Avainsana: pedagogiikka

Julkaistu

Vuorovaikutuksen ja luovuuden jäljillä

 

Sampo Mielityinen
Mielityinen on Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksen opetuksesta vastaava varajohtaja ja yliopistonlehtori.

 

Juristi tarvitsee substanssiosaamisen ohella muun muassa vuorovaikutustaitoja ja kykyä luovaan ajatteluun. Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea hahmotteli vuonna 2003 tuomarin osaamista näin:

”Oikeudenkäynnin aikana korostuvatkin tuomarin sosiaaliset taidot ja kommunikaatiotaidot. Ratkaisun tekemisessä sekä perustelemisessa (argumentointitaito) vaaditaan kirjallisen esittämistaidon lisäksi luovaa ajattelua.” (KM 2003:3, s. 333)

Vuorovaikutusosaaminen ja luovuus ovat ns. uraseurantakyselyjen valossa oikeustieteen tutkintojen kehittämiskohde (Vipunen.fi). Paljon onkin jo tehty: alan koulutuksiin sisältyy pienryhmätyöskentelyä, neuvottelu- ja oikeudenkäyntisimulaatioita, erilaisia seminaaritoteutuksia sekä yhteistoiminnallisia harjoitteita. Edelleen on silti tilaa uusiin avauksiin.

Korona-aika on tuonut asetelmaan lisätekijän. Olemme saaneet jo yli puoli vuotta kestäneen kouriintuntuvan muistutuksen siitä, että vuorovaikutus ja viestintä eivät ole vain taitoja ja välineitä, vaan myös itsessään hyvän inhimillisen ja yhteisöllisen elämän osa-alue. Keskustelua on käyty muun muassa etäopetuksen ja tavanomaisen opiskeluelämän rajoitusten vaikutuksesta opiskelijoiden motivaatioon ja hyvinvointiin.

Oikeustieteiden laitos on vastannut tilanteeseen tarjoamalla opiskelijoilleen luovia Breikkejä: tunnin mittaisia työpajoja, joissa luovien alojen ammattilaiset aktivoivat opiskelijoita. Breikkien teemoja ovat muun muassa luovuuden verryttely, äänenkäytön harjoittelu, esiintymisrentous sekä vuorovaikutus etänä. Taidealoille ominaiset harjoitukset auttavat opiskelijoita huomaamaan itsessään uusia puolia ja vahvistavat heidän luovuuttaan, rohkeuttaan ja yhteisöllisyyttään. Ennen korona-aikaa muutamia työpajoja ehdittiin toteuttaa kampuksella, ja sen jälkeen ne on toteutettu verkossa. Breikkien toteutuksesta vastaa Breaks Finland Oy.

Opiskelijat ovat palautteessa ja oppimispäiväkirjoissa nostaneet esiin havaintoja muun muassa

  • rennon tekemisen ja päivittäisten rutiinien rikkomisen merkityksestä,
  • innovatiivisuuden säännöllisen ruokkimisen tärkeydestä sekä
  • siitä, kuinka tärkeää on antaa aikaa myös levolla ja omille ajatuksille.

Paradoksaalista, mutta totta: välillä antoisin tapa antaa aikaa itselleen on antaa aikaa verkossa toteutuville luovuustyöpajoille.

Luovien työskentelyjen integroinnissa opintoihin on laajemminkin iso potentiaali opiskelijoiden ja yliopistoyhteisön vuorovaikutuksen ja hyvinvoinnin tukemiseen. Oikeustieteiden laitos jatkaa niiden kehittämistä avoimessa yhteistyössä koko yliopistoyhteisön ja ulkoisten kumppanien kanssa.

Julkaistu

OSKUn oppivuosi

 

Sampo Mielityinen
Mielityinen on Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksen opetuksesta vastaava varajohtaja ja yliopistonlehtori.

 

Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitokselle perustettiin syksyllä 2019 oikeustieteiden opetuksen kehittämisyksikkö, tuttavallisemmin OSKU. Tavoitteena oli saada OSKUsta avoin alusta oikeustieteellisen koulutuksen kehittämiselle ja laitoksen opetuksen laatutyötä tukevalle yhteistyölle. OSKU ei siis ole – eikä halua olla – organisatorisesti ja toiminnallisesti erillinen yksikkö vaan tapa aktivoida ja tehdä näkyväksi opetuksen kehittämistyötä.

Nyt on aika katsastaa OSKUn ensimmäisen toimintavuoden tuloksia ja kurkistaa hieman tulevaan. OSKUn toiminta voidaan jäsentää luontevasti hanketoimintaan, opetuksen kehittämiseen ja verkostotyöhön.


Uusia avauksia hankkeilla

Oikeustieteiden laitoksen hanketyö opetuksen kehittämiseksi on vireää ja monipuolista. Tämänhetkisten hankkeiden tuotoksia ovat muun muassa:

Hankkeet tuottavat opiskelijoita välittömästi hyödyttäviä koulutusratkaisuja sekä antavat virikkeitä laitoksen opetuksen kehittämiseen ja opetussuunnitelmatyöhön. OSKU tukee jatkossakin hankkeiden ideointia ja toteutusta sekä tulosten vakiinnuttamista. Oikeustieteen pedagogiikan tutkimuksen vahvistaminen on luonteva osa tätä työtä.


Opetuksen ja pedagogisen osaamisen kehittämistä

Keväällä 2020 toteutettiin ensimmäinen oikeustieteen opettajille suunnattu, kaikkien yksiköiden opettajille avoin yliopistopedagoginen kurssi (Oikeustieteen oppimisen kehittäminen, 2 op). Kurssi kehitettiin yhteistyössä UEF:n yliopistopedagogiikan koulutusohjelman vastuuhenkilöiden kanssa. Ensimmäiseen toteutukseen osallistui 16 opettajaa neljästä eri korkeakoulusta. Tässä blogissa neljä osallistujaa avaa kurssin kulkua ja antia. Kurssi toteutetaan seuraavan kerran syksyllä 2020 webinaaripohjaisena (ilmoittautumiset ja lisätiedot: Sampo Mielityinen).

OSKU tarjosi viime lukuvuonna viisi laitoksen sisäistä pedagogista työpajaa. Teemoja olivat oppimismuotoilu, seminaarikäytännöt, työelämätaidot, opintojen eheä aloitus sekä kansainvälisten maisteriohjelmien pedagogiikka.

Lisäksi OSKUn toimijat ovat tukeneet laitoksen opettajia ja opiskelijoita koronatilanteen vaatimissa opetuksen ja arvioinnin uudelleenjärjestelyissä. OSKUn säännölliset tapaamiset ovat tarjonneet foorumin laitoksen sisäiselle keskustelulle opetuksen kehittämisestä, tietenkin yhdessä opiskelijoiden kanssa.


