Avainsana: oikeustieteellinen ala

Julkaistu

Itä-Suomen yliopistosta koulutukseensa tyytyväisimpiä oikeusnotaareja

 

 

 

Mika Sutela ja Tapio Määttä

Sutela on tutkijatohtori ja Määttä ympäristöoikeuden professori oikeustieteiden laitoksella.

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTON oikeustieteiden laitokselta valmistuneet oikeusnotaarit ovat muista oikeustieteellisistä tiedekunnista valmistuneita oikeusnotaareita tyytyväisempiä saamaansa koulutukseen. Tämä käy ilmi yliopistojen yhteisestä valtakunnallisesta sähköisestä opiskelijapalautekyselystä (ns. kandipalaute).

SUHTEESSA HELSINGIN, Turun ja Lapin oikeustieteellisiin tiedekuntiin Itä-Suomen yliopistossa kyselyyn vastanneet ovat olleet selkeästi tyytyväisimpiä käytettyihin opetusmenetelmiin ja oppimistehtävistä saamaansa palautteeseen. Kaiken kaikkiaan Itä-Suomen yliopistossa ON-tutkinnon suorittaneet ovat antaneet yli 70 prosentissa kaikista väittämistä ”positiivisimman” vastauksen.

PALAUTTEESSA TULEE esille huomattavia eroja eri oikeustieteellisistä tiedekunnista valmistuneiden tyytyväisyydessä saamaansa koulutukseen. Suurimmat keskiarvojen erot olivat lähes yhden asteikon välin suuruisia (esim. keskiarvo 3,4 vrt. 4,3). Suurimmat erot eri oikeustieteellisten yksikköjen välillä olivat opintoihin liittyvän tiedon ja tuen löytämisessä, ongelmatilanteissa neuvoa antavan henkilön löytämisessä sekä tyytyväisyydessä opetusmenetelmiin.

OIKEUSNOTAARIT OVAT varsin tyytyväisiä saamaansa koulutukseen opiskelupaikkakunnasta riippumatta. Oikeustieteissä väittämän ”Pohdin alituiseen, onko opiskelullani merkitystä.” keskiarvo oli 2,5, kun kaikilla aloilla keskiarvo oli 2,7. Toisin sanoen ON-tutkinnon suorittaneet ovat tavallista harvemmin kyseenalaistaneet opiskelujensa merkityksen.

VÄITTÄMÄN ”Voin hyvin yliopistossani” keskiarvo oikeustieteissä oli 4,2, kun kaikki koulutusalat yhteensä saivat keskiarvon 4,3. Verrattuna muihin aloihin oikeustieteellisessä opetuksessa koettiin eniten kehittämistarvetta oppimisesta saatavan palautteen antamisessa ja opintojen suunnitteluun suunnattavassa ohjauksessa.

KANDIPALAUTTEESSA SELVITETÄÄN kandidaatin tutkinnon suorittaneiden tyytyväisyyttä yliopistoonsa ja kokemuksia opintojen sujumisesta. Kyselyn tuloksia hyödynnetään sekä yliopistojen koulutuksen kehittämisessä että valtakunnallisesti koulutuksen ohjauksessa ja rahoituksessa. Kysely on toteutettu kaikissa suomalaisissa yliopistoissa Maanpuolustuskorkeakoulua lukuun ottamatta vuodesta 2013 lähtien. Kyselyn tuloksista johdettuja tilastoraportteja on avoimesti saatavilla vuoden 2017 osalta opetushallinnon tilastopalvelu Vipusessa.

PALAUTEKYSELYN VÄITTÄMIÄ oli yhteensä 61 kappaletta. Kysymykset jakaantuivat viiteen eri kysymysryhmään. Kolme ryhmää käsitteli opiskelua ja oppimista eri näkökulmista, yksi ryhmä opetuksen kehittämistä ja yksi yleisiä työelämävalmiuksia. Väittämiin annettujen vastausten pisteytysasteikko vaihteli yhdestä viiteen (1 = en tarvinnut / en pysty arvioimaan,…,5 = samaa mieltä / erittäin helppoa).

Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella analysoitiin Vipusesta kerättyjä tilastoja oikeustieteellisen koulutusalan osalta. Analyysissä vertailtiin Helsingin, Itä-Suomen, Lapin ja Turun yliopistossa ON-tutkinnon suorittaneiden antamien vastausten keskiarvoja eri kysymysryhmissä. Vastausmäärä vaihteli Itä-Suomen yliopiston 30 vastauksesta Helsingin yliopiston 201 vastaukseen. Vastausprosentit vaikuttavat olevan kuitenkin hyvin suuria kaikissa yksiköissä.

Linkki oikeusnotaariksi vuonna 2017 valmistuneiden kandipalautteen yhteenvetoon (pdf)

https://vipunen.fi/fi-fi/yliopisto/Sivut/Opiskelijapalaute.aspx

http://www.unifi.fi/kandipalaute/

Julkaistu

Monta väylää yliopistoon: opiskelijavalintojen kehittäminen opintopolkuseurannoilla

 

 

 

Tapio Määttä, Anne Korhonen

Määttä on Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksen johtaja ja ympäristöoikeuden professori. Korhonen työskentelee opintokoordinaattorina Itä-Suomen yliopistossa.

Yliopistojen menestymisen edellytys on vanhan viisauden mukaan onnistuminen yhtäältä opiskelijoiden, toisaalta henkilökunnan rekrytoinneissa. Oikeustieteiden laitos on runsaan kymmenen vuoden ajan kokeillut ja kehittänyt erilaisia opiskelijavalinnan väyliä tavoitteena mahdollisimman motivoituneiden ja alan opintoihin sitoutuneiden opiskelijoiden rekrytointi.

Eri väylillä valittujen opiskelijoiden opintomenestystä on arvioitu säännöllisesti ensimmäisen ja seitsemän opiskeluvuoden jälkeen. Seurantoja on toteutettu 11 vuotena, aina samassa muodossa, jolloin on saatu vertailukelpoista tietoa päätöksenteon pohjaksi.  Tässä vuonna 2016 aloittaneiden opiskelijoiden opintopolkuseuranta ensimmäisen vuoden jälkeen ja tässä vuonna 2010 aloittaneiden opiskelijoiden tilanteen analyysi seitsemän vuoden opintojen jälkeen.

Alla olevassa taulukossa on oikeustieteiden laitoksella vuosina 2006–2016 aloittaneiden opiskelijoiden ensimmäisen vuoden aikana suorittamien opintopisteiden keskiarvo valinnan väylittäin eriteltynä. Taulukko on yhteenveto 11 eri vuoden opintopolkuseurannoista ja se kattaa 1555 opiskelijan tiedot.

Opiskelijavalinnan väylä Keskiarvo (op) Opiskelijoita
Oikeustieteellinen ala, valintakoe
(ON/OTM-tutkinnot)		 56,6 215
Kansainväliset maisteriohjelmat (MICL-tutkinnot) 56,1 74
Pääaineenvaihtajat
(HTK/HTM-tutkinnot)		 47,6 79
Julkisoikeus, valintakoe
(HTK/HTM-tutkinnot)		 42,9 326
Avoimen yliopiston väylä
(HTK/HTM-tutkinnot)		 39,8 453
Julkisoikeus, ylioppilastodistus
(HTK/HTM-tutkinnot)		 34,4 167
Soveltuva amk-tutkinto
(HTM-tutkinto)		 23,7 197
Aiempi korkeakoulututkinto
(HTM-tutikinto)		 19,9 44
Kaikki 40,8 1555

Alla olevassa taulukossa on analyysi vuosina 2003–2010 aloittaneiden oikeustieteiden laitoksen opiskelijoiden tilanteesta 7 vuotta opintojen aloittamisesta. Taulukkoon on tilastoitu valmistuneet ja opintojen vaiheen perusteella valmistuviksi arvioidut valinnan väylittäin. Taulukko on yhteenveto 8 eri vuoden opintopolkuseurannoista ja se kattaa 846 opiskelijan tiedot.

