EU:n taksonomia määrittää vihreät sijoituskohteet – kiristyvätkö vesivoiman ekologisen kestävyyden vaatimukset?

 

Suvi-Tuuli Puharinen & Antti Belinskij
Puharinen on nuorempi tutkija ja Belinskij ympäristöoikeuden professori Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella. Kirjoittajat ovat Suomen akatemian SUSHYDRO-hankkeen tutkijoita.

 

EU:n kestävän rahoituksen asetus edellyttää, että rahoitusmarkkinoiden toimijat jatkossa arvioivat ja antavat tietoja sijoitustuotteiden kestävyydestä. Kestävyyskriteerit ovat EU:n taksonomia-asetuksessa. Suomen vesivoimasektori arvostelee kriteerejä siitä, että ne kiristävät toiminnan vaatimuksia ja nostavat siten uusiutuvan energiatuotannon kustannuksia. Vesivoiman ympäristöllisen kestävyyden vaatimukset eivät kuitenkaan taksonomiassa mene juuri nykyistä EU-lainsäädäntöä pidemmälle.

EU tasoittaa kestävän sijoittamisen pelikenttää

Ympäristöllinen kestävyys kiinnostaa sijoittajia enenevässä määrin, ja sijoitustuotteiden tarjoajat, kuten pankit, vastaavat tarpeeseen kestävyyssitoumuksilla. Haasteena on kuitenkin aidosti kestävien sijoituskohteiden tunnistaminen.

EU pyrkii suitsimaan pelikenttää kestävän rahoituksen asetuksella (EU 2019/2089).  Asetuksen perusteella rahoitusmarkkinoiden toimijoiden tulee arvioida ja antaa tietoja tarjoamiensa sijoitustuotteiden kestävyydestä. EU:n taksonomia-asetuksessa (EU 2020/852) puolestaan yhdenmukaistetaan sijoituskohteiden ympäristöllisen kestävyyden kriteerit. Sijoitustuotteita voi jatkossa markkinoida kestävinä vain, jos niillä rahoitetaan EU:n taksonomian mukaista toimintaa.

Ympäristöllisen kestävyyden kriteerit

Taksonomia-asetuksessa ympäristöllinen kestävyys rakentuu kuuden tavoitteen varaan. Vesivoimaan niistä liittyvät erityisesti seuraavat:

  • ilmastonmuutoksen hillintä
  • ilmastonmuutokseen sopeutuminen
  • vesivarojen ja merten tarjoamien luonnonvarojen kestävä käyttö ja suojelu
  • luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelu ja ennallistaminen.

Ympäristöllisesti kestäväksi katsotaan toiminta, joka edistää merkittävästi ainakin yhden tavoitteen toteuttamista eikä aiheuta merkittävää haittaa muille tavoitteille. Keskustelu vesivoiman kestävyydestä tiivistyy komission 21.4.2021 antamaan delegoituun asetukseen (C(2021) 2800/3), jossa annetaan ilmastonmuutoksen hillintää ja siihen sopeutumista merkittävästi edistävien toimintojen tekniset arviointiperusteet. Asetus tulee voimaan, jos Euroopan parlamentti ja neuvosto eivät vastusta säädöstä neljän kuukauden kuluessa.

Vesivoiman kestävyyskriteerit

Komission arviointiperusteiden mukaan vesivoima voi tietyin edellytyksin edistää merkittävästi ilmastonmuutoksen hillintää uusiutuvan energian lähteenä. Edellytykset keskittyvät tuotannon kasvihuonekaasuintensiteettiin eivätkä ota huomioon laitoksen energiantuotannon volyymiä tai säätövoimapotentiaalia. Kaikki vesivoima voi taksonomian perusteella edistää ilmastonmuutoksen hillintää, vaikka todellisuudessa lähinnä suurimpien laitosten tuotantomäärät ja säätövoimakapasiteetti ovat relevantteja vähähiiliseen energiajärjestelmään siirtymisessä.

Vesivoiman ympäristöllinen kestävyys edellyttää ilmastonmuutoksen hillinnän lisäksi, että vesivoimalaitos ei aiheuta merkittävää haittaa muille ympäristöllisille tavoitteille, kuten vesivarojen kestävälle käytölle ja suojelulle. Vesivoimasektorin kipuilu arviointiperusteiden kanssa tiivistyy tähän haitattomuusvaatimukseen.

Taksonomia-asetuksen mukaan vesivarojen kestävälle käytölle ja suojelulle aiheutuu merkittävää haittaa, jos toiminta heikentää vesimuodostuman hyvää tilaa tai hyvää ekologista potentiaalia. Sääntelyssä noudatellaan EU:n vesipuitedirektiivin (2000/60/EY) vaatimuksia ja Unionin tuomioistuimen linjauksia. Tuomioistuimen Weser-tuomion mukaan (C-461/13) uudelle hankkeelle ei saa myöntää lupaa, jos hanke vaarantaa vesimuodostuman hyvän tilan saavuttamisen tai heikentää sen yhdenkään laadullisen tekijän tilaa. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin sallia sellaisten hankkeiden toteuttamisen, jotka täyttävät ympäristötavoitteista poikkeamisen edellytykset.

Vesivoiman kestävyyden tekniset arviointiperusteet vaihtelevat komission asetuksessa sen mukaan, onko kyse uudesta vai olemassa olevasta laitoksesta. Uusien laitosten kriteerit ovat EU-oikeuden mukaisia, ja ne tunnistavat mahdollisuuden poiketa vesienhoidon ympäristötavoitteista, mitä itse taksonomia-asetuksen teksti ei mainitse. Kriteereissä edellytetään kuitenkin myös ekologisia kompensaatioita. Uuden laitoksen ekologiselle jatkumolle aiheuttamat haitat tulee kompensoida muualla vesienhoitoalueella esimerkiksi toteuttamalla aiemmin padottujen jokivesistöjen ennallistamistoimia.

Kiistanalaisin kysymys arviointiperusteissa on kuitenkin ehkä se, miten olemassa oleviin vesivoimalaitoksiin tehtävien investointien kestävyys määritetään. Arviointiperusteissa edellytetään, että vanhoilla vesivoimalaitoksilla tehdään vesipuitedirektiivin mukaisesti kaikki teknisesti toteuttamiskelpoiset ja ekologisesti relevantit toimenpiteet vesien tilalle, elinympäristöille ja lajeille aiheutuvien haittojen vähentämiseksi. Toimenpiteisiin voi kuulua kalojen ylös- ja alasvaelluksen mahdollistaminen esimerkiksi kalateiden, ekologisen virtaaman sekä elinympäristöjen parantamisen avulla.

Myös nämä vanhojen vesivoimalaitosten kestävyyskriteerit korkeintaan tarkentavat vesipuitedirektiivin vaatimuksia. Direktiivin perusteella jäsenvaltion on tarvittaessa päivitettävä myönnettyjä lupia vesienhoidon ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi. Komissio on jo pariin otteeseen muistuttanut Suomea vesivoimalupien läpikäymisestä ja huomion kiinnittämisestä vaellusratkaisuihin ja ympäristövirtaamiin.

Kiristyykö ekologisen kestävyyden ruuvi vesivoiman ympärillä?

Vesivoimatoimijat vastustavat komission antamia taksonomia-asetuksen kestävyyskriteerejä. Pelkona on, että vesivoima jää kokonaan taksonomian ulkopuolelle tai epäsuotuisaan asemaan verrattuna muihin uusiutuviin energiamuotoihin. Lisäksi ala arvioi kiristyvien vaatimusten nostavan toiminnan kustannuksia.

Uusilta vesivoimalaitoksilta edellytettäviä kompensaatiotoimia lukuun ottamatta komissio ei kuitenkaan ole asettamassa vesivoiman ympäristölliselle kestävyydellä nykyistä EU-lainsäädäntöä pidemmälle meneviä vaatimuksia. Siten EU:n kestävyysruuvi ei ole merkittävästi kiristymässä.