Verkostoista virikkeitä ja virtaa

OSKU on osallistunut keskusteluun oikeustieteen opetuksesta ja rakentanut myös itse aktiivisesti verkostoja:

  • Oikeustieteen opetuksen myyteistä keskusteltiin pedagogisessa työpajassa Oikeustieteen päivillä Aalto-yliopistossa
  • OSKUn toiminnasta kerrottiin Lakimiesliiton ja alan koulutusyksiköiden tapaamisessa.
  • Opetuksen kehittämisen tuulia esiteltiin ainejärjestöjen toteuttamassa Oikis 2030 -seminaarissa.
  • Oppimisen ohjauksen kehittämisestä järjestettiin webinaari eri yksiköiden opettajien ja opiskelijoiden yhteistyönä.
  • Oikeustieteen koulutusyksiköiden opetusvarajohto keskusteli säännöllisesti muun muassa koronatilanteen hoitamisesta.
  • Oikeustieteen yksiköiden yhteistyönä toteutettiin opettajille kysely verkkopedagogiikasta. Tämän antia työstetään valtakunnallisessa webinaarissa 11.9.2020.
  • Laitoksen opetuksen kehittämistyötä esitellään useissa alustuksissa Peda forum -päivillä.

Aktiivinen verkostotyö edistää toisilta oppimista, turvaa hyvien käytäntöjen jalostumista sekä tuo ylipäätään virikkeitä ja dynamiikkaa opetuksen kehittämiseen. Jatkossa luontevia painopisteitä ovat laitoksen profiilin vahvistaminen alan opetuksen kehittäjänä sekä kansainvälinen pedagoginen verkostoituminen.

OSKUn ensimmäinen vuosi on ollut annettujen lupausten mukainen: avoin ja kehityshenkinen, asioita näkyväksi tekevä ja uutta kehittämistä inspiroiva. Koronaepidemia on ollut kaikille hyvä muistutus ennakoivan, osaamisperustaisen ja opettajien työtä rakenteiden kautta tukevan pedagogisen kehittämisen tärkeydestä.

Tätä työtä jatkamme tulevana lukuvuonna, tiiviissä yhteistyössä kaikkien oppimisesta ja opetuksen kehittämisestä kiinnostuneiden kanssa. Tervetuloa mukaan!

Lisätietoja OSKUsta:
Sampo Mielityinen, sampo.mielityinen@uef.fi, puh. 050 573 206

Julkaistu

Vertaispalauteharjoitus 2.0 ja ryhmätyöskentelyn onnistuminen

Katja Weckström Lindroos & Janne Parhamaa

Weckström Lindroos on professori ja Parhamaa tutkimusavustaja Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella.

Kirjoituksessa keskitymme opiskelijoiden kokemuksiin ryhmätyöskentelystä oman oppimisensa tukena. Havaintomme perustuu opiskelijapalautteeseen, keskustelualueella toteutuneeseen työskentelyyn ja vertaispalauteharjoituksessa tuotettujen vastausten oppimistulosten vertailuun.

 

Vertaispalauteharjoituksen toteutus massakurssilla verkossa

Immateriaalioikeuden massakurssilla toteutettiin toistamiseen vertaispalauteharjoitus, jossa opintojaksolle osallistuneet jaettiin noin kymmenen hengen ryhmiin. Ennen harjoitusta opiskelijat olivat itsenäisesti laatineet soveltavaan viikkotehtävään vastauksen, ja arvioivat sitten vertaispalauteharjoituksessa ryhmittäin noin kymmenen muun opiskelijan vastauksia. Tämän jälkeen ryhmät laativat samasta viikkotehtävästä yhteisen mallivastauksen SharePoint -alustalle. Mallivastaukset jaettiin kurssin kaikille osallistujille ennen tenttiä. Opettaja arvosteli opiskelijan laatiman vastauksen ja ryhmän mallivastauksen 0–10 pisteen asteikolla. Mallivastauksen pistemäärä muodosti 10 % ja itse laadittu vastaus 10% kurssin arvosanasta.

Vertaisarvioinnin ja arvostelun tulosten vertailu vuosilta 2018 ja 2019

Vertaisarvioinnin ja arvostelun tulosten vertailu vuosilta 2018 ja 2019
2018 2019
Vastauksia (kpl.) 83 100 % 133 100 %
Opettajan arvostelussa hylättyjä 14 17 % 37 28 %
Opettajan arvostelussa hyväksyttyjä 69 83 % 96 72 %
Hyväksytty sekä opettajan arvostelussa, että vertaisarvioinnissa 61 73 % 84 63 %
Hylätty sekä opettajan arvostelussa että vertaisarvioinnissa 6 7 % 19 14 %
Hyväksytty opettajan arvostelussa, mutta hylätty vertaisarvioinnissa 8 10 % 12 9 %
Hylätty opettajan arvostelussa, mutta hyväksytty vertaisarvioinnissa 8 10 % 18 14 %

Taulukko 1. Vertaisarvioinnin ja arvostelun tulosten vertailu vuosilta 2018 ja 2019

Varsinaisen arvostelun ja vertaisarvioinnin tuloksia vertaamalla on nähtävissä, että varsinaisessa arvostelussa hyväksymisen raja on matalammalla kuin opiskelijoiden suorittamassa vertaisarvioinnissa. Opettaja hyväksyi molempina vuosina n. 10 % enemmän vastauksia kuin vertaisryhmät. Toisaalta vertaisryhmät tunnistivat vertaisarvioinnissa vain puolet arvostelussa hylätyistä vastauksista, ja olivat tänä vuonna hyväksyneet 18 (2018: 8 kpl,10 %, 2019: 18 kpl, 14%) vastausta, jotka arvostelussa hylättiin. Vertaisarvioinnissa hylättiin 12 vastausta (2018: 8 kpl, 10 %, 2019: 12 kpl, 9 %), jotka arvostelussa hyväksyttiin.

Molempina vuosina on vertaisarviointivaiheessa nähtävissä, että hyvän soveltavan vastauksen ainesosien tunnistaminen on vertaisryhmissä haastavaa. Syy voi löytyä vastausten sisällöstä tai ryhmädynamiikasta. Tänä vuonna keskitymme ryhmädynamiikkaan. Laajemmin vastausten sisältöön liittyvistä painotuseroista voi lukea täältä.

 

Mallivastausten ja yksittäisten vastausten arvostelu

Mallivastausten ja yksittäisten vastausten arvostelu 2019
Mallivastaus parempi kuin oma vastaus 98 73,68 %
Oma vastaus parempi kuin mallivastaus 18 13,53 %
Mallivastaus sama kuin oma vastaus 14 10,53 %
Oma vastaus hylätty, mutta mallivastaus 5 p. ja hyväksytty 3 2,26 %
Yhteensä 133 100 %
Mallivastauksen hyöty (pisteissä)
Poikkeama: saatu hyöty 1 piste 29 29,59 %
Poikkeama: saatu hyöty 2 pistettä 22 22,45 %
Poikkeama: saatu hyöty 3 pistettä tai enemmän 44 44,90 %
Oma vastaus hylätty, mutta mallivastaus 5 p. ja hyväksytty 3 3,06 %
Mallivastaus parempi kuin oma vastaus

Yhteensä:

 98 100 %

Taulukko 2. Vertailua mallivastauksen ja oman vastauksen välillä.