Opiskelijavalinnan väylä Valmistuneet maisterit 7 v.  jälkeen Mahdollisesti valmistuvat yht. Opiskelijoita
Pääaineenvaihtajat
(HTK/HTM-tutkinnot)		 51 % 66 % 65
Avoimen yliopiston väylä
(HTK/HTM-tutkinnot)		 43 % 62 % 264
Valintakoe
(HTK/HTM-tutkinnot)		 38 % 60 % 368
Aiempi korkeakoulututkinto
(HTM-tutkinto)		 25 % 33 % 79
Ylioppilastutkintotodistus
(HTK/HTM-tutkinnot)		 16 % 27 % 70
Kaikki 37 % 56 % 846

Avoimen väylää laajennettu

Opintopolkuseurantojen perusteella oikeustieteiden laitos on panostanut pitkäjänteisesti erityisesti avoimen yliopiston opintotarjontaan tavoitteena lisätä avoimen väylän kautta tulleiden opiskelijoiden määrää. Väylän kriteereitä on kehitetty kokemusten perusteella. Tällä hetkellä laitos ottaa avoimen väylän kautta kaikki ensimmäisen vuoden oikeustieteen opinnot (60 op) suorittaneet ilman arvosanakriteeriä suorittamaan julkisoikeuden HTK/HTM-tutkintoja, jotka ovat yhteiskuntatieteellisen alan erikoisjuristitutkintoja. Valittuja on ollut vuosittain noin 50–60 opiskelijaa.

Laitos on sitoutunut Itä-Suomen yliopiston strategian mukaiseen vapaaseen sivuaineopinto-oikeuteen: Itä-Suomen yliopiston kaikki opiskelijat voivat rajoituksetta suorittaa oikeustieteen opintoja. Samalla on luotu väylä, joka on mahdollistanut muiden alojen opiskelijoiden siirtymisen oikeustieteiden laitokselle suorittamaan julkisoikeuden HTK/HTM-tutkintoja. Pääaineenvaihtajat ovat menestyneet opinnoissaan hyvin. Pääaineenvaihto oikeustieteiden laitokselle on mahdollista, kun opiskelija on suorittanut kaikki ensimmäisen vuoden opinnot (60 op, ei arvosanakriteeriä, kaikki otetaan). Pääaineenvaihtajien määrä on vakiintunut viime vuosina noin kymmeneen.

Todistusvalinta ei ole toiminut odotetusti

Laitos on jo pitkään ottanut osan opiskelijoistaan ylioppilastodistusten perusteella suorittamaan julkisoikeuden HTK/HTM-tutkintoja. Tämä valintatapa on toistaiseksi toiminut varsin heikosti. Keskeyttämiset ovat olleet yleisiä. Vuosina 2003–2010 laitokselle ylioppilastodistuksen perusteella valituista 24 % ei ole seitsemän vuoden aikana suorittanut yhtään opintopistettä. Ylioppilastodistuksilla valituista noin kolmannes on menestynyt opinnoissaan odotetusti.

Opetus-ja kulttuuriministeriö ja yliopistojen rehtorit ovat 17.8.2017 julkaistussa muistiossa sopineet korkeakoulujen opiskelijavalintojen kehittämisen toimenpiteistä vuosina 2017–2020. Ministeriön tavoitteena on, että vuodesta 2020 alkaen todistusvalinta on pääasiallinen väylä yliopistoihin.

Jo vuonna 2018 luovutaan yliopistojen tulossopimuksissa sovitulla tavalla pitkäkestoista valmistautumista edellyttävistä pääsykokeista. Yliopistot ovat sitoutuneet tiedottamaan viimeistään elokuussa 2018 todistusvalintojen valintaperusteista vuonna 2020.

Oikeustieteellisellä alalla siirrytään vuonna 2018 valtakunnalliseen yhteisvalintaan. Opiskelija voi samalla valintakokeella hakea Helsingin, Itä-Suomen, Lapin ja Turun yliopistoihin. Uudistus on merkittävä. Valintakoetta täydentävien oikeustieteellisen alan muiden valinnan väylien kehittäminen tapahtuu valtakunnallisessa yhteistyössä.

Opiskelijavalintojen mahdollistettava elinikäinen oppiminen ja uudelleenkouluttautuminen

Opiskelijavalintauudistuksen onnistumista edistää erilaisten valinnan väylien toimivuuden jatkuva arviointi. Tiedolla johtamiselle on uudistuksen toteuttamisessa vahva tilaus. Uudistusta edistävät myös eri aloilla toteutettavat ennakkoluulottomat kokeilut.

