Tekijä: htolvane

Katri Gadd ja Kaijus Ervasti

Gadd on tutkijatohtori ja Ervasti tutkimusjohtaja Itä-Suomen yliopistossa oikeustieteiden laitoksella.

Vuoden 2022 alussa Hyvinvointioikeuden keskuksessa alkoi Koneen Säätiön rahoittama kolmevuotinen hanke ”Varjoja paratiisissa? Muistisairaan ihmisen oikeuksien toteutuminen hyvinvointivaltiossa” (VAPA). Hankkeen aikana tarkoituksenamme on selvittää muistisairaiden ihmisten oikeusongelmia ja niiden korjauskeinoja. Tavoitteenamme on käydä yhteiskunnallista keskustelua muistisairaiden ihmisten asemasta yhteiskunnassa.

Tutkimuksemme teoreettisena taustana on access to justice -tutkimusperinne, jonka keskiössä on muodollisten oikeuksien eli lainsäädännön sijaan ihmisten oikeuksien tosiasiallinen toteutuminen. Muistisairaiden ihmisten oikeuksien toteutumisen lisäksi käymme myös tieteellistä keskustelua muun muassa erilaisten tutkimusmenetelmien hyödyntämisestä oikeustieteellisessä tutkimuksessa. Hyödynnämme hankkeessa erilaisia, osin kokeileviakin tiedontuottamisen menetelmiä. Menetelmien avulla saadaan monipuolinen ja moniulotteinen kuva muistisairaiden ihmisten arjesta ja siinä koetuista haasteista.  Tällaisen tutkimuksen edellytys on monitieteinen yhteistyö.

Vuosien 2022–2023 taitteessa teimme verkkopohjaisen kyselyn muistisairaille ihmisille ja heidän läheisilleen. Saimme siihen 205 vastausta. Vain joka seitsemäs vastaaja oli muistisairas henkilö, joten valtaosa vastaajista oli muistisairaiden ihmisten läheisiä. Tiesimme, ettei se ole paras tutkimusmenetelmä tutkittaessa muistisairaita ihmisiä. Kysely antaa kuitenkin hyvän yleiskuvan muistisairaiden oikeusongelmista.

Kyselyn lisäksi olemme tehneet haastatteluita. Olemme haastatelleet 12 muistisairasta ihmistä sekä 11 muistisairaan ihmisen läheistä.  Tässä kirjoituksessa keskitymme kuitenkin erityisesti kanssatutkimukseen sekä taideperustaisiin tutkimusmenetelmiin, joita olemme käyttäneet tiedon tuottamisessa.

Kanssatutkimuksella tarkoitetaan tutkimusta, jossa ihmisiä ei nähdä vain tutkimuksen kohteina, vaan heidät otetaan mukaan tutkimuksen tekemiseen. Kanssatutkimus voi toteutua monilla tavoilla ja kanssatutkijat voivat osallistua tutkimuksen eri vaiheisiin.  VAPA-hankkeessa kanssatutkimusta on ollut niin tutkimuksen suunnittelussa kuin aineiston keräämisessäkin. Olemme tehneet tiivistä yhteistyötä esimerkiksi Muistiliiton kanssa. Tämän lisäksi VAPA:ssa on ollut mukana 13 muistisairaan ihmisen läheistä tekemässä tutkimusta meidän kanssamme. He ovat olleet mukana ideoimassa tutkimuksen toteutusta. Heidän osaamisensa avulla olemme luoneet tapoja, joilla parhaiten tuottaa tietoa muistisairaiden ihmisten elämästä heidän läheistensä näkökulmasta.

Kanssatutkijat nauhoittivat esimerkiksi käymiään vertaiskeskusteluja, jotkut tekivät autobiografisen kertomuksen ja nauhoittivat sen. Eräs kanssatutkija ehdotti tutkimusmateriaaliksi monen vuoden aikana kirjoittamiaan blogikirjoituksia. Vertaiskeskustelut toivat esille koettuja haasteita. Keskusteluista kävi myös ilmi haasteiden erikoislaatuisuus tai tavanomaisuus. Vertaiskeskusteluissa muistisairaan ihmisen läheiset päätyivät myös jakamaan toisilleen toimivia vinkkejä joidenkin oikeudellisten haasteiden selättämiseen. Tämä onkin yksi kanssatutkimuksen positiivisista puolista ihmisten omien osallistumismahdollisuuksien kasvattamisen lisäksi. Autobiografiset nauhoitukset antoivat läheiselle mahdollisuuden kerronnan omatahtiseen etenemiseen. Henkilö saattoi pitää tauon kerronnassaan, joka mahdollisti raskaiden aiheiden käsittelemisen tuoman kuormituksen ajallisen jakamisen. Omatahtinen kerronta mahdollisti myös rauhallisen oman pohdinnan, kun ei ollut painetta saada ”kaikkea sanottua” ainutkertaisessa haastattelutilanteessa. Blogikirjoitusaineiston ehdoton etu on ajallisen ulottuvuuden esiintulo. Aineisto mahdollistaa yhden henkilön pitkittäisseurannan tuoden ilmi sen, miten jokaisen polulle osuu haastavampia ja helpompia aikoja, miten muistisairaan läheisen asioiden hoitaminen on toisinaan työläämpää kuin normaalisti ja miten asuinpaikan vaihtaminen saattaa vaikuttaa niin muistisairaan ihmisen vointiin kuin myös oikeudellisten ongelmien ilmenemiseen.

VAPA:ssa olemme alusta asti halunneet tuottaa tietoa yhdessä muistisairaiden ihmisten kanssa. Taideperustaiset tutkimusmenetelmät (Art-Based Research – ABR) tarjosivat mahdollisuuden tähän. Taideperustaiset tutkimusmenetelmät voidaan nähdä olevan taiteen ja tieteen leikkauskohdassa. Huolimatta siitä, että tiede ja taide koetaan usein toistensa vastakohtaisiksi, molemmat pyrkivät tutkiskelemaan, havainnollistamaan ja kuvaamaan (ihmis)elämää. ABR:n suosio on kasvanut kvalitatiivisessa tutkimuksessa. Taideperustaisia tutkimusmenetelmiä on sovellettu eri tieteenaloilla kuvattaessa ihmisten kokemuksia, mutta oikeudellisessa tutkimuksessa niitä ei olla vielä laajasti hyödynnetty. Geroartisti Taina Semi järjesti kanssamme taidetyöpajoja kolmella eri paikkakunnalla; Turussa, Tampereella ja Rovaniemellä, kahtena eri työpajana. Yhteensä taidetyöpajoihin osallistui nelisenkymmentä muistisairauteen sairastunutta ihmistä.

