Humanistit uudistuvassa työelämässä -hanke on päättynyt, mutta hankkeen aikana tuotetut sisällöt jäävät jatkossakin hyödynnettäväksi. Tähän julkaisuun on koottu aihealueittain tämän blogin sisältöjä tietopankiksi.
Blogitekstit, kuten haastattelut, vinkkaukset ja alumnitarinat, sisältävät arvokasta työelämätietoa ja vinkkejä erityisesti opiskelijoille, valmistuneille ja työelämän edustajille humanistien potentiaaliin perehtymiseksi. Sisällöt auttavat esimerkiksi harjoittelupaikan miettimisessä ja omien työelämävalmiuksien kehittämisessä. Tekstejä lukemalla ja reflektoimalla opiskelija saa myös sisältöä omaan portfolioon.
Humanistit työllistyvät moninaisiin tehtäviin erilaisille kentille. Esimerkit hahmottavat työllistymismahdollisuuksien monipuolisuutta ja miten ura voi lähteä käyntiin valmistumisen jälkeen.
Kaksi Itä-Suomen yliopistosta valmistunutta humanistia kertoi HUMUS-hankkeelle urapolkunsa. Miten Tero Koistisen polku johti kirjallisuuden opinnoista Suomen Filmikamarin toimitusjohtajaksi? Millaista reittiä Liisa Näpärä pääsi kulttuurintutkimuksen jatko-opinnoista Kansalliskirjaston tietoasiantuntijaksi?
Tero Koistinen, kuvaaja Riitta Käppi
Ajan hermolla edunvalvontaa ja tiedon jakamista – Filmikamarin toimitusjohtaja Tero Koistinen
Suomen Filmikamari ry:n toimitusjohtaja Tero Koistinen on valmistunut filosofian maisteriksi Joensuun yliopistosta vuonna 1997. Ura elokuva-alalla käynnistyi opiskeluaikana elokuvakoneenhoitajana Elokuvateatterikeskus Tapiossa.
– Kaikessa on kyse tuurista, mihin päin ura lähtee menemään, Tero summaa urapolkuaan.
Tero opiskeli kulttuurintutkimuksen koulutusohjelmassa muun muassa kirjallisuutta ja taiteensosiologiaa. Valmistuttuaan hän työskenteli yliopistossa assistenttina ja tutkijana ennen kuin sai projektipäällikön pestin Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun digitaalisen elokuvateatterikeskuksen kehittämishankkeessa.
– Otimme selvää, mitä elokuvateatterialalla tapahtuu. Kaikki elokuvat olivat vielä filmillä ja digitointia aloitettiin. Suomen elokuva-alan toimijat tulivat tutuiksi ja kansainväliset verkostoni alkoivat muodostua. Nykyiset työtehtäväni ovat tulleet sitä myötä.
Helsingissä toimivan elokuva-alan keskusjärjestö Filmikamarin toimitusjohtaja Tero on ollut vuodesta 2009.
– Ennen sitä olin elokuvateatteriliiton toiminnanjohtajana.
Työn sisältö
Toiminta kulttuurituotteiden liepeillä kiinnostaa Tero Koistista. Toimitusjohtajan työhön lukeutuu edunvalvontaa, alan kehitykseen vaikuttamista lobbaamalla ja jäsenten auttamista asioissa laidasta laitaan. – Koko ajan on pysyttävä perillä, mitä alalla ja yhteiskunnassa tapahtuu.
Teron työpäiviin lukeutuu muun muassa kokouksia erilaisissa hallituksissa ja EU:n kulttuuriasioita käsittelevän ministeriön jaostossa sekä kysymyksiin vastailua ja tiedonhankintaa. – Kysymyksiä tulee esimerkiksi järjestön jäseniltä, elokuvateattereista, levittäjiltä ja tiedotusvälineiltä. Kysytään vaikkapa piratismitilanteesta, jonkin elokuvan levittäjästä tai elokuvateattereiden määrästä ministeriötä varten.
