Avainsana: rikollisuus

Julkaistu

Kriminologia tuo tieteen mukaan rikollisuudesta käytävään keskusteluun

 

 


Miikka Vuorela

Kirjoittaja opettaa kriminologiaa oikeustieteiden laitoksella.

HARVA ASIA kiehtoo ihmistä yhtä paljon kuin rikos ja rangaistus. Vuodesta toiseen dekkarikirjat ja rikossarjat ovat erittäin suosittuja ja uutisista voi päivittäin lukea mitä erikoisimmista rikostapauksista. Suurimmista jutuista tulee koko kansan seuraamia mediailmiöitä, joita puidaan vielä vuosikymmenten päästäkin: ”Kuka murhasi Kyllikki Saaren?” Samalla väkijoukkoihin kohdistuvat mittavat väkivaltateot herättävät kansainvälistä hämmennystä ja pelkoa.

VAIKKA RIKOLLISUUDESTA onkin tullut erittäin näkyvä osa yhteiskuntaamme, objektiivista tietoa rikollisuudesta on tarjolla vain vähän. Rangaistusten koventaminen on tyypillinen esimerkki puheenaiheesta, joka herättää voimakkaitakin mielipiteitä suuntaan ja toiseen. Mielipiteiden muodostumista rikollisuudesta ohjaavat usein pikemmin tunteet kuin tieto. Asiantuntijatiedolle on tarvetta sekä yhteiskunnallisessa keskustelussa että käytännön työelämässä.

KRIMINOLOGISEN TUTKIMUKSEN tarkoituksena on tuottaa tietoa rikollisuudesta ja sen oheisilmiöistä, kuten rangaistusten vaikuttavuudesta. Kriminologia on erityisen selkeästi monitieteellinen tutkimusala, jonka yhteisenä tavoitteena on vähentää rikollisuudesta yhteiskunnassa aiheutuvia haittoja. Tieteenalalla hyödynnetään esimerkiksi psykologian, lääketieteen, sosiologian, sosiaalitieteiden, käyttäytymistieteiden ja oikeustieteen osaamista. Perinteisesti on ajateltu, että oikeustieteilijän vahvuutena kriminologiassa on hyödyntää muiden tieteenalojen tuottamaa tietoa kriminaalipoliittisessa tutkimuksessa. Kriminaalipoliittista tutkimusta motivoi sanamukaisesti pyrkimys hyvään ja oikeudenmukaiseen kriminaalipolitiikkaan.

KRIMINOLOGIAN OPISKELU on kannattavaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita työskentelemään rikosoikeuden tai seuraamusjärjestelmän parissa. Rikollisuuden ymmärtäminen antaa mahdollisuuksia suunnitella tehokkaita toimenpiteitä rikosten vähentämiseksi, uhrien auttamiseksi ja tekijöiden rehabilitoimiseksi (”parantamiseksi”). Suunnittelutehtävien ulkopuolella, lainkäytössä tai toimeenpanossa, on niin ikään tärkeää ymmärtää rikoksentekijöiden toimintatapoja ja tarpeita. Kriminologian teoriat sopivat usein myös muun asosiaalisen käyttäytymisen selittämiseen, joten ne ovat laaja-alaisesti hyödyllisiä muillekin aloille suuntaaville opiskelijoille.

OIKEUSTIETEIDEN LAITOS tarjoaa ainoana oikeustieteellisenä yksikkönä Suomessa kriminologian perusopintokokonaisuuden (25 op). Opinnot on suunnattu erityisesti oikeustieteiden ja yhteiskuntatieteiden opiskelijoille. Tämän vuoden opetus käynnistyy marraskuun lopussa alkavalla Oikeussosiologia ja kriminologia -opintojaksolla, jonka voi suorittaa syksyn luentojen yhteydessä laadittavalla oppimispäiväkirjalla. Opintojakso toimii johdatuksena kriminologian peruskäsitteisiin ja rikollisuuden syiden selityksiin. Syksyn opetustarjontaan kuuluvat myös seminaarimuotoinen Rikosoikeudellinen seuraamusjärjestelmä ja kriminaalipolitiikka -opintojakso sekä Johdatus rikostaloustieteeseen -opintojakso, jossa avataan taloustieteellinen näkökulma rikosoikeuteen, kriminologiaa ja kriminaalipolitiikkaa unohtamatta.