Työpajojen alussa tutustuimme toisiimme luoden turvallisuuden tunnetta osallistujien välille. Varsinaisissa taideosioissa hyödynsimme valokuvataidetta sekä kirjoituksia. Osallistujat olivat valokuvanneet haluamiaan kohteita ennen ensimmäistä työpajakertaa. Työpajassa esiteltiin kuvia toisille. Valokuvat toivat esille osallistujille tärkeitä asioita ja elementtejä heidän ympäristöistään. Valokuvat toimivat ankkureiden tavoin ja auttoivat muistisairaita ihmisiä keskittymään ja kertomaan sellaisistakin asioista, jotka eivät olleet kyseisellä hetkellä heidän edessään. Kuvat herättivät osallistujissa keskustelua ja monet kertoivat omista kokemuksistaan myös muiden osallistujien valokuvien kautta. Jokainen teki omista valokuvistaan taulun. Tauluille annettiin yhdessä nimi ja ne ripustettiin taidenäyttelyksi, jossa yhdessä kiersimme. Näyttelyssä kävely aktivoi osallistujia myös fyysisesti. Toisena työpajakertana osallistujat kirjoittivat huolikirjeet, joista niin ikään tehtiin taulut. Huolikirjeet sai osoittaa kenelle halusi. Osa osoitti kirjeensä esimerkiksi omalle muistisairaudelleen. Kirjeissä näkyi surua sairaudesta, huolta tulevasta, pelkoa menettämisestä koski menettäminen sitten omaa itseä, toimintakykyä, läheisiä tai muistoja. Kirjeissä näkyi tosin myös asioita, jotka selkeästi tukivat osallistujien hyvinvointia, kuten läheiset, luonto ja oma päättäväisyys. Jokainen työpaja päättyi aina yhteiseen ruokailuun. Ruokailu tarjosi mahdollisuuden luonnolliselle hiljaisuudelle, mutta myös yhteiselle työpajan purkamiselle.

Kun vilkaisee nopeasti aineistoamme, käy selväksi, että muistisairaan ihmisen hyvinvointiin vaikuttaa ajan pitkä jänne. Kunkin päivän hyvinvointiin vaikuttaa se, mitä muistisairas ihminen muistisairauksista tietää, miten on nähnyt muistisairaita henkilöitä kohdeltavan, mutta myös oletukset ja arviot hoivan riittävyydestä tulevaisuudessa. Mitä minulle tai läheiselleni tapahtuu? Sitä pohti jokainen tutkimukseemme osallistunut.

Laadulliset, tutkimusmenetelmät ovat keskeinen osa nykyistä empiiristä oikeustutkimusta.  Vaikuttaa siltä, että empiiristä oikeustutkimusta tehdään nykyisin etenkin ulkopuolisen rahoituksen voimin. Kilpailu ulkopuolisesta rahoituksesta on kovaa ja tuloksia pitää saada nopeasti. Kysymys kuuluukin, tukeeko reipastempoinen, nopeita tuloksia janoava tiede rauhallista ja syvällistä tiedontuottamista? Useat aineistomme osoittamat asiat ovat kuitenkin löydettävissä vain laadullisin, usein aikaa vievin menetelmin. Näillä menetelmillä päästään kaikesta huolimatta käsiksi juuri siihen, mikä oikeudensaantimahdollisuuksia käsittelevässä tutkimuksessa on olennaista, nimittäin siihen miten ihmisten oikeudet heidän elämässään oikeasti toteutuvat.

Hyvinvointioikeuden keskus täyttää vuonna 2023 viisi vuotta ja juhlii kasvuaan alan merkittävimmäksi tutkimus- ja opetuskeskittymäksi Suomessa. Hyvinvointioikeuden keskus kokoaa yhteen ihmisten hyvinvointiin liittyvän monitieteisen oikeudellisen tutkimuksen, asiantuntijuuden ja koulutuksen Itä-Suomen yliopistossa. Itä-Suomen yliopisto on ainoa yliopisto Suomessa, jossa hyvinvointioikeutta voi opiskella pääaineena. Keskuksessa toimii noin 30 tutkijaa hyvinvointioikeuden eri aloilta. 

Jenna Virtanen

Virtanen on Hyvinvointioikeuden keskuksen opetus- ja tutkimusavustaja

Aloitin Hyvinvointioikeuden keskuksessa opetus- ja tutkimusavustajana tammikuussa 2023. Heti ensimmäisissä palavereissa selvisi, että kevään suurin tapahtuma tulisi olemaan Joensuussa huhtikuussa järjestettävät Hyvinvointioikeuden päivät. Näin opiskelijana tapahtuma ei ennakkoon herättänyt suuria tuntemuksia, sillä melko harvoin opintojen aikana keskitytään suoranaisesti oikeustieteellisen tutkimuksen tekoon, tutkijana työskentelyyn tai siihen, miten omalle tutkimukselle saadaan näkyvyyttä.

Melko pian pääsin vauhtiin itse järjestelyiden kanssa ja sähköpostini täyttyi viesteistä, joissa pyöri muun muassa seuraavia sanoja: absukirja, posterit, tutkijatapaaminen ja monia muita. Nyt Hyvinvointioikeuden päivien jälkeen tiedän, mihin näitä asioita tarvitaan ja kuinka tärkeitä osia ne ovat tutkimuspäivissä, sillä ennakkoon omat ajatukseni olivat lähinnä vain arvailuja. Hyvinvointioikeuden päivien järjestelystä ja niihin osallistumisesta tulikin itselle loppujen lopuksi isompi oppimiskokemus, mitä alun perin ajattelin.

Hyvinvointioikeuden päivät olivat kolmipäiväinen tapahtuma, joista ensimmäisenä päivänä kokoonnuttiin yleisöseminaariin. Yleisöseminaarissa keskityttiin Pohjois-Karjalan hyvinvointivointiin liittyviin teemoihin ja paikalla oli keskustelemassa paikallisia toimijoita esimerkiksi Pohjois-Karjalan hyvinvointialueelta.

Kahden seuraavan päivän aikana oikeustieteen, mutta myös muiden tieteenalojen tutkijat kokoontuivat yliopiston Aurora-rakennukseen kuuntelemaan esimerkiksi keskustelupaneelia ja työskentelemään pienemmissä ryhmissä esitellen omia tutkimusteemojaan hyvinvointioikeudelliseen tutkimukseen liittyen. Omat työtehtäväni keskittyivät pitkälti juokseviin hommiin, mutta myös Twitterin päivittämiseen, minkä myötä minulle jäi runsaasti aikaa keskittyä esityksiin. Mielikuva hyvinvointioikeudellisen tutkimuksen kuuntelusta saattaisi ennakkoon kuulostaa varsin paperinmakuiselta, mutta tämähän ei pitänyt ollenkaan paikkaansa. Esimerkiksi eräässä työpajassa johdattelevana tehtävänä soitettiin ilmakitarasooloja.

