OSKUn oppivuosi

 

Sampo Mielityinen
Mielityinen on Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksen opetuksesta vastaava varajohtaja ja yliopistonlehtori.

 

Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitokselle perustettiin syksyllä 2019 oikeustieteiden opetuksen kehittämisyksikkö, tuttavallisemmin OSKU. Tavoitteena oli saada OSKUsta avoin alusta oikeustieteellisen koulutuksen kehittämiselle ja laitoksen opetuksen laatutyötä tukevalle yhteistyölle. OSKU ei siis ole – eikä halua olla – organisatorisesti ja toiminnallisesti erillinen yksikkö vaan tapa aktivoida ja tehdä näkyväksi opetuksen kehittämistyötä.

Nyt on aika katsastaa OSKUn ensimmäisen toimintavuoden tuloksia ja kurkistaa hieman tulevaan. OSKUn toiminta voidaan jäsentää luontevasti hanketoimintaan, opetuksen kehittämiseen ja verkostotyöhön.


Uusia avauksia hankkeilla

Oikeustieteiden laitoksen hanketyö opetuksen kehittämiseksi on vireää ja monipuolista. Tämänhetkisten hankkeiden tuotoksia ovat muun muassa:

Hankkeet tuottavat opiskelijoita välittömästi hyödyttäviä koulutusratkaisuja sekä antavat virikkeitä laitoksen opetuksen kehittämiseen ja opetussuunnitelmatyöhön. OSKU tukee jatkossakin hankkeiden ideointia ja toteutusta sekä tulosten vakiinnuttamista. Oikeustieteen pedagogiikan tutkimuksen vahvistaminen on luonteva osa tätä työtä.


Opetuksen ja pedagogisen osaamisen kehittämistä

Keväällä 2020 toteutettiin ensimmäinen oikeustieteen opettajille suunnattu, kaikkien yksiköiden opettajille avoin yliopistopedagoginen kurssi (Oikeustieteen oppimisen kehittäminen, 2 op). Kurssi kehitettiin yhteistyössä UEF:n yliopistopedagogiikan koulutusohjelman vastuuhenkilöiden kanssa. Ensimmäiseen toteutukseen osallistui 16 opettajaa neljästä eri korkeakoulusta. Tässä blogissa neljä osallistujaa avaa kurssin kulkua ja antia. Kurssi toteutetaan seuraavan kerran syksyllä 2020 webinaaripohjaisena (ilmoittautumiset ja lisätiedot: Sampo Mielityinen).

OSKU tarjosi viime lukuvuonna viisi laitoksen sisäistä pedagogista työpajaa. Teemoja olivat oppimismuotoilu, seminaarikäytännöt, työelämätaidot, opintojen eheä aloitus sekä kansainvälisten maisteriohjelmien pedagogiikka.

Lisäksi OSKUn toimijat ovat tukeneet laitoksen opettajia ja opiskelijoita koronatilanteen vaatimissa opetuksen ja arvioinnin uudelleenjärjestelyissä. OSKUn säännölliset tapaamiset ovat tarjonneet foorumin laitoksen sisäiselle keskustelulle opetuksen kehittämisestä, tietenkin yhdessä opiskelijoiden kanssa.


Verkostoista virikkeitä ja virtaa

OSKU on osallistunut keskusteluun oikeustieteen opetuksesta ja rakentanut myös itse aktiivisesti verkostoja:

  • Oikeustieteen opetuksen myyteistä keskusteltiin pedagogisessa työpajassa Oikeustieteen päivillä Aalto-yliopistossa
  • OSKUn toiminnasta kerrottiin Lakimiesliiton ja alan koulutusyksiköiden tapaamisessa.
  • Opetuksen kehittämisen tuulia esiteltiin ainejärjestöjen toteuttamassa Oikis 2030 -seminaarissa.
  • Oppimisen ohjauksen kehittämisestä järjestettiin webinaari eri yksiköiden opettajien ja opiskelijoiden yhteistyönä.
  • Oikeustieteen koulutusyksiköiden opetusvarajohto keskusteli säännöllisesti muun muassa koronatilanteen hoitamisesta.
  • Oikeustieteen yksiköiden yhteistyönä toteutettiin opettajille kysely verkkopedagogiikasta. Tämän antia työstetään valtakunnallisessa webinaarissa 11.9.2020.
  • Laitoksen opetuksen kehittämistyötä esitellään useissa alustuksissa Peda forum -päivillä.

Aktiivinen verkostotyö edistää toisilta oppimista, turvaa hyvien käytäntöjen jalostumista sekä tuo ylipäätään virikkeitä ja dynamiikkaa opetuksen kehittämiseen. Jatkossa luontevia painopisteitä ovat laitoksen profiilin vahvistaminen alan opetuksen kehittäjänä sekä kansainvälinen pedagoginen verkostoituminen.

OSKUn ensimmäinen vuosi on ollut annettujen lupausten mukainen: avoin ja kehityshenkinen, asioita näkyväksi tekevä ja uutta kehittämistä inspiroiva. Koronaepidemia on ollut kaikille hyvä muistutus ennakoivan, osaamisperustaisen ja opettajien työtä rakenteiden kautta tukevan pedagogisen kehittämisen tärkeydestä.

Tätä työtä jatkamme tulevana lukuvuonna, tiiviissä yhteistyössä kaikkien oppimisesta ja opetuksen kehittämisestä kiinnostuneiden kanssa. Tervetuloa mukaan!

Lisätietoja OSKUsta:
Sampo Mielityinen, sampo.mielityinen@uef.fi, puh. 050 573 206

Kahden vuoden pääsykokeeni: askeleet oikeustieteen tutkinto-opiskelijaksi

Onerva Aalto
Aalto opiskelee oikeustiedettä Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella.

 

Johdanto

Pettymys oli suuri, kun oikeustieteellisen ovet eivät avautuneet ensimmäisellä pääsykoeyrittämälläni kesällä 2018. Muutama päivä myöhemmin huomasin Tapio Määtän twiitin, jossa kerrottiin Itä-Suomen yliopiston avoimen väylästä. Suorittamalla avoimessa yliopistossa valmiin ohjelman mukaisesti 60 op, saisi tutkinto-oikeuden HTM-tutkintoon. Kun kasassa olisi yhteensä 100 op, voisi hakea sisäisellä siirtohaulla OTM-opiskelijaksi. Ei tyhjäkäyntiä, ja kaikki opintopisteet suoraan tutkintoon.

Hetkinen, mitä ihmettä — ajattelin. Voisinko aloittaa samana syksynä oikeustieteen perusopinnot Joensuussa? Kyllä.

Yleinen reaktio ja asenneilmapiiri

Mahdollisuus oli ihmeellinen. Alan päätoiminen opiskelu kuulosti tarkoituksenmukaiselta tavalta kokeilla, sopiiko se minulle. Kerroin väylästä kohtalontovereilleni, jotka olivat jääneet yliopistohaussa rannalle. Heistä moni oli jo ennättänyt sinnikkäästi lukea pääsykokeisiin useamman vuoden ajan jääden toistuvasti pisteen tai parin päähän opiskelupaikasta.

Yhdestä tuli kämppikseni. Muille kynnys muuttaa pääkaupunkiseudulta Pohjois-Karjalaan oli liian korkea. “Siellä varmaan tullaan luennoille traktorilla”, naurahti yksi. “Pääsykoe on ainoa oikea tie”, sanoi toinen. Avoimen yliopiston väylä ei kuulostanut monelle yhtä arvovaltaiselta reitiltä yliopistoon kuin pääsykoe. Opiskelukaverini jäivät välivuodeksi töihin ja valmistautuivat seuraavan kevään pääsykoerumbaan. Osa on edelleen samalla tiellä.

Keski-Euroopan malli?

Reittivalintani on hämmentänyt monia. Minulle prosessi kuulosti pikemminkin tutulta. Malli, jossa kaikki otetaan sisään, mutta opintomenestyksen perusteella vain pieni osa jatkaa opintoja, on tyypillinen keskieurooppalainen yliopistoseula. Muutto pikkukaupunkiin ja kuulemani vähättely maakuntayliopistoon siirtymisestä tuntuivat toissijaisilta. Tavoitteenani oli oikeustieteellinen. En halunnut rakentaa esteitä.

Opiskelijalähtöinen luovuuden kehto

Yksi ensimmäisistä kursseistani oli Pauli Rautiaisen vetämä valtiosääntöoikeuden kurssi. Hän innosti meitä kyseenalaistamaan ympäröivää yhteiskuntaa sekä erottamaan käsitteellisesti toisistaan lain kirjaimen ja oikeuden. Kirjoitin ensimmäisen juridisen oppimispäiväkirjani. Oli haastavaa asettaa oma oikeudellinen tutkimuskysymys, analysoida sitä tiiviisti ja reflektoida samalla omaa oppimisprosessiaan. Oppimispäiväkirjatyöskentely oli kaikkea muuta kuin löysää tajunnanvirtaa. Analyyseistä saatu henkilökohtainen palaute on ollut valtava eteenpäin vievä voimavara.

Kokemus oli innostava, mutta se oli vasta alku. Pian ilmeni, että Itä-Suomen yliopistossa on rakennettu innovatiivista pedagogista strategiaa jo pitkään. Opetushenkilökunnan kehittämisinto näkyi luovissa opetusratkaisuissa. Piirsimme ryhmissä ennakkopäätöstapausten oikeusohjeita. Väittelimme vahingonkorvausvastuusta oikeudenkäyntisimulaatiossa. Koostimme lakipaketeista postereita.

