huhtikuussa 2022. Työsuhde jatkui harjoittelun jälkeenkin.
– Olen huomannut, että tulkkaus on se, minkä parissa haluaisin työskennellä tulevaisuudessakin.
Opinnäytteen tekeminen ennen harjoittelua antoi Holopaisen mukaan valmiuksia työelämään. Harjoittelun aikana on tullut vastaan samanlaisia asioita kuin hän käsitteli opinnäytteessään. Pro gradun tekeminen auttoi ymmärtämään tulkkien työtä ja toi ymmärrystä mistä tulkkauksen laatu koostuu.
– Työssä yllätti hektisyys ja miten tulkkaus käytännössä tapahtuu. Yleensä työhön liittyy spontaaneja asioita, joihin ei itse tulkkina voi vaikuttaa.
Tulkkauksessa on tullut vastaan omat haasteensa, kun Olga tekee puhelintulkkausta pikana. Esimerkiksi tulkkaustilanteessa voi olla monta ihmistä, yhteys saattaa pätkiä ja voi olla, että puhelimessa ei ole kaiutinta ja se annetaan ihmiseltä toiselle.
– Voi joutua jatkamaan työtä toisen tulkin jälkeen ilman pohjatietoja. Siinä on ihmettelemistä.
Yhteistyö pehmensi siirtymää työelämään
Pikatulkkauksesta ja virallisesta tulkkauksesta Holopaisella ei ollut ennestään kokemusta, mutta sanavarastoa ja osaamista kääntämisestä on viiden vuoden opintojen aikana kertynyt. Harjoittelu tuli hänen mielestään sopivassa vaiheessa opintoja. Suoraan harjoittelun perään Olga sai työsopimuksen Youpretiin.
– Siirtymät tulivat kivasti ilman mutkia. Siirtymä työelämään tuli yllätyksenä, kun konkretisoitui, että pääsen harjoitteluun ja jatkan siitä työelämään.
Olga Holopainen arvioi, että töitä tulkkaus- ja käännösalalla riittää. Hänen mielestään töitä hakiessa eduksi ovat vahvat kielet, osaaminen ja sen kehittäminen.
– Vaikuttaa, että alalla osaavia tulkkeja on paljon, mutta jokainen on oma yksilö, joten on erilaista osaamista.
Olga kokee, että työelämälähtöisestä opinnäytteessä on ollut hyötyä paitsi Youpretillä työskennellessä myös jatkossa.
– CV:ssä näyttää hyvältä, että on saanut harjoittelun, tehnyt gradun ja suoraan valmistuttuaan päässyt oman alan töihin. Gradusta saa hyvän lisän portfolioon.
Kaikkiaan yritysyhteistyön tekeminen on ollut Olga Holopaisen mielestä mukavaa.
– Gradun tekeminen työelämäyhteistyönä selkeyttää ja helpottaa prosessia. Ilman yritysyhteistyötä haastateltavien hankkiminen olisi vienyt enemmän aikaa.
Teksti ja kuvat: HUMUS-hankkeen projektisihteeri Miia Hartikainen
Humanistit työllistyvät moninaisiin tehtäviin erilaisille kentille. Esimerkit hahmottavat työllistymismahdollisuuksien monipuolisuutta ja miten ura voi lähteä käyntiin valmistumisen jälkeen.
Kaksi Itä-Suomen yliopistosta valmistunutta humanistia kertoi HUMUS-hankkeelle urapolkunsa. Miten Tero Koistisen polku johti kirjallisuuden opinnoista Suomen Filmikamarin toimitusjohtajaksi? Millaista reittiä Liisa Näpärä pääsi kulttuurintutkimuksen jatko-opinnoista Kansalliskirjaston tietoasiantuntijaksi?
Tero Koistinen, kuvaaja Riitta Käppi
Ajan hermolla edunvalvontaa ja tiedon jakamista – Filmikamarin toimitusjohtaja Tero Koistinen
Suomen Filmikamari ry:n toimitusjohtaja Tero Koistinen on valmistunut filosofian maisteriksi Joensuun yliopistosta vuonna 1997. Ura elokuva-alalla käynnistyi opiskeluaikana elokuvakoneenhoitajana Elokuvateatterikeskus Tapiossa.
