Tag Archives: monitieteisyys

Miten minusta tuli riskien sääntelyn tutkija

 

 

 

Harriet Lonka

Kirjoittaja on lainsäädäntötutkimuksen tutkijatohtori.

ENPÄ AAVISTANUT vuonna 1997, kun sain SYKE:n tutkijana ympäristöministeriöltä tehtäväkseni Ympäristöriskien hallinnan tutkimus- ja kehittämisohjelman valmistelun, että tuo työ mullistaisi koko loppuelämäni. Kallioperägeologian maisteriopinnot ja julkisoikeuden hallintonotaarin tutkinto eivät suoranaisesti valmentaneet tehtävään. Toki olin jo aiemmin saanut käynnistää Kaakkois-Suomen saastuneiden maa-alueiden kartoitukset (silloin puhuttiin hauskasti vielä SAMASE-kohteista) sekä kartoittaa Suomen öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntavalmiuden tilanteen. Jotakin työ siis oli ehtinyt opettaa. Suomessa ei kuitenkaan ollut tuohon mennessä systemaattisesti, saati monialaisesti pohdittu, mitä ympäristöriski käsitteenä edes tarkoittaa.

LÄHDIMME SITTEN perkaamaan asiaa laajan tutkimuslaitosten, yritysten ja hallinnon joukon kanssa. Ympäristöriski rajattiin tässä työssä tarkoittamaan erilaisissa häiriö- ja onnettomuustilanteissa ympäristöön kohdistuvien päästöjen aiheuttamaa riskiä ympäristölle. Hitaasti etenevät globaalit prosessit, kuten happamoituminen ja ilmastonmuutos, jäivät tarkastelun ulkopuolelle. Samoin luonnononnettomuudet lukuun ottamatta niiden mahdollisesti aiheuttamia haitallisia ympäristöpäästöjä. Riskienhallinnalla ymmärrettiin laajasti kaikkia toimia, joilla pyrittiin vähentämään riskin suuruutta. Tutkimusohjelmaa hommasta ei lopulta syntynyt, ainoastaan tutkimuksen ja kehittämisen ’suuntaviivat’ (Suomen ympäristö 480, 2001). Hyvä niinkin.

MERKITTÄVÄÄ TUOSSA ympäristöriskiprojektissa oli se, että riskienhallinnan käsitettä pyrittiin laajentamaan monipuolisesti haitallisten ympäristöpäästöjen aiheuttamiin vahinkoihin. Vakiintunutta ympäristöriskien hallinnan ajattelu Suomessa oli tuolloin lähinnä vain prosessiteollisuudessa, kemikaalien riskinarvioinnissa ja toisaalta vakuutusten korvausperusteita laskettaessa – niiltä osin kuin erilaiset ympäristöpäästöt vakuutusten piiriin vielä kuuluivat. Ympäristörikoskin oli ilmestynyt rikoslakiin vasta vuonna 1995 (Rikoslain (578/1995) 48 luku).

KAIKKI TÄMÄ historia kuulostaa yllättävältä nyt, noin kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Tänä päivänähän ympäristöriskejä ja niihin liittyviä erilaisia uhkakuvia puntaroidaan some-keskusteluissa ja kahvipöydissä hyvinkin sujuvasti. Valitettavan, laajan herätyksen uhkakuvien pohdintaan on tuonut ilmastonmuutos – joka tosiasiallisesti on hallinnut ympäristöriskikeskusteluamme kuitenkin vasta noin kymmenen viime vuoden ajan!

2000-LUVUN TAITTEESSA ei SYKE:ssä vielä ollut laajemmin tilaa ja tilausta ympäristöriskien hallinnan monialaiselle tutkimukselle. Niinpä lähdin etsimään uutta kotipesää riskienhallinnan tarkasteluille. Se löytyi tuolloin Gaia Consultingista (silloin vielä Gaia Group Oy). Gaiassa yksi avainprojekti oli Sitralle laadittu esiselvitys “Riskien hallinta Suomessa” (Sitran raportteja 23, 2002). Työ oli lähtenyt käyntiin sattumalta samana vuonna, kun globaalit uhkakuvat muuttivat lopullisesti muotoaan vuonna 2001 Yhdysvalloissa tapahtuneiden WTC-iskujen myötä. Kyseessä oli esiselvitys siksi, että Sitrassa oli tuolloin oraalla idea nostaa riskienhallinta ja turvallisuuskysymykset yhdeksi strategiseksi painopistealueeksi. Näin ei sitten valitettavasti käynyt.