Tänä vuonna myös mallivastaukset pisteytettiin, joten yksittäisen opiskelijan vastaus ja ryhmien mallivastaukset ovat vertailukelpoisia keskenään. Omasta vastauksesta saadut pisteet muodostivat 10 % kurssin kokonaispistemäärästä ja ryhmän mallivastauksesta saadut pisteet 10% kurssin kokonaispistemäärästä.  Hyväksytyn vastauksen raja oli 5/10 pistettä. Opiskelijoiden yhteinen keskiarvo omasta vastauksesta oli 6,26 ja kaikkien mallivastausten keskiarvo oli 7,40.

Suuri enemmistö (73,68 %) opiskelijoista hyötyi vertaistyöskentelystä, ja saivat mallivastauksesta paremmat pisteet kuin omasta vastauksestaan. Tämä kertoo siitä, että muiden vastausten lukemisen, HYV/HYL- arvioinnin ja ryhmätyöskentelyn aikana on tapahtunut oppimista. Noin 13 % opiskelijoista eli 18 opiskelijaa saivat mallivastauksesta huonommat pisteet kuin omasta vastauksesta. Selvitimme miten ryhmät toimivat kiinnittämällä huomiota esimerkiksi siihen, 1) ketkä osallistuivat ryhmätyöskentelyyn ja missä laajuudessa; 2) miten laajasti keskusteltiin ja esitettiin perusteluja ryhmässä; ja 3) miten erimielisyydet ratkaistiin.

Vain yhdessä ryhmässä ilmeni erimielisyyksiä, joita ei saatu ratkaistua tavalla, joka olisi tuottanut kaikille hyvän suorituksen. Usealla oli ryhmässä paremmat pisteet kuin mallivastauksesta saatu pistemäärä. Ryhmässä esiintyi erimielisyyksiä jo muiden vastausten HYV/HYL arvioinnin osalta, ja vastuu mallivastauksen kirjoittamisesta oli siirretty vain muutamalle ryhmän jäsenelle. Eriäviä mielipiteitä esiintyi toki kaikissa ryhmissä, mutta ne ratkaistiin perustelemalla ja kompromisseilla, joihin ryhmän jäsenet olivat tyytyväisiä.

Muissa ryhmissä oli teknisen jalanjäljen perusteella huomattavissa, että myös hyvän oman vastauksen kirjoittaneet opiskelijat osallistuivat aktiivisesti ryhmätyöskentelyyn ja mallivastauksen laadintaan. Siten mallivastauksesta saatua huonompaa tulosta ei voida selittää sillä, etteivätkö paremman oman vastauksen tuloksen saaneet tekijät olisivat osallistuneet mallivastauksen tekemiseen yhtä aktiivisesti kuin muutkin. Todennäköisempää on, että he ovat tehneet ryhmässä yhteistyötä ja kompromisseja.

Yhdessä ryhmässä otettiin yhdessä oppimisloikka, sillä useampi jäsen oli kirjoittanut oman vastauksen, joka arvostelussa hylättiin, mutta yhdessä kirjoittivat 8 pisteen arvoisen mallivastauksen. Yli puolet paremman mallivastauksen kirjoittaneista opiskelijoista hyötyivät vertaistyöskentelystä 1 tai 2 pisteen verran, ja heistä 44 % hyötyivät vertaistyöskentelystä 3 pistettä tai enemmän.

Parasta:
Ryhmätyöskentely ja muiden ryhmien mallivastausten lukeminen. Omassa ryhmässäni syntyi aitoa keskustelua. Se oli hyvä. – opiskelija

 

Johtopäätöksiä

133 opiskelijasta 25 (19 %) antoi kurssipalautetta sähköisen palautejärjestelmän kautta (UEF E-lomake). Opiskelijapalaute antaa viitteitä siitä, että ryhmätyöskentely tukee oppimista monella tapaa. Muiden opiskelijoiden vastausten ja muiden ryhmien mallivastausten lukeminen toi uusia näkökulmia tehtävään ja vastaustekniikkaan. Keskustelu ryhmissä ja mallivastauksen yhdessä kirjoittaminen vaikuttivat positiivisesti oppimiseen.

Ilahduttavaa oli, että opiskelijapalautekyselyyn saatiin vastauksia eri syistä kurssille tulleilta opiskelijoilta. Kurssi on pakollinen vain ON/OTM-tutkinnon suorittajille, jolloin ainakin puolet kurssin osallistujista ovat kurssille tulleet muista syystä. Myös oikeustieteiden laitoksen tutkinto-opiskelijat suorittavat opintojaan sekä kampuksella että etänä. Varsin luonnollista oli, että etäopiskelijat arvostivat etäsuoritusmahdollisuuksia ja joustavia aikatauluja. Päätoimiset opiskelijat toivoivat oikeita vastauksia ja suosivat opettajalta saatua palautetta.

Myös ryhmätyöskentelyyn usein liitetty kritiikki tuli palautteessa ilmi. Koettiin, että heterogeeninen opiskelijajoukko sisältää liian eritaustaisia opiskelijoita, jotta verkossa työskentely voisi onnistua. Yksi vastaaja jätti kurssin kesken sen toteuttamistavan takia.

Kehitettävää:
En pidä siitä, että oma arvosana on kiinni ryhmätyön tuloksesta. Tai päinvastoin eli että omat väärinymmärrykset vaikuttaisivat muiden arvosanoihin. – opiskelija

Monesta asiasta oltiin kuitenkin samaa mieltä. Koettiin tärkeäksi, että kurssilla saa palautetta myös opettajalta.

Opiskelijapalautteessa nousi esille, että ryhmän koko koettiin liian suureksi, jotta vertaispalauteharjoituksessa olisi voinut keskittyä vähemmän työn organisointiin ja enemmän varsinaisen tehtävän suorittamiseen. Palaute osuu ryhmätyöskentelyn Akilleen kantapäähän, ja on perusteltu. Jatkossa on syytä kokeilla toteutusta pienemmissä ryhmissä. Vertaispalauteharjoitus toteutettiin tänä vuonna kolmen päivän aikana, ja vuonna 2018 viiden päivän aikavälillä. Vuoden 2018 palautteen perusteella viiden päivän harjoitus koettiin liian pitkäksi viitaten siihen, että ryhmätyöskentelyn aloittaminen ja toteutus viivästyivät hitaimmin käynnistyvien ryhmänjäsenten mukaan. Tämä puolestaan herätti muiden ryhmäläisten keskuudessa turhautumista.