Oikeustieteiden laitos kehittää omalta osaltaan opiskelijavalintojaan pitkäaikaiseen seurantatietoomme perustuen ja alan erityispiirteet huomioon ottaen ministeriön ja yliopistojen johdon 17.8.2017 sopimien suuntaviivojen mukaisesti. Elinikäisen oppimisen periaatteeseen sitoutuen haluamme jatkossakin erityisesti tarjota väyliä uudelleenkouluttautumiseen ja mahdollisuuksia yliopiston sisäiseen alan vaihtoon.

Julkaistu

Keskittämistä vai työnjakoa ja profiloitumista?

Tapio Määttä

Kirjoittaja on Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksen johtaja ja ympäristöoikeuden professori.

Tapio_Määttä3SUOMESSA ON väitetty olevan liian paljon liian pieniä yliopistoja ja niissä liian pieniä laitoksia. Tämä ajatus näkyy myös Helsingin Sanomien laajassa professorikyselyssä (”Yli 850 professoria tyrmää hallituksen tiedepolitiikan”, HS 13.3.2016). Yli puolet kyselyyn vastanneista oikeustieteen professoreista voisi harkita oman alansa laitoksen vähentämistä toisesta yliopistosta. Kyselyyn vastasi 30 oikeustieteen professoria eli noin kolmannes alan professoreista. Puolet (15 kpl) vastanneista vastasi ”ehkä” tai ”kyllä” kysymykseen ”voisiko omalta alaltasi vähentää laitoksia?”

PARANISIKO OIKEUSTIETEELLISEN alan opetuksen ja tutkimuksen laatu, jos alan koulutus keskitettäisiin esimerkiksi Helsingin ja Turun yliopistoihin?  Tuoreimpien yliopistojen henkilöstöä ja opiskelijoita koskevien tilastojen (vuodelta 2015) mukaan oikeustieteellisten yksiköiden opetus- ja tutkimushenkilökunta ja oikeustieteellisen alan opiskelijoiden määrä jakaantuu seuraavasti (Itä-Suomen yliopistossa ja Åbo Akademissa annetaan myös julkisoikeuden koulutusta, minkä vuoksi luvut eivät ole vertailukelpoisia muihin oikeustieteellisiin):​

Opetus- ja tutkimushenkilökunta Uudet opiskelijat vuonna 2015 Perustutkinto-opiskelijat syksyllä 2015 Opiskelija–opettaja -suhde
Helsingin yliopisto 130,7 304 2165 16,6
Lapin yliopisto 66,7 163 1023 15,3
Turun yliopisto 65,3 170 1084 16,6
Itä-Suomen yliopisto 58,5 58 1031 (josta ON/OTM -opiskelijoiden osuus 199) 17,6
Åbo Akademi 2,4 17 117 48,8
Yhteensä 323,6 712 4588 14,2​

JOS LAATUINDIKAATTORIEN (ks. oikeustieteelliset yliopistojen asemointitilastoissa) perusteella heikoin oikeustieteellinen eli Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunta lakkautettaisiin, tämä tarkoittaisi vuosittaisen sisäänoton nousemista Helsingissä ja Turussa merkittävästi. Keskittämisen hyötyä on vaikea nähdä. Jo tällä hetkellä ylisuuret opetusryhmät kasvaisivat edelleen ja opettajille jäisi entistä vähemmän aikaa tutkimukseen. Keskittäminen johtaisi myös siihen, että tutkimukseen välttämättä kuuluva kilpailu ja monimuotoisuus vähenisi.

NOIN 700 vuosittain aloittavaa uutta oikeustieteen opiskelijaa on opetuksen laadun näkökulmasta mielekästä kouluttaa 4-5 riittävän hyvin resursoidussa yksikössä esimerkiksi kahden, erittäin suuria (yli 300 opiskelijaa) opiskelijaryhmiä pyörittävän tiedekunnan sijasta. Oikeustiede on tyypillinen professioala, jossa tutkintojen rakenteet ja sisällöt ovat kaikissa oikeustieteellisissä hyvin pitkälti samanlaisia. Koulutukseen liittyvä tasalaatuisuuden vaatimus on pitkään pitänyt yllä ajatusta, että oikeustieteellisten täytyy ”profiloitua kaikkeen”. Tämä on hidastanut työnjaon kehittämistä ja tutkimuksellista profiloitumista.

