Career: From my first thoughts about nursing roles to date

My blog has its genesis in my memories when I performed my first role as a night-shift hospital superintendent during the year when I had finished my nursing bachelor’s degree. At least at first, although overwhelming I found the whole exercise to be interesting.

I purposely start-off with a poem –the acts in the poem are all taken from “my initial thoughts of what nurses do” before I joined the profession. The poem is written in the third person voice to indicate the universality of the nature of my initial thoughts about nurses.

The nurse is, a mother, husband, a child, excreta ….
The nurse learns to care, and
To look out for those that need care.
She seeks diverse knowledge that link
the body, and the person.
To be able to have a clue on the dynamic
patients´ condition, she assesses, documents
and makes care plans.
The nurse monitors, listens, encourages,
and fills her plan with patients´/ family needs

that require him to resolve. Certainly, this is not the only things that nurses offer. Such a truth, has been with me through my nursing career.

In the real world of practice, nurses not only take care of only patients, but they are also involved in administration and other roles. Below, I decided to mention this first experience of my role as a night-shift hospital superintendent, this possibly expanded my insight beyond my initial thoughts on nurses´ roles.

Imagine an evening in a hospital´s administrative block in 2016. A young lad is sitting at a table with books spread out all around him — documents on the number of patients, hospital wards, and emergency contacts. Besides those documents, he has a personal notebook of information he scribbled during his internships, clinical training, and pre-hospital periods.

I pulled out a big spiral notebook in which activities of the hospital are noted on a day and night schedule basis. At the top of each page, a heading for the shift e.g., night shift is written. The pages are blank with columns to record the number of patients on each ward, number of births (day or night), mothers in the hospital, surgeries conducted, normal deliveries etc. It is the task of the administrator on duty to fill in the columns and give a report in the early morning meeting. The sky will grow bright by the time one finishes the report. Throughout the shift, I learned to organize, communicate, time management and resolving complicated situation. Speaking of time, we noted everything by hand in the books —the format for today’s records remains quite close to the one we used then.

In addition, to the clinical nursing roles that I had conducted before, I got great satisfaction from my experience as the night hospital superintendent—I learned that nurses also take on managerial, leadership and research roles. Perhaps therefore I became interested in pursuing a researcher career later in my career so I could better navigate other contributions that a nurse can have on healthcare. I am proud to say that as a doctoral student, I have become more research minded— this has given me the ability to juggle to generate evidence, inform practice, and contribute to developing nursing knowledge.

This blog and poem reflect on my personal nursing journey – it’s also an invitation to think about the things that stimulated my interest in other activities and where I started my nursing experiences and where I am today in my professional life.

Frank Kiwanuka, MSN, RN, is a nurse, and a doctoral student at the University of Eastern Finland, Faculty of Health Sciences, Department of Nursing Science, Kuopio

Note: Some part of this blog was published in an earlier story telling video in Global Nursing Caucus – “Vital signs: stories from courageous nurses across the globe, February 24, 2021. Visit: https://www.globalnursingcaucus.org/events/vital-signs-stories-from-courageous-nurses-across-the-globe-february-24-2021/

Picture: Frank Kiwanuka during clinical training in 2013 at Mulago National Hospital, Kampala, Uganda

LAPSEN OIKEUDET – TOTEUTUUKO OSALLISUUS TERVEYDENHUOLLOSSA?

Outi Savolainen TtT, yliopistonlehtori UEF

Hoitotieteellä on tärkeä rooli lapsen oikeuksien tukemisessa ja edistämisessä.

Kuva: Lorri Lang Pixabaysta

YK:n Lapsen oikeudet

Lapsen oikeuksien sopimus  hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa vuonna 1989. Suomessa sopimus tuli voimaan 1991. Lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa valtiota, kuntia ja muita toimijoita edistämään aktiivisesti lasten oikeuksien toteutumista sekä suojelemaan lapsia oikeuksien loukkaamiselta. Sopimuksen yhteensä 54 kohtaa sisältää esimerkiksi koulutukseen, terveydenhuoltoon, vanhempien kasvatusvastuuseen, lasten uskonnon- ja ilmaisunvapauteen ja sosiaaliturvaan liittyviä oikeuksia.  Erityisen tärkeä osa sopimusta on sen kolmas artikla, joka velvoittaa harkitsemaan lasta tai lapsia koskevassa päätöksenteossa aina ensisijaisesti lapsen edun. Yli 90 % 15–74-vuotiaista suomalaisista tietää, että lapsilla on omat oikeudet, mutta se ei välttämättä näy käytännössä (UNICEF 2018).

Lapsen oikeudet kunnassa

Lapsen oikeudet  tulee huomioida kuntien päätösten valmistelussa sekä palvelujen järjestämisessä. Lapsen oikeuksien sopimukseen kuuluu vahvasti ajatus lasten oikeudesta osallisuuteen, eli osana yhteisöissä mukana olemista ja niissä toimimista sekä tunnetta niihin kuulumisesta. Osallisuus vahvistaa siis lasten kiinnittymistä yhteiskuntaan ja on keskeinen hyvinvointia ja terveyttä tuottava tekijä. Osallisuuden, kuten kaikkien muidenkin lasten oikeuksien toteutuminen edellyttää sitä, että lasten oikeudet tunnetaan niin lasten parissa työskentelevien kuin lapsia koskevia päätöksiä tekevien ihmisten keskuudessa.

Lapsen oikeuksien toteutuminen terveydenhuollossa

Lapsen oikeuksien keskeisimmät teemat terveydenhuollossa pohjautuvat kolmeen Lapsen oikeuksien sopimuksen keskeiseen teemaan: (1) lapsen oikeus erityiseen suojaan ja hoivaan, (2) oikeus riittävään osuuteen yhteiskunnan voimavaroista, sekä (3) oikeus osallistua ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti itseään koskevaan päätöksentekoon. Terveydenhuollossa työskentelevien tärkeä tehtävä ja velvollisuus on suojella näitä oikeuksia ja edistää osaltaan niiden toteutumista. Yigitbasin ja Ustuner Topin (2020) tutkimuksessa lähes 40 % hoitajista kuitenkin koki, ettei lasten osallisuus itseään koskevassa päätöksenteossa toteudu tarkoituksen mukaisesti, vaikka esimerkiksi kouluikäiset lapset pystyisivät hyvin kertomaan, mikä heidän etunsa on ja kuinka hoitoon osallistumista voitaisiin helpottaa sairaalaympäristössä (Foster ym. 2022). Olennaista olisikin lisätä terveydenhuollon ammattilaisten tietoisuutta lasten oikeuksista, mikä osaltaan edistäisi esimerkiksi lasten edun puolustamista päivittäisessä kliinisessä työssä. Hoitotieteellisellä tutkimuksella on oma tärkeä roolinsa tässä monitieteisessä teemassa.