Antoisinta työssä on, kun tietää auttaneensa ihmisiä ja kulttuurialaa.
– On järjestön pitkän työn tulosta, että viranomaiset ja tiedotusvälineet luottavat meihin ja pyytävät tietoa.
Tutkinnosta tärkeitä oppeja
Kulttuurintutkimuksen opinnoista on ollut työssä hyötyä. Teron mielestä tärkeintä, mitä humanistisista opinnoista voi saada, on oppia lukemaan, kirjoittamaan ja hankkimaan tietoa. Tärkeä oppi on esittää tietoa sen mukaan, millaiselle yleisölle se on tarkoitettu ja kulloinkin tarvittavalla tavalla, esimerkiksi tiedotteen tai raportin muodossa.
– Yhtä lailla on pystyttävä keskustelemaan ja viemään viestiä. Näitä taitoja tarvitaan missä tahansa asiantuntijatehtävässä. Kulttuurialan opinnoista saa myös ymmärrystä, miten maailma, yhteiskunta ja kulttuuriala toimivat.
Täydentäviä opintoja Tero ei ole tehnyt, sillä osaaminen täydentyy töissä. Hän vinkkaa, että tekijänoikeusjuridiikasta on hyvä olla perillä, jos vastaavat tehtävät kulttuurialalla ja järjestökentällä kiinnostavat. Monella järjestöjohtajalla onkin juristitausta.
– Olisi ollut hyötyä, jos olisin ymmärtänyt opiskella juridiikkaa. Kulttuurialalla tienataan tekijänoikeuksilla, joten niiden logiikka on tarpeen ymmärtää.
Verkostot ovat alalla tärkeitä, ja ne ovat muodostuneet Terollekäytännön töistä. Uraansa aloittelevalle humanistille hän mainitsee tärkeiksi esimerkiksi työharjoittelusta syntyvät verkostot. Teron uralla myös harrastuneisuudella on ollut merkitystä.
– Elokuvateatterissa työskentelemällä opin niin sanotusti puhumaan elokuvaa ja ymmärtämään liiketoiminnan logiikkaa.
Liisa Näpärä
Projektinhallintataitojen tärkeys – Kansalliskirjaston tietoasiantuntija Liisa Näpärä
Liisa Näpärä valmistui vuonna 2015 maisteriksi erikoistumisalanaan kulttuuriantropologia. Hän opiskeli monipuolisesti sivuaineita, kuten perinteentutkimusta, sosiologiaa ja johtamista.
– Valmistuttuani ajauduin vahingossa tekemään väitöskirjaa opettajien digiloikasta erityisesti alakoulussa, Liisa kertoo.
Liisa teki informaatiotutkimuksen opintoja Tampereen avoimessa yliopistossa ja Oulun yliopistossa samalla, kun viimeisteli väitöskirjaansa. Opinnot jäivät, sillä vuonna 2019 väitösviikolla Liisaa tuli vastaan unelmien työpaikka: suunnittelijan työ Kansalliskirjaston projektissa.
– Projekti liittyi tutkijoiden datapalveluiden kehittämiseen. Se mätsäsi kiinnostuksenkohteisiini, teknologiaan ja dataan.
Ennen tieteelliseen kulttuuriperintöorganisaatio Kansalliskirjastoon töihin pääsemistä Liisa oli kartuttanut työkokemusta maisteriopintojen työharjoittelusta Outokummun kirjastossa sekä siitä poikineista sijaisuuksista.
– Tein silpputyötä: välillä myös litteroin haastatteluja, tein projektiassistentin viestinnällistä hommaa ja apurahalla väitöskirjaa.
Tutkimus- ja hankekoordinaatiota
Projekti datapalveluista päättyi vuonna 2020, ja Liisa Näpärä pääsi Kansalliskirjastolle tietoasiantuntijan vakituiseen pestiin syksyllä 2021. Hän tekee tutkimus- ja hankekoordinaatiota sekä niiden kehittämistä. Työssä on viestintää, yhteistyötä tutkijoiden kanssa sekä sisäisten ja ulkoisten prosessien kehittämistä.
