Tag Archives: eläinsuojelurikkomus

Luonnos uudeksi laiksi eläinten hyvinvoinnista – mikä muuttuu vai muuttuuko mikään?

 

 

 

Tarja Koskela

Kirjoittaja työskentelee rikos- ja prosessioikeuden yliopistonlehtorina Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella.

MAA- JA METSÄTALOSUMINISTERIÖ aloitti eläinsuojelulain kokonaisuudistuksen valmistelun vuonna 2010. Luonnos laiksi eläinten hyvinvoinnista valmistui joulun alla 2017. Ehdotetun lain tavoitteeksi on kirjattu halu uudistaa eläinten hyvinvointia koskeva sääntely vastaamaan nyky-yhteiskunnassa vallitsevaa käsitystä eläinten asemasta ja suojelutarpeesta. Tavoite vastaa kansalaisten tahtoa; eurobarometrin mukaan yli 90 % suomalaisista pitää eläinten hyvinvointia itselleen tärkeänä. Luonnoksessa on joitain kannatettavia ja joitain eläinten kannalta erittäin huonoja säännöksiä. Kokonaisuutena arvioiden luonnos on keskeneräinen eikä se yllä tavoitteeseensa. Lisäksi luonnos on osin ristiriitainen; ensiksi todetaan mikä on eläinten hyvinvoinnin kannalta välttämätöntä ja tarpeen, mutta sen jälkeen eläinten hyvinvointi syrjäytetään taloudellisten ja tuotannollisten syiden vuoksi. Ongelmana on myös se, että perustelutekstin mukaan moni säännös on vain julistuksenomainen maininta.

UUDEN LAIN tarkoituksena on lisätä eläinten kunnioitusta ja hyvää kohtelua. Luonnoksen mukaan eläimiä on pyrittävä suojelemaan niiden hyvinvoinnille aiheutuvilta haitoilta parhaalla mahdollisella tavalla. Eläimen kunnioitus toteutuu luonnoksen mukaan käytännössä pääosin toimilla, jotka edistävät eläinten hyvinvointia. Tästä huolimatta hyväksytään esimerkiksi maidontuotantoa varten pidettävien lehmien ja hiehojen jatkuva paikoilleen kytkeminen sekä emakoiden ja ensikoiden pito porsitushäkissä taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Lain tarkoitusta vastaan puhuu myös mahdollisuus tarjota eläimille juotavaa vain sopivassa määrin sen sijaan, että eläimillä olisi mahdollisuus juoda aina silloin kun tuntevat siihen tarvetta.

MAAKUNNAT VASTAISIVAT luonnoksen mukaan eläinten hyvinvoinnin valvonnasta. Poliisin nykyiseen rooliin eläinsuojeluviranomaisena ei ehdoteta muutoksia. Tätä ei tarkemmin perustella. Poliisi toimisi siten eläinsuojeluasioissa edelleen kaksoisroolissa: eläinsuojeluviranomaisena ja esitutkintaviranomaisena. Lisäksi poliisi toimii virka-apua antavana viranomaisena. Käytännössä poliisi toimiikin eläinten hyvinvointiin liittyvissä asioissa eläinlääkärille virka-apua antavana viranomaisena ja esitutkintaviranomaisena. Poliisin kaksoisroolia ei voida pitää tyydyttävänä. Valvontaviranomaisen rooli tulisi keskittää vain yhdelle viranomaiselle, eläinlääkärille. Poliisin tarvetta toimia eläinten hyvinvointia valvovana viranomaisena on aikaisemmin perusteltu sillä seikalla, että valvontatehtäviä voi tulla myös virka-ajan ulkopuolella, jolloin virkaeläinlääkärit eivät ole käytettävissä kiireellisissä eläinsuojeluvalvontatehtävissä. Koska valvonta uudessa laissa esitetään ulotettavaksi myös virka-ajan ulkopuolelle, peruste ei enää ole relevantti. Poliisin peruskoulutukseen ei tällä hetkellä edes sisälly eläinten hyvinvointisäännösten opetusta. Myös EU:n valvonta-asetus edellyttää valvontaa suorittavilta viranomaisilta soveltuvaa pätevyyttä ja koulutusta. Samoin valvonta-asetus edellyttää valvonnan koordinointia, mikäli valvonta on hajautettu eri viranomaisille. Luonnoksesta tällainen valvonnan koordinointi maakunnan ja poliisin kesken puuttuu.

ELÄINTENPITOKIELLON VALVONNAN sääntely puuttuu nykyisin voimassa olevasta eläinsuojelulaista, mikä on ollut omiaan heikentämään eläinsuojeluvalvonnan tehokkuutta. Viranomaisen keskuudessa on myös ollut epätietoisuutta siitä, kenen tehtäviin eläintenpitokieltojen valvonta kuuluu. On kannatettavaa, että luonnoksen mukaan valvontaa voi jatkossa suorittaa myös ilman epäilyä pykälässä luetelluissa paikoissa ja eläintenpitokiellon valvomiseksi. Ongelmalliseksi valvonnan tekee kuitenkin se, että pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävässä tilassa tehtävä tarkastus edellyttää jatkossakin epäilyä eläinten hyvinvointisäännösten rikkomisesta. Tämä ei tehosta toivotulla tavalla valvontaa lemmikkieläinten osalta. Lemmikkieläimiä koskevan eläintenpitokiellon valvonta jäisi edelleen sen varaan, että ensin viranomaisen tietoon pitää tulla epäily eläintenpitokiellon rikkomisesta. Tilannetta ei voi pitää lain tarkoituksen ja tavoitteiden eikä valvonnan uskottavuuden näkökulmasta hyväksyttävänä.