Lisäksi opiskelijalähtöinen asenne oli läsnä Itä-Suomessa. Perustin yhdessä kansainvälistä maisteriohjelmaa opiskelevien ystävieni kanssa englanninkielisen Model United Nations -neuvottelukerhotoiminnan. Hetken päästä laitos ehdotti opintopistekokonaisuutta simulaatiokonferenssimme osallistumisvastineeksi. Kun kehitimme ELSA Joensuun opintopiiritoimintaa opiskelukaverini kanssa, saimme kutsun laitoskokoukseen kertomaan vetäjäkokemuksestamme. Meitä opiskelijoita kuunneltiin ja oma-aloitteista toimintaamme arvostettiin.

Lopuksi

Jos taskussasi on pääsykoehylsy ja pohdit, onko oikeustieteellinen sinun tiesi, tahdon sanoa: tule ja kokeile! Avoimen väylä edellyttää lujaa ja vakaata tahtoa opiskella kaksi vuotta kilpailupaineen alla. Se ei myöskään ole valmis tai täysin yhdenvertainen koulutussiirtymä. Keskustelua sen kehittämistarpeista tarvitaan. Yhtä kaikki se on parhaimmillaan palkitseva matka. On voimaannuttavaa käsittää olevansa omalla alallaan ja tietää, että jokainen opintosuoritus on kotiin päin. Ensimmäisen vuoden perusopintojen jälkeen (60 op) pääsin tutkinto-opiskelijaksi HTM-tutkintoon. Tänä keväänä hain ja pääsin OTM-opiskelijaksi kerättyäni kasaan 100 opintopistettä yli 4,495 keskiarvolla. Nyt voin sanoa, että tehty työ kantaa. Se tuntuu todella hyvältä.

PS. Terveisiä isolle kirkolle: en ole vieläkään päässyt näkemään niitä traktoreita! Sen sijaan kumppareita näkyi parilla metsätieteilijällä ympäristöoikeuden perusteiden luennolla. Ne, kuten myös kiertotalouden oikeuden kurssilla opiskelijan repusta vilahtanut kemistin takki, muistuttavat minua mainioista poikkitieteellisistä luentokeskusteluista. Mutta ei hätää. Jään odottelemaan traktoreita!

Ensimmäisen lukuvuoden kokemuksia NOMPEL-ohjelmasta

Ensimmäinen pohjoismainen yhteismaisteriohjelma oikeustieteiden alalta – the Joint Nordic Master Programme in Environmental Law (NOMPEL) – käynnistyi viime syyskuussa. NOMPEL-ohjelma on Uppsalan yliopiston, UEF:n ja Norjan arktisen yliopiston yhteinen kansainvälinen maisteriohjelma, johon valitaan vuosittain 25 opiskelijaa eri puolilta maailmaa. Ensimmäinen lukuvuosi on nyt lähestymässä loppuaan. Ennen uuden lukuvuoden alkua on hyvä katsoa hieman taaksepäin ja muistella, kuinka ohjelma sai alkunsa sekä summata ensimmäisen lukuvuoden kokemuksia.

 

Mistä kaikki alkoi?

Yhteismaisteriohjelman suunnittelu käynnistyi vuonna 2016, kun Uppsalan yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa, ympäristöoikeuden oppiaineessa heräsi idea kansainvälisestä maisteriohjelmasta pohjoismaisten yhteistyökumppaneiden kesken. Itä-Suomen yliopiston ilmasto-, energia- ja ympäristöoikeuden keskus CCEEL ja Norjan arktisen yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta tarttuivat Uppsalan esittämään yhteistyötarjoukseen ja ohjelman suunnittelu käynnistyi. Ohjelmalle haettiin ja saatiin Pohjoismaisen ympäristöneuvoston uusille yhteispohjoismaisille ohjelmille suunnattua rahoitusta. Ohjelma suunniteltiin alusta pitäen aidosti yhteiseksi – opiskelijat opiskelevat jokaisella kampuksella ja opetus jakautuu tasan yhteistyökumppaneiden kesken. Yhteistyö kumppaneiden kesken on ollut alusta saakka aktiivista ja sujuvaa.

 

Opiskelua kolmessa eri Pohjoismaassa

NOMPEL:n ensimmäiset opiskelijat valittiin keväällä 2019, ja he aloittivat opintonsa syksyllä 2019 Uppsalan yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Ensimmäisen lukukauden opiskelijat siis opiskelivat Uppsalan yliopistossa ja perehtyivät siellä mm. oikeuden rooliin ympäristöpolitiikassa, luonnonvarojen hallintaan sekä biologisen monimuotoisuuden suojeluun. Uppsalassa opiskelijat suorittivat syksyn aikana kaksi 15 opintopisteen laajuista kurssia. Nämä kurssit olivat pelkästään NOMPEL-opiskelijoille, joten heistä muodostui syksyn aikana tiivis ryhmä.

Tammikuussa opiskelijat saapuivat Suomeen jatkamaan opintojaan Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella. Joensuussa opiskelijat pääsivät opiskelemaan osana laajempaa kansainvälisten opiskelijoiden ryhmää, sillä NOMPEL-opiskelijat suorittivat opintojaan yhdessä laitoksen toisen kansainvälisen maisteriohjelman (MDP in Environmental Policy & Law) kanssa. Kevään ohjelmassa oli kursseja mm. ilmastonmuutoksesta, kansainvälisestä ympäristöoikeudesta, vesioikeudesta, metsäoikeudesta sekä ympäristövaikutusten arvioinnista.

Kun tapasimme opiskelijoita marraskuussa Uppsalassa, kerroimme heille, että Joensuussa on heidän saapuessaan metri lunta ja 30 astetta pakkasta. Tämä ei lopulta pitänyt lainkaan paikkaansa, mutta vähälumisesta ja leudosta säästä huolimatta Sri Lankasta tullut opiskelija oli järkyttynyt kylmyydestä ja tarvitsi kaksi pipoa pysyäkseen lämpimänä!

 

Ensimmäisen lukuvuoden kokemuksia

Opinnot UEF:ssa käynnistyivät normaalisti, kunnes maaliskuussa koronaviruspandemia muutti suunnitelmia. Sekä opettajat että opiskelijat sopeutuivat kuitenkin joustavasti uuteen ja erilaiseen opiskeluarkeen. Lähes kaikki NOMPEL-opiskelijat saivat kevään opintonsa suoritettua suunnitelmien mukaisesti. Osa opiskelijoista palasi takaisin kotimaahansa, mutta muutama jäi Joensuuhunkin. Vaikka kevätlukukaudesta tuli siis suunnitelmiin ja odotuksiin nähden hyvin erilainen, opiskelijoilta kerätyn palautteen perusteella kokemus oli kuitenkin positiivinen.

Opiskelijoilta kerättiin kattava palaute kokemuksista Joensuun kampuksella. Palautteen perusteella NOMPEL-opiskelijat arvostivat erityisesti kurssien mielenkiintoisia aiheita sekä alan asiantuntijoiden antamaa opetusta. Heistä oli myös mukavaa opiskella useita pienempiä kursseja yhdessä muiden tutkinto-ohjelmien opiskelijoiden kanssa. Opiskelijat olivat tyytyväisiä saamaansa tukeen ja ohjaukseen sekä opiskelijatuutoreiden järjestämään ohjelmaan ja perehdytykseen. Opiskelijat pitivät myös UEF:sta yliopistona sekä Joensuusta opiskelukaupunkina, vaikka UEF:lla ei olekaan Uppsalan yliopiston upeita puitteita ja pitkiä perinteitä oikeustieteellisessä opetuksessa tai Tromssan arktisia vuonomaisemia ja uniikkia opiskeluympäristöä.  Laadukkaan opetuksen, hyvien opettajien sekä helposti lähestyttävän henkilökunnan lisäksi opiskelijat arvostivat Itä-Suomen yliopiston toimivia tiloja, hyvää kirjastoa sekä opiskelijaravintoloita.

Kun opetus koronaviruspandemian vuoksi siirtyi verkkoon, väheni myös opiskelijoiden keskinäinen vuorovaikutus ja kanssakäyminen. Osittain ehkä tämän vuoksi osa opiskelijoista olisi palautteen perusteella kaivannut enemmän yhteisöllisyyttä ja epävirallista ohjelmaa opiskelukavereiden kanssa. Onneksi ennen koronaviruksen aiheuttamaa sulkua opiskelijat ehtivät edes käydä liikuntailtapäivänä Kolilla ihailemassa Suomen kansallismaisemaa. Muuten yhteinen tekeminen rajoittui kevään aikana Zoom-tapaamisiin, joissa vaihdettiin kuulumisia ja keskusteltiin ajankohtaisista opiskelua koskevista asioista.

Opiskelu sähköisissä oppimisympäristöissä sujui hyvin, vaikka kaksi erillistä sähköistä oppimisalustaa herättikin hämmennystä opiskelijoissa. Opiskelijat kokivat hankalana, että osa kursseista oli Moodlessa ja osa Digicampuksessa. Kun opiskelijat ovat kampuksella vain kuusi kuukautta, aikaa opiskelussa tarvittavien järjestelmien haltuunottoon ei ole paljon. Olisikin tärkeää, että käytettävät järjestelmät olisivat selkeitä eikä niitä olisi liikaa.