Onkin kysyttävä, ovatko Suomen lainsäädäntö ja hallinnon toimet vastanneet EU-lainsäädännön vaatimuksia vanhojen vesivoimalaitosten haittojen minimoimiseksi. Vesilaissa (587/2011) suojataan lupien pysyvyyttä, eikä vanhojen vesivoimalupien määräysten päivittämisen tarvetta ole arvioitu systemaattisesti. Luvissa määrättyjä kalanvaellusratkaisuja on myös saatettu jättää toteuttamatta. Lupien päivittämisen haasteista kertoo se, että Lapin ELY-keskuksen vuonna 2017 jättämistä hakemuksista Iijoen ja Kemijoen voimalaitosten kalatalousmääräysten muuttamiseksi ei ole vieläkään tehty päätöksiä.

Miten tästä eteenpäin?

Viitaten Iijoen ja Kemijoen prosessien kestoon on vaikea nähdä, että vesivoiman kestävyyttä voidaan nopealla aikataululla parantaa Suomessa lupien muuttamisen avulla. Voiko sitten taksonomia-asetus kannustaa vesivoimasektoria kestävyystoimenpiteisiin?

Toimijoiden pelkona on, että mahdollinen taksonomian ulkopuolelle jääminen voi vaikeuttaa rahoituksen hankkimista, ja siten heikentää taloudellisia toimintaedellytyksiä. Todellisuudessa taksonomia määrittelee kuitenkin ainoastaan sijoittajia erityisesti kiinnostavat vihreät sijoitustuotteet.  Suomessa esimerkiksi Finanssivalvonta on vakuuttanut, että myös muut taloudellisesti järkevät toiminnot saavat jatkossakin rahoitusta.

Ehkä taksonomia-asetuksen suurin vaikutus vesivoiman kestävyyteen on EU:n suunnan näyttämisessä. Komissio tuo kestävyyden arviointikriteereissä selvästi esille näkemyksensä vesivoiman kestävyydestä vesipuitedirektiivin puitteissa. Arviointikriteerit saattavat vaikuttaa siten paitsi rahoitukseen ja tukipolitiikkaan myös vesivoimasektorin vapaaehtoisiin ja viranomaisten toimiin vaelluskalojen luonnonkierron ja vesivoiman muiden ympäristönäkökohtien edistämiseksi.

Suomessa vesivoiman kestävyyden kannalta iso kysymys on myös se, mitä lukuisille hyvin pienille ja energiantuotannon kannalta vähämerkityksellisille voimalaitoksille tulisi tehdä. Ympäristötoimenpiteet voivat käytännössä johtaa niiden taloudellisten toimintaedellytysten häviämiseen. Kestävyyskriteereissä esille tuotu vesivoiman ympäristöhaittojen kompensointi muualla vesienhoitoalueella saattaa avata uusia näköaloja siihen, että isot voimalaitokset osallistuisivat jokivesistöjen ennallistamistoimiin ja tästä mahdollisesti aiheutuvien menetysten korvaamiseen.

Hyvinvointioikeuden instituutti täyttää 3 vuotta!

 

Henna Nikumaa  & Heidi Vanjusov
Nikumaa ja Vanjusov toimivat yliopisto-opettajina oikeustieteiden laitoksella Hyvinvointioikeuden instituutissa.  Vanjusov koordinoi instituutissa opetusta ja sen kehittämistä, Nikumaa muuta toimintaa.

 

Hyvinvointioikeuden instituutti perustettiin kolme vuotta sitten tarjoamaan yhteinen ryhmittymä hyvinvointioikeudellisista kysymyksistä kiinnostuneille tutkijoille. Olimme tuolloin kovin innoissamme uudesta avauksesta ja toivoimme, että pieni tiimimme saisi instituutin avulla tukea tavoitteilleen tutkimuksellisesta yhteistyöstä yhteisten kiinnostuksen kohteiden sisällöissä.

Instituutin avajaisia vietettiin 7.5.2018. Vaikka tuolloin ilmoitimme ylpeänä instituutin tavoitteeksi muun ohella toimia valtakunnallisesti johtavana hyvinvointioikeudellisten teemojen tutkimuskeskittymänä ja tuottaa laadukasta tutkimustietoa, emme tuolloin ehkä kuitenkaan arvanneet kehittymisen olevan näin nopeaa. Kolmessa vuodessa instituutti on kasvanut yli 20 tutkijan monitieteiseksi tiimiksi ja juuri 3-vuotissynttäreiden kynnyksellä saimme julkaista tiedon siitä, että hyvinvointioikeudesta tulee pääaine julkisoikeuden tutkintoihin oikeustieteiden laitoksella – ensimmäisenä Suomessa.

Hyvinvointioikeuden kehittäminen pääaineeksi oli tiimillemme ja instituutin toiminnalle luonteva askel. Hyvinvointioikeus on ollut yksi laitoksen painopistealueista ja instituutin kehittyessä myös tarjoamamme kurssitarjonta on laajentunut siten, että se pystyy nyt kantamaan pääaineelle kuuluvan vastuun. Hyvinvointioikeus oppiaineena yhdistää erilaisia yksilön hyvinvointiin elämänkaaren eri vaiheissa liittyviä oikeudellisia kysymyksiä. Se kiinnittyy useampaan oikeudenalaan ja hyvinvointioikeudelliset kysymykset usein myös leikkaavat julkis- ja yksityisoikeuden rajapinnan. Hyvinvointioikeudessa korostuu monitieteisyys ja -menetelmäisyys ja oppiaineessa panostetaan monitieteiseen verkottumiseen. Hyvinvointioikeudessa hyödynnetään lainopin lisäksi vahvasti myös muita metodeja – kuten määrällisen ja laadullisen empiirisen tutkimuksen menetelmiä.

Pääaineen myötä meillä on jatkossa mahdollisuus yhä enemmän huomioida koulutuksellisia elementtejä toiminnassamme. Yliopistoissa opetus perustuu tutkimukselle ja panostamme siihen, että instituutin toiminta ja sen monimuotoinen tutkimus tulee tutuksi opiskelijoille jo perustutkintovaiheessa. Opetuksen tiivis yhteys instituutissa tehtävään tutkimukseen tarjoaa opiskelijalle vahvempia mahdollisuuksia ymmärtää tieteellisen tarkastelun merkitystä tietoon perustuvassa toiminnassa ja päätöksenteossa työelämässä. Meille opiskelija on osa yhteisöämme.

Tärkeä osa instituutin toimintaa on myös jatko-opiskelijoiden tukeminen heidän kasvussaan osaksi akateemista tutkimusyhteisöä. Toivomme, että uusi pääaine innostaa hakeutumaan jatko-opintoihin. Tarjoamme hyvinvointioikeuden väitöskirjatutkijoille aktiivista tukea integroimalla heidät mukaan instituutin toimintaan esimerkiksi säännöllisesti kokoontuvan hyvinvointioikeuden jatko-opintoseminaarin muodossa.

Instituutin toiminnassa on keskeistä yhdistää tutkijoita sekä eri tieteiden että oikeudenalarajojen yli. Kolmen toimintavuotensa aikana instituutti on verkostoitunut sekä kansallisesti että kansainvälisesti ja on mukana lukuisissa monitieteisissä tutkimushankkeissa ja yhteistyöverkostoissa. Yhtenä esimerkkinä voimme mainita mukanaolon usean tutkijan voimin monitieteisissä tutkimusyhteisöissä (Research Community), joihin strateginen panostaminen on vahvalla sijalla myös koko ylipiston tasolla. Yhteistyökumppanit sekä yliopistomme sisällä että ulkopuolella ovat meille tärkeitä.

Haluamme kannustaa myös opiskelijoitamme yhteistyöhön muiden alojen edustajien kanssa jo opiskeluaikana. Muutaman vuoden ajan järjestetty klinikkatoiminnan kurssi yhteistyössä sosiaalityön oppiaineen kanssa on tästä hyvä esimerkki. Kurssilla oikeustieteiden ja sosiaalityön opiskelijat työparina harjoittelevat oikeudellisen neuvonnan antamista vaikkapa ikääntyville tai päihde- ja mielenterveyshuollon asiakkaille. Olemme myös mukana monitieteisessä asiakas- ja potilasturvallisuuden opintokokonaisuudessa. Haluamme edelleen laajentaa opetuksellista yhteistyötä eri tieteenalojen kanssa, mikä sopii mainiosti monialaisen Itä-Suomen yliopiston toimintaan. Hyvinvointioikeus on oppiaine, joka voi hyvin yliopistossa, jossa on mahdollisuuksia rikkoa rajoja ja luoda yhdessä uutta.

Koemme, että tiimimme on kasvanut yhteisen innostuksen ja yhdessä tekemisen kivijalalle. Monitieteisyyden ja -menetelmäisyyden tukemisen strategia sekä erilaisen osaamisen arvostaminen on ollut tiimissämme alusta alkaen itsestään selvää. Olemme pyrkineet pitämään toimintamme avoimena ja edelleen kutsumme mukaan hyvinvointioikeudesta kiinnostuneita. Haluamme toimia tutkijoiden verkostoitumisen apuna ja myös kaataa mahdollisia tieteidenvälisiä raja-aitoja.

Odotamme innolla instituutin seuraaviakin vuosia, kehittymistä ja kehittämistä, uusia pelottomia avauksia ja oivaltavaa yhteistyötä.

Oikeustieteiden laitos – Tutkimusta, asiantuntijoita ja vuorovaikutusta yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemiseksi

 

Anssi Keinänen
Keinänen on Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksen tutkimuksesta vastaava varajohtaja ja lainsäädäntötutkimuksen professori.

 

Tämän blogitekstin otsikko on lainattu suoraan oikeustieteiden laitoksen uudesta strategiasta.  Strategiassamme on lupaus, että laitoksen tutkimuksella pyritään osaltaan ratkaisemaan yhteiskunnallisia haasteita, ja laitoksen henkilökunnan asiantuntemusta käytetään hyödyksi näiden ongelmien ratkaisemiseksi muutoinkin. Koulutuksellamme pyrimme vastaamaan työmarkkinoiden tarpeisiin erilaisista asiantuntijoista. Strategialupauksen lunastamiseen tarvitaan avointa ja jatkuvaa vuorovaikutusta eri toimijoiden kanssa.

Kotimaista ja kansainvälistä tutkimusta monitieteisellä tutkimusotteella

Miltä sitten näyttää laitoksemme tutkimus tällä hetkellä? Minkälaisten yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemiseen olemme osallistuneet? Yhden vastauksen saa, kun arvioi laitoksen viime vuoden julkaisutoimintaa. Laitosstrategian tavoitteen mukaisesti voimme todeta, että olemme olleet mukana sekä kotimaisten että kansainvälisten haasteiden ratkaisemisessa monitieteisellä tutkimusotteella.

Laitoksen tutkimustoiminta on kohdistunut vahvasti muun muassa ympäristö-, energia- ja luonnonvaratutkimukseen eri näkökulmista, kuten turvallisuuden, laintulkinnan ja ohjauskeinojen näkökulmasta. Laintulkintaa koskevaa tutkimusta laitoksella tehtiin laajemminkin. Tarkastelussa on ollut esimerkiksi lainsäädäntövallan delegointia koskevat kysymykset, korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden julkilausutut systeemiperustelut sekä ihmisoikeussopimuksen ja unionin oikeuden tavoitteellinen tulkinta.

Myös kuntaoikeuteen, rikosoikeuteen ja hyvinvointioikeuteen kohdistuvaa tutkimusta julkaistiin runsaasti viime vuonna. Tarkastelussa on ollut kunnan vastuu tietojen esilläpidosta, yksityisten palveluntuottajien rooli julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottajana sekä poliisin käyttämä ja poliisiin kohdistunut väkivalta – muutaman teeman mainitakseni.

Oppikirjoilla on suuri merkitys oikeustieteellisessä koulutuksessa, mutta myös laajemmin oikeustieteen kehittymisessä tieteenä.

Viime vuonna laitoksella julkaistiin oppikirjoiksi soveltuvia perusteoksia esimerkiksi esitutkinnan ja pakkokeinojen osalta, digitaalisten palveluiden sääntelystä, maakaaresta, jäämistösuunnittelusta sekä elinkeinotulon verotuksesta.

Kaiken kaikkiaan laitostamme voi kuvata hyvin tutkimusintensiteettiseksi laitokseksi julkaisujen määrän perusteella – niin lukumääräisesti kuin suhteutettuna laitoksen henkilökunnan kokoon. Tämä on omiaan varmistamaan tavoitteemme tutkittuun tietoon perustuvan opetuksen toteutumisesta.

Oikeustieteellinen tutkimus on kansainvälistynyt viime vuosina, ja tutkimusta tuotetaan yhä enemmän kirjoittamalla yhteisjulkaisuja. Esimerkiksi viime vuonna tieteellisistä referee-julkaisuista lähes puolet julkaistiin kansainvälisissä journaaleissa. Melkein puolessa julkaistuista referee-julkaisuissa tekijöitä oli vähintäänkin kaksi. Melko usein yhteistyötä tehtiin eri yliopistojen ja tutkimuslaitosten kesken.

Kuinka tutkimusta pyritään kehittämään?

Miten laitoksemme tutkimusta pyritään kehittämään edelleen? Yhdeksi keinoksi on tunnistettu tutkimusryhmämäisemmän toiminnan vahvistaminen. Esimerkiksi väitöskirjatutkijat otetaan tiiviimmin mukaan oppiaineiden ja tutkimusryhmien toimintaan. Lisäksi pyrimme vahvistamaan laitoksen sisällä tapahtuvaa oppiainerajat ylittävää tutkimusyhteistyötä – harvoinhan ”elävä oikeus” pysyy yhden oikeudenalan sisällä – sekä lisäämään tutkimustoiminnan yhteyttä yliopiston tutkimusyhteisöihin monitieteisyyttä vahvistamalla.

Kevään 2021 aikana oppiaineet ja tutkimusryhmät laativat rahoitusstrategian, jonka avulla tutkimustoimintaa ja ulkoisen rahoituksen hakemista pyritään vahvistamaan. Rahoitusstrategian laatimista tuetaan myös tiedekunnassa laaditun rahoituksen vuosikellon avulla.

Vuosi 2021 on tutkitun tiedon teemavuosi: tieto kuuluu kaikelle. Oikeustieteiden laitoksella teemavuosi näkyy tutkimusviestinnän vahvistamisena sekä laitostasolla että oppiaineissa. On tärkeää, että myös yksittäiset tutkijat pyrkivät systemaattisesti tuomaan esille tutkimustuloksiaan ja siten osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun erilaisten haasteiden ratkaisemiseksi. Tiedeviestintään tarjoamme laitoksella enemmän tukea ja koulutusta tulevina vuosina.

Oppiaineita yhdistävät tutkimusteemat yhteistyön mahdollistajina

Laitoksemme vahvuus on aina ollut yhdessä tekemisen perinne. Oppiainerajat ovat olleet yhteistyön osalta matalat, mikä näkyy esimerkiksi lukuisina eri oppiaineiden pitäminä yhteisinä kursseina.  Tätä laitoksemme vahvuutta voidaan hyödyntää enemmänkin yhteisillä tutkimuksilla sekä tunnistamalla systemaattisemmin yhteisiä tutkimusteemoja. Esimerkiksi valvonta liittyy tavalla tai toisella jokaiseen oikeudenalaan. Valvonnan toteutuminen ja valvonnan vaikuttavuus ovat tutkimusteemoja, joista olisi mahdollista tehdä oppiaineiden välistä yhteistyötä.

