HUMUS-hankkeen opiskelijatyöryhmän jäsen Anna Arkko haki vuosi sitten harjoittelupaikkaa kulttuurintutkimuksen opintoihinsa kuuluvaa harjoittelua varten. Ahkeran hakemisen jälkeen hän sai paikan Itä-Suomen yliopiston opintopalveluista. Sittemmin työ jatkui humanistisen osaston opintosihteerinä. Pyysimme Annaa muistelemaan, millaista oli siirtyä opiskelijan roolista yliopiston henkilökunnan rooliin.
Anna Arkko viihtyi työharjoittelussa opintopalveluissa.
Anna käytti hakemuksiin paljon aikaa ja räätälöi ne haetun paikan mukaiseksi. Hän lähetti sekä tiedusteluja harjoittelun mahdollisuudesta että vastasi hakuilmoituksiin, joita löysi työnhakusivustoilta. Hän haki muun muassa yhdistyksiin ja järjestöihin, joissa voi olla tekemisissä kulttuurien kanssa ja päästä auttamaan ihmisiä.
– Oma koulutukseni ei suoraan johda tiettyyn ammattiin, joten pohdin mihin haen ja hain sinne tänne. Välillä ei kiitos -vastauksista ja vastaamatta jättämisestä tuli lannistunut olo, että pääsenkö mihinkään töihin ilman työkokemusta.
Vihdoin haastattelukutsun saaminen oli Annasta uskomatonta ja helpotus. Ensimmäinen oman alan työpaikka aukesi kotiyliopistosta.
– Alku oli jännittävä ja mietitytti mitä pitää tehdä, miten toimia ja miten työelämässä asiat menevät. Vaikka periaatteessa menin tuttuun paikkaan, ensimmäisellä viikolla tuli selväksi, että en tiedä työelämästä tai yliopiston toiminnasta puoliakaan.
Anna Arkko työllistyi omaan kotiyliopistoonsa.
Itsenäisesti osana mukavaa työyhteisöä
Yliopisto työpaikkana kiinnosti Annaa jo ennakkoon. Kahden kuukauden harjoittelun aikana hän tykästyi työhön mitä enemmän sitä teki. Opintosihteerin työtehtäviä ovat muun muassa tilavarausten tekeminen, opintosuoritusten kirjaaminen, aikataulujen tekeminen ja muutokset opettajien pyynnöstä.
– Olin vuodenvaihteeseen asti vastuussa Agoran avaimista, kulkutunnisteista, tulostuslätkistä ja toimistotarvikkeista. Katsoin tulostimen perään ja vastailin opiskelijoiden ja opettajien kysymyksiin.
Työ oli jo alussa itsenäistä, varsinkin etätyösuositusten aikaan. Usein Anna oli kahtena päivänä viikosta yliopistolla ja muuten etänä. Hän koki sen itselleen parhaaksi vaihtoehdoksi, sillä se toi mukavaa vaihtelua työarkeen.
– Työilmoituksessa kerrottiin, että on osattava toimia itsenäisesti. Heti heitettiin syvään päähän, ja valtaosa harjoittelusta oli itsenäistä. Olin yksittäisiä päiviä yliopistolla auttamassa muun muassa valintakokeissa.
Vaikka Anna oli fyysisesti yksin, ei töiden kanssa tarvinnut jäädä yksin. Hän solahti töihin hyvin, kun vastassa oli mukava henkilökunta. Kaikessa sai apua ja henkilöstö on Annan mielestä helposti lähestyttävää.
– Työ on ennakko-odotusteni mukaisesti virallista, mutta ilmapiiri on rento, mukava ja auttavainen, joten en ajatellut virallisuutta töitä tehdessä.
Työ opintopalveluiden harjoittelijana ja opintosihteerinä on itsenäistä.
Ainoa muuttumaton on muutos
Toukokuussa 2021 alkaneen harjoittelun päätyttyä häntä kysyttiin jatkamaan työssä puolen vuoden sijaisuudella.
– Oli hienoa saada noin nopeasti pitkä työpätkä. Vähän mietitytti, olenko tarpeeksi pätevä hommaan, kun alla oli vasta kahden kuukauden harjoittelu. Lopulta opin, kun aloin vain tekemään, ja sain itsevarmuutta.
Kulttuuriantropologian, sosiologian ja sosiaalipsykologian opinnoista kartutettuja yleisiä taitoja pystyy hyödyntämään työssä. Laajojen kokonaisuuksien hallitsemisesta, ongelmanratkaisutaidoista ja asioiden nopeasti omaksumisesta on hyötyä.
– Suoraan sisällöllisesti ei pysty hyödyntämään, mutta humanististen tieteiden opinnoista minulle on tullut taito erilaisten ihmisten kanssa toimeen tulemiseen ja halu auttaa ihmisiä.
Työt ovat opettaneet muun muassa yhteistyötaitoja ja tietoteknisiä taitoja. Anna mainitsee tärkeäksi opiksi, että yliopistolla yksi muuttumaton asia on asioiden jatkuva muuttuminen. Annan ollessa opintosihteerinä ei tullut pelkästään iso Peppi-muutos, vaan porukka vaihtuu ja asiat kehittyvät ja tulee päivityksiä.
