KELLO 17.05. Viimeisetkin puurtajat on ajettu koesalista. Joensuun normaalikoulun lukion abiturientti Paula Aukee jaksaa vielä hymyillä kameralle, vaikka on nälkä ja väsyttää. Takana on viiden tunnin puserrus oikeustieteellisen alan valintakokeessa.
– TÄSSÄ ON ylioppilaskirjoitukset alla, joten en jaksanut lukea ihan niin paljon kuin mitä olisin voinut, Aukee harmittelee monen muun abiturientin tavoin, mutta lisää kokeen menneen kaikesta huolimatta hyvin.
Jokaiseen tehtävään ei voinut edes etukäteen valmistautua, sillä aineistotehtävässä ollutta materiaalia ei löytynyt koekirjoista.
– Tekijänoikeuslaista oli iso, neljän sivun aineisto, josta täytyi etsiä lainkohtia. Lakitekstiä oli melko hankala lukea niin, että sieltä löytää tärkeimmät pointit.
Väsyneellä, mutta toiveikkaalla Paula Aukeella on takanaan pitkä rupeama kirjojen parissa.
VAIKKA OIKEUSTIETEELLISEN alan valintakoe on nyt takana, kevään luku-urakka ei ole vielä suinkaan ohi. Keskiviikkona odottaisi vielä suomen kielen ja kirjallisuuden valintakoe. Lauantaina Aukee painaa valkolakin päähänsä ja aloittaa valmistautumisen vielä seuraavan viikon julkisoikeuden kokeeseen.
– PIDÄN ITSENÄISESTÄ opiskelusta, mutta olihan se eri tavalla haastavaa kuin lukiokirjojen lukeminen. Tällainen tarkkuus on ihan uutta, Aukee kertoo valinta- ja ylioppilaskokeisiin lukemisen eroista.
Hän luki aineiston ensin huolella läpi ja teki sen jälkeen kirjoihin alleviivaukset. Eri värit jäivät Aukeelle hyvin mieleen, joten niiden käyttämisestä oli apua.
– Tein alussa myös muistiinpanoja, mutta sitten aika loppui kesken.
AUKEEN INTO oikeustieteeseen syttyi tuomarina työskentelevän perhetutun tarinoiden ja käräjäoikeudessa suoritetun TET-harjoittelun kautta. Alan vaikeudesta on liikkunut monenlaisia huhuja.
– Luulin, että oikeustieteellinen teksti olisi täyttä hepreaa. Olihan siellä vaikeita juttuja, mutta kyllä se ihan suomea oli.
ELSA JOENSUUN järjestämä Lawyers@Work-työelämäekskursio suuntautui huhtikuun alussa Kuopioon: Itä-Suomen hovioikeuteen, Kuopion vankilaan sekä PwC:lle. Pohjois-Savossa meitä vierailijoita oli vastassa varsinainen ”betonibrutalismin ilmentymä”, kuten hovioikeuden Eeva Kaisa Kääriäinen työpaikkaansa kuvaili.
Itä-Suomen ja Kouvolan hovioikeuksien yhdistyttyä viime vuonna siirrettiin keskeisimmät toiminnot Kuopioon. Kouvolassa sijaitsee edelleen pysyvä istuntopaikka. Itä-Suomen hovioikeudessa Kuopiossa työskentelee tätä nykyä miltei 80 henkilöä, joista 35 tuomarin virassa.
Joensuulaisia oikeustieteen opiskelijoita Itä-Suomen hovioikeudessa.
ITÄ-SUOMEN HOVIOIKEUDESSA määräaikaisena kansliapäällikkönä toimiva Kääriäinen kertoi hovioikeuteen saapuvan vuodessa noin 1 700 käsiteltävää asiaa. Noin 45 prosenttia asioista koskee jatkokäsittelylupaa, joista puolet evätään. Tänä päivänä sähköisten asiointipalveluiden kehittely ja käyttöönotto koskettavat myös hovioikeuden väkeä, joskin kysymykset järjestelmien toimivuudesta mietityttävät.