Lapsiystävällinen kunta -malli

Lapsiystävällinen kunta -malli  on UNICEFin kunnille tarjoama työväline, joka auttaa kuntaa tekemään lasten hyvinvoinnin kannalta oikeita ratkaisuja kunnan hallinnossa ja lasten arjen palveluissa. Malli perustuu kansainväliseen esikuvaan (Child Friendly City) , jota UNICEF on toteuttanut vuodesta 1996. Lapsiystävällinen kunta -malli auttaa kuntia varmistamaan, että erityisesti heikoimmassa asemassa olevien lasten oikeudet toteutuvat, sekä tekemään lasten hyvinvoinnin kannalta oikeita ja pysyviä ratkaisuja lasten arjen palveluissa ja kunnan hallinnossa. Lasten osallisuuden toteutuminen jokapäiväisissä kasvuympäristöissä on hyvä ottaa yhdeksi tavoitteeksi myös määriteltäessä linjoja Lapsiystävällinen kunta -toimenpideohjelmalle.

Lasten ja nuorten oikeus päästä vaikuttamaan

Huhtikuussa 2023 järjestetään seuraavat eduskuntavaalit , joissa valitaan kansanedustajat eduskuntaan vaalikaudelle 2023–2027. Suomessa on noin miljoona kuntalaista, jotka eivät ikänsä puolesta vielä pääse äänestämään. Selvityksissä on noussut esille, että lasten ja nuorten mielipiteitä kysytään liian harvoin, ja lapset ja nuoret toivovat, että aikuiset kuuntelisivat heitä enemmän päätöksenteossa. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on merkityksellistä myös alle 18-vuotiaille ja aikuisten tulee uskoa heidän kykyihinsä ja näkemyksiinsä. Tehtävämme onkin varmistaa, että myös lapset ja nuoret tulevat kuulluiksi ja pääsevät vaikuttamaan heille tärkeisiin asioihin.

Kirjoittaja:
Outi Savolainen TtT, yliopistonlehtori
Hoitotieteen laitos
Itä-Suomen yliopisto

Lähteet:

Foster, M., Quaye, A.A., Whitehead, L., & Hallström, I.K. (2022). Children’s voices on their participation and best interests during a hospital stay in Australia. Journal of Pediatric Nursing 63: 64–71.

Unicef. (2018).UNICEFin tutkimus: Hoiva, turva ja koulutus ovat suomalaisille tutuimpia lapsen oikeuksia. Viitattu 13.2.2023. Saatavilla https://www.unicef.fi/tyomme/ajankohtaista/uutiset-ja-nakokulmat/2018/unicefin-tutkimus-hoiva-turva-ja-koulutus-ovat-suomalaisille-tutuimpia-lapsen-oikeuksia/   

Yigitbas, C., & Ustuner Top, F. (2020). The implementation of childrights in healthcare services. Nursing Ethics 27(7): 1517–1528.

Greetings from the researcher exchange to Centre for Quality and Patient Safety Research in Melbourne, AU

 

Deakin Uni Sign

I am delighted and grateful to #Saastamoisen_Säätiö sr – Saastamoinen Foundation for the funding which facilitated my researcher exchange to #Deakin_University in Victoria, #Melbourne, #Australia for five weeks in October-November 2022.

 

My visiting destination was the Institute of Health Transformation and the Centre for Quality and Patient Safety research (QPS). The visit preparations started before Covid-19 pandemic. I came across with Deakin Professor Julie Considine and Professor Judy Currey while they were lecturing in Finland. We had a chat on a coffee break and I found out that they were colleagues of Professor Elizabeth Manias who I was already previously keen to meet one day;  We have a common study focus of “medication related communication”. Julie and Judy kindly advised me how to apply for an exchange period into Deakin Uni and they conveyed my message to Professor Manias. This distant dream finally came true after two years’ delay due to the pandemic. Thus, it was worth writing down this “unlikely dream” to my original study plan in the first place!

My principal hosts during the visit were experienced patient safety researchers Professor Elizabeth Manias and Professor Tracey Bucknall. The exchange collaboration included co-authorship of one scientific article with the professors and Professor Vehviläinen-Julkunen and Associate Professor Härkänen from UEF.

Elizabeth and Tracey kindly organized an interesting program for the exchange period. I had an amazing opportunity to network with several highly skilled patient safety and communication researchers. QPS has over 80 researchers plus doctoral students, who deliver around 250 scientific articles per year (QPS annual report, 2021). I managed to arrange personal meetings with many researchers, but also enjoyed several collective researchers’ events with a variety of researchers. For example, Associate Professor Debra Kerr has been studying if communication training for nurses should be standardized (Kerr, Martin, Furber, Winterburn, Milnes, Nielsen and Strachan, 2022).  

I was offered to attend LUMA institute’s “Shared decision-making methods” training, which continues now via Zoom. 

 

 

I participated in a 4-days researcher conference of SoNM (School of Nursing and Midwifery) where there were over 40 scientific presentations by PhD- and Master’s students, Doctors, and Professors. I had the privilege to present my own doctoral study also at the conference, which was a great learning experience in a friendly atmosphere.

 

The SoNM conference included training about systematic literature review by Professor Brigid Gillespie from Griffith University and NVivo workshop by Professor Linda Sweet from Deakin University. The discussions about research with several academic colleagues helped me to map post doc research ideas and possibilities for future collaboration between the Departments of Nursing Science in Deakin and UEF. I was able to initiate patient-safety-researcher networks to universities in AU, but also to Danmark, Iran, Ethiopia, and Mexico. In addition, the Deakin networking helped me to find potential collaboration links to Netherlands and Canada.

Professor Julie Concidine, Chair In Nursing Eastern Health and Director of research unit, kindly arranged an interesting visit to Box Hill Hospital for a Danish doctoral exchange student Helen and me. We met members of Julie’s research group and visited a couple of units and discussed with their directors and staff regarding medication management practices, digital solutions, staff retention challenges and solutions during pandemic times. The challenges have been similar type to Finland and Denmark.

However, the differences in solutions seemed to be the higher compensations to nurses taking care of Covid patients, free meals during the working shift plus offers of free continuing professional development courses in higher education. This is meaningful, as AU nurses need to gain a certain number of training credits per certain period of time to keep their nursing license effective.

 

In Melbourne, according to my understanding, many of the professors are mainly working as directors of the research units within hospitals or hospital districts and having a smaller percentage of contract in UNI than in hospital – contrary to Finland, where we have the opposite proportions of working hours for professors, or professors work full time in UNI. In Melbourne the research units are interprofessional and they are often responding straight to the local clinical evidence needs. Thus, remarkable part of the scientific research is aiming to give answers straight to clinicians.

The research results improve front line clinical work by giving evidence base for decision making for local managers and directors – They are studying for example “How effective it is to use ultrasound cannulation method compared to traditional cannulation?”(Schoch, Bennett, Currey, Smith, Orellana and Hutchinson, 2022) or “How effective is nurses’ training intervention for recognizing and reporting patients’ deterioration in their organization?” (Bucknall, Considine, Harvey, Graham, Rycroft-Malone,Mitchell, Saultry, Watts, Mohebbi, Bohingamu Mudiyanselage, Lotfaliany and Hutchinson, 2022) or “How interprofessional and intraprofessional communication occures  when managing older patients’ medications during care transitions” (Manias, Bucknall, Woodward-Kron, Hughes, Jorm, Ozavci and Joseph, 2021) or “How do the family members perceived ICU care and communication during the pandemic” (Digby, Manias, Haines, Orosz, Ihle and Bucknall, 2022). 

And which were the key take home messages from my exchange? 

Nursing research is highly respected, well-funded, effectively led and collaborated in Melbourne, Australia, and it concentrates strongly on intervention and effectiveness research. One of the main aims is to translate research results into practice. The research areas are discussed openly, results shared, awarded, and celebrated actively and projects developed in wide researcher and clinician collaboration. Diverse level students, Post Docs and professors have common local conferences, where they can network and learn from each other as a researcher community. 

People in Australia are truly kind and helpful. Infrastructure is very modern but green aspects are taken into consideration even around skyscrapers. Air B & B accommodation within a family was a pragmatic and cost-efficient solution but also a great way to get to know local culture, warm-hearted people, lovely garden, wild and pet animals and beautiful houses in family housing areas! 

The Deakin visit was full of amazing new experiences and contacts. I can warmly recommend exchange periods to Melbourne, and to encourage different level researchers and students to build exchange dreams – the dreams might come true! 

Best Regards,
Tiina

Tiina Syyrilä, Doctoral researcher, University Teacher, MSc, RN
Department of Nursing Science, UEF

 

Genomics – an Emerging Trend in Nursing Science – Genomiikka – nouseva suuntaus hoitotyössä

By: Anndra Parviainen, doctoral researcher, UEF

(Scroll down for the Finnish text)

Photo: Professor Katri Vehviläinen-Julkunen UEF and Doctoral researcher Anndra Parviainen UEF.

Genomics-Informed Nurses (GIN) played an important role in integrating genomics sciences, precision medicine and precision health into clinical practice (Laaksonen et al., 2022; National Academies of Sciences Engineering and Medicine, 2021; Tonkin et al., 2020). The ultimate goal of genomics is to improve patients’ outcomes (World Health Organization, 2020).

In this blog, I am going to share the reason why I took the courage to pursue my doctorate study in the topic of genomics. Genomics may be seen as hard science and may sounds foreign to nurses. As other healthcare fields are progressing so fast and embracing genomics, the nursing discipline seems to be stagnant and reluctant. The adaptation of genomics innovation in nursing discipline is slow. There are many reasons why we nurses are hesitant to embrace genomics. The main reasons are existing knowledge gaps, lack of training, and heavy workload (Buaki-Sogo & Percival, 2022; Bueser et al., 2022; Calzone et al., 2018; Zureigat et al., 2022).

For the sake of improving our craft (nursing science)– I personally believe that despite the many challenges in our nursing profession, we can be part in the genomics revolution. Or should I say that “we should be part and not be left behind”.

The story of my genomics journey

Eight years ago, a very close relative of mine called me and informed me the sad news that healthcare professionals are considering the possibility that my relative is having a certain type of cancer. This personal experience in life had given me motivation to search for knowledge about cancer.

During my first year as master’s degree student in University of Eastern Finland, Department of Nursing Science, I took that opportunity to learn and discover what do we mean by cancer. I have taken courses related to cancer and one of these courses is Cancer Genomics taught by Prof. Carsten Carlberg from UEF, Biomedicine Institute. I feel fascinated with the topic and the take home message from this course was “the more we know cancer in a genomic way, the more we are prepared”.

When I am on my second year of my master’s degree, we had this course “Evaluation of Nursing Knowledge” and Prof. Katri Vehviläinen-Julkunen presented the broad scope of the nursing disciple from macro-level to genomic-level. I feel happy to know that genomics is still within the scope of nursing discipline. I was sure to myself that I want to pursue my doctorate degree (started 2017) to continue to search and discover new things.

I was reflecting with my own personal life experiences and my passion to contribute to advancing the nursing science as a discipline. I was thinking during that time that I want to explore the possibility of genomics be integrated in the nursing profession while learning the methodology of performing interventional studies like randomized-controlled trial as a research method. I took the doctoral degree as an opportunity to learn from the experts and great mentors.

Addressing the knowledge gaps among nurses and introducing the genomics concepts is a practical way for the nursing science progress smoothly in the nursing education, clinical application, and research. I hope that this humble study would spark interest among nurses.