– Yliopisto on ympäristö, joka pyrkii koko ajan kehittymään. Opin pysymään muutoksessa mukana ja asenteen, että pyrkii kehittämään itseään koko ajan. Sama pätee varmasti muuhunkin kuin yliopistoon.
Työharjoittelunsa aikana Anna Arkko muun muassa valvoi valintakokeita.
Ihmisten auttamista jatkossakin
Opiskelijasta henkilökunnaksi siirtyminen oli mielenkiintoista, varsinkin kun Anna opiskelee vielä maisterintutkintoaan varten.
– Työporukan kanssa nauroimme, että olen hybridiolento: yksi hetki kirjaan työhuoneessa opintosuorituksia ja sitten menen pariksi tunniksi luennolle.
Puolen vuoden sijaisuuden päätyttyä Anna on keskittynyt enemmän opintoihinsa, kunnes seuraava sijaisuus opintosihteerinä alkaa pian.
– Oli outoa palata opiskelijan rooliin töiden viikkorytmistä. Päivän tehtäväni on vain lukea tenttikirjaa.
Anna haluaisi jatkossakin työskennellä ihmisten auttamisen parissa.
– Senkin olen oppinut, että ajatukseni auttamisesta oli ennen harjoittelua kapea. Huomasin että opintosihteerinkin työ on vahvasti muiden auttamista, sekä henkilökunnan että opiskelijoiden.
Jo ennen työharjoittelua Annaa kiinnosti jatkaa maisteriksi valmistuttuaan väitöskirjaan ja muutenkin tutkimuksen pariin. Hän huomasi, että myös hallinnon puolella on mukava työskennellä.
– Ainakin yksi vaihtoehto on selkeytynyt, kun aiemmin minulla ei ollut mitään ideaa töiden suhteen. Nyt on suunta.
Ennen koronaa kulttuurintutkimuksen opiskelija Laura Väänänen haaveili harjoittelusta ulkomailla. Harjoittelu Joensuussa Abloylla on kuitenkin tarjonnut hänelle antoisan, kansainvälisen työympäristön. Häntä ohjaa markkinointikoordinaattori Linda Moorrees, joka hänkin on koulutukseltaan humanisti. Millaista polkua Linda on päätynyt Abloylle, mitä ovat humanistien vahvuudet työelämässä ja millainen Lauran harjoittelukokemus on ollut? HUMUS-hankkeen opiskelijatyöyhmä haastatteli Lauraa ja Lindaa.
Laura Väänänen on päässyt hyödyntämään humanistista osaamistaan kansainvälisen markkinoinnin harjoittelussa Abloylla.
Harjoittelija Laura Väänäsen tie Abloylle
Laura Väänänen on viidennen vuoden maisteriopiskelija Itä-Suomen yliopistossa kulttuurintutkimuksen tutkinto-ohjelmassa, jossa hän on suuntautunut mediakulttuuriin ja viestintään. Sivuaineina hänellä on markkinointia ja johtamista, kansainvälistymisen opintokokonaisuus sekä englannin kieli ja kulttuuri. Opinnot antavat hänelle siis vahvan pohjan kansainväliseen markkinointiin.
Laura kuuli tuttavaltaan viime keväänä, että Abloylla olisi auki harjoittelupaikka, joka voisi kiinnostaa häntä, muttei vielä tuolloin hakenut paikkaa. Paikan auettua uudelleen hän päätti hakea sitä. Abloy valikoitui Lauran hakukohteeksi muun muassa siksi, ettei harjoittelijan oletettu harjoittelupaikkailmoituksen mukaan olevan valmis osaaja, vaan harjoittelussa pääsisi todellakin harjoittelemaan oman osaamisensa hyödyntämistä työelämässä.
Syiksi valituksi tulemiseensa Laura kertoo tehtävään sopivan kielellisen, kansainvälisen ja markkinoinnin osaamisensa sekä sen, että hänellä oli paljon intoa ja halua päästä näyttämään opiskeluaikanaan kertynyttä tietoa ja osaamista käytännössä.
Markkinointikoordinaattori Linda Moorreesin tie Abloylle
Linda Moorrees työskentelee markkinointikoordinaattorina ABLOY Critical Infrastructure -yksikössä, joka tarjoaa ABLOY ja ASSA ABLOY -ratkaisuja kriittisen infran suojaamiseen ympäri maailman. Linda opiskeli Itä-Suomen yliopistossa venäjän kieltä ja kulttuuria, markkinoinnin perusteita sekä mediakulttuuria ja viestintää.
Lindan ura Abloylla alkoi opintoihin kuuluvalla harjoittelulla. Harjoittelun ansiosta Linda pääsi näkemään, millaista työ oli käytännössä ja millaisia tarpeita työnantajilla on. Harjoittelun jälkeen hän tiedustelikin mahdollisuutta tehdä Abloylle myös opinnäytetyönsä.