Kotimatkalla junassa jäin pohtimaan tutkimuspäivien tarkoitusta ja sitä, miksi esimerkiksi opiskelijan olisi todella hyödyllistä osallistua vastaavanlaiseen tapahtumaan. Oman tutkimuksen esittely on toki tärkeä osa tutkimuspäiviä, mutta ehkä vielä tärkeämpää on muihin tutkijoihin tutustuminen. Illallisella käyty keskustelu saattaa jäädä pyörimään mieleen, johtaa ajatuksesta toiseen ja kenties tuon keskustelun innoittamana löytyy se oman gradun tai väitöskirjan aihe. Tai ehkä löydät jonkun toisen aiheesta yhtä innostuneen henkilön, ja päädytte tekemään yhteistyötä uuden tutkimushankkeen parissa.

Vaikka minulla ei näin opiskelijana ollut omaa tutkimusta, jota Hyvinvointioikeuden päivillä esittää, sain silti noista kolmesta päivästä todella paljon irti. Kävin useat hyvin herkulliset keskustelut, jotka veivät omaa ajatteluani eteenpäin ja lisäsivät tiedonjanoa. Myös tulevien opinnäytteiden prosessit eivät enää tunnukaan kylmiä väreitä aiheuttavilta, vaan päinvastoin innostavilta. Siksi kannustan kaikkia opiskelijoita rohkeasti kurkistamaan tutkimuspuolelle esimerkiksi juuri tällaisen tapahtuman merkeissä. Harvoin tulee vastaan yhtä asiantuntevaa, mutta rentoa tilaisuutta, jossa saisi nähdä läpileikkauksen tieteenalan ajankohtaisesta tutkimuksesta.

Kirjoitus on osa hyvinvointioikeuden keskuksen juhlavuoden julkaisuja. Juhlavuotta voi seurata sosiaalisessa mediassa ottamalla seurantaan #HVO5vuotta.

Hyvinvointioikeuden keskus täyttää vuonna 2023 viisi vuotta ja juhlii kasvuaan alan merkittävimmäksi tutkimus- ja opetuskeskittymäksi Suomessa. Hyvinvointioikeuden keskus kokoaa yhteen ihmisten
hyvinvointiin liittyvän monitieteisen oikeudellisen tutkimuksen, asiantuntijuuden ja koulutuksen Itä-Suomen yliopistossa. Itä-Suomen yliopisto on ainoa yliopisto Suomessa, jossa hyvinvointioikeutta voi opiskella pääaineena. Keskuksessa toimii noin 30 tutkijaa hyvinvointioikeuden eri aloilta.

Nea Hakulinen

Hakulinen on hyvinvointioikeuden pääaineopiskelija Itä-Suomen yliopistossa oikeustieteiden laitoksella.

Itä-Suomen yliopistossa on syksystä 2021 alkaen ollut ainutlaatuinen mahdollisuus opiskella hyvinvointioikeutta pääaineena hallintotieteiden kandidaatin (HTK) ja hallintotieteiden maisterin (HTM) tutkinnoissa. Hyvinvointioikeuden koulutuksen tarkoituksena on vastata muuttuviin yhteiskunnallisiin, lainsäädännöllisiin ja yksilön hyvinvointiin liittyviin monialaisiin oikeudellisiin kysymyksiin. Pääaineopiskelun mahdollistamisen tavoitteena on vastata ajankohtaisiin oikeudellisiin tutkimus- ja koulutustarpeisiin.

Olen aloittanut opintoni vuonna 2019 avoimessa yliopistossa suorittamalla yleiset oikeusjärjestysopinnot. Päästyäni avoimen väylän kautta tutkinto-opiskelijaksi jatkoin opintojani suorittamalla aine- ja kieliopintoja. Kun tieto uudesta hyvinvointioikeuden pääaineesta tuli, tuntui luonnolliselta vaihtaa pääaineeni tähän. Olinhan jo muutoinkin opiskellut pitkälti hyvinvointioikeuteen liittyviä kursseja ja miettinyt kandidaatin tutkielman kirjoittamista mielenterveyspalveluista.

Itä-Suomen yliopistossa muutkin kuin HTK- ja HTM-tutkintoja suorittavat julkisoikeuden opiskelijat voivat vapaan sivuaineoikeuden ansiosta suorittaa hyvinvointioikeuden opintoja. Hyvinvointioikeuden kurssitarjonta on laaja ja suoritustavat ovat monipuolisia, mikä palvelee hyvin mm. etänä opiskelevia, työssäkäyviä ja perheellisiä opiskelijoita. Kurssitarjonnasta on helposti löydettävissä useita mielenkiintoisia kokonaisuuksia niin vammaispalveluista, päihde- ja mielenterveyshuollosta kuin lastensuojelustakin.

Kurssien suoritusmuodot ovat varsin vaihtelevia ja monipuolisia. Pidän vaihtoehtoisista suoritustavoista paljon enemmän kuin perinteisistä salitenteistä. Oppimispäiväkirjojen itsereflektointi kurssin aikana, seminaarityöskentely ja muu ryhmätyöskentely on mukavaa vaihtelua. Samalla koen sisäistäväni eri tavalla tietoa ja omaksuvani hyödyllisiä työelämän taitoja, kun opiskelu ei ole pelkästään vain itsenäistä kirjoista pänttäämistä.

Vaikka opinnot ovat olleet monipuolisia ja mielenkiintoisia, eniten innostusta ja motivaatiota koin saavani opetusavustajan tehtävistä hyvinvointioikeuden tiimissä. Opetusavustajat toimivat oikeustieteiden laitoksen henkilökunnan apukäsinä, mutta myös yhdenlaisena väliportaana henkilökunnan ja opiskelijoiden välillä, jolloin opiskelijoiden näkemykset voivat paremmin tulla henkilökunnalle kuulluksi. Oikeustieteiden laitoksen käytäntö palkata opetusavustajia on tärkeä, sillä se auttaa hahmottamaan, mitä oman alan työt voivatkaan pitää sisällään. Monelle se toimii myös ponnahduslautana myöhemmän tutkijauran aloittamiselle. Kuten jo aikaisemmin totesin, hyvinvointioikeuden tiimissä työskentely sai paremmin ymmärtämään, miten monitieteellinen ja ajankohtainen aihe hyvinvointioikeus on. Kannustankin kaikkia suorittamaan edes muutaman hyvinvointioikeuden kurssin ja mikäli mahdollista, hakeutumaan myös opetus- ja tutkimusavustajaksi.

Kirjoitus on osa hyvinvointioikeuden keskuksen juhlavuoden julkaisuja. Juhlavuotta voi seurata sosiaalisessa mediassa ottamalla seurantaan #HVO5vuotta.