Syksyllä opiskelijat jatkavat opintojaan Norjan arktisessa yliopistossa Tromssassa. Tromssassa opiskeltavat teemat liittyvät mm. ilmasto- ja energiaoikeuteen sekä meriympäristön suojeluun. Samaan aikaan uudet, tänä keväänä valitut opiskelijat aloittavat kaksivuotisen opiskelutaipaleensa Uppsalassa. Neljännen lukukauden aikana opiskelijat kirjoittavat pro gradu -tutkielmansa. Silloinkin he ovat kirjoilla Tromssassa, mutta voivat halutessaan suorittaa tutkintonsa loppuun vaikka kotimaassaan.

Hallinnollisesta näkökulmasta uuden maisteriohjelman käynnistäminen yhteistyössä kahden muun pohjoismaisen yliopiston kanssa on ollut mielenkiintoista mutta haastavaa. Haasteita ovat aiheuttaneet maiden erilaisten lainsäädännön lisäksi yliopistojen omat säännöt ja käytännöt. Yhteistyösopimuksen ja yhteisen opetussuunnitelman laatiminen on vaatinut lukuisia työtunteja ja yhteisiä palavereita.

Osa palavereista on pidetty verkon välityksellä, mutta tutustumisen ja yhteistyön sujuvuuden kannalta kasvokkain pidetyt tapaamiset ovat olleet tärkeitä. On ollut hienoa päästä tutustumaan sekä Uppsalan yliopistoon että Norjan arktiseen yliopistoon ja nähdä, millaisessa ympäristössä opiskelijat suorittavat muut osat tutkinnostaan.

 

Toivomme, että ohjelma kiinnostaa myös jatkossa opiskelijoita, jotka haluavat kouluttautua kansainvälisen ympäristöoikeuden alalle ajankohtaisten kysymysten kautta. Toivotamme ohjelmaan tervetulleeksi myös UEF:ssa oikeusnotaarin tutkinnon tai hallintotieteiden kandidaatin tutkinnon suorittaneet opiskelijat. Ohjelma on mahtava tilaisuus syventyä ympäristöoikeudellisiin kysymyksiin aidosti kansainvälisessä opiskeluympäristössä.

 

Hanna Partinen ja Seita Romppanen

Lisätietoja:
UEF NOMPEL programme webpage
Uppsala University, Faculty of Law
UiT The Arctic University of Norway, Faculty of Law
UEF The Center for Climate Change, Energy and Environmental Law
UEF Master’s Degree Programme in Environmental Policy and Law

Vertaispalauteharjoitus 2.0 ja ryhmätyöskentelyn onnistuminen

Katja Weckström Lindroos & Janne Parhamaa

Weckström Lindroos on professori ja Parhamaa tutkimusavustaja Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella.

Kirjoituksessa keskitymme opiskelijoiden kokemuksiin ryhmätyöskentelystä oman oppimisensa tukena. Havaintomme perustuu opiskelijapalautteeseen, keskustelualueella toteutuneeseen työskentelyyn ja vertaispalauteharjoituksessa tuotettujen vastausten oppimistulosten vertailuun.

 

Vertaispalauteharjoituksen toteutus massakurssilla verkossa

Immateriaalioikeuden massakurssilla toteutettiin toistamiseen vertaispalauteharjoitus, jossa opintojaksolle osallistuneet jaettiin noin kymmenen hengen ryhmiin. Ennen harjoitusta opiskelijat olivat itsenäisesti laatineet soveltavaan viikkotehtävään vastauksen, ja arvioivat sitten vertaispalauteharjoituksessa ryhmittäin noin kymmenen muun opiskelijan vastauksia. Tämän jälkeen ryhmät laativat samasta viikkotehtävästä yhteisen mallivastauksen SharePoint -alustalle. Mallivastaukset jaettiin kurssin kaikille osallistujille ennen tenttiä. Opettaja arvosteli opiskelijan laatiman vastauksen ja ryhmän mallivastauksen 0–10 pisteen asteikolla. Mallivastauksen pistemäärä muodosti 10 % ja itse laadittu vastaus 10% kurssin arvosanasta.

Vertaisarvioinnin ja arvostelun tulosten vertailu vuosilta 2018 ja 2019

Vertaisarvioinnin ja arvostelun tulosten vertailu vuosilta 2018 ja 2019
2018 2019
Vastauksia (kpl.) 83 100 % 133 100 %
Opettajan arvostelussa hylättyjä 14 17 % 37 28 %
Opettajan arvostelussa hyväksyttyjä 69 83 % 96 72 %
Hyväksytty sekä opettajan arvostelussa, että vertaisarvioinnissa 61 73 % 84 63 %
Hylätty sekä opettajan arvostelussa että vertaisarvioinnissa 6 7 % 19 14 %
Hyväksytty opettajan arvostelussa, mutta hylätty vertaisarvioinnissa 8 10 % 12 9 %
Hylätty opettajan arvostelussa, mutta hyväksytty vertaisarvioinnissa 8 10 % 18 14 %

Taulukko 1. Vertaisarvioinnin ja arvostelun tulosten vertailu vuosilta 2018 ja 2019

Varsinaisen arvostelun ja vertaisarvioinnin tuloksia vertaamalla on nähtävissä, että varsinaisessa arvostelussa hyväksymisen raja on matalammalla kuin opiskelijoiden suorittamassa vertaisarvioinnissa. Opettaja hyväksyi molempina vuosina n. 10 % enemmän vastauksia kuin vertaisryhmät. Toisaalta vertaisryhmät tunnistivat vertaisarvioinnissa vain puolet arvostelussa hylätyistä vastauksista, ja olivat tänä vuonna hyväksyneet 18 (2018: 8 kpl,10 %, 2019: 18 kpl, 14%) vastausta, jotka arvostelussa hylättiin. Vertaisarvioinnissa hylättiin 12 vastausta (2018: 8 kpl, 10 %, 2019: 12 kpl, 9 %), jotka arvostelussa hyväksyttiin.

Molempina vuosina on vertaisarviointivaiheessa nähtävissä, että hyvän soveltavan vastauksen ainesosien tunnistaminen on vertaisryhmissä haastavaa. Syy voi löytyä vastausten sisällöstä tai ryhmädynamiikasta. Tänä vuonna keskitymme ryhmädynamiikkaan. Laajemmin vastausten sisältöön liittyvistä painotuseroista voi lukea täältä.

 

Mallivastausten ja yksittäisten vastausten arvostelu

Mallivastausten ja yksittäisten vastausten arvostelu 2019
Mallivastaus parempi kuin oma vastaus 98 73,68 %
Oma vastaus parempi kuin mallivastaus 18 13,53 %
Mallivastaus sama kuin oma vastaus 14 10,53 %
Oma vastaus hylätty, mutta mallivastaus 5 p. ja hyväksytty 3 2,26 %
Yhteensä 133 100 %
Mallivastauksen hyöty (pisteissä)
Poikkeama: saatu hyöty 1 piste 29 29,59 %
Poikkeama: saatu hyöty 2 pistettä 22 22,45 %
Poikkeama: saatu hyöty 3 pistettä tai enemmän 44 44,90 %
Oma vastaus hylätty, mutta mallivastaus 5 p. ja hyväksytty 3 3,06 %
Mallivastaus parempi kuin oma vastaus

Yhteensä:

98 100 %

Taulukko 2. Vertailua mallivastauksen ja oman vastauksen välillä.

Tänä vuonna myös mallivastaukset pisteytettiin, joten yksittäisen opiskelijan vastaus ja ryhmien mallivastaukset ovat vertailukelpoisia keskenään. Omasta vastauksesta saadut pisteet muodostivat 10 % kurssin kokonaispistemäärästä ja ryhmän mallivastauksesta saadut pisteet 10% kurssin kokonaispistemäärästä.  Hyväksytyn vastauksen raja oli 5/10 pistettä. Opiskelijoiden yhteinen keskiarvo omasta vastauksesta oli 6,26 ja kaikkien mallivastausten keskiarvo oli 7,40.

Suuri enemmistö (73,68 %) opiskelijoista hyötyi vertaistyöskentelystä, ja saivat mallivastauksesta paremmat pisteet kuin omasta vastauksestaan. Tämä kertoo siitä, että muiden vastausten lukemisen, HYV/HYL- arvioinnin ja ryhmätyöskentelyn aikana on tapahtunut oppimista. Noin 13 % opiskelijoista eli 18 opiskelijaa saivat mallivastauksesta huonommat pisteet kuin omasta vastauksesta. Selvitimme miten ryhmät toimivat kiinnittämällä huomiota esimerkiksi siihen, 1) ketkä osallistuivat ryhmätyöskentelyyn ja missä laajuudessa; 2) miten laajasti keskusteltiin ja esitettiin perusteluja ryhmässä; ja 3) miten erimielisyydet ratkaistiin.

Vain yhdessä ryhmässä ilmeni erimielisyyksiä, joita ei saatu ratkaistua tavalla, joka olisi tuottanut kaikille hyvän suorituksen. Usealla oli ryhmässä paremmat pisteet kuin mallivastauksesta saatu pistemäärä. Ryhmässä esiintyi erimielisyyksiä jo muiden vastausten HYV/HYL arvioinnin osalta, ja vastuu mallivastauksen kirjoittamisesta oli siirretty vain muutamalle ryhmän jäsenelle. Eriäviä mielipiteitä esiintyi toki kaikissa ryhmissä, mutta ne ratkaistiin perustelemalla ja kompromisseilla, joihin ryhmän jäsenet olivat tyytyväisiä.