Vierailijoiden kysymyksiin muun muassa hovioikeuksien yhdistymisestä ja juttujen käsittelynopeuksista vastaili Itä-Suomen hovioikeuden presidentti Pertti Nieminen.
– Käsittelyaikojen pituus on kasvanut muutoksen myötä. Ennen Kouvolassa käsittelyaika oli noin neljä kuukautta, mutta nyt istuntokäsittely voi olla noin 7–9 kuukauden pituinen, ja kirjallisten asioiden käsittelyaika vaihtelee, Nieminen kertoi.
KÄÄRIÄINEN AVASI työpäivänsä kulkua ja muistutti organisointikyvyn tärkeydestä.
– Juttuja on paljon, kerrallaan 10–20 asiaa päällekkäin, eikä työpöytä liene koskaan tyhjä. Työn imu on silti niin kovaa, että viihdyn työssäni mainiosti.
Kirjoittamisesta pitävä Kääriäinen mainitsi työnsä parhaaksi puoleksi älyllisen ponnistelun, vaikka toisinaan jutturuuhkasta johtuva stressi voi painaa päälle.
– Parhaita hetkiä ovat ne, kun hankalalta tuntunut juttu viimein kirkastuu ja jäsentyy juridiseen viitekehykseensä.
Sekä Kääriäinen että Nieminen kannustivat opiskelijoita auskultoimaan. Tuomioistuinharjoittelun voi suorittaa yhdistäen hovioikeuden puolen vuoden osuuden joko käräjäoikeudessa tai hallinto-oikeudessa suoritettavaan puolivuotiseen.
– Meillä Itä-Suomen hovioikeudessa on aina vuosittain yksi tuomioistuinharjoittelija. Auskultointi tarjoaa aitiopaikan seurata prosessia, Kääriäinen rohkaisi.
VIERAILU KUOPION vankilassa edusti ekskursion parasta antia ja herätti opiskelijoissa paljon kiinnostusta. Vankitoiminnoista vastaava Kuopion vankilan apulaisjohtaja Jukka Häkkilä johdatteli ryhmämme kiinnostavaan keskusteluun vankiloiden merkityksestä, niiden arkipäiväisistä toiminnoista sekä toiminnan kustannus-hyöty-ajattelusta.
Vaikka vankiloiden ylläpito on rahaa vievää, alleviivasi Häkkilä asiallisten olosuhteiden edesauttavan kuntoutumista ja yhteistyökykyistä ilmapiiriä.
– Ei ole tarkoituksenmukaista tehdä vankilasta jotenkin kiduttavaa ja kurjaa laitosta – se vain provosoisi vastarintaan. Tavoitteena on saada rikoksentekijä lopettamaan rötöstely ja siirtymään tavalliseen elämään. Vapaudenmenetys on itsessään rangaistus.
KUOPION VANKILASSA on 93 vankipaikkaa ja henkilöstöä on 75 hengen verran. Suurin osa vangeista on tutkintavankeja, mutta vankeusvankejakin on muutamia. Vankilan läheisyydessä toimii myös vapauttamisyksikkö.
Useimmilla vangeilla suurin ongelma liittyy päihteiden käyttöön. Päihdeongelmaiselle normaali elämä ja peruskunto ovat vieraita käsitteitä. Tästä syystä Kuopion vankilan yhteyteen ei remontin ja laajennuksen yhteydessä rakennettu teollisuushalleja vankien työskentelyä varten, vaan ohjattu toiminta keskittyy esimerkiksi käsityöpuolella arkisten taitojen hankkimiseen taikka opiskeluun.