Palautteen perusteella on myös syytä arvioida työskentelyn sisäisten määräaikojen selkeyttämistä, jotta kaikki opiskelijat ohjataan aktiiviseen työpanokseen ryhmässä riittävän ajoissa. Yhtäältä on huomioitava, että massakurssille osallistuu eri elämäntilanteissa olevia päätoimisia ja sivutoimisia opiskelijoita. Kaikille on varattava realistinen mahdollisuus lukea muiden opiskelijoiden vastaukset, esittämään jokaisesta HYV/HYL-arvionsa, ja osallistumaan mallivastauksen laadintaan. Lisäksi ryhmäkeskustelussa on päästävä yksimieliseen arviointipäätökseen. Vuonna 2018 aikaa varattiin 3 vuorokautta työn käynnistymiselle ja vuonna 2019 1,5 vuorokautta. Vuonna 2018 sisäinen määräaika kytkettiin mallivastauksen laadintaan, jolloin määräaikaan mennessä oli jätettävä tehtävän a-kohdan mallivastaus (3vrk), ja valmiin mallivastauksen (a ja b kohta) sekä ryhmän yksimielisen arviointipäätöksen tehtävän määräaikaan mennessä (5 vrk). Vuonna 2019 ryhmän yksimielinen arviointipäätös oli jätettävä 34 tunnin (1,5 vrk) määräaikaan mennessä, ja valmis mallivastaus 59 tunnin (2,5 vrk) sisällä.  Molempina vuosina yksittäinen ryhmän jäsen, joka ei aktivoitunut ensimmäiseen määräaikaan mennessä hylättiin.

Vuonna 2019 suuri enemmistö opiskelijoista osallistui aktiivisesti työskentelyyn ensimmäisen päivän aikana ja viimeistään seuraavaan aamuun mennessä. Ryhmät saavuttivat nopeasti yksimielisen arviointipäätöksen. Mallivastausten laadinta lähti myös hyvin käyntiin. 133 opiskelijasta vain 3 hylättiin. Ensimmäisen määräajan aikaistaminen ja sen kytkeminen arviointisuoritukseen vaikuttaa onnistuneelta ratkaisulta. Mallivastauksen laadinnassa ryhmän jäsenten työskentelytapojen erilaisuus ja eriaikaisuus korostuu ja onnistuneen ryhmätyöskentelyn vaikutus korostuu, jolloin vaikuttaa kohtuulliselta kokeilla neljän päivän pituista vertaispalauteharjoitusta vuonna 2020.

Lue artikkeli vuoden 2018 vertaispalautekokeilusta:
https://blogs.uef.fi/oikeuttakohtuudella/2019/01/16/uef-law-school-kokeili-vertaisarviointia-ja-vertaispalautetta-immateriaalioikeuden-massakurssilla/

Julkaistu

Mallikasta ohjausta meillä ja maailmalla

Maria Turunen

Kirjoittaja on kasvatustieteen maisteri, joka työskentelee projektitutkijana Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella.

Opiskelijoiden saaman palautteen ja muun oppimisen ohjauksen kehittäminen on tällä hetkellä oikeustieteen opetuksen kehittämisen ydintavoitteita. Tarve kehittämiseen nousee muun muassa kansallisesta palautetiedosta. Teemasta järjestettiin webinaari tammikuussa 2020.

Sekä meillä että Suomen muissa oikeustieteellisissä yksiköissä on loistavia opiskelijoiden oppimista tukevia käytäntöjä, joten pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen. Tässä tekstissä esitellään haastatteluiden perusteella hyviä ohjauskäytäntöjä ja opiskelijoiden kokemuksia ohjauksesta.

Oppimisen tukeminen luentokursseilla

Luennot ja kirjatentit ovat edelleen yleisiä oikeustieteiden opinnoissa. Massaluennoilla yksittäinen opiskelija on kuitenkin herkästi juuri osa massaa, eikä omia kommentteja tai kysymyksiä aina uskalleta esittää. Tätä ongelmaa on ratkaistu esimerkiksi anonyymien keskustelualustojen avulla (kuten Padlet ja Presemo), jotka tukevat opiskelijoiden näkemysten ja kysymysten käsittelyä opetuksessa.

Turun yliopistossa oppimista tuetaan kurssien aikaisilla vapaaehtoisilla opintopiireillä, joita vetävät vanhempien vuosikurssien opiskelijat eli opintopiirituutorit. Näin opiskelijoilla on mahdollisuus yhteisölliseen oppimiseen ja vertaistukeen. Kurssin vastuuopettaja käy opintopiirien tapaamisessa vähintään kerran kurssin aikana, jolloin opiskelijat voivat esittää kysymyksiä myös hänelle. Sekä opintopiiriin osallistuvat opiskelijat että opintopiirituutorit saavat opintopisteitä.

Luentokurssien ja opintojaksojen oppimista tuetaan sekä meillä että muualla myös erilaisilla vapaaehtoisilla lisätehtävillä. Toteutustapoja on monia. Tehtävät voivat yksinkertaisimmillaan olla esimerkiksi edellisen tentin kysymyksiä ja mallivastauksia. Joillain kursseilla lisätehtävistä saa lisäpisteitä tenttiin, ja joillain kursseilla edellisellä kerralla annetut luentotehtävät käydään seuraavan luennon aluksi läpi yhdessä. Hyväksi on koettu myös Moodleen tai muulle verkkoalustalle luodut harjoitustentit tai automaattisesti tarkistuvat monivalintakysymykset.

Palautetta se on pienikin palaute

Opiskelijat kaipaavat palautetta suoriutumisestaan ja tekemästään työstä. He kuulevat mielellään kommentteja ja vinkkejä toisilta opiskelijoilta ja kavereiltaan, mutta opettajan palaute on muita korkeammassa arvossa. Opettaja on alueensa asiantuntija ja konkari, jonka näkemystä ja ohjausta opiskelijat oppimisen tueksi eniten kaipaavat. Kaikille opiskelijoille ei ole mahdollista antaa laajaa ja yksilöityä palautetta, mutta usein pienikin palaute riittää pitkälle.

Yleinen tenttipalaute on opiskelijalle tärkeää, ja suurin osa opiskelijoista saa siitä paljon irti. Palautteen ei siis aina tarvitse olla henkilökohtaista, vaan opettajan näkemykset tentin yleisistä haasteista ja vahvuuksista koetaan hyödyllisiksi. Erityisesti ne opiskelijat, jotka lähtevät uusimaan tenttiä, kuulevat mielellään edellisen kierroksen kompastuskivistä. Näiden avulla opiskelua ja asioiden kertausta on hyvä kohdentaa, joten opettajan näkemykset vastauksista ja erityisesti tentin haasteista ja vahvuuksista kannattaa tuoda julki.

Yksilölliset kommentit ja palaute omasta suorituksesta ovat kaikkein hyödyllisimpiä opiskelijan oppimisen kannalta. Moni opiskelija muistaa vielä vuosien jälkeen sen, kuinka opettaja on yksityiskohtaisesti keskittynyt opiskelijan tenttivastaukseen tai muuhun kurssisuoritukseen; osoittanut vastausten haasteet ja vahvuudet selkeästi sekä panostanut palautteen antamiseen. Yksilöllinen palaute ja ohjaus on opettajan vahvimpia keinoja jättää jälki opiskelijan oppimiseen. Opiskelijoiden positiivisten kokemusten mukaan moni laitoksemme opettaja panostaakin myös yksilölliseen palautteeseen – kiitos siitä!