Hyvinvointioikeuden keskus täyttää vuonna 2023 viisi vuotta ja juhlii kasvuaan alan merkittävimmäksi tutkimus- ja opetuskeskittymäksi Suomessa. Hyvinvointioikeuden keskus kokoaa yhteen ihmisten
hyvinvointiin liittyvän monitieteisen oikeudellisen tutkimuksen, asiantuntijuuden ja koulutuksen Itä-Suomen yliopistossa. Itä-Suomen yliopisto on ainoa yliopisto Suomessa, jossa hyvinvointioikeutta voi opiskella pääaineena. Keskuksessa toimii noin 30 tutkijaa hyvinvointioikeuden eri aloilta.

Anna Mäki-Petäjä-Leinonen ja Heidi Vanjusov

Mäki-Petäjä-Leinonen on vanhuusoikeuden professori ja Vanjusov on sosiaalioikeuden yliopisto-opettaja Itä-Suomen yliopistossa oikeustieteiden laitoksella.

Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitokselle perustettiin Hyvinvointioikeuden instituutti vuonna 2018. Olimme suunnitelleet ja haaveilleet kaikesta siitä, mitä voisikaan olla, jos pistämme ideamme yhteen ja perustamme jotain uutta. Suunnitelmalle näytettiin vihreää valoa ja avajaisia vietettiin toiveikkaissa ja innostuneissa tunnelmissa 7.5.2018. Instituutin ideana oli koota yhteen ihmisten hyvinvointiin liittyvää oikeustieteellistä tutkimusta, asiantuntijuutta ja koulutusta. Tavoitteena oli toimia valtakunnallisesti johtavana hyvinvointioikeudellisten teemojen tutkimuskeskittymänä, joten olimme myös kunnianhimoisia alkavan toiminnan suhteen.

Voimme iloksemme todeta, että tavoitteet ovat toteutuneet hyvin, sillä toimintamme on kasvanut ja olemme saaneet hyvin rahoitusta tutkimushankkeillemme. Lisäksi syksystä 2021 alkaen hyvinvointioikeutta on voinut opiskella pääaineena Itä-Suomen yliopistossa ensimmäisenä yliopistona Suomessa. Toimintaamme liittyy vahvasti myös jatko-opintokoulutus ja ensimmäinen tiimissämme tuotettu väitöskirja valmistui viime vuonna. Toimintamme laajennuttua liki kolmellakymmenellä tutkijalla keskusmaiseksi toiminnaksi instituutin nimi vaihtui hyvinvointioikeuden keskukseksi 1.2.2022 alkaen.

Viiden toimintavuotensa aikana hyvinvointioikeuden keskus on verkostoitunut sekä kansallisesti että kansainvälisesti ja on mukana lukuisissa monitieteisissä tutkimushankkeissa ja yhteistyöverkostoissa. Yhtenä esimerkkinä voimme mainita mukanaolon usean tutkijan voimin Itä-Suomen yliopiston monitieteisissä tutkimusyhteisöissä (Research Community), joihin on vahva strateginen painotus koko yliopiston tasolla. Tutkimuksessa olemme tarttuneet ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin, lainsäädännöllisiin ja yksilön hyvinvointiin liittyviin monialaisiin oikeudellisiin kysymyksiin.

Koneen säätiön rahoittamassa hankessa ”Varjoja paratiisissa? -muistisairaan ihmisen oikeuksien toteutuminen hyvinvointivaltiossa” (VAPA) keskeisenä tavoitteena on saada esille muistisairaiden ihmisten oikeusongelmia ja niiden korjauskeinoja sekä käydä yhteiskunnallista keskustelua muistisairaiden ihmisten asemasta. Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimushankkeessa ”Vammaisuus ja ihmisarvo” (Disability&Dignity) analysoidaan vammaisuuden ja ihmisarvon käsitteitä filosofisesti, tutkitaan ihmisarvon oikeudellista perustaa sekä tarkastellaan empiirisesti vammaisten ihmisten ja heidän läheistensä kokemuksia ihmisarvon toteutumisesta. Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa hankkeessa ”Hyvinvoinnin turvaaminen pandemia-aikoina: kohti syndemioiden yhteistyöhön perustuvaa hallintaa” (WELGO) kehitettään kestäviä ratkaisuja hyvinvoinnin turvaamiseksi tulevaisuuden kriiseissä koronapandemian hallinnasta saatujen kokemusten pohjalta. Itä-Suomen yliopiston tutkijaryhmä keskittyy hankkeessa erityisesti ikääntyvien ja muistisairaiden ihmisten oikeudensaantimahdollisuuksiin pandemia-aikana.

Hyvinvointioikeuden keskuksen toiminnassa keskeistä on myös yhdistää tutkijoita eri tieteiden ja oikeudenalarajojen yli. Hankkeissamme on tutkijoita esimerkiksi sosiologian ja yhteiskuntamaantieteen aloilta. Olemme kokeneet tämän erittäin hedelmälliseksi ja tämä toiminta on konkreettisesti vienyt meitä eteenpäin niissä tavoitteissa, mitä alun perin toiminnalle asetimme. Teemme yhdessä, toisiamme tukien uusia avauksia ja pohdimme erilaisia mahdollisuuksia. Tutkimustoimintamme tukee myös hyvin tarjoamaamme opetusta, mikä toteuttaa edellytystä siitä, että yliopisto-opetuksen tulee perustua tutkimukseen. Oppiaineemme ylittää oikeudenalarajat ja leikkaa myös julkis- ja yksityisoikeudellisen rajapinnan. Hyvinvointioikeuden koulutuksessa korostuu monitieteisyys ja -menetelmäisyys ja oppiaineessa hyödynnetään lainopin lisäksi vahvasti myös muita metodeja, kuten määrällisen ja laadullisen empiirisen tutkimuksen menetelmiä. Pystymme tarjoamaan opiskelijoille ajankohtaista tietoa ja haastamaan heitä kriittiseen ajatteluun esimerkiksi siitä, miten hyvin lainsäädännölle asetetut tavoitteet toteutuvat käytännössä.

Voimme ylpeinä todeta, että tänä päivänä keskus on alan merkittävin tutkimus- ja opetuskeskittymä Suomessa. Tarkoituksenamme on kehittää toimintaamme entistä paremmaksi, edelleen yhdessä toimien, ideoiden ja toisiamme tukien. Erilaisten vastuiden kasvettua olemme päättäneet jakaa vastuita jatkossa niin, että Anna vastaa keskuksen johtajana tutkimuksellisesta puolesta ja Heidi opetuksesta. Tämän on tarkoitus sujuvoittaa toimintaamme ja helpottaa yhteistyötä ulkopuolisten tahojen kanssa.

