Tag Archives: ilmastonmuutos

Pariisin historiallinen ilmastosopimus

Kati Kulovesi

Kirjoittaja on kansainvälisen oikeuden professori Itä-Suomen yliopistossa.

katikulovesi

Pariisin ilmastokonferenssi päättyi lauantai-iltana 12.12.2015 riemukkaissa tunnelmissa uuden, maailmanlaajuisen ilmastosopimuksen hyväksymiseen. Pariisin sopimus on historiallinen saavutus ja merkittävin kansainvälinen sopimus sitten 90-luvun. Se sisältää monta vaikeaa poliittista kompromissia 195 maan kesken. Sopimus on tärkeä, pitkään odotettu osoitus kansainvälisen yhteisön kyvystä puhaltaa yhteen hiileen vaarallisen ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

ODOTETTUA KUNNIANHIMOISEMMAT TAVOITTEET

Pariisin sopimus on tavoitteiltaan osin jopa kunnianhimoisempi kuin etukäteen uskallettiin odottaa. Kööpenhaminassa vuonna 2009 sovittu kahden asteen tavoite on nyt ensimmäistä kertaa sisällytetty oikeudellisesti sitovaan sopimukseen. Vastoin odotuksia, sopimustekstistä löytyy myös maininta tavoitteesta rajoittaa maapallon keskimääräinen lämpötilan nousu 1,5 asteeseen.

Tavoitteiden saavuttamiseksi sopimuksen osapuolet pyrkivät kääntämään maailman kasvihuonekaasupäästöt laskuun "niin pian kuin mahdollista" sekä saavuttamaan tasapainon ihmisen toimista johtuvien kasvihuonekaasupäästöjen ja niitä sitovien hiilinielujen välillä kuluvan vuosisadan jälkipuoliskolla.

Suomi on yhdessä muiden EU-maiden kanssa ennen Pariisia ilmoittanut vähentävänsä  EU-maiden keskuudessa päästöjä 40 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Euroopan unionin on tarkoitus määritellä Suomen ja muiden jäsenmaiden maakohtaiset tavoitteet päästökaupan ulkopuolisille sektoreille vuoden 2016 aikana. Päästökauppasektoria ja sille jaettavien päästöoikeuksien määrää käsitellään nykyiseen tapaan yhtenä, EU:n laajuisena kokonaisuutena.

Pariisin lopputuloksen valossa on selvää, että tulevina vuosikymmeninä EU:n ja Suomen on vähennettävä päästöjä vielä reilusti lisää.

KIOTON PÖYTÄKIRJAA VAHVEMPI – KAIKKI MUKAAN PÄÄSTÖTALKOISIIN

Toinen historiallinen saavutus on, että Pariisin sopimuksen alla kaikki maat osallistuvat päästöjen vähentämiseen. Kansainvälistä ilmastoyhteistyötä tähän saakka leimannut jyrkkä erottelu teollisuus- ja kehitysmaihin siirtyy uuden sopimuksen myötä historiaan. Vaikka eri maiden kohtelussa on edelleen eroja, myös kehitysmaat osallistuvat nyt päästötalkoisiin. Lisäksi Pariisin sopimus pyrkii vahvistamaan päästöjen raportointiin liittyvää järjestelmää myös kehitysmaiden osalta.

Tämä on tärkeä muutos. Nyt väistyvä, 90-luvun alussa luotu kahtiajaottelu ei kyennyt huomioimaan nopeaa talouskehitystä ja kasvihuonekaasupäästöjen merkittävää kasvua sellaisissa maissa kuten Kiina, Etelä-Afrikka, Intia ja Brasilia. Päästövähennysvelvoitteiden ulottaminen vain teollisuusmaihin oli tärkein syy siihen, että Yhdysvallat jättäytyi vuonna 1997 solmitun Kioton pöytäkirjan ulkopuolellelle.

KIOTON PÖYTÄKIRJAA HEIKOMPI – PÄÄSTÖVÄHENNYSTAVOITTEITA SÄÄNNELLÄÄN VÄLJEMMIN

Kaikkien maiden sitouttamisella päästötalkoisiin oli kuitenkin hintansa.  Verrattaessa Pasiisin sopimusta Kioton pöytäkirjaan on selvää, että uuden sopimuksen järjestelmä on oikeudellisesti heikompi päästövähennysten osalta.

Pariisin sopimus edellyttää, että kaikki maat laativat kansalliset tavoitteet (nationally determined contributions) päästöjen vähentämiseksi ja ryhtyvät toimiin tavoitteiden toteuttamiseksi. Maiden päästötoimet merkitään YK:n ylläpitämään julkiseen rekisteriin. Maiden tulee kasvattaa kansallisten toimiensa kunnianhimoa viiden vuoden välein. Jokainen maa saa kuitenkin periaatteessa itse määritellä, paljonko vähentää päästöjä ja millaisin keinoin. Toisin kuin Kioton pöytäkirjan alla, määrälliset päästötavoitteet eivät tule oikeudellisesti sitoviksi eikä niiden noudattamatta jättämisestä seuraa sanktioita.

Toisaalta kokemus osoittaa, ettei sanktioihin perustuva sopimusjärjestelmä välttämättä toimi halutulla tavalla. Kanda nimittäin irtisanoutui Kioton pöytäkirjasta kesken sopimuskauden välttääkseen päästövelvoitteen rikkomista seuraavat sanktiot.

