Itä-Suomen yliopiston humanististen alojen mentorointiohjelma toteutettiin toista kertaa lukuvuonna 2021–2022. Ohjelmaan osallistui 18 mentoria ja 18 aktoria eli mentoroitavaa. Osallistujat kertoivat, että ohjelma muun muassa auttoi oman osaamisen sanoittamisessa, työelämään tutustumisessa ja palautteen antamisessa sekä vastaanottamisessa. Kokosimme osallistujien kokemuksia tähän juttuun.
Ohjelman päätöstapaamisen tunnelmia ja mentoroitavien kokemuksia
”Hedelmällisintä ohjelmassa oli avoin, luonteva keskustelu.”
”Työpaikalla varjostaminen oli antoisaa ja valotti erilaisten urapolkujen mahdollisuutta.”
”Jokaiselle tapaamiselle mentorin kanssa oli teema, joka oli päätetty ennakkoon tai muotoutui tapaamisen aikana.”
”Tärkeintä kannustus, sparraus. Myös oman osaamisen ja vahvuuksien kirkastaminen. Tuntemuksien (työnhausta, opiskelusta, tulevaisuudesta) purkaminen.”
”Uudet ajatukset ja ideat. Oman uran reflektointi. Oudot polut – uratie ei aina ole suora, vaan siinä on paljon sattumia ja tuuria mukana.”
Hanna Tammisto
”Mentorin kanssa työskentely oli todella positiivinen kokemus. Sain mentoriltani hyviä ideoita tulevan asiantuntijuuteni – mutta myös tähänastisen kokemukseni sanoittamiseen. Käsitykseni siitä, mitä haluan tulevalta työuraltani vahvistui yhteisten keskustelujen myötä. Minulla kävi vielä niin hyvä tuuri, että sain kivan työharjoittelupaikankin mentorini tuella.”
–mentoroitava Hanna Tammisto, taiteensosiologian ja kulttuurintutkimuksen maisteriopiskelija
Mentoreiden kokemuksia
Katja Sirvio
”Koin mentoroinnin erinomaisena menetelmänä tukea aktorin työelämään siirtymisvaihetta. Kävimme erittäin hedelmällisiä keskusteluja, jotka virisivät aktorin lähikokemuksista (menneistä tai tulevista). Samalla opin itse omista taidoistani ohjata keskustelua! Oli erittäin mielenkiintoista myös päästä reflektoimaan omaa työpolkuani ja jakaa kokemuksiani työelämästä aktorille.”
–mentori Katja Sirvio, Asiantuntijaosuuskunta Edu-O-Maticin puheenjohtaja
Christopher Rowley
”Mentorointiohjelma oli ainutlaatuinen tilaisuus haastaa omia ajatuksia ja olla mukana keskustelemassa tulevaisuuden työelämästä. Ohjelma oli hyvin suunniteltu ja mentoroitava äärimmäisen motivoitunut. Voin suositella ohjelmaa varauksetta, kiitos hienosta kokemuksesta!”
–mentori Christopher Rowley, asiantuntijana Sitrassa
Kirsi Rönnqvist
”Olisipa tällainen ohjelma ollut jo silloin, kun itse opiskelin ja pähkäilin tulevaa työuraani! Tämänkaltainen vastavuoroinen keskustelu työelämästä olisi ollut kullan arvoista.”
–mentori Kirsi Rönnqvist, informaatikko Savonia-ammattikorkeakoulun kirjasto- ja tietopalveluissa
Riikka Kaljunen
”Mentoriohjelmassa oli mielenkiintoista työskennellä opiskelijan urasuunnitelmien reflektoijana. Samalla sai näkemystä omaan uraan ja työnkuvaan. Nautin keskusteluhetkistä ja mentoriohjelma toimi myös ikkunana yliopiston opiskeluelämään ja opintosisältöihin tällä hetkellä.”
–mentori Riikka Kaljunen, opettaja ammattioppilaitos Riverian kasvatusalan tiimissä
Uula Neitola
”Uravaihtoehtojen pohtiminen, ammattiminän itsereflektointi, jo löydettyjen kykyjen kehittäminen. Kaikki nämä nousivat esiin mentoroinnissa, jonka aikana oli etuoikeus saada nähdä aktorin upea kehitys ja oman osaamisen ja tavoitteiden tunnistaminen. Itselleni ohjelma antoi mahdollisuuden kehittyä mentorina, jotta jatkossakin osaan rohkaista omien kokemusteni turvin hahmottamaan ammatti-identiteettejä ja vahvistamaan uskoa työelämässä pärjäämiseen tärkeässä opintojen ja työelämän nivelvaiheessa.”