Laintulkinnassa arvioidaan, onko toimija noudattanut säännöksiä vai ei, mutta usein toimijalla on halua toimia ”paremmin” kuin mitä laki vaatii. Yritysten vastuullisuus ja yritysten mahdollisuus signaloida oman toimintansa ”hyvyyttä” (beoynd compliance) olisi myös teema, jossa eri oppiaineet ja tutkimussuuntaukset (esim. kriminologia, empiirinen oikeustutkimus) voisivat löytää toisensa. Myös sääntelyn kyky ohjata toimijoita ja toimintaa on teema, josta löytyy yhteistä rajapintaa eri oppiaineiden välillä. Tämänkaltaisen ohjauskeinotutkimuksen vahvistamisen myötä voisimme entistä vahvemmin olla mukana yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemisessa.

Työelämänäkökulmia juristikoulutuksen kehittämiseen

 

Jarkko Tirronen
YTT, Reset Solutions, jarkko.reset@gmail.com

 

Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella valmistellaan parhaillaan seuraavaa, vuosien 2021–2025 opetussuunnitelmaa. Työn tueksi on koottu monipuolista tietoaineistoa osaamistarpeista ja tutkintojen laadusta. Lokakuussa 2020 toteutettiin kysely ”Oikeustieteellisen alan tutkintojen kehittäminen työelämän näkökulmasta”, johon vastasi 41 eri aloilla työskentelevää juristia. Kyselyn toteutti yhteiskuntatieteiden tohtori Jarkko Tirronen. Tässä tekstissä käydään lyhyesti läpi kyselyn tuloksia ja oikeustieteen koulutuksen kehittämisen teemoja.

Laaja kannatus yleistutkinnolle – maltillista erikoistumista maisterivaiheessa

Oikeustieteellisen alan tutkinnot (ON ja OTM) ovat oikeudellisesti sivistäviä tutkintoja, jotka antavat laaja-alaisen kokonaisnäkemyksen oikeudesta ja oikeudenaloista. Tämä oikeudellinen sivistys on hyödyllinen monissa juristin tehtävissä. Vastaajien enemmistö katsoi, että oikeustieteellisten tutkintojen tulee olla laaja-alaisia, kaikki keskeiset oikeudenalat kattavia yleistutkintoja myös vuonna 2030. Käsitys oikeudellisesti sivistävästä tutkinnosta on tärkeä osa juristin oikeudellista osaamista. Laaja-alaisuuden hyödyt korostuvat valmistumisen jälkeen ja tutkinto antaa valmiuden toimia monipuolisesti eri alojen työtehtävissä liikkeenjohdon konsultoinnista, tuomarin tehtävään ja uusien juristien kouluttamiseen. Se on siis todellinen yleistutkinto.

Maltillinen maisterivaiheen erikoistuminen näyttäisi olevan osa modernia oikeustieteellistä koulutusta. Erikoistumista tapahtuu jo nykyään, mutta ”syvempi” erikoistuminen tapahtuu yleensä työelämässä. Maisterivaiheen erikoistuminen ei vie pohjaa pois kandidaattivaiheessa tapahtuvalta oikeudelliselta yleissivistykseltä, vaan täydentää sitä. Laaja oikeudellinen asiantuntemus antaa hyvän lähtökohdan juristin jatkuvalle oppimiselle. Enemmistö vastaajista kannatti maisterivaiheessa tapahtuvaa erikoistumista. Myös valinnaisten opintojen määrän kasvattamiseen suhtauduttiin myönteisesti.

Oikeudellinen ajattelu juristin osaamisen ytimessä

Kyselyyn vastanneiden mukaan juristin tärkein työelämätaito on kyky erottaa olennaiset asiat. Kyseessä on laajempi taito, sillä siihen sisältyy myös kyky nähdä kokonaisuuksia. Ilman sitä on vaikeaa erottaa olennaisia asioita. Olennaisten asioiden erottamisen ohella tärkeitä juristin työelämätaitoja ovat ongelmanratkaisutaidot ja kyky soveltaa osaamista. Nämä voidaan kiteyttää oikeudellisen ajattelun käsitteeseen, joka on kykyä nähdä kokonaisuus, kykyä erottaa olennaiset asiat ja kykyä argumentoida. Vastaajat katsoivatkin, että koulutuksessa tulisi olla oikeudellista ajattelua ja ratkaisu- ja päättelykykyä vahvistavia elementtejä.

Oikeudellista sivistymistä ja ajattelua voidaan tukea monipuolisesti erilaisilla oppimisen muodoilla, kuten oikeustapausharjoituksilla, asiakirjojen ja sopimusten laatimisharjoituksilla, case-esimerkeillä tai yhteistyöllä työelämän toimijoiden kanssa. Ylipäätään tiedon soveltaminen on tärkeä osa juristin osaamista. Tieto sellaisenaan ei vielä riitä. On tärkeää korostaa asioita, jotka vahvistavat oikeudellisen sivistyksen ja ajattelun soveltamista eri yhteyksissä.

Olennaista näyttäisi olevan painottaa ajattelua ja aineita, jotka tukevat toisiaan ja muodostavat kokonaisuuden. Teoriaopetuksen ja käytännön välillä on vahva side, sillä monet oikeudelliset kysymykset eivät ratkea kirjoissa, vaan vuorovaikutuksessa ja elettävässä elämässä. Yleisesti ottaen juristin ammatissa tarvitaan ihmissuhde-, esiintymis-, neuvottelu- ja sovittelutaitoja. Siis kykyä tulla toimeen toisen ihmisen kanssa, kykyä myötätuntoon ja kykyä esittää asiat ymmärrettävällä tavalla.

Teknisistä taidoista juristin työssä hyötyä on esimerkiksi kirjanpidosta ja ICT-taidoista. Kun maailma ”sähköistyy”, näyttäisi informaatio- ja teknologiaoikeudesta muodostuvan tulevaisuudessa yhä tärkeämpää. Korona-ajan vaikutuksesta juristin työssä korostuu luovuus, joustavuus, ongelmanratkaisutaidot, itsenäiset työskentelyvalmiudet ja kyky sietää epävarmuutta. Enemmistö vastaajista katsoi, että opinnoissa tulisi olla vähemmän yksityiskohtien opiskelua ja että opiskelun tulisi kehittää enemmän ryhmätyövalmiuksia.

Tiivistettynä voidaan todeta, että oikeustieteellisessä koulutuksessa tärkeässä roolissa on oikeudellinen sivistys ja oikeudellinen ajattelu.

Monimuotoista virtuaalipedagogiikkaa?

 

Seita Romppanen
Romppanen toimii  kansainvälisen ympäristöoikeuden yliopistonlehtorina Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella.

Kaisa Huhta
Huhta toimii eurooppaoikeuden yliopistonlehtorina Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella.

 

Tausta

Vietimme syksyllä 2020 kuukauden Islannissa University of Iceland:ssa tutkimus- ja opetusvierailulla. Vierailun osana suunnittelimme ja toteutimme tiiviin kahden opintopisteen seminaarikurssin Euroopan unionin (EU) ilmasto- ja energiaoikeuden perusteista. Kurssi suunniteltiin alun perinkin erilaisia vuorovaikutuksellisia menetelmiä hyödyntäväksi, mutta koronatilanteen tuomien muutosten myötä siirsimme kurssin lennosta virtuaalitoteutukseksi. Tässä blogissa kerromme, miten toteutimme kurssin ja millä tavalla kurssin opetusmenetelmiä voisi soveltaa Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella.

Mitä?

University of Iceland:ssa opettamamme kurssi oli nimeltään An Introductory Seminar to EU Climate and Energy Law. Sen tarkoituksena oli antaa opiskelijalle yleiskuva eurooppalaisen ilmasto- ja energiaoikeuden pääpiirteistä ja viimeaikaisesta kehityksestä.

