Sanojen keksiminen

Tiedonhakijan pitää kääntää omat ajatuksensa, käsitteet, kielellisiksi ilmauksiksi ja sitä kautta hakusanoiksi.

Hakujärjestelmässä hakusana voi toimia kuten yksinkertainen merkkijono. Tiedonhakijan on itse määrättävä kaikki merkkijonot, joita haetaan.

Hakusana voi olla myös lähtökohta, jonka avulla järjestelmä löytää sanasta erilaisia taivutusmuotoja ja johdannaisia. Varsinaisesti järjestelmä ei kuitenkaan  ymmärrä eikä hae käsitteitä tai merkityksiä (hs.fi:fingerpori). Tämä tuo tulokseen myös aiheeseen liittymättömiä osumia.

Tiedon löytyvyys perustuu siis tiettyjen merkkijonojen esiintyvyyteen dokumenteissa tai niiden (meta)tiedoissa. Kääntäen, dokumentin aihe voi olla sisällöltään aiheenmukainen, mutta jos hakusanaa ei sen tiedoista löydy, itse dokumenttikin jää löytymättä.

Käsite itsessään on usein ensimmäinen hyvä hakusana. On mietittävä, millä kaikilla käsitteillä aihetta on voitu kuvata.

Vaihtoehtoiset hakutermit ovat kuitenkin lähes aina välttämättömiä:

  • kieli on ensimmäinen kysymys. Suomenkieliset hakusanat tuottavat harvoin riittävän tuloksen, joten hakusanat pitää miettiä myös ainakin englanniksi. Englantia ja suomea ainakin tarvitaan
  • synonyymit: talonvaltaus = squatti, nuori – young, youth, juvenile, adolescents, teeagers…)
  • läheiset, samaan liittyvät käsitteet, rinnakkaiset käsitteet: ennakkoluulot – syrjintä; sosiaali-ja terveyspalvelut, sosiaalipalvelut /terveyspalvelut
  • laajempi tai tarkempi osa-alue: yhteiskuntaluokat – porvaristo
  • vastakkainen käsite voi olla hyödyksi joskus: pahoinvointi – hyvinvointi
  • erilaiset kirjoitusmuodot: maakunnan suunnittelu – maakuntasuunnittelu; organization – organisation
  • lyhenteet: nimby = not in my backyard, HRM – human resource management

HUOM. Lyhenteiden käyttöä kannattaa välttää, jos ne ovat moniselitteisiä (esim. lyhenne GDP tarkoittaa ainakin käsitteitä “gross domestic product”, “giant depolarizing potential “, “guanosine diphosphate” ja “good distribution practice”).
Pidemmän tekstin joukosta aukikirjoitettu muoto yleensä löytyy. Mutta jos haku kohdistuu vain otsikkoon, voi olla tarpeen kokeilla myös lyhenteellä:

lyhenne

Kun termejä alkaa kertyä enemmän, on hyvä idea koota sanoja taulukkoon, jotta kokonaisuus – pääkäsitteet ja niihin liittyvät termit – pysyy hallinnassa. Käsitteiden hahmottelun apuna voi myös käyttää esim. käsitekarttaa, mind mapia tms. Tai voi sitä tehdä ranskalaisilla viivoillakin.

Esimerkiksi: Murrosikäisen elämänhallinta aikuisuuden kynnyksellä

 

APUNEUVOJA HAKUSANOJEN MÄÄRITTELYYN:

  • Sanakirjat (esim. MOT sanakirjasto (UEF-Primo), KELAn termit, Sosiaalialan sanasto (Sosiaaliportti, THL), Yleinen suomalainen ontologia, YSO, SocINDEX, Subject Terms, thesaurus) käsikirjat, hakuteokset (esim. Wikipedia)
  • Oppikirjat
    Taustatietoa ja alan käsitteistöä löytyy alan oppikirjoista, tietosanakirjoista ja muista hakuteoksista. Ne auttavat keskeisten käsitteiden ja niiden synonyymien pohtimisessa. Samalla on hyvä selvittää termien laajemmat ja suppeammat käsitteet sekä vaihtoehtoiset ilmaisut.
  • Jo löydettyjen julkaisujen sisällysluettelot ja lähdeluettelot
  • Asiasanastot
  • Jo löytyneiden julkaisujen tiedot tietokannoissa, erityisesti aihetta kuvaavat sanat (subject)

syaiheet

Hakusanojen kokoaminen kaaviona: