Kokemuksia yliopistovaihdosta – näkökulmia opiskelijoille ja henkilöstölle

 

Mika Nissinen

Nissinen on vero-oikeuden yliopistonlehtori Itä-Suomen yliopistossa oikeustieteiden laitoksella.

Yliopistovaihdosta tulee usein mieleen ennen kaikkea opiskelijoiden tekemä vaihto-opiskelu toisessa yliopistossa, mutta myös henkilökunta voi lähteä vaihtoyliopistoon tutkijavierailulle. Henkilöstölle suunnatun tutkijavierailun tavoitteena on muun muassa kehittää opetus- ja tutkimustoimintaa sekä yliopistojen välillä että henkilökohtaisella tasolla. Tutkijavierailulla pääsee tutustumaan toisen yliopiston toimintaan sekä sen henkilökuntaan ja opiskelijoihin.

Osana Erasmus+ -projektia osallistuin keväällä 2022 kahden viikon ajan Navarran julkisen yliopiston (Universidad Pública de Navarra, UPNA) toimintaan Espanjassa (Pamplona). Tavoitteenani oli kehittää opetus- ja tutkimustoimintaa UEF:n ja UPNA:n välillä,  omaa vero-oikeuden osaamista sekä jakaa osaamistani UPNA:lle.

Kuvassa näkyy yhden laitoksen vaaleanharmaa rakennus, jossa pyöreitä ikkunoita katutasossa. Lisäksi vihreitä lehtipuita kampuksen puistotien varrella.

UPNA:ssa tapahtunut yhteistyö piti sisällään mm. seuraavia kokonaisuuksia:

  • Seminaari: Church and taxation
  • Luento: Tax system in Finland: a comparative overview
  • Luento: The Evolution of the OECD Model Tax Convention on Tax Abuse
  • Luento: Mobility and tax treaties (individuals and corporations)
  • Luento: Investment funds and other selected issues
  • Tutkimuksiin liittyvä substanssikeskustelu
  • Väitöskirjaohjaus (2 kpl)
  • Tutustuminen UPNA:n toimintaan ja opetukseen erityisesti oikeustieteiden ja vero-oikeuden näkökulmasta
  • Yhteistyösuunnittelu opetuksessa ja tutkimuksessa.

Tutkijavierailun ansiosta pääsin tutustumaan UPNA:n laadukkaaseen opetus- ja tutkimustyöhön. UPNA:lla on muun muassa tarjolla vaihto-opiskelijoille laadukas englanninkielinen opetuskokonaisuus (muun muassa oikeustieteet ja kauppatieteet). Työskentelyn aikana pystyin myös toivottavasti tarjoamaan osaamistani sekä UPNA:n opiskelijoille että tutkijakollegoilleni. Tarkoitus on muun muassa tehdä tulevaisuudessa yhteistä väitöskirjaohjausta. Osana yhteistyötä tarkoitus on käynnistää yliopistojen välille kansainväliseen vero-oikeuteen liittyvä yhteiskurssi opiskelijoille.

Yliopistojen välinen yhteistyö edellyttää yhteistyötä ihmisten välillä. Erityinen kiitos onnistuneesta tutkijavierailusta kuuluu professori Alejandro Torresille (valtiosääntöoikeus) ja professori Hugo Lópezille (vero-oikeus). Opiskelun sekä opetus- ja tutkimustoiminnan lisäksi hyvään yhteistyöhön kuuluukin oleellisesti myös sosiaalinen kanssakäyminen sekä opiskelija- että henkilökuntavaihdossa. Se luo osaltaan pohjaa tulevaisuudessa tehtävälle yhteistyölle. Uskallankin sanoa, että tällä tutkijavierailukokemuksella ja yhteistyöllä on varmasti kauaskantoiset positiiviset seuraukset.

Hyödyntäkää yliopistovaihdon tuomia mahdollisuuksia sekä opiskeluvaiheessa että työelämässä. Yhtenä erinomaisena kohteena tähän on Universidad Pública de Navarra (https://www.unavarra.es/). Syksyn 2022 UEF:n oikeustieteen opiskelijoille tarkoitetut avoinna olleet kaksi opiskelijavaihtopaikkaa on jo täytetty, mutta seuraavilla hakukierroksilla uusia paikkoja tulee varmasti.

Torilla vaaleanruskeita suuria neliölaattoja ja reunassa vihreitä nurmialueita, vielä lehdettömiä ja oksattomia puun runkoja torin reunoilla. Toria ympäröi vanhat kuusi- ja seitsemänkerroksiset rakennukset. Keskellä toria pyöreä vaaleanruskea lava. Lisäksi ihmisiä torilla.