Lindan opinnäytetyö käsitteli sitä, mihin suuntaan Abloyn Venäjän maayhtiön digitaalista yritysten välistä sisältömarkkinointia kannattaisi kehittää. Heti valmistuttuaan hän osallistui ASSA ABLOY Graduate -ohjelmaan, joka auttaa vastavalmistuneita integroitumaan työelämään, alaan sekä organisaatioon. Linda pääsi myös ASSA ABLOY -toimistolle Berliiniin kolmen kuukauden harjoitteluun, josta hän jatkoi nykyiseen tehtäväänsä.
Markkinointikoordinaattori Linda Moorreesin ura Abloylla alkoi korkeakouluharjoittelusta.
Konkreettista ja ihmisläheistä osaamista opinnoista
Lauran päivät harjoittelussa kuluvat monenlaisten, vaihtelevien tehtävien parissa. Viikko alkaa palaverilla, jossa käydään tulevien päivien tehtävät läpi. Työtehtävät tehdään itsenäisesti etänä, ja päivään kuuluu puheluita kansainvälisten myyntiyhtiöiden tai markkinointitiimin partnereiden, kuten mainostoimistojen kanssa. Tehtäviin sisältyy organisaation sisäistä viestintää, verkkosivujen muokkausta, mainosten ja sosiaalisen median sisällön suunnittelua ja tuottamista eri maiden markkinointia varten.
Harjoittelussa Laura on päässyt hyödyntämään humanistista osaamistaan monipuolisesti. Mediakulttuurin ja viestinnän opinnoista hän kertoo saaneensa hyödyllistä konkreettista osaamista erilaisiin viestinnän tehtäviin sekä esimerkiksi kuvankäsittelyyn ja Office-ohjelmistojen käyttöön. Myös vaihto-opiskelu Salt Lake Cityssä Westminster College -yliopistossa on tuonut konkreettista osaamista visuaalisesta suunnittelusta ja mainosten analysoinnista.
Laura on kokenut humanististen opintojen tuoman ihmisläheisen näkökulman harjoittelunsa kannalta tärkeänä:
– Kun tuotteita markkinoidaan ja myydään, niin yleensä siellä on kumminkin ihminen, joka niitä ostaa.
Humanistisen alan opinnoista on kertynyt myös kielitaitoa, kulttuurista osaamista ja ymmärrystä sekä kokemusta erilaisten ihmisten kohtaamisesta.
Myös ainejärjestötoiminta on antanut eväitä työelämään: ainejärjestönsä Nefa-Joensuu ry:n viestinnän ja sosiaalisen median vastaavana toimimisesta Laura kertoo saaneensa osaamista muun muassa sosiaalisen median sisällön tuottamisesta. Kulttuurintutkimuksen fuksien tuutorointi taas antoi hänelle suunnittelu- ja esiintymiskokemusta.
Humanisti sopii uudenlaista ajattelua vaativiin tehtäviin
Humanistisesta koulutuksesta on ollut paljon hyötyä myös urallaan pidemmälle edenneelle Lindalle, joka korostaa, että humanistinen koulutus antaa laajaa tietämystä ja taitoja kansainväliseen liike-elämään. Lindan mukaan humanistista osaamista on mahdollista hyödyntää monella eri alalla, erityisesti niillä, jotka vaativat luovuutta, uudenlaista ajattelua ja uusia näkökulmia – jollainen hänen oma alansa markkinointi ja viestintä on.
Linda tuo esiin, että humanistinen koulutus kehittää syy–seuraussuhteiden hahmottamista ja analyyttista ja kriittistä ajattelua, jotka ovat hyödyllisiä työelämässä. Venäjän kieltä pääaineenaan opiskellut Linda kokee kieliopintojen avulla pystyvänsä hahmottamaan yleisemminkin eri kielijärjestelmiä, vaikka ei itse kieltä osaisikaan.
Ylipäätään Linda pitää tärkeänä työyhteisön moninaisuutta.
– Yrityksissä ja tiimeissä tulisi olla mahdollisimman erilaisia ihmisiä, jotka tulevat eri taustoista, ovat eri ikäisiä ja näin ollen näkevät asioita eri näkökulmista.
Tällä tavalla yritykset pääsisivät parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen hyödyntämällä monen eri alan osaamista ja tuomalla ne yhteen.
Harjoittelu Abloylla on käytännönläheistä ja kansainvälistä
Abloylle otetaan harjoittelijoita monilta eri opiskelualoilta, ja heille kullekin annetaan tehtäviä, joissa he voisivat hyödyntää omaa osaamistaan parhaiten.
– Me Abloylla koemme yhteiskuntavastuuna sen, että olemme mukana kehittämässä Joensuun aluetta sekä myös Itä-Suomen yliopistoa ja muita oppilaitoksia. Henkilökohtaisesti pidän paljon harjoittelijoiden kanssa työskentelystä ja kokemusten mahdollistamisesta. Mikä olisi parempaa kuin harjoitella opitun teorian laittamista käytäntöön, Linda selittää.
Sen lisäksi, että harjoittelijoilla on opinnoista kartutettua osaamista omalta alaltaan, Linda korostaa oikeanlaisen asenteen ja oma-aloitteisuuden tärkeyttä:
– Sellainen hands on -asenne, eli toimeenpanokyky, että ottaa asioista kiinni ja alkaa rohkeasti tekemään niitä, Linda selittää.