Figure. Conceptual framework of genomic nursing care. Three overlapping disciplines — nursing science, biomedicine science, and biobank—build a career in Genomic Nursing Care, which is central to the circles representing the complex concepts and skills necessary to nursing career development – © Dumo et al., 2020.

Save the date: 1st Genomics-Informed Nursing Symposium on March 15-16, 2023 in Kuopio, Finland

Let me take this opportunity to invite you to the 1st Genomics-Informed Nursing Symposium that will be organized in collaboration with University of Eastern Finland, Faculty of Health Sciences, Department of Nursing Science and Tampere University of Applied Sciences and GenoNurse Project on March 15-16, 2023 in Kuopio, Finland. More information of the event https://sites.uef.fi/gin-symposium2023/

The event is suitable for healthcare professionals, students, teachers, researchers and anyone interested in the topic. Register here: https://link.webropolsurveys.com/S/0F17693FCE2B8873

I wish you all happy holidays and Hyvää Itsenäisyyspäivää! Happy 105th years of Independence Day Finland 

Anndra Parviainen (Dumo)

Department of Nursing Science
University of Eastern Finland

Genomiikka – nouseva suuntaus hoitotyössä

Tekijä: Anndra Parviainen, tohtoritutkija, UEF

Kuva: Professori Katri Vehviläinen-Julkunen (UEF) ja Väitöskirjatutkija Anndra Parviainen (UEF).

Genomics-Informed Nurses (GIN) oli tärkeä rooli genomiikkatieteiden, täsmälääketieteen ja täsmäterveyden integroinnissa kliiniseen käytäntöön (Laaksonen ym., 2022; National Academies of Sciences Engineering and Medicine, 2021; Tonkin ym., 2020). Genomiikan perimmäinen tavoite on parantaa potilaiden tuloksia (World Health Organization, 2020).

Tässä blogissa aion jakaa syyn, miksi uskalsin jatkaa tohtoriopintojani genomiikan aiheesta. Genomiikka voidaan nähdä kovana tieteenä ja saattaa kuulostaa vieraalta sairaanhoitajille. Kun muut terveydenhuollon alat edistyvät niin nopeasti ja kattavat genomiikan, hoitotyön kurinalaisuus näyttää olevan pysähtynyt ja vastahakoinen. Genomiikan innovaatioiden sopeutuminen hoitotyön alalla on hidasta. On monia syitä, miksi me sairaanhoitajat epäröimme omaksua genomiikkaa. Tärkeimmät syyt ovat olemassa olevat tiedon puutteet, koulutuksen puute ja raskas työtaakka (Buaki-Sogo & Percival, 2022; Bueser et al., 2022; Calzone ym., 2018; Zureigat et al., 2022).

Ammattimme (sairaanhoitajatieteen) kehittämisen vuoksi uskon henkilökohtaisesti, että sairaanhoitajan ammattimme monista haasteista huolimatta voimme olla mukana genomiikan vallankumouksessa. Vai pitäisikö minun sanoa, että “meidän tulee olla osa eikä jäädä jälkeen”.

Tarina genomiikan matkastani

Kahdeksan vuotta sitten eräs hyvin läheinen sukulaiseni soitti minulle ja ilmoitti suru-uutisen, että terveydenhuollon ammattilaiset harkitsevat mahdollisuutta, että sukulaisellani on tietyntyyppinen syöpä. Tämä henkilökohtainen elämänkokemus oli antanut minulle motivaatiota etsiä tietoa syövästä.

Ensimmäisen vuoden aikana Itä-Suomen yliopiston Hoitotieteen laitoksen maisteriopiskelijana käytin tilaisuutta hyväkseni oppiakseni ja selvittämään, mitä syövällä tarkoitetaan. Olen käynyt syöpään liittyviä kursseja ja yksi näistä kursseista on Cancer Genomics, jota opettaa Prof. Carsten Carlberg UEF:stä, Biomedicine Institutesta. Aihe kiehtoo minua ja tämän kurssin kotiviesti oli “mitä enemmän tunnemme syövän genomisella tavalla, sitä paremmin olemme valmiita”.

Kun olen toista vuotta opiskellessani, meillä oli tämä kurssi “Hoitotyön tietämyksen arviointi” ja Prof. Katri Vehviläinen-Julkunen esitteli hoitotyön oppilaan laajaa ulottuvuutta makrotasolta genomitasolle. Olen iloinen saadessani tietää, että genomiikka kuuluu edelleen hoitotyön alaan. Olin itselleni varma, että haluan jatkaa tohtorin tutkintoa (alkoi 2017) jatkaakseni uusien asioiden etsimistä ja löytämistä.

Mietin omia henkilökohtaisia elämänkokemuksiani ja intohimoani olla mukana edistämässä hoitotieteen alaa. Ajattelin tuolloin, että halusin tutkia mahdollisuutta integroida genomiikka sairaanhoitajan ammattiin samalla kun opin interventiotutkimusten, kuten satunnaistetun kontrolloidun kokeen, suorittamisen metodologiaa tutkimusmenetelmänä. Otin tohtorin tutkinnon tilaisuuteni oppia genomiikan asiantuntijoilta kansainvälisesti ja mahtavilta mentorilta.

Sairaanhoitajien tietopuutteiden korjaaminen ja genomiikan käsitteiden esittely on käytännöllinen tapa hoitotieteen sujuvaan etenemiseen hoitotyön koulutuksessa, kliinisissä sovelluksissa ja tutkimuksessa. Toivon, että tämä vaatimaton tutkimus herättäisi kiinnostusta sairaanhoitajien keskuudessa.

Kuva. Genomisen hoitotyön käsitteellinen viitekehys. Kolme päällekkäistä tieteenalaa – hoitotiede, biolääketiede ja biopankki – rakentavat uraa Genomic Nursing Care -alalla, joka on keskeinen piireissä, jotka edustavat sairaanhoitajan urakehitykseen tarvittavia monimutkaisia käsitteitä ja taitoja – © Dumo et al., 2020.

