Hands on -asenne vie harjoittelijan pitkälle

Ennen koronaa kulttuurintutkimuksen opiskelija Laura Väänänen haaveili harjoittelusta ulkomailla. Harjoittelu Joensuussa Abloylla on kuitenkin tarjonnut hänelle antoisan, kansainvälisen työympäristön. Häntä ohjaa markkinointikoordinaattori Linda Moorrees, joka hänkin on koulutukseltaan humanisti. Millaista polkua Linda on päätynyt Abloylle, mitä ovat humanistien vahvuudet työelämässä ja millainen Lauran harjoittelukokemus on ollut? HUMUS-hankkeen opiskelijatyöyhmä haastatteli Lauraa ja Lindaa.

Kuvassa harjoittelija Laura Väänänen seisoo ABLOY-tekstin alla.
Laura Väänänen on päässyt hyödyntämään humanistista osaamistaan kansainvälisen markkinoinnin harjoittelussa Abloylla.

Harjoittelija Laura Väänäsen tie Abloylle

Laura Väänänen on viidennen vuoden maisteriopiskelija Itä-Suomen yliopistossa kulttuurintutkimuksen tutkinto-ohjelmassa, jossa hän on suuntautunut mediakulttuuriin ja viestintään. Sivuaineina hänellä on markkinointia ja johtamista, kansainvälistymisen opintokokonaisuus sekä englannin kieli ja kulttuuri. Opinnot antavat hänelle siis vahvan pohjan kansainväliseen markkinointiin.

Laura kuuli tuttavaltaan viime keväänä, että Abloylla olisi auki harjoittelupaikka, joka voisi kiinnostaa häntä, muttei vielä tuolloin hakenut paikkaa. Paikan auettua uudelleen hän päätti hakea sitä. Abloy valikoitui Lauran hakukohteeksi muun muassa siksi, ettei harjoittelijan oletettu harjoittelupaikkailmoituksen mukaan olevan valmis osaaja, vaan harjoittelussa pääsisi todellakin harjoittelemaan oman osaamisensa hyödyntämistä työelämässä.

Syiksi valituksi tulemiseensa Laura kertoo tehtävään sopivan kielellisen, kansainvälisen ja markkinoinnin osaamisensa sekä sen, että hänellä oli paljon intoa ja halua päästä näyttämään opiskeluaikanaan kertynyttä tietoa ja osaamista käytännössä.

Markkinointikoordinaattori Linda Moorreesin tie Abloylle

Linda Moorrees työskentelee markkinointikoordinaattorina ABLOY Critical Infrastructure -yksikössä, joka tarjoaa ABLOY ja ASSA ABLOY -ratkaisuja kriittisen infran suojaamiseen ympäri maailman. Linda opiskeli Itä-Suomen yliopistossa venäjän kieltä ja kulttuuria, markkinoinnin perusteita sekä mediakulttuuria ja viestintää.

Lindan ura Abloylla alkoi opintoihin kuuluvalla harjoittelulla. Harjoittelun ansiosta Linda pääsi näkemään, millaista työ oli käytännössä ja millaisia tarpeita työnantajilla on. Harjoittelun jälkeen hän tiedustelikin mahdollisuutta tehdä Abloylle myös opinnäytetyönsä.

Lindan opinnäytetyö käsitteli sitä, mihin suuntaan Abloyn Venäjän maayhtiön digitaalista yritysten välistä sisältömarkkinointia kannattaisi kehittää. Heti valmistuttuaan hän osallistui ASSA ABLOY Graduate -ohjelmaan, joka auttaa vastavalmistuneita integroitumaan työelämään, alaan sekä organisaatioon. Linda pääsi myös ASSA ABLOY -toimistolle Berliiniin kolmen kuukauden harjoitteluun, josta hän jatkoi nykyiseen tehtäväänsä.

Kuvassa vaaleahiuksinen, punaiseen jakkutakkiin pukeutunut Linda Moorrees hymyilee.
Markkinointikoordinaattori Linda Moorreesin ura Abloylla alkoi korkeakouluharjoittelusta.

