Tag Archives: empiirinen tutkimus

Kriminologia tuo tieteen mukaan rikollisuudesta käytävään keskusteluun

 

 


Miikka Vuorela

Kirjoittaja opettaa kriminologiaa oikeustieteiden laitoksella.

HARVA ASIA kiehtoo ihmistä yhtä paljon kuin rikos ja rangaistus. Vuodesta toiseen dekkarikirjat ja rikossarjat ovat erittäin suosittuja ja uutisista voi päivittäin lukea mitä erikoisimmista rikostapauksista. Suurimmista jutuista tulee koko kansan seuraamia mediailmiöitä, joita puidaan vielä vuosikymmenten päästäkin: ”Kuka murhasi Kyllikki Saaren?” Samalla väkijoukkoihin kohdistuvat mittavat väkivaltateot herättävät kansainvälistä hämmennystä ja pelkoa.

VAIKKA RIKOLLISUUDESTA onkin tullut erittäin näkyvä osa yhteiskuntaamme, objektiivista tietoa rikollisuudesta on tarjolla vain vähän. Rangaistusten koventaminen on tyypillinen esimerkki puheenaiheesta, joka herättää voimakkaitakin mielipiteitä suuntaan ja toiseen. Mielipiteiden muodostumista rikollisuudesta ohjaavat usein pikemmin tunteet kuin tieto. Asiantuntijatiedolle on tarvetta sekä yhteiskunnallisessa keskustelussa että käytännön työelämässä.

KRIMINOLOGISEN TUTKIMUKSEN tarkoituksena on tuottaa tietoa rikollisuudesta ja sen oheisilmiöistä, kuten rangaistusten vaikuttavuudesta. Kriminologia on erityisen selkeästi monitieteellinen tutkimusala, jonka yhteisenä tavoitteena on vähentää rikollisuudesta yhteiskunnassa aiheutuvia haittoja. Tieteenalalla hyödynnetään esimerkiksi psykologian, lääketieteen, sosiologian, sosiaalitieteiden, käyttäytymistieteiden ja oikeustieteen osaamista. Perinteisesti on ajateltu, että oikeustieteilijän vahvuutena kriminologiassa on hyödyntää muiden tieteenalojen tuottamaa tietoa kriminaalipoliittisessa tutkimuksessa. Kriminaalipoliittista tutkimusta motivoi sanamukaisesti pyrkimys hyvään ja oikeudenmukaiseen kriminaalipolitiikkaan.

KRIMINOLOGIAN OPISKELU on kannattavaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita työskentelemään rikosoikeuden tai seuraamusjärjestelmän parissa. Rikollisuuden ymmärtäminen antaa mahdollisuuksia suunnitella tehokkaita toimenpiteitä rikosten vähentämiseksi, uhrien auttamiseksi ja tekijöiden rehabilitoimiseksi (”parantamiseksi”). Suunnittelutehtävien ulkopuolella, lainkäytössä tai toimeenpanossa, on niin ikään tärkeää ymmärtää rikoksentekijöiden toimintatapoja ja tarpeita. Kriminologian teoriat sopivat usein myös muun asosiaalisen käyttäytymisen selittämiseen, joten ne ovat laaja-alaisesti hyödyllisiä muillekin aloille suuntaaville opiskelijoille.

OIKEUSTIETEIDEN LAITOS tarjoaa ainoana oikeustieteellisenä yksikkönä Suomessa kriminologian perusopintokokonaisuuden (25 op). Opinnot on suunnattu erityisesti oikeustieteiden ja yhteiskuntatieteiden opiskelijoille. Tämän vuoden opetus käynnistyy marraskuun lopussa alkavalla Oikeussosiologia ja kriminologia -opintojaksolla, jonka voi suorittaa syksyn luentojen yhteydessä laadittavalla oppimispäiväkirjalla. Opintojakso toimii johdatuksena kriminologian peruskäsitteisiin ja rikollisuuden syiden selityksiin. Syksyn opetustarjontaan kuuluvat myös seminaarimuotoinen Rikosoikeudellinen seuraamusjärjestelmä ja kriminaalipolitiikka -opintojakso sekä Johdatus rikostaloustieteeseen -opintojakso, jossa avataan taloustieteellinen näkökulma rikosoikeuteen, kriminologiaa ja kriminaalipolitiikkaa unohtamatta.