Tallenna päivämäärä: 1. Genomics-Informed Nursing Symposium 15.-16.3.2023 Kuopiossa

Käytän tilaisuutta hyväkseni ja kutsun sinut 1. Genomics-Informed Nursing Symposiumiin, joka järjestetään yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston Terveystieteiden tiedekunnan Hoitotieteen laitoksen ja Tampereen ammattikorkeakoulun sekä GenoNurse Project kanssa 15. maaliskuuta. 16.2023 Kuopiossa. Lisätietoja tapahtumasta https://sites.uef.fi/gin-symposium2023/

Tilaisuus sopii terveydenhuollon ammattilaisille, opiskelijoille, opettajille, tutkijoille ja kaikille aiheesta kiinnostuneille. Rekisteröidy täällä: https://link.webropolsurveys.com/S/0F17693FCE2B8873

Hyvää itsenäisyyspäivää 105 vuotta Suomi!

Anndra Parviainen (Dumo),

Hoitotieteen laitos
Itä-Suomen yliopisto

 

References:

Buaki-Sogo, M., & Percival, N. (2022). Genomic medicine: The role of the nursing workforce. Nursing Times [Online], 118(8), 1–3. https://cdn.ps.emap.com/wp-content/uploads/sites/3/2022/07/220713-Genomic-medicine-the-role-of-the-nursing-workforce.pdf

Bueser, T., Skinner, A., Skinner, T. B. A., Saghdaoui, L. B., & Moorley, C. (2022). Genomic research : The landscape for nursing. Journal of Advanced Nursing, 78(July), e99–e100. https://doi.org/10.1111/jan.15396

Calzone, K. A., Kirk, M., Tonkin, E., Badzek, L., Benjamin, C., & Middleton, A. (2018). The global landscape of nursing and genomics. Journal of Nursing Scholarship, 50(3), 249–256. https://doi.org/10.1111/jnu.12380

Dumo, A. M., Laing, B., Lim, A. G., Palaganas, E., Abad, P. J., Valdehueza, O., Palovaara, M., Saunders, H., Estola, M., Mandysova, P., Maguire, J., Ward, L. D., Carlberg, C., & Vehviläinen-Julkunen, K. (2020). Randomized controlled trial on the effectiveness of web-based genomics nursing education intervention for undergraduate nursing students: A study protocol. Journal of Advanced Nursing, 76(11), 3136–3146. https://doi.org/10.1111/jan.14477

Laaksonen, M., Airikkala, E., & Halkoaho, A. (2022). The development of education of public health nurses for applying genomics in preventive health care. Frontiers in Genetics, 13(April), 1–6. https://doi.org/10.3389/fgene.2022.849232

National Academies of Sciences Engineering and Medicine. (2021). The future of nursing 2020-2030: Charting a path to achieve health equity. The National Academies Press. https://doi.org/10.17226/25982

Tonkin, E., Calzone, K. A., Badzek, L., Benjamin, C., Middleton, A., Patch, C., & Kirk, M. (2020). A roadmap for global acceleration of genomics integration across nursing. Journal of Nursing Scholarship, 52(3), 329–338. https://doi.org/10.1111/jnu.12552

World Health Organization. (2020). Human Genomics in Global Health. WHO. https://www.who.int/genomics/geneticsVSgenomics/en/

Zureigat, B., Gould, D., & Seven, M. (2022). Educational interventions to improve nurses’ competency in genetics and genomics: A scoring review. Journal of Continuing Education in Nursing, 53(1), 13–20. https://doi.org/10.3928/00220124-20211210-06

 

JALKATERVEYDEN TUTKIMUS OSANA HOITOTIEDETTÄ

Jalkaterveyden tutkimuskohteet ovat monipuoliset

Ihmisen alaraajat muodostavat monimutkaisen toiminnallisen rakenteen, jossa esiintyvät vaivat näyttävät yksinkertaisilta, mutta niiden syntymekanismien selvittäminen vaatii monipuolista anatomian, fysiologian, biomekaniikan ja kinestetiikan osaamista. Tässä kirjoituksessa kuvataan mitä jalkaterveyden tutkimus hoitotieteessä on ja esitellään joitain keskeisiä tutkimuskohteita.

 

Jalkaterveyden määritelmä

Jalkaterveys tarkoittaa alaraajojen tai jalkaterän, toimintoja ja toimivuutta (Stolt ym. 2022a). Terveet jalat ovat kivuttomat ja niissä on liikkumisen kannalta riittävä lihasvoima. Näin ollen ne mahdollistavat itsenäisen liikkumisen, päivittäisistä toiminnoista selviytymisen, työssä käymisen ja osallistumisen vapaa-ajan toimintoihin. Jalkaterveys on yhteydessä koko kehon toimintoihin ja yleisterveyteen.

Kansainvälisesti jalkaterveyden tutkimusta tehdään jalkaterapian tieteenalan (podiatry), jalkalääketieteen (podiatric medicine) tai muun yksittäisen tieteenalan, kuten hoitotiede, biomekaniikka tai kansanterveyden alueilla. Suomessa jalkaterveyden tutkimus on saanut jalansijaa hoitotieteen alueelta, mikä osoittaa hoitotieteen laajan tutkimuskentän ja rohkeuden laajentaa tutkimuskohteita.

Jalkaterveyden tutkimuksen kohteita

Hoitotieteessä jalkaterveyden tutkimusta voidaan lähestyä monesta eri näkökulmasta huomioiden hoitotieteen paradigman neljä pääkäsitettä: ihminen, terveys, hoitotyö ja ympäristö.

Potilaan näkökulmasta tutkimus voi kohdistua jalkaterveyden tilan arviointiin, kokemuksiin jalkaterveyden hoidosta ja potilaan omista voimavaroista ja osaamisesta jalkaterveyden ylläpitämisessä ja hoidossa. Äskettäin julkaistu artikkeli reumatauteja sairastavien potilaiden itsearvioidusta jalkaterveyden tilasta osoitti potilailla olevan monia jalkavaivoja kuten jalkakipua, kuivaa ihoa, paksuntuneita varpaankynsiä ja kylmiä jalkateriä (Stolt ym. 2022b).