Konkreettista ja ihmisläheistä osaamista opinnoista

Lauran päivät harjoittelussa kuluvat monenlaisten, vaihtelevien tehtävien parissa. Viikko alkaa palaverilla, jossa käydään tulevien päivien tehtävät läpi. Työtehtävät tehdään itsenäisesti etänä, ja päivään kuuluu puheluita kansainvälisten myyntiyhtiöiden tai markkinointitiimin partnereiden, kuten mainostoimistojen kanssa. Tehtäviin sisältyy organisaation sisäistä viestintää, verkkosivujen muokkausta, mainosten ja sosiaalisen median sisällön suunnittelua ja tuottamista eri maiden markkinointia varten.

Harjoittelussa Laura on päässyt hyödyntämään humanistista osaamistaan monipuolisesti. Mediakulttuurin ja viestinnän opinnoista hän kertoo saaneensa hyödyllistä konkreettista osaamista erilaisiin viestinnän tehtäviin sekä esimerkiksi kuvankäsittelyyn ja Office-ohjelmistojen käyttöön. Myös vaihto-opiskelu Salt Lake Cityssä Westminster College -yliopistossa on tuonut konkreettista osaamista visuaalisesta suunnittelusta ja mainosten analysoinnista.

Laura on kokenut humanististen opintojen tuoman ihmisläheisen näkökulman harjoittelunsa kannalta tärkeänä:

– Kun tuotteita markkinoidaan ja myydään, niin yleensä siellä on kumminkin ihminen, joka niitä ostaa.

Humanistisen alan opinnoista on kertynyt myös kielitaitoa, kulttuurista osaamista ja ymmärrystä sekä kokemusta erilaisten ihmisten kohtaamisesta.

Myös ainejärjestötoiminta on antanut eväitä työelämään: ainejärjestönsä Nefa-Joensuu ry:n viestinnän ja sosiaalisen median vastaavana toimimisesta Laura kertoo saaneensa osaamista muun muassa sosiaalisen median sisällön tuottamisesta. Kulttuurintutkimuksen fuksien tuutorointi taas antoi hänelle suunnittelu- ja esiintymiskokemusta.

Humanisti sopii uudenlaista ajattelua vaativiin tehtäviin

Humanistisesta koulutuksesta on ollut paljon hyötyä myös urallaan pidemmälle edenneelle Lindalle, joka korostaa, että humanistinen koulutus antaa laajaa tietämystä ja taitoja kansainväliseen liike-elämään. Lindan mukaan humanistista osaamista on mahdollista hyödyntää monella eri alalla, erityisesti niillä, jotka vaativat luovuutta, uudenlaista ajattelua ja uusia näkökulmia – jollainen hänen oma alansa markkinointi ja viestintä on.

Linda tuo esiin, että humanistinen koulutus kehittää syy–seuraussuhteiden hahmottamista ja analyyttista ja kriittistä ajattelua, jotka ovat hyödyllisiä työelämässä. Venäjän kieltä pääaineenaan opiskellut Linda kokee kieliopintojen avulla pystyvänsä hahmottamaan yleisemminkin eri kielijärjestelmiä, vaikka ei itse kieltä osaisikaan.

Ylipäätään Linda pitää tärkeänä työyhteisön moninaisuutta.

– Yrityksissä ja tiimeissä tulisi olla mahdollisimman erilaisia ihmisiä, jotka tulevat eri taustoista, ovat eri ikäisiä ja näin ollen näkevät asioita eri näkökulmista.

Tällä tavalla yritykset pääsisivät parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen hyödyntämällä monen eri alan osaamista ja tuomalla ne yhteen.

Harjoittelu Abloylla on käytännönläheistä ja kansainvälistä

Abloylle otetaan harjoittelijoita monilta eri opiskelualoilta, ja heille kullekin annetaan tehtäviä, joissa he voisivat hyödyntää omaa osaamistaan parhaiten.