VALVONTAVIRANOMAISEN ILMOITUSVELVOLLISUUTTA esitetään luonnoksessa poliisille toisin kuin voimassa olevassa eläinsuojelulaissa. Tällä hetkellä valvontaviranomaisilla ei ole harkintavaltaa sen suhteen, tekevätkö he epäillystä eläimeen kohdistuvasta rikoksesta ilmoituksen poliisille vai eivät. Luonnoksessa on otettu samantapainen muotoilu kuin esimerkiksi ympäristönsuojelulaissa, jossa valvontaviranomaiselle on jätetty harkintavaltaa teon vähäisyyden arvioinnin perusteella. Teon vähäisyyden juridinen arvioiminen tulee jättää rikosprosessissa arvioitavaksi. Tällä tavoin säädettynä on olemassa ilmeinen vaara siitä, että tekojen ilmoittamattajättämisestä tulee pääsääntö. Tämä on todettu jo ympäristörikosten osalta.

LUONNOKSESSA ESITETÄÄN, että viranomaisen on ryhdyttävä viipymättä toimenpiteisiin, mikäli eläinten hyvinvointimääräyksiä ei ole noudatettu. Luonnoksessa viranomaisille nimenomaisesti auki kirjoitettu toimimisvelvollisuus ja toteamus virkavelvollisuudesta, myös hallintopaikkoasian vireille saattamiseksi, on kannatettava uudistus. Luonnoksessa hyvää on myös se, että valvontaviranomaiselle ollaan erikseen säätämässä velvollisuutta valvoa antamansa kehotuksen tai hallintopakkoasiassa annetun päätöksen noudattamista. Samoin hyvä uudistus on se, että valvontaviranomaiselle esitetään velvollisuutta ryhtyä viipymättä uusiin, tehostettuihin toimiin ellei kehotusta tai hallintopäätöstä ole noudatettu taikka itse ryhtyä kiiretoimenpiteisiin esimerkiksi vedensaannin turvaamiseksi.

IHMISEN SUKUPUOLIYHTEYS eläimen kanssa kriminalisoidaan luonnoksessa. Teko katsotaan eläinsuojelurikkomukseksi, josta rangaistuksena on sakkoa. Teon kriminalisointi on sinällään hyvä asia, mutta teon katsominen eläinsuojelurikkomukseksi on ristiriidassa sen kanssa, että sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan (eläimeen sekaantumisesta) levittämisestä (RL 17:18) tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Rangaistusasteikko on toisin sanoen sama kuin eläinsuojelurikoksessa (RL 17:14). Tämä johtaa siihen, että itse teosta, sukupuoliyhteys eläimen kanssa, voidaan tuomita lievempi rangaistus kuin teosta otetun kuvan levittämisestä. Luonnoksessa myös esitetään, että tuomioistuin voisi jättää tekijän tuomitsematta rangaistukseen eläinsuojelurikkomuksesta, jos teosta on jo tuomittu uhkasakko maksettavaksi. Ehdotettu säännös sekoittaa toisiinsa rangaistukset ja hallintomenettelyn. Eläinten hyvinvointilaissa tällaista nimenomaista lieventämisperustetta ei tule säätää. Tällaisenaan sääntely voi johtaa siihen, että tuomitsematta jättäminen muuttuu poikkeuksen sijaan pääsäännöksi. Myöskään ns. ne bis in idem -kiellon soveltamisalaan eivät kuulu tilanteet, joissa viranomainen päättää hallinnollisesta seuraamuksesta, johon ei sisälly rangaistusluonteista elementtiä. Siten saman menettelyn johdosta tehtävä hallintopakkopäätös ei estä rikosoikeudellisen rangaistuksen määräämistä. Ehdotettu muotoilu johtaa kestämättömään tilanteeseen, jossa määräyksen tehosteeksi asetettua uhkasakkoa ei voisi laittaa täytäntöön sillä uhalla, että varsinainen teko saattaisi tällöin jäädä rankaisematta. Tilanteessa, jossa toistuvasti rikotaan eläinten hyvinvointia turvaavia säännöksiä uhkasakonkin uhalla, voitaisiin eläimen omistajan tai pitäjän katsoa osoittavan ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä. Kyseeseen eivät silloin tule rangaistuksen lieventämisperusteet.

MIKÄ SIIS muuttuu? No, ainakin eläinsuojelulain nimi ja käytännön eläinsuojelutyötä tekevä valvontaorganisaatio muuttuvat. Lisäksi pientä viilausta ollaan ehdottamassa sinne tänne. Seitsemän vuoden lainvalmistelun jälkeen se kaikkein keskeisin asia, eläimen itseisarvo, jää kuitenkin edelleen puuttumaan. Jos eläinten hyvinvointia turvaavassa laissa tunnustettaisiin eläimille itseisarvo, sillä olisi väistämättä positiivisia vaikutuksia eläinten kunnioittamiseen ja kohteluun.