Juhlavuoden tapahtumia

Hyvinvointioikeuden keskus täyttää viisi vuotta 7.5.2023 ja juhlistamme tähänastista taivalta läpi vuoden. Tämä blogikirjoitus avaa kirjoitusten sarjan, jossa hyvinvointioikeuden keskuksen tutkijat ja hyvinvointioikeutta pääaineenaan opiskelevat opiskelijat avaavat hyvinvointioikeudellisia kysymyksiä eri näkökulmista. Tulemme julkaisemaan juhlavuoden aikana myös muutamia hyvinvointioikeuden pääaineopiskelijoiden tarinoita konkretisoimaan hyvinvointioikeuden opiskelun yksilöllisiä polkuja. Lisäksi järjestämme tutkijoille sekä suuremmalle yleisölle suunnattuja seminaareja ja workshopeja. Seuraavassa esittelemme lyhyesti kevään tapahtumia.

Tapahtumat avaa hyvinvointioikeuden keskuksen ja oikeustieteiden laitoksen siviilioikeuden oppinaineen yhteistyössä järjestämä seminaarisarja ”Tuettu, saavutettava ja yhdenvertainen oikeudellinen päätöksenteko”.  Kysymyksessä on kaksiosaisen työpajasarja, jossa aihetta lähestytään yhteiskuntafilosofisista, lainopillista ja oikeusvertailevista sekä empiirisistä näkökulmista käsin. Työpajoista ensimmäinen ’Tuettu päätöksenteko’ järjestetään Joensuussa 13.-14.2.2023. Seminaariin saapuu pääpuhujaksi Adrian D. Ward Skotlannista. Toinen työpaja ’Saavutettavuus ja päätöksenteko’ järjestetään 8.6.2023 Helsingissä. Seminaarin pääpuhujaksi saapuu professori Rosie Harding Englannista. Työpajat ovat englanninkielisiä. Tutustu työpajoihin verkkosivuillamme.

Huhtikuussa 2023 Hyvinvointioikeuden keskus järjestää kuudennet valtakunnalliset Hyvinvointioikeuden päivät Joensuussa. Päivät koostuvat yleisöseminaarista ja tutkijoille suunnatuista tutkimuspäivistä. Tiistaina 18.4. järjestetään kaikille avoin yleisöseminaari ”Hyvinvointia Pohjois-Karjalassa”, jossa esitellään hyvinvointioikeudellista tutkimusta ja pohditaan uudistuvia hyvinvointipalveluja. 19.-20.4. järjestetään tutkimuspäivät teemalla ”Kenen hyvinvointi?”. Alustajina meillä on yhteiskuntatutkija, perustusvaliokunnan pitkäaikainen jäsen Anna Kontula sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Pekka Hakkarainen. Päiville on tervetullut riippumatta tieteenalataustasta, tutkijauran vaiheesta tai tutkimuksen metodisista valinnoista. Lisää hyvinvointioikeuden päivistä verkkosivuillamme.

Kesän alkajaisiksi hyvinvointioikeuden keskus järjestää yhteistyössä Ihmisoikeuskeskuksen kanssa 7.6.2023 seminaarin, jossa tarkastellaan haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten oikeuksien toteutumista, tutkimuksen haasteita ja tuoreita tutkimustuloksia. Seminaarin keynote -puhujaksi on lupautunut professori Rosie Harding Birminghamin yliopistosta. Muutoin seminaari on suomenkielinen ja se järjestetään Helsingissä. Seminaarista tiedotetaan myöhemmin alkuvuodesta.

Toivotamme kaikki hyvinvointioikeudellisista teemoista kiinnostuneet lämpimästi tervetulleiksi hyvinvointioikeuden keskuksen juhlavuoden tapahtumiin!

Juhlavuotta voi seurata sosiaalisessa mediassa ottamalla seurantaan #HVO5vuotta.

Hyvinvointioikeuden keskus täyttää vuonna 2023 viisi vuotta ja juhlii kasvuaan alan merkittävimmäksi tutkimus- ja opetuskeskittymäksi Suomessa. Hyvinvointioikeuden keskus kokoaa yhteen ihmisten hyvinvointiin liittyvän monitieteisen oikeudellisen tutkimuksen, asiantuntijuuden ja koulutuksen Itä-Suomen yliopistossa. Itä-Suomen yliopisto on ainoa yliopisto Suomessa, jossa hyvinvointioikeutta voi opiskella pääaineena. Keskuksessa toimii noin 30 tutkijaa hyvinvointioikeuden eri aloilta. 

Eetu Huhta ja Joonas Huuhtanen

Huhta on väitöskirjatutkija ja Huuhtanen yliopisto-opettaja Itä-Suomen yliopistossa oikeustieteiden laitoksella.

Korona-pandemian luoville aloille aiheuttamista haasteista huolimatta musiikin käyttökorvausten eli nk. tekijänoikeuskorvausten määrät ovat jatkaneet kasvuaan (CISAC Report, 2021). Tekijänoikeuskorvauksia hallinnoivat yleisesti ottaen Suomessa ja maailmalla tekijänoikeusjärjestöt, joita uudehkossa lainsäädännössä kutsutaan yhteishallinnointiorganisaatioiksi. Koska tekijänoikeuksienkin lisensointiin liittyy EU:n sisämarkkinoiden kannalta merkittäviä näkökulmia, on EU tarttunut tekijänoikeuksien yhteishallinnointiin. Alun perin toimintaa on valvottu erityisesti kilpailuoikeuden perusteella. Edistääkseen sisämarkkinoiden toimivuutta ja tarttuakseen eritysesti haasteisiin rajat ylittävässä lisensoinnissa Euroopan komissio ehdotti kuitenkin erillistä direktiiviä yhteishallinnointia koskien vuonna 2014. Yhteishallinnointidirektiivi on Suomessa saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä erillisellä lailla tekijänoikeuden yhteishallinnoinnista (1494/2016).

Lisenssisopimuksella tarkoitetaan lainsäädännössä lupaa, jolla myönnetään käyttöoikeus tekijänoikeudella tai tekijänoikeuden lähioikeudella suojattuun teokseen tai muuhun suojan kohteeseen tai sopimusta teoksen tai muun suojan kohteen käytöstä maksettavaan korvaukseen. Tekijänoikeuden yhteishallinnointi muodostaa siviilioikeudellisesti mielenkiintoisen asetelman, jossa yhteishallinnointiorganisaatioiden tehtävänä on hallinnoida tekijänoikeuden haltijoiden oikeuksia näiden laskuun. Tekijänoikeudella suojatun aineiston käyttäjä tässä yhteydessä puolestaan on usein miten kaupallinen toimija, joka hankkii yhteishallinnointiorganisaatiolta lisenssin käyttääkseen suojattua materiaalia omassa toiminnassaan. Käytännössä lisensointimenettelyä hyödyntävät toiminnassaan esimerkiksi tv-yhtiöt, ravintolat, hotelit ja tapahtumajärjestäjät. Käyttäjällä ei siis tässä yhteydessä tarkoiteta kuluttajaa, joka esimerkiksi katselee tai kuuntelee lopputuotetta.