Ohjaajana Linda haluaa tarjota harjoittelijalle mahdollisuuden päästä tekemään mahdollisimman paljon töitä käytännössä. Harjoittelu on Lindan mukaan se paikka, jossa saa harjoitella ja kokeilla, mitä jo hallitsee ja mitä tulee vielä kehittää, ja onko kyseinen työtehtävä itselle sopiva ja mahdollisesti tulevaisuuden ammatti.
Harjoittelijat ovat tiimin täysivaltaisia jäseniä ja heillä on omat vastuualueensa. Harjoittelija ja ohjaaja käyvät harjoittelun alussa perehdytysmateriaalit läpi ja harjoittelija tutustuu tiimiin sekä ulkoisiin ja sisäisiin sidosryhmiin. Tällä tavoin harjoittelija ymmärtää mahdollisimman nopeasti, millaisesta organisaatiosta on kyse ja keiden kanssa työskennellään tulevat harjoittelukuukaudet.
Lindan mukaan aiemmat harjoittelijat ovat nauttineet harjoittelusta Abloylla muun muassa siksi, että yritys on kansainvälinen. Monelle tulee yllätyksenä, mitä kaikkea Abloy tuottaa ja missä kaikkialla heillä on liiketoimintaa.
– Päivällä saattaa olla puhelu Aasiaan ja myöhemmin iltapäivällä latinalaiseen Amerikkaan ja USA:han, Linda havainnollistaa.
Perehdytys ja yhteydenpito on tänä vuonna koronan takia järjestetty etäyhteyksin. Harjoittelijoita autetaan ja ohjataan paljon kädestä pitäen ja säännöllisesti pari kertaa viikossa, jotta he pääsevät eteenpäin työtehtävissään eivätkä jää yksin mahdollisten haasteiden kanssa. Etätapaamisissa käydään läpi muun muassa, miten harjoittelija lähtisi etenemään työn kanssa ja miten ohjaaja lähestyisi työtä.
Korona on vaikuttanut myös siihen, ettei markkinointia ja tapahtumia ole voinut järjestää tavalliseen tapaan, joten työhön on kuulunut markkinoinnin muuttamista virtuaaliseksi.
– Jos verrataan harjoittelijan työkuvaa vuosi sitten, on virtuaalinen maailma korostunut merkittävästi tämän harjoittelun yhteydessä.
Laura tekee harjoitteluaan etänä.
Koronasta huolimatta antoisa kokemus
Harjoittelija Laura on päässyt soveltamaan koulutuksessa oppimiaan taitoja monipuolisesti. Ennen harjoittelua hänelle on ollut epävarmaa, mihin hänen taitonsa soveltuvat. Työharjoittelun myötä hän on saanut varmuutta ja vahvuutta taitoihinsa ja oppinut lisää esimerkiksi kuvankäsittelystä, nettisivujen muokkauksesta, kulttuurien eroavaisuuksista sekä mainosten laatimisesta. Työpaikkana Abloy on ollut hyvin joustava, ja Laura on päässyt tekemään itselleen mieleisiä töitä. Laura on saanut haastavia työtehtäviä ja hänen taitoihinsa on alusta alkaen luotettu.
Etätyöt jännittivät Lauraa ensin, koska hän ei ollut varma, kuinka hän saisi yhteyden muihin työntekijöihin ja pääsisi mukaan työyhteisöön. Etäyhteydet ovat toimineet kuitenkin hyvin ja työkavereihin on aina saanut yhteyden, kun sitä on tarvittu. Hänen työaikansa ovat olleet joustavia ja työ on sujunut kotoa käsin. Kotona on tietysti ollut kaikenlaisia ärsykkeitä, mutta rutiinit ja työn keskittäminen työpisteeseen ovat edesauttaneet töiden sujuvuutta.
– Olen yllättynyt siitä, miten paljon olen loppujen lopuksi tykännyt etätöistä.
Ennen koronaa Lauralla oli haave suorittaa työharjoittelu esimerkiksi Ranskassa tai Isossa-Britanniassa, mutta Abloy on ollut todella monipuolinen työympäristö, jossa Laura on päässyt olemaan vuorovaikutuksessa ihmisiin eri maissa ja oppinut myös muiden maiden työkulttuureista. Esimerkkinä Laura kertoo, että verrattuna Suomeen monessa muussa maassa ei olla kovin tiukkoja aikarajojen kanssa.
Harjoittelun aikana Laura ei ole suorittanut muita opintoja. Laura muistuttaa, että pitää myös muistaa levätä.
– On tärkeää olla armollinen itselleen, kun tekee kuitenkin täyttä työpäivää.
Kaiken kaikkiaan Laura on saanut paljon irti harjoittelustaan, niin oman osaamisensa kehittämistä, kiinnostavan kansainvälisen työympäristön, kuin uutta motivaatiota omille opinnoilleen.
Kyllä se oma paikka löytyy
Laura kannustaa myös muita humanististen aineiden opiskelijoita hakeutumaan työharjoitteluun.