OPETUKSEN JA tutkimuksen laatua ja toiminnan kustannustehokkuutta parannetaan keskittämisen sijasta oikeustieteellisellä alalla parhaiten kehittämällä työnjakoa ja tutkimuksen profilaatiota. Alan resurssit eivät ole optimaalisessa käytössä, jos jokaisessa yksikössä tehdään samoja asioita samalla tavalla. Tasalaatuisen, kaikki oikeudenalat kattavan virkatutkinnon ideaali ei edellytä, että kaikissa oikeustieteellisissä tulisi olla täsmälleen samat professuurit samoilla tutkimuksellisilla profiileilla. Kaikki oikeustieteelliset ovatkin viime aikoina määrätietoisesti pyrkineet tunnistamaan ja vahvistamaan tutkimuksellisia profiilejaan. Itä-Suomen, Helsingin, Lapin ja Turun yliopistoissa oikeustieteellinen tutkimus on kytkeytynyt vahvasti myös osaksi näiden yliopistojen strategisia tutkimusalueita.

OIKEUSTIETEELLISET TIEDEKUNNAT ja laitokset ovat myös alkaneet suunnata uusia professuurejaan tutkimuksellista profiiliaan vahvistavalla tavalla. Itä-Suomen yliopistossa on mm. ilmasto-oikeuden ja -politiikan, eurooppalaisen energiaoikeuden, sosiaalioikeuden, lapsi- ja koulutusoikeuden sekä lainsäädäntötutkimuksen professuurit, Helsingin yliopistossa mm. viestintäoikeuden, Pohjoismaisen oikeuden, arvopaperimarkkinaoikeuden ja tekijänoikeuden professuurit, Turun yliopistossa tietoyhteiskunnan oikeuden professori ja Lapin yliopistossa oikeusinformatiikan, oikeusvertailun, Venäjän kauppaoikeuden sekä Kiinan yhteiskunnan ja kulttuurin professorit. Åbo Akademilla on perinteisesti ollut vahva ihmisoikeusjuridiikkaan painottuva tutkimusprofiili.

RESURSSIEN KÄYTTÖÄ voidaan järkevöittää myös oikeudenalakohtaisella valtakunnallisella yhteistyöllä ja hyödyntämällä ennakkoluulottomasti uutta opetusteknologiaa. Hyvän esimerkin valtakunnallisesta yhteistyöstä tarjoavat IPR University Center sekä Finnish China Law Center, joissa kaikki oikeustieteelliset ovat mukana.

SELVYYDEN VUOKSI: leikkaukset koulutuksesta ovat mielestäni huonosti harkittuja ja hallituksen useiden ministereiden suhtautuminen tieteeseen hämmästyttävää. Optimistisesti ajatellen saattaa kuitenkin olla niin, että tässä hetkessä selvästi epäonnistuneelta näyttävä tiede- ja yliopistopolitiikka pakottaa yliopistot tekemään pidemmän päälle myös järkeviksi osoittautuvia toimenpiteitä eli kehittämään työnjakoaan ja profiilejaan. Oikeustieteellinen koulutus ja tutkimus hyötyvät valtakunnallisesti hyvässä vauhdissa olevasta yhteistyön alakohtaisesta tiivistämisestä ja tutkimusprofiilien terävöittämisestä. Tämä tie on alan kannalta järkevämpi kuin ylisuurten, tehottomasti toimivien koulutusyksiköiden rakentaminen.

Julkaistu

Oikeustieteelliset yliopistojen asemointitilastoissa

Tapio Määttä

Kirjoittaja on Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksen johtaja ja ympäristöoikeuden professori.

Tapio_Määttä3

 

 

 

 

 

YLIOPISTOJEN VÄLISISTÄ rankingeista on tullut yhä näkyvämpi osa yliopistopolitiikkaa. Ne ovat monelta osin tunnetusti kyseenalaisia. Monen mielestä rankingeilla on lähinnä viihdearvoa. Tähänkin kirjoitukseen on syytä suhtautua samanlaisella kriittisellä asenteella kuin muihinkin yrityksiin sijoittaa yliopistoja tai niiden koulutusaloja johonkin järjestykseen.