Sähköisten oppimisalustojen lisääntyvä käyttö tentteihin ja tehtävien palautukseen lisää opettajien mahdollisuuksia edes lyhyen yksilöllisen palautteen antamiseen. Suppeakin kommentti tai kannustava lause auttaa opiskelijaa eteenpäin paremmin kuin pelkkä arvosana.

Anna opiskelijalle mahdollisuus lähestyä

Haastatteluissa opiskelijat nostavat toistuvasti esille sen, kuinka innostavia ja kannustavia opettajia laitoksellamme on. Opiskelijoilla on lukuisia hyviä kokemuksia opettajien kannustuksesta ja avoimuudesta opiskelijoita kohtaan sekä armollisesta suhtautumisesta opintojen alkuvaiheen tehtäviin. Esimerkiksi notaarityön ohjaajia kiitetään siitä, että he kannustavat kysymään ja pyytämään apua opinnäytetyön tekemisen aikana. Ohjaajien ja opettajien positiivinen suhtautuminen palautteen pyytämiseen ja sen antamiseen on madaltanut kynnystä pyytää neuvoa ja kysyä niitä ”tyhmiäkin” kysymyksiä.

Turun oikeustieteellisen tiedekunnan opettajat ovat ottaneet tavaksi jäädä jokaisen luennon jälkeen luentosaliin muutamaksi minuutiksi odottamaan, jos joku opiskelijoista haluaa tulla kysymään jotain. UEF:n opiskelijat kysyvät palautetta tai tarkennusta mielellään sähköpostilla, jolloin he arvostavat nopeaa vastausta tai lupausta palata asiaan uudelleen vähemmän kiireisellä hetkellä. Opiskelijoiden mielestä on myös ollut hienoa, että joillain kursseilla opettajat ovat tarjonneet mahdollisuuden kurssin jälkeiseen palaute- tai keskustelutilaisuuteen. Jo tällaisen mahdollisuuden tarjoaminen on sinänsä madaltanut kynnystä lähestyä opettajia ja henkilökuntaa.

Lopuksi

Yliopistossa vastuu omasta oppimisesta ja opiskelujen etenemisestä on viime kädessä opiskelijalla itsellään, ja opiskelijat myös oppivat kantamaan tämän vastuun. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei opettajan tukea ja palautetta tarvittaisi. Opiskelijat kaipaavat positiivista palautetta sekä rakentavaa virheiden osoittamista ja korjausta, jotta toistuvat virheet ja epävarmuus omasta osaamisesta eivät muodostu opiskelun hidasteeksi. Kokemusten mukaan palautetta myös yleensä saa, jos sitä vain rohkaistuu pyytämään.

Opiskelija! – Älä jää pohtimaan ja epäröimään haasteitasi yksin. Kysy rohkeasti palautetta vastauksistasi ja tehtävistäsi, jos sitä kaipaat. Älä anna epäröinnin nostaa kynnystä palautteen pyytämiseen.

Opettaja! – Aina kun opiskelija pyytää sinulta apua, tukea ja palautetta, sinulla on hieno mahdollisuus ohjata hänen oppimistaan oikeaan suuntaan ja vahvistaa hänen opiskelumotivaatiotaan. Opiskelija arvostaa sinua nimenomaan alasi asiantuntijana. Kun opiskelija ylittää kynnyksen palautteen pyytämiseen, sinun on hyvä olla vastassa toisella puolella.

Yliopisto! – Palautteen antaminen ja oppimisen ohjaus vaatii aikaa ja hyvät välineet. Siksi käytäntöjä, toimintakulttuuria ja työvälineitä on jatkuvasti arvioitava ja kehitettävä, jotta palautekulttuuri vahvistuu. Aina on myös hyvä miettiä, mistä vanhasta voitaisiin luopua, jotta uudelle tulee tilaa. Kynnyksiä voidaan madaltaa myös rakenteellisilla ratkaisuilla.

Teksti perustuu UEF:n tukeman Oppimisen ohjauksen kehittäminen oikeustieteissä -hankkeen aineistoon, joka on koostettu opiskelijoiden haastattelujen ja vertaiskehittämisen avulla keväällä 2020. Hankkeessa tuotetaan aineistoa, jota hyödynnetään opetussuunnitelmatyössä ja opetuksen kehittämisen tukena. Hanke on osa oikeustieteiden opetuksen kehittämisyksikkö OSKU:n toimintaa.

Julkaistu

Digisti kohti yliopistojen yhteisiä oikeustieteen opintoja

UEF Law School toteutti oikeustieteen opintoja Digicampus-pilvioppimisympäristössä. Law and the Internet-verkkokurssi toteutettiin yhteistyönä Turun yliopiston kanssa 80 opiskelijalle. Lisäksi UEF tuottaa Lainsäädäntötutkimuksen perusteet -kurssin myös Turun oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelijoille. OKM:n rahoittaman hankkeen tarkoitus on purkaa yksiköiden päällekkäisyyksiä ja luoda edellytykset alan valtakunnallisen opetusyhteistyön syventämiselle.

 

Mikä on DigiCampus?

DigiCampus on syksyllä 2018 käynnistynyt opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama ja Itä-Suomen yliopiston koordinoima korkeakoulutuksen kehittämishanke. Hankkeessa luodaan korkeakoulujen digitaalinen pilvioppimisympäristö (Digicampus) ympärivuotisten opiskelumahdollisuuksien tukemiseksi, tuotetaan pedagogis-digitaalinen tukipalvelujen toimintamalli ja oppimisympäristön laatumittari, sekä kehitetään kampusten fyysis-digitaalista oppimismaisemaa. Lisäksi opiskelun etenemisen joustavuutta edistetään kehittämällä Exam-tenttipalvelua. Hankkeen tärkeitä arvoja ja osa-alueita ovat saavutettavuus, osallisuus ja esteettömyys.

Digicampukseen kuuluu kolme sisältöhanketta (biotalous, kemia ja oikeustiede), jotka toimivat pilotteina ja tuottavat sisältöä pilvioppimisympäristöön. Oikeustieteen DigiPeda-osahankkeen tavoitteena on ollut kehittää Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksen ja Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan yhteisiä opintoja. Tarkoitus on purkaa yksiköiden päällekkäisyyksiä ja luoda edellytyksiä alan valtakunnallisen opetusyhteistyön syventämiselle.

Päällekkäisyyksien purkaminen mahdollistaa osallistuvien yksiköiden profiloitumisen sekä opetusresurssien kustannustehokkaan käytön opetuksen kehittämisessä. Esimerkiksi tänä keväänä Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden on mahdollista suorittaa UEF:n Lainsäädäntötutkimuksen perusteet -opintojakso, josta Turussa ei muuten olisi opetusta. Hankkeessa kehitettävät mallit siis parantavat opiskelijoiden mahdollisuuksia saada kattavasti mahdollisimman asiantuntevaa opetusta.