JOULUKUUSSA ALKAA kevätlukukauden kestävä Kriminologian lukupiiri, jossa käsitellään syvällisemmin kriminologian vaikutusvaltaisimpia suuntauksia 1700-luvulta nykypäivään. Lukupiiri on mahdollista suorittaa joka toinen lukuvuosi. Helmi-maaliskuussa järjestetään rikollisuuden ja kontrollipolitiikan historia -seminaari, jossa rikollisuutta tarkastellaan historiallisten muutosten kautta. Seminaarissa painotetaan empiiristä näkökulmaa, jota täydennetään muutoksia selittävillä teorioilla. Seminaarityö laaditaan lähtökohtaisesti pareittain. Kevään päättää Kriminologian menetelmät -seminaari, jossa paneudutaan kriminologisten kysymysten tarkasteluun erityisesti tutkijan näkökulmasta.

Kriminologian opintokokonaisuudessa yhdistyy useita erilaisia näkökulmia ja se tarjoaakin kattavan kokonaiskuvan kriminologiasta.

Tervetuloa kriminologian kursseille!

Empiirisen oikeustutkimuksen ja vaikutusten arvioinnin osaajille on kysyntää

 

 

 

Niko Vartiainen

Kirjoittaja on lainsäädäntötutkimuksen yliopisto-opettaja.

VALTIOSIHTEERI JARI Partanen vieraili lainsäädäntötutkimuksen professori Anssi Keinäsen kutsumana Joensuussa keskustelemassa muun muassa lainvalmistelun kehittämiseen liittyvistä kysymyksistä. Yleisölle avoin tilaisuus oli myös osa kurssin ”lainsäädäntötutkimuksen perusteet” opetustarjontaa ja Partasta olikin kuuntelemassa kymmenittäin niin opiskelijoita kuin muitakin kuulijoita. Henkilökohtaisesti kiinnitin erityisesti huomiota Partasen näkemykseen, jonka mukaan lakeja valmistelevissa ministeriöissä on suuri tarve henkilöstölle, jolla on osaamista lainsäädännön vaikutusten arvioinnista. Tarvetta on erityisesti taloudellisten vaikutusten arvioinnin osalta, kuten lainsäädännön arviointineuvoston vuosikertomuksestakin käy ilmi. Partasen näkemykset ministeriössä työskentelevänä, korkeassa virassa olevana, virkamiehenä tukevat konkreettisesti sitä sanomaa, jota eri asiantuntijat ovat jo pidemmän aikaa eri yhteyksissä painottaneet: lainsäädännön vaikutusten arviointiin tulee kiinnittää enemmän huomiota, jotta lainsäädännöllä voitaisiin saavuttaa paremmin sille asetetut tavoitteet.

VAIKUTUSTEN ARVIOINNIN tärkeys on osaltaan huomioitu myös pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelmassa, jonka mukaisesti perustettiin joulukuussa 2015 valtioneuvoston kanslian yhteyteen lainsäädännön arviointineuvosto. Riippumaton ja itsenäinen neuvosto antaa lausuntoja hallituksen esitysten vaikutusarvioinneista. Vaikutusten arviointien tasoon on puuttunut aikanaan myös Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD. Järjestö totesi Suomelle vuonna 2010 antamissaan suosituksissa, että Suomen tulisi vaikutusten arvioinnissa vahvistaa metodologista lähestymistapaa, jossa hyödynnetään kvantitatiivista ja taloudellista arviointia.

OMAN NÄKEMYKSENI mukaan yksi syy puutteellisille vaikutusten arvioinneille liittyy lainvalmistelijoiden metodologiseen osaamiseen. Useilla lainvalmistelijoilla on juridinen koulutus, jossa metodologinen ja yhteiskuntatieteellinen puoli eivät saa kovinkaan suurta painoarvoa. Tämä varmasti vaikuttaa myös kvantitatiivisten, taloudellisten ja muiden vaikutusten arviointien tasoon, sillä viime kädessä lain vaikutuksissa on kyse juridisten kysymysten sijaan yhteiskunnallisista kysymyksistä. Esitän seuraavaksi konkreettisen kehittämisehdotuksen vaikutusten arviointien parantamiseksi.

