Kategoria: Yhteistyökumppaneilta

Julkaistu

”Olen freelancer.” Mutta mitä se oikeasti tarkoittaa?

Tämän jutun ovat kirjoittaneet HUMUS-hankkeen yhteistyökumppanit.

Freelance-työstä puhutaan paljon. Monelle kielen tai kulttuurin asiantuntijalle se onkin houkutteleva työskentelytapa. Mitä kaikkea freelancerius oikein mahdollistaa? Entä mihin se ei taivu? Tässä tekstissä autamme sinua navigoimaan freelance-työn viidakossa.

Freelance-työtä markkinoidaan yleensä joustavuudella, ja sitä se totisesti on. Joustavuus näkyy jo siinä, ettei työmuodolle ole yhtä selkeää määritelmää. Freelance-työ muuntuu ja taipuu työn toteuttamisen tarpeiden mukaisesti, ja voi tilanteesta riippuen asettaa työtä tekevän hyvin vaihtelevaan asemaan työelämässä.

Kieli- ja kulttuurialoilla on jo pitkään tehty työtä hyvin epätyypillisissä muodoissa. Jos olet suuntaamassa näille aloille, on hyvin todennäköistä, että kohtaat freelance-työtä. Sen joustavuus voi samanaikaisesti olla sekä uraa helpottava että hankaloittava tekijä.

Palkansaaja, yrittäjä – vai molemmat ja ei kumpikaan?

Freelancerina voit olla tilanteesta riippuen työntekijän tai yrittäjän asemassa, palkkaa tai työkorvausta saaden, määräaikaisella työsopimuksella tai keikkatyötä tehden, tai useita eri työmuotoja yhdistellen (ks. tarkemmin freelance-työn luonteesta). Kuulostaako sekavalta? Sitä se voi ollakin.

Oleellista freelance-työssä on, ettet ole sidottu (yhteen) työn tarjoajaan, omasta ja/tai työn tarjoajan halusta. Freelancerius voi siis olla kaikkea muuta paitsi perinteinen kokoaikainen ja vakituinen työsuhde.

Freelance-työn monet kasvot

Alla olevien esimerkkien kautta saat käsityksen, miltä freelance-työ käytännössä voi näyttää oman ajankäytön, tulojesi tai työttömyysturvan kannalta.

Tapaus 1: Museo-opas

Työskentelet useassa museossa oppaana. Olet määräaikaisissa työsuhteissa niin sanotulla vaihtelevan työajan sopimuksella. Työaikasi vaihtelee siis viikoittain työnantajan tarpeen mukaan. Eräissä museoissa työajaksesi on määritelty 10-30 tuntia viikossa, mutta toisissa museoissa työtuntien määrälle ei ole määritelty minimimäärää.

Olet työsuhteinen freelancer, joka saa palkkaa tehtyjen työtuntien mukaisesti. Työsopimuksessa voidaan sopia vaihtelevasta työajasta. Kyseessä on äärimmäisen joustava työaikajärjestely, jossa työntekijän työaika voi vaihdella sovitun vähimmäis- ja enimmäismäärän välillä. Kun työn vähimmäismääräksi on sovittu nolla tuntia viikon tai pidemmän tarkastelujakson aikana, puhutaan ns. nollatuntisopimuksista.

Järjestely saattaa sopia sinulle sulavasti, kun olet esimerkiksi opiskelija ja haluat tehdä töitä osa-aikaisesti, tai kun et halua sitoutua yhteen työsuhteeseen tarjottuja työtunteja enempää.

Joustavuuden kääntöpuoli on, että työnantajalla ei ole velvollisuutta tarjota työsopimuksessa määriteltyjä työtunteja enempää työtä. Nollatuntisopimuksella työ voi käytännössä loppua kuin seinään. Huomionarvoista on, että työntekijän tulee vastaanottaa tarjotut tunnit, jos ei halua karenssia mahdolliseen työttömyysturvaan. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan kerryttäminen voi olla haastavaa, jos työajat ovat kovin vaihtelevat ja ennakoimattomat. Tämän takia on tärkeää pitää kirjaa tehdyistä työtunneista.