 

Law and the Internet -kurssi yhteistyön pilottina

Lokakuussa 2019 toteutettiin ensimmäinen UEF:n oikeustieteiden laitoksen ja Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan yhteinen opintojakso Law and the Internet. Opintojaksolle hyväksyttiin yhteinen opetussuunnitelma molemmissa yliopistoissa  keväällä 2019. Kurssin sisältö ja suoritustapa olivat molemmissa yksiköissä yhtenevät. Kurssin pystyi suorittamaan sekä 3 op että 5 op laajuisena.

Law and the Internet -kurssilla oli  40 opiskelijaa molemmissa yliopistoissa, eli yhteensä kurssilla oli opiskelijoita 80. Heterogeeniseen opiskelijajoukkoon kuului sekä perustutkinto-opiskelijoita että kansainvälisiä vaihto-opiskelijoita. Turun yliopistossa kurssille osallistui myös kansainvälisen maisteriohjelman opiskelijoita. Noin 60 opiskelijaa suoritti kurssin 5 op:n laajuisena ja 20 3 op:n laajuisena.

Itä-Suomen yliopistossa kurssin vastuuopettajana toimi professori Katja Lindroos ja Turun yliopistossa  tutkijatohtori Daniel Acquah. Lindroosin kokemukset yhteisestä kurssista olivat pääosin positiiviset.

Opiskelijat olivat tyytyväisiä kurssiin. Kurssin suoritusmuoto ja verkkokurssin toteus saivat erityisen positiivista palautetta. Opiskelijat suhtautuivat myös ymmärtäväisesti Digicampus-pilvialustan alkukankeuteen, ja kiittivät Digicampuksen teknistä tukea nopeasta reagoinnista ongelmiin.

Opettajan näkökulmasta haasteita aiheuttivat muun muassa yliopistojen erilaiset tekniset ratkaisut esimerkiksi luentojen striimauksessa. Opettajan ja opiskelijoiden välisen vuorovaikutuksen toteuttaminen alustan  välityksellä toimi hyvin. Opiskelijoiden kyselyjen ohjaamisessa oikean yliopiston vastuuopettajalle oli haasteita. Verkkokurssin toteuttaminen vaati toki opettajaltakin kokemusta ja teknisen alusta tuntemusta.

Parhaimmillaan yhteistyössä toteutettava kurssi kuitenkin mahdollistaa resurssien ja asiantuntemuksen jakamisen ja antaa opiskelijoille tilaisuuden verkostoitua toisen tiedekunnan opiskelijakollegoiden kanssa. Opiskelijat pitivät kurssialustalla suoritettavaa pienryhmäkeskustelua antoisana juuri siksi, että pääsivät keskustelemaan muiden kuin oman yliopistonsa opiskelijoiden kanssa.

 

Katja Lindroos
Hanna Partinen
Sampo Mielityinen

Julkaistu

Suuntaa ja syvyyttä yhteisoppimisesta

 

 

 

Heimo Saari
Kirjoittaja opiskelee oikeustieteitä Itä-Suomen yliopistossa.

 

Idea

Aloin vuosi sitten opiskella oikeustieteitä Joensuussa. Jo alussa huomasin tehtävien ja itseoppimisen määrän erittäin suureksi. Opiskeltavana oli laajoja kokonaisuuksia, joihin ei järkytykseltään ehdi eikä osaa kysyä tarkennuksia luennoilla. Palautetta tehtävistä oli mahdoton saada kesken kurssin, joten tunsin jääväni yksin oppimiseni kanssa. Yhdessä oppimisesta oli puhuttu, mutta vain mainintana.

Kuulin tänä syksynä sattumoisin ystävältäni läksykerhoista, joita järjestetään viikoittain tietojenkäsittelytieteessä. Niihin osallistuminen oli täysin vapaaehtoista, mutta suositeltavaa. Halusin luoda myös oikeustieteiden opiskelun tueksi ryhmän, joka antaisi itselleni ja muille mahdollisuuksia oppia laajoja kokonaisuuksia yhdessä tekemällä. En tiennyt ennalta, mitä yhteisoppiminen voisi olla käytännössä, mutta ajattelin toiminnan muotoutuvan, mikäli vain saan ihmisiä mukaan siihen. Siitä alkoi rohkeuden kerääminen ja  epämukavuusalueelle siirtyminen.

Ideasta toteutukseen

Alkusyksyn yleishallinto-oikeuden luennolla nousin ylös ja kerroin ideastani. Loin WhatsApp-ryhmän, jonka linkitin opintojakson Digicampus-ympäristöön. Tiedotin asiasta myös Twitterissä. WhatsApp-ryhmään liittyi 39 jäsentä, joiden kanssa sovimme ensimmäisen tapaamisen samana iltana. Ryhmässä ihmiset saivat vapaasti kysyä mitä tahansa heitä askarruttavia kysymyksiä. Siellä jaettiin tietoa muun muassa SoundCloudin ”Hallintolaki puhuttuna”-tiedoston etsimisestä, tenttiin valmistautumisesta ja tapaamiskerroista.

Kävin yliopiston kirjastolla kysymässä tiloista, joissa opiskelijat voisivat keskustella vapaasti koko päivän ajan. Ryhmätyötilat olivat kaikki varattuja, joten kirjaston henkilöstö ohjeisti minua ottamaan yhteyttä tilavarauspalveluun. Sen kautta sain tilat varattua helposti sähköpostitse. Palvelu kertoi myös tilojen rajallisuudesta: yliopistolla ei välttämättä ole antaa tiloja käyttöön koko päiväksi, joten aikatarve täytyy määritellä todellisen tarpeen perusteella.

Tapaamisten kulku

Yhteisoppimisryhmä kokoontui yleishallinto-oikeuden kurssin aikana seitsemän kertaa kolmen viikon aikana. Osallistumismäärä vaihteli kolmen ja viidentoista välillä. Ennen ensimmäistä kertaa olin kysynyt WhatsAppissa, mitä haluaisimme yhdessä oppia.

Ensimmäisen tapaamisen alussa porukka istui luokassa kuin odottaen jonkun ottavan ohjat. Jälleen hyppäsin epämukavuusalueelleni ja avasin tyhjän Word-tiedoston kaikkien nähtäväksi. Päädyimme tekemään aikaisemman vuoden tenttiä yhdessä. Keskustelimme ja jaoimme tietoa kaikilta osa-alueilta:

  • Mistä löydämme oikeat pykälät?
  • Mitkä ovat tapauksen tosiseikkoja?
  • Miten kirjoitetaan valmis vastaus?
  • Kuinka lakeihin viitataan tenttivastauksessa?