Lainvalmistelu ammattina: mukana ratkaisemassa yhteiskunnallisia haasteita

Anssi Keinänen ja Petriina Wäre

Keinänen on lainsäädäntötutkimuksen professori Itä-Suomen yliopistossa oikeustieteiden laitoksella. Wäre on oikeustieteiden laitoksen alumni ja työskentelee erityisasiantuntijana maa- ja metsätalousministeriössä.

Lainvalmistelun laadusta puhutaan paljon, mutta harvemmin keskustellaan itse lainvalmistelijan työstä. “Mitä lainvalmistelijat tekevät”, “miten lainvalmistelijaksi voi päätyä” tai “missä lainvalmistelijalta vaadittavia taitoja voi opiskella” ovat kysymyksiä, joihin harvemmin törmää, tai ainakaan saa vastauksia. 

Yliopistotasoinen lainvalmistelua tukeva kouluttaminen on ollut Suomessa vähäistä. Kouluttamisen tarvetta onkin peräänkuulutettu muun muassa Matti Niemivuon kirjassa Lainvalmistelu: “Yliopistotasoista lainvalmistelukoulutusta on tarpeen kehittää oikeustieteellistä ja yhteiskuntatieteellistä opetusta antavissa koulutusyksiköissä.” 

Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitos on tarttunut koulutushaasteeseen tarjoamalla muun muassa 25 opintopisteen laajuisen lainvalmistelun perusopintokokonaisuuden ja siten kehittänyt osaltaan koulutusta, joka tukee lainvalmistelijana toimimista. Koulutusta voidaan hyödyntää myös laajemminkin lainvalmisteluun liittyvissä tehtävissä, kuten etu- ja kansalaisjärjestöissä lainsäädäntöön vaikuttamiseen liittyvissä tehtävissä. Myös eduskunnan sivistysvaliokunta on tunnistanut Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksen panostuksen lainvalmistelijoiden kouluttamiseen (SiVL 4/2021 vp).  

Jotta lainvalmistelijan työnkuvasta saisi paremman kuvan, toteutimme oikeustieteiden laitokselta valmistuneen alumni Petriina Wäreen kanssa kysymys & vastaus -tyylisen haastattelun aiheesta.

Minkälainen kokemus sinulla on lainvalmistelusta ja lainvalmistelijan tehtävistä? 

Olen työskennellyt maa- ja metsätalousministeriössä (MMM) erityisasiantuntijana marraskuusta 2021 asti. Vastaan MMM:n hallinnonalan hallintosäädösten valmistelusta, maaseudun kehittämistukiin liittyvien yritystukien valtioneuvoston asetusten valmistelusta sekä ravinnekierrätykseen ja biokaasuun liittyvästä säädösvalmistelusta.  

Tehtäviini kuuluu monipuolisen säädösvalmistelun lisäksi myös muita oikeudellisia tehtäviä, kuten neuvontaa, lausuntojen valmistelua ja kanteluihin vastaamista sekä säädösvalmistelun kehittämistä. 

Kerro lyhyesti, mitä lainvalmistelijan työnkuvaan kuuluu lainvalmisteluprosessissa? 

Wäre:
Lainvalmistelija vastaa säädöshankkeen toteuttamisesta. Lainvalmistelijan työnkuvaan kuuluu säädöshankkeen valmistelu projektiluontoisesti yhteistyössä substanssiosaajien ja muiden sidosryhmien kanssa. Valmistelussa selvitetään kaikki vaihtoehtoiset keinot tavoitteiden saavuttamiseksi ja mietitään esimerkiksi säädöshankkeen sijoittuminen oikeusjärjestelmään. Lainsäädännön valmisteluohjeet myös edellyttävät erittäin laaja-alaista vaikutusten arviointia.  

Lainvalmistelija laatii pykälätekstit perusteluineen, ja näidenkin osalta erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja mietitään yhdessä eri asiantuntijoiden kesken. Tarkoituksena on saada aikaan selkeitä, ymmärrettäviä ja johdonmukaisia säännöksiä. Pykälien kirjoittaminen vaatii lakiteknistä osaamista, missä apuna on esimerkiksi Lainkirjoittajan opas.  

Keinänen:
Vastauksessa on tunnistettavissa hyvän lainvalmistelun ja lainsäädännön tunnuspiirteitä, kuten vaihtoehtojen tunnistaminen ja vaikutusten arvioiminen sekä sääntelyn selkeys ja ymmärrettävyys. Näitä teemoja käsitellään laitoksen kursseilla, kuten lainsäädäntötutkimuksen perusteiden ja lainvalmistelun kursseilla.
 