Tapaus 2: Kirjallisuuden moniosaaja

Työskentelet usealle eri työnantajalle projektiluonteisesti. Sinulla on samaan aikaan sekä määräaikainen työsuhde kansalaisopiston kurssiopettajana että laskutat tekemiäsi kirjoitusprojekteja työosuuskunnan kautta. Ajoittain haet myös apurahoja kattaakseesi omaa kirjallista työskentelyäsi. Työaikasi vaihtelee viikoittain ja kuukausittain. Työ tehdään verokortilla.

Olet työsuhteinen freelancer. Työnantajasi tarjoaa kausiluonteista osa-aikaista työtä, josta neuvotellaan aina puolivuosittain. Tästä työstä saat palkkaa tehtyjen työtuntien perusteella. Muut työprojektisi riippuvat omasta aktiivisuudestasi ja työn tilaajan tarpeesta. Kuulut työosuuskuntaan, jonka kautta laskutat osan työstäsi. Näin ollen kerrytät työssäoloehtoa sekä palkkatyöstä että muista projekteistasi. Huomioithan, että mahdollisen apurahan saajana et ole työsuhteessa apurahan myöntäjään, eikä sinulle kuulu työsuhteen etuja tai velvollisuuksia. Apurahasta ei makseta työeläke- tai muita työnantajamaksuja. Apuraha ei myöskään kerrytä ansiosidonnaista työttömyysturvaa.

Tapaus 3: Kieliasiantuntija
Saat työtarjouksen kääntää ja oikolukea yrityksen verkkosivut. Sinulla ei ole toiminimeä, jonka kautta laskuttaisit. Työn tarjoaja sanoo, että voit tehdä työn verokortilla. Teet myös tulkkauksia alan yritykselle, johon et ole työsuhteessa. Kummassakaan työssä sinulla ei ole ole kiinteitä työtunteja vaan määrittelet itse milloin ja missä teet töitä.

Olet toimeksiantosuhteessa ja saat työkorvausta. Vaikka yksittäisen työn tai projektin voi työn tarjoajan mukaan tehdä verokortilla, ei se vielä kerro sinun ja työn tarjoajan välisestä suhteesta mitään. Tämä tarkoittaa vain sitä, että sinulle maksetusta työkorvauksesta peritään ennakonpidätys verokortissa olevan prosentin mukaan. Työn tarjoajalla ei myöskään ole velvollisuuksia hoitaa työeläke- tai muita työnantajan maksuja. Koska et ole työsuhteessa työn tarjoajaan, sinulle ei myöskään kerry työstä eläkettä tai vuosilomaa. On hyvä kuitenkin huomata, että vaikka sinulla ei ole yritystä, saattaa sinulle silti tulla yrittäjän velvollisuuksia, jos tietyt ehdot täyttyvät.

Kysyvä ei tieltä eksy

Freelancerin aseman määritteleminen on useasti moniselitteinen, ja siihen vaikuttaa moni seikka. Siksi tapaukset selvitetään aina tapauskohtaisesti ja kokonaisharkintaa käyttäen. Tärkein ohjeemme onkin se, että käänny aina epäselvissä asioissa oman ammattiliittosi puoleen. Asiantuntevat juristit ovat olemassa juuri tällaisia tilanteita varten. Keräsimme myös avuksesi eri lähteitä, joista voit lukea lisää freelance-työstä.

Vilja Byström, yhteisösuunnittelija, Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry
Heta Hedman, järjestökoordinaattori, Museoalan ammattiliitto MAL ry
Taina Ukkola, asiantuntija, Kieliasiantuntijat ry

Kirjoittajat edustavat kieli- ja kulttuurialojen ammattijärjestöjä. Meihin voit kuulua niin opiskelijana, freelancerina kuin päätoimisena palkansaajana tai yrittäjänä. Löydä oma ammattijärjestösi ja liity!

Lisätietoa freelance-työstä:

Julkaistu

Työelämäyhteistyö vahvistaa humanistin itsetuntoa ja korkeakoulun erityisosaamista

Miksi työelämäyhteistyöhön panostaminen on tärkeää humanistisilla aloilla? Museoalan ammattiliitto MAL:n järjestökoordinaattori Heta Hedman pohtii aihetta vierasblogissa.