Lopuksi katsoimme mallivastausta. Huomasimme onnistuneemme neljän tunnin aikana ratkaisemaan tiimityönä tenttitehtävän yhtä pistettä vaille täysin pistein. Teimme yhdessä keskustelemalla myös seuraavan luentokerran kotitehtävät. Näin jatkettiin kaikilla tapaamiskerroilla.

Kokemuksia ja palautetta

Tehtävien tekeminen yhdessä tuntui alkujärkytyksen jälkeen luontevalta. Argumentointi puolesta ja vastaan löylytti keskustelua ja lisäsi innostusta aiheeseen. Löysimme yhdessä avaimia lukkoihin, joita yksin opiskellessa muodostuu helposti. Huomasin oppineeni aihealueesta laajasti ja valmistautuvani tenttiin oman lukemiseni ohella. Oli myös mahtavaa tutustua uusiin ihmisiin ja oppia heidän kanssaan. Kasvojen menettämisen pelko kuuluu asiaan, mutta väliäkö sillä; opitpahan jotain uutta itsestäsi ja kurssista!

Kaikille yhdessä oppiminen ei varmastikaan sovi tai ole mahdollista yhtä hyvin, sillä osallistujia oli kurssin osallistujamäärän nähden melko vähän. Erilaisten opiskeluvaihtoehtojen antaminen eri opiskelijoille on kuitenkin juuri se tyyli, jolla oppi menee parhaiten perille.

Yhteisoppimisryhmä sai paljon kiitosta siihen osallistuneilta. Tässä muutama katkelma palautteista:

”Kiitos vastauksesta kaikille, olen taas viisaampi. Näin etäopiskelijana tämmöset ryhmät on niin parhaita kun saa infoa kunhan vaan kysyy.”

”Koska opiskelen opettajaksi ja pakollisena osana rehtorin opintoja on myös yleishallinto-oikeuden kurssi ilman oikeustieteellisen kirjoittamisen kurssia en ymmärtänyt ennen, miten kirjoitetaan tenttikysymyksiin vastauksia oikein. Kiitos kun järjestit!”

”Olen aina ollut vahvasti yksilösuorittaja, mutta kun avoimen kautta oikeusjärjestysopintoja aloitin, eräs HTM:n tutkinnon Itä-Suomen yliopistosta suorittanut ja nyttemmin korkeassa virassa oleva ystäväni sanoi jotain, mikä jäi mieleen: ”Yksin kotona lukevasta voi tulla kirjaviisas, mutta työelämän vaatiman soveltamisen taidon oppii vain, kun asioita pohdiskelee muiden kanssa.” Yhteisoppimisryhmässä huomasin monta kertaa, että ajatus, joka itselle jostain tehtävästä tuli ja josta vankkumatta olisin yksin pitänyt kiinni, ei aina ollutkaan se oikea vaan yhdessä asioita pureskelemalla oikeudelliset ongelmat aukesivat hyvin laaja-alaisesti, ja montaa oikeuslähdettä apuna käyttäen ryhmänä saatiin kysymykseen kattava, hyvä vastaus. Miksi puurtaa yksin, kun muiden kanssa oma ajattelu saa uutta suuntaa ja syvyyttä? Siinä ajassa, kun tehtävän olisi pakertanut omin päin ja mahdollisesti oman ensimmäisen ajatuksen johtamana käsitellyt tapausta väärästä näkökulmasta, saimme yhdessä paljon enemmän aikaan. Yhteisoppimisryhmässä olemme osiemme summa. Suosittelen lämpimästi kaikkia tulemaan mukaan! Ryhmässä saa rohkeasti osallistua keskusteluun pelkäämättä lainkaan, että ”entä jos menee väärin?” Ei haittaa vaikka menisikin, niistä me kaikki opitaan, kun oikea vastaus etsitään :)”

Vastuualueet yhteisoppimisryhmissä

Niin tiiminvetäjällä, opiskelijoilla, opettajilla kuin yliopistollakin on omat roolinsa yhteisoppimisryhmien toteuttamisessa:

Opiskelijat

·         Osallistuminen
·         Keskusteleminen
·         Tiedonjakaminen
·         Avoimuus
·         Motivoitunut asenne

 Yliopisto

·         Tilojen käytön
mahdollistaminen
Tiiminvetäjä

·         Tiedottaminen
·         Tilojen etsiminen ja vastuu
·         Päivämäärien lukkoon
lyöminen
·         Oman itsensä peliin
laittaminen

 Opettaja

·         Tehtävien antaminen
·         Kannustaminen

Erityiset kiitokset opettajille Jonna Kosonen ja Ulla Väätänen motivoinnista ja ylimääräistä tehtävistä sekä tilavarauspalvelulle – ilman teitä yhteisoppimisen järjestäminen olisi ollut huomattavasti tuskaisampaa. Rohkaisen kaikkia asiasta kiinnostuneita hyppäämään tuntemattomaan ja asettamaan itsenne epämukavuusalueelle. Käynnistän yhteisoppimistiimejä jatkossakin lukuvuoden aikana vero-oikeuden, yksityisoikeuden ja ympäristöoikeuden perusteista. Tervetuloa mukaan oppimaan yhdessä!

Kirjoittajan yhteystiedot: heimo.saari@hotmail.com, Twitter @SaariHeimo

Julkaistu

Myytit vs. kokemukset – oikeustieteen pedagogiikan tunnustelua

Martin Björklund, Sampo Mielityinen

Martin Björklund on luennoitsija ja väitöskirjan tekijä Helsingin yliopistossa sekä Opettajien akatemian puheenjohtaja.

Sampo Mielityinen on Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksen yliopistonlehtori.

 

Miten oikeustiedettä tulee opettaa? Miten juridiikkaa opitaan, ja miten tätä oppimista voi tukea ja ohjata? Korkeakoulupedagogiikasta on paljon tutkimusta. Toisaalta, meillä opettajilla on myös sisäistettyjä malleja, tottumuksia ja kyseenalaistamattomia ajattelutapoja. Siksi on hyvä pysähtyä toistuvasti miettimään oikeustieteen opetuksen ja oppimisen perusteita.

Sampo Mielityinen käynnisti näistä teemoista keskustelun Twitterissä kysymällä, mitä ovat oikeustieteen opetuksen ja oppimisen myytit – mitä hokemia tai yleistyksiä hellimme oikiskoulutuksesta ­(hittejä ja huteja)? Kysymys herätti vilkasta keskustelua ja ilahduttavana sivupolkuna myös pohdintaa oikeustieteen tehtävästä (ks. Mika Sutelan blogi teemasta).