RAPORTTIMME TARKOITUKSENA oli “luonnostella niitä tulevaisuuden kehityskulkuja, jotka voivat toimia uusina riskien lähteinä Suomelle ja nostavat esiin tarpeita kehittää Suomen riskipolitiikkaa”. Riskien kehityksen perspektiivinä oli 50 vuotta. Mielenkiintoisina nostoina raportista voi mainita myrskyjen aiheuttamat riskit sähkönjakelulle, hallitsemattoman pakolaistulvan riskin sekä rokotusohjelmien merkityksen epidemioiden hallinnassa. Vaikeasti ennakoitavina uhkina mainittiin muun muassa tulivuorenpurkaus, jonka nostattama tuhka katkaisisi lentoliikenteen Euroopassa pitkäksi aikaa. Sähkökatkoja lukuun ottamatta mainituista riskeistä ei tuolloin vielä Suomessa ollut merkittävämmin kokemuksia.

EI SIIS lopulta ollut täysin odottamatonta, että vuonna 2016 väittelin Itä-Suomen yliopistossa oikeustieteisiin valtioneuvoston turvallisuusstrategiatyön merkityksestä lainsäädännön muokkaajana. Keskeinen innoitukseni on aina ollut ajatus siitä, että poikkialainen ja monitieteinen yhteistyö on avain yhteiskunnan riskien hallintaan. Selväksi on tullut matkan varrella sekin, että uhkakuvat muuttavat koko ajan muotoaan. Ei 1990-luvulla ajateltu, että sellainen hyvä asia kuin uusiutuvan energian tuotanto tuulella, auringolla ja bioenergialla voisi aiheuttaa myös merkittäviä ympäristöriskejä. Tai että tietotekniikan kehitys jonakin päivänä on paitsi siunaus, myös kansallinen turvallisuusuhka. Näkökannasta riippuen siunaus tai kirous on sekin, että riski- ja turvallisuusasioiden tutkijalla eivät aiheet ole maailmassa ainakaan vähenemään päin!

Sointu-klinikalla oikeustieteiden ja sosiaalityön opiskelijat pääsevät kohtaamaan asiakkaita ja näiden arjen haasteita

 

 

 

Heidi Poikonen, sosiaalioikeuden yliopisto-opettaja
Anna Mäki-Petäjä-Leinonen, vanhuusoikeuden yliopistotutkija
Kaarina Mönkkönen, sosiaalityön yliopistonlehtori
Taru Kekoni, sosiaalityön yliopistonlehtori

TAMMIKUUSSA 2018 Itä-Suomen yliopistossa otetaan jälleen uusi askel opetuksen kehittämisen saralla, kun sosiaalityön ja sosiaalioikeuden oppiaineiden yhteistyössä syntynyt sosiaalioikeuden klinikkatoiminnan kurssi käynnistyy. Sointu-klinikaksi nimetyssä ohjaus- ja neuvontatoiminnassa on tarkoitus tarjota opiskelijoille mahdollisuus tehdä moniammatillista käytännön asiakastyötä aikuissosiaalityöhön kiinnittyvien asiakkaiden parissa. Työelämässä moniammatillinen työskentely on arkipäivää ja siksi harjaantuminen yhteistyöhön jo opiskeluaikana on hyödyllistä. Klinikkatoiminnassa opiskelijat saavat aitoa käytännön kokemusta asiakkaan kohtaamisesta aidossa ohjaus- ja neuvontatilanteessa. Tavoitteena on, että opiskelijat oppivat hahmottamaan omaa rooliaan osana moniammatillista tiimiä ja löytämään itselleen sopivia tapoja toimia tiimin jäsenenä. Klinikalla suoritettava ohjaustoimintaa vaatii opiskelijalta riittävän vahvaa tieto- ja taitopohjaa, minkä vuoksi kurssi on suunnattu opinnoissaan pidemmälle edenneille opiskelijoille.