Kurssin suoritusmuoto oli kolmiosainen. Ensimmäinen osa opiskelijan suorituksesta muodostui läsnäolosta ja aktiivisesta osallistumisesta Teams-luentojen aikana. Me luennoitsijat seurasimme läsnäoloa ja aktiivisuutta pyytämällä opiskelijoita pitämään kameraansa päällä valitsemallaan taustalla ja kysymällä kysymyksiä opiskelijoilta joko suoraan luennon aikana tai chatissa. Lisäksi luentokalvoihin oli upotettu aktivoivia kyselyitä, pieniä pistokokeita ja mielipidekyselykokonaisuuksia. Nämä toteutettiin muun muassa Mentimeterin sekä Formsin eri ominaisuuksia hyödyntämällä.

Toinen osa suorituksesta muodostui lyhyestä, 1000 sanan oikeudellisesti argumentoidusta kannanotosta, jossa opiskelijoiden piti arvioida EU:n ilmasto- ja energiaoikeuden oikeudellisten instrumenttien riittävyyttä tai riittämättömyyttä pro et contra. Lisäksi kannanotossa tuli soveltaa kurssin pakollista kirjallisuutta. Tekstin tarkoituksena oli auttaa opiskelijoita valmistautumaan kurssin kolmanteen osaan.

Kolmas ja viimeinen kokonaisuus seminaarin suorittamisessa sisälsi 20 minuutin ryhmäväittelyn, jossa kuuden hengen ryhmissä kolme henkilöä argumentoi EU:n ilmasto- ja energiaoikeuden oikeudellisten instrumenttien riittävyyden ja kolme niiden riittämättömyyden puolesta. Vastuu ryhmätyöskentelyn järjestämisestä oli opiskelijoilla itsellään.

Kaikkia näitä suoritusmuotoja varten olimme keränneet opiskelijoille materiaalipankin, johon opiskelijoita pyydettiin perehtymään etukäteen.

Väittelypäivänä kuulimme viisi erilaista väittelyä, ja jokaisesta ryhmästä nousi uusia oivalluksia paitsi kurssin sisällöstä myös väittelyn järjestelyistä. Kaikki ryhmät suoriutuivat väittelystä erinomaisesti, vaikka toisaalta opiskelijoiden suorituksissa oli mahdollista tunnistaa myös eroja. Seurasimme esimerkiksi väitteiden paikkansapitävyyttä, argumenttien vakuuttavuutta ja keskusteluaktiivisuutta. Arviointia varten olimme luoneet valmiiksi Excel-tiedoston, johon pisteytimme kunkin ryhmän työskentelyä väittelyn edetessä. Samaan tiedostoon merkittiin myös opiskelijoiden muut suoritteet.

Kenelle?

Seminaarikurssille osallistui sekä oikeustieteiden maisteriopiskelijoita että oikeustieteellisen tiedekunnan kansainvälisen LL.M. -ohjelman opiskelijoita. Kaikilla kurssin opiskelijoilla oli pohjatiedot EU-oikeuden perusteista ja eurooppalaisen ympäristöoikeuden rakenteista.

Entäpä meillä UEF:ssa?

Meille opettajille kurssin suoritusmuoto väittelyineen ja osasuorituksineen oli kokeilu, joka onnistui erinomaisesti. Opiskelijat olivat valmistautuneet hyvin, olivat erittäin motivoituneita ja suoritusten arviointi oli vaivatonta. Mielestämme tällainen suoritusmuoto soveltuisi hyvin esimerkiksi noin 20–50 hengen kurssille. Jäimme pohtimaan, millaisen vastaanoton tällainen suoritusmuoto saisi meillä UEF:n oikeustieteiden laitoksella? Onko tämäntyyppinen suoritusmuoto kenties jo käytössä jollain kurssilla? Uudenlaisille virtuaalisen ajan suoritusmuodoille ja -menetelmille on nyt kasvava tarve, mutta ne myös innostavat ja motivoivat sekä meitä opettajia että opiskelijoita.

Vuorovaikutuksen ja luovuuden jäljillä

 

Sampo Mielityinen
Mielityinen on Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksen opetuksesta vastaava varajohtaja ja yliopistonlehtori.

 

Juristi tarvitsee substanssiosaamisen ohella muun muassa vuorovaikutustaitoja ja kykyä luovaan ajatteluun. Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea hahmotteli vuonna 2003 tuomarin osaamista näin:

”Oikeudenkäynnin aikana korostuvatkin tuomarin sosiaaliset taidot ja kommunikaatiotaidot. Ratkaisun tekemisessä sekä perustelemisessa (argumentointitaito) vaaditaan kirjallisen esittämistaidon lisäksi luovaa ajattelua.” (KM 2003:3, s. 333)

Vuorovaikutusosaaminen ja luovuus ovat ns. uraseurantakyselyjen valossa oikeustieteen tutkintojen kehittämiskohde (Vipunen.fi). Paljon onkin jo tehty: alan koulutuksiin sisältyy pienryhmätyöskentelyä, neuvottelu- ja oikeudenkäyntisimulaatioita, erilaisia seminaaritoteutuksia sekä yhteistoiminnallisia harjoitteita. Edelleen on silti tilaa uusiin avauksiin.

Korona-aika on tuonut asetelmaan lisätekijän. Olemme saaneet jo yli puoli vuotta kestäneen kouriintuntuvan muistutuksen siitä, että vuorovaikutus ja viestintä eivät ole vain taitoja ja välineitä, vaan myös itsessään hyvän inhimillisen ja yhteisöllisen elämän osa-alue. Keskustelua on käyty muun muassa etäopetuksen ja tavanomaisen opiskeluelämän rajoitusten vaikutuksesta opiskelijoiden motivaatioon ja hyvinvointiin.

Oikeustieteiden laitos on vastannut tilanteeseen tarjoamalla opiskelijoilleen luovia Breikkejä: tunnin mittaisia työpajoja, joissa luovien alojen ammattilaiset aktivoivat opiskelijoita. Breikkien teemoja ovat muun muassa luovuuden verryttely, äänenkäytön harjoittelu, esiintymisrentous sekä vuorovaikutus etänä. Taidealoille ominaiset harjoitukset auttavat opiskelijoita huomaamaan itsessään uusia puolia ja vahvistavat heidän luovuuttaan, rohkeuttaan ja yhteisöllisyyttään. Ennen korona-aikaa muutamia työpajoja ehdittiin toteuttaa kampuksella, ja sen jälkeen ne on toteutettu verkossa. Breikkien toteutuksesta vastaa Breaks Finland Oy.

Opiskelijat ovat palautteessa ja oppimispäiväkirjoissa nostaneet esiin havaintoja muun muassa

  • rennon tekemisen ja päivittäisten rutiinien rikkomisen merkityksestä,
  • innovatiivisuuden säännöllisen ruokkimisen tärkeydestä sekä
  • siitä, kuinka tärkeää on antaa aikaa myös levolla ja omille ajatuksille.

Paradoksaalista, mutta totta: välillä antoisin tapa antaa aikaa itselleen on antaa aikaa verkossa toteutuville luovuustyöpajoille.

Luovien työskentelyjen integroinnissa opintoihin on laajemminkin iso potentiaali opiskelijoiden ja yliopistoyhteisön vuorovaikutuksen ja hyvinvoinnin tukemiseen. Oikeustieteiden laitos jatkaa niiden kehittämistä avoimessa yhteistyössä koko yliopistoyhteisön ja ulkoisten kumppanien kanssa.

Tervehdys uudelle opiskelijalle

Laitoksemme uudet opiskelijat aloittavat tällä viikolla opintojaan. Samalla he liittyvät yliopistoyhteisöön, muiden opiskelijoiden ja henkilökuntamme joukkoon.