Muissa ryhmissä oli teknisen jalanjäljen perusteella huomattavissa, että myös hyvän oman vastauksen kirjoittaneet opiskelijat osallistuivat aktiivisesti ryhmätyöskentelyyn ja mallivastauksen laadintaan. Siten mallivastauksesta saatua huonompaa tulosta ei voida selittää sillä, etteivätkö paremman oman vastauksen tuloksen saaneet tekijät olisivat osallistuneet mallivastauksen tekemiseen yhtä aktiivisesti kuin muutkin. Todennäköisempää on, että he ovat tehneet ryhmässä yhteistyötä ja kompromisseja.

Yhdessä ryhmässä otettiin yhdessä oppimisloikka, sillä useampi jäsen oli kirjoittanut oman vastauksen, joka arvostelussa hylättiin, mutta yhdessä kirjoittivat 8 pisteen arvoisen mallivastauksen. Yli puolet paremman mallivastauksen kirjoittaneista opiskelijoista hyötyivät vertaistyöskentelystä 1 tai 2 pisteen verran, ja heistä 44 % hyötyivät vertaistyöskentelystä 3 pistettä tai enemmän.

Parasta:
Ryhmätyöskentely ja muiden ryhmien mallivastausten lukeminen. Omassa ryhmässäni syntyi aitoa keskustelua. Se oli hyvä. – opiskelija

 

Johtopäätöksiä

133 opiskelijasta 25 (19 %) antoi kurssipalautetta sähköisen palautejärjestelmän kautta (UEF E-lomake). Opiskelijapalaute antaa viitteitä siitä, että ryhmätyöskentely tukee oppimista monella tapaa. Muiden opiskelijoiden vastausten ja muiden ryhmien mallivastausten lukeminen toi uusia näkökulmia tehtävään ja vastaustekniikkaan. Keskustelu ryhmissä ja mallivastauksen yhdessä kirjoittaminen vaikuttivat positiivisesti oppimiseen.

Ilahduttavaa oli, että opiskelijapalautekyselyyn saatiin vastauksia eri syistä kurssille tulleilta opiskelijoilta. Kurssi on pakollinen vain ON/OTM-tutkinnon suorittajille, jolloin ainakin puolet kurssin osallistujista ovat kurssille tulleet muista syystä. Myös oikeustieteiden laitoksen tutkinto-opiskelijat suorittavat opintojaan sekä kampuksella että etänä. Varsin luonnollista oli, että etäopiskelijat arvostivat etäsuoritusmahdollisuuksia ja joustavia aikatauluja. Päätoimiset opiskelijat toivoivat oikeita vastauksia ja suosivat opettajalta saatua palautetta.

Myös ryhmätyöskentelyyn usein liitetty kritiikki tuli palautteessa ilmi. Koettiin, että heterogeeninen opiskelijajoukko sisältää liian eritaustaisia opiskelijoita, jotta verkossa työskentely voisi onnistua. Yksi vastaaja jätti kurssin kesken sen toteuttamistavan takia.

Kehitettävää:
En pidä siitä, että oma arvosana on kiinni ryhmätyön tuloksesta. Tai päinvastoin eli että omat väärinymmärrykset vaikuttaisivat muiden arvosanoihin. – opiskelija

Monesta asiasta oltiin kuitenkin samaa mieltä. Koettiin tärkeäksi, että kurssilla saa palautetta myös opettajalta.

Opiskelijapalautteessa nousi esille, että ryhmän koko koettiin liian suureksi, jotta vertaispalauteharjoituksessa olisi voinut keskittyä vähemmän työn organisointiin ja enemmän varsinaisen tehtävän suorittamiseen. Palaute osuu ryhmätyöskentelyn Akilleen kantapäähän, ja on perusteltu. Jatkossa on syytä kokeilla toteutusta pienemmissä ryhmissä. Vertaispalauteharjoitus toteutettiin tänä vuonna kolmen päivän aikana, ja vuonna 2018 viiden päivän aikavälillä. Vuoden 2018 palautteen perusteella viiden päivän harjoitus koettiin liian pitkäksi viitaten siihen, että ryhmätyöskentelyn aloittaminen ja toteutus viivästyivät hitaimmin käynnistyvien ryhmänjäsenten mukaan. Tämä puolestaan herätti muiden ryhmäläisten keskuudessa turhautumista.

Palautteen perusteella on myös syytä arvioida työskentelyn sisäisten määräaikojen selkeyttämistä, jotta kaikki opiskelijat ohjataan aktiiviseen työpanokseen ryhmässä riittävän ajoissa. Yhtäältä on huomioitava, että massakurssille osallistuu eri elämäntilanteissa olevia päätoimisia ja sivutoimisia opiskelijoita. Kaikille on varattava realistinen mahdollisuus lukea muiden opiskelijoiden vastaukset, esittämään jokaisesta HYV/HYL-arvionsa, ja osallistumaan mallivastauksen laadintaan. Lisäksi ryhmäkeskustelussa on päästävä yksimieliseen arviointipäätökseen. Vuonna 2018 aikaa varattiin 3 vuorokautta työn käynnistymiselle ja vuonna 2019 1,5 vuorokautta. Vuonna 2018 sisäinen määräaika kytkettiin mallivastauksen laadintaan, jolloin määräaikaan mennessä oli jätettävä tehtävän a-kohdan mallivastaus (3vrk), ja valmiin mallivastauksen (a ja b kohta) sekä ryhmän yksimielisen arviointipäätöksen tehtävän määräaikaan mennessä (5 vrk). Vuonna 2019 ryhmän yksimielinen arviointipäätös oli jätettävä 34 tunnin (1,5 vrk) määräaikaan mennessä, ja valmis mallivastaus 59 tunnin (2,5 vrk) sisällä.  Molempina vuosina yksittäinen ryhmän jäsen, joka ei aktivoitunut ensimmäiseen määräaikaan mennessä hylättiin.

Vuonna 2019 suuri enemmistö opiskelijoista osallistui aktiivisesti työskentelyyn ensimmäisen päivän aikana ja viimeistään seuraavaan aamuun mennessä. Ryhmät saavuttivat nopeasti yksimielisen arviointipäätöksen. Mallivastausten laadinta lähti myös hyvin käyntiin. 133 opiskelijasta vain 3 hylättiin. Ensimmäisen määräajan aikaistaminen ja sen kytkeminen arviointisuoritukseen vaikuttaa onnistuneelta ratkaisulta. Mallivastauksen laadinnassa ryhmän jäsenten työskentelytapojen erilaisuus ja eriaikaisuus korostuu ja onnistuneen ryhmätyöskentelyn vaikutus korostuu, jolloin vaikuttaa kohtuulliselta kokeilla neljän päivän pituista vertaispalauteharjoitusta vuonna 2020.

Lue artikkeli vuoden 2018 vertaispalautekokeilusta:
https://blogs.uef.fi/oikeuttakohtuudella/2019/01/16/uef-law-school-kokeili-vertaisarviointia-ja-vertaispalautetta-immateriaalioikeuden-massakurssilla/

Mallikasta ohjausta meillä ja maailmalla

Maria Turunen

Kirjoittaja on kasvatustieteen maisteri, joka työskentelee projektitutkijana Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella.

Opiskelijoiden saaman palautteen ja muun oppimisen ohjauksen kehittäminen on tällä hetkellä oikeustieteen opetuksen kehittämisen ydintavoitteita. Tarve kehittämiseen nousee muun muassa kansallisesta palautetiedosta. Teemasta järjestettiin webinaari tammikuussa 2020.

Sekä meillä että Suomen muissa oikeustieteellisissä yksiköissä on loistavia opiskelijoiden oppimista tukevia käytäntöjä, joten pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen. Tässä tekstissä esitellään haastatteluiden perusteella hyviä ohjauskäytäntöjä ja opiskelijoiden kokemuksia ohjauksesta.

Oppimisen tukeminen luentokursseilla

Luennot ja kirjatentit ovat edelleen yleisiä oikeustieteiden opinnoissa. Massaluennoilla yksittäinen opiskelija on kuitenkin herkästi juuri osa massaa, eikä omia kommentteja tai kysymyksiä aina uskalleta esittää. Tätä ongelmaa on ratkaistu esimerkiksi anonyymien keskustelualustojen avulla (kuten Padlet ja Presemo), jotka tukevat opiskelijoiden näkemysten ja kysymysten käsittelyä opetuksessa.

Turun yliopistossa oppimista tuetaan kurssien aikaisilla vapaaehtoisilla opintopiireillä, joita vetävät vanhempien vuosikurssien opiskelijat eli opintopiirituutorit. Näin opiskelijoilla on mahdollisuus yhteisölliseen oppimiseen ja vertaistukeen. Kurssin vastuuopettaja käy opintopiirien tapaamisessa vähintään kerran kurssin aikana, jolloin opiskelijat voivat esittää kysymyksiä myös hänelle. Sekä opintopiiriin osallistuvat opiskelijat että opintopiirituutorit saavat opintopisteitä.

Luentokurssien ja opintojaksojen oppimista tuetaan sekä meillä että muualla myös erilaisilla vapaaehtoisilla lisätehtävillä. Toteutustapoja on monia. Tehtävät voivat yksinkertaisimmillaan olla esimerkiksi edellisen tentin kysymyksiä ja mallivastauksia. Joillain kursseilla lisätehtävistä saa lisäpisteitä tenttiin, ja joillain kursseilla edellisellä kerralla annetut luentotehtävät käydään seuraavan luennon aluksi läpi yhdessä. Hyväksi on koettu myös Moodleen tai muulle verkkoalustalle luodut harjoitustentit tai automaattisesti tarkistuvat monivalintakysymykset.