Terveydenhuollon ammattihenkilöiden näkökulmasta voidaan tarkastella heidän osaamistaan jalkaterveyden arvioinnin, ennaltaehkäisyn tai hoidon näkökulmista. Hoitotyön näkökulmasta voidaan selvittää, miten potilaiden jalkaterveyttä arvioidaan tai ylipäänsä huomioidaan terveyspalvelujärjestelmän eri tasoilla.

Terveyspalvelujärjestelmän tai hoidon ympäristöjen tasoilla tutkimus voi kohdistua jalkaterveyden hoitopalveluiden saatavuuteen, johtamiseen tai vastaavuuteen potilaiden terveystarpeiden kanssa. Koulutusjärjestelmän tasolla on mahdollista selvittää terveysalalle opiskelevien henkilöiden jalkaterveyden arvioinnin ja hoidon osaamisen tasoa, asenteita tai kiinnostusta.

Etiikan näkökulmasta jalkaterveyden tutkimus on erittäin vähäistä. Muutamat tutkimukset ovat osoittaneet kliinisessä työssä toimivien jalkaterapeuttien kokevan eettistä stressiä, kun eivät ehdi kiireen ja suuren työmäärän takia hoitamaan potilaitaan niin hyvin kuin pitäisi. Tutkimusetiikan näkökulmasta tarkastelun kohteena on ollut tutkimuseettisten kysymysten raportoiminen nivelreumaa sairastavien potilaiden jalkaterveyden tutkimuksessa (Stolt ym. 2022c).

Jalkaterveyden tutkimuksen tulevaisuus

Tutkimus on tärkeää kaikissa ikäryhmissä, huolimatta siitä, että jalkavaivojen määrä lisääntyy ikääntyessä. Vaivojen ennaltaehkäisyn ja riittävän varhaisen tunnistamisen ja hoidon näkökulmista tarvitaan matalankynnyksen jalkaterapiapalveluita terveydenhuollon eri tasoille. Tulevien hyvinvointialueiden tulisikin tarkastella miten jalkaterapiapalvelut integroidaan osaksi ikääntyneiden, työterveyshuollon, neuvoloiden ja kuntoutuksen palveluita.

Pelkän jalkaterveyden tutkimuksen lisäksi tulevaisuudessa tarvitaan laajempaa potilaiden kuntoutumisen alueen tutkimusta. Avauksia tähän suuntaan on jo tehty, mutta potilaiden voimavaraistumista tukevan, hyvän ja laadukkaan hoidon näkökulmista lisää tutkimusta tarvitaan niin potilaiden, terveysalan ammattilaisten kuin johtajien ja opettajien näkökulmista.

Kirjoittaja:

Minna Stolt, jalkaterapeutti (AMK), professori
Hoitotieteen laitos
Itä-Suomen yliopisto
Dosentti, Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto

 

Lähteet:

-Stolt M, Lepistö J, Saarikoski R & Väyrynen P. 2022a. Jalkaterveys. 2. uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim, Helsinki.

-Stolt M, Laitinen AM, Kankaanpää K, Katajisto J & Cherry L. 2022b. The prevalence of foot health problems in people living with a rheumatic condition: a cross-sectional observational epidemiological study. Rheumatology International, 10.1007/s00296-022-05236-8.

-Stolt M, Kielo-Viljamaa E, Laitinen AM, Suhonen R, Leino-Kilpi H. 2022c. Reporting of research ethics in studies focusing on foot health in patients with rheumatoid arthritis – A systematic review. Journal of Empirical Research on Human Research Ethics, 17(1-2), 39–51. https://doi.org/10.1177/15562646211047654

 

Korkealaatuinen tutkimus edellyttää tulosten vaikutusten arviointia

 

Arja Häggman-Laitila ja Anja Terkamo Moisio konferenssiabstraktin edessä NETNEP2022Kahdeksas kansainvälinen hoitotyön koulutus NETNEP järjestettiin 19. – 22.10.2022 Sitgesissä, Espanjassa. Konferenssin teema oli ”From education to impact: Transforming nursing and midwifery education” joka vapaasti suomennettuna kääntyy muotoon Koulutuksesta vaikutukseen: Sairaanhoitajien ja kätilöiden koulutuksen muutos. Teemalla järjestäjät pyrkivät korostamaan johtamisen ja innovaatioiden merkitystä niin koulutuksessa kuin myös tutkimuksessa, jota tarvitaan koulutuksen tueksi.

Konferenssiin osallistui yli 700 henkilöä ympäri maailmaa ja kolmen päivän aikana esitettiin lukuisia postereita sekä suullisia esityksiä, jotka kohdentuivat konferenssin teemaan eri tavoin. Osallistujana valitsimme varsinkin johtamista käsitteleviä sessioita. Niissä tuli hyvin esiin osaamisen johtamisen ja urakehityksen tukemisen positiivinen merkitys organisaatioiden veto- ja pitovoimaan. Näytti siltä, että suullisiin esityksiin oli valittu kehittämishankkeita ilmeisesti tavoitteena painottaa niiden käytäntöön sovellettavuutta. Lyhyissä esityksissä korostuivat kehittämistyön tausta ja tulokset tulosten tieteellisen todentamisen sijaan. Postereissa tieteellinen prosessi oli selkeämmin esillä. Edellinen konferenssi vuonna 2020 jouduttiin perumaan koronapandemian johdosta, minkä johdosta keskustelu kävi vilkkaana niin esitysten aikana kuin myös tauoilla ja järjestetyissä sosiaalisissa tapahtumissa konferenssin ulkopuolella.

Ensimmäisen päivän pääluennoitsija oli professori Mary Sidebotham Etelä-Afrikasta. Hän tarkasteli sairaanhoitajien ja kätilöiden koulutuksiin kohdentuvia globaaleja haasteita. Haasteissa olivat mukana muun muassa koulutukseen pääsyn epätasa-arvo, aivovuoto, epidemiat ja globaalit kriisit. Eniten globaaleista haasteista puhutteli väestörakenteen kehitys, jonka suunta on Aasiassa ja Afrikassa voimakkaassa muutoksessa. Afrikassa väestöstä 70 % tulee lähiaikoina olemaan alle 25-vuotiaita ja maailmanlaajuisesti eniten kasvavat Afrikan ja Aasian väestöt. Professori ei paneutunut tuomaan esiin väestönkehityksen suunnan muutoksen taustoja, mutta toi esiin huolensa siitä miten koulutus- ja palvelujärjestelmä pystyy vastaamaan näihin väestörakenteen muutoksiin. Suuret nuorten ikäluokat voivat merkittävällä tavalla uudistaa yhteiskuntaa, jos heidän koulutustasostaan ja hyvinvoinnistaan voidaan pitää huolta. Ongelmana valitettavasti on se, että tähän tarvitaan paljon resursseja.