– Me Abloylla koemme yhteiskuntavastuuna sen, että olemme mukana kehittämässä Joensuun aluetta sekä myös Itä-Suomen yliopistoa ja muita oppilaitoksia. Henkilökohtaisesti pidän paljon harjoittelijoiden kanssa työskentelystä ja kokemusten mahdollistamisesta. Mikä olisi parempaa kuin harjoitella opitun teorian laittamista käytäntöön, Linda selittää.

Sen lisäksi, että harjoittelijoilla on opinnoista kartutettua osaamista omalta alaltaan, Linda korostaa oikeanlaisen asenteen ja oma-aloitteisuuden tärkeyttä:

– Sellainen hands on -asenne, eli toimeenpanokyky, että ottaa asioista kiinni ja alkaa rohkeasti tekemään niitä, Linda selittää.

Ohjaajana Linda haluaa tarjota harjoittelijalle mahdollisuuden päästä tekemään mahdollisimman paljon töitä käytännössä. Harjoittelu on Lindan mukaan se paikka, jossa saa harjoitella ja kokeilla, mitä jo hallitsee ja mitä tulee vielä kehittää, ja onko kyseinen työtehtävä itselle sopiva ja mahdollisesti tulevaisuuden ammatti.

Harjoittelijat ovat tiimin täysivaltaisia jäseniä ja heillä on omat vastuualueensa. Harjoittelija ja ohjaaja käyvät harjoittelun alussa perehdytysmateriaalit läpi ja harjoittelija tutustuu tiimiin sekä ulkoisiin ja sisäisiin sidosryhmiin. Tällä tavoin harjoittelija ymmärtää mahdollisimman nopeasti, millaisesta organisaatiosta on kyse ja keiden kanssa työskennellään tulevat harjoittelukuukaudet.

Lindan mukaan aiemmat harjoittelijat ovat nauttineet harjoittelusta Abloylla muun muassa siksi, että yritys on kansainvälinen. Monelle tulee yllätyksenä, mitä kaikkea Abloy tuottaa ja missä kaikkialla heillä on liiketoimintaa.

– Päivällä saattaa olla puhelu Aasiaan ja myöhemmin iltapäivällä latinalaiseen Amerikkaan ja USA:han, Linda havainnollistaa.

Perehdytys ja yhteydenpito on tänä vuonna koronan takia järjestetty etäyhteyksin. Harjoittelijoita autetaan ja ohjataan paljon kädestä pitäen ja säännöllisesti pari kertaa viikossa, jotta he pääsevät eteenpäin työtehtävissään eivätkä jää yksin mahdollisten haasteiden kanssa. Etätapaamisissa käydään läpi muun muassa, miten harjoittelija lähtisi etenemään työn kanssa ja miten ohjaaja lähestyisi työtä.

Korona on vaikuttanut myös siihen, ettei markkinointia ja tapahtumia ole voinut järjestää tavalliseen tapaan, joten työhön on kuulunut markkinoinnin muuttamista virtuaaliseksi.

– Jos verrataan harjoittelijan työkuvaa vuosi sitten, on virtuaalinen maailma korostunut merkittävästi tämän harjoittelun yhteydessä.

Kuvassa Laura Väänänen tekee töitä tietokoneella.
Laura tekee harjoitteluaan etänä.

Koronasta huolimatta antoisa kokemus

Harjoittelija Laura on päässyt soveltamaan koulutuksessa oppimiaan taitoja monipuolisesti. Ennen harjoittelua hänelle on ollut epävarmaa, mihin hänen taitonsa soveltuvat. Työharjoittelun myötä hän on saanut varmuutta ja vahvuutta taitoihinsa ja oppinut lisää esimerkiksi kuvankäsittelystä, nettisivujen muokkauksesta, kulttuurien eroavaisuuksista sekä mainosten laatimisesta. Työpaikkana Abloy on ollut hyvin joustava, ja Laura on päässyt tekemään itselleen mieleisiä töitä. Laura on saanut haastavia työtehtäviä ja hänen taitoihinsa on alusta alkaen luotettu.