OPETUS- JA kulttuuriministeriö on lähettänyt marraskuun alussa yliopistoille tietoa niiden alakohtaisesta asemoitumisesta verrattuna muihin yliopistoihin. Ministeriön saatteen mukaan ”aineiston toivotaan tukevan yliopistoja rakenteiden uudistamisessa.” Yliopistojen ja niiden koulutusalojen menestystä kuvaavina rankingeina tuoreisiin asemointitilastoihin on syytä suhtautua tavallistakin varauksellisemmin, koska asemointi perustuu vain yhden vuoden tilastopohjaan. Mielekkäämpää olisi vertailla yliopistojen profiileja eri koulutusaloilla esimerkiksi kolmen vuoden keskiarvojen perusteella samaan tapaan kuin yliopistojen rahoitusmallikin toimii.

YLIOPISTOJEN ASEMOINTITILASTOJEN perusteella voidaan edellä esitetyt varaukset muistaen arvioida, miten neljä oikeustieteellisen alan tutkintoja antavaa yliopistoa (Helsingin, Itä-Suomen, Lapin ja Turun yliopistot) ovat onnistuneet toiminnassaan oikeustieteellisellä alalla.

ASEMOINTITILASTO PERUSTUU vuoden 2014 julkaisuihin, tutkintoihin ja henkilötyövuosiin. Hakeneita koskevat indikaattorit perustuvat syksyllä 2015 alkaneen koulutuksen opiskelijavalintaan sekä vähintään 55 opintopistettä ja 1–14 opintopistettä suorittaneiden indikaattorit lukuvuoden 2014–2015 tietoihin.

OIKEUSTIETEELLISEN ALAN asemointitilastoissa ei ole mukana Åbo Akademi, koska siellä voi suorittaa vain alemman oikeustieteellisen tutkinnon. Oikeustieteellistä tutkimusta tehdään ja alan opetusta annetaan myös mm. kauppatieteellisen ja hallintotieteellisen koulutuksen osana useissa eri yliopistoissa. Näiden yksiköiden oikeustieteellinen tutkimus ei tule näkyviin ministeriön asemointitilastoissa oikeustieteellisen alan osana.

ASEMOINTITILASTOISSA KOULUTUSALOJA arvioidaan kymmenen eri indikaattorin perusteella. Oikeustieteelliset koulutusyksiköt on asetettu paremmuusjärjestykseen kunkin indikaattorin osalta tiedostossa, joka löytyy täältä.

  • Helsingin yliopisto on paras oikeustieteellinen viiden indikaattorin ja heikoin kahden indikaattorin perusteella.
  • Turun yliopisto on paras oikeustieteellinen kahden indikaattorin ja heikoin kolmen indikaattorin perusteella.
  • Itä-Suomen yliopisto on paras oikeustieteellinen kahden indikaattorin perusteella, eikä heikoin missään indikaattorissa.
  • Lapin yliopisto on paras oikeustieteellinen yhden indikaattorin ja heikoin kahden indikaattorin perusteella.

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTON osalta vertailuasetelma jää vielä vajaaksi, koska oikeustieteellisen alan koulutus käynnistyi vasta syksyllä 2013. Vuonna 2014 ei vielä suoritettu yhtään oikeustieteellisen alan maisterintutkintoa, joten Itä-Suomen yliopisto jää ilman indikaattoriarvoa kolmessa kriteerissä.

ASEMOINTITILASTON PERUSTEELLA eri oikeustieteellisiä yksiköitä ei ole perusteltua yrittää asettaa yleisesti mihinkään ”paremmuusjärjestykseen”. Kaikki oikeustieteelliset ovat tehokkaita perustutkintojen tuottajia. 7 vuoden läpäisy (oikeustieteellisten keskiarvo 82,1 %) on selvästi kaikkien yliopistojen kaikkien alojen keskiarvoa (48,2 %) parempi.

EHKÄ JOSSAKIN määrin yllättävää on kuitenkin se, että oikeustieteellisissä vähintään 55 opintopistettä suorittaneiden osuus lukuvuonna 2014–2015 (31,9 %) oli lähes sama kuin kaikkien alojen keskiarvokin (32 %). Itä-Suomen yliopistossa vähintään 55 opintopistettä suorittaneiden osuus (52,1 %) oli selvästi muita oikeustieteellisiä suurempi.