Kuvassa Museoalan ammattiliitto MAL:n järjestökoordinaattori Heta Hedman.
”Työelämäyhteistyö avaa oppilaitoksille uusia ovia”, kirjoittaa Heta Hedman.

Kohtaan työssäni usein opiskelijoita ja vastavalmistuneita, joita mietityttää tuleva työelämä. Siirtyminen opiskelijasta työuralle saattaa tuntua hypyltä tuntemattomaan. Mistä humanisti voi löytää työtä? Millä aloilla humanistista osaamista voi hyödyntää?

Hämmennys voi ymmärrettävästi johtua muuttuvan elämäntilanteen aiheuttamasta epävarmuudesta. Joskus huoli kuitenkin näyttää kumpuavan siitä, ettei vastavalmistuneelle humanistille ole opintojen aikana yksinkertaisesti annettu tarpeeksi tietoa työelämän monista mahdollisuuksista, puhumattakaan hänen innostamisestaan osaamisensa soveltamiseen.

Korkeakoulu, innosta humanistia työelämään!

Osaamista humanisteilla on, siitä ei ole epäilystäkään. Erityisesti muuttuvassa ja vauhdilla digitalisoituvassa työelämässä juuri humanistien osaaminen näyttää pitävän pintansa. Humanistisesta oppiaineesta valmistuneiden osaaminen laaja-alaisuudessaan ja monipuolisuudessaan on valtti joustavuutta ihannoivassa työelämässä ja vastaa hyvin työelämän osaamistarpeisiin. Näin totesi Kansallinen koulutuksen arviointikeskus KARVI, joka julkaisi alkuvuodesta 2020 arviointinsa humanistisesta koulutusalasta.

Näyttää kuitenkin siltä, ettei tämä viesti välity aina opiskelijoille. Arvioinnissa todetaan nimittäin myös, että humanistisen osaamisen merkityksellisyydestä huolimatta juuri työelämärelevanssin huomioiminen opintojen suunnittelussa ja opiskelijoiden ohjauksessa vaatisi vielä työtä. Erityisesti harjoittelumahdollisuuksien lisääminen, työelämätaitojen kehittäminen sekä osaamisen sanoittamisen harjoitteleminen nostettiin tärkeiksi kehityskohteiksi.

Kysynkin nyt teiltä, korkeakoulujen edustajat ja henkilökunta: mitä teillä tehdään humanistiopiskelijoiden työelämätaitojen ja -yhteyksien edistämiseksi?

Korkeakoulut ovatkin ottaneet härkää sarvista entistä tiukemmin kiinni. Viime vuosina opetussuunnitelmia on uudistettu työelämälähtöisemmiksi, ja korkeakoulujen hankkeet, kuten TYYLI-hanke sekä HUMUS-hanke ovat vieneet korkeakoulujen työelämäyhteistyötä eteenpäin tavoilla, joista olisin omina opiskeluaikoina vain uskaltanut haaveilla. Esimerkiksi Itä-Suomen yliopiston humanistinen osasto on HUMUS-hankkeen aloitteesta ryhtynyt alueellisen työelämäyhteistyön kehittämiseen seitsemän työelämäkumppanin kanssa kuluvan lukuvuoden aikana.

Vierailin itse vuoden 2020 alussa Tampereen yliopiston historian opiskelijoiden työelämäkurssilla kertomassa museoalasta. Ensimmäistä kertaa järjestettävän kurssin aikana opiskelijat perehtyivät historiasta valmistuneiden ja työelämässä olevien ammattilaisten johdolla moniin (myös ei niin perinteisiin humanistien) työllistymisaloihin ja tehtäviin niin luovasta taloudesta kunta-alaan ja kaupalliseen alaan.

Kiitos siis korkeakouluille ja oppiaineille, jotka ovat omalla toiminnallaan edistäneet humanistien työelämätaitoja! Näitä onnistumisia ja kokeiluja riittää inspiraatioksi muille työelämäyhteistyön muotoja pohtiville. Suosittelenkin lämpimästi tuomaan työelämäyhteistyötä tiiviimmin opetukseen; myös hyvin matalan kynnyksen työelämävierailut voivat olla opiskelijalle tärkeitä innoittajia omalle uralle.