JOULUKUUSSA ALKAA kevätlukukauden kestävä Kriminologian lukupiiri, jossa käsitellään syvällisemmin kriminologian vaikutusvaltaisimpia suuntauksia 1700-luvulta nykypäivään. Lukupiiri on mahdollista suorittaa joka toinen lukuvuosi. Helmi-maaliskuussa järjestetään rikollisuuden ja kontrollipolitiikan historia -seminaari, jossa rikollisuutta tarkastellaan historiallisten muutosten kautta. Seminaarissa painotetaan empiiristä näkökulmaa, jota täydennetään muutoksia selittävillä teorioilla. Seminaarityö laaditaan lähtökohtaisesti pareittain. Kevään päättää Kriminologian menetelmät -seminaari, jossa paneudutaan kriminologisten kysymysten tarkasteluun erityisesti tutkijan näkökulmasta.

Kriminologian opintokokonaisuudessa yhdistyy useita erilaisia näkökulmia ja se tarjoaakin kattavan kokonaiskuvan kriminologiasta.

Tervetuloa kriminologian kursseille!

Julkaistu

”Tarttis tehrä jotain” – tiedustelulainsäädännön pro & contra

 

 

 

Mika Sutela

Kirjoittaja on väitellyt oikeustieteen tohtoriksi Itä-Suomen yliopistossa.

Perjantaina 18.8.2017 Abderrahman Bouanane puukotti Turussa kymmentä henkilöä. Suojelupoliisi ilmoitti Turun tapahtumien jälkeen pitävänsä terrorismin uhka-arvion toistaiseksi ennallaan. Neliportaisen asteikon toisella askelmalla uhka on jo kohonnut.

Turun tapahtumien jälkeen monet poliitikot ovat esittäneet ehdotuksia ja vaatimuksia, joilla Turun kaltaisen tragedian voi estää vastaisuudessa: poliisille on saatava aseet työmatkoille, laittomasti maassa olevien piilottaminen on kriminalisoitava ja käännytettävät turvapaikanhakijat on internoitava saarille. Yksi vaatimuksista on yksityiselämän suojaan puuttuva siviili- ja sotilastiedustelulakipaketti, joka on haluttu saattaa voimaan kiireellisenä. Siviilitiedustelulaki ja sotilastiedustelulaki antaisivat suojelupoliisille ja puolustusvoimille oikeuden käyttää uusia salaisia tiedonhankintakeinoja ilman konkreettista rikosepäilyä. Tiedustelulakien tarkoitus ei kuitenkaan ole mahdollistaa suurten väkijoukkojen massavalvontaa.

PAINE TIEDUSTELULAINSÄÄDÄNNÖLLE KASVAA

Muun muassa tasavallan presidentti Sauli Niinistö, pääministeri Juha Sipilä ja sisäministeri Paula Risikko ovat vaatineet tiedustelulain mahdollisimman pikaista hyväksymistä. Myös oikeusministeri Antti Häkkänen uskoo, että perustelut kiirehtimismenettelylle täyttyvät tiedustelulainsäädännön kohdalla. Risikon mukaan kiireellisyys johtuu paitsi Suomen turvallisuusympäristön muutoksesta, myös siitä, että nykyisellään Suomi on liian riippuvainen tiedonsaannista muilta mailta.

Tiedustelulainsäädännön uudistaminen on Suojelupoliisin päällikkö Antti Pelttarin mukaan välttämätön, jotta muun muassa terrorismitiedustelu toimisi joustavammin ja nopeammin. Suojelupoliisi joutuu nyt salaisen tiedonhankinnan (esimerkiksi internetviestiliikenteen ja puhelujen seuranta) tapauksessa todistamaan rikosepäilyn, eivätkä he pääse käsiksi verkostoihin samalla tavalla kuin muut terrorismiuhkaiset maat.

Niin ikään pikaista hyväksymistä toivovan Aalto-yliopiston kyberturvallisuuden professori Jarno Limnéllin mukaan julkisessa keskustelussa ei olla kiinnitetty tarpeeksi huomiota siihen, miten tiedustelutoimintaa tultaisiin uuden lain puitteissa valvomaan: joka kerta, kun tietoliikennetiedustelua tietoliikenneviranomaiset tulevat kohdennetusti tekemään, siihen tullaan hakemaan lupa tuomioistuimelta. Asiasta puhuminen voisi hälventää huolia esimerkiksi yksityisyyden suojan heikkenemisestä. Muina valvontakeinoina Limnéll nostaa esiin eduskuntaan suunnitellun uuden tiedustelun valvontavaliokunnan ja itsenäisesti toimivan tiedusteluvaltuutetun.