MINISTERIÖIDEN TARVE vaikutusten arvioinnin osaajille ja lainvalmistelijoiden puutteellinen metodologinen osaaminen puhuvat vahvasti empiirisen oikeustutkimuksen tarpeellisuuden puolesta. Empiirisellä oikeustutkimuksella tarkoitetaan empiiristen menetelmien avulla toteutettavaa oikeustieteellistä tutkimusta. Empiirisessä oikeustutkimuksessa hyödynnetään usein monitieteisiä, kuten taloustieteen, sosiologian ja tilastotieteen, menetelmiä. Empiiristen menetelmien hallinta yhdistettynä juridiseen osaamiseen antaakin erinomaiset lähtökohdat suorittaa asianmukaista (kvantitatiivista) vaikutusten arviointia. Olenkin pyrkinyt kannustamaan oikeustieteen opiskelijoita suorittamaan tilastotieteen kursseja metodologisen osaamisen hankkimiseksi. Tällöin valmistuvalla juristilla on osaamista alalta, joka suurimmalta osalta oikeustieteilijöitä puuttuu. On helppo todeta, että empiirisiin menetelmiin perehtyneillä juristeilla on työelämän suhteen tietty markkinarako. Tätä ajatusta tukee myös Jari Partasen näkemys ministeriöiden tarpeesta saada lainvalmistelijoita, joilla on osaamista vaikutusarvioinnin toteuttamisesta.

YLEISESTI OTTAEN oikeustieteellisessä koulutuksessa ei juurikaan opeteta empiirisiä menetelmiä. Menetelmäosaamisen arvostus ja painotus opetustarjonnassa ja tutkimuksessa onkin esimerkiksi muihin yhteiskuntatieteisiin verrattuna aivan lapsen kengissä. Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitosta voidaan kuitenkin pitää empiirisen oikeustutkimuksen edelläkävijänä. Empiirinen oikeustutkimus on asetettu laitoksen strategiseksi vahvuusalueeksi ja opiskelijat voivat suorittaa empiirisen oikeustutkimuksen kursseja. Toki syvällisempi metodologinen osaaminen on saatavilla muiden laitosten tarjoamista ja tilastotieteen opinnoista.

TIIVISTETTYNÄ VIESTINI on kuitenkin seuraava: hyvää vaikutustenarviointia syntyy sekä juridisen että yhteiskuntatieteellisen ja empiirisen menetelmäosaamisen yhteistuloksena. Tästä johtuen empiirisiin menetelmiin liittyvän opetuksen ja tutkimuksen asemaa Suomen oikeustieteellisissä tiedekunnissa ja laitoksissa tulisi vahvistaa. Opiskelijoita on myös syytä kannustaa hankkimaan empiiristä osaamista. Tämä palvelee myös opiskelijoita, sillä empiiriset menetelmät hallitsevalle asiantuntijalle on selkeä markkinarako ja kysyntää työmarkkinoilla. Osaamisen tarve ei rajoitu pelkästään lainvalmisteluun liittyviin tehtäviin, vaan myös muihin asiantuntijatehtäviin, missä täytyy osata tuottaa, arvioida ja hyödyntää päätöksenteossa empiirisesti tutkittua tietoa.

Lumi suli ja rikokset lisääntyvät – millainen yhteys säällä on rikollisuuteen?

Mika Sutela

Kirjoittaja on väitellyt oikeustieteen tohtoriksi Itä-Suomen yliopistossa.