– Kaikessa on kyse tuurista, mihin päin ura lähtee menemään, Tero summaa urapolkuaan.
Tero opiskeli kulttuurintutkimuksen koulutusohjelmassa muun muassa kirjallisuutta ja taiteensosiologiaa. Valmistuttuaan hän työskenteli yliopistossa assistenttina ja tutkijana ennen kuin sai projektipäällikön pestin Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun digitaalisen elokuvateatterikeskuksen kehittämishankkeessa.
– Otimme selvää, mitä elokuvateatterialalla tapahtuu. Kaikki elokuvat olivat vielä filmillä ja digitointia aloitettiin. Suomen elokuva-alan toimijat tulivat tutuiksi ja kansainväliset verkostoni alkoivat muodostua. Nykyiset työtehtäväni ovat tulleet sitä myötä.
Helsingissä toimivan elokuva-alan keskusjärjestö Filmikamarin toimitusjohtaja Tero on ollut vuodesta 2009.
– Ennen sitä olin elokuvateatteriliiton toiminnanjohtajana.
Työn sisältö
Toiminta kulttuurituotteiden liepeillä kiinnostaa Tero Koistista. Toimitusjohtajan työhön lukeutuu edunvalvontaa, alan kehitykseen vaikuttamista lobbaamalla ja jäsenten auttamista asioissa laidasta laitaan. – Koko ajan on pysyttävä perillä, mitä alalla ja yhteiskunnassa tapahtuu.
Teron työpäiviin lukeutuu muun muassa kokouksia erilaisissa hallituksissa ja EU:n kulttuuriasioita käsittelevän ministeriön jaostossa sekä kysymyksiin vastailua ja tiedonhankintaa. – Kysymyksiä tulee esimerkiksi järjestön jäseniltä, elokuvateattereista, levittäjiltä ja tiedotusvälineiltä. Kysytään vaikkapa piratismitilanteesta, jonkin elokuvan levittäjästä tai elokuvateattereiden määrästä ministeriötä varten.
Antoisinta työssä on, kun tietää auttaneensa ihmisiä ja kulttuurialaa.
– On järjestön pitkän työn tulosta, että viranomaiset ja tiedotusvälineet luottavat meihin ja pyytävät tietoa.
Tutkinnosta tärkeitä oppeja
Kulttuurintutkimuksen opinnoista on ollut työssä hyötyä. Teron mielestä tärkeintä, mitä humanistisista opinnoista voi saada, on oppia lukemaan, kirjoittamaan ja hankkimaan tietoa. Tärkeä oppi on esittää tietoa sen mukaan, millaiselle yleisölle se on tarkoitettu ja kulloinkin tarvittavalla tavalla, esimerkiksi tiedotteen tai raportin muodossa.
– Yhtä lailla on pystyttävä keskustelemaan ja viemään viestiä. Näitä taitoja tarvitaan missä tahansa asiantuntijatehtävässä. Kulttuurialan opinnoista saa myös ymmärrystä, miten maailma, yhteiskunta ja kulttuuriala toimivat.
Täydentäviä opintoja Tero ei ole tehnyt, sillä osaaminen täydentyy töissä. Hän vinkkaa, että tekijänoikeusjuridiikasta on hyvä olla perillä, jos vastaavat tehtävät kulttuurialalla ja järjestökentällä kiinnostavat. Monella järjestöjohtajalla onkin juristitausta.
– Olisi ollut hyötyä, jos olisin ymmärtänyt opiskella juridiikkaa. Kulttuurialalla tienataan tekijänoikeuksilla, joten niiden logiikka on tarpeen ymmärtää.
Verkostot ovat alalla tärkeitä, ja ne ovat muodostuneet Terollekäytännön töistä. Uraansa aloittelevalle humanistille hän mainitsee tärkeiksi esimerkiksi työharjoittelusta syntyvät verkostot. Teron uralla myös harrastuneisuudella on ollut merkitystä.
– Elokuvateatterissa työskentelemällä opin niin sanotusti puhumaan elokuvaa ja ymmärtämään liiketoiminnan logiikkaa.
Liisa Näpärä
Projektinhallintataitojen tärkeys – Kansalliskirjaston tietoasiantuntija Liisa Näpärä
Liisa Näpärä valmistui vuonna 2015 maisteriksi erikoistumisalanaan kulttuuriantropologia. Hän opiskeli monipuolisesti sivuaineita, kuten perinteentutkimusta, sosiologiaa ja johtamista.