– Työharjoittelusta saa tosi hyvin kokemusta, itsevarmuutta ja motivaatioita opintoihin, koska sitten tietää, että tulevaisuudessa on kohde, mitä kohti voi mennä.
Laura myös muistuttaa, ettei harjoittelupaikkaa hakiessa pidä lannistua.
Linda taas kehottaa opiskelijoita rohkeasti käyttämään opintojensa aikana kaikkia työharjoitteluna suoritettavissa olevia opintopisteitä, jotka voivat myöhemmin auttaa työllistymisessä.
– Kannustan kaikkia humanisteja selvittämään, mitä nuo opintopisteet ovat, ja rohkeasti lähestymään yrityksiä, joihin haaveilee työllistyvänsä ja jotka kiinnostavat – mukaan lukien meidät, Linda vinkkaa.
Teksti: Anna Arkko & Saimi Hirvonen, HUMUS-opiskelijatyöryhmä
Kansallisen audiovisuaalisen instituutin (KAVI) radio- ja tv-arkistossa kesänsä harjoittelussa viettänyt Nelli Peltokangas kannustaa humanistiopiskelijoita suhtautumaan harjoittelupaikan hakuun avoimin mielin. Lue, miten Nelli sai harjoittelupaikan ja millainen kokemus oli.
Nelli Peltokangas on kinnostunut monipuolisia tehtäviä tarjoavasta museoalasta, mutta haluaa pitää uramahdollisuutensa avoimina.
Nelli Peltokangas opiskelee nyt viidettä vuotta kulttuurintutkimuksen koulutusohjelmassa. Erikoistumisalanaan hänellä on kulttuuriantropologia. Lisäksi hän on opiskellut perinteentutkimusta, museologiaa ja historiaa. Pitkälle edenneet opinnot alkoivat viime lukuvuonna olla vaiheessa, jossa myös työharjoittelu tuli ajankohtaiseksi.
– Halusin saada työkokemusta. Olen ollut ihan muissa hommissa kesätöissä eikä oman alan kokemusta ollut hirveästi. Ajattelin, että oman alan kokemus olisi tällä hetkellä tosi tärkeää, Nelli kuvailee.
Aivan ensiksi Nelli haki harjoitteluaan varten yliopiston harjoittelutukea, vaikka harjoittelupaikkaa ei ollut vielä tiedossa. Jos opiskelijalle myönnetään harjoittelutuki, yliopisto maksaa tukea hänet palkkaavalle työnantajalle, kunhan harjoittelu täyttää tietyt ehdot.
– Sain tuen ja lähdin sitten aggressiivisesti etsimään eri paikkoja, joihin voisin mennä harjoitteluun, Nelli kuvailee.
”En halunnut rajoittaa itseäni”
Nelli etsi harjoittelupaikkailmoituksia muun muassa Yammerista ja laittoi hakemuksia menemään useisiin paikkoihin. Pääasiallisina painopisteinä hakukohteissa olivat häntä kiinnostava museoala: hän haki museotehtäviin esimerkiksi Suomenlinnaan ja Olavinlinnaan. Hän soitti myös suoraan paikalliseen museoon tiedustellakseen mahdollisia harjoittelupaikkoja. Toisaalta hän pyrki kuitenkin pitämään vaihtoehtonsa avoimina myös muunlaisten työpaikkojen suhteen.
Yammerista Nelli huomasi, että KAVI hakee harjoittelijaa. Ilmoituksessa kerrottiin, että harjoittelijan tehtäviin kuuluu muun muassa radio- ja tv-ohjelmien luettelointia. Luetteloinnista Nellillä oli jo kokemusta Pohjois-Karjalan museon valokuva-arkistosta, jossa hän oli ollut viikon mittaisessa harjoittelussa aiemmin.
– Aluksi ehkä ajattelin, että KAVIn toiminta ei vastaa ihan sitä, mitä olen itse opiskellut tai harjoitellut, mutta päätin kuitenkin hakea. En halunnut rajoittaa itseäni sen mukaan, että paikka ei täsmälleen kuulostanut siltä, mitä olen opiskellut.
Niinpä Nelli lähetti CV:nsä ja hakemuksensa. Noin viikon kuluttua hakemuksen jättämisestä seurasi yhteydenotto, jossa ehdotettiin puhelinhaastattelua. Nelli toi haastattelussa esiin innostuneisuutensa, aiemman luettelointikokemuksensa, kiinnostuksensa museo- ja arkistoalaa kohtaan sekä museologian sivuaineen tuoman yleistietouden.
Joensuussa asuva Nelli sai harjoittelupaikan ja sen myötä olikin tiedossa muutto kesäksi Helsinkiin. Paikkakunnan vaihtaminen ei Nelliä haitannut; tärkeintä oli saada mielenkiintoinen harjoittelupaikka ja monipuolista kokemusta. Hän haki asuntoa Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö HOAS:lta, josta järjestyikin hänelle soluasunto vain parissa viikossa.
Monipuolista työtä ohjelmavirran parissa
Harjoittelu Helsingin Sörnäisissä sijaitsevassa KAVIn radio ja tv-arkistossa (RTVA) alkoi kesäkuun alussa ja jatkui elokuun loppuun.
