Pikaluottojen valvonnan toimivuudessa on selkeitä puutteita

anssiniko_1874

 

 

 

Anssi Keinänen ja Niko Vartiainen

Anssi Keinänen on lainsäädäntötutkimuksen professori ja Niko Vartiainen tutkija Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella.

PIKALUOTTOTOIMINTAAN ON kohdistunut viime vuosina yleistä mielenkiintoa esimerkiksi ylivelkaantumisvaaran vuoksi. Lainsäätäjä onkin reagoinut toimialan aiheuttamiin haittoihin useilla lainsäädäntömuutoksilla, jotka ovat koskeneet mm. todellisen vuosikoron ilmoittamisvelvollisuutta, korkokaton säätämistä ja pikaluottoyritysten rekisteröitymisvelvoitetta. Lainsäädännön asettamien velvoitteiden valvonnan toimivuus on yksi edellytys sille, että lain tarkoittamat vaikutukset toteutuvat tosiasiallisesti yhteiskunnassa.

PIKALUOTTOTOIMIALAA LEIMAA pikaluottoyritysten suuri valmius kiertää kuluttajansuojalainsäädännön vaatimuksia. Tätä selittää puutteet valvontaresursseissa, mutta ennen kaikkea viranomaisten seuraamuskeinoissa ja kuluttajien kiinnostuksessa reagoida yritysten väärinkäytöksiin. Vaikka joukossa on sääntelyn ehtoja noudattavia yrityksiä, toimialaa leimaa innovatiivisuus keksiä sovelluksia, jotka eivät toimijoiden mielestä kuulu kuluttajansuojalainsäädännön piiriin (esim. vertaislainat).

LISÄKSI TOIMIJAT pyrkivät pitkittämään valvontaviranomaisten kanssa käytävää yhteydenpitoa, jotta he voivat jatkaa lainvastaista toimintaa mahdollisimman pitkään. Pitkittämistä auttaa se, että valvontaviranomaisilla ei ole keinovalikoimassaan mahdollisuutta määrätä seuraamusmaksua tai hakea seuraamusmaksua jo aiheutetun haitan perusteella. Tällaista mahdollisuutta ei ole myöskään markkinaoikeudella.

OIKEUSMINISTERIÖN ASETTAMAN työryhmän raportissa ”Kuluttajansuojaviranomaisten toimivaltuudet” on esitetty kuluttaja-asiamiehen valvonnan keinoihin lisäyksiä, kuten kuluttajaviranomaisen mahdollisuudesta vaatia seuraamusmaksua tilanteessa, jossa neuvottelemalla ei asiasta päästä ratkaisuun.

LISÄKSI KULUTTAJA-ASIAMIEHEN määräämän kiellon vastustamista koskevaa menettelyä muutettaisiin siten, että kuluttaja-asiamiehen kieltopäätökseen tyytymättömän elinkeinonharjoittajan olisi vietävä asia markkinaoikeuden käsiteltäväksi, eikä kielto enää raukeaisi pelkästään elinkeinonharjoittajan vastustuksen perusteella.

EHDOTUKSET OVAT oikeanlaisia pikaluottoalalle. Vaikka elinkeinoelämä vastustaakin voimakkaasti ehdotettua mahdollisuutta seuraamusmaksusta, ainakin pikaluottotoimialalla mahdollisuus olisi kannatettava, kun huomioidaan pikaluottojen kuluttajille aiheuttamat ongelmat ja alan toimijoiden käyttäytyminen lainsäädäntövelvoitteiden kiertämiseksi ja välttämiseksi sekä yhteiskunnan taloudellinen tilanne, jossa valvontaresurssien lisääminen lienee mahdotonta.

PIKAVIPPEJÄ KOSKEVA tutkimus ”Pikaluottojen valvonta: miten lainsäädännön valvonta toteutuu käytännössä?” on julkaistu Edilex lakikanavassa 12.9.2016. Tutkimus on osa Suomen Akatemian rahoittamaa hanketta ”Nuorten velkaongelmat – velkatyypit, selviytyminen ja vastuukysymykset”.

TUTKIMUS TOTEUTETTIIN  haastattelemalla pikaluottolainsäädännön valvontaan osallistuvia viranomaisia. Haastatteluiden perusteella pyrittiin saamaan käsitys pikaluottovalvonnan käytännöistä sekä valvojien mielipiteestä valvonnan toimivuudesta ja kehittämistarpeista.