– Moni pääsee projektien kautta työpaikoille sisään. Olen onnellinen, että nyt ei tarvitse koko ajan hakea töitä. Kun näin hakuilmoituksen väitösviikollani, ajattelin, että tuo on unelmatyöni. Tämä osoittautuikin sellaiseksi: saan keskittyä kiinnostuksenkohteisiini ja oppia joka päivä uutta.
Tietoasiantuntijan työssä jokainen päivä on erilainen. On verkostoyhteydenottoja, yhteistyökumppaneiden sopimista tulevaan hankkeeseen, opastusta aineistoihin liittyen, suunnittelutyötä, kaavioiden tekemistä ja kokouksia. Liisalle antoisinta on mukava työyhteisö ja työn monipuolisuus. Kansalliskirjastossa kannustetaan myös itsensä kehittämiseen. Liisa onkin osallistunut konferensseihin ja koulutuksiin, viimeisimpänä projektinhallintaa käsittelevään.
Oman työn aikatauluttaminen on oleellisia
Maisteri- ja jatko-opinnoissa omaksutut projektinhallintataidot ja aikatauluttaminen ovat osoittautuneet työssä tarpeellisiksi.
– Humanistit työllistyvät usein projektipainotteisesti, joten on tärkeää osata pitää monia lankoja käsissään. Työssäni on hyötyä humanistien analyyttisyydestä, viestintätaidoista ja kokonaisuuksien hallinnasta.
Opintojen aikana uraa suunnitellessa Liisalle oli tärkeää, että tuleva työ on sellainen, josta innostuu.
– Ihannetilanne on mennä omia vahvuuksia kohti. Monesti on käytävä sivupoluilla ennen kuin löytää mitä haluaa. Itselleni se ei ollut selvää vielä opintojen aikana.
Tavoitteiden asettaminen on auttanut Liisaa varsinkin silloin kun tuntuu, että olisi helpompaa jättää jokin asia kesken.
– Päämäärän ei tarvitse olla iso, mutta on hyvä sanoittaa itselleen mitä haluaa.
Liisa kannustaa humanisteja tekemään monipuolisen tutkinnon ja käymään eri tiedekuntien kursseja.
– Jos jotain olisin tehnyt opintojeni aikana toisin, olisin mennyt enemmän juttelemaan ihmisten kanssa. Verkostoituminen ei tapahdu väkisin vaan luonnostaan.
Englannin kieltä ja kääntämistä opiskeleva Aleksi Nevalainen on päässyt opintojensa ohella tekemään aitoja toimeksiantoja Osuuskunta Monikielisten kautta.
HUMUS-hankkeen opiskelijatyöryhmän jäsen Tuuli Ahonen haastatteli Nevalaista selvittääkseen, millaisia kokemuksia hänellä on Osuuskunta Monikielisistä sekä hänen ensimmäisistä oman alan töistään.
Tie kääntämisen opintoihin
Opintojensa loppusuoralla oleva Aleksi Nevalainen on opiskellut pääaineenaan englannin kieltä ja kääntämistä ja sivuaineena muun muassa mediakulttuuria ja viestintää Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa. Opinnot toivat Polvijärven suunnalta kotoisin olevan Nevalaisen Joensuuhun jo lähes kymmenen vuotta sitten. Kiinnostus kieliin ja kääntämiseen kumpusi nuoruuden innosta lukemiseen ja videopeleihin. Lukion järjestämä vierailukäynti UEFissa ja keskusteleminen käännöstieteen opettajien ja opiskelijoiden kanssa lujittivat päätöstä lähteä opiskelemaan käännöstieteitä.
– Pääsin juttelemaan muutaman opettajan ja opiskelijan kanssa, ja he esittelivät meille tätä alaa. Päätin siinä vaiheessa, että minusta tulee kääntäjä. Ja niin minusta kai tulikin! Aleksi kertoo.