Ajatuksia herättävä oli myös lauantain pääpuheenvuoro, jonka piti Ulster yliopiston dekaani Hugh McKenna. Pitkään on ajateltu, ettei tutkimus ole valmis, ennen kuin se on raportoitu eli käytännössä julkaistu jossain tieteellisessä lehdessä. Puheessaan McKenna kritisoi tätä käsitystä Hugh McKenna photo_by Tiina Syyrila in Sheffield UK 2020 riittämättömänä, tuoden esiin, että tulosten julkaisu ei enää ole riittävää, vaan tänä päivänä entistä enemmän tulee kiinnittää huomiota tulosten implementointiin ja ennen kaikkea niiden vaikutuksiin. Väitettään hän perusteli muun muassa Yhdistyneessä Kuningaskunnassa toteutetulla Research Excellence Framework (REF) evaluoinnilla, jonka tulokset ovat mahdollistaneen lähes 2 miljardin punnan vuosittaisen allokoinnin maiden yliopistoille. McKennan mukaan on kohtuullista, että hallitukset odottavat näyttöä tutkimusten vaikutuksista, jotka on toteutettu julkisilla varoilla tai niiden tuella. Hän peräänkuuluttikin yliopistoilta tapaustutkimuksia, joissa tarkastelun kohteena on aiemman tutkimustiedon vaikutukset. McKenna oli tarkastellut konferenssiin lähetettyjä satoja abstrakteja ja totesi, että vain 20:ssa tutkimuksen vaikuttavuus oli selkeästi osoitettu.

Taloudellisten huomioiden lisäksi puheenvuoro on tärkeä myös tutkimuksen ja sen kehittymisen näkökulmasta. Uskallamme väittää, että edelleen tiedetään vain vähän erilaisten tutkimusten tulosten vaikutuksista hoitotyön koulutukseen, työelämäyhteistyöhön, yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen tai yksilöiden hyvinvointiin ja elämään. Tutkimuksen keinoin on laadittu useita toimintamalleja, joiden implementaatiosta tai vaikutuksista ei käytännössä tiedetä juuri mitään niiden julkaisun jälkeen. Ja jos tiedetäänkin, niin tieto ei saavuta suurta tieteellistä tai yhteiskunnallista lukijakuntaa koska vaikutuksia ei ole julkaistu tutkimusryhmän ulkopuolelle.

Myös Suomessa on jo pitkään keskustelua tutkimuksen painopisteessä, joka edelleen on pitkälti kuvailevaa, selittävän ja ennustavan tutkimuksen jäädessä vähemmistöön. Samassa yhteydessä on nostettu esiin vahvempien tutkimusmenetelmien hyödyntäminen ja osin myös vaikuttavuuteen liittyvien tutkimusasetelmien puute, mikä näkyy kansainvälisesti vähäisenä tietona esimerkiksi koulutusinterventioiden vaikutuksista. McKennan puheenvuoro tuo mielenkiintoisen lisän tähän keskusteluun, osoittaen että vaikutusten arviointi on tärkeä osa laadukasta tutkimusta. Uskomme että jokainen tutkija on kiinnostunut oman työnsä vaikutuksesta, joten olisiko aika osoittaa se myös tutkimuksen keinoin?

Anja Terkamo-Moisio yliopistonlehtori ja Arja Häggman-Laitila professori

Hoitotieteen laitos Itä-Suomen yliopisto

PROJEKTITUTKIJAN TYÖ – JATKO-OPINTOJEN JA AMMATILLISEN KASVUN TUKENA

Projektitutkijan työ tukee jatko-opintoja

Osallistuin 1.9.2022 etäyhteyksin henkilökunnan esittelytilaisuuteen uusille opiskelijoille. Oli hienoa nähdä niin monia innostuneita tulevaisuuden hoitotieteen kehittäjiä ja yhteiskunnallisia vaikuttajia. Itselläni tuosta tilanteesta ei ole vielä kovinkaan pitkä aika, sillä valmistuin vuonna 2019 terveystieteiden opettajaksi. Omat ajatukseni maisteriopintojen aikaan tulevaisuuden työstäni olivat melko putkinäköisiä keskittyen ammattiopiston tai ammattikorkeakoulun opettajan työhön. Valmistumiseni kynnyksellä sain työtarjouksen hoitotieteen laitokselta projektitutkijan tehtävään, ja nopeasti jo työn alkuvaiheessa aloin suunnitella terveystieteiden jatko-opintoja. Olen ollut enemmän kuin tyytyväinen päätökseeni ja uravalintaani.

Projektitutkijan tehtävässä olen vielä aloittelija, mutta silti ollut mukana monissa hoitotieteen laitoksen kansallisissa, monitieteellisissä ja kansainvälisissä hankkeissa. Olen työskennellyt nyt jo päättyneissä TerOpe – Osaavat opettajat yhdessä! -hankkeessa ja Työhyvinvointia ja terveyttä tukevat työaikaratkaisut kotihoitotyössä – 4T-tutkimus- ja kehittämishankkeessa. Oma tutkimusaiheeni väitöskirjassani keskittyy työhyvinvointiin ja sen kehittämiseen sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa ja linkittyy kahteen hoitotieteen laitoksen tutkimus- ja kehittämishankkeeseen (Sosiaali- ja terveysalan opettajien työhyvinvointi Suomessa -tutkimus- ja kehittämishanke, 2020-2023, Terveysalan opettajien työhyvinvoinnin kehittäminen Virossa -toimintatutkimushanke, 2021-2023). Molemmissa hankkeissa edistetään työhyvinvointia terveysalan koulutusorganisaatioissa tapahtuvalla työhyvinvointiohjelmalla. Väitöskirjatutkimuksen linkittyessä laajempiin hankkeisiin olen saanut paitsi tukea omalle väitöskirjatutkimukselleni, myös verkostoja ja kansainvälistymisen mahdollisuuksia. Alkukesästä pääsimme hankkeen johtajan professori Terhi Saarasen kanssa Erasmus+ henkilökuntavaihtoon yhteistyökumppanimme luokse historialliseen Tarton yliopistoon.