KRIMINOLOGISET TEORIAT selittävät pääasiassa rikollisuutta ihmisten sosiodemografisilla tekijöillä. Nämä tekijät kuitenkin muuttuvat hitaasti ajassa eivätkä ne kykene selittämään rikollisuudessa tapahtuvia lyhyen aikavälin, vuoden sisäisiä muutoksia. Kriminologiassa on pitkään keskusteltu säätilojen ja ilmaston välisestä yhteydestä rikollisuuteen, tarkemmin ottaen rikollisuuden kausivaihteluun. Tutkimuksissa tarkasteltuja säähän liittyviä muuttujia ovat olleet muun muassa lämpötila, sademäärä, ilmanpaine, ilmankosteus, tuulennopeus ja päivän pituus.

JO 1800-LUVUN alkupuolella belgialainen matemaatikko, astronomi, tilastotieteilijä ja sosiologi Adolphe Quetelet havaitsi, että henkilöihin kohdistuvat rikokset olivat suurimmillaan kesäaikana, omaisuuteen kohdistuvat rikokset puolestaan talviaikana.

KORKEAT LÄMPÖTILAT yhdistetään usein aggressioihin ja väkivaltaan. Tästä juontuvat yleiset fraasit “hot headed” ja “my blood is boiling”. Suomessakin puhutaan “kuumakalleista” ja siitä, kuinka “veri kiehahtaa”. Boston Northeastern Universityn kriminologi James Alan Fox on todennut, että väkivaltarikollisuuden määrä on korkeimmillaan lämpötilan ollessa noin 29 celsiusastetta, mutta lämpötilan saavuttaessa 32 celsiusasteen väkivaltarikollisuuden määrä alkaa vähentyä – ihmiset alkavat mieluummin vetäytyä viileään kuin tapella.

ELLEN G. COHN havaitsi, että lämpötilan kasvaessa pahoinpitelyiden, lähisuhdeväkivaltatapausten ja raiskauksien määrä lisääntyi. Myös kollektiivinen väkivalta (mellakointi) lisääntyi lämpötilan kasvaessa. Sen sijaan henkirikoksilla ja ryöstöillä ei ollut merkittävää yhteyttä lämpötilan kanssa. Simon Field on todennut, että lämpötilan noustessa ihmiset viettävät enemmän aikaa kotiensa ulkopuolella, mikä lisää myös omaisuusrikollisuutta, kuten auto- ja murtovarkauksia. Field havaitsi, että vaikka raiskausten määrä kasvaa lämpötilan kasvaessa, raiskausrikosten määrään ei kuitenkaan vaikuta päivän pituus tai valon määrä. Samanlaisiin tuloksiin ovat päätyneet myös James Horrocks ja Andrea Kutinova Menclova: huono sää vähentää omaisuusrikollisuutta, koska rikolliset ovat vähemmän motivoituneita tekemään rikoksia huonon sään aikana ja koska tällöin myös ihmiset ovat todennäköisemmin kodeissaan.

SUOMESSA SÄÄOLOSUHTEITA ja rikollisuuden välistä yhteyttä ei tiettävästi ole tutkittu yliopistoissa, mutta Yle uutisoi tammikuussa 2016, kuinka vanha hokema “pakkanen on paras poliisi” ei pidä paikkaansa ainakaan sikäli, että rikolliset jäisivät hyisimpinä päivinä kämppään odottelemaan kelin lauhtumista. Yle Uutiset vertasi poliisin päiväkohtaisia rikosilmoitustilastoja Ilmatieteen laitoksen päivittäisiin keskilämpötilatilastoihin ja tarkasteli rikosmäärien kehittymistä etenkin pakkaspiikkipäivinä. Tulos oli hämmästyttävä: pakkasen kiristyttyä rikosmäärät kasvoivat verrattuna lauhempiin edellispäiviin. Kun sää lauhtui, putosivat myös rikosmäärät. Poliisista kommentoitiin, että pakkaset ovat osuneet (talvina 2011–2014) viikonlopuille, jolloin poliisilla on tunnetusti eniten rikostehtäviä. Sikäli väite pakkasen rikollisia hillitsevästä vaikutuksesta pitää paikkansa, että sulan maan aikana rikoksia tehdään enemmän. “Vilkkainta” on kesäkuukausina, joista eniten rikoksia tehdään elokuussa.