–mentori Uula Neitola, viestinnän asiantuntija Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutit ry:ssä
Ripsa Kallinen
”Itä-Suomen yliopiston mentorointiohjelma oli todella opettavainen kokemus! Epäröin pitkään hankkeeseen osallistumista, koska en ollut varma, että olisiko näin vajaan 6 vuoden opetuskokemuksella tarpeeksi osaamista vinkkien ja ideoiden antamiseen. Onneksi kyselin asiasta lisää ja päätin sitten osallistua. Ei todellakaan kaduta!
Mentorointiparini kanssa meillä natsasi jo ensimmäisestä kerrasta lähtien ja Teams-tuokiot tuntuivat loppuvan ennen kuin ehtivät kunnolla alkaakaan. Paljon oli puhuttavaa, pohdittavaa ja prosessoitavaa. Suomen kielen opettajan ja vokokogin osaamisista ja mielenkiinnon kohteista löytyi niin paljon yhteistä, että päätimme jatkaa yhteydenpitoa hankkeen jälkeenkin ammatillisen yhteistyön merkeissä. Todennäköisesti meistä siis tullaan kuulemaan vielä joskus, jos/kun saamme projektimme valmiiksi. Kiitos paljon tästä kokemuksesta!”
–mentori Ripsa Kallinen, S2-kouluttaja, filosofian maisteri
HUMUS-hankkeen opiskelijatyöryhmän jäsen Anna Arkko haki vuosi sitten harjoittelupaikkaa kulttuurintutkimuksen opintoihinsa kuuluvaa harjoittelua varten. Ahkeran hakemisen jälkeen hän sai paikan Itä-Suomen yliopiston opintopalveluista. Sittemmin työ jatkui humanistisen osaston opintosihteerinä. Pyysimme Annaa muistelemaan, millaista oli siirtyä opiskelijan roolista yliopiston henkilökunnan rooliin.
Anna Arkko viihtyi työharjoittelussa opintopalveluissa.
Anna käytti hakemuksiin paljon aikaa ja räätälöi ne haetun paikan mukaiseksi. Hän lähetti sekä tiedusteluja harjoittelun mahdollisuudesta että vastasi hakuilmoituksiin, joita löysi työnhakusivustoilta. Hän haki muun muassa yhdistyksiin ja järjestöihin, joissa voi olla tekemisissä kulttuurien kanssa ja päästä auttamaan ihmisiä.
– Oma koulutukseni ei suoraan johda tiettyyn ammattiin, joten pohdin mihin haen ja hain sinne tänne. Välillä ei kiitos -vastauksista ja vastaamatta jättämisestä tuli lannistunut olo, että pääsenkö mihinkään töihin ilman työkokemusta.
Vihdoin haastattelukutsun saaminen oli Annasta uskomatonta ja helpotus. Ensimmäinen oman alan työpaikka aukesi kotiyliopistosta.
– Alku oli jännittävä ja mietitytti mitä pitää tehdä, miten toimia ja miten työelämässä asiat menevät. Vaikka periaatteessa menin tuttuun paikkaan, ensimmäisellä viikolla tuli selväksi, että en tiedä työelämästä tai yliopiston toiminnasta puoliakaan.
Anna Arkko työllistyi omaan kotiyliopistoonsa.
Itsenäisesti osana mukavaa työyhteisöä
Yliopisto työpaikkana kiinnosti Annaa jo ennakkoon. Kahden kuukauden harjoittelun aikana hän tykästyi työhön mitä enemmän sitä teki. Opintosihteerin työtehtäviä ovat muun muassa tilavarausten tekeminen, opintosuoritusten kirjaaminen, aikataulujen tekeminen ja muutokset opettajien pyynnöstä.
– Olin vuodenvaihteeseen asti vastuussa Agoran avaimista, kulkutunnisteista, tulostuslätkistä ja toimistotarvikkeista. Katsoin tulostimen perään ja vastailin opiskelijoiden ja opettajien kysymyksiin.