Työelämäyhteistyö vahvistaa kuvaa humanistin erityisosaamisesta

Humanistin erityisen osaamisen esiin tuominen ja sanoittaminen käytännön työelämäyhteistyön kautta on tärkeää ensinnäkin humanistien erityisosaamisen korostamiseksi. Olen joskus kuullut epäilyjä siitä, että työelämäyhteistyön lisääminen vie huomiota pois ydinosaamisesta ja -opetuksesta. Itse koen asian toisin; työelämäyhteistyö on nimenomaan tapa korostaa humanistien osaamisen erityislaatuisuutta.

Aika harvoin humanisti nimittäin työskentelee pelkästään kanssahumanistien ympäröimänä organisaatiossa, jossa työn tekemistä ohjaavat humanisteille tyypillinen kokonaiskuvien hallinta, kriittinen ajattelukyky tai kielen ja käsitteiden analyyttinen tarkastelutapa. Korkeakoulussa nämä ominaisuudet saattavat näyttäytyä opiskelijalle lähes itsestäänselvyytenä, kun opiskeluyhteisö koostuu samoin reunaehdoin ajattelevista.

Työelämässä työyhteisöt koostuvat kuitenkin moniammatillisista tiimeistä, joissa jokaisen osaaminen rikastaa organisaatiota kokonaisuudessaan. Siksi humanistin osaamisen sanoittaminen on tärkeää jo opintojen alkuvaiheessa, jotta humanisti osaa kertoa osaamisestaan työmarkkinoilla.

Työelämätaitojen harjoittelu on keino saada opiskelija arvostamaan osaamistaan sekä ymmärtämään, miksi se on erottautumistekijä työmarkkinoilla.

Samalla työelämäyhteistyö valmentaa opiskelijaa ymmärtämään, miten osaamista voi soveltaa erilaisilla aloilla. Liian harvoin humanistit varsinkin uransa alkuvaiheissa uskaltavat suunnata vähemmän tyypillisille aloille, joissa humanistin osaaminen voisi kuitenkin loistaa.

Oppiaineiden ja korkeakoulujen erityisosaaminen esiin työelämäyhteistyöllä

Opiskelijan tukemisen lisäksi työelämäyhteistyö avaa oppilaitoksille uusia ovia.

Tämän hetken työelämää leimaa jatkuva muutos: toimintaympäristöt muuttuvat, yhteiskunnan ja kuluttajien laatuvaatimukset ovat yhä korkeampia, organisaatiot pyrkivät olemaan yhä ketterämpiä ja niillä on jatkuva tarve uusiutua. Oppilaitosten on syytä olla perillä työelämää ja yhteiskuntaa muovaavista kehityskuluista, jotka pitkässä juoksussa vaikuttavat myös korkeakouluihin. Opintoihin sisään leivottu työelämäyhteistyö mahdollistaa jatkuvan dialogin suoraan työelämää edustavien tahojen kanssa niistä lähtökohdista käsin, jotka ovat oppiaineille tärkeitä.

Työelämäyhteistyö on myös oiva mahdollisuus kehittää korkeakoulujen kaipaamaa alumniverkostoa. Yhteistyö on orgaaninen tapa pitää alumneja mukana yliopiston toiminnassa sekä kerätä tietoa alumnien sijoittumisesta työelämään.

Nyt ja varsinkin tulevaisuudessa korkeakoulujen profiloitumisen merkitys kasvaa entisestään. Työelämäyhteistyöllä korkeakoulut voivat profiloitua paikallisesti ja alakohtaisesti erilaisiin yhteistyömuotoihin ja -tahoihin. Onko paikkakunnallanne merkittävää yritystoimintaa? Toimiiko kunnassanne tärkeä kulttuuriorganisaatio tai työllistääkö turismi paikallisia? Voisiko näillä olla jotakin annettavaa humanistisille oppiaineille – ja toisin päin?