Kerro hieman opiskelutaustastasi. Miten opinnot ovat auttaneet lainvalmistelutehtävissä? 

Wäre:
Koulutukseltani olen hallintotieteiden maisteri, HTM. Opiskelin Itä-Suomen yliopistossa julkisoikeutta ja pääaineenani oli ympäristöoikeus. Olen lisäksi aiemmin opiskellut laboratorioalan perustutkinnon.  

Säädösvalmistelussa tarvitaan juridista osaamista, joten oikeustieteen opinnot ovat välttämättömiä. Lisäksi olen päässyt hyödyntämään myös ymmärrystäni luonnontieteestä, esimerkiksi ravinnekierrätykseen ja biokaasuun liittyvien säädöshankkeiden valmistelussa. Lainvalmistelu tehdään yhteistyössä substanssiosaajien kanssa, mutta asioiden taustojen ja ilmiöiden ymmärtäminen helpottaa laajojen asiakokonaisuuksien hahmottamista. 

Keinänen:
Lainvalmistelussa tarvitaan siis monenlaista osaamista. Yhtäältä kysymys on siitä, mitä yksittäinen lainvalmistelija osaa ja toisaalta siitä, minkälaisen tiimin tai tuen varassa säädösvalmistelua toteutetaan.
 

Jos saisit kääntää kelloa taaksepäin opiskeluaikoihin, mitä sinun kannattaisi opiskella enemmän ja mitä vähemmän, jos tietäisit työllistyväsi lainvalmistelutehtäviin? 

Wäre:
Oikeusjärjestyksen ja erityisesti perustuslain tunteminen ovat säädösvalmistelutyössä välttämättömiä, ja vaikutusarviointien tekeminen edellyttää lisäksi kaikenlaista yhteiskunnallista ja taloudellista osaamista. Näihin kannattaa mielestäni opinnoissa panostaa.
 

Työskentelen CAP-rahoituskauteen 2023–2027 (common agricultural policy) liittyvien säädöshankkeiden parissa, ja muutamaan otteeseen olen todennut, että olisinpa kiinnittänyt opiskellessani enemmän huomiota EU-oikeuteen. Koska oikeudellinen sääntely ulottuu kaikille yhteiskunnan osa-alueille, ei turhaa tietoa ja osaamista mielestäni ole ollenkaan. 

 Miten lainvalmistelijoita koulutetaan työssään? 

Wäre:
Lainvalmisteluun pätevöityminen vie paljon aikaa. Jokainen lainvalmistelija perehdytetään hyvin työtehtäviinsä.  Perehdytyksestä vastaa esimies, ja tukena ovat kokeneemmat lainvalmistelijakollegat.    
 

Lainvalmistelijoille on laadittu valtioneuvostossa yhteinen perehdyttämispolku; työkalu oman lainvalmisteluosaamisensa kehittämisen suunnittelemiseen.  Työssäoppiminen on sen oleellinen elementti. Oppimispolkuun kuuluu useita erilaisia valmennuksia muun muassa usean päivän pituinen lainvalmistelun peruskurssi sekä monia ajankohtaisia tai teemallisia lyhyempiä kursseja.  Myös valtioneuvoston yhteisestä oppimisympäristöstä eOppivasta löytyy useita hyödyllisiä valmennuksia. Valmistelua sääntelevät lukuisat oppaat, kuten säädösten kirjoitusasua koskevat tarkat ohjeet, sekä opas vaikutusarviointien tekemisestä ja huomioimisesta.  

Itse olen käynyt muun muassa valtioneuvoston esittelijän kurssin ja lainvalmistelun peruskurssin.                  

Mitkä ovat lainvalmistelijan työn parhaat puolet, ja mitkä asiat aiheuttavat harmaita hiuksia? 

Wäre:
Lainvalmistelu on vaikuttamista yhteiskunnallisiin asioihin, ja valtioneuvostossa saakin ensimmäisten joukossa tietää, mitä yhteiskunnassa tulee seuraavaksi tapahtumaan. 
 

Poliittinen ohjaus vaikuttaa lainvalmisteluun ja valmistelun aikanakin saatetaan tehdä uusia poliittisia linjauksia. Erityisesti erilaiset kriisi- ja häiriötilanteet, kuten sota Ukrainassa ja koronapandemia, aiheuttavat tarvetta reagoida vallitsevaan yhteiskunnalliseen tilanteeseen nopeasti sääntelyn keinoin. Tällöin säädösvalmistelun painopisteet saattavat muuttua nopeastikin, mikä aiheuttaa lisätyötä ja mahdollisesti ”niitä harmaita hiuksia”. Samalla tuntuu kuitenkin tärkeältä olla osaltaan mukana ratkaisemassa haasteita ja vaikuttamassa yhteiskunnan hyvinvointiin. 

Keinänen:
Vastauksessa on tunnistettavissa oikeusministeriön lainvalmisteluosaston päällikön Antti Kivivuoren esille nostama ajatus lainvalmistelijasta yhteiskunnallisena suunnittelijana ja ajatus lainsäädännöstä keinona ohjata yhteiskuntaa haluttuun suuntaan. Toisaalta lainvalmistelu ei ole pelkästään virkamiesten tekemää valmistelua, vaan poliittinen ohjaus kuuluu osaksi prosessia. Poliittisen ohjauksen ja hyvän lainvalmistelun vaatimusten toteuttamisen yhteensovittaminen on välillä haasteellista lainvalmistelussa.
 

Mitä haluaisit sanoa opiskelijoille, jotka ovat kiinnostuneita lainvalmisteluun liittyvistä työtehtävistä? 

Wäre:
Valtioneuvostossa on monipuolisia työtehtäviä ja hyvät mahdollisuudet vaikuttaa oman työnsä sisältöön omien kiinnostuksen kohteidensa mukaan. 
 

Pelkästään maa- ja metsätalousministeriön hallinnonala kattaa maa- ja puutarhatalouden, maaseudun kehittämisen, metsätalouden, eläinlääkintähuollon, eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonnan ja kalatalouden. Ministeriö hoitaa myös riista- ja porotaloutta, vesivarojen käyttöä ja maanmittausta.  Mielenkiintoisia asiakokonaisuuksia siis riittää!  

Lisäksi vinkkaisin, että meillä voi hakeutua vaikkapa EU-harjoitteluohjelmiin, mikä tarjoaa hyvän tilaisuuden verkostoitua esimerkiksi Euroopan parlamentissa!  

Keinänen:
Kaiken kaikkiaan haastattelussa välittyy kuva lainvalmistelijan monipuolisesta tehtävänkuvasta, mutta myös osaamisen vaatimuksista, joita tehtävään liittyy. Ministeriöharjoittelut, vierailijaluennot, ekskursiot, lainvalmisteluun liittyvät kurssit sekä tutkielmat ovat keino saada lisää tietoa lainvalmistelijan työstä. Oikeustieteiden laitos jatkaa osaltaan lainvalmisteluun liittyvien valmiuksien kouluttamista niin perusopiskelijoille kuin jo lainvalmistelutehtävissä oleville. Lisäksi lainvalmisteluun kohdistuva tutkimus tuottaa lisätietoa lainvalmistelusta ja siihen liittyvistä ilmiöistä.
 

Anssi Keinänen

Petriina Wäre

 

Poliisi on monessa mukana lainvalmisteluasiakirjoissa

 

Mika Sutela

Sutela (OTT) on empiirisen rikosoikeustutkimuksen dosentti Itä-Suomen yliopistossa ja toimii tietoanalyytikkona Poliisihallituksessa sekä tutkijatohtorina Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa.

Lakitutkan avulla omaan arkeen vaikuttavan lainsäädännön tausta-aineistoon

Lainvalmistelun aikana syntyneet dokumentit ovat lähtökohtaisesti julkisia, ja niiden tulee olla kenen tahansa saatavilla. Aiemmin asiakirjat olivat hajallaan eri tietokannoissa, kaikki asiakirjat eivät olleet sähköisesti saatavilla, ja tietokantojen hakutoiminnot olivat hankalia käyttää. Ratkaisuksi ongelmaan Turun yliopistossa on kehitetty Lakitutka-verkkosovellus.

Lakitutka kokoaa yhteen hakupalveluun lainvalmistelun aikana syntyvät julkiset asiakirjat koko valmisteluprosessin ajalta. Lakitutkan avulla on mahdollista tarkastella esimerkiksi lakihankkeiden etenemistä hallituksen esitysten, annettujen lausuntojen, valiokunta-asiakirjojen ja eduskuntakeskusteluiden kautta. Lakitutka tarjoaa kaikille aiempaa paremman mahdollisuuden päästä käsiksi omaan arkeen vaikuttavan lainsäädännön tausta-aineistoon.

Poliisi hallituksen esityksissä

 Analysoitaessa 2000-luvun aikana (2000–2021) annettuja hallituksen esityksiä, poliisi on mainittu yhteensä 902 dokumentissa, mikä on noin kuudesosa (17 %) kaikista hallituksen esityksistä. Yleisimmät asiasanat näissä vajaassa tuhannessa hallituksen esityksissä ovat olleet Euroopan unioni (N = 243), poliisi (N = 99), rikoslaki (N = 97) ja valvonta (N = 96).

Noin puolessa (52 %) niistä hallituksen esityksistä, joissa poliisi on mainittu, valmistelevana ministeriönä on ollut joko sisä(asiain)ministeriö, oikeusministeriö tai liikenne- ja viestintäministeriö. Nämä ovat kolme selkeästi yleisintä valmisteluministeriötä ennen valtiovarain- sekä sosiaali- ja terveysministeriötä.

Hallituksittain tarkasteltuna määrällisesti eniten poliisi-hakutermin sisältäneitä hallituksen esityksiä ovat antaneet Sipilän hallitus (N = 202) ja Kataisen / Stubbin hallitus (N = 183). Tilanne pysyy samana, kun määrät suhteutetaan hallituskausilla annettujen hallituksen esitysten kokonaismääriin. Sipilän hallituksen ”poliisiprosentti” on 21,2 % ja Kataisen / Stubbin hallituksen 19,4 %. Lipposen II hallituksen vastaava luku on pienin, 11,8 %.

Vuositasolla hakutermiä ”poliisi” sisältäneitä hallituksen esityksiä on ollut noin neljäkymmentä. Määrällisesti eniten tällaisia hallituksen esityksiä annettiin vuonna 2014 (73 kappaletta) ja vähiten vuonna 2019 (15 kappaletta). Määrä on ollut pitkällä aikavälillä kasvussa aivan viime vuosia lukuun ottamatta. Oheisessa kuvassa turkoosilla viivalla esitetty kolmen vuoden liukuva keskiarvo osoittaa, että kehityssuunta oli nousujohteinen vuoteen 2018 asti, minkä jälkeen trendi on puolestaan ollut laskussa.

Hakutermin ”poliisi” sisältämät hallituksen esitykset vuosina 2000–2021, graafinen esitys. Kuvan sisältö löytyy tekstistä.
Kuva. Hakutermin ”poliisi” sisältämien hallituksen esitysten lukumäärät ja niiden kolmen vuoden liukuvat keskiarvot vuosina 2000–2021.

Ministeriöiden lainvalmistelu ja poliisin toimintaympäristö ovat olleet uuden edessä

Reilut kaksi vuotta sitten 16.3.2020 Suomen arkielämä – ja lainvalmistelu – häiriintyi pahasti koronapandemian vuoksi. Suomi oli poikkeustilassa, ja maan lainvalmistelukoneisto oli valjastettava poikkeusajan tehtäviin. Ministeriöiden ”pykäläpajat” alkoivat tuottaa koronaa koskevia säädösesityksiä ennätystahdilla. Suomessa on korona-aikana ollut kahdenlaista ja keskenään melko erilaista lainvalmistelua: perinteistä pidemmän aikavälin valmistelua sekä poikkeusoloja koskevaa ja kiireellistä lyhyen aikavälin valmistelua. Toki esimerkiksi sisäministeriön tai liikenne- ja viestintäministeriön lainvalmisteluun korona ei ole juuri aiheuttanut suuria haasteita, eivätkä lainsäädäntöhankkeet ole jääneet koronakiireiden jalkoihin. Osin koronapandemia on saattanut kuitenkin olla yhteydessä siihen, että poliisiin liittyvien hallituksen esitysten määrä ei ole ollut sillä tasolla kuin pidemmän aikavälin kehitys antaisi olettaa.

Poliisin toimintaympäristö on viime vuosina merkittävästi muuttunut, mikä vaikuttaa poliisin tehtäviin ja poliisille asetettuihin vaatimuksiin. Samalla poliisin rahoitus on ollut suuri keskusteluaihe jo vuosien ajan. Poliisihallinnon toimintamenot ovat tasaisesti kasvaneet vuoden 2017 jälkeen. Sisäministeriön julkaisusarjassa helmikuussa 2022 julkaistussa ulkopuolisessa selvityksessä poliisin määrärahojen käytöstä ja määrärahojen riittävyydestä todetaan, että poliisin menojen kasvu johtuu erityisesti ICT-menojen ja tilakustannusten kasvusta. Vaikka ylivoimaisesti suurin osa poliisin menoista on henkilöstömenoja, nopeimmin kasvaneita menoeriä ovat juuri toimitila- ja ICT-menot eli rahaa toisin sanoen kuluu yhä enemmän rakennuksiin ja teknologiaan. Menojen kasvuun on selvityksen perusteella monia syitä. Muun muassa jatkuvasti uudistuva lainsäädäntö lisää kustannuksia aiheuttaen uusia investointitarpeita. Kustannusten lisääntymiselle antaa tukea myös kuvassa 1 näkyvä lainvalmistelua ilmentävä kehitys ja muutos 2000-luvun alun ja 2010-luvun välillä.