Kuva 1. Vierailu Tarton yliopistossa hoitotieteen laitoksella.

Lisäksi tällä hetkellä työskentelen viiden maan yhteisessä Erasmus+ rahoitteisessa New Nurse Educator -tutkimus- ja kehittämishankkeessa. Hankkeessa yhdenmukaistetaan terveysalan opettajien koulutusta Euroopassa. Itä-Suomen yliopiston ja hanketta johtavan Turun yliopiston lisäksi hankkeessa on mukana Maltan yliopisto, Edinburghin yliopisto (Skotlanti), Nitran Constantine the Philosofer yliopisto (Slovakia) ja Katalonian kansainvälinen yliopisto (Espanja). Hankkeen yhtenä työpakettina oli kehittää ja toteuttaa laaja 30 opintopisteen opintokokonaisuus terveysalan opettajaksi opiskeleville ja jo opettajina toimiville.  Koulutuskokonaisuuden arviointiin liittyy paljon tutkimusta, jolla voimme osaltamme lisätä terveysalan opettajan koulutuksen laatua ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta koulutuksen kehittämisessä kohti yhdenmukaisempaa eurooppalaista terveysalan opettajan koulutusta.

Meidän hoitotieteen laitoksen osuus opintokokonaisuudesta oli Evidence-based Teaching (5op) opintojakson kehittäminen ja toteuttaminen. Opintojakso toteutettiin viime keväänä osin verkkopedagogiikkaa hyödyntäen Digicampus ympäristössä, ja lisäksi opintojaksoon kuului kansainvälinen viikon kestävä opetusharjoittelu. Saimme laitoksellemme kansainvälisiä ammattitaitoisia opiskelijoita ja samaan aikaan omat opiskelijamme olivat vaihdossa Turussa, Slovakiassa, Maltalla ja Saksassa. Pitkän koronatauon jälkeen kansainvälinen liikkuvuus koettiin erittäin tervetulleeksi ja opiskelijat olivat tyytyväisiä harjoitteluviikon antiin. Projektitutkijan ja terveystieteiden opettajan näkökulmasta opintojakson kehittäminen, opintojaksolla opettajana toimiminen ja siihen liittyvän tutkimuksen tekeminen linkittyvät erinomaisesti omaan ammatilliseen kasvuuni ja urakehitykseeni.

Mielestäni työtehtäväni laitoksella ovat tukeneet jatko-opintojani ja kehittymistäni aloittelevana tutkijana erinomaisesti. Projektitutkijan tehtävässäni olen saanut työskennellä hankkeissa osana monitieteistä ja kansainvälistä tiimiä, luonut verkostoja ympäri Eurooppaa sekä kehittänyt tutkijan tehtävässä tarvittavaa tutkimus-, vuorovaikutus- ja tilastotieteen osaamista, puhumattakaan englannin kielen osaamisen ja esittämisen taitojen kehittymisestä. Lisäksi olen saanut kehittää myös valmiuksiani opettajan tehtävissä opintojaksoilla, jotka sisällöltään ovat linkittyneet väitöskirjani tematiikkaan.

Omasta kokemuksestani voin siis lämpimästi suositella projektityötä yhdeksi uramahdollisuudeksi. Hyvää alkanutta syksyä ja nautinnollisia työ- ja opiskelupäiviä!

Anneli Vauhkonen, projektitutkija, väitöskirjatutkija, TtM, sairaanhoitaja
Hoitotieteen laitos
Itä-Suomen yliopisto, UEF

 

Hyvät opiskelijat!

 

Ihanan kesän jälkeen on aika aloittaa opiskelut. Huomenna 1.9. meillä hoitotieteen laitoksen henkilökunnalla on ilo tavata teidät uudet opiskelijat. Tänä vuonna teitä on 94 uutta opiskelijaa aloittamassa yliopisto-opinnot hoitotieteen laitoksella. Lämpimästi tervetuloa meille!

On hienoa, että olette valinneet opiskelupaikaksenne juuri hoitotieteen laitoksen Itä-Suomen yliopistossa. Te kaikki opiskelette pääaineena hoitotiedettä, suuntautuen joko hoitotyön johtamiseen, terveystieteiden opettajaksi tai preventiiviseen hoitotieteeseen. Laitoksellamme on pitkät traditiot, vuodesta 1979 alkaen, Suomen ensimmäisenä hoitotiedettä opettavana yksikkönä tiedeyliopistossa.

Opiskeluaika on ainutkertaista aikaa. Opiskelette uusia, haastaviakin asioita. Osa niistä on konkreettisia ja helposti työelämään sovellettavia, osa vaatii enemmän tieteellistä ajattelua ja aikaa sisäistää asioita. Hämmennyskin saattaa vallata ajattelun joskus, mutta siitä oppiminen lähtee liikkeelle. Opetussuunnitelmamme perustuu monipuoliseen tieteelliseen tietoon ja sitä kehitetään koko ajan yhteistyössä opiskelijoiden ja työelämän edustajien kanssa huomioiden myös kansainväliset trendit.

Opetus perustuu tutkimukseen. Laitoksemme tutkimusohjelman keskeisiä teemoja ovat ennaltaehkäisevä hoitotiede, turvallisuus ja vaikuttavuus. Tutkimusryhmämme tekevät monipuolista tutkimusta näillä aihealueilla. Tulette löytämään mielenkiintoisia opinnäytetöiden aiheita. Tärkeää on jo varhaisessa vaiheessa opintoja kiinnittyä osaksi tutkimusryhmiä ja tieteellistä yhteisöä. Kenties joku teistä voi olla tulevaisuudessa hoitotieteen huippututkija!

Kansainvälisyys on kiinteä osa opetustamme ja tutkimustamme. Kansainvälisyys näkyy joka päivä laitoksellamme, meillä työskentelee