Kannustankin korkeakouluja ja erityisesti humanistisia oppiaineita työelämäyhteistyön kehittämiseen. Yhteistyö on hieno mahdollisuus kirkastaa korkeakoulun, tiedekunnan ja oppiaineiden erityisosaamista sekä korkeakoulun paikallista merkitystä ja alueellisia verkostoja. Samalla koulutetaan innostuneita humanisteja, joilla on vahva side opinahjoonsa – myös valmistuttuaan.

Heta Hedman
järjestökoordinaattori
Museoalan ammattiliitto MAL

Julkaistu

Käytä hetki verkostoitumisen oivaltamiselle ja huomaat tekeväsi sitä jo paljon

Verkostoituminen on työelämässä tärkeää, mutta kuinka päästä siinä alkuun? Vierasblogissa Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU:n yhteisösuunnittelija Vilja Byström kertoo omat vinkkinsä verkostoitumiseen.

TAKU:n yhteisösuunnittelija Vilja Byström
TAKU:n yhteisösuunnittelija Vilja Byströmin mukaan opiskeluaikoina luodut verkostot ovat hyvä ponnahduslauta tulevaisuuteen. Kuva: Kerttu Penttilä.

Luontevat kohtaamiset kasvattavat verkostoasi kuin itsestään

Viimeisen kuuden vuoden aikana taide- ja kulttuurialan korkeakouluopiskelijoiden kanssa työskennellessäni olen huomannut, että pelkkä ajatuskin verkostoitumisen aloittamisesta saattaa tuntua epämukavalta. Kenties yksi syy on sanan vahva ja tavoitteellinen kaiku. Opiskelijat kyllä tiedostavat, että oman verkoston kasvattamisesta voisi olla hyötyä, mutta määrätietoinen aloittaminen on hankalaa. Mistä uusien kontaktien kartoittamisessa oikeastaan on kyse ja miten siinä lähdetään liikkeelle?

Unohda vaatimattomuus ja valjasta mieli uusiin kohtaamisiin

Verkostoituminen on ihmisten välistä yhteistyötä ja toistuva kohtaamisten prosessi. Sen motiivit muuttuvat hiukan siirryttäessä opiskeluajasta valmistumisen jälkeiseen elämänvaiheeseen. Opiskelijalle yksi verkostoitumisen päämääristä on useimmiten harjoittelupaikan löytäminen tai ensimmäisen työtilaisuuden saaminen.

Entä, jos ajatus verkostoitumisesta saa aikaan kuivan kurkun ja kulmien kurtistelua? Tärkeä muistisääntö on, että verkostoitumisessa ei ole aikarajaa ja tavoitteetkin saa määritellä itse. Uusien ihmisten tapaamiseen ja mielenkiintoisen vuorovaikutuksen syntymiseen kannattaa suhtautua lempeästi. Takaan, että tämän oivaltaminen jo opiskeluaikana auttaa hyvin alkuun.

Valmistuneen ja työelämässä jonkin aikaa toimineen tähtäimessä saattaa uuden työn löytämisen ohella olla osaamisen päivittäminen, oman työn johtaminen tai ammatillisten kontaktien kasvattaminen ihan muuten vain. Tällöin on aika valjastaa verkostot käyttöön!

Muista verkostojen molemminpuolinen vaikuttavuus

Mieti, mitä kaikkea sinulta jäisi kokematta ja millaisia mahdollisuuksia voisi lipua ohi, jos et tutustuisi uusiin ihmisiin? Vaikka kohtaamiset eivät heti ensi hetkestä johda mihinkään konkreettiseen, ne voivat olla myöhemmin hyödyksi. Usein opiskeluaikoina solmitut kontaktit ovatkin kaiken alku ja hyvä ponnahduslauta tulevaisuuteen. On arvokasta tuntea ihmisiä, joiden kanssa jaat yhteiset intressit, mutta myös niitä, kenen työtä ihailet tai joilta haluaisit oppia uutta.