LAINVALMISTELUA ILMAN KIIRETTÄ

Turun yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljasen mukaan kiireellistä menettelyä ei perustuslain tekstimuutoksessa tulisi käyttää, ellei odottaminen yksinkertaisesti ole mahdollista. Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen ja Turun yliopiston tohtorikoulutettava Niklas Vainio muistuttavat, etteivät viranomaisten laajemmat tiedusteluvaltuudet ole aina riittäneet muissakaan EU-maissa, joissa vastaavat lait ovat jo voimassa.

Tiedustelulakipaketti sisältää kohtia, jotka vaativat muutoksia perustuslakiin. Perustuslain muuttaminen kiireellisenä menettelynä on poikkeuksellista ja vaatii eduskunnalta 5/6 -enemmistön. Vainio huomauttaa, että mikäli laajaa lakipakettia ajetaan kiireellä läpi, sitä ei ehditä kunnolla harkita ja muokata. Helsingin yliopiston oikeushistorian professori Jukka Kekkonen on todennut, että lainsäädäntö pitäisi aina harkita rauhassa, kylmänviileässä mielentilassa. Lait pitäisi valmistella tilanteessa, jossa ei ole mitään yksittäistä, isoa ongelmaa, johon reagoidaan välittömästi.

TERRORISMIA VAI AMOK-JUOKSUA?

Rikoslain 34 a luvun 1 §:n mukaan rikos on tehty terroristisessa tarkoituksessa, jos se on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa jollekin valtiolle tai kansainväliselle järjestölle. Itä-Suomen yliopiston oikeuspsykologian dosentti Helinä Häkkänen-Nyholm on varovainen nimittämään Turun väkivallantekoa terrori-iskuksi. Tekoa voivat Häkkänen-Nyholmin mukaan selittää terrorismin sijaan henkilökohtaiset syyt ja amok-juoksu-niminen psykiatrinen tila, jolla viitataan hallitsemattomaan, impulsiiviseen ja silmittömään väkivaltaiseen käyttäytymisen tilaan, joka johtaa yleensä usean satunnaisen vastaantulijan kuolemaan. Tila aiheuttaa kyvyttömyyden vastustaa aggressiivisia impulsseja, josta aiheutuu silmitön raivoaminen.

Dosentti Häkkänen-Nyholm ihmettelee myös sitä, että julkisessa keskustelussa terrorismi-nimitystä on perusteltu sillä, että valtaosa Turun puukotuksen uhreista on naisia. Häkkänen-Nyholmin mukaan yhtä hyvin voisi kysyä, kohdistuiko teko naisiin, koska he eivät pysty puolustautumaan yhtä hyvin kuin miehet. Psykologina Häkkänen-Nyholm sanoisi, että on yhtä lailla mahdollista, että tekijällä on jonkinlainen traumahistoria naisiin liittyen, ja siksi teko on kohdistunut heihin.

TURUN PUUKOTUS TOIMI HERÄTYKSENÄ

Suomi on Risikon mukaan panostanut jo lisäresursseja turvallisuuteen, muun muassa suojelupoliisille. Entinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero totesi, että viime kevään kehysriihessä hallitus korjasi omaa edellistä kehyspäätöstään, jossa poliisin määrärahoja oli leikattu merkittävästi. Hallitus siis täytti kuoppaa, jonka oli itse kaivanut, mutta lisää määrärahoja poliisille ei annettu.

Turun puukotus oli yksittäinen tapaus, oli se sitten terrorismia tai ei. Puukotus kuitenkin toimi herätyksenä poliittisella kentällä. Tilanne muistuttaa ns. moraalista paniikkia, joka syntyy, kun yhteisössä nousee vahva tunne siitä, että jokin uhkaa yleistä järjestystä. Yhteiskuntatieteilijöiden tutkimaan tunteeseen liittyy julkisuudessa yksimielinen käsitys siitä, mikä tai kuka uhka on. Uhka koetaan lopulta julkisuuden myötä suurempana, kuin se todellisuudessa on. Paniikki lietsoo esiin kiireen tunnetta ja suoraviivaisia ratkaisuehdotuksia tilanteen korjaamiseksi. Tapahtumien jälkeen media ahdistaa päättäjiä siitä, miksi uhkaa ei torjuttu aiemmin, ja päättäjät ehdottavat konkreettisia toimenpiteitä, joihin pitäisi ryhtyä välittömästi, mutta joita olisi kaivattu jo aiemmin. Professori Kekkonen näkee poliitikkojen ehdotusten takana muutakin kuin vain huolta ja paniikkia. Tyypillisesti moraalisille paniikkeja käytetään myös hyväksi: halutaan rangaistuksia kovemmiksi ja kontrollia tiukemmaksi.