Etätyöt jännittivät Lauraa ensin, koska hän ei ollut varma, kuinka hän saisi yhteyden muihin työntekijöihin ja pääsisi mukaan työyhteisöön. Etäyhteydet ovat toimineet kuitenkin hyvin ja työkavereihin on aina saanut yhteyden, kun sitä on tarvittu. Hänen työaikansa ovat olleet joustavia ja työ on sujunut kotoa käsin. Kotona on tietysti ollut kaikenlaisia ärsykkeitä, mutta rutiinit ja työn keskittäminen työpisteeseen ovat edesauttaneet töiden sujuvuutta.

– Olen yllättynyt siitä, miten paljon olen loppujen lopuksi tykännyt etätöistä.

Ennen koronaa Lauralla oli haave suorittaa työharjoittelu esimerkiksi Ranskassa tai Isossa-Britanniassa, mutta Abloy on ollut todella monipuolinen työympäristö, jossa Laura on päässyt olemaan vuorovaikutuksessa ihmisiin eri maissa ja oppinut myös muiden maiden työkulttuureista. Esimerkkinä Laura kertoo, että verrattuna Suomeen monessa muussa maassa ei olla kovin tiukkoja aikarajojen kanssa.

Harjoittelun aikana Laura ei ole suorittanut muita opintoja. Laura muistuttaa, että pitää myös muistaa levätä.

– On tärkeää olla armollinen itselleen, kun tekee kuitenkin täyttä työpäivää.

Kaiken kaikkiaan Laura on saanut paljon irti harjoittelustaan, niin oman osaamisensa kehittämistä, kiinnostavan kansainvälisen työympäristön, kuin uutta motivaatiota omille opinnoilleen.

Kyllä se oma paikka löytyy

Laura kannustaa myös muita humanististen aineiden opiskelijoita hakeutumaan työharjoitteluun.

– Työharjoittelusta saa tosi hyvin kokemusta, itsevarmuutta ja motivaatioita opintoihin, koska sitten tietää, että tulevaisuudessa on kohde, mitä kohti voi mennä.

Laura myös muistuttaa, ettei harjoittelupaikkaa hakiessa pidä lannistua.

Linda taas kehottaa opiskelijoita rohkeasti käyttämään opintojensa aikana kaikkia työharjoitteluna suoritettavissa olevia opintopisteitä, jotka voivat myöhemmin auttaa työllistymisessä.

– Kannustan kaikkia humanisteja selvittämään, mitä nuo opintopisteet ovat, ja rohkeasti lähestymään yrityksiä, joihin haaveilee työllistyvänsä ja jotka kiinnostavat – mukaan lukien meidät, Linda vinkkaa.

Teksti: Anna Arkko & Saimi Hirvonen, HUMUS-opiskelijatyöryhmä

Käytä hetki verkostoitumisen oivaltamiselle ja huomaat tekeväsi sitä jo paljon

Verkostoituminen on työelämässä tärkeää, mutta kuinka päästä siinä alkuun? Vierasblogissa Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU:n yhteisösuunnittelija Vilja Byström kertoo omat vinkkinsä verkostoitumiseen.

TAKU:n yhteisösuunnittelija Vilja Byström
TAKU:n yhteisösuunnittelija Vilja Byströmin mukaan opiskeluaikoina luodut verkostot ovat hyvä ponnahduslauta tulevaisuuteen. Kuva: Kerttu Penttilä.

Luontevat kohtaamiset kasvattavat verkostoasi kuin itsestään

Viimeisen kuuden vuoden aikana taide- ja kulttuurialan korkeakouluopiskelijoiden kanssa työskennellessäni olen huomannut, että pelkkä ajatuskin verkostoitumisen aloittamisesta saattaa tuntua epämukavalta. Kenties yksi syy on sanan vahva ja tavoitteellinen kaiku. Opiskelijat kyllä tiedostavat, että oman verkoston kasvattamisesta voisi olla hyötyä, mutta määrätietoinen aloittaminen on hankalaa. Mistä uusien kontaktien kartoittamisessa oikeastaan on kyse ja miten siinä lähdetään liikkeelle?

