Tag Archives: oikeuslaitos

Sensaatiohakuisuus nakertaa luottamusta oikeusjärjestelmään

sutela-mika_13x18Mika Sutela

Kirjoittaja on Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksen tutkijatohtori.

 

RIKOKSET KIINNOSTAVAT, koskettavat ja myös pelottavat. Rikokset kuuluvat median ja sosiaalisen median jokapäiväiseen uutistarjontaan, lähes jokaiseen uutislähetykseen. Jopa päivän urheilu-uutisten kärkiuutiset voivat käsitellä urheilumaailman rikosasioita. Mikään muu ihmisen luomus ei jaksa kiinnittää yhtä paljon huomiota ja kiehtoa mieltä kuin rikollisuus. Tämän perusteella rikollisuus ansaitsisi paikan maailman ihmeiden listalla, jos niitä vielä nykypäivänä lueteltaisiin.

MIRKA SMOLEJ on todennut internetin roolin rikosuutisten tuottajana kasvaneen koulusurmien jälkeen. Nämä traagiset tapahtumat siirsivät huomion sosiaalisen median interaktiiviseen rooliin. Smolej’n väitöstutkimuksen (2011) mukaan media keskittyy tyypillisesti kertomaan yksittäisistä rikostapauksista eikä raportoi kovinkaan paljoa laajemmista rikollisuustrendeistä, rikollisuuden syistä tai kriminaalipoliittisista aiheista. Janne Kivivuoren mielestä rikollisuustilanteen ja kriminologisten tutkimustulosten uutisoinnissa olisi parannettavaa. Vaikka kriminologian yleisen kiinnostavuuden ja suomalaisen rikollisuuden empiirisen tutkimuksen heikon aseman vuoksi toimittajat ovatkin usein harjoittaneet niin sanottua tutkimusjournalismia, jossa toimittaja itse kerää tutkimusaineiston ja raportoi tutkimustulokset lehdessä, laajat selvitystyyppiset rikos- ja oikeusjutut ovat liki kadonneet sanoma- ja aikakauslehdistä, koska aikaa ei enää juuri ole tehdä tutkivaa journalismia muun työn ohella. Uutissisällössä on oltava muutakin kuin faktoja; mielipiteitä ja tunteita. Erityisesti liikkuva kuva – esimerkiksi valvontakameravideo – kiinnostaa lukijoita.

RIKOLLISUUDEN OHELLA myös tuomioistuinten toiminnasta ja ratkaisuista ollaan entistä enemmän kiinnostuneita mediassa ja somessa. Rangaistuksen määrääminen edustaa rikosprosessin kärkeä ja sitä oikeusjärjestelmän elementtiä, joka vetää puoleensa median huomiota ja kansan kiinnostusta. Kun ihmiset ajattelevat rikosoikeutta, heille tulevat todennäköisesti ensimmäisenä mieleen rangaistukset ja niiden tuomitseminen. Toisin sanoen ihmiset muodostavat käsityksensä rikosoikeudesta pitkälti sen mukaan, mitä he tietävät siitä, millainen rangaistus tekijälle voidaan tosiasiallisesti tuomita ja mikä on rangaistuksen konkreettinen sisältö sitä täytäntöönpantaessa. Ongelmana median ja sosiaalisen median osalta on se, että ne usein etsiytyvät yksittäistapauksiin, sensaatioihin, luettavuuteen, eivät suinkaan oikeusjärjestelmän perusteisiin.

OIKEUSTIETEILIJÄT JA kriminologit ovat olleet viime vuosina entistä kiinnostuneempia median roolista oikeudellisten asioiden, erityisesti rikostapausten, kuvaajana. Kriminologiassa ollaan oltu kiinnostuneita rikosjulkisuuden suhteesta kriminologisiin ilmiöihin. Ensinnäkin median rikoksiin kiinnittämä huomio voi vaikuttaa rikosten ilmoitusalttiuteen, mikä johtaa tilastoidun ilmirikollisuuden muutoksiin.  Toiseksi rikosuutisointi voi vaikuttaa rikollisuuden pelkoon. Kolmanneksi lehdistön tapa kuvata rikollisuutta voi vaikuttaa kansalaisten kriminaalipoliittisiin mielipiteisiin.

JULKINEN KESKUSTELU, esimerkiksi viimeaikainen turvapaikkakeskustelu, muun muassa sosiaalisessa mediassa voi uutisoinnin lisäksi vaikuttaa rikollisuuden pelon lisääntymiseen. Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin suunnittelija Petri Danielssonin mukaan rikollisuutta pelätään hyvin yleisellä tasolla, ja pelko liittyy enemmänkin taloudelliseen epävarmuuteen kuin rikollisuuden todelliseen tasoon.