RTVA huolehtii suomalaisen radio- ja televisiokulttuurin säilymisestä jälkipolville: se palvelee tutkijoita ja opiskelijoita tallentamalla televisio- ja radiokanavien digitaalista ohjelmavirtaa, jota voi katsella ja kuunnella katselu- ja kuuntelupisteillä KAVIn tiloissa.
Nellin työtehtäviin kuului paljon itsenäistä työskentelyä, joka sopi hänelle hyvin: esimerkiksi luettelointia, asiasanoitusta, sisällön kuvailua sekä arkistoon tulevan ohjelmavirran laadunvalvontaa, jossa varmistettiin muun muassa se, että kuva ja ääni toimivat. Hän pääsi myös palvelemaan asiakkaita asiakaspisteillä.
Nelli kuvailee kokemusta todella mukavaksi, mutta koronatilanteen myötä myös hieman tavallisesta poikkeavaksi. Iso osa työntekijöistä oli etätöissä, joten toimistossa oli tavallista hiljaisempaa ja asiakkaita kävi harvakseltaan.
Mielekkäimmiksi tehtävikseen Nelli koki asiasanoituksen ja sisällön kuvailun.
– Saattaa kuulostaa tylsältä, mutta sitä varten piti myös katsoa ja kuunnella ohjelmia, jotta tiesi vähän sisällöstä, jos ohjelma ei ollut ennestään tuttu. Oli hauskaa ja monipuolista, että sai katsoa ohjelmia ja samalla tehdä muistiinpanoja ja miettiä, mitkä olisivat sopivia asiasanoja, Nelli selittää.
Yliopisto-opinnot antoivat hyvät valmiudet harjoitteluun
Yliopisto-opinnot ovat antaneet Nellille sekä yleisiä työelämätaitoja että substanssiosaamista, joista oli hyötyä harjoittelussa.
– Sosiaaliset taitoni ja oman aikataulun suunnittelun taidot ovat kehittyneet ryhmätöiden myötä yliopistossa. Myös tietotekniset taidot ovat harjaantuneet, joten uusia ohjelmia ei tarvinnut opetella ihan alusta asti. Museologian sivuaineesta on tullut sanastoa, jota työssä käytettiin, sekä luetteloinnin, asiasanoituksen ja sisällönkuvailun perusjutut. Niistä oli kyllä paljon hyötyä tuossa työssä!
Harjoittelussa Nelli sai lisää kokemusta, jolla hän pääsi vahvistamaan osaamistaan, harjoittelemaan vastuunottoa ja yhteistyötaitoja tulevaa työelämää varten.
– Oli tosi arvokasta saada työkokemusta arkistoalalta, Nelli iloitsee.
Avoimin mielin kohti tulevaa uraa
Nellin kiinnostus museoalaa kohtaan on harjoittelun myötäkin säilynyt. Korona-aikana harjoittelussa korostui itsekseen tekeminen, ja tulevalta työpaikaltaan Nelli toivookin monipuolista työympäristöä, jossa pääsisi tekemään asiakaspalvelupainotteisempaa työtä.
– Olen todella kiinnostunut museoalasta ja tehtävät ovat siellä hyvin monipuoliset.
Nelli ei kuitenkaan halua rajoittaa ajatuksiaan tulevasta urasta liikaa.
– Tykkään pitää ajatukseni avoimina – minulla on tiettyjä kiinnostuksen kohteita, muttei spesifiä työpaikkaa tai virkaa, johon tähtäisin. Koetan mennä tilaisuuksien mukaan!
Harjoittelu- tai työpaikkaa etsiviä humanistiopiskelijoita Nelli kannustaa suhtautumaan työnhakuun avoimin mielin, pitämään silmät auki kaikkialla ja etsimään sopivia paikkoja useista lähteistä esim. verkosta.
– Kun pitää silmät auki, pystyy heittäytymään ja hakemaan sellaisiakin paikkoja, joista ei ole ihan varma, olisiko työ ihan täsmälleen omaa koulutusta vastaavaa. Saattaakin olla, että sieltä löytyy omanlaisia ja omaa osaamista vastaavia tehtäviä, Nelli vinkkaa.
”Harjoittele ainakin kerran opintojesi aikana!” kannustaa Hanna Puro, joka kertoo blogissa korkeakouluharjoittelustaan Museovirastolla keväällä 2020. Millainen kokemus oli, ja millaisia vinkkejä hänellä on harjoittelupaikkaa etsivälle?
Olen perinteentutkimuksesta pian filosofian maisteriksi valmistuva nuori generalisti, joka innostuu uusista ajatuksista, oivaltamisesta ja yhdessä tekemisestä. Olen suorittanut opintojeni aikana kaksi keskenään hyvin erilaista harjoittelua: Ensimmäisen harjoitteluni tein Itä-Suomen yliopiston kirjastolla UEF-kaskukirjahankkeen hallinnointi- ja toimitustehtävissä keväällä 2019. Toisen harjoittelun tein puolestaan Museovirastolla keväällä 2020 Unescon aineettoman kulttuuriperinnön suojelusopimuksen sekä Euroopan kulttuuriperintötunnuksen toimeenpanoa koskevissa tehtävissä.