Unohda vaatimattomuus ja valjasta mieli uusiin kohtaamisiin

Verkostoituminen on ihmisten välistä yhteistyötä ja toistuva kohtaamisten prosessi. Sen motiivit muuttuvat hiukan siirryttäessä opiskeluajasta valmistumisen jälkeiseen elämänvaiheeseen. Opiskelijalle yksi verkostoitumisen päämääristä on useimmiten harjoittelupaikan löytäminen tai ensimmäisen työtilaisuuden saaminen.

Entä, jos ajatus verkostoitumisesta saa aikaan kuivan kurkun ja kulmien kurtistelua? Tärkeä muistisääntö on, että verkostoitumisessa ei ole aikarajaa ja tavoitteetkin saa määritellä itse. Uusien ihmisten tapaamiseen ja mielenkiintoisen vuorovaikutuksen syntymiseen kannattaa suhtautua lempeästi. Takaan, että tämän oivaltaminen jo opiskeluaikana auttaa hyvin alkuun.

Valmistuneen ja työelämässä jonkin aikaa toimineen tähtäimessä saattaa uuden työn löytämisen ohella olla osaamisen päivittäminen, oman työn johtaminen tai ammatillisten kontaktien kasvattaminen ihan muuten vain. Tällöin on aika valjastaa verkostot käyttöön!

Muista verkostojen molemminpuolinen vaikuttavuus

Mieti, mitä kaikkea sinulta jäisi kokematta ja millaisia mahdollisuuksia voisi lipua ohi, jos et tutustuisi uusiin ihmisiin? Vaikka kohtaamiset eivät heti ensi hetkestä johda mihinkään konkreettiseen, ne voivat olla myöhemmin hyödyksi. Usein opiskeluaikoina solmitut kontaktit ovatkin kaiken alku ja hyvä ponnahduslauta tulevaisuuteen. On arvokasta tuntea ihmisiä, joiden kanssa jaat yhteiset intressit, mutta myös niitä, kenen työtä ihailet tai joilta haluaisit oppia uutta.

Ensimmäinen, oma ammatillinen verkostoni on muodostunut Tampereen ammattikorkeakoulussa suorittaessani medianomin tutkintoa. Nämä 15 vuoden takaiset kontaktit ovat edelleen käytössä, vaikka en työskentelekään elokuva- tai tv-tuotantojen parissa. Samoin ensimmäisen maisteriohjelmani, Sibelius-Akatemian taidehallinnon kansainvälisen opiskelijaryhmän, messenger raikuu säännöllisesti, vaikka opintojen aloituksesta on jo yli seitsemän vuotta. Jaamme toisille tietoa pinnan alla kuplivista työmahdollisuuksia, kysymme neuvoa haastaviin tilanteisiin, pyydämme toisiamme asiantuntijoiksi omiin tilaisuuksiimme, keskustelemme yleisesti taide- ja kulttuurialan muutoksista, reiluista palkoista ja työehdoista. Se, että saa vertaisiltaan perspektiiviä omaan tekemiseen, on hyvin arvokasta.

Koin myös hiljattain päättyneen kahden vuoden opintovapaani erittäin hedelmällisenä aikana verkostoitumisen kannalta. Pääsin toden teolla tapaamaan uusia ihmisiä, kun suoritin keväällä kaksi työharjoittelua, ensimmäisen Venäjällä pietarilaisessa taidehallissa ja toisen Tanssin tiedotuskeskuksessa Helsingissä. En vielä täysin tiedä, mihin nämä verkostot johtavat tulevaisuudessa, mutta pyrin pitämään yhteyttä yllä etenkin lähimpiin työkavereihin vähintään sosiaalisen median kautta.