Työ oli jo alussa itsenäistä, varsinkin etätyösuositusten aikaan. Usein Anna oli kahtena päivänä viikosta yliopistolla ja muuten etänä. Hän koki sen itselleen parhaaksi vaihtoehdoksi, sillä se toi mukavaa vaihtelua työarkeen.
– Työilmoituksessa kerrottiin, että on osattava toimia itsenäisesti. Heti heitettiin syvään päähän, ja valtaosa harjoittelusta oli itsenäistä. Olin yksittäisiä päiviä yliopistolla auttamassa muun muassa valintakokeissa.
Vaikka Anna oli fyysisesti yksin, ei töiden kanssa tarvinnut jäädä yksin. Hän solahti töihin hyvin, kun vastassa oli mukava henkilökunta. Kaikessa sai apua ja henkilöstö on Annan mielestä helposti lähestyttävää.
– Työ on ennakko-odotusteni mukaisesti virallista, mutta ilmapiiri on rento, mukava ja auttavainen, joten en ajatellut virallisuutta töitä tehdessä.
Työ opintopalveluiden harjoittelijana ja opintosihteerinä on itsenäistä.
Ainoa muuttumaton on muutos
Toukokuussa 2021 alkaneen harjoittelun päätyttyä häntä kysyttiin jatkamaan työssä puolen vuoden sijaisuudella.
– Oli hienoa saada noin nopeasti pitkä työpätkä. Vähän mietitytti, olenko tarpeeksi pätevä hommaan, kun alla oli vasta kahden kuukauden harjoittelu. Lopulta opin, kun aloin vain tekemään, ja sain itsevarmuutta.
Kulttuuriantropologian, sosiologian ja sosiaalipsykologian opinnoista kartutettuja yleisiä taitoja pystyy hyödyntämään työssä. Laajojen kokonaisuuksien hallitsemisesta, ongelmanratkaisutaidoista ja asioiden nopeasti omaksumisesta on hyötyä.
– Suoraan sisällöllisesti ei pysty hyödyntämään, mutta humanististen tieteiden opinnoista minulle on tullut taito erilaisten ihmisten kanssa toimeen tulemiseen ja halu auttaa ihmisiä.
Työt ovat opettaneet muun muassa yhteistyötaitoja ja tietoteknisiä taitoja. Anna mainitsee tärkeäksi opiksi, että yliopistolla yksi muuttumaton asia on asioiden jatkuva muuttuminen. Annan ollessa opintosihteerinä ei tullut pelkästään iso Peppi-muutos, vaan porukka vaihtuu ja asiat kehittyvät ja tulee päivityksiä.
– Yliopisto on ympäristö, joka pyrkii koko ajan kehittymään. Opin pysymään muutoksessa mukana ja asenteen, että pyrkii kehittämään itseään koko ajan. Sama pätee varmasti muuhunkin kuin yliopistoon.
Työharjoittelunsa aikana Anna Arkko muun muassa valvoi valintakokeita.
Ihmisten auttamista jatkossakin
Opiskelijasta henkilökunnaksi siirtyminen oli mielenkiintoista, varsinkin kun Anna opiskelee vielä maisterintutkintoaan varten.
– Työporukan kanssa nauroimme, että olen hybridiolento: yksi hetki kirjaan työhuoneessa opintosuorituksia ja sitten menen pariksi tunniksi luennolle.
Puolen vuoden sijaisuuden päätyttyä Anna on keskittynyt enemmän opintoihinsa, kunnes seuraava sijaisuus opintosihteerinä alkaa pian.
– Oli outoa palata opiskelijan rooliin töiden viikkorytmistä. Päivän tehtäväni on vain lukea tenttikirjaa.
Anna haluaisi jatkossakin työskennellä ihmisten auttamisen parissa.
– Senkin olen oppinut, että ajatukseni auttamisesta oli ennen harjoittelua kapea. Huomasin että opintosihteerinkin työ on vahvasti muiden auttamista, sekä henkilökunnan että opiskelijoiden.
Jo ennen työharjoittelua Annaa kiinnosti jatkaa maisteriksi valmistuttuaan väitöskirjaan ja muutenkin tutkimuksen pariin. Hän huomasi, että myös hallinnon puolella on mukava työskennellä.
– Ainakin yksi vaihtoehto on selkeytynyt, kun aiemmin minulla ei ollut mitään ideaa töiden suhteen. Nyt on suunta.