Lisenssisopimusehtojen kohtuullisuusarviointi voi tulla kysymykseen paitsi yksittäisen sopimuksen sovittelun yhteydessä, myös sopimuksen osapuolten kilpailuasetelmaan ja sen valvontaan liittyvistä syistä. Lisenssisopimusten sovittelu yksittäisen sopimuksen osalta perustuu oikeustoimilain 36 §:ään. Toisaalta kohtuullisuus voi tulla arvioitavaksi kilpailuoikeudellisin perustein, sillä yhteishallinnointiorganisaatiot ovat lähtökohtaisesti määräävässä markkina-asemassa. Tämä on selvää sekä kotimaisen oikeuskäytännön että EU-oikeuden valossa. Myös yhteishallinnointilain 35 ja 65 § asettavat tiettyjä reunaehtoja lisenssiehdoille.

Haasteet sopimuksen kohtuullisuuden määrittämisessä

Tekijänoikeusorganisaatioiden käyttämien sopimusehtojen kohtuullisuus voi tulla arvioitavaksi esimerkiksi käyttäjiltä perittävien korvausten osalta. Lisenssisopimuksia voidaan osapuoliasetelmansa puolesta pitää herkkinä sovittelulle, sillä sopimusosapuolten välistä epätasapainoa on perinteisesti pidetty sovittelua puoltavana seikkana. Toisaalta huomioon on otettava, että kyse on elinkeinoelämän sopimuksesta, sekä immateriaalioikeuden hyödyntämisen erityinen luonne.

Oikeuskäytännössä lisenssin hinnoittelulla on ollut keskeinen rooli kohtuullisuusarvioinnin kannalta. Kotimaisessa oikeuskäytännössä huomio on keskittynyt nimenomaan käyttökorvauksen suuruuteen, ja muut yhteishallinnointilain 35 § mainitut seikat, kuten yhteishallinnointiorganisaation tarjoaman palvelun taloudellinen arvo, ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Lisäksi erityistä painoarvoa on annettu vakiintuneella liiketavalle ja sille, että hinnoitteluperusteet ovat avoimesti tiedossa. Yhteishallinnointiorganisaatioiden määräävän markkina-aseman vuoksi asia vaatii kuitenkin erityistä tarkastelua.

Yleisen hintatason käyttämiseen arviointiperusteena musiikkialan lisenssisopimuksissa liittyy nimittäin se ongelma, että yhteishallinnointiorganisaatioiden monopoliasemasta johtuen vertailua samankaltaista tekijänoikeuden alaista sisältöä koskevien lisenssisopimusten kesken ei kansallisella tasolla voida tehdä. Oikeuskäytännössä on tästä syystä haettu vertailukohtia muista läheisistä maista, erityisesti Ruotsista. Myös EU-tuomioistuimen määräävää markkina-asemaa koskevan oikeuskäytännön valossa on perusteltua tarkastella hintatasoa muiden EU-jäsenvaltioiden hintatasoon verraten, sillä EU-tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan merkittävästi poikkeavaa hinnoittelua voidaan pitää osoituksena määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä. Vertailtavuuteen liittyy kuitenkin tiettyjä ongelmia, sillä vertailtavat markkinat saattavat poiketa toisistaan niin lainsäädännöllisesti kuin markkinarakenteensa puolesta. Näin ollen tiedot tulisi ensisijaisesti saattaa vertailukelpoisiksi. Erityisen haastavaksi tilanteesta tekee sen, että käynnissä oleva digitaalinen murros voi muuttaa markkinarakennetta varsin nopeasti. Esimerkiksi sisällön siirtyminen keskitetysti digitaalisille alustoille voi vähentää käyttäjän lisensoinnista saamaa hyöytä, ja siten vaikuttaa sopimustasapainoon.

Yleisiä havaintoja

Käyttäjiltä perityt korvaukset ja yleisesti käytetty hintataso ovat olleet oikeuskäytännössä korostuneessa merkityksessä lisenssisopimusten kohtuullisuusarvioinnin kannalta. Toisaalta hinnoitteluperusteet ovat kiistatta keskeinen osa lisenssisopimuksen sisältöä, eikä hintatason ja alan käytänteiden suuri merkitys liikesopimusten sovittelussa muutenkaan ole epätavallista. Lisenssisopimusten kohtuullisuuden arviointiperusteena tämä ei kuitenkaan ole täysin ongelmaton lähtökohta: lisenssisopimukset koskevat tyypillisesti laajaa ja epäyhtenäistä käyttäjäkuntaa. Lisäksi yhteishallinnointiorganisaatioiden poikkeuksellinen markkina-asema on otettava huomioon kohtuullisuusarvioinnissa.

Kirjoitus perustuu Lakimies 6/2022 numerossa julkaistuun asiantuntija-artikkeliin ”Tekijänoikeuden yhteishallinnointi ja sopimusehtojen kohtuullisuus” (maksumuurin takana).

Mervi Issakainen ja Katja Karjalainen

Issakainen on tutkijatohtori ja Karjalainen yliopistonlehtori Itä-Suomen yliopistossa oikeustieteiden laitoksella

International Journal of Discrimination and the Law on julkaissut artikkelimme Supporting continued work under the UNCRPD: views of employees living with mild cognitive impairment or early onset dementia. Artikkeli on osa kahta Suomen Akatemian rahoittamaa monitieteistä hanketta (MCI@Work & WoLMI). Se pohjautuu aihetta käsittelevää kokemusperäistä tietoa sisältävään empiiriseen aineistoon, jota sosiaalipsykologian, toimintaterapian, teknologian ja psykologian tutkijat ovat keränneet Suomessa, Ruotsissa ja Kanadassa. Oikeustieteellisessä tutkimuksessa on puolestaan arvioitu Yhdistyneiden kansakuntien vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimusta.

Artikkeli on tieteidenvälinen keskustelu siitä, millainen työympäristö ja minkälaiset mukautukset auttavat varhaisella iällä lievään kognitiiviseen heikentymään tai muistisairauteen sairastuvaa työntekijää jatkamaan työssään.