Sana ”yhteisö” on monitulkintainen ja sellaisena sopiva juuri oikeustieteilijän suuhun. Toisinaan se tulkitaan hyvin lämminhenkisesti: yhteisö on turvan, yhteisten merkitysten ja harmonian lähde. Toisessa ääripäässä on tukahduttava yhteisö, yhdenmukaisuuden ja laumasieluisuuden lähde. Kun toivotamme opiskelijamme tervetulleeksi yliopistoyhteisöön, ymmärrämme yhteisöt neutraalimmin: käytäntöjen, oppimisen, merkitysten ja identiteetin kudelmina.

Laitoksemme yhteisö jakaa monia käytäntöjä. Täällä tutkitaan, julkaistaan, luennoidaan, pidetään seminaareja, opponoidaan ja vertaisarvioidaan, toimitaan asiantuntijoina, kehitetään ja niin edelleen. Opetuksen käytännöt elävät ja muovautuvat henkilökunnan ja opiskelijoiden tekojen, palautteen ja uusien kokeilujen vuorovaikutuksessa. Ne tarjoavat rutiineja ja vakautta, joka vapauttaa oppimaan yhä uusia tietoja ja taitoja. Alussa moni asia voi hämmentää, mutta kannattaa perehtyä ohjeisiin ja opetella rauhassa laitoksemme tavoille.

Laitoksemme on myös jatkuvan, monimuotoisen ja yhdessä tapahtuvan oppimisen paikka. Korkeatasoinen, tutkimukseen perustuva opetus antaa hyvän pohjan opiskelijoiden omalle työlle ja vähittäiselle kasvulle juridiikan osaajiksi. Oikoteitä tai ohituskaistoja ei ole: oppiminen vaatii aikaa. Samalla opettaminen antaa virikkeitä opettajien tutkimustyöhön. Opetusta kehittäessään laitoksemme henkilökunta myös oppii jatkuvasti opiskelijoiden kokemuksista ja tulkinnoista.

Tiedeyhteisönä laitoksemme on sitoutunut tieteen ihanteisiin, kuten jatkuvaan kriittisyyteen ja avoimuuteen. Ne antavat teoillemme merkityksen. Samalla ne ohjaavat meitä jatkuvaan keskusteluun omista käytännöistämme ja niiden tulevista suunnista. Tulkintojen liikkuvuus ja erisuuntaiset johtopäätökset eivät ole tiedeyhteisön heikkouden vaan sen vahvuuden merkki. Myös opiskelijat ovat osa tätä keskustelua, esimerkiksi parhaillaan käynnissä olevassa opetussuunnitelmatyössä.

Laitosyhteisömme antaa eväitä ammatillisen identiteetin rakentumiseen. Meillä opiskeleminen on myös sen hahmottamista, mitä ”asiantuntijuus” tai ”juristina” oleminen sisältää ja kuinka oikeustiede asettuu vaikkapa yhteiskuntatieteiden tai humanististen tieteiden joukkoon. Oppiessaan yksilö sisäistää ja vahvistaa tiettyjä näkökulmia maailmaan. Samalla kannustamme hyödyntämään yliopistomme laajaa sivuainevalikoimaa: ammatillinen identiteetti voi olla moninainen ja ammentaa avoimuudesta.

Näin yliopistoyhteisön piirteistä hahmottuu muutama ohje uudelle opiskelijalle: perehdy rauhassa tapoihimme, anna oppimiselle aikaa, keskustele avoimesti ja aktiivisesti sekä pidä itsesi avoimena uudelle. Lämpimästi tervetuloa yliopistoyhteisöömme!

OSKUn oppivuosi

 

Sampo Mielityinen
Mielityinen on Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksen opetuksesta vastaava varajohtaja ja yliopistonlehtori.

 

Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitokselle perustettiin syksyllä 2019 oikeustieteiden opetuksen kehittämisyksikkö, tuttavallisemmin OSKU. Tavoitteena oli saada OSKUsta avoin alusta oikeustieteellisen koulutuksen kehittämiselle ja laitoksen opetuksen laatutyötä tukevalle yhteistyölle. OSKU ei siis ole – eikä halua olla – organisatorisesti ja toiminnallisesti erillinen yksikkö vaan tapa aktivoida ja tehdä näkyväksi opetuksen kehittämistyötä.

Nyt on aika katsastaa OSKUn ensimmäisen toimintavuoden tuloksia ja kurkistaa hieman tulevaan. OSKUn toiminta voidaan jäsentää luontevasti hanketoimintaan, opetuksen kehittämiseen ja verkostotyöhön.


Uusia avauksia hankkeilla

Oikeustieteiden laitoksen hanketyö opetuksen kehittämiseksi on vireää ja monipuolista. Tämänhetkisten hankkeiden tuotoksia ovat muun muassa:

Hankkeet tuottavat opiskelijoita välittömästi hyödyttäviä koulutusratkaisuja sekä antavat virikkeitä laitoksen opetuksen kehittämiseen ja opetussuunnitelmatyöhön. OSKU tukee jatkossakin hankkeiden ideointia ja toteutusta sekä tulosten vakiinnuttamista. Oikeustieteen pedagogiikan tutkimuksen vahvistaminen on luonteva osa tätä työtä.


Opetuksen ja pedagogisen osaamisen kehittämistä

Keväällä 2020 toteutettiin ensimmäinen oikeustieteen opettajille suunnattu, kaikkien yksiköiden opettajille avoin yliopistopedagoginen kurssi (Oikeustieteen oppimisen kehittäminen, 2 op). Kurssi kehitettiin yhteistyössä UEF:n yliopistopedagogiikan koulutusohjelman vastuuhenkilöiden kanssa. Ensimmäiseen toteutukseen osallistui 16 opettajaa neljästä eri korkeakoulusta. Tässä blogissa neljä osallistujaa avaa kurssin kulkua ja antia. Kurssi toteutetaan seuraavan kerran syksyllä 2020 webinaaripohjaisena (ilmoittautumiset ja lisätiedot: Sampo Mielityinen).

OSKU tarjosi viime lukuvuonna viisi laitoksen sisäistä pedagogista työpajaa. Teemoja olivat oppimismuotoilu, seminaarikäytännöt, työelämätaidot, opintojen eheä aloitus sekä kansainvälisten maisteriohjelmien pedagogiikka.

Lisäksi OSKUn toimijat ovat tukeneet laitoksen opettajia ja opiskelijoita koronatilanteen vaatimissa opetuksen ja arvioinnin uudelleenjärjestelyissä. OSKUn säännölliset tapaamiset ovat tarjonneet foorumin laitoksen sisäiselle keskustelulle opetuksen kehittämisestä, tietenkin yhdessä opiskelijoiden kanssa.


Verkostoista virikkeitä ja virtaa

OSKU on osallistunut keskusteluun oikeustieteen opetuksesta ja rakentanut myös itse aktiivisesti verkostoja:

  • Oikeustieteen opetuksen myyteistä keskusteltiin pedagogisessa työpajassa Oikeustieteen päivillä Aalto-yliopistossa
  • OSKUn toiminnasta kerrottiin Lakimiesliiton ja alan koulutusyksiköiden tapaamisessa.
  • Opetuksen kehittämisen tuulia esiteltiin ainejärjestöjen toteuttamassa Oikis 2030 -seminaarissa.
  • Oppimisen ohjauksen kehittämisestä järjestettiin webinaari eri yksiköiden opettajien ja opiskelijoiden yhteistyönä.
  • Oikeustieteen koulutusyksiköiden opetusvarajohto keskusteli säännöllisesti muun muassa koronatilanteen hoitamisesta.
  • Oikeustieteen yksiköiden yhteistyönä toteutettiin opettajille kysely verkkopedagogiikasta. Tämän antia työstetään valtakunnallisessa webinaarissa 11.9.2020.
  • Laitoksen opetuksen kehittämistyötä esitellään useissa alustuksissa Peda forum -päivillä.