Aleksin opinnot ovat sujuneet pitkälti hänen odotuksiensa mukaisesti, mutta aikaa opintoihin on koronan ja terveydellisten syiden takia mennyt enemmän kuin hän odotti. Korona-aikana etäopinnot ovat tuoneet tullessaan vaateen itsenäisestä opiskeluotteesta, eikä opiskelijayhteisön tukea ole ollut samalla tavalla tarjolla kuin ennen. Terveydellisiin haasteisiin Aleksi on saanut tukea yliopistolta ja esimerkiksi lisäaikaa opintojensa suorittamiseen.
– Olen vaikeavammainen aikuinen, ja olen sen vuoksi pyörätuolissa – se luonnollisesti hankaloittaa fyysistä touhua ja työtä.
Osuuskunnasta tukea ja työmahdollisuuksia
Osuuskunta Monikieliset tuli Aleksi Nevalaiselle tutuksi, kun osuuskuntalaiset kävivät esittelemässä toimintaansa käännöskurssilla. Hän innostui heti ja näki liittymisen osuuskuntaan itsestään selvänä valintana.
– En oikeastaan nähnyt, enkä vieläkään näe, mitään syytä olla liittymättä.
Aleksi kuvailee Monikielisiä turvalliseksi työyhteisöksi, josta saa sekä tukea kääntämiseen että työmahdollisuuksia. Hänen mukaansa osuuskuntatoiminta on hyvä astumislauta kenelle tahansa, joka haluaa tehdä kääntämistä tai kielipalveluja ammatikseen. Osuuskunta tarjoaa jäsenilleen materiaaleja esimerkiksi laskutuksen hoitamiseen ja tarjouspyyntöjen laatimiseen.
Aleksi on ollut osuuskunnan jäsen jo usean vuoden ajan, mutta ensimmäisen toimeksiantonsa hän teki viime vuonna. Opettajan kanssa keskustelu johti hänen ensimmäiseen oman alan käännöstyöhönsä.
– Muistan, että stressasin siitä ihan liikaa. Kyseessä oli ihan ensimmäinen ammattikäännös, josta sai ihan oikeaa rahaa.
Kokemus on jäänyt Aleksilla vahvasti mieleen. Samaan aikaan se oli stressaavaa mutta myös hyvin jännittävää. Itse käännösprosessi sujui Aleksin mukaan hyvin eikä teksti ollut kovin haastava. Hankalin vaihe oli työn laskutusprosessi, jossa kokematon aloitteleva kääntäjä joutui vielä vähän hapuilemaan. Tässäkin suhteessa osuuskunnan jäsenyys Aleksin mielestä kannattaa, sillä laskutuksessa on apuna osuuskunnan talousvastaava ja palkanmaksun hoitaa osuuskunnan tilitoimisto.
– Koko tämä toimeksianto oli kyllä semmoinen ”straight into the deep end”-kokemus, joka jäi mieleen, Aleksi kertoo.
Osuuskunta Monikielisten maskotti on Vellamo-muurahaiskarhu
Osuuskunnasta kiinni työelämään
Aleksi Nevalaisen kokemukset Osuuskunta Monikielisissä toimimisesta ovat positiivisia. Hänen mukaansa resurssit, yhteisö ja avoimet kommunikaatiokanavat ovat äärettömän tärkeitä ja käteviä ammatillisissa ympäristöissä. Osuuskunnan hallituslaiset ovat tarjonneet viime aikoina koulutuksia jäsenistölleen heidän ammattitaitonsa ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi. Jos jotain Aleksi haluaisi vielä kehittää osuuskunnan toiminnassa, se olisi ajantasaisen ajatustenvaihdon mahdollistaminen esimerkiksi Slack-kanavan livechatin kautta.
– Mielestäni tällaisesta keskustelupaikasta voi saada aika paljon irti. Esimerkiksi ryhmäytyminen isompiin käännösprojekteihin tai vaikkapa käännösongelmien tai muuhun asiaan liittyvän tai liittymättömän keskustelu livenä olisi sekä kätevää että antoisaa.