Palautetta se on pienikin palaute

Opiskelijat kaipaavat palautetta suoriutumisestaan ja tekemästään työstä. He kuulevat mielellään kommentteja ja vinkkejä toisilta opiskelijoilta ja kavereiltaan, mutta opettajan palaute on muita korkeammassa arvossa. Opettaja on alueensa asiantuntija ja konkari, jonka näkemystä ja ohjausta opiskelijat oppimisen tueksi eniten kaipaavat. Kaikille opiskelijoille ei ole mahdollista antaa laajaa ja yksilöityä palautetta, mutta usein pienikin palaute riittää pitkälle.

Yleinen tenttipalaute on opiskelijalle tärkeää, ja suurin osa opiskelijoista saa siitä paljon irti. Palautteen ei siis aina tarvitse olla henkilökohtaista, vaan opettajan näkemykset tentin yleisistä haasteista ja vahvuuksista koetaan hyödyllisiksi. Erityisesti ne opiskelijat, jotka lähtevät uusimaan tenttiä, kuulevat mielellään edellisen kierroksen kompastuskivistä. Näiden avulla opiskelua ja asioiden kertausta on hyvä kohdentaa, joten opettajan näkemykset vastauksista ja erityisesti tentin haasteista ja vahvuuksista kannattaa tuoda julki.

Yksilölliset kommentit ja palaute omasta suorituksesta ovat kaikkein hyödyllisimpiä opiskelijan oppimisen kannalta. Moni opiskelija muistaa vielä vuosien jälkeen sen, kuinka opettaja on yksityiskohtaisesti keskittynyt opiskelijan tenttivastaukseen tai muuhun kurssisuoritukseen; osoittanut vastausten haasteet ja vahvuudet selkeästi sekä panostanut palautteen antamiseen. Yksilöllinen palaute ja ohjaus on opettajan vahvimpia keinoja jättää jälki opiskelijan oppimiseen. Opiskelijoiden positiivisten kokemusten mukaan moni laitoksemme opettaja panostaakin myös yksilölliseen palautteeseen – kiitos siitä!

Sähköisten oppimisalustojen lisääntyvä käyttö tentteihin ja tehtävien palautukseen lisää opettajien mahdollisuuksia edes lyhyen yksilöllisen palautteen antamiseen. Suppeakin kommentti tai kannustava lause auttaa opiskelijaa eteenpäin paremmin kuin pelkkä arvosana.

Anna opiskelijalle mahdollisuus lähestyä

Haastatteluissa opiskelijat nostavat toistuvasti esille sen, kuinka innostavia ja kannustavia opettajia laitoksellamme on. Opiskelijoilla on lukuisia hyviä kokemuksia opettajien kannustuksesta ja avoimuudesta opiskelijoita kohtaan sekä armollisesta suhtautumisesta opintojen alkuvaiheen tehtäviin. Esimerkiksi notaarityön ohjaajia kiitetään siitä, että he kannustavat kysymään ja pyytämään apua opinnäytetyön tekemisen aikana. Ohjaajien ja opettajien positiivinen suhtautuminen palautteen pyytämiseen ja sen antamiseen on madaltanut kynnystä pyytää neuvoa ja kysyä niitä ”tyhmiäkin” kysymyksiä.

Turun oikeustieteellisen tiedekunnan opettajat ovat ottaneet tavaksi jäädä jokaisen luennon jälkeen luentosaliin muutamaksi minuutiksi odottamaan, jos joku opiskelijoista haluaa tulla kysymään jotain. UEF:n opiskelijat kysyvät palautetta tai tarkennusta mielellään sähköpostilla, jolloin he arvostavat nopeaa vastausta tai lupausta palata asiaan uudelleen vähemmän kiireisellä hetkellä. Opiskelijoiden mielestä on myös ollut hienoa, että joillain kursseilla opettajat ovat tarjonneet mahdollisuuden kurssin jälkeiseen palaute- tai keskustelutilaisuuteen. Jo tällaisen mahdollisuuden tarjoaminen on sinänsä madaltanut kynnystä lähestyä opettajia ja henkilökuntaa.

Lopuksi

Yliopistossa vastuu omasta oppimisesta ja opiskelujen etenemisestä on viime kädessä opiskelijalla itsellään, ja opiskelijat myös oppivat kantamaan tämän vastuun. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei opettajan tukea ja palautetta tarvittaisi. Opiskelijat kaipaavat positiivista palautetta sekä rakentavaa virheiden osoittamista ja korjausta, jotta toistuvat virheet ja epävarmuus omasta osaamisesta eivät muodostu opiskelun hidasteeksi. Kokemusten mukaan palautetta myös yleensä saa, jos sitä vain rohkaistuu pyytämään.

Opiskelija! – Älä jää pohtimaan ja epäröimään haasteitasi yksin. Kysy rohkeasti palautetta vastauksistasi ja tehtävistäsi, jos sitä kaipaat. Älä anna epäröinnin nostaa kynnystä palautteen pyytämiseen.

Opettaja! – Aina kun opiskelija pyytää sinulta apua, tukea ja palautetta, sinulla on hieno mahdollisuus ohjata hänen oppimistaan oikeaan suuntaan ja vahvistaa hänen opiskelumotivaatiotaan. Opiskelija arvostaa sinua nimenomaan alasi asiantuntijana. Kun opiskelija ylittää kynnyksen palautteen pyytämiseen, sinun on hyvä olla vastassa toisella puolella.

Yliopisto! – Palautteen antaminen ja oppimisen ohjaus vaatii aikaa ja hyvät välineet. Siksi käytäntöjä, toimintakulttuuria ja työvälineitä on jatkuvasti arvioitava ja kehitettävä, jotta palautekulttuuri vahvistuu. Aina on myös hyvä miettiä, mistä vanhasta voitaisiin luopua, jotta uudelle tulee tilaa. Kynnyksiä voidaan madaltaa myös rakenteellisilla ratkaisuilla.

Teksti perustuu UEF:n tukeman Oppimisen ohjauksen kehittäminen oikeustieteissä -hankkeen aineistoon, joka on koostettu opiskelijoiden haastattelujen ja vertaiskehittämisen avulla keväällä 2020. Hankkeessa tuotetaan aineistoa, jota hyödynnetään opetussuunnitelmatyössä ja opetuksen kehittämisen tukena. Hanke on osa oikeustieteiden opetuksen kehittämisyksikkö OSKU:n toimintaa.

Suuntaa ja syvyyttä yhteisoppimisesta

 

 

 

Heimo Saari
Kirjoittaja opiskelee oikeustieteitä Itä-Suomen yliopistossa.

 

Idea

Aloin vuosi sitten opiskella oikeustieteitä Joensuussa. Jo alussa huomasin tehtävien ja itseoppimisen määrän erittäin suureksi. Opiskeltavana oli laajoja kokonaisuuksia, joihin ei järkytykseltään ehdi eikä osaa kysyä tarkennuksia luennoilla. Palautetta tehtävistä oli mahdoton saada kesken kurssin, joten tunsin jääväni yksin oppimiseni kanssa. Yhdessä oppimisesta oli puhuttu, mutta vain mainintana.

Kuulin tänä syksynä sattumoisin ystävältäni läksykerhoista, joita järjestetään viikoittain tietojenkäsittelytieteessä. Niihin osallistuminen oli täysin vapaaehtoista, mutta suositeltavaa. Halusin luoda myös oikeustieteiden opiskelun tueksi ryhmän, joka antaisi itselleni ja muille mahdollisuuksia oppia laajoja kokonaisuuksia yhdessä tekemällä. En tiennyt ennalta, mitä yhteisoppiminen voisi olla käytännössä, mutta ajattelin toiminnan muotoutuvan, mikäli vain saan ihmisiä mukaan siihen. Siitä alkoi rohkeuden kerääminen ja  epämukavuusalueelle siirtyminen.

Ideasta toteutukseen

Alkusyksyn yleishallinto-oikeuden luennolla nousin ylös ja kerroin ideastani. Loin WhatsApp-ryhmän, jonka linkitin opintojakson Digicampus-ympäristöön. Tiedotin asiasta myös Twitterissä. WhatsApp-ryhmään liittyi 39 jäsentä, joiden kanssa sovimme ensimmäisen tapaamisen samana iltana. Ryhmässä ihmiset saivat vapaasti kysyä mitä tahansa heitä askarruttavia kysymyksiä. Siellä jaettiin tietoa muun muassa SoundCloudin ”Hallintolaki puhuttuna”-tiedoston etsimisestä, tenttiin valmistautumisesta ja tapaamiskerroista.

Kävin yliopiston kirjastolla kysymässä tiloista, joissa opiskelijat voisivat keskustella vapaasti koko päivän ajan. Ryhmätyötilat olivat kaikki varattuja, joten kirjaston henkilöstö ohjeisti minua ottamaan yhteyttä tilavarauspalveluun. Sen kautta sain tilat varattua helposti sähköpostitse. Palvelu kertoi myös tilojen rajallisuudesta: yliopistolla ei välttämättä ole antaa tiloja käyttöön koko päiväksi, joten aikatarve täytyy määritellä todellisen tarpeen perusteella.

Tapaamisten kulku

Yhteisoppimisryhmä kokoontui yleishallinto-oikeuden kurssin aikana seitsemän kertaa kolmen viikon aikana. Osallistumismäärä vaihteli kolmen ja viidentoista välillä. Ennen ensimmäistä kertaa olin kysynyt WhatsAppissa, mitä haluaisimme yhdessä oppia.