JOS NELJÄÄ oikeustieteellistä koulutusyksikköä vertaa kaikkien yliopistojen kaikkien alojen keskiarvoihin, oikeustieteellinen ala menestyy valtakunnallisesti heikosti erityisesti kilpaillun tutkimusrahoituksen määrässä, tohtoritutkintojen tuottamisessa suhteessa IV portaan henkilötyövuosiin sekä ulkomaalaisten suorittamien tutkintojen osuudessa. Näissä indikaattoreissa neljän oikeustieteellisen koulutusyksikön profiilit myös eroavat toisistaan selvästi enemmän kuin perustutkintokoulutuksen indikaattoreissa.

  • Helsingin ja Itä-Suomen yliopistot menestyivät kilpaillussa tutkimusrahoituksessa Lappia ja Turkua paremmin.
  • Ulkomaalaisten suorittamia tutkintoja oli selvästi eniten Helsingissä.

JUFO 2–3 julkaisut suhteutettuna opetus- ja tutkimushenkilökunnan määrään jäävät valtakunnallisesti myös kaikkien alojen keskiarvosta, tosin julkaisutoiminnan osalta parhaissa oikeustieteellisissä (Helsingin ja Itä-Suomen yliopistot) ei kovin merkittävästi.

YLLÄTTÄVÄÄ ALAN julkaisuperinne huomioiden ei ole se, että kansainvälisten yhteisjulkaisujen osuus kaikista tieteellisistä JUFO 1–3 julkaisuista jää oikeustieteellisellä alalla varsin vähäiseksi (10 %), kun kaikkien alojen keskiarvo on peräti 45 %. Tämän indikaattorin osalta Lapin yliopisto erottuu selvästi muista oikeustieteellisistä (34 %).

Julkaistu

Pitkä kevät kirjojen parissa

Oskari Korhonen

KELLO 17.05. Viimeisetkin puurtajat on ajettu koesalista. Joensuun normaalikoulun lukion abiturientti Paula Aukee jaksaa vielä hymyillä kameralle, vaikka on nälkä ja väsyttää. Takana on viiden tunnin puserrus oikeustieteellisen alan valintakokeessa.

– TÄSSÄ ON ylioppilaskirjoitukset alla, joten en jaksanut lukea ihan niin paljon kuin mitä olisin voinut, Aukee harmittelee monen muun abiturientin tavoin, mutta lisää kokeen menneen kaikesta huolimatta hyvin.
Jokaiseen tehtävään ei voinut edes etukäteen valmistautua, sillä aineistotehtävässä ollutta materiaalia ei löytynyt koekirjoista.
– Tekijänoikeuslaista oli iso, neljän sivun aineisto, josta täytyi etsiä lainkohtia. Lakitekstiä oli melko hankala lukea niin, että sieltä löytää tärkeimmät pointit.

kuvateksti
Väsyneellä, mutta toiveikkaalla Paula Aukeella on takanaan pitkä rupeama kirjojen parissa.


VAIKKA OIKEUSTIETEELLISEN alan valintakoe on nyt takana, kevään luku-urakka ei ole vielä suinkaan ohi. Keskiviikkona odottaisi vielä suomen kielen ja kirjallisuuden valintakoe. Lauantaina Aukee painaa valkolakin päähänsä ja aloittaa valmistautumisen vielä seuraavan viikon julkisoikeuden kokeeseen.

– PIDÄN ITSENÄISESTÄ opiskelusta, mutta olihan se eri tavalla haastavaa kuin lukiokirjojen lukeminen. Tällainen tarkkuus on ihan uutta, Aukee kertoo valinta- ja ylioppilaskokeisiin lukemisen eroista.
Hän luki aineiston ensin huolella läpi ja teki sen jälkeen kirjoihin alleviivaukset. Eri värit jäivät Aukeelle hyvin mieleen, joten niiden käyttämisestä oli apua.
– Tein alussa myös muistiinpanoja, mutta sitten aika loppui kesken.

AUKEEN INTO oikeustieteeseen syttyi tuomarina työskentelevän perhetutun tarinoiden ja käräjäoikeudessa suoritetun TET-harjoittelun kautta. Alan vaikeudesta on liikkunut monenlaisia huhuja.
– Luulin, että oikeustieteellinen teksti olisi täyttä hepreaa. Olihan siellä vaikeita juttuja, mutta kyllä se ihan suomea oli.