Osuuskunnan kautta työskentely vastaa Aleksin mukaan pitkälti kääntämistä tai kielipalveluiden tarjoamista freelancerina. Hinnoittelu ja aikataulutus hoidetaan esimerkiksi toimeksiantajan kanssa suoraan, kuten freelancerit ja toiminimiyrittäjät tekevät. Aleksi pitää laskuttamista ja itsenäistä yritystoimintaa vielä heikkoutenaan, johon tukea saakin osuuskunnalta esimerkiksi siten, että raha-asiat hoidetaan heidän kauttaan. Toki myös yliopisto tarjoaa esimerkiksi opintoja yritystoimintaan liittyen.
Aleksi Nevalaisen mielestä osuuskuntatoiminta sopii kenelle tahansa. Osuuskunnan kautta voi saada aitoja käännös- ja muita kielipalvelutoimeksiantoja, joiden kautta pääsee kiinni työelämään. Tukena on alan opiskelijoiden ja alalta valmistuneiden yhteisö. Ja kuten Aleksi muistuttaa, osuuskunnan hallituslaisia voi aina käydä nykäisemässä hihasta ja kysymässä mieltä painavista asioista.
Teksti: Tuuli Ahonen, väitöskirjatutkija, HUMUS-opiskelijatyöryhmän jäsen, Osuuskunta Monikielisten kielipalvelukoordinaattori ja sihteeri
Itä-Suomen yliopiston yliopistosanaston mukaan amanuenssilla voidaan viitata kahteen eri asiaan:
Amanuenssi on laitoksen työntekijä, jonka toimenkuvaan kuuluu ensisijaisesti opintoneuvonta, mutta tehtävät vaihtelevat hallinnollisista ja atk-tehtävistä opetukseen.
tai
Amanuenssi on lääketieteen lisensiaatin tutkintoon kuuluvaa pakollista harjoittelua suorittava ja/tai kliinisten kurssien aikana sairaalassa harjoittelijana toimiva opiskelija. (Lähde: https://kamu.uef.fi/student-book/yliopistosanastoa/)
Tällä kertaa tarkastelemme ensimmäiseksi mainittua amanuenssia, tuota yliopistomaailman sekatyöläistä, jonka lähes jokainen opiskelija jossain opintojensa vaiheessa tapaa tilanteessa tai toisessa. Vaikka amanuenssit ovat läsnä opiskelijoiden opinnoissa, harva tarkemmin tietää, mitä amanuenssin työ oikeastaan on.
HUMUS-hankkeen opiskelijatyöryhmän jäsen Tuuli Ahonen haastatteli kahta filosofisen tiedekunnan amanuenssia selvittääkseen, mitä amanuenssit oikein tekevät ja minkälaisella taustalla amanuenssiksi voi päätyä.
Sähköpostihaastatteluun osallistuivat teologian osaston amanuenssi Maiju Parviainen ja Meri Kinnunen, joka työskentelee humanistisen osaston amanuenssina vastuualueinaan suomen kieli ja kulttuuritieteet.
Maiju Parviainen on filosofian maisteri, pääaineenaan sukupuolentutkimus ja sivuaineena sosiologia. Hän on toiminut ennen nykyistä työtehtäväänsä yliopistolla suunnittelijana, amanuenssina humanistisella osastolla, SCE-tohtoriohjelman koordinaattorina sekä nuoremman tutkijan tehtävässä. Hän päätyi amanuenssiksi alun perin, kun häntä pyydettiin sijaistamaan humanistisen osaston amanuenssia, joka jäi perhevapaalle. Siitä se ajatus sitten kuulemma lähti.
”Mikään tietty koulutus ei valmista amanuenssiksi, vaan työn oppii sitä tekemällä.”