Ensimmäinen, oma ammatillinen verkostoni on muodostunut Tampereen ammattikorkeakoulussa suorittaessani medianomin tutkintoa. Nämä 15 vuoden takaiset kontaktit ovat edelleen käytössä, vaikka en työskentelekään elokuva- tai tv-tuotantojen parissa. Samoin ensimmäisen maisteriohjelmani, Sibelius-Akatemian taidehallinnon kansainvälisen opiskelijaryhmän, messenger raikuu säännöllisesti, vaikka opintojen aloituksesta on jo yli seitsemän vuotta. Jaamme toisille tietoa pinnan alla kuplivista työmahdollisuuksia, kysymme neuvoa haastaviin tilanteisiin, pyydämme toisiamme asiantuntijoiksi omiin tilaisuuksiimme, keskustelemme yleisesti taide- ja kulttuurialan muutoksista, reiluista palkoista ja työehdoista. Se, että saa vertaisiltaan perspektiiviä omaan tekemiseen, on hyvin arvokasta.

Koin myös hiljattain päättyneen kahden vuoden opintovapaani erittäin hedelmällisenä aikana verkostoitumisen kannalta. Pääsin toden teolla tapaamaan uusia ihmisiä, kun suoritin keväällä kaksi työharjoittelua, ensimmäisen Venäjällä pietarilaisessa taidehallissa ja toisen Tanssin tiedotuskeskuksessa Helsingissä. En vielä täysin tiedä, mihin nämä verkostot johtavat tulevaisuudessa, mutta pyrin pitämään yhteyttä yllä etenkin lähimpiin työkavereihin vähintään sosiaalisen median kautta.

Myös työpaikkani Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKUssa tarjoaa mainion alustan verkostoitumiselle. Kun järjestämme koulutuksen, jää minulla yhteys sekä kouluttajaan, tapahtumapaikkaan että osallistujiin. Heidän kauttaan verkostolonkerot ulottuvat taas yhden askeleen eteenpäin.

Kuvassa Vilja Byström ja kolme muuta naista pöydän ääressä, kahvikupit edessään.
Vilja Byström verkostoitumassa Berliinissä MitOst e.V.:n järjestämässä International Winter School for MA and PhD students in Arts and Cultural Management, ”Brokering Intercultural Exchange within Societies“ -tilaisuudessa.

Paina kohtaamiset mieleesi ja kokoa kartta omista yhteyksistäsi

Verkostoituja on myös yhdistäjä. Olen itse kokenut antoisana sen, että saan pyyteettömästi auttaa muita löytämään mahdollisuuksia ja laajentamaan verkostojaan omien kontaktieni kautta. Se tunne, kun saa yhdistettyä kaksi tahoa, joiden välille syntyy uutta keskustelua, ja jotka kenties tekevät tulevaisuudessa yhteistyötä keskenään, on mahtavaa!

Haluan rohkaista opiskelijoita verkostoitumiseen ja vinkkini ensiaskeleiksi ovat:

  1. Kuuntele ja osallistu keskusteluun
  2. Ole valpas – seuraa alkuun ainakin oman opiskelualasi tapahtumia ja ilmiöitä
  3. Ota rohkeasti yhteyttä ihmisiin ja sovi tapaamisia

Alkuun pääsee myös luonnostelemalla omat olemassa olevat verkostot yksiin kansiin. Aivan kuten oman ”Master-CV”:n, eli  karsimattoman CV:n, opiskelija voi luoda tiedoston, jossa on listattuna kaikki harrastukset, työharjoittelut, vapaaehtoisprojektit ja työpaikat. Kun omaa karttaa kasaa jo opiskeluvaiheessa, on verkostojen ylläpitäminen ja havainnointi myöhemmin helpompaa. Liikkeelle pääsee listaamalla, keitä olet tavannut, missä yhteydessä ja mistä aiheesta keskustelitte. Tämän pohjalta voi vuosien jälkeen ottaa yhteyttä sopivaan henkilöön, kun itse muistat missä ensikohtaamisenne tapahtui ja mihin keskusteluihin voit viitata.

Sosiaalisen median kautta tapahtuva verkostoituminen on kevyttä ja helppoa, mutta myös livekohtaamisia kannattaa pitää arvossaan. Verkostoituminen ei ole pelkkää pahvisten käyntikorttien vaihtamista tai kontaktien lisäämistä LinkedInissä. Se on keskustelua, sitä että kuuntelee kiinnostuneena, mitä toinen tekee, nappaa sieltä ajatuksia omaan tekemiseensä ja tavoitteiden kirkastamiseen. Kontaktien luomiseen kannattaa satsata aikaa, joka tapauksessa sen tuottamat tai siltä toivomasi tulokset määrittelet kuitenkin sinä itse. Oivalla omat verkostosi kohtaamisten kautta ja ole avoin uusille ideoille!

