Viittaaminen

LÄHTEISIIN VIITTAAMINEN

Mikä on viittaamisen ja plagioinnin välinen ero?

VIITTAAMALLA lähteisiin kirjoittaja osoittaa, mitä aikaisempia teorioita, metodeja ja tuloksia hänellä on ollut tiedossaan ja miten hän suhteuttaa omat tuloksensa toisten tulkintoihin.

Viitteessä ja lähdeluettelossa annetaan lukijalle riittävät tiedot tunnistaa ja löytää julkaisu, johon kirjoituksessa viitataan. Näin esim. tutkielman tarkastaja voi tarkistaa esitetyn paikkansapitävyyden. Lisäksi viitteillä annetaan tunnustus sille, jolle tunnustus kuuluu.

Viittaus = referointi = toisen tekijän julkituomien tietojen ilmaiseminen omin sanoin
Lainaus = sitaatti = sanasta sanaan kopioitu ote tekstistä

Lainaus pitää merkitä selvästi, esim. lainausmerkein (lyhyt pätkä) tai sisentämällä (useampi virke). Suoraa lainausta käytetään vain silloin kun on olennaista esittää asia juuri samoin sanoin kuin alkuperäisessä tekstissä. Lainaus tehdään mahdollisimman lyhyenä.

Käytetyt lähteet mainitaan niin, että lainaukset ja viittaukset ovat selkeästi tunnistettavissa ja löydettävissä myöhemmin.

HUOM. Tiedonlähde voi olla muukin kuin kirjallinen lähde, esimerkiksi suullinen tieto tai haastattelu. Nämäkin lähteet merkitään aina. Kullakin oppiaineella ja organisaatiolla on omat ohjeensa siitä, kuinka tämä tehdään, eikä käytäntö ole niin vakiintunut kuin kirjallisuuslähteiden kohdalla.

PLAGIOINTI = “toisen henkilön työn jäljentäminen ja esittäminen omanaan, henkisen omaisuuden varastaminen”
(lähde: Nurmi T.: Suomen kielen sanakirja, Jyväskylä: Gummerus, 1992).

Plagiointi ei esitä lähdettä, josta tieto, ajatus tai selitys on oikeasti peräisin.

 

Tekijänoikeuslaki (1961/404) ja -asetus säätelevät julkaisujen (julkaistujen teosten) käyttöä. Elektroninenkin aineisto on tekijänoikeuslain suojaamaa. Valokuvien ja yksityiskohtaisten karttojen kanssa pitää olla erityisen tarkkana. Ne ovat yleensä itsenäisiä kokonaisuuksia, joita ei voi käyttää sellaisenaan ilman tekijän lupaa. Sen sijaan taulukon tiedot voi siirtää omaan työhön, kunhan viittaus alkuperäiseen lähteeseen on asianmukainen.


Lähteisiin viittaaminen muodostuu kahdesta osasta:

  • lähdeviitteestä (tekstiviitteestä) ja
  • lähdeluettelosta (kirjallisuusluettelosta)

Lähdeviite ohjaa julkaisun lopussa olevaan lähdeluetteloon, jonka tulee sisältää tarkat tiedot käytetyistä lähteistä. Sen avulla lukija halutessaan löytää lähteet.

Merkintätapoja on erilaisia, tässä yksi malli

Merkintätapoja on erilaisia, tässä yksi malli

Lähdeluetteloon merkitään kaikki ne lähteet, joihin työssä on viitattu. Lähdeviitteen ja lähdeluettelon tietojen täytyy vastata tarkasti toisiaan, jotta tekstissä mainittu lähde löytyy lähdeluettelosta helposti.

Kun lähdetään hakemaan lehtiartikkelia kirjastosta (Josku) tai Nellistä, on tehtävä haku lehden nimellä.

Kun lähdetään hakemaan lehtiartikkelia UEF-Finnasta, on tehtävä haku lehden nimellä kirjaston kokoelmista TAI haettava artikkelin nimellä kansainvälisistä e-aineistoista.


Tietokantojen tietueista löytyy samoja elementtejä kuin lähdeluettelon viitteistä.

MATviite