OLEN POHTINUT väitöskirjani yhteenveto-osassa hieman median vaikutuksia lainkäyttöön ja sitä, kuinka tärkeää on tuottaa kansalaisille empiiristä tietoa rikollisuudesta, rangaistuksista ja oikeusjärjestelmän eri osista. Rikoksista, rangaistuksista, rangaistuskäytännöistä ja rikosoikeusjärjestelmästä tulisi tuottaa enemmän empiiristä faktatietoa kansalaisille. Tämä voisi vaikuttaa positiivisesti niin oikeuslaitokseen kohdistuvaan luottamukseen kuin myös asenteisiin rangaistuksia kohtaan. Mitä avoimempaa oikeudellisten toimijoiden toiminta on, sitä enemmän luottamusta niihin kohdistuu.

JYRKI VIROLAISEN ja Petri Martikaisen mukaan median rikollisuutta ja oikeusjärjestelmää kohtaan kasvaneen kiinnostuksen hyvänä puolena on se, että tuomareiden on täytynyt alkaa kirjoittaa ratkaisunsa kielellä, jota myös toimittajat ja yleisö ymmärtävät. Tuomiot ja tuomioistuinten toiminta avautuvat julkisuudelle, medialle ja sitä kautta kansalaisille juuri perustelujen kautta. Tämä mahdollistaa muun muassa ratkaisujen kontrollin ja kritiikin ja edistää sitä kautta lainkäytön julkisuutta. Oikeuslaitos tarvitsee julkisuutta ja parhaiten se saa sitä median ja sosiaalisen median kautta.

Mitä ministeri sanoikaan Vaasan hallinto-oikeudesta?

Tapio_Määttä3Tapio Määttä

Kirjoittaja on Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksen johtaja ja ympäristöoikeuden professori.

 

 

Mitä väärää on siinä, kun ministeri Olli Rehn arvioi Vaasan hallinto-oikeuden Talvivaaran/Terrafamen ympäristölupia koskeneiden päätösten johtaneen neuvottelujen kariutumiseen yksityisten sijoittajien kanssa? Eihän ministeri tässä mitenkään kritisoi tuomioistuinta, eikä siten loukkaa niiden riippumattomuutta. Tähän väitteeseen olen törmännyt eilen ja tänään useammassa yhteydessä sen jälkeen, kun usean muun oikeustieteen professorin kanssa olen kriittisesti arvioinut Rehnin kommentteja.

Kuunnellaanpa tarkemmin, mitä Rehn täsmälleen ottaen sanoi.

Tiedotustilaisuuden videotallenteen kohdasta 9.49 alkaen Rehn käyttää Vaasan päätöksiin myös viitaten mm. ilmaisua “kovin valitettavaa”. Hänen mukaansa ympäristölupatilanteen “odotettiin” Vaasassa “selkiytyvän”, mutta “päinvastoin se monimutkaistui merkittävästi.” Rehn toteaa hallinto-oikeuden päättäneen “hyvin poikkeuksellisesti” keskeisten ympäristölupien muuttamisesta määräaikaisiksi. Hänen mukaansa “ympäristöriskit siten kasvoivat Vaasan päätöksen myötä, päinvastoin kuin oli odotettua”.

Tämän jälkeen vasta kohdasta 11.20 alkaen alkaa puhe siitä, miten Vaasan päätös “tappoi lupaavat neuvottelut yksityisten sijoittajien kanssa”.

Mielestäni välillä 9.49-11.20 ministeri arvioi aivan selvästi sisällöllisesti ja kriittisesti Vaasan hallinto-oikeuden päätöksiä. Juridisesti Rehnin puheenvuoro tulee arvioiduksi tilanteessa, jossa kyseessä olevien ympäristölupien valitusten käsittely on kesken. Valtionyhtiö Terrafame on ilmoittanut valittavansa päätöksistä Korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Kun ministeri toteaa Vaasan hallinto-oikeuden tehneen “odotusten” vastaisen, tilannetta “monimutkaistaneen” ja “hyvin poikkeuksellisen” ratkaisun, jokainen juristi tulkitsee kesken prosessin esitettynä tällaisen arvion pitävän sisällään toiveen, että KHO ratkaisisi asian toisin. Tässä on ministerin esittämän kommentin oikeudellisen ongelmallisuuden ydin perustuslaissa turvatun tuomioistuinten riippumattomuuden näkökulmasta.

Ympäristöoikeuden näkökulmasta lupien määräaikaisuus ei ollut ollenkaan yllättävää. Tähänkin suhteutettuna ministerin puheenvuoro kokonaisuudessaan kuulostaa selvästi Vaasan päätösten kritiikiltä, kuten useat juristit ja toimittajat ovat julkisuudessa tulkinneet.

Professori Heikki Kullan ja Matti Tolvasen arvio

Haastatteluni Ylelle

Professori Kai Kokon haastattelu Ylen Ajantasassa.  Jutussa on hyvin analysoitu sitä, miksi lupien määräaikaisuus ei ollut yllättävää.

Juristien ohella myös moni toimittaja ymmärsi Rehnin arvostelleen tuomioistuinta. Esimerkiksi Pohjolaisen pääkirjoituksen kirjoittaja tulkitsee Rehnin pisteliäästi ja kovasanaisesti arvostelleen hallinto-oikeuden ratkaisua.