 

Vilja Byström
Yhteisösuunnittelija
Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU

Julkaistu

Työnantaja, tiesitkö että humanistit ovat työelämän ässiä?

Vierasblogissa Kieliasiantuntijat ry:n, TAKU ry:n ja MAL ry:n edustajat rohkaisevat työnantajia tutustumaan humanistiseen alaan.

Mistä yritykselle monitaitoinen ja tuottava työntekijä? Sitä varmasti monesti pohditaan, kun rekrytointi on ajankohtaista. Hyviä hakijoita löytyy aina, mutta liian monesti humanistit jäävät huomiotta.

Humanistinen osaaminen on laaja-alaista. Pääaineen tuoman substanssiosaamisen lisäksi humanistien ydintaitoja ovat analyyttisyys, laajojen kokonaisuuksien hallinta, kriittisyys ja tiedonhaku.

Osaamisensa pohjalta humanisti on suorastaan ihannetyöntekijä! Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi totesi kuluvana vuonna ilmestyneessä koulutusala-arvioinnissa, että humanistinen koulutus tuottaa runsaasti nykypäivän työelämässä tarvittavia taitoja. Karvin mukaan humanistien monipuolinen osaaminen mahdollistaa työnantajien janoamaa joustavuutta alati muuttuvassa maailmassa. Sen vuoksi on huolestuttavaa, että humanistien ammattitaito on edelleen huonosti tunnettua. Juuri tätä laajaa osaamista monien humanistien on vaikea sanoittaa työnhakutilanteessa, eikä työnantajallakaan ole usein riittävää tietoutta, että osaisi kysyä oikeita kysymyksiä.

Ihmistieteistä valmistunut asiantuntija olisi kuitenkin monelle yritykselle kilpailuvaltti ja humanistit ovat kautta aikojen olleet mestareita ratkomaan käytännön ongelmia. Haastammekin työnantajat pohtimaan hieman pintaa syvemmältä, mitä osaamista toimialanne tarvitsee nyt, ja erityisesti tulevaisuudessa?

Menestyvien tuotteiden ja palveluiden keskiössä on useimmiten ihmisymmärrys, jossa humanisti on ylivertainen. Monilla aloilla on kasvava tarve raivata tilaa työntekijöille, jotka toimisivat palveluiden suunnitteluprosessissa tulkkina tuotekehittelijän ja loppukäyttäjän välillä. Samoin ihmisymmärrys on keskeistä johtajuudessa; uusi johtamisen kulttuuri arvostaa hierarkioiden ja auktoriteetin sijaan tunnejohtamista ja vuorovaikutussuhteiden syvää ymmärrystä. Johtaja johtaa ihmisiä, ei asioita. Humanisteille ei tarvitse varta vasten tuottaa uusia työpaikkoja, koska ne ovat jo olemassa.

Rohkaisemme yrityksiä kääntymään korkeakoulujen puoleen, jos haussa on analyyttinen ja isot kokonaisuudet hahmottava tekijä. Tarjoamalla harjoittelumahdollisuuden tai tilaamalla gradun humanistiopiskelijalta yritys valjastaa vielä alikäytetyn potentiaalin ja parhaassa tapauksessa luoda työpaikan vastavalmistuneelle.

Yritys saa joukkoonsa nohevan moniosaajan kun rekrytoi humanistin. Kannustamme yrityksiä ja työnantajia tutustumaan rohkeasti humanistiseen alaan, ottamaan humanistit mukaan päätöksentekijöiden pöytään ja osallistamaan heidät ratkomaan yritysten haasteita. Onnistuneet rekrytointikokemukset kannattaa myös jakaa omissa verkostoissa. Oliko palkkaamasi humanisti kultakimpale yrityksellesi? Laita hyvät kokemukset kiertoon!

Vilja Byström, Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU
Heta Hedman, Museoalan ammattiliitto MAL
Taina Ukkola, Kieliasiantuntijat