Aloittaessamme työskentelemään artikkelin kanssa me kaksi eri alan tieteenharjoittajaa – oikeustieteilijä ja sosiaalipsykologi – istuimme koneidemme ääressä eri puolilla Suomea ja mietimme päämme puhki, miten yhdistää toimivalla tavalla oikeudellinen tulokulma empiirisen aineiston valottamiin näkökohtiin. Keskustelimme ja pyrimme kartoittamaan yhteistä pohjaa käymällä läpi erilaisia mahdollisuuksia. Voisimmeko kirjoittaa siitä, miten lainsäädäntö toimii tilanteessa, jossa työikäinen ihminen sairastuu lievään kognitiiviseen heikentymään tai muistisairauteen. Olisimmeko voineet kertoa, milloin lainsäädäntö ei toimi. Totesimme pian, että nämä eivät olleet mahdollisia vaihtoehtoja, koska empiirinen aineisto ei avannut tietoa työikäisten vaihteleviin kokemuksiin johtaneiden tilanteiden kannalta olennaisesta oikeudellisesta perustasta, tai miten se oli heidät mahdollisesti pettänyt tai oliko pettänyt. Meillä ei myöskään ollut yhteismitallisia tietoja eri oikeusjärjestelmistä, joita oikeusvertailevan artikkelin tekeminen olisi edellyttänyt. Lopulta mahdollinen vaihtoehto alkoi hahmottua. Entä jos keskittyisimme myönteisiin esimerkkeihin: rakentaisimme teoreettisen kehikon oikeustieteellisen tutkimuksen perusteella ja keskittyisimme kertomuksiin tilanteista, joissa erilaisiin toimenpiteisiin oli ryhdytty ja työntekijä pystyi jatkamaan työntekoa? Tätä ideaa lähdimme työstämään eteenpäin.

Aluksi tarkastelimme Suomessa kerättyä laadullista seurantatutkimusaineistoa arvioiden, millaista tietoa Ruotsissa ja Kanadassa kerätyistä aineistoista tarvitsemme, jotta voimme vastata asettamaamme tutkimuskysymykseen. Kirjoitimme artikkelille teoreettisen kehikon, joka perustui tuolloin vielä osin julkaisemattomiin oikeustieteellisiin artikkeleihin (Karjalainen ja Ylhäinen 2021)[i] Samanaikaisesti loimme koodirungon kunkin maan aineistoista löytyvien esimerkkien pohjalta, ja puntaroimme työikäisten ihmisten kokemuksia ja vaihtelevia tilanteita suhteessa teoreettiseen kehikkoon. Artikkelin muut kirjoittajat puolestaan kommentoivat sekä koodirunkoa että käsikirjoitusta. Ja näin artikkeli oli vertaisarviointiprosessin jälkeen valmis julkaistavaksi.

Edellä kuvattu on tietenkin elävän elämän mutkat suoristava kertomus tapahtumien kulusta. Istuimme päivästä toiseen yhdessä saman Word-dokumentin äärellä pohtien, kuinka rakentaa hyvää vuoropuhelua oikeudellisen kehikon ja empiirisen aineiston välille. Tämä vaati paitsi runsaasti yhteistä aikaa myös rehellisyyttä sekä toisen kuuntelemista ja niiden myötä syntyvää jaettua ymmärrystä ja luottamusta. Välillä kävimme kiivaitakin keskusteluja muun muassa siitä, kuinka oikeustieteellistä tai kokemukseen perustuvaa tutkimusta tehdään, ja millaisista lähtökohdista ja toimintatavoista on tällöin pidettävä kiinni. Meidän oli molempien myönnettävä, että emme aina ymmärtäneet, mitä toinen tarkoitti tai miten hän työtään teki. Meidän täytyi kysellä toisiltamme, kunnioittaa toistemme erilaista asiantuntijuutta ja pallotella ajatuksia löytääksemme yhteisen pohjan, jolle rakentaa kirjoituksemme. Oli nojattava turvalliseen ilmapiiriin, jossa oman ymmärryksen puutteen voi paljastaa ja nauraa yhdessä.

Pitkien päivien lomassa monesti käymämme keskustelu kertoo, että yksi toimivan (tieteidenvälisen) vuoropuhelun keskeinen elementti on myös ”pinkki prinsessapuuro”:

• • Nälkä. Pitäisikö pitää lounastauko?
  • Joo, pidetään. Mitä sä aiot syödä?
  • Äiti on tehnyt mulle vispipuuroa.
  • Oikeasti? Niin mullekin!

Kiitämme siispä itse hankkeessa mukana olleiden tutkijoiden lisäksi äitejä, jotka tekevät keski-ikäisille tyttärilleen pinkkiä prinsessapuuroa.

[i] Katja Karjalainen ja Marjo Ylhäinen: On the Obligation to Make Reasonable Accommodation for an Employee with a Disability. European Journal on Labour Law (12) 4 2021, s. 547–563. Open Access, DOI https://doi.org/10.1177/20319525211027430.
Vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimus ja sosiaalinen osallisuus – oikeus työhön. Lakimies 6/2021, s. 946–962.
Toimintavalmiuksien edistämisestä ja yhdenvertaisuusoikeuksien toteuttamisesta yksityisten välisessä oikeussuhteessa – Esimerkkinä vammaisuus ja työelämä. Oikeus 2021 (50) 3, s. 396–404.

Matti Turtiainen, oikeustieteiden laitoksen johtaja
Sampo Mielityinen, oikeustieteiden laitoksen pedagoginen johtaja
Mia Hoffrén, professori
Mika Nissinen, yliopistonlehtori
Hanna Partinen,  yliopisto-opettaja
Jesse Sironen, Judica ry:n puheenjohtaja
Valtteri Halonen, Legio Ostiensis ry:n puheenjohtaja

Mitä oikeustieteen opiskelulla tarkoitetaan ja keitä oikeustieteilijät ovat? Oikeustiede on tieteenala, joka on kiinnostunut yhteiskunnan säännöistä, kuten lainsäädännöstä, ja niiden oikeasta tulkinnasta sekä systematiikasta. Kiinnostus oikeuteen ja ymmärrys oikeudesta ei ole kuitenkaan varattu vain oikeustieteilijöille eikä sidottu mihinkään tiettyyn koulutukseen. Jokainen tarvitsee tietoa oikeuden sisällöstä voidakseen toimia yhteiskunnassa. Lisäksi esimerkiksi monessa työtehtävässä voi joutua ratkaisemaan oikeudellisia ongelmia riippumatta siitä, onko henkilöllä oikeustieteellistä tutkintoa. Oikeudellista osaamista voi hankkia myös muualla kuin yliopistossa.

Oikeudelliset kysymykset ovat usein monimutkaisia. Niiden ratkaisemiseen ei silloin riitä yleistieto, vaan tarvitaan syvällisempää, oikeustieteelliseen koulutukseen perustuvaa osaamista.  Esimerkiksi lainsäädännön johdonmukainen kehittäminen edellyttää syvällistä oikeudellista osaamista. Siksi on olemassa meitä oikeustieteilijöitä, jotka olemme kiinnostuneita oikeudesta ja sen kehittämisestä. Meidän tehtävämme on kouluttautua ymmärtämään oikeutta, lainsäädäntöä ja oikeustieteitä syvällisesti. Toimimme asiantuntijoina yhteiskunnassa eri oikeudellista osaamista vaativissa tehtävissä.