– Valmistuttuani ajauduin vahingossa tekemään väitöskirjaa opettajien digiloikasta erityisesti alakoulussa, Liisa kertoo.
Liisa teki informaatiotutkimuksen opintoja Tampereen avoimessa yliopistossa ja Oulun yliopistossa samalla, kun viimeisteli väitöskirjaansa. Opinnot jäivät, sillä vuonna 2019 väitösviikolla Liisaa tuli vastaan unelmien työpaikka: suunnittelijan työ Kansalliskirjaston projektissa.
– Projekti liittyi tutkijoiden datapalveluiden kehittämiseen. Se mätsäsi kiinnostuksenkohteisiini, teknologiaan ja dataan.
Ennen tieteelliseen kulttuuriperintöorganisaatio Kansalliskirjastoon töihin pääsemistä Liisa oli kartuttanut työkokemusta maisteriopintojen työharjoittelusta Outokummun kirjastossa sekä siitä poikineista sijaisuuksista.
– Tein silpputyötä: välillä myös litteroin haastatteluja, tein projektiassistentin viestinnällistä hommaa ja apurahalla väitöskirjaa.
Tutkimus- ja hankekoordinaatiota
Projekti datapalveluista päättyi vuonna 2020, ja Liisa Näpärä pääsi Kansalliskirjastolle tietoasiantuntijan vakituiseen pestiin syksyllä 2021. Hän tekee tutkimus- ja hankekoordinaatiota sekä niiden kehittämistä. Työssä on viestintää, yhteistyötä tutkijoiden kanssa sekä sisäisten ja ulkoisten prosessien kehittämistä.
– Moni pääsee projektien kautta työpaikoille sisään. Olen onnellinen, että nyt ei tarvitse koko ajan hakea töitä. Kun näin hakuilmoituksen väitösviikollani, ajattelin, että tuo on unelmatyöni. Tämä osoittautuikin sellaiseksi: saan keskittyä kiinnostuksenkohteisiini ja oppia joka päivä uutta.
Tietoasiantuntijan työssä jokainen päivä on erilainen. On verkostoyhteydenottoja, yhteistyökumppaneiden sopimista tulevaan hankkeeseen, opastusta aineistoihin liittyen, suunnittelutyötä, kaavioiden tekemistä ja kokouksia. Liisalle antoisinta on mukava työyhteisö ja työn monipuolisuus. Kansalliskirjastossa kannustetaan myös itsensä kehittämiseen. Liisa onkin osallistunut konferensseihin ja koulutuksiin, viimeisimpänä projektinhallintaa käsittelevään.
Oman työn aikatauluttaminen on oleellisia
Maisteri- ja jatko-opinnoissa omaksutut projektinhallintataidot ja aikatauluttaminen ovat osoittautuneet työssä tarpeellisiksi.
– Humanistit työllistyvät usein projektipainotteisesti, joten on tärkeää osata pitää monia lankoja käsissään. Työssäni on hyötyä humanistien analyyttisyydestä, viestintätaidoista ja kokonaisuuksien hallinnasta.
Opintojen aikana uraa suunnitellessa Liisalle oli tärkeää, että tuleva työ on sellainen, josta innostuu.
– Ihannetilanne on mennä omia vahvuuksia kohti. Monesti on käytävä sivupoluilla ennen kuin löytää mitä haluaa. Itselleni se ei ollut selvää vielä opintojen aikana.
Tavoitteiden asettaminen on auttanut Liisaa varsinkin silloin kun tuntuu, että olisi helpompaa jättää jokin asia kesken.
– Päämäärän ei tarvitse olla iso, mutta on hyvä sanoittaa itselleen mitä haluaa.
Liisa kannustaa humanisteja tekemään monipuolisen tutkinnon ja käymään eri tiedekuntien kursseja.
– Jos jotain olisin tehnyt opintojeni aikana toisin, olisin mennyt enemmän juttelemaan ihmisten kanssa. Verkostoituminen ei tapahdu väkisin vaan luonnostaan.
Englannin kieltä ja kääntämistä opiskeleva Aleksi Nevalainen on päässyt opintojensa ohella tekemään aitoja toimeksiantoja Osuuskunta Monikielisten kautta.