Ensimmäisen tapaamisen alussa porukka istui luokassa kuin odottaen jonkun ottavan ohjat. Jälleen hyppäsin epämukavuusalueelleni ja avasin tyhjän Word-tiedoston kaikkien nähtäväksi. Päädyimme tekemään aikaisemman vuoden tenttiä yhdessä. Keskustelimme ja jaoimme tietoa kaikilta osa-alueilta:

  • Mistä löydämme oikeat pykälät?
  • Mitkä ovat tapauksen tosiseikkoja?
  • Miten kirjoitetaan valmis vastaus?
  • Kuinka lakeihin viitataan tenttivastauksessa?

Lopuksi katsoimme mallivastausta. Huomasimme onnistuneemme neljän tunnin aikana ratkaisemaan tiimityönä tenttitehtävän yhtä pistettä vaille täysin pistein. Teimme yhdessä keskustelemalla myös seuraavan luentokerran kotitehtävät. Näin jatkettiin kaikilla tapaamiskerroilla.

Kokemuksia ja palautetta

Tehtävien tekeminen yhdessä tuntui alkujärkytyksen jälkeen luontevalta. Argumentointi puolesta ja vastaan löylytti keskustelua ja lisäsi innostusta aiheeseen. Löysimme yhdessä avaimia lukkoihin, joita yksin opiskellessa muodostuu helposti. Huomasin oppineeni aihealueesta laajasti ja valmistautuvani tenttiin oman lukemiseni ohella. Oli myös mahtavaa tutustua uusiin ihmisiin ja oppia heidän kanssaan. Kasvojen menettämisen pelko kuuluu asiaan, mutta väliäkö sillä; opitpahan jotain uutta itsestäsi ja kurssista!

Kaikille yhdessä oppiminen ei varmastikaan sovi tai ole mahdollista yhtä hyvin, sillä osallistujia oli kurssin osallistujamäärän nähden melko vähän. Erilaisten opiskeluvaihtoehtojen antaminen eri opiskelijoille on kuitenkin juuri se tyyli, jolla oppi menee parhaiten perille.

Yhteisoppimisryhmä sai paljon kiitosta siihen osallistuneilta. Tässä muutama katkelma palautteista:

”Kiitos vastauksesta kaikille, olen taas viisaampi. Näin etäopiskelijana tämmöset ryhmät on niin parhaita kun saa infoa kunhan vaan kysyy.”

”Koska opiskelen opettajaksi ja pakollisena osana rehtorin opintoja on myös yleishallinto-oikeuden kurssi ilman oikeustieteellisen kirjoittamisen kurssia en ymmärtänyt ennen, miten kirjoitetaan tenttikysymyksiin vastauksia oikein. Kiitos kun järjestit!”

”Olen aina ollut vahvasti yksilösuorittaja, mutta kun avoimen kautta oikeusjärjestysopintoja aloitin, eräs HTM:n tutkinnon Itä-Suomen yliopistosta suorittanut ja nyttemmin korkeassa virassa oleva ystäväni sanoi jotain, mikä jäi mieleen: ”Yksin kotona lukevasta voi tulla kirjaviisas, mutta työelämän vaatiman soveltamisen taidon oppii vain, kun asioita pohdiskelee muiden kanssa.” Yhteisoppimisryhmässä huomasin monta kertaa, että ajatus, joka itselle jostain tehtävästä tuli ja josta vankkumatta olisin yksin pitänyt kiinni, ei aina ollutkaan se oikea vaan yhdessä asioita pureskelemalla oikeudelliset ongelmat aukesivat hyvin laaja-alaisesti, ja montaa oikeuslähdettä apuna käyttäen ryhmänä saatiin kysymykseen kattava, hyvä vastaus. Miksi puurtaa yksin, kun muiden kanssa oma ajattelu saa uutta suuntaa ja syvyyttä? Siinä ajassa, kun tehtävän olisi pakertanut omin päin ja mahdollisesti oman ensimmäisen ajatuksen johtamana käsitellyt tapausta väärästä näkökulmasta, saimme yhdessä paljon enemmän aikaan. Yhteisoppimisryhmässä olemme osiemme summa. Suosittelen lämpimästi kaikkia tulemaan mukaan! Ryhmässä saa rohkeasti osallistua keskusteluun pelkäämättä lainkaan, että ”entä jos menee väärin?” Ei haittaa vaikka menisikin, niistä me kaikki opitaan, kun oikea vastaus etsitään :)”

Vastuualueet yhteisoppimisryhmissä

Niin tiiminvetäjällä, opiskelijoilla, opettajilla kuin yliopistollakin on omat roolinsa yhteisoppimisryhmien toteuttamisessa:

Opiskelijat

·         Osallistuminen
·         Keskusteleminen
·         Tiedonjakaminen
·         Avoimuus
·         Motivoitunut asenne

Yliopisto

·         Tilojen käytön
mahdollistaminen

Tiiminvetäjä

·         Tiedottaminen
·         Tilojen etsiminen ja vastuu
·         Päivämäärien lukkoon
lyöminen
·         Oman itsensä peliin
laittaminen

Opettaja

·         Tehtävien antaminen
·         Kannustaminen

Erityiset kiitokset opettajille Jonna Kosonen ja Ulla Väätänen motivoinnista ja ylimääräistä tehtävistä sekä tilavarauspalvelulle – ilman teitä yhteisoppimisen järjestäminen olisi ollut huomattavasti tuskaisampaa. Rohkaisen kaikkia asiasta kiinnostuneita hyppäämään tuntemattomaan ja asettamaan itsenne epämukavuusalueelle. Käynnistän yhteisoppimistiimejä jatkossakin lukuvuoden aikana vero-oikeuden, yksityisoikeuden ja ympäristöoikeuden perusteista. Tervetuloa mukaan oppimaan yhdessä!

Kirjoittajan yhteystiedot: heimo.saari@hotmail.com, Twitter @SaariHeimo

Itä-Suomen yliopistosta koulutukseensa tyytyväisimpiä oikeusnotaareja

 

 

 

Mika Sutela ja Tapio Määttä

Sutela on tutkijatohtori ja Määttä ympäristöoikeuden professori oikeustieteiden laitoksella.

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTON oikeustieteiden laitokselta valmistuneet oikeusnotaarit ovat muista oikeustieteellisistä tiedekunnista valmistuneita oikeusnotaareita tyytyväisempiä saamaansa koulutukseen. Tämä käy ilmi yliopistojen yhteisestä valtakunnallisesta sähköisestä opiskelijapalautekyselystä (ns. kandipalaute).

SUHTEESSA HELSINGIN, Turun ja Lapin oikeustieteellisiin tiedekuntiin Itä-Suomen yliopistossa kyselyyn vastanneet ovat olleet selkeästi tyytyväisimpiä käytettyihin opetusmenetelmiin ja oppimistehtävistä saamaansa palautteeseen. Kaiken kaikkiaan Itä-Suomen yliopistossa ON-tutkinnon suorittaneet ovat antaneet yli 70 prosentissa kaikista väittämistä ”positiivisimman” vastauksen.

PALAUTTEESSA TULEE esille huomattavia eroja eri oikeustieteellisistä tiedekunnista valmistuneiden tyytyväisyydessä saamaansa koulutukseen. Suurimmat keskiarvojen erot olivat lähes yhden asteikon välin suuruisia (esim. keskiarvo 3,4 vrt. 4,3). Suurimmat erot eri oikeustieteellisten yksikköjen välillä olivat opintoihin liittyvän tiedon ja tuen löytämisessä, ongelmatilanteissa neuvoa antavan henkilön löytämisessä sekä tyytyväisyydessä opetusmenetelmiin.

OIKEUSNOTAARIT OVAT varsin tyytyväisiä saamaansa koulutukseen opiskelupaikkakunnasta riippumatta. Oikeustieteissä väittämän ”Pohdin alituiseen, onko opiskelullani merkitystä.” keskiarvo oli 2,5, kun kaikilla aloilla keskiarvo oli 2,7. Toisin sanoen ON-tutkinnon suorittaneet ovat tavallista harvemmin kyseenalaistaneet opiskelujensa merkityksen.

VÄITTÄMÄNVoin hyvin yliopistossani” keskiarvo oikeustieteissä oli 4,2, kun kaikki koulutusalat yhteensä saivat keskiarvon 4,3. Verrattuna muihin aloihin oikeustieteellisessä opetuksessa koettiin eniten kehittämistarvetta oppimisesta saatavan palautteen antamisessa ja opintojen suunnitteluun suunnattavassa ohjauksessa.

KANDIPALAUTTEESSA SELVITETÄÄN kandidaatin tutkinnon suorittaneiden tyytyväisyyttä yliopistoonsa ja kokemuksia opintojen sujumisesta. Kyselyn tuloksia hyödynnetään sekä yliopistojen koulutuksen kehittämisessä että valtakunnallisesti koulutuksen ohjauksessa ja rahoituksessa. Kysely on toteutettu kaikissa suomalaisissa yliopistoissa Maanpuolustuskorkeakoulua lukuun ottamatta vuodesta 2013 lähtien. Kyselyn tuloksista johdettuja tilastoraportteja on avoimesti saatavilla vuoden 2017 osalta opetushallinnon tilastopalvelu Vipusessa.