Keitä oikeustieteilijät sitten ovat? Oikeustieteellistä osaamista voi hankkia yliopistossa usealla eri tavalla. Osa oikeustieteen tulevista asiantuntijoista rakentaa oikeudellista osaamistaan erityisesti tiettyyn oikeudenalaan keskittyen. Tällainen oikeustieteilijä voi myös kehittää asiantuntijuuttaan yli tieteenalarajojen. Esimerkiksi vero-oikeudesta kiinnostunut oikeustieteilijä voi sisällyttää tutkintoonsa oikeustieteellisten opintojen lisäksi kauppatieteiden opintoja ja ympäristöoikeudesta kiinnostunut oikeustieteilijä bio- tai metsätieteitä. Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksen hallintotieteiden maisterin (HTM) tutkinto on rakenteeltaan juuri tällainen tiettyyn oikeudenalaan syventyvä, laajan valinnaisuuden mahdollistava tutkinto, joka valmentaa oikeustieteilijöitä moninaisiin oikeudellisiin asiantuntijatehtäviin.

Osa oikeustieteen tulevista asiantuntijoista rakentaa oikeudellista osaamistaan suorittamalla yleistutkinnon, joka sisältää kattavasti opintoja eri oikeudenaloilta. Oikeustieteen maisterin (OTM) tutkinto valmentaa oikeustieteilijöitä moninaisiin oikeudellisiin asiantuntijatehtäviin. Se antaa myös mahdollisuuden hakea työtehtäviä, joiden kelpoisuusvaatimuksena on oikeustieteen ylempi korkeakoulututkinto. Tällaisia tehtäviä ovat esimerkiksi tuomarin ja syyttäjän tehtävät. OTM-oikeustieteilijä voi myös halutessaan suorittaa asianajajatutkinnon.

Oikeustieteen asiantuntijuus voi perustua myös sivuaineopintoihin. Esimerkiksi tuleva kauppatieteiden asiantuntija voi opiskella sivuaineena kauppaoikeutta tai sosiaalityön asiantuntija hyvinvointioikeutta. Yhteiskunta tarvitsee muun muassa johtajia ja lähijohtajia, joilla on oikeudellisesta asiantuntemusta ja kyky seurata oman alansa sääntelyn muutoksia.

Yhteiskuntamme tarvitsee monipuolista oikeustieteellistä osaamista. Me oikeustieteilijät ymmärrämme olevamme osa moninaista joukkoa. Arvostamme ja kunnioitamme toistemme erilaista osaamista, ja otamme keskusteluun avosylin vastaan myös muut kuin oikeustieteen harjoittajat, sillä sivistynyt ja demokraattinen yhteiskunta edellyttää sekä oikeustieteen sisäistä että tieteenalarajat ylittävää vuorovaikutusta. Mikään aikamme polttavista ongelmista ei ratkea vain yhden tieteenalan tai yhden tutkinnon suorittaneiden voimin. Meitä kaikkia oikeustieteilijöitä tarvitaan.

Mika Nissinen

Nissinen on vero-oikeuden yliopistonlehtori Itä-Suomen yliopistossa oikeustieteiden laitoksella.

Yliopistovaihdosta tulee usein mieleen ennen kaikkea opiskelijoiden tekemä vaihto-opiskelu toisessa yliopistossa, mutta myös henkilökunta voi lähteä vaihtoyliopistoon tutkijavierailulle. Henkilöstölle suunnatun tutkijavierailun tavoitteena on muun muassa kehittää opetus- ja tutkimustoimintaa sekä yliopistojen välillä että henkilökohtaisella tasolla. Tutkijavierailulla pääsee tutustumaan toisen yliopiston toimintaan sekä sen henkilökuntaan ja opiskelijoihin.

Osana Erasmus+ -projektia osallistuin keväällä 2022 kahden viikon ajan Navarran julkisen yliopiston (Universidad Pública de Navarra, UPNA) toimintaan Espanjassa (Pamplona). Tavoitteenani oli kehittää opetus- ja tutkimustoimintaa UEF:n ja UPNA:n välillä,  omaa vero-oikeuden osaamista sekä jakaa osaamistani UPNA:lle.

UPNA:ssa tapahtunut yhteistyö piti sisällään mm. seuraavia kokonaisuuksia:

• Seminaari: Church and taxation
• Luento: Tax system in Finland: a comparative overview
• Luento: The Evolution of the OECD Model Tax Convention on Tax Abuse
• Luento: Mobility and tax treaties (individuals and corporations)
• Luento: Investment funds and other selected issues
• Tutkimuksiin liittyvä substanssikeskustelu
• Väitöskirjaohjaus (2 kpl)
• Tutustuminen UPNA:n toimintaan ja opetukseen erityisesti oikeustieteiden ja vero-oikeuden näkökulmasta
• Yhteistyösuunnittelu opetuksessa ja tutkimuksessa.

Tutkijavierailun ansiosta pääsin tutustumaan UPNA:n laadukkaaseen opetus- ja tutkimustyöhön. UPNA:lla on muun muassa tarjolla vaihto-opiskelijoille laadukas englanninkielinen opetuskokonaisuus (muun muassa oikeustieteet ja kauppatieteet). Työskentelyn aikana pystyin myös toivottavasti tarjoamaan osaamistani sekä UPNA:n opiskelijoille että tutkijakollegoilleni. Tarkoitus on muun muassa tehdä tulevaisuudessa yhteistä väitöskirjaohjausta. Osana yhteistyötä tarkoitus on käynnistää yliopistojen välille kansainväliseen vero-oikeuteen liittyvä yhteiskurssi opiskelijoille.

Yliopistojen välinen yhteistyö edellyttää yhteistyötä ihmisten välillä. Erityinen kiitos onnistuneesta tutkijavierailusta kuuluu professori Alejandro Torresille (valtiosääntöoikeus) ja professori Hugo Lópezille (vero-oikeus). Opiskelun sekä opetus- ja tutkimustoiminnan lisäksi hyvään yhteistyöhön kuuluukin oleellisesti myös sosiaalinen kanssakäyminen sekä opiskelija- että henkilökuntavaihdossa. Se luo osaltaan pohjaa tulevaisuudessa tehtävälle yhteistyölle. Uskallankin sanoa, että tällä tutkijavierailukokemuksella ja yhteistyöllä on varmasti kauaskantoiset positiiviset seuraukset.

Hyödyntäkää yliopistovaihdon tuomia mahdollisuuksia sekä opiskeluvaiheessa että työelämässä. Yhtenä erinomaisena kohteena tähän on Universidad Pública de Navarra (https://www.unavarra.es/). Syksyn 2022 UEF:n oikeustieteen opiskelijoille tarkoitetut avoinna olleet kaksi opiskelijavaihtopaikkaa on jo täytetty, mutta seuraavilla hakukierroksilla uusia paikkoja tulee varmasti.