HUMUS-hankkeen opiskelijatyöryhmän jäsen Tuuli Ahonen haastatteli Nevalaista selvittääkseen, millaisia kokemuksia hänellä on Osuuskunta Monikielisistä sekä hänen ensimmäisistä oman alan töistään.
Tie kääntämisen opintoihin
Opintojensa loppusuoralla oleva Aleksi Nevalainen on opiskellut pääaineenaan englannin kieltä ja kääntämistä ja sivuaineena muun muassa mediakulttuuria ja viestintää Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa. Opinnot toivat Polvijärven suunnalta kotoisin olevan Nevalaisen Joensuuhun jo lähes kymmenen vuotta sitten. Kiinnostus kieliin ja kääntämiseen kumpusi nuoruuden innosta lukemiseen ja videopeleihin. Lukion järjestämä vierailukäynti UEFissa ja keskusteleminen käännöstieteen opettajien ja opiskelijoiden kanssa lujittivat päätöstä lähteä opiskelemaan käännöstieteitä.
– Pääsin juttelemaan muutaman opettajan ja opiskelijan kanssa, ja he esittelivät meille tätä alaa. Päätin siinä vaiheessa, että minusta tulee kääntäjä. Ja niin minusta kai tulikin! Aleksi kertoo.
Aleksin opinnot ovat sujuneet pitkälti hänen odotuksiensa mukaisesti, mutta aikaa opintoihin on koronan ja terveydellisten syiden takia mennyt enemmän kuin hän odotti. Korona-aikana etäopinnot ovat tuoneet tullessaan vaateen itsenäisestä opiskeluotteesta, eikä opiskelijayhteisön tukea ole ollut samalla tavalla tarjolla kuin ennen. Terveydellisiin haasteisiin Aleksi on saanut tukea yliopistolta ja esimerkiksi lisäaikaa opintojensa suorittamiseen.
– Olen vaikeavammainen aikuinen, ja olen sen vuoksi pyörätuolissa – se luonnollisesti hankaloittaa fyysistä touhua ja työtä.
Osuuskunnasta tukea ja työmahdollisuuksia
Osuuskunta Monikieliset tuli Aleksi Nevalaiselle tutuksi, kun osuuskuntalaiset kävivät esittelemässä toimintaansa käännöskurssilla. Hän innostui heti ja näki liittymisen osuuskuntaan itsestään selvänä valintana.
– En oikeastaan nähnyt, enkä vieläkään näe, mitään syytä olla liittymättä.
Aleksi kuvailee Monikielisiä turvalliseksi työyhteisöksi, josta saa sekä tukea kääntämiseen että työmahdollisuuksia. Hänen mukaansa osuuskuntatoiminta on hyvä astumislauta kenelle tahansa, joka haluaa tehdä kääntämistä tai kielipalveluja ammatikseen. Osuuskunta tarjoaa jäsenilleen materiaaleja esimerkiksi laskutuksen hoitamiseen ja tarjouspyyntöjen laatimiseen.
Aleksi on ollut osuuskunnan jäsen jo usean vuoden ajan, mutta ensimmäisen toimeksiantonsa hän teki viime vuonna. Opettajan kanssa keskustelu johti hänen ensimmäiseen oman alan käännöstyöhönsä.
– Muistan, että stressasin siitä ihan liikaa. Kyseessä oli ihan ensimmäinen ammattikäännös, josta sai ihan oikeaa rahaa.
Kokemus on jäänyt Aleksilla vahvasti mieleen. Samaan aikaan se oli stressaavaa mutta myös hyvin jännittävää. Itse käännösprosessi sujui Aleksin mukaan hyvin eikä teksti ollut kovin haastava. Hankalin vaihe oli työn laskutusprosessi, jossa kokematon aloitteleva kääntäjä joutui vielä vähän hapuilemaan. Tässäkin suhteessa osuuskunnan jäsenyys Aleksin mielestä kannattaa, sillä laskutuksessa on apuna osuuskunnan talousvastaava ja palkanmaksun hoitaa osuuskunnan tilitoimisto.
– Koko tämä toimeksianto oli kyllä semmoinen ”straight into the deep end”-kokemus, joka jäi mieleen, Aleksi kertoo.