Amanuenssi Maiju Parviainen
Meri Kinnunen on filosofian maisteri pääaineenaan kirjallisuus ja sivuaineena mediakulttuuri ja viestintä, sukupuolentutkimus ja perinteentutkimus. Hän on toiminut ennen amanuenssin työtä yliopistolla opintosihteerinä ja suunnittelijana. Hän on myös jatko-opiskelijana humanistisella osastolla. Amanuenssiksi hän päätyi omien sanojensa mukaan sattuman kautta. Taustalla olivat sekä yliopiston opintopalveluissa suoritetun harjoittelun kautta saatu kokemus että verkostot.
“Amanuenssin työ on kiireistä, mutta myös palkitsevaa ja mielenkiintoista. Opiskelijoiden kanssa on mukavaa tehdä töitä ja jokainen uusi humanistitutkinto lämmittää sydäntä.”
Amanuenssin työstä ei kummallakaan nykyisellä amanuenssilla ollut kovinkaan tarkkaa kuvaa ennen työn vastaanottamista. Tietoa oli lähinnä siitä, mitä opiskelijan näkökulmasta amanuenssin työstä oli saatu selville omien opiskelujen aikana. Amanuenssit antavat opintoneuvontaa ja avustavat opiskelijoita kaikissa heidän ongelmissaan mahdollisuuksiensa mukaan.
Amanuenssi Meri Kinnunen
Merin mukaan amanuenssin työhön kuuluu kuitenkin paljon sellaista, mitä opiskelijat eivät näe. Tällaisia tehtäviä ovat esimerkiksi opetussuunnitelma- ja opetusohjelmatyö henkilökunnan kanssa, verkkosivujen päivitys, opinto-oppaiden laatiminen sekä monipuoliset viestinnän tehtävät opiskelijoiden, opettajien ja yliopiston ulkopuolisten yhteistyökumppaneiden, kuten harjoittelupaikkojen tarjoajien, kanssa.
Maiju kuvailee amanuenssin työtä mielenkiintoiseksi ja monipuoliseksi asiantuntijatyöksi. Jokaiseen viikkoon ja päivään mahtuu opiskelijoiden kohtaamista ja neuvontaa, hallinnollisia työtehtäviä (kuten opetussuunnitelmatyötä), viestintää opiskelijoiden ja henkilökunnan kanssa sekä erilaisia valmistelu-, suunnittelu- ja kehittämistehtäviä. Työtehtävät ovat monipuolisia ja vaihtelevat osaston ja laitoksen mukaan.
Merin mukaan amanuenssin työ sopii oikein hyvin generalisti-humanisteille sekä kaikille niille, jotka pitävät vaihtelevasta työstä ja ongelmanratkaisusta. Molemmat ovat saaneet opintojensa aikana tärkeitä taitoja, joita he ovat päässeet käyttämään nykyisissä työtehtävissään. Koska Maiju työskentelee tällä hetkellä teologian amanuenssina, hän ei pääse työssään hyödyntämään koulutuksensa sisällöllistä osaamista, mutta muita taitoja kylläkin. Näitä ovat esimerkiksi taito etsiä ja omaksua uutta tietoa sekä itseohjautuvuus.
Meri lisää opinnoissa saatujen taitojen listaan taidon tehdä montaa asiaa yhtä aikaa sekä laajojen kokonaisuuksien yhtäaikaisen hahmottamisen. Hän myös huomauttaa, että humanistien kieli- ja viestintätaidot ovat usein hyvät ja niistä on myös amanuenssin työssä suuresti hyötyä. Molemmat korostavat hyvien organisointitaitojen tärkeyttä sekä hyviä sosiaalisia taitoja.
– Myös koulutusalojen tuntemus on tärkeää, ja kukapa humanistisella osastolla olisikaan parempi asiantuntija kuin humanisti itse, Meri ynnää.
Teksti: Tuuli Ahonen, väitöskirjatutkija, HUMUS-opiskelijatyöryhmän jäsen
Kuvat: Maiju Parviaisen ja Meri Kinnusen kotialbumit