Pariisin sopimukseen otettu maavetoinen lähestymistapa oli erityisen tärkeä Yhdysvalloille, jonka tavoitteena on saattaa Pariisin sopimus voimaan presidentti Obaman allekirjoituksella ilman ilmastoskeptisen kongressin hyväksyntää. Jotta tämä olisi mahdollista, sopimuksen sisällön on oltava linjassa Yhdysvaltain perustuslain presidentin toimeenpanovaltaa koskevien säännösten kanssa.

Tarinan mukaan Pariisin historiallinen sopimus oli jopa vaarassa kaatua viime metreillä, kun lauantaina jaetussa sopimustekstissä käytettiin Yhdysvaltojen näkökulmasta liian sitovaa ilmaisua teollisuusmaiden päästövähennyksiin liittyen. Pariisin sopimus kuitenkin pelastui, kun tulenarkaa sanamuotoa onnistuttiin lieventämään sopimustekstiin tehtyjen teknisten korjausten yhteydessä.

PARIISISSA LUVATUT PÄÄSTÖVÄHENNYKSET EIVÄT RIITÄ SOPIMUKSEN TAVOITTEIDEN TOTEUTTAMISEEN

Vapaaehtoisuuteen perustuvan järjestelmän merkittävin heikkous on, että maiden yhteenlaskettujen päästövähennysten kunnianhimoa on vaikea kontrolloida.  Nyt solmitulla sopimuksella ei pystytä ilman merkittäviä lisätoimia  saavuttamaan kahden asteen tavoitetta, 1.5 asteen tavoitteesta puhumattakaan.

Suurin osa maailman maista ilmoitti YK:lle jo hyvissä ajoin ennen Pariisin kokousta aikeistaan vähentää päästöjä Pariisin sopimuksen alla. YK:n ympäristöohjelma  on arvioinut, että näillä toimilla maapallon keskilämpötila nousee kuluvan vuosisadan loppuun mennessä 3–3,5 astetta.

Jo ennen launataina päättynyttä kokousta tiedettiin, ettei Pariisissa ole mahdollista saavuttaa kunnianhimoisempaa lopputulosta. Kansainväliselle ilmastoyhteistyölle tyypilliseen tapaan ongelma siirrettiin ratkaistavaksi tulevina vuosina käytävissä jatkoneuvotteluissa.

Neuvottelut päästövähennysten kunnianhimon nostamiseksi on määrä aloittaa vuonna 2018. Lisäksi Pariisin sopimus sisältää mm. EU:n ajaman menettelyn, jonka puitteissa  sopimuksen toimeenpanoa arvioidaan viiden vuoden välein ja pyritään tätä kautta vaikuttamaan maiden seuraavien päästölupausten tasoon. Ensimmäisen arvioinnin on määrä tapahtua vuonna 2023.

KOKONAISVALTAINEN OTE ILMASTONMUUTOKSEEN

Erityisesti kehitysmaille oli tärkeää, että Pariisin sopimus käsittelee kaikkia ilmastoyhteistyön osa-alueita tasapuolisesti, eikä keskity vain ilmastonmuutoksen torjuntaan. Sopimuksessa onkin aiempaa tarkempia määräyksiä muun muassa ilmastonmuutoksen haitallisiin vaikutuksiin sopetumisesta, ilmastorahoituksesta ja teknologiasta.

Kehitysmaiden keskeisenä tavoitteena Pariisissa oli korottaa ilmastorahoituksen tasoa Kööpenhaminassa luvatusta 100 miljardista dollarista vuodessa. Tämänkin kysymyksen osalta Pariisin lopputulos jätti siisällön ratkaistavaksi tulevissa neuvoteluissa. Maiden tavoitteena on sopia määrän korottamisesta ennen vuotta 2025. Pariisin sopimus myös tarkentaa kehittyneiden maiden velvollisuutta raportoida kehittyville maille suoritettavasta ilmastorahoituksesta.

Ilmastonmuutoksen haitallisista vaikutuksista eniten kärsivien maiden kannalta suuri saavutus on, että Pariisin sopimus sisältää ensimmäistä kertaa määräyksiä ilmastovahingoista (niin kutsuttu “loss and damage”). Aihe on ollut teollisuusmaille arkaluontoinen, sillä ne eivät missään tapauksessa halua joutua oikeustoimien kohteeksi ja ilmastovahinkojen maksumiehiksi. Pariisin sopimus lähestyykin aihetta kansainvälistä yhteistyötä korostaen ja oikeudelliset vastuukysymykset sivuttaen. Pariisin lopputulos käsittelee myös useita muita kysymyksiä liittyen muun muassa hiilinieluihin, trooppisen metsäkadon torjuntaan (REDD+) ja uusiin markkinamekanismeihin.

NEUVOTTELUT JATKUVAT

Edellä mainitut ja monet muut Pariisiin sopimuksen yksityiskohdat ja toimeenpanokysymyksen on jätetty tarkennettavaksi tulevissa neuvotteluissa, jota varten Pariisissa perustettiin uusi työryhmä (Ad Hoc Working Group on the Paris Agreement) valmistelemaan Pariisin sopimuksen voimaantuloa. Neuvottelut käynnistyvät jo ensi vuonna.

Kansainväliset ilmastoneuvottelut jatkuvat myös Pariisin jälkeen täydellä agendalla. Pariisin konferenssi jää historiaan tärkeänä merkkipaaluna 90-luvun alussa alkaneella matkalla. Sen lopputulos vahvistaa kansainvälisen ilmastoyhteistyön puitteita luoden toivoa siitä, että käännekohta taistelussa ilmastonmuutosta vastaan on vihdoin näköpiirissä.