PALAUTEKYSELYN VÄITTÄMIÄ oli yhteensä 61 kappaletta. Kysymykset jakaantuivat viiteen eri kysymysryhmään. Kolme ryhmää käsitteli opiskelua ja oppimista eri näkökulmista, yksi ryhmä opetuksen kehittämistä ja yksi yleisiä työelämävalmiuksia. Väittämiin annettujen vastausten pisteytysasteikko vaihteli yhdestä viiteen (1 = en tarvinnut / en pysty arvioimaan,…,5 = samaa mieltä / erittäin helppoa).

Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella analysoitiin Vipusesta kerättyjä tilastoja oikeustieteellisen koulutusalan osalta. Analyysissä vertailtiin Helsingin, Itä-Suomen, Lapin ja Turun yliopistossa ON-tutkinnon suorittaneiden antamien vastausten keskiarvoja eri kysymysryhmissä. Vastausmäärä vaihteli Itä-Suomen yliopiston 30 vastauksesta Helsingin yliopiston 201 vastaukseen. Vastausprosentit vaikuttavat olevan kuitenkin hyvin suuria kaikissa yksiköissä.

Linkki oikeusnotaariksi vuonna 2017 valmistuneiden kandipalautteen yhteenvetoon (pdf)

https://vipunen.fi/fi-fi/yliopisto/Sivut/Opiskelijapalaute.aspx

http://www.unifi.fi/kandipalaute/

Monta väylää yliopistoon: opiskelijavalintojen kehittäminen opintopolkuseurannoilla

 

 

 

Tapio Määttä, Anne Korhonen

Määttä on Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksen johtaja ja ympäristöoikeuden professori. Korhonen työskentelee opintokoordinaattorina Itä-Suomen yliopistossa.

Yliopistojen menestymisen edellytys on vanhan viisauden mukaan onnistuminen yhtäältä opiskelijoiden, toisaalta henkilökunnan rekrytoinneissa. Oikeustieteiden laitos on runsaan kymmenen vuoden ajan kokeillut ja kehittänyt erilaisia opiskelijavalinnan väyliä tavoitteena mahdollisimman motivoituneiden ja alan opintoihin sitoutuneiden opiskelijoiden rekrytointi.

Eri väylillä valittujen opiskelijoiden opintomenestystä on arvioitu säännöllisesti ensimmäisen ja seitsemän opiskeluvuoden jälkeen. Seurantoja on toteutettu 11 vuotena, aina samassa muodossa, jolloin on saatu vertailukelpoista tietoa päätöksenteon pohjaksi.  Tässä vuonna 2016 aloittaneiden opiskelijoiden opintopolkuseuranta ensimmäisen vuoden jälkeen ja tässä vuonna 2010 aloittaneiden opiskelijoiden tilanteen analyysi seitsemän vuoden opintojen jälkeen.

Alla olevassa taulukossa on oikeustieteiden laitoksella vuosina 2006–2016 aloittaneiden opiskelijoiden ensimmäisen vuoden aikana suorittamien opintopisteiden keskiarvo valinnan väylittäin eriteltynä. Taulukko on yhteenveto 11 eri vuoden opintopolkuseurannoista ja se kattaa 1555 opiskelijan tiedot.

Opiskelijavalinnan väylä Keskiarvo (op) Opiskelijoita
Oikeustieteellinen ala, valintakoe
(ON/OTM-tutkinnot)
56,6 215
Kansainväliset maisteriohjelmat (MICL-tutkinnot) 56,1 74
Pääaineenvaihtajat
(HTK/HTM-tutkinnot)
47,6 79
Julkisoikeus, valintakoe
(HTK/HTM-tutkinnot)
42,9 326
Avoimen yliopiston väylä
(HTK/HTM-tutkinnot)
39,8 453
Julkisoikeus, ylioppilastodistus
(HTK/HTM-tutkinnot)
34,4 167
Soveltuva amk-tutkinto
(HTM-tutkinto)
23,7 197
Aiempi korkeakoulututkinto
(HTM-tutikinto)
19,9 44
Kaikki 40,8 1555

Alla olevassa taulukossa on analyysi vuosina 2003–2010 aloittaneiden oikeustieteiden laitoksen opiskelijoiden tilanteesta 7 vuotta opintojen aloittamisesta. Taulukkoon on tilastoitu valmistuneet ja opintojen vaiheen perusteella valmistuviksi arvioidut valinnan väylittäin. Taulukko on yhteenveto 8 eri vuoden opintopolkuseurannoista ja se kattaa 846 opiskelijan tiedot.

Opiskelijavalinnan väylä Valmistuneet maisterit 7 v.  jälkeen Mahdollisesti valmistuvat yht. Opiskelijoita
Pääaineenvaihtajat
(HTK/HTM-tutkinnot)
51 % 66 % 65
Avoimen yliopiston väylä
(HTK/HTM-tutkinnot)
43 % 62 % 264
Valintakoe
(HTK/HTM-tutkinnot)
38 % 60 % 368
Aiempi korkeakoulututkinto
(HTM-tutkinto)
25 % 33 % 79
Ylioppilastutkintotodistus
(HTK/HTM-tutkinnot)
16 % 27 % 70
Kaikki 37 % 56 % 846

Avoimen väylää laajennettu

Opintopolkuseurantojen perusteella oikeustieteiden laitos on panostanut pitkäjänteisesti erityisesti avoimen yliopiston opintotarjontaan tavoitteena lisätä avoimen väylän kautta tulleiden opiskelijoiden määrää. Väylän kriteereitä on kehitetty kokemusten perusteella. Tällä hetkellä laitos ottaa avoimen väylän kautta kaikki ensimmäisen vuoden oikeustieteen opinnot (60 op) suorittaneet ilman arvosanakriteeriä suorittamaan julkisoikeuden HTK/HTM-tutkintoja, jotka ovat yhteiskuntatieteellisen alan erikoisjuristitutkintoja. Valittuja on ollut vuosittain noin 50–60 opiskelijaa.

Laitos on sitoutunut Itä-Suomen yliopiston strategian mukaiseen vapaaseen sivuaineopinto-oikeuteen: Itä-Suomen yliopiston kaikki opiskelijat voivat rajoituksetta suorittaa oikeustieteen opintoja. Samalla on luotu väylä, joka on mahdollistanut muiden alojen opiskelijoiden siirtymisen oikeustieteiden laitokselle suorittamaan julkisoikeuden HTK/HTM-tutkintoja. Pääaineenvaihtajat ovat menestyneet opinnoissaan hyvin. Pääaineenvaihto oikeustieteiden laitokselle on mahdollista, kun opiskelija on suorittanut kaikki ensimmäisen vuoden opinnot (60 op, ei arvosanakriteeriä, kaikki otetaan). Pääaineenvaihtajien määrä on vakiintunut viime vuosina noin kymmeneen.

Todistusvalinta ei ole toiminut odotetusti

Laitos on jo pitkään ottanut osan opiskelijoistaan ylioppilastodistusten perusteella suorittamaan julkisoikeuden HTK/HTM-tutkintoja. Tämä valintatapa on toistaiseksi toiminut varsin heikosti. Keskeyttämiset ovat olleet yleisiä. Vuosina 2003–2010 laitokselle ylioppilastodistuksen perusteella valituista 24 % ei ole seitsemän vuoden aikana suorittanut yhtään opintopistettä. Ylioppilastodistuksilla valituista noin kolmannes on menestynyt opinnoissaan odotetusti.

Opetus-ja kulttuuriministeriö ja yliopistojen rehtorit ovat 17.8.2017 julkaistussa muistiossa sopineet korkeakoulujen opiskelijavalintojen kehittämisen toimenpiteistä vuosina 2017–2020. Ministeriön tavoitteena on, että vuodesta 2020 alkaen todistusvalinta on pääasiallinen väylä yliopistoihin.

Jo vuonna 2018 luovutaan yliopistojen tulossopimuksissa sovitulla tavalla pitkäkestoista valmistautumista edellyttävistä pääsykokeista. Yliopistot ovat sitoutuneet tiedottamaan viimeistään elokuussa 2018 todistusvalintojen valintaperusteista vuonna 2020.

Oikeustieteellisellä alalla siirrytään vuonna 2018 valtakunnalliseen yhteisvalintaan. Opiskelija voi samalla valintakokeella hakea Helsingin, Itä-Suomen, Lapin ja Turun yliopistoihin. Uudistus on merkittävä. Valintakoetta täydentävien oikeustieteellisen alan muiden valinnan väylien kehittäminen tapahtuu valtakunnallisessa yhteistyössä.

Opiskelijavalintojen mahdollistettava elinikäinen oppiminen ja uudelleenkouluttautuminen

Opiskelijavalintauudistuksen onnistumista edistää erilaisten valinnan väylien toimivuuden jatkuva arviointi. Tiedolla johtamiselle on uudistuksen toteuttamisessa vahva tilaus. Uudistusta edistävät myös eri aloilla toteutettavat ennakkoluulottomat kokeilut.

Oikeustieteiden laitos kehittää omalta osaltaan opiskelijavalintojaan pitkäaikaiseen seurantatietoomme perustuen ja alan erityispiirteet huomioon ottaen ministeriön ja yliopistojen johdon 17.8.2017 sopimien suuntaviivojen mukaisesti. Elinikäisen oppimisen periaatteeseen sitoutuen haluamme jatkossakin erityisesti tarjota väyliä uudelleenkouluttautumiseen ja mahdollisuuksia yliopiston sisäiseen alan vaihtoon.

Keskittämistä vai työnjakoa ja profiloitumista?

Tapio Määttä

Kirjoittaja on Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksen johtaja ja ympäristöoikeuden professori.