Kaskukirjahankkeen harjoittelussa työote oli selvästi tutkimuksellisempi, vaikka aineistosta työstettiinkin populaariin lukemiseen soveltuva teos. Sen sijaan Museoviraston harjoittelussa lähestyin perinnettä minulle hieman ennestään tuntemattomammasta virkamiesnäkökulmasta, joka pohjautuu kansainvälisissä sopimuksissa määriteltyihin käsityksiin perinteestä. Olen kertonut jo aiemmin työstäni UEF-kaskukirjahankkeessa Itä-Suomen yliopiston kirjaston blogissa, joten tässä blogikirjoituksessa kerronkin erityisesti harjoittelustani Museovirastolla.
Suunnittelematon kevät
Päädyin harjoitteluun Museovirastolle oikeastaan ihan sattuman kautta. Kirjoitin tornihuhuja ja niiden kerrontaa käsittelevää pro-gradu työtäni loppuun keväällä 2020 uudessa kotikaupungissani Helsingissä ja minusta alkoi tuntua siltä, että sen valmiiksi saamiseksi kaipasin jotain muutakin tekemistä. Huomasin yliopistonlehtorimme Yammeriin välittämän ilmoituksen korkeakouluharjoittelijan paikasta Museoviraston kehittämisyksikössä ja kiinnostuin siitä välittömästi.
Olen opintojeni ohella ja ensimmäisessä harjoittelussani tehnyt paljon tutkimukseen liittyviä töitä, mutta kansainvälisestä perinteisiin liittyvästä vaalimistyöstä valtiolla minulla ei ollut aiempaa työkokemusta. Tehtävät vaikuttivat näköalapaikalta uudenlaiseen valtiotasoiseen perinnepolitiikkaan, ja sellaiseksi ne myöhemmin osoittautuvatkin. Kävi nimittäin niin, että sain kutsun haastatteluun ja helmikuun alussa tulin valituksi tehtävään.
Alun perin kyse piti olla kolmen kuukauden pestistä, mutta koska työpanokseeni oltiin erittäin tyytyväisiä, sain jatkaa toukokuun loppuun saakka. Harjoittelu ei ollut tuettu tai enää minulle opintojeni puitteissa pakollinen, mutta olen ollut todella onnellinen siitä, että sain koronakeväänä tehdä merkityksellistä työtä erinomaisessa työyhteisössä ja asiantuntevassa organisaatiossa. Oli mahtavaa saada olla tukemassa omalla osaamisellani paitsi Unescon sopimuksen ja Euroopan kulttuuriperintötunnuksen toimeenpanosta vastaavia virkamiehiä sekä asiantuntijaryhmää, myös sopimuksen parissa toimivia tahoja ympäri Suomen.
Ensimmäinen työpäivä Museovirastolla.
Monipuoliset tehtävät motivoivat
Työtehtävissäni minulla oli siis vastuualueenani kaksi eri sopimusta ja toimea – Unescon sopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta sekä Euroopan kulttuuriperintötunnus – ja näihin liittyvät ajankohtaiset tehtävät. Unescon sopimuksessa ajankohtaisia tehtäväkokonaisuuksia keväällä 2020 olivat muun muassa Elävän perinnön kansalliseen luetteloon tehtävät uudet valinnat sekä uuden kansallisen toimenpideohjelman julkaiseminen. Euroopan kulttuuriperintötunnuksen tiimoilta puolestaan käynnistettiin Suomessa ensimmäinen avoin haku, jonka organisointiin, viestintään ja käynnistämiseen liittyvissä tehtävissä olin mukana.
Pääsin käyttämään tehtävissä laajaa perinteen- ja kulttuurintutkimuksen osaamistani sekä hyvin konkreettisilla että luovemmillakin tavoilla. Työtehtäviini kuuluivat tiivistettynä molempiin toimiin liittyvät kokous-, tapahtuma- ja seminaarijärjestelyt, asiakirjavalmistelu sekä kokoussihteerinä toimiminen. Ylläpidin useita Unescon sopimukseen ja kulttuuriperintötunnukseen liittyviä verkkosivuja sekä sosiaalisen median tilejä ja tuotin niille sisältöä sekä kehitin niitä edelleen. Valmistelin myös media- ja sidosryhmäviestintää ja tein käännöstarkastuksia sekä kielenhuoltoa. Lisäksi keräsin ja toimitin aineiston Museot ja aineeton kulttuuriperintö -korttipakkaan, joka julkaistaan myöhemmin syksyllä 2020.
Työtehtävänäni fasilitoin muun muassa avoimen etäwebinaarin Euroopan kulttuuriperintötunnuksen aiehausta.