Myös työpaikkani Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKUssa tarjoaa mainion alustan verkostoitumiselle. Kun järjestämme koulutuksen, jää minulla yhteys sekä kouluttajaan, tapahtumapaikkaan että osallistujiin. Heidän kauttaan verkostolonkerot ulottuvat taas yhden askeleen eteenpäin.

Kuvassa Vilja Byström ja kolme muuta naista pöydän ääressä, kahvikupit edessään.
Vilja Byström verkostoitumassa Berliinissä MitOst e.V.:n järjestämässä International Winter School for MA and PhD students in Arts and Cultural Management, ”Brokering Intercultural Exchange within Societies“ -tilaisuudessa.

Paina kohtaamiset mieleesi ja kokoa kartta omista yhteyksistäsi

Verkostoituja on myös yhdistäjä. Olen itse kokenut antoisana sen, että saan pyyteettömästi auttaa muita löytämään mahdollisuuksia ja laajentamaan verkostojaan omien kontaktieni kautta. Se tunne, kun saa yhdistettyä kaksi tahoa, joiden välille syntyy uutta keskustelua, ja jotka kenties tekevät tulevaisuudessa yhteistyötä keskenään, on mahtavaa!

Haluan rohkaista opiskelijoita verkostoitumiseen ja vinkkini ensiaskeleiksi ovat:

  1. Kuuntele ja osallistu keskusteluun
  2. Ole valpas – seuraa alkuun ainakin oman opiskelualasi tapahtumia ja ilmiöitä
  3. Ota rohkeasti yhteyttä ihmisiin ja sovi tapaamisia

Alkuun pääsee myös luonnostelemalla omat olemassa olevat verkostot yksiin kansiin. Aivan kuten oman ”Master-CV”:n, eli  karsimattoman CV:n, opiskelija voi luoda tiedoston, jossa on listattuna kaikki harrastukset, työharjoittelut, vapaaehtoisprojektit ja työpaikat. Kun omaa karttaa kasaa jo opiskeluvaiheessa, on verkostojen ylläpitäminen ja havainnointi myöhemmin helpompaa. Liikkeelle pääsee listaamalla, keitä olet tavannut, missä yhteydessä ja mistä aiheesta keskustelitte. Tämän pohjalta voi vuosien jälkeen ottaa yhteyttä sopivaan henkilöön, kun itse muistat missä ensikohtaamisenne tapahtui ja mihin keskusteluihin voit viitata.

Sosiaalisen median kautta tapahtuva verkostoituminen on kevyttä ja helppoa, mutta myös livekohtaamisia kannattaa pitää arvossaan. Verkostoituminen ei ole pelkkää pahvisten käyntikorttien vaihtamista tai kontaktien lisäämistä LinkedInissä. Se on keskustelua, sitä että kuuntelee kiinnostuneena, mitä toinen tekee, nappaa sieltä ajatuksia omaan tekemiseensä ja tavoitteiden kirkastamiseen. Kontaktien luomiseen kannattaa satsata aikaa, joka tapauksessa sen tuottamat tai siltä toivomasi tulokset määrittelet kuitenkin sinä itse. Oivalla omat verkostosi kohtaamisten kautta ja ole avoin uusille ideoille!

 

Vilja Byström
Yhteisösuunnittelija
Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU

Pidä silmät auki hakiessasi harjoittelupaikkaa

Kansallisen audiovisuaalisen instituutin (KAVI) radio- ja tv-arkistossa kesänsä harjoittelussa viettänyt Nelli Peltokangas kannustaa humanistiopiskelijoita suhtautumaan harjoittelupaikan hakuun avoimin mielin. Lue, miten Nelli sai harjoittelupaikan ja millainen kokemus oli.

Kuvassa raitapaitainen Nelli Peltokangas katsoo hymyillen kameraan.
Nelli Peltokangas on kinnostunut monipuolisia tehtäviä tarjoavasta museoalasta, mutta haluaa  pitää uramahdollisuutensa avoimina.