Joka tapauksessa Turun tapahtumien jälkeen monien mieleen on todennäköisesti tullut toukokuussa menehtyneen presidentti Mauno Koiviston ehkä tunnetuin lause, kenties yleinen turkulainen sanonta, ”tarttis tehrä jotain”.

Julkaistu

Lumi suli ja rikokset lisääntyvät – millainen yhteys säällä on rikollisuuteen?

Mika Sutela

Kirjoittaja on väitellyt oikeustieteen tohtoriksi Itä-Suomen yliopistossa.

KRIMINOLOGISET TEORIAT selittävät pääasiassa rikollisuutta ihmisten sosiodemografisilla tekijöillä. Nämä tekijät kuitenkin muuttuvat hitaasti ajassa eivätkä ne kykene selittämään rikollisuudessa tapahtuvia lyhyen aikavälin, vuoden sisäisiä muutoksia. Kriminologiassa on pitkään keskusteltu säätilojen ja ilmaston välisestä yhteydestä rikollisuuteen, tarkemmin ottaen rikollisuuden kausivaihteluun. Tutkimuksissa tarkasteltuja säähän liittyviä muuttujia ovat olleet muun muassa lämpötila, sademäärä, ilmanpaine, ilmankosteus, tuulennopeus ja päivän pituus.

JO 1800-LUVUN alkupuolella belgialainen matemaatikko, astronomi, tilastotieteilijä ja sosiologi Adolphe Quetelet havaitsi, että henkilöihin kohdistuvat rikokset olivat suurimmillaan kesäaikana, omaisuuteen kohdistuvat rikokset puolestaan talviaikana.

KORKEAT LÄMPÖTILAT yhdistetään usein aggressioihin ja väkivaltaan. Tästä juontuvat yleiset fraasit “hot headed” ja “my blood is boiling”. Suomessakin puhutaan “kuumakalleista” ja siitä, kuinka “veri kiehahtaa”. Boston Northeastern Universityn kriminologi James Alan Fox on todennut, että väkivaltarikollisuuden määrä on korkeimmillaan lämpötilan ollessa noin 29 celsiusastetta, mutta lämpötilan saavuttaessa 32 celsiusasteen väkivaltarikollisuuden määrä alkaa vähentyä – ihmiset alkavat mieluummin vetäytyä viileään kuin tapella.

ELLEN G. COHN havaitsi, että lämpötilan kasvaessa pahoinpitelyiden, lähisuhdeväkivaltatapausten ja raiskauksien määrä lisääntyi. Myös kollektiivinen väkivalta (mellakointi) lisääntyi lämpötilan kasvaessa. Sen sijaan henkirikoksilla ja ryöstöillä ei ollut merkittävää yhteyttä lämpötilan kanssa. Simon Field on todennut, että lämpötilan noustessa ihmiset viettävät enemmän aikaa kotiensa ulkopuolella, mikä lisää myös omaisuusrikollisuutta, kuten auto- ja murtovarkauksia. Field havaitsi, että vaikka raiskausten määrä kasvaa lämpötilan kasvaessa, raiskausrikosten määrään ei kuitenkaan vaikuta päivän pituus tai valon määrä. Samanlaisiin tuloksiin ovat päätyneet myös James Horrocks ja Andrea Kutinova Menclova: huono sää vähentää omaisuusrikollisuutta, koska rikolliset ovat vähemmän motivoituneita tekemään rikoksia huonon sään aikana ja koska tällöin myös ihmiset ovat todennäköisemmin kodeissaan.

SUOMESSA SÄÄOLOSUHTEITA ja rikollisuuden välistä yhteyttä ei tiettävästi ole tutkittu yliopistoissa, mutta Yle uutisoi tammikuussa 2016, kuinka vanha hokema ”pakkanen on paras poliisi” ei pidä paikkaansa ainakaan sikäli, että rikolliset jäisivät hyisimpinä päivinä kämppään odottelemaan kelin lauhtumista. Yle Uutiset vertasi poliisin päiväkohtaisia rikosilmoitustilastoja Ilmatieteen laitoksen päivittäisiin keskilämpötilatilastoihin ja tarkasteli rikosmäärien kehittymistä etenkin pakkaspiikkipäivinä. Tulos oli hämmästyttävä: pakkasen kiristyttyä rikosmäärät kasvoivat verrattuna lauhempiin edellispäiviin. Kun sää lauhtui, putosivat myös rikosmäärät. Poliisista kommentoitiin, että pakkaset ovat osuneet (talvina 2011–2014) viikonlopuille, jolloin poliisilla on tunnetusti eniten rikostehtäviä. Sikäli väite pakkasen rikollisia hillitsevästä vaikutuksesta pitää paikkansa, että sulan maan aikana rikoksia tehdään enemmän. ”Vilkkainta” on kesäkuukausina, joista eniten rikoksia tehdään elokuussa.