Pandemia muuttaa arjen, mutta työt jatkuvat
Museoviraston kehittämisosasto sijaitsee kohtuullisen hienoissa puitteissa Kansallismuseon pihassa Vaunuvajassa. Ehdin tehdä töitä konttorilla puolisentoista kuukautta, kunnes koronaviruspandemian vuoksi siirryimme etätöihin heti käskyn tultua. Olen tehnyt etätöitä useissa aiemmissa työpaikoissani, ja minulla on hyvät itseni johtamisen taidot. Kotoani löytyy myös oma työhuone sähköpöytineen ja isoine näyttöineen, joten pärjäsin siis alusta lähtien myös kotitoimistolla erinomaisesti. Ihania työkavereita ja lähiesimiestä tuli kuitenkin nopeasti ikävä. Ehdotin heti, että alkaisimme kokoontua säännöllisesti myös epävirallisiin tapaamisiin, ja jo ensimmäisenä etäaamuna joimme Teamsissa aamukahvit yhdeksältä. Ehdotusten ja omien näkökantojen esiintuominen oli työyhteisössä muutoinkin helppoa, ja tunsin kuuluvani porukkaan, vaikka olinkin ”vain” harjoittelija.
Etätyökäskyn jälkeen kaikki toiminta siirrettiin todella nopeasti etäyhteyksin tapahtuvaksi. Juuri mitään ei tarvinnut perua tai edes siirtää, ja kaikki tehtävät saatiin helposti hoidettua myös kotoa käsin. Voisikin sanoa, että koronavirustilanne vaikutti itse työhön lopulta yllättävän vähän. Tiesin jo entuudestaan, miten tärkeää liikunta ja rutiinit etätöissä olisivat, joten kävin aamuisin lenkillä ennen töiden aloittamista ja iltapäivällä töiden päättymisen jälkeen. Vapaa-ajalla yritin vain pysyä neljän seinän sisällä virikkeistettynä, kuten kaikki muutkin etätyöläiset. Fyysisten tapahtumien ja kohtaamisten puute harmitti silti muun muassa siksi, että paljon ihmisiä jäi tapaamatta. Verkostoituminen onkin yksi harjoittelun ehdottomista hyödyistä professio-osaamisen karttumisen lisäksi.
Toimiston piha hiveli silmää.
Kohti omaa uraa
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että omalla alalla työskentely niin muutoin opintojen aikana kuin harjoitteluissakin on ollut erittäin kannattavaa. Työtehtävissäni olen päässyt syventämään ymmärrystä opiskelemistani asioista ja soveltamaan niitä käytäntöön mitä monituisimmissa yhteyksissä aina ruohonjuuritasolta kansainvälisille kentille. Olen tullut omasta osaamisestani entistäkin tietoisemmaksi ja samalla hahmotan myös helpommin sellaisia osaamisalueita, joihin haluan panostaa vielä lisää. Tiedostan myös entistäkin paremmin sen, millaisiin tehtäviin haluan tähdätä.
Oman alansa töitä tekemällä saakin jo opiskeluaikana hyvän käsityksen siitä, millaisia taitoja itseä kiinnostavissa tehtävissä tarvitaan. Samalla pääsee näkemään erilaisia urapolkuja ja huomaamaan, millaisella koulutuksella, kokemuksella ja osaamisella voi päätyä erilaisiin tehtäviin. Kun opiskeluiden kautta kartutettua osaamista tulee soveltaneeksi myös käytännössä, osaa monesti kiinnittää tulevilla kursseilla huomiota uudenlaisiin asioihin ja kyseenalaistaa vaikkapa joitakin teorioita eri tavalla. Toisaalta oman alan töiden tekeminen antaa hyvän pohjan myös omien käsitysten ja teorioiden muodostamiselle. Molemmat harjoittelut ovat kasvattaneet itseluottamustani ja uskoa omaan osaamiseeni. Museovirastolla kartuttamaani osaamista pääsen varmasti hyödyntämään vielä monissa työtehtävissä niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla sekä järjestöissä.
Harjoittelupaikkaa etsivän kannattaa olla hyvissä ajoin liikkeellä ja kartoittaa jo etukäteen paikkoja, joihin toivoisi harjoittelijaksi pääsevänsä. Esimerkiksi valtiolla tietyt paikat kiertävät vuosisyklissä, joten on mahdollista seurata sitä, milloin tietty virasto tai ministeriö hakee harjoittelijoita tai kysyä sitä suoraan toiveiden harjoittelupaikasta. Harjoittelijaksi voi tietysti myös suoraan tarjoutua, erityisesti yksityiselle ja kolmannelle sektorille. Harjoittelupaikkaa pohtiessa kannattaa luonnollisesti pitää silmällä sitä, millaisia taitoja sekä mahdollisia verkostoja tai jopa tulevaisuuden työpaikan se voisi tarjota. Innokkaan (ja lähes ilmaisen) harjoittelijan ottaminen erityisesti yliopiston harjoittelutuella on työnantajalle erittäin kannattavaa. Harjoittelijalla on myös usein kova halu näyttää ja käyttää omaa osaamistaan, joten tehokastakin hänen työpanoksensa on. Harjoittelijoita otetaankin mielellään, joten hakemisessa vaikeinta on varmasti usein rohkaista mielensä ja uskoa omaan osaamiseensa kovillakin markkinoilla!
Hanna Puro
Kirjoittaja on Itä-Suomen yliopiston humanistisen osaston FM-opiskelija (perinteentutkimus).