ENNAKKO-OLETTAMAT ANKEASTA, kenties epäsiististäkin vankilamaailmasta murenivat, kun Häkkilä kierrätti ryhmäämme eri osastoilla. Vierailut muun muassa perhehuoneessa, vastaanottotilassa ja tarkkailusellissä havainnollistivat vankila-arjen kulkua hyvin. Mielenkiintoisimmat kohtaamiset ryhmämme taisi kuitenkin kokea erään vangin omassa sellissä sekä pastorin vetämässä keskusteluryhmässä.
Modernit tilat yhdistettynä räiskyviin väreihin aina kirkkaan vihreästä oranssiin ja punaiseen tulivat monelle yllätyksenä. Piristävällä värimaailmalla on myös käytännöllinen syy: vartijat tunnistavat värityksen avulla eri tilat nopeasti myös valvontakameran kuvista.
Myös sellikäytävillä näyttäytyvä rauhallinen ja arkinen tunnelma sekä työntekijöiden välillä aistittava rennon luottamuksellinen ilmapiiri häivyttivät lopunkin vankilaelämään liitetyn salaperäisyyden.
– Yhteistyöhengessä täällä pyritään vankien kanssa toimimaan, ja konflikteja meillä onkin harvoin. Nykyaikaiset tilat parantavat turvallisuutta ja käytännön toimia, Häkkilä summasi.
PÄIVÄ PÄÄTTYI vierailuun PricewaterhouseCoopersin eli PwC:n Kuopion toimistolla, jossa ryhmän ottivat vastaan KHT-tilintarkastaja Juha Toppinen ja lakimies Jari Lappalainen.
Itsenäisistä yrityksistä koostuva PwC on yksi maailman suurimmista tilintarkastusketjuista. Toppinen ja Lappalainen kertoivat omasta työurastaan ja työnkuvastaan. Vaikka työtä riittää tasaisesti koko vuodelle, kevät tilinpäätökset tehdään vuodenvaihteen jälkeen ja tilintarkastajaa tarvitaan jo pian sen jälkeen. Tilintarkastajalle kertyy melkoisesti ajokilometrejä, mutta lakimies saa välillä viettää aikaa myös toimistolla.
Riina Sorsa ja Iiro Multanen, toisen vuositason opiskelijat Joensuun yhteiskoulun lukiosta, tutustuivat kahden päivän ajan oikeustieteiden laitoksen toimintaan. Luennoilla istumisen, opiskelijoiden tapaamisen ja hakuoppaisiin tutustumisen lisäksi he haastattelivat valtiosääntöoikeuden yliopisto-opettaja Maija Dahlbergiä tämän uravalinnasta, opiskelusta ja väitöskirjasta.
Yliopisto-opettaja Maija Dahlbergin ura yliopistolla alkoi tutkimusavustajan töistä professorin projekteissa. Kuva: Riina Sorsa
Riina: Kerro ensin, kuka olet ja miksi päädyit opiskelemaan oikeustieteitä. Maija: Olen Maija Dahlberg, valtiosääntöoikeuden yliopisto-opettaja. Aloitin omat opintoni silloisessa Joensuun yliopistossa suoraan lukiosta valmistuttuani. Se oli enemmän tai vähemmän sattuman kauppaa, mutta huomasin nopeasti tykkääväni tästä.
Riina: Mitä valtiosääntöoikeus on? Maija: Valtiosääntöoikeus on ylimpien valtioelinten, rakenteiden ja järjestelmien keskinäisiä suhteita sääntelevä oikeudenala. Useissa kysymyksissä liikutaan hyvin lähellä politiikkaa. Toinen iso alue institutionaalisten puolen lisäksi ovat perus- ja ihmisoikeudet.
Riina: Mikä on tutkimuskohteesi tällä hetkellä? Maija: Tutkin väitöskirjassani Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta ja siihen liittyviä legitiimisyyskysymyksiä jäsenvaltioiden näkökulmasta. Tuomioistuin tekee aika paljon dynaamista tulkintaa ja laajentaa valtion velvollisuuksia sopimuksen nojalla. Herää kysymys, että onko sille mitään rajoja? Esitän tutkimustuloksenani suosituksen siitä, miten ihmisoikeustuomioistuimen tulee toimia, jotta se säilyttäisi legitiimisyytensä.