Osuuskunta Monikielisten maskotti on Vellamo-muurahaiskarhu
Osuuskunnasta kiinni työelämään
Aleksi Nevalaisen kokemukset Osuuskunta Monikielisissä toimimisesta ovat positiivisia. Hänen mukaansa resurssit, yhteisö ja avoimet kommunikaatiokanavat ovat äärettömän tärkeitä ja käteviä ammatillisissa ympäristöissä. Osuuskunnan hallituslaiset ovat tarjonneet viime aikoina koulutuksia jäsenistölleen heidän ammattitaitonsa ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi. Jos jotain Aleksi haluaisi vielä kehittää osuuskunnan toiminnassa, se olisi ajantasaisen ajatustenvaihdon mahdollistaminen esimerkiksi Slack-kanavan livechatin kautta.
– Mielestäni tällaisesta keskustelupaikasta voi saada aika paljon irti. Esimerkiksi ryhmäytyminen isompiin käännösprojekteihin tai vaikkapa käännösongelmien tai muuhun asiaan liittyvän tai liittymättömän keskustelu livenä olisi sekä kätevää että antoisaa.
Osuuskunnan kautta työskentely vastaa Aleksin mukaan pitkälti kääntämistä tai kielipalveluiden tarjoamista freelancerina. Hinnoittelu ja aikataulutus hoidetaan esimerkiksi toimeksiantajan kanssa suoraan, kuten freelancerit ja toiminimiyrittäjät tekevät. Aleksi pitää laskuttamista ja itsenäistä yritystoimintaa vielä heikkoutenaan, johon tukea saakin osuuskunnalta esimerkiksi siten, että raha-asiat hoidetaan heidän kauttaan. Toki myös yliopisto tarjoaa esimerkiksi opintoja yritystoimintaan liittyen.
Aleksi Nevalaisen mielestä osuuskuntatoiminta sopii kenelle tahansa. Osuuskunnan kautta voi saada aitoja käännös- ja muita kielipalvelutoimeksiantoja, joiden kautta pääsee kiinni työelämään. Tukena on alan opiskelijoiden ja alalta valmistuneiden yhteisö. Ja kuten Aleksi muistuttaa, osuuskunnan hallituslaisia voi aina käydä nykäisemässä hihasta ja kysymässä mieltä painavista asioista.
Teksti: Tuuli Ahonen, väitöskirjatutkija, HUMUS-opiskelijatyöryhmän jäsen, Osuuskunta Monikielisten kielipalvelukoordinaattori ja sihteeri
Mitä humanistit tuovat työelämään? Muun muassa sitä pohditaan Humanistit uudistuvassa työelämässä -hankkeen tuottamassa tuoreessa podcastissa. Kirjailija Tuomas Liuksen juontamassa podcastissa laajennetaan humanisteihin liitettyjä käsityksiä ja vanhentuneita mielikuvia.
Yritysten ja muiden työelämän edustajien kannattaa olla korvat höröllä, sillä Huhuja humanisteissa -podcastin asiantuntijat keskustelevat humanistien laajasta työelämän potentiaalista.
Jaksoissa käsitellään muun muassa ajankohtaisia monikulttuuristumisen ja digitalisaation teemoja. Humanistiopiskelijoille podcast tarjoaa vinkkejä työelämään. Ensimmäisellä kaudella on viisi jaksoa.
Jakso 1/5: Humanistien roolit tulevaisuuden työelämässä
Podcastin avausjaksossa tarkastellaan, millainen merkitys humanistisella osaamisella on työelämälle. Miten yritysmaailmassa kannattaisi suhtautua humanistiseen osaamiseen? Miten yritykset voivat hyödyntää korkeaa osaamista? Keskustelemassa ovat Suomen itsenäisyyden rahaston Sitran Osaamisen aika -projektissa vanhempana neuvonantajana työskentelevä Tapio Huttula ja HUMUS – Humanistit uudistuvassa työelämässä -hankkeen projektipäällikkö Anna Logrén.
Jakso 2/5: Voivatko humanistit muuttaa bisneksen?