Twitter-keskustelussa nousi esiin muun muassa arviointiin, opiskelun teoreettisuuteen, perusteiden pänttäämisen tarpeellisuuteen, kriittiseen ajatteluun ja oikeustieteen omalaatuisuuteen liittyviä myyttejä. Niiden testaaminen jatkui Oikeustieteen päivien työpajassa Aalto-yliopistossa torstaina 29.8.2019. Työpajaan osallistui 15 tutkijaa ja opettajaa eri korkeakouluista. Ensin osallistujat äänestivät Dotstorming-työkalulla, mitä myyttejä haluaisivat pajassa työstää. Näin saatiin neljän analysoitavan myytin joukko:

  • Arviointi on objektiivista ja arvosanat vertailukelpoisia.
  • Ensin on päntättävä perusteet ennen kuin voidaan ruveta soveltamaan.
  • Eri oikeudenalat pitää opiskella mielellään 1000 sivun kirjatenteissä.
  • Juristitutkinto on generalistitutkinto ja pätevöittää kaikkeen.

Näitä myyttejä koeteltiin pienryhmissä noin tunnin ajan. Seuraavassa esittelemme nostoja pienryhmien keskusteluista.

”Arviointi on objektiivista ja arvosanat vertailukelpoisia”: Arvosanojen vertailukelpoisuutta voidaan tarkastella monessa kontekstissa: saman tutkinnon eri opintojaksojen välillä, eri opettajien arviointilinjojen johdonmukaisuuden näkökulmasta, eri tiedekuntien käytäntöjä vertaillen tai vaikkapa arviointilinjan ajallisen jatkuvuuden turvaamiseksi. Arvosanojen merkitys esimerkiksi valittaessa auskultointiin ja edelleen tuomarinkoulutukseen pääseviä juristeja korostaa yhdenvertaisuuden tärkeyttä.

Toisaalta arvioinnin objektiivisuus kohtaa samanlaiset tulkinnanvaraisuuteen ja arvosidonnaisuuteen liittyvät haasteet kuin vaikkapa oikeudellinen ratkaisuharkinta. Yhdenmukaisen arvioinnin ideaali – tai illuusio – on yhteydessä yhteiskunnalliseen oikeusvarmuuteen laajempana ideaalina. Tiedämme molempien olevan käytännössä haasteellisia toteuttaa.

Arvioinnin yhdenvertaisuuden parantamisen keinoina nostettiin esiin muun muassa opettajien yhteis- ja ristiinarviointi sekä selkeät arviointikriteerit ja laadulliset arviointimatriisit. Myös opiskelijoille annettava palaute on tärkeää, jotta he pystyvät ymmärtämään, kuinka heidän oppimistaan ja osaamistaan arvioidaan.

”Ensin on päntättävä perusteet ennen kuin voidaan ruveta soveltamaan”: Keskustelussa todettiin, että oikeustieteessä esiintyy edelleen näkemyksiä ja rutiineja, jotka kannustavat opiskelijoita pintasuuntautuneeseen, käytännöstä irrallisten abstraktien peruskäsitteiden ulkoaoppimiseen. Pedagogisesti on hyvin perusteltavissa, että varhainen soveltaminen auttaa myös perusteiden oppimisessa, mutta didaktinen tie tähän on kivinen. Kivistäkin tietä kannattaa silti astella: mitä enemmän opettaja saa opiskelijat ajattelemaan oikeuden toimintaa käytännössä, sen parempi oppimiselle. Toisaalta keskustelussa tuotiin esille, että tämän käytännön toteutus voi kohdata jopa fanaattista vastustusta.

”Eri oikeudenalat pitää opiskella mielellään 1000 sivun kirjatenteissä”: Keskustelussa tuotiin esille systematiikan merkitys juristin osaamiselle – työelämän osaamistarpeidenkin näkökulmasta on perusteltua, että opetus perustuu laajoihin kokonaisuuksiin. Toisaalta opetus- ja arviointimenetelmien taitava käyttö sallisi systemaattisen otteen silloinkin, kun oppimista ja arviointia pilkotaan ja kohdistetaan pienempiin osa-alueisiin kerrallaan. On hyvä erottaa yksittäiset tentit ja muut arviointitilanteet siitä, kuinka opiskelijoita tuetaan ohjauksen avulla reflektoimaan osaamistaan ja sen karttumista tutkinnon mittaan.

”Juristitutkinto on generalistitutkinto ja pätevöittää kaikkeen”: Tämä myytti jakautuu yhtäältä väitteeksi juristitutkinnon merkityksestä kaikissa oikeudellisissa työtehtävissä ja toisaalta väitteeksi juristitutkinnon annista muissakin kuin oikeudellisissa ammateissa (esim. toimitusjohtaja). Juristitutkinnon säilyttämistä yleistutkintona puoltavat tutkinnon antama valmius kokonaiskuvan muodostamiseen, elävän elämän ongelmien poikkioikeudenalaisuus sekä mahdollisuus vaihtaa töitä joustavasti uran mittaan; toisaalta opiskelijoiden motivaatiota saattaa heikentää se, että laajaan yleistutkintoon ei mahdu kovinkaan paljon muiden tieteenalojen opintoja, jotka olisivat hyödyllisiä työelämässä. Keskustelussa pohdittiin myös sitä, antavatko nykyiset tutkinnot riittävästi valmiuksia uuden oppimiseen työuran aikana. Kirjoitustaidon, suullisen viestinnän, ryhmätyöskentelyn ja muun kommunikaation systemaattisen opetuksen vajeet haittaavat myös substanssiosaamisen tehokasta hyödyntämistä.

Kaiken kaikkiaan Oikeustieteen päivien myyttityöpajasta voidaan tehdä kolme johtopäätöstä:

  • Oikeustieteen opettajilla ja tutkijoilla on erilaisia näkökulmia siihen, mitä oppiminen on, millaista osaamista tutkinnon tulee painottaa sekä millaiset opettajan ja opiskelijan roolit ovat. Näkökulmien ja tulkintojen ero heijastuu väistämättä pedagogisiin ratkaisuihin ja mieltymyksiin.
  • Johdonmukaisten ja opiskelijoille ennakoitavien opintopolkujen rakentamiseksi on tärkeää, että opettajilla on mahdollisuuksia jakaa ja testata omia tulkintojaan Tämä on myös korkeakouluyhteisöjen sisäisen hyvinvoinnin edellytys: on helpompaa ratkoa vaikkapa opetuksen suunnitteluun liittyviä jännitteitä, kun ymmärtää toisen ajattelutapoja.
  • Oikeustieteen opettamiseen liittyvät kysymykset ovat vahvasti kytköksissä oikeuden asemaan, vallitsevaan oikeusvaltioihanteeseen ja generalistijuristin ihanteeseen yksinäisenä oikeamielisenä päätöksentekijänä. Herää myös kysymys, olemmeko pedagogisesti edelleen ”ainoan oikean ratkaisun” ideaalin pauloissa.

Pedagogisten tulkintojen jakamista ja työstämistä jatketaan tulevaisuudessakin oikeustieteen opettajien pedagogisen verkoston tapaamisissa. Tätä työtä tukee myös äskettäin Itä-Suomen yliopistolle perustettu oikeustieteiden opetuksen kehittämisyksikkö (OSKU). Haluatko mukaan verkostoomme? Laita viestiä sampo.mielityinen(at)uef.fi tai martin.bjorklund(at)helsinki.fi.