Suomen ja Euroopan turvallisuus- ja toimintaympäristössä on tapahtunut perustavanlaatuinen muutos Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Valtioneuvosto antoi huhtikuussa eduskunnalle ajankohtaisselonteon turvallisuusympäristön muutoksesta, jossa käsitellään mm. Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa sekä myös muuttuneen tilanteen taloudellisia vaikutuksia, varautumista, kyberturvallisuutta ja hybridivaikuttamista.

Sisäministeriön kansliapäällikkö Kirsi Pimiä kirjoittaa selonteon ilmestymisen jälkeen julkaistussa sisäministeriön blogissa, että muuttunut turvallisuusympäristö edellyttää sisäisen turvallisuuden ja maahanmuuton viranomaisilta vahvaa suorituskykyä. Tarvitaan mm. ajanmukaista lainsäädäntöä sekä riittäviä investointeja esimerkiksi henkilöstöön, osaamiseen ja infrastruktuuriin. Pimiä myös muistuttaa, kuinka selonteko osoittaa koko sisäasiainhallinnonalan merkityksellisyyden Suomen kokonaisturvallisuudessa. Poliisi on yksi keskeisistä toimijoista kokonaisturvallisuudesta huolehtimisessa.

Yhteiskunta oikeudellistuu, lainsäädäntö uudistuu yhä kiihtyvällä vauhdilla ja samanaikaisesti poliisin työmäärä lisääntyy. Poliisi on verrattain usein mainittu lakien muuttamiseksi ja uudistamiseksi annetuissa hallituksen esityksissä, ja on mukana monen eri ministeriön valmistelemissa lainsäädäntöuudistuksissa. Uudet toiminta- ja turvallisuusympäristössä tapahtuvat ilmiöt ja haasteet luovat poliisille entistä voimakkaammin painetta myös uudistua ja pysyä toiminnallisesti vahvana turvallisuusviranomaisena, johon kansalaiset voivat edelleen luottaa.

 

Lähteet

Lakitutka – lainvalmistelu läpivalaistuna. Verkkosovellus. Turun yliopisto, Oikeustieteellinen tiedekunta, Tutkimuksen IT. www.lakitutka.fi

Mölsä, Ari, Koronalait ensin, vanhukset ja vammaiset saavat nyt odottaa – Yle kysyi kansliapäälliköiltä, mitkä lait ovat jääneet koronan varjoon. Yle Uutiset 2.5.2021. https://yle.fi/uutiset/3-11907083

Pimiä, Kirsi, Turvallisuusympäristön muutos edellyttää sisäisen turvallisuuden ja maahanmuuton viranomaisilta vahvaa suorituskykyä. Sisäministeriön blogi 20.4.2022. https://intermin.fi/ajankohtaista/blogi/-/blogs/turvallisuusympariston-muutos-edellyttaa-sisaisen-turvallisuuden-ja-maahanmuuton-viranomaisilta-vahvaa-suorituskykya

Valtioneuvosto, Ajankohtaisselonteko turvallisuusympäristön muutoksesta. Valtioneuvoston julkaisuja 2022:18. https://www.eduskunta.fi/FI/valiokunnat/ulkoasiainvaliokunta/selonteko-turvallisuusympariston-muutoksesta/Sivut/default.aspx

Rikosseuraamusala on riippuvainen kolmannen sektorin toimijoista 

 

Maija Helminen ja Mia Kilpeläinen

Helminen on erikoistutkija Turun yliopistossa ja Kilpeläinen toimii yliopisto-opettajana ja kuuluu kriminologian tutkimusryhmään Itä-Suomen yliopistossa

 

Kansainvälisessä kriminologisessa tutkimuksessa ei-viranomaistoimijoiden kuten yksityisten yritysten ja kolmannen sektorin organisaatioiden tutkimus on lisääntynyt kuluvan vuosituhannen aikana. Suomalaisessa kriminologiassa huomiota on saanut etenkin esimerkiksi yksityisen vartiointialan tutkimus (mm. Saarikkomäki 2017; Paasonen 2014), mutta myös kolmannen sektorin toimijat ovat osallistuneet rikosoikeusjärjestelmän toimintaan usein eri tavoin jo pitkään. Heidän työ on erityisen merkittävää esimerkiksi rikosten uhrien tukipalveluissa ja rikosseuraamusasiakkaiden jälkihuollossa; näitä molempia erikoistuneita palveluja tuottavat lähinnä vain kolmannen sektorin toimijat (Helminen 2019). Voidaan sanoa, että jos kolmannen sektorin toimijoita ei olisi, merkittävä osa rikoksentorjuntatyöstä ja rikoksen haittojen ehkäisevästä työstä jäisi yksinkertaisesti tekemättä.