Mitä annettavaa humanisteilla ja bisneksellä on toisilleen? Keskustelemassa ovat filosofian tohtori, design-antropologi Anna Haverinen ja Joensuun popmuusikot ry:n toiminnanjohtaja Niina Hattunen. Keskustelussa selviää muun muassa millaisiin bisnesmaailman tehtäviin humanistit erityisesti sopivat ja miten opiskelija voi kartuttaa työkokemusta ja verkostoja.
Jakso 3/5: Tekijöitä teknologian pariin
Teknologia-ala tarvitsee humanisteja. Kuinka humanistien monipuolista kielten ja kulttuurien tietotaitoa voidaan hyödyntää teknologistuvassa yhteiskunnassa? Näitä kysymyksiä pohtivat Mimmit koodaa -ohjelman koordinaattori Milja Köpsi ja Tommi Kovalainen, joka on robotiikan palvelukeskuksen johtaja CGI:llä. He kertovat, millaisia valmiuksia teknologiayrityksiltä ja humanisteilta löytyy yhteistyöhön ja miten humanistiseen osaamiseen suhtaudutaan teknologia-alan työpaikoilla.
Jakso 4/5: Humanistit rakentavat kansainvälisiä siltoja
Humanistit voivat auttaa yrityksiä kansainvälistymisen haasteissa. Mitä kaikkia osapuolia kunnioittava yhteistyö vaatii? Liike-elämän kautta tapahtuva kulttuurien kohtaaminen ja kotikansainvälistyminen tarjoavat laaja-alaisen kentän työtehtäviä humanisteille. Aiheesta keskustelevat Suomalais-Venäläisen kauppakamarin toimitusjohtaja Jaana Rekolainen ja Pasi Ripatti, DB Scenkerin Suomen viestintäjohtaja.
Jaksossa käsitellään yhteistyötä Venäjän kanssa. Jakso on äänitetty ennen 24.2.2022 Venäjän hyökkäystä Ukrainaan.
Jakso 5/5: Huomispäivän humanisti
Humanistisilla aloilla puhaltavat muutosten tuulet. Humanisteille tyypillisiä ammattinimikkeitä jää pois ja uusia syntyy. Millaisissa tehtävissä huomispäivän humanisti työskentelee? Työelämän ja yliopistomaailman yhteistyö tukee koulutuksen kehittämistä. Ennakoiva reagointi on myös tulevaisuuden osaajien etu. Aiheesta keskustelevat asiantuntija Taina UkkolaKieliasiantuntijat ry:stä ja Jukka Mäkisalo, joka on Itä-Suomen yliopiston humanistisen osaston varajohtaja ja Humanistit uudistuvassa työelämässä -hankkeen ohjaaja.
Itä-Suomen yliopiston humanististen alojen mentorointiohjelma toteutettiin toista kertaa lukuvuonna 2021–2022. Ohjelmaan osallistui 18 mentoria ja 18 aktoria eli mentoroitavaa. Osallistujat kertoivat, että ohjelma muun muassa auttoi oman osaamisen sanoittamisessa, työelämään tutustumisessa ja palautteen antamisessa sekä vastaanottamisessa. Kokosimme osallistujien kokemuksia tähän juttuun.
Ohjelman päätöstapaamisen tunnelmia ja mentoroitavien kokemuksia
”Hedelmällisintä ohjelmassa oli avoin, luonteva keskustelu.”
”Työpaikalla varjostaminen oli antoisaa ja valotti erilaisten urapolkujen mahdollisuutta.”
”Jokaiselle tapaamiselle mentorin kanssa oli teema, joka oli päätetty ennakkoon tai muotoutui tapaamisen aikana.”
”Tärkeintä kannustus, sparraus. Myös oman osaamisen ja vahvuuksien kirkastaminen. Tuntemuksien (työnhausta, opiskelusta, tulevaisuudesta) purkaminen.”
”Uudet ajatukset ja ideat. Oman uran reflektointi. Oudot polut – uratie ei aina ole suora, vaan siinä on paljon sattumia ja tuuria mukana.”
Hanna Tammisto
”Mentorin kanssa työskentely oli todella positiivinen kokemus. Sain mentoriltani hyviä ideoita tulevan asiantuntijuuteni – mutta myös tähänastisen kokemukseni sanoittamiseen. Käsitykseni siitä, mitä haluan tulevalta työuraltani vahvistui yhteisten keskustelujen myötä. Minulla kävi vielä niin hyvä tuuri, että sain kivan työharjoittelupaikankin mentorini tuella.”