JAMES ROTTON ja Ellen G. Cohn uskovat, että kaikki, mikä pitää ihmisiä erossa toisistaan, vähentää väkivaltaa ja aggressioita. Sen sijaan, että väittää hyvän sään edistävän sosiaalista kanssakäymistä, on järkevämpää pitää kuumaa tai koleaa säätä tekijänä, joka vähentää sosiaalista kanssakäymistä. Kriminologisen rutiiniaktiviteettiteorian mukaan muutokset rutiineissa tai tyypillisissä aktiviteeteissa lisäävät yksilön todennäköisyyttä joutua tietyntyyppisten rikosten uhriksi. Tietyt lomapäivät -tai ajat saattavat vaikuttaa ihmisten tekemisiin ja käyttäytymiseen, erityisesti ne kansalliset juhlapäivät, jolloin eri virastot ja koulut ovat kiinni. Monet suurista loma-ajoista kokoavat perheitä yhteen. Suomessa poliisin mukaan valvonta- ja hälytyssektorilla partioivien poliisien mieleen jää yleisesti joulun ajalta alkoholin liikakäyttö sekä perheen ja suvun keskiset riidat. Joulut ovat poliisin mukaan kuitenkin vuosien varrella keskimäärin rauhoittuneet.

RYÖSTÖISSÄ ON useissa tutkimuksissa havaittu piikki joulukuussa (Landau and Fridman 1993, McDowall ym. 2012). Ellen G. Cohn ja James Rotton toisaalta havaitsivat tutkimuksessaan (2003), että myös rikolliset viettävät lomaa. Kun säätila ja ajalliset seikat on otettu huomioon, pahoinpitelyt lisääntyivät merkittävästi uudenvuodenpäivänä. Esim. joulupäivänä häiriökäyttäytyminen puolestaan väheni, vaikkakin lähisuhdeväkivaltatapauksista ilmoitukset kasvoivatkin.

SUOMESSA TILASTOKESKUKSEN rikostilastojen perusteella on havaittavissa, että vuosina 2010–2016 joulukuissa poliisin tietoon tuli huumausainerikoksia (RL 50:1-4 §) merkittävästi keskimääräistä vähemmän (ks. oheinen kuva). Joulukuissa huumausainerikosten tilastoidut määrät vähenivät reilulla viidenneksellä (noin 22 prosenttiyksikköä) keskimääräisestä vuosittaisesta tasosta (noin 60 rikosta per kuukausi). Suurimmillaan huumausainerikosten määrä on puolestaan ollut syyskuussa. Huumausainerikosten tilastoiduissa määrissä vaikuttaa olevan kausittaista vaihtelua, vaikkakaan ei niin selvästi kesä-talvi-syklillä kuin perinteisimmissä rikoksissa (esim. pahoinpitely ja rattijuopumus).

Keskimääräiset tilastoitujen huumausainerikosten lukumäärät kuukausittain 2010–2016.

TULEVAISUUDESSA TIEDOLLA sään yhteydestä rikollisuuteen ja siihen kohdistetulla tutkimuksella on mahdollista parantaa poliisin resurssien kohdentamista lyhyellä aikavälillä. Aiempi sään ja rikollisuuden tutkimus keskittyy jo noin kolmenkymmenen vuoden taakse. Kyseisten tutkimusten tuloksiin on nykypäivänä suhtauduttava jo varauksella, koska modernia teknologiaa ei ollut tuohon aikaan käytettävissä ja sääolotkin ovat muuttuneet. Tutkimuksen päivittäminen olisi tärkeää, jotta saataisiin tarkempaa, uutta tietoa. Yhteiskunnan muuttuessa myös rikollisuus muuttuu ja esimerkiksi ilmastonmuutoksella saattaa olla myös merkittäviä vaikutuksia rikollisuuteen tulevaisuudessa.

Uutisia:

Joulunvietto on sujunut melko rauhallisesti

Poliisi: Aattoyö etelässä tavallista rauhattomampi – pohjoisessa kehno sää hillitsi juhlijoita

Useita rattijuoppoja poliisin haaviin joulunpyhinä

Poliisi uudenvuodenyönä täysin työllistetty ympäri maata – juhlijat hakkasivat toisiaan ja ajelivat humalassa