Aktiivinen verkostotyö edistää toisilta oppimista, turvaa hyvien käytäntöjen jalostumista sekä tuo ylipäätään virikkeitä ja dynamiikkaa opetuksen kehittämiseen. Jatkossa luontevia painopisteitä ovat laitoksen profiilin vahvistaminen alan opetuksen kehittäjänä sekä kansainvälinen pedagoginen verkostoituminen.

OSKUn ensimmäinen vuosi on ollut annettujen lupausten mukainen: avoin ja kehityshenkinen, asioita näkyväksi tekevä ja uutta kehittämistä inspiroiva. Koronaepidemia on ollut kaikille hyvä muistutus ennakoivan, osaamisperustaisen ja opettajien työtä rakenteiden kautta tukevan pedagogisen kehittämisen tärkeydestä.

Tätä työtä jatkamme tulevana lukuvuonna, tiiviissä yhteistyössä kaikkien oppimisesta ja opetuksen kehittämisestä kiinnostuneiden kanssa. Tervetuloa mukaan!

Lisätietoja OSKUsta:
Sampo Mielityinen, sampo.mielityinen@uef.fi, puh. 050 573 206

Suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa viranomaiset kohtaavat yhä enemmän väkivaltaa ja sen uhkaa

Yhteiskunnallisissa olosuhteissa tapahtuvat muutokset eivät kuitenkaan ennakoi väkivallan kehitystä

 

Mika Sutela & Henri Rikander
Sutela toimii tutkijatohtorina ja dosenttina Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella, ja Rikander on väitellyt Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitokselta.

 

Viranomaisten, kuten esimerkiksi poliisi- ja pelastusalan, opettajien sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoalan toimijoiden kohtaama väkivalta, sillä uhkailu ja maalittaminen on 2000-luvulla lisääntynyt.

Suomen Poliisijärjestöjen Liiton syksyllä 2019 toteutetun jäsenkyselyn perusteella kenttäpoliiseista 70 prosenttia on kokenut fyysistä väkivaltaa työssään. Asiakkaat ovat aiempaa aggressiivisempia, ja väkivalta on moninaista. Työterveyslaitoksen syksyllä 2019 toteuttamassa hyvinvointikyselyssä neljännes sosiaali- ja terveydenhuoltoalan työntekijöistä raportoi olleensa asiakkaan aiheuttamassa fyysisessä väkivalta- tai uhkatilanteessa vastaamista edeltäneen vuoden aikana.

Hyvinvointivaltion sivutuotteena syntyy turvallisuutta. Suomessa yhteiskunnan turvallisuuteen keskeisesti vaikuttavia haasteita ja ilmiöitä ovat muun muassa talouden kehitys, väestön ikääntyminen, nuorten syrjäytyminen ja ylipäätään perheiden pahoinvointi sekä alkoholin ja huumeiden lisääntynyt käyttö. Syrjäytyminen ja eriarvoistuminen ovat suurimpia perinteisten turvallisuusuhkien, kuten rikollisuuden ja sen uhriksi joutumisen taustatekijöitä. Suomessa rikollisuus on monen muun maan tavoin vähentynyt viime vuosikymmeninä, mutta samanaikaisesti viranomaisten kohtaama väkivalta on yllä todetusti yleistynyt.

Pohjoismaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle on ominaista kansalaisten keskinäinen luottamus, joka heijastuu edelleen viranomaisten nauttimaan luottamukseen. Suomessa virallistahot ovat pitkään nauttineet kansalaisten korkeaa luottamusta. Viranomaisiin kohdistettavan väkivallan ja häirinnän arkipäiväistyminen kuitenkin heijastelee muutosta. Epäluottamuksen lisääntyminen toimii yhteiskuntaa sisältä hajottavana voimana muun muassa syrjäytymisen ja väkivallan ohella. Voidaan kysyä, onko virallistahojen kokeman häirinnän ja kohdatun väkivallan tai sen uhan lisääntyminen osoitus jostain suuremmasta muutoksesta. Heijastuuko kansalaisten mahdollisesti heikentyvä luottamus yhteiskuntaa tai toisiaan kohtaan viranomaisiin kohdistettuna väkivaltana tai häirintänä?

Uusimpaan poliisibarometriin vastanneista 91 prosenttia luottaa poliisiin melko tai erittäin paljon, mikä on erinomainen saavutus, mutta kuitenkin heikoin lukema poliisibarometritutkimuksissa, joissa on tarkasteltu kansalaisten luottamusta eri viranomaistahoihin vuodesta 2001 lähtien.

Tarkastelimme Edilex-lakikirjastossa keväällä julkaistussa artikkelissamme yhteiskunnallisten olosuhteiden tilastollista yhteyttä viranomaisiin kohdistettuun väkivaltaan valtakunnan tasolla. Tarkastelun kohteena oli nimenomaan poliisiin kohdistunut väkivalta vuosina 1999–2018. Väkivallantekojen kehitystä tarkasteltiin rikoslain (39/1889) 16 luvun (563/1998) mukaisten virkamiesten vastustamisrikosten avulla ja yhteiskunnallisia olosuhteita sekä hyvinvointia erilaisten taloutta ja mielenterveyspalveluiden käyttöä koskevien tietojen sekä rikollisuustilastojen kautta. Tutkimuksen empiirisenä aineistona käytettiin Tilastokeskuksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tilastotietoja.

Tutkimuksen perusteella ei voida osoittaa, että tarkastelussa mukana olleilla yhteiskunnallisia olosuhteita ja hyvinvointia kuvaavilla mittareilla olisi mahdollista ennustaa viranomaisiin kohdistuvan väkivallan määrää. Vaikka siis esimerkiksi pahoinpitelyrikoksissa tai mielenterveyden avohoitokäynneissä havaittaisiin tänä vuonna kasvua viime vuodesta, se ei välttämättä tarkoita sitä, että kirjattujen virkamiesten väkivaltaisten vastustamisten määrä olisi viime vuotta suurempi.

Viranomaisiin kohdistuvaa väkivaltaa voi melko pitkälle selittää se, että väkivallalla tai sillä uhkailulla halutaan kostaa aiempia pettymyksiä turhautuneessa mielentilassa ja kun asiat omassa elämässä eivät ole täysin raiteillaan. Lisääntynyt viranomaisiin kohdistuva uhkailu ja väkivalta liittyy vahvasti muun muassa mielenterveysongelmiin sekä väkivaltatilanteiden lisääntymiseen, mutta näitä yhteyksiä ei kuitenkaan ole osoitettavissa vahvoiksi aggregaattitason tilastojen välityksellä. Nykyisin ihmisten on myös entistä helpompaa kannella viranomaisten toiminnasta ja tehdä rikosilmoitus – jopa aiheettomasti.

Meneillään oleva COVID-19:n aiheuttama kriisi vaikuttanee negatiivisesti muun muassa Suomen talouteen ja lisää esimerkiksi perheisiin liittyviä ongelmia, työttömyyttä sekä syrjäytymistä. Työttömyys iskee todennäköisesti etenkin nuoriin ja nuoriin aikuisiin. Esimerkiksi mahdollisuudet saada kesätöitä saattavat vaikuttaa siihen, pääseekö nuori kiinni yhteisöihin ja yhteiskuntaan vai ajautuuko tämä kierteeseen, joka vie yhteiskunnan ulkopuolelle. Erilaiset koronakevään seuraukset tulevat todennäköisesti vaikuttamaan muun muassa myös väkivaltarikollisuuden tasoon sekä siihen, miten viranomaisiin suhtaudutaan ja miten heihin luotetaan.

 

Kirjallisuutta

Kivivuori, Janne – Aaltonen, Mikko – Näsi, Matti – Suonpää, Karoliina – Danielsson, Petri, Kriminologia. Rikollisuus ja kontrolli muuttuvassa yhteiskunnassa. Gaudeamus 2018.

Limnéll, Jarno – Iloniemi, Jaakko, Uhkakuvat. Docendo Oy 2018.

