Hyvinvointioikeuden päivät opetus- ja tutkimusavustajan näkökulmasta

Jenna Virtanen

Virtanen on Hyvinvointioikeuden keskuksen opetus- ja tutkimusavustaja

Aloitin Hyvinvointioikeuden keskuksessa opetus- ja tutkimusavustajana tammikuussa 2023. Heti ensimmäisissä palavereissa selvisi, että kevään suurin tapahtuma tulisi olemaan Joensuussa huhtikuussa järjestettävät Hyvinvointioikeuden päivät. Näin opiskelijana tapahtuma ei ennakkoon herättänyt suuria tuntemuksia, sillä melko harvoin opintojen aikana keskitytään suoranaisesti oikeustieteellisen tutkimuksen tekoon, tutkijana työskentelyyn tai siihen, miten omalle tutkimukselle saadaan näkyvyyttä.

Melko pian pääsin vauhtiin itse järjestelyiden kanssa ja sähköpostini täyttyi viesteistä, joissa pyöri muun muassa seuraavia sanoja: absukirja, posterit, tutkijatapaaminen ja monia muita. Nyt Hyvinvointioikeuden päivien jälkeen tiedän, mihin näitä asioita tarvitaan ja kuinka tärkeitä osia ne ovat tutkimuspäivissä, sillä ennakkoon omat ajatukseni olivat lähinnä vain arvailuja. Hyvinvointioikeuden päivien järjestelystä ja niihin osallistumisesta tulikin itselle loppujen lopuksi isompi oppimiskokemus, mitä alun perin ajattelin.

Hyvinvointioikeuden päivät olivat kolmipäiväinen tapahtuma, joista ensimmäisenä päivänä kokoonnuttiin yleisöseminaariin. Yleisöseminaarissa keskityttiin Pohjois-Karjalan hyvinvointivointiin liittyviin teemoihin ja paikalla oli keskustelemassa paikallisia toimijoita esimerkiksi Pohjois-Karjalan hyvinvointialueelta.

Kahden seuraavan päivän aikana oikeustieteen, mutta myös muiden tieteenalojen tutkijat kokoontuivat yliopiston Aurora-rakennukseen kuuntelemaan esimerkiksi keskustelupaneelia ja työskentelemään pienemmissä ryhmissä esitellen omia tutkimusteemojaan hyvinvointioikeudelliseen tutkimukseen liittyen. Omat työtehtäväni keskittyivät pitkälti juokseviin hommiin, mutta myös Twitterin päivittämiseen, minkä myötä minulle jäi runsaasti aikaa keskittyä esityksiin. Mielikuva hyvinvointioikeudellisen tutkimuksen kuuntelusta saattaisi ennakkoon kuulostaa varsin paperinmakuiselta, mutta tämähän ei pitänyt ollenkaan paikkaansa. Esimerkiksi eräässä työpajassa johdattelevana tehtävänä soitettiin ilmakitarasooloja.

Kotimatkalla junassa jäin pohtimaan tutkimuspäivien tarkoitusta ja sitä, miksi esimerkiksi opiskelijan olisi todella hyödyllistä osallistua vastaavanlaiseen tapahtumaan. Oman tutkimuksen esittely on toki tärkeä osa tutkimuspäiviä, mutta ehkä vielä tärkeämpää on muihin tutkijoihin tutustuminen. Illallisella käyty keskustelu saattaa jäädä pyörimään mieleen, johtaa ajatuksesta toiseen ja kenties tuon keskustelun innoittamana löytyy se oman gradun tai väitöskirjan aihe. Tai ehkä löydät jonkun toisen aiheesta yhtä innostuneen henkilön, ja päädytte tekemään yhteistyötä uuden tutkimushankkeen parissa.

Vaikka minulla ei näin opiskelijana ollut omaa tutkimusta, jota Hyvinvointioikeuden päivillä esittää, sain silti noista kolmesta päivästä todella paljon irti. Kävin useat hyvin herkulliset keskustelut, jotka veivät omaa ajatteluani eteenpäin ja lisäsivät tiedonjanoa. Myös tulevien opinnäytteiden prosessit eivät enää tunnukaan kylmiä väreitä aiheuttavilta, vaan päinvastoin innostavilta. Siksi kannustan kaikkia opiskelijoita rohkeasti kurkistamaan tutkimuspuolelle esimerkiksi juuri tällaisen tapahtuman merkeissä. Harvoin tulee vastaan yhtä asiantuntevaa, mutta rentoa tilaisuutta, jossa saisi nähdä läpileikkauksen tieteenalan ajankohtaisesta tutkimuksesta.

Kirjoitus on osa hyvinvointioikeuden keskuksen juhlavuoden julkaisuja. Juhlavuotta voi seurata sosiaalisessa mediassa ottamalla seurantaan #HVO5vuotta.

Hyvinvointioikeuden keskus täyttää vuonna 2023 viisi vuotta ja juhlii kasvuaan alan merkittävimmäksi tutkimus- ja opetuskeskittymäksi Suomessa. Hyvinvointioikeuden keskus kokoaa yhteen ihmisten
hyvinvointiin liittyvän monitieteisen oikeudellisen tutkimuksen, asiantuntijuuden ja koulutuksen Itä-Suomen yliopistossa. Itä-Suomen yliopisto on ainoa yliopisto Suomessa, jossa hyvinvointioikeutta voi opiskella pääaineena. Keskuksessa toimii noin 30 tutkijaa hyvinvointioikeuden eri aloilta.