JAMES ROTTON ja Ellen G. Cohn uskovat, että kaikki, mikä pitää ihmisiä erossa toisistaan, vähentää väkivaltaa ja aggressioita. Sen sijaan, että väittää hyvän sään edistävän sosiaalista kanssakäymistä, on järkevämpää pitää kuumaa tai koleaa säätä tekijänä, joka vähentää sosiaalista kanssakäymistä. Kriminologisen rutiiniaktiviteettiteorian mukaan muutokset rutiineissa tai tyypillisissä aktiviteeteissa lisäävät yksilön todennäköisyyttä joutua tietyntyyppisten rikosten uhriksi. Tietyt lomapäivät -tai ajat saattavat vaikuttaa ihmisten tekemisiin ja käyttäytymiseen, erityisesti ne kansalliset juhlapäivät, jolloin eri virastot ja koulut ovat kiinni. Monet suurista loma-ajoista kokoavat perheitä yhteen. Suomessa poliisin mukaan valvonta- ja hälytyssektorilla partioivien poliisien mieleen jää yleisesti joulun ajalta alkoholin liikakäyttö sekä perheen ja suvun keskiset riidat. Joulut ovat poliisin mukaan kuitenkin vuosien varrella keskimäärin rauhoittuneet.

RYÖSTÖISSÄ ON useissa tutkimuksissa havaittu piikki joulukuussa (Landau and Fridman 1993, McDowall ym. 2012). Ellen G. Cohn ja James Rotton toisaalta havaitsivat tutkimuksessaan (2003), että myös rikolliset viettävät lomaa. Kun säätila ja ajalliset seikat on otettu huomioon, pahoinpitelyt lisääntyivät merkittävästi uudenvuodenpäivänä. Esim. joulupäivänä häiriökäyttäytyminen puolestaan väheni, vaikkakin lähisuhdeväkivaltatapauksista ilmoitukset kasvoivatkin.

SUOMESSA TILASTOKESKUKSEN rikostilastojen perusteella on havaittavissa, että vuosina 2010–2016 joulukuissa poliisin tietoon tuli huumausainerikoksia (RL 50:1-4 §) merkittävästi keskimääräistä vähemmän (ks. oheinen kuva). Joulukuissa huumausainerikosten tilastoidut määrät vähenivät reilulla viidenneksellä (noin 22 prosenttiyksikköä) keskimääräisestä vuosittaisesta tasosta (noin 60 rikosta per kuukausi). Suurimmillaan huumausainerikosten määrä on puolestaan ollut syyskuussa. Huumausainerikosten tilastoiduissa määrissä vaikuttaa olevan kausittaista vaihtelua, vaikkakaan ei niin selvästi kesä-talvi-syklillä kuin perinteisimmissä rikoksissa (esim. pahoinpitely ja rattijuopumus).

Keskimääräiset tilastoitujen huumausainerikosten lukumäärät kuukausittain 2010–2016.

TULEVAISUUDESSA TIEDOLLA sään yhteydestä rikollisuuteen ja siihen kohdistetulla tutkimuksella on mahdollista parantaa poliisin resurssien kohdentamista lyhyellä aikavälillä. Aiempi sään ja rikollisuuden tutkimus keskittyy jo noin kolmenkymmenen vuoden taakse. Kyseisten tutkimusten tuloksiin on nykypäivänä suhtauduttava jo varauksella, koska modernia teknologiaa ei ollut tuohon aikaan käytettävissä ja sääolotkin ovat muuttuneet. Tutkimuksen päivittäminen olisi tärkeää, jotta saataisiin tarkempaa, uutta tietoa. Yhteiskunnan muuttuessa myös rikollisuus muuttuu ja esimerkiksi ilmastonmuutoksella saattaa olla myös merkittäviä vaikutuksia rikollisuuteen tulevaisuudessa.

Uutisia:

Joulunvietto on sujunut melko rauhallisesti

Poliisi: Aattoyö etelässä tavallista rauhattomampi – pohjoisessa kehno sää hillitsi juhlijoita

Useita rattijuoppoja poliisin haaviin joulunpyhinä

Poliisi uudenvuodenyönä täysin työllistetty ympäri maata – juhlijat hakkasivat toisiaan ja ajelivat humalassa