–mentoroitava Hanna Tammisto, taiteensosiologian ja kulttuurintutkimuksen maisteriopiskelija
Mentoreiden kokemuksia
Katja Sirvio
”Koin mentoroinnin erinomaisena menetelmänä tukea aktorin työelämään siirtymisvaihetta. Kävimme erittäin hedelmällisiä keskusteluja, jotka virisivät aktorin lähikokemuksista (menneistä tai tulevista). Samalla opin itse omista taidoistani ohjata keskustelua! Oli erittäin mielenkiintoista myös päästä reflektoimaan omaa työpolkuani ja jakaa kokemuksiani työelämästä aktorille.”
–mentori Katja Sirvio, Asiantuntijaosuuskunta Edu-O-Maticin puheenjohtaja
Christopher Rowley
”Mentorointiohjelma oli ainutlaatuinen tilaisuus haastaa omia ajatuksia ja olla mukana keskustelemassa tulevaisuuden työelämästä. Ohjelma oli hyvin suunniteltu ja mentoroitava äärimmäisen motivoitunut. Voin suositella ohjelmaa varauksetta, kiitos hienosta kokemuksesta!”
–mentori Christopher Rowley, asiantuntijana Sitrassa
Kirsi Rönnqvist
”Olisipa tällainen ohjelma ollut jo silloin, kun itse opiskelin ja pähkäilin tulevaa työuraani! Tämänkaltainen vastavuoroinen keskustelu työelämästä olisi ollut kullan arvoista.”
–mentori Kirsi Rönnqvist, informaatikko Savonia-ammattikorkeakoulun kirjasto- ja tietopalveluissa
Riikka Kaljunen
”Mentoriohjelmassa oli mielenkiintoista työskennellä opiskelijan urasuunnitelmien reflektoijana. Samalla sai näkemystä omaan uraan ja työnkuvaan. Nautin keskusteluhetkistä ja mentoriohjelma toimi myös ikkunana yliopiston opiskeluelämään ja opintosisältöihin tällä hetkellä.”
–mentori Riikka Kaljunen, opettaja ammattioppilaitos Riverian kasvatusalan tiimissä
Uula Neitola
”Uravaihtoehtojen pohtiminen, ammattiminän itsereflektointi, jo löydettyjen kykyjen kehittäminen. Kaikki nämä nousivat esiin mentoroinnissa, jonka aikana oli etuoikeus saada nähdä aktorin upea kehitys ja oman osaamisen ja tavoitteiden tunnistaminen. Itselleni ohjelma antoi mahdollisuuden kehittyä mentorina, jotta jatkossakin osaan rohkaista omien kokemusteni turvin hahmottamaan ammatti-identiteettejä ja vahvistamaan uskoa työelämässä pärjäämiseen tärkeässä opintojen ja työelämän nivelvaiheessa.”
–mentori Uula Neitola, viestinnän asiantuntija Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutit ry:ssä
Ripsa Kallinen
”Itä-Suomen yliopiston mentorointiohjelma oli todella opettavainen kokemus! Epäröin pitkään hankkeeseen osallistumista, koska en ollut varma, että olisiko näin vajaan 6 vuoden opetuskokemuksella tarpeeksi osaamista vinkkien ja ideoiden antamiseen. Onneksi kyselin asiasta lisää ja päätin sitten osallistua. Ei todellakaan kaduta!
Mentorointiparini kanssa meillä natsasi jo ensimmäisestä kerrasta lähtien ja Teams-tuokiot tuntuivat loppuvan ennen kuin ehtivät kunnolla alkaakaan. Paljon oli puhuttavaa, pohdittavaa ja prosessoitavaa. Suomen kielen opettajan ja vokokogin osaamisista ja mielenkiinnon kohteista löytyi niin paljon yhteistä, että päätimme jatkaa yhteydenpitoa hankkeen jälkeenkin ammatillisen yhteistyön merkeissä. Todennäköisesti meistä siis tullaan kuulemaan vielä joskus, jos/kun saamme projektimme valmiiksi. Kiitos paljon tästä kokemuksesta!”
–mentori Ripsa Kallinen, S2-kouluttaja, filosofian maisteri
Opinnäytte poiki harjoittelu- ja työpaikan