Nelli Peltokangas opiskelee nyt viidettä vuotta kulttuurintutkimuksen koulutusohjelmassa. Erikoistumisalanaan hänellä on kulttuuriantropologia. Lisäksi hän on opiskellut perinteentutkimusta, museologiaa ja historiaa. Pitkälle edenneet opinnot alkoivat viime lukuvuonna olla vaiheessa, jossa myös työharjoittelu tuli ajankohtaiseksi.

– Halusin saada työkokemusta. Olen ollut ihan muissa hommissa kesätöissä eikä oman alan kokemusta ollut hirveästi. Ajattelin, että oman alan kokemus olisi tällä hetkellä tosi tärkeää, Nelli kuvailee.

Aivan ensiksi Nelli haki harjoitteluaan varten yliopiston harjoittelutukea, vaikka harjoittelupaikkaa ei ollut vielä tiedossa. Jos opiskelijalle myönnetään harjoittelutuki, yliopisto maksaa tukea hänet palkkaavalle työnantajalle, kunhan harjoittelu täyttää tietyt ehdot.

– Sain tuen ja lähdin sitten aggressiivisesti etsimään eri paikkoja, joihin voisin mennä harjoitteluun, Nelli kuvailee.

”En halunnut rajoittaa itseäni”

Nelli etsi harjoittelupaikkailmoituksia muun muassa Yammerista ja laittoi hakemuksia menemään useisiin paikkoihin. Pääasiallisina painopisteinä hakukohteissa olivat häntä kiinnostava museoala: hän haki museotehtäviin esimerkiksi Suomenlinnaan ja Olavinlinnaan. Hän soitti myös suoraan paikalliseen museoon tiedustellakseen mahdollisia harjoittelupaikkoja. Toisaalta hän pyrki kuitenkin pitämään vaihtoehtonsa avoimina myös muunlaisten työpaikkojen suhteen.

Yammerista Nelli huomasi, että KAVI hakee harjoittelijaa. Ilmoituksessa kerrottiin, että harjoittelijan tehtäviin kuuluu muun muassa radio- ja tv-ohjelmien luettelointia. Luetteloinnista Nellillä oli jo kokemusta Pohjois-Karjalan museon valokuva-arkistosta, jossa hän oli ollut viikon mittaisessa harjoittelussa aiemmin.

–  Aluksi ehkä ajattelin, että KAVIn toiminta ei vastaa ihan sitä, mitä olen itse opiskellut tai harjoitellut, mutta päätin kuitenkin hakea. En halunnut rajoittaa itseäni sen mukaan, että paikka ei täsmälleen kuulostanut siltä, mitä olen opiskellut.

Niinpä Nelli lähetti CV:nsä ja hakemuksensa. Noin viikon kuluttua hakemuksen jättämisestä seurasi yhteydenotto, jossa ehdotettiin puhelinhaastattelua. Nelli toi haastattelussa esiin innostuneisuutensa, aiemman luettelointikokemuksensa, kiinnostuksensa museo- ja arkistoalaa kohtaan sekä museologian sivuaineen tuoman yleistietouden.

Joensuussa asuva Nelli sai harjoittelupaikan ja sen myötä olikin tiedossa muutto kesäksi Helsinkiin. Paikkakunnan vaihtaminen ei Nelliä haitannut; tärkeintä oli saada mielenkiintoinen harjoittelupaikka ja monipuolista kokemusta. Hän haki asuntoa Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö HOAS:lta, josta järjestyikin hänelle soluasunto vain parissa viikossa.

Monipuolista työtä ohjelmavirran parissa

Harjoittelu Helsingin Sörnäisissä sijaitsevassa KAVIn radio ja tv-arkistossa (RTVA) alkoi kesäkuun alussa ja jatkui elokuun loppuun.

RTVA huolehtii suomalaisen radio- ja televisiokulttuurin säilymisestä jälkipolville: se palvelee tutkijoita ja opiskelijoita tallentamalla televisio- ja radiokanavien digitaalista ohjelmavirtaa, jota voi katsella ja kuunnella katselu- ja kuuntelupisteillä KAVIn tiloissa.