Haluan ehkä jatkaa tästä aihepiiristä laajemminkin, esimerkiksi Euroopan unionin tuomioistuimen näkökulmasta. Toisaalta, nyt kun olen pyörinyt niin pitkään ihmisoikeustuomioistuimen kanssa, haluaisin tutkia valtiosääntöoikeutta esimerkiksi lainvalmistelun näkökulmasta. Lainvalmistelu, laillisuusvalvonta, perustuslainmukaisuuden valvonta ja muut kansallisen valtiosääntöoikeuden peruskysymykset värittävät väitöskirjani jälkeistä aikaa.
Iiro: Minkä vuoksi päädyit opetushommiin, etkä toimimaan ”kentällä”? Maija: Yksi aika praktinen syy voi olla, että pääaineeni on valtiosääntöoikeus. Jo kandin jälkeen pääaineeni professori houkutteli, että jäisin tutkimusavustajaksi hänen projekteihinsa. Graduvaiheessa löysin sisäisen tutkijan paloni. Se puoli veti ja minulle tarjottiin töitä jo ennen valmistumista. Minulle on tarjottu jatkuvasti mielenkiintoisia töitä ja olen saanut vaikuttaa opetuksen sisältöön. Vapaus tehdä sitä, mikä kiinnostaa, on saanut jäämään tänne yliopistolle.
Iiro: Millaisissa työtehtävissä olet toiminut? Maija: Aloitin tutkimusavustajana, jolloin kokosin lähteitä ja tein joitain osia tutkimukseen. Siitä eteenpäin olen työskennellyt tutkimusamanuenssina ja vuodesta 2009 lähtien yliopisto-opettajan nimikkeellä.
Riina: Miltä oikeustieteiden opiskelu on tuntunut, onko se rankkaa? Maija: Olen aina sanonut, että opiskelu vaatii eniten istumalihaksia ja sitä, että osaat käyttää kalenteria. Alussa tietyt asiat pitää vain opetella ulkoa, mutta silloin kun asia kiinnostaa, sitä ei koe vaikeana. Vaikeisiin kysymyksiin vain käyttää enemmän aikaa. En olisi ikinä uskonut, jos joku olisi sanonut minulle tullessani opiskelemaan vuonna 2003, että kirjoittaisin väitöskirjan englanniksi. En koe itseäni kovin hyväksi kielissä, mutta toisella kielellä kirjoittaminen ei vaadi laudatur-tasoa, vaan ennemminkin sinnikkyyttä.
Riina: Entä samanaikainen samanaikainen opettajan ja tutkijan työ, onko se rankkaa ja aikaa vievää? Maija: No, kyllä. Olen kirjoittanut väitöskirjani täysipäiväisenä opettajana. Viimeisin puoli vuotta on ollut minulle vapaa opetuksesta, jonka aikana viimeistelin väitöskirjani ja lähetin sen esitarkastukseen. Toisaalta opettaminen ja tutkiminen ovat myös tukeneet toisiaan.
Iiro: Millaiset tulevaisuudensuunnitelmat sinulla on? Jäätkö tänne vai suuntaatko esimerkiksi Eurooppaan? Maija: Tännehän sitä oltaisiin väitöksen jälkeen opetushommiin jäämässä. Toki Eurooppa kiinnostaa lyhyinä tutkimusjaksoina. Ennen kuin aloitin jatko-opinnot, olin vuoden verran European Master’s Degree -ohjelmassa Venetsian ja Lundin yliopistoissa. Se on yksi arvokkaimmista vuosista väitöskirjani ja työni kannalta. Perus- ja ihmisoikeuskysymykset eivät pysy Suomen rajojen sisäpuolella, joten joskus täytyy lähteä muuallekin.