Nordic Research Council:in rahoittamassa ja Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan sekä Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksen yhteistyölle pohjautuvassa PENVOL-projektissa olemme halunneet saada aiempaa paremman ymmärryksen viranomaisten ja kolmannen sektorin yhteistyöstä rikosseuraamusalalla. Tässä esitetyt huomiot pohjautuvat keväällä 2021 keräämäämme kysely- ja haastatteluaineistoon, keskittyen Rikosseuraamuslaitokselta (Rise) kerättyyn aineistoon. Kysely kohdistettiin Suomen kaikkien vankiloiden ja yhdyskuntaseuraamustoimistojen johtajille, apulaisjohtajille ja rikosseuraamusesimiehille. Kyselyyn saatiin vastauksia lähes kaikista yksiköistä, yhteensä 32:lta vastaajalta vankiloista ja 22:lta vastaajalta yhdyskuntaseuraamustoimistoista. Yksi vankilakyselyyn vastannut ilmoitti, että vankila ei tee yhteistyötä kolmannen sektorin kanssa. Alla raportoidaan tuloksia kuitenkin vain niiden vastaajien osalta, jotka ilmoittivat tekevänsä yhteistyötä kolmannen sektorin kanssa. Lisäksi Risestä haastateltiin 12 työntekijää, jotka työskentelivät eri vankiloissa ja yhdyskuntaseuraamustoimistoissa ympäri Suomea lähinnä esimiestehtävissä.

Yhteistyötä tarvitaan vankiloiden ja yhdyskuntaseuraamustoimistojen perustehtävien toteuttamiseen

Tutkimuksemme perusteella yhteistyö kolmannen sektorin kanssa ei ollut vankiloille ja yhdyskuntaseuraamustoimistoille ainoastaan tärkeää, vaan monella tapaa rikosseuraamustyö näytti olevan jopa riippuvaista yhteistyöstä. Tämä tuli etenkin ilmi yhdyskuntaseuraamustoimistojen työntekijöiden haastatteluista, joissa monet haastateltavat totesivat, että yhdyskuntapalvelujen toteuttaminen ei onnistuisi ilman kolmannen sektorin tarjoamia palvelupaikkoja. Lisäksi kyselyyn vastanneista 91 %:a ilmoitti yhteistyön kolmannen sektorin kanssa liittyvän palvelu- ja toimintavelvoitepaikkoihin. Erityisen tärkeinä haastateltavat pitivät kolmannen sektorin tarjoamia palvelupaikkoja sellaisille yhdyskuntaseuraamusten suorittajille, joiden taustalla on merkittäviä elämänhallinta- ja päihdeongelmia sekä heikko työkyky. Kolmannen sektorin katsottiin pystyvän tarjoamaan tällaisille suorittajille matalan kynnyksen suorituspaikkoja, joita ei ole välttämättä samalla tavalla tarjolla esimerkiksi kunnissa.

Yhdyskuntaseuraamuspuolella kolmannen sektorin kanssa tehtävä yhteistyö liittyi siis kiinteästi yhdyskuntaseuraamustuomioiden suorittamiseen, vaikka kaikki yhdyskuntaseuraamustoimistojen kyselyyn vastanneet ilmoittivat, että yhteistyötä tehtiin myös tuen, avun ja neuvonnan tarjoamisessa asiakkaille. Kaikki kyselyyn vastanneet ilmoittivat esimerkiksi tekevänsä yhteistyötä kolmannen sektorin kanssa asunnon järjestämisessä ja asunnottomuuden ehkäisyssä ja lähes kaikki (91 %:a) päihdekuntoutuksessa. Myös vankiloiden puolella yhteistyön merkitys korostui erilaisen tuen tarjoamisessa. Vankiloiden kyselyyn vastanneiden mukaan yhteistyötä tehtiin eniten vankien arjen taitojen harjaannuttamisessa (91 %:a), uskonnollisuuden harjoittamisessa (88 %:a) ja päihdekuntoutuksessa (81 %:a). Valvottuun koevapauteen kuuluva toimintavelvoite näytti kuitenkin lisänneen kolmannen sektorin merkitystä seuraamusten suorittamisen mahdollistamisessa myös vankiloiden puolella, sillä haastattelujen perusteella kolmannen sektorin toimijat ovat tärkeitä toimintavelvoitepaikkojen tarjoajia. Kolmas sektori näyttäytyi tärkeänä kumppanina vankiloille koevapauden järjestämisessä myös kyselyn perusteella, koska 90 %:a vastanneista arvioi yhteistyön kolmannen sektorin kanssa liittyvän koevapaudessa oleviin vankeihin.