Nellin työtehtäviin kuului paljon itsenäistä työskentelyä, joka sopi hänelle hyvin: esimerkiksi luettelointia, asiasanoitusta, sisällön kuvailua sekä arkistoon tulevan ohjelmavirran laadunvalvontaa, jossa varmistettiin muun muassa se, että kuva ja ääni toimivat. Hän pääsi myös palvelemaan asiakkaita asiakaspisteillä.

Nelli kuvailee kokemusta todella mukavaksi, mutta koronatilanteen myötä myös hieman tavallisesta poikkeavaksi. Iso osa työntekijöistä oli etätöissä, joten toimistossa oli tavallista hiljaisempaa ja asiakkaita kävi harvakseltaan.

Mielekkäimmiksi tehtävikseen Nelli koki asiasanoituksen ja sisällön kuvailun.

– Saattaa kuulostaa tylsältä, mutta sitä varten piti myös katsoa ja kuunnella ohjelmia, jotta tiesi vähän sisällöstä, jos ohjelma ei ollut ennestään tuttu. Oli hauskaa ja monipuolista, että sai katsoa ohjelmia ja samalla tehdä muistiinpanoja ja miettiä, mitkä olisivat sopivia asiasanoja, Nelli selittää.

Yliopisto-opinnot antoivat hyvät valmiudet harjoitteluun

Yliopisto-opinnot ovat antaneet Nellille sekä yleisiä työelämätaitoja että substanssiosaamista, joista oli hyötyä harjoittelussa.

– Sosiaaliset taitoni ja oman aikataulun suunnittelun taidot ovat kehittyneet ryhmätöiden myötä yliopistossa. Myös tietotekniset taidot ovat harjaantuneet, joten uusia ohjelmia ei tarvinnut opetella ihan alusta asti. Museologian sivuaineesta on tullut sanastoa, jota työssä käytettiin, sekä luetteloinnin, asiasanoituksen ja sisällönkuvailun perusjutut. Niistä oli kyllä paljon hyötyä tuossa työssä!

Harjoittelussa Nelli sai lisää kokemusta, jolla hän pääsi vahvistamaan osaamistaan, harjoittelemaan vastuunottoa ja yhteistyötaitoja tulevaa työelämää varten.

– Oli tosi arvokasta saada työkokemusta arkistoalalta, Nelli iloitsee.

Avoimin mielin kohti tulevaa uraa

Nellin kiinnostus museoalaa kohtaan on harjoittelun myötäkin säilynyt. Korona-aikana harjoittelussa korostui itsekseen tekeminen, ja tulevalta työpaikaltaan Nelli toivookin monipuolista työympäristöä, jossa pääsisi tekemään asiakaspalvelupainotteisempaa työtä.

– Olen todella kiinnostunut museoalasta ja tehtävät ovat siellä hyvin monipuoliset.

Nelli ei kuitenkaan halua rajoittaa ajatuksiaan tulevasta urasta liikaa.

– Tykkään pitää ajatukseni avoimina – minulla on tiettyjä kiinnostuksen kohteita, muttei spesifiä työpaikkaa tai virkaa, johon tähtäisin. Koetan mennä tilaisuuksien mukaan!

Harjoittelu- tai työpaikkaa etsiviä humanistiopiskelijoita Nelli kannustaa suhtautumaan työnhakuun avoimin mielin, pitämään silmät auki kaikkialla ja etsimään sopivia paikkoja useista lähteistä esim. verkosta.

– Kun pitää silmät auki, pystyy heittäytymään ja hakemaan sellaisiakin paikkoja, joista ei ole ihan varma, olisiko työ ihan täsmälleen omaa koulutusta vastaavaa. Saattaakin olla, että sieltä löytyy omanlaisia ja omaa osaamista vastaavia tehtäviä, Nelli vinkkaa.

Teksti: Sini Heinoja
Kuva: Nelli Peltokangas