Rikander, Henri, The Use of Electroshock Weapons by the Finnish Police in 2016. Nordisk Tidskrift for Kriminalvidenskab 104(2) 2017, s. 119–152.

Rikander, Henri, CUSTOS PUBLICUS GLADIUM FRUSTRA NON FERT – Empiirinen tutkimus poliisin voimankäytöstä ja poliisin kohtaamasta väkivallasta. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Social Sciences and Business Studies No 191, University of Eastern Finland 2019. [https://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-3023-1/] (2.8.2020)

Sisäministeriö, Hyvä elämä – turvallinen arki. Valtioneuvoston periaatepäätös sisäisen turvallisuuden strategiasta 5.10.2017. Sisäministeriön julkaisu 15/2017.

Suomen Poliisijärjestöjen Liitto, SPJL:n jäsenistä 58 % kertoo työviihtyvyyden heikentyneen – työmäärä kasvaa, henkilöstö vähenee ja väkivalta kentällä lisääntyy. Uutinen 26.2.2020. [https://www.spjl.fi/liitto/ajankohtaista/uutiset/spjl_n_jasenista_58_kertoo_tyoviihtyvyyden_heikentyneen_-_tyomaara_kasvaa_henkilosto_vahenee_ja_vakivalta_kentalla_lisaantyy.4685.news] (26.2.2020).

Vuorensyrjä. Matti – Rauta, Jenita, Poliisibarometri 2020: Kansalaisten arviot poliisin toiminnasta ja Suomen sisäisen turvallisuuden tilasta. Sisäministeriön julkaisuja 2020:12. [https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162345] (15.7.2020)

Kahden vuoden pääsykokeeni: askeleet oikeustieteen tutkinto-opiskelijaksi

Onerva Aalto
Aalto opiskelee oikeustiedettä Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella.

 

Johdanto

Pettymys oli suuri, kun oikeustieteellisen ovet eivät avautuneet ensimmäisellä pääsykoeyrittämälläni kesällä 2018. Muutama päivä myöhemmin huomasin Tapio Määtän twiitin, jossa kerrottiin Itä-Suomen yliopiston avoimen väylästä. Suorittamalla avoimessa yliopistossa valmiin ohjelman mukaisesti 60 op, saisi tutkinto-oikeuden HTM-tutkintoon. Kun kasassa olisi yhteensä 100 op, voisi hakea sisäisellä siirtohaulla OTM-opiskelijaksi. Ei tyhjäkäyntiä, ja kaikki opintopisteet suoraan tutkintoon.

Hetkinen, mitä ihmettä — ajattelin. Voisinko aloittaa samana syksynä oikeustieteen perusopinnot Joensuussa? Kyllä.

Yleinen reaktio ja asenneilmapiiri

Mahdollisuus oli ihmeellinen. Alan päätoiminen opiskelu kuulosti tarkoituksenmukaiselta tavalta kokeilla, sopiiko se minulle. Kerroin väylästä kohtalontovereilleni, jotka olivat jääneet yliopistohaussa rannalle. Heistä moni oli jo ennättänyt sinnikkäästi lukea pääsykokeisiin useamman vuoden ajan jääden toistuvasti pisteen tai parin päähän opiskelupaikasta.

Yhdestä tuli kämppikseni. Muille kynnys muuttaa pääkaupunkiseudulta Pohjois-Karjalaan oli liian korkea. ”Siellä varmaan tullaan luennoille traktorilla”, naurahti yksi. ”Pääsykoe on ainoa oikea tie”, sanoi toinen. Avoimen yliopiston väylä ei kuulostanut monelle yhtä arvovaltaiselta reitiltä yliopistoon kuin pääsykoe. Opiskelukaverini jäivät välivuodeksi töihin ja valmistautuivat seuraavan kevään pääsykoerumbaan. Osa on edelleen samalla tiellä.

Keski-Euroopan malli?

Reittivalintani on hämmentänyt monia. Minulle prosessi kuulosti pikemminkin tutulta. Malli, jossa kaikki otetaan sisään, mutta opintomenestyksen perusteella vain pieni osa jatkaa opintoja, on tyypillinen keskieurooppalainen yliopistoseula. Muutto pikkukaupunkiin ja kuulemani vähättely maakuntayliopistoon siirtymisestä tuntuivat toissijaisilta. Tavoitteenani oli oikeustieteellinen. En halunnut rakentaa esteitä.

Opiskelijalähtöinen luovuuden kehto

Yksi ensimmäisistä kursseistani oli Pauli Rautiaisen vetämä valtiosääntöoikeuden kurssi. Hän innosti meitä kyseenalaistamaan ympäröivää yhteiskuntaa sekä erottamaan käsitteellisesti toisistaan lain kirjaimen ja oikeuden. Kirjoitin ensimmäisen juridisen oppimispäiväkirjani. Oli haastavaa asettaa oma oikeudellinen tutkimuskysymys, analysoida sitä tiiviisti ja reflektoida samalla omaa oppimisprosessiaan. Oppimispäiväkirjatyöskentely oli kaikkea muuta kuin löysää tajunnanvirtaa. Analyyseistä saatu henkilökohtainen palaute on ollut valtava eteenpäin vievä voimavara.

Kokemus oli innostava, mutta se oli vasta alku. Pian ilmeni, että Itä-Suomen yliopistossa on rakennettu innovatiivista pedagogista strategiaa jo pitkään. Opetushenkilökunnan kehittämisinto näkyi luovissa opetusratkaisuissa. Piirsimme ryhmissä ennakkopäätöstapausten oikeusohjeita. Väittelimme vahingonkorvausvastuusta oikeudenkäyntisimulaatiossa. Koostimme lakipaketeista postereita.

Lisäksi opiskelijalähtöinen asenne oli läsnä Itä-Suomessa. Perustin yhdessä kansainvälistä maisteriohjelmaa opiskelevien ystävieni kanssa englanninkielisen Model United Nations -neuvottelukerhotoiminnan. Hetken päästä laitos ehdotti opintopistekokonaisuutta simulaatiokonferenssimme osallistumisvastineeksi. Kun kehitimme ELSA Joensuun opintopiiritoimintaa opiskelukaverini kanssa, saimme kutsun laitoskokoukseen kertomaan vetäjäkokemuksestamme. Meitä opiskelijoita kuunneltiin ja oma-aloitteista toimintaamme arvostettiin.

Lopuksi

Jos taskussasi on pääsykoehylsy ja pohdit, onko oikeustieteellinen sinun tiesi, tahdon sanoa: tule ja kokeile! Avoimen väylä edellyttää lujaa ja vakaata tahtoa opiskella kaksi vuotta kilpailupaineen alla. Se ei myöskään ole valmis tai täysin yhdenvertainen koulutussiirtymä. Keskustelua sen kehittämistarpeista tarvitaan. Yhtä kaikki se on parhaimmillaan palkitseva matka. On voimaannuttavaa käsittää olevansa omalla alallaan ja tietää, että jokainen opintosuoritus on kotiin päin. Ensimmäisen vuoden perusopintojen jälkeen (60 op) pääsin tutkinto-opiskelijaksi HTM-tutkintoon. Tänä keväänä hain ja pääsin OTM-opiskelijaksi kerättyäni kasaan 100 opintopistettä yli 4,495 keskiarvolla. Nyt voin sanoa, että tehty työ kantaa. Se tuntuu todella hyvältä.

PS. Terveisiä isolle kirkolle: en ole vieläkään päässyt näkemään niitä traktoreita! Sen sijaan kumppareita näkyi parilla metsätieteilijällä ympäristöoikeuden perusteiden luennolla. Ne, kuten myös kiertotalouden oikeuden kurssilla opiskelijan repusta vilahtanut kemistin takki, muistuttavat minua mainioista poikkitieteellisistä luentokeskusteluista. Mutta ei hätää. Jään odottelemaan traktoreita!