Aineistomme perusteella kolmannen sektorin kanssa tehtävällä yhteistyöllä on tärkeä merkitys sille, että esimerkiksi yhdyskuntapalvelujen ja valvottujen koevapauksien suorittaminen on ylipäätään mahdollista. Mielestämme tämän seikan korostaminen on tärkeää, sillä kolmannen sektorin rooli rikosseuraamusalalla voidaan helposti ehkä käsittää ”vain” ns. lisätuen tarjoamisena seuraamusten suorittamisen aikana tai tuomion suorittaneiden jälkihuoltona. Lisätuen tarjoamisella ja jälkihuollolla on tietenkin suuri merkitys sille, että rangaistusten täytäntöönpanossa voidaan tehdä kuntouttavaa ja rikollisuudesta irtaannuttavaa työtä. Tutkimuksemme kuitenkin osoittaa, että yhteistyötä tarvitaan myös vankiloiden ja yhdyskuntaseuraamustoimistojen perustehtävien – seuraamusten täytäntöönpanon – toteuttamiseen.

Riselle nykyistä suurempi rooli yhteistyön rahoittamisessa?

Haastattelemamme Risen työntekijät olivat hyvin tietoisia yhteistyön tärkeydestä rikosseuraamustyölle ja moni heistä nostikin esiin kysymyksen yhteistyön rahoituksesta. Kuten on yleisesti tiedossa, monen kolmannen sektorin toimijan rahoitus on niukkaa ja lyhytjänteistä. Muutamat haastateltavat pelkäsivät kolmannen sektorin rahoituksen niukentuvan entisestään tulevaisuudessa, kun esimerkiksi veikkausvoittovarojen tulevaisuus on tällä hetkellä auki. Jos kolmannen sektorin rahoitus vähentyy, tämän nähtiin mahdollisesti heijastuvan yhteistyöhön siten, että yhteistyö joissakin asioissa loppuu ja esimerkiksi palvelu- ja toimintavelvoitepaikkojen järjestäminen voi vaikeutua. Myös kyselyn vastausten perusteella yhteistyön mahdollisella päättymisellä voisi olla merkittäviä seurauksia sille, miten vaikuttavaa työtä rikosseuraamusalalla pystyttäisiin toteuttamaan; kyselyn vastauksissa sektoritoimijoiden katsottiin nimittäin paikkaavan sekä vankiloiden (60 %:a vastaajista) että yhdyskuntaseuraamustoimistojen (50 %:a vastaajista) resurssivajetta.

Eräät haastateltavat nostivatkin esiin, että Risessä tulisi harkita suuremman vastuun ottamista kolmannen sektorin yhteistyön rahoituksesta esimerkiksi varaamalla yksiköiden budjettiin korvamerkittyä rahoitusta yhteistyötä varten tai maksamalla palvelu- ja toimintavelvoitepaikkoja tarjoaville kolmannen sektorin toimijoille korvausta. Ottaen huomioon kolmannen sektorin kanssa tehtävän yhteistyön tärkeyden Risen ja koko rikoksentorjuntatyön kannalta, mielestämme näitä ehdotuksia kannattaisi harkita vakavasti.

Tutkimustyö jatkuu

Tulemme jatkossa tarkastelemaan keräämme aineistoa tarkemmin eri näkökulmista ja tuomaan esiin myös kolmannen sektorin edustajien näkemyksiä yhteistyöstä Risen kanssa. Kiitämme kuitenkin kaikkia tutkimukseen osallistuneita henkilöitä ja tahoja jo tässä vaiheessa. Tutkimusta tehdessä oli ilo huomata, että hankkeemme sai positiivisen vastaanoton sekä Risen että kolmannen sektorin piirissä. Tutkimusaiheen ajankohtaisuudesta viestii jo seikka, että samanaikaisesti Risessä on kevään aikana valmisteltu sidosryhmäyhteistyön linjauksia, jotka julkaistaan tämän vuoden aikana.

 

Lähteet

Helminen, M. (2019) Finnish Civil Society Organizations in Criminal Justice – Exploring Their Possibilities to Fulfill Mission Values and Maintain Autonomy from a Comparative Perspective. Turun yliopisto, Turku.

Paasonen, J. (2014) Yksityisen turvallisuusalan sääntelyn toimivuus – empiirisiä oikeustutkimuksia yksityisestä turvallisuusalasta. Suomen Turvallisuusosaaminen Oy, Helsinki

Saarikkomäki, E. (2017) Trust in public and private policing: Young people’s encounters with the police and private security guards. Helsingin yliopisto, Helsinki.