MUUTTUVA SOSIAALI- ja terveydenhuollon toimintaympäristö luo haasteita aikuissosiaalityön asiakaskunnan oikeusturvan toteutumiselle. Asiakkaiden kohtaamat haasteet ja yksilölliset palvelutarpeet eivät suostu lokeroitumaan hallinnollisen järjestelmän asettamien rajausten sisälle, vaan punoutuvat hänen arjessaan ehjäksi kokonaisuudeksi.  Tämän vuoksi asiakkaiden tarpeiden tunnistaminen ja niihin vastaaminen vaatii ammattilaisilta monipuolista ongelmanratkaisukykyä ja ymmärrystä siitä, millaisia palveluja on tarjolla ja millainen osaaminen muilla professioilla on. Lisäksi tarvitaan moniammatillista pelisilmää, jossa yhteistä tietämystä rakennetaan yhdessä asiakasta hyödyntävällä tavalla. Sekä sosiaalityön että sosiaalioikeuden keskeisenä tavoitteena on varmistaa asiakkaan oikeuksien toteutuminen ja edistää hänen itsemääräämisoikeuttaan ja toimijuuttaan.

SOINTU-KLINIKALLA ASIAKAS saa sosiaalityön ja oikeustieteiden opiskelijoiden muodostamalta parilta oikeudellista ja sosiaalityön kysymyksiin kiinnittyvää ohjausta ja neuvontaa. Klinikkatoimintaan osallistuvat asiakkaat valikoituvat mukaan yhteistyöpaikkojemme ja -organisaatioidemme kautta. Koska asiakkaat ovat ikääntyneitä ja/tai heillä on päihteisiin liittyviä haasteita, kurssin alussa järjestettävillä luennoilla perehdytään ikääntymiseen ja päihdeongelmiin liittyviin juridisiin kysymyksiin. Luento-osuuden päätyttyä työparit tapaavat asiakkaansa ensimmäistä kertaa. Tämän tapaamisen perusteella he kartoittavat asiakkaan tuen tarvetta ja pohtivat, millaista tukea ja ohjausta asiakas tarvitsee. Opiskelijaparit esittelevät ratkaisuehdotuksensa opettajille. Sopivien ratkaisujen löydyttyä työpari tapaa asiakkaan uudelleen ja ohjaa asiakasta oikeanlaisen tuen piiriin huomioiden hänen yksilölliset tarpeet.

KURSSIN JÄRJESTÄMISEN ohessa me kurssin vastuuopettajat teemme tästä opetusmuodosta myös tutkimusta. Tutkimme klinikkatoimintaa yhtäältä opiskelijoiden oppimiskokemusten ja toisaalta asiakkaiden kokemusten kautta. Tarkoituksenamme on kehittää yhteistoiminnallista ja eettisesti kestävää ohjaus- ja neuvontatyötä aikuissosiaalityöhön kytkeytyvien asiakkaiden parissa. Haluamme monipuolistaa monitieteistä ja asiakasrajapintaan kiinnittyvää opetusta ja löytää toimivia opetusmetodeja moniammatillisen työskentelyn harjaannuttamiseen. Yhteisessä tutkimus- ja opetusprosessissa opimme ymmärtämään myös toistemme tieteenalojen tulokulmaa. Tavoitteena on myös luoda hyviä käytäntöjä siitä, miten kampusrajojen yli toteutettavaa tieteidenvälistä opetusta voidaan järjestää monipuolisesti ja uusilla tavoilla, ja selvittää sosiaalioikeudellisen opetuksen tarvetta opiskelijoiden keskuudessa ja oikeudellisen neuvonnan tarvetta sosiaalihuollon asiakkaiden keskuudessa.

ILMOITTAUTUMINEN KURSSILLE on nyt avoinna. Sosiaalityön opiskelijat ovat jo täyttäneet oman kiintiönsä, mutta oikeustieteiden opiskelijoille paikkoja on vielä vapaana. Osallistumalla klinikkaopetukseen saatte ainutlaatuisen kokemuksen moniammatillisesta ohjaustilanteesta sekä samalla olette pilotoimassa ja kehittämässä tällaista opetusmuotoja. Tervetuloa mukaan! Odotamme innolla ja jännityksellä, millainen kurssista muotoutuu.