Tapio_Määttä3SUOMESSA ON väitetty olevan liian paljon liian pieniä yliopistoja ja niissä liian pieniä laitoksia. Tämä ajatus näkyy myös Helsingin Sanomien laajassa professorikyselyssä (”Yli 850 professoria tyrmää hallituksen tiedepolitiikan”, HS 13.3.2016). Yli puolet kyselyyn vastanneista oikeustieteen professoreista voisi harkita oman alansa laitoksen vähentämistä toisesta yliopistosta. Kyselyyn vastasi 30 oikeustieteen professoria eli noin kolmannes alan professoreista. Puolet (15 kpl) vastanneista vastasi ”ehkä” tai ”kyllä” kysymykseen ”voisiko omalta alaltasi vähentää laitoksia?”

PARANISIKO OIKEUSTIETEELLISEN alan opetuksen ja tutkimuksen laatu, jos alan koulutus keskitettäisiin esimerkiksi Helsingin ja Turun yliopistoihin?  Tuoreimpien yliopistojen henkilöstöä ja opiskelijoita koskevien tilastojen (vuodelta 2015) mukaan oikeustieteellisten yksiköiden opetus- ja tutkimushenkilökunta ja oikeustieteellisen alan opiskelijoiden määrä jakaantuu seuraavasti (Itä-Suomen yliopistossa ja Åbo Akademissa annetaan myös julkisoikeuden koulutusta, minkä vuoksi luvut eivät ole vertailukelpoisia muihin oikeustieteellisiin):​

Opetus- ja tutkimushenkilökunta Uudet opiskelijat vuonna 2015 Perustutkinto-opiskelijat syksyllä 2015 Opiskelija–opettaja -suhde
Helsingin yliopisto 130,7 304 2165 16,6
Lapin yliopisto 66,7 163 1023 15,3
Turun yliopisto 65,3 170 1084 16,6
Itä-Suomen yliopisto 58,5 58 1031 (josta ON/OTM -opiskelijoiden osuus 199) 17,6
Åbo Akademi 2,4 17 117 48,8
Yhteensä 323,6 712 4588 14,2​

JOS LAATUINDIKAATTORIEN (ks. oikeustieteelliset yliopistojen asemointitilastoissa) perusteella heikoin oikeustieteellinen eli Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunta lakkautettaisiin, tämä tarkoittaisi vuosittaisen sisäänoton nousemista Helsingissä ja Turussa merkittävästi. Keskittämisen hyötyä on vaikea nähdä. Jo tällä hetkellä ylisuuret opetusryhmät kasvaisivat edelleen ja opettajille jäisi entistä vähemmän aikaa tutkimukseen. Keskittäminen johtaisi myös siihen, että tutkimukseen välttämättä kuuluva kilpailu ja monimuotoisuus vähenisi.

NOIN 700 vuosittain aloittavaa uutta oikeustieteen opiskelijaa on opetuksen laadun näkökulmasta mielekästä kouluttaa 4-5 riittävän hyvin resursoidussa yksikössä esimerkiksi kahden, erittäin suuria (yli 300 opiskelijaa) opiskelijaryhmiä pyörittävän tiedekunnan sijasta. Oikeustiede on tyypillinen professioala, jossa tutkintojen rakenteet ja sisällöt ovat kaikissa oikeustieteellisissä hyvin pitkälti samanlaisia. Koulutukseen liittyvä tasalaatuisuuden vaatimus on pitkään pitänyt yllä ajatusta, että oikeustieteellisten täytyy ”profiloitua kaikkeen”. Tämä on hidastanut työnjaon kehittämistä ja tutkimuksellista profiloitumista.

OPETUKSEN JA tutkimuksen laatua ja toiminnan kustannustehokkuutta parannetaan keskittämisen sijasta oikeustieteellisellä alalla parhaiten kehittämällä työnjakoa ja tutkimuksen profilaatiota. Alan resurssit eivät ole optimaalisessa käytössä, jos jokaisessa yksikössä tehdään samoja asioita samalla tavalla. Tasalaatuisen, kaikki oikeudenalat kattavan virkatutkinnon ideaali ei edellytä, että kaikissa oikeustieteellisissä tulisi olla täsmälleen samat professuurit samoilla tutkimuksellisilla profiileilla. Kaikki oikeustieteelliset ovatkin viime aikoina määrätietoisesti pyrkineet tunnistamaan ja vahvistamaan tutkimuksellisia profiilejaan. Itä-Suomen, Helsingin, Lapin ja Turun yliopistoissa oikeustieteellinen tutkimus on kytkeytynyt vahvasti myös osaksi näiden yliopistojen strategisia tutkimusalueita.

OIKEUSTIETEELLISET TIEDEKUNNAT ja laitokset ovat myös alkaneet suunnata uusia professuurejaan tutkimuksellista profiiliaan vahvistavalla tavalla. Itä-Suomen yliopistossa on mm. ilmasto-oikeuden ja -politiikan, eurooppalaisen energiaoikeuden, sosiaalioikeuden, lapsi- ja koulutusoikeuden sekä lainsäädäntötutkimuksen professuurit, Helsingin yliopistossa mm. viestintäoikeuden, Pohjoismaisen oikeuden, arvopaperimarkkinaoikeuden ja tekijänoikeuden professuurit, Turun yliopistossa tietoyhteiskunnan oikeuden professori ja Lapin yliopistossa oikeusinformatiikan, oikeusvertailun, Venäjän kauppaoikeuden sekä Kiinan yhteiskunnan ja kulttuurin professorit. Åbo Akademilla on perinteisesti ollut vahva ihmisoikeusjuridiikkaan painottuva tutkimusprofiili.

RESURSSIEN KÄYTTÖÄ voidaan järkevöittää myös oikeudenalakohtaisella valtakunnallisella yhteistyöllä ja hyödyntämällä ennakkoluulottomasti uutta opetusteknologiaa. Hyvän esimerkin valtakunnallisesta yhteistyöstä tarjoavat IPR University Center sekä Finnish China Law Center, joissa kaikki oikeustieteelliset ovat mukana.

SELVYYDEN VUOKSI: leikkaukset koulutuksesta ovat mielestäni huonosti harkittuja ja hallituksen useiden ministereiden suhtautuminen tieteeseen hämmästyttävää. Optimistisesti ajatellen saattaa kuitenkin olla niin, että tässä hetkessä selvästi epäonnistuneelta näyttävä tiede- ja yliopistopolitiikka pakottaa yliopistot tekemään pidemmän päälle myös järkeviksi osoittautuvia toimenpiteitä eli kehittämään työnjakoaan ja profiilejaan. Oikeustieteellinen koulutus ja tutkimus hyötyvät valtakunnallisesti hyvässä vauhdissa olevasta yhteistyön alakohtaisesta tiivistämisestä ja tutkimusprofiilien terävöittämisestä. Tämä tie on alan kannalta järkevämpi kuin ylisuurten, tehottomasti toimivien koulutusyksiköiden rakentaminen.

Pitkä kevät kirjojen parissa

Oskari Korhonen

KELLO 17.05. Viimeisetkin puurtajat on ajettu koesalista. Joensuun normaalikoulun lukion abiturientti Paula Aukee jaksaa vielä hymyillä kameralle, vaikka on nälkä ja väsyttää. Takana on viiden tunnin puserrus oikeustieteellisen alan valintakokeessa.

– TÄSSÄ ON ylioppilaskirjoitukset alla, joten en jaksanut lukea ihan niin paljon kuin mitä olisin voinut, Aukee harmittelee monen muun abiturientin tavoin, mutta lisää kokeen menneen kaikesta huolimatta hyvin.
Jokaiseen tehtävään ei voinut edes etukäteen valmistautua, sillä aineistotehtävässä ollutta materiaalia ei löytynyt koekirjoista.
– Tekijänoikeuslaista oli iso, neljän sivun aineisto, josta täytyi etsiä lainkohtia. Lakitekstiä oli melko hankala lukea niin, että sieltä löytää tärkeimmät pointit.

kuvateksti
Väsyneellä, mutta toiveikkaalla Paula Aukeella on takanaan pitkä rupeama kirjojen parissa.


VAIKKA OIKEUSTIETEELLISEN
alan valintakoe on nyt takana, kevään luku-urakka ei ole vielä suinkaan ohi. Keskiviikkona odottaisi vielä suomen kielen ja kirjallisuuden valintakoe. Lauantaina Aukee painaa valkolakin päähänsä ja aloittaa valmistautumisen vielä seuraavan viikon julkisoikeuden kokeeseen.

– PIDÄN ITSENÄISESTÄ opiskelusta, mutta olihan se eri tavalla haastavaa kuin lukiokirjojen lukeminen. Tällainen tarkkuus on ihan uutta, Aukee kertoo valinta- ja ylioppilaskokeisiin lukemisen eroista.
Hän luki aineiston ensin huolella läpi ja teki sen jälkeen kirjoihin alleviivaukset. Eri värit jäivät Aukeelle hyvin mieleen, joten niiden käyttämisestä oli apua.
– Tein alussa myös muistiinpanoja, mutta sitten aika loppui kesken.

AUKEEN INTO oikeustieteeseen syttyi tuomarina työskentelevän perhetutun tarinoiden ja käräjäoikeudessa suoritetun TET-harjoittelun kautta. Alan vaikeudesta on liikkunut monenlaisia huhuja.
– Luulin, että oikeustieteellinen teksti olisi täyttä hepreaa. Olihan siellä vaikeita juttuja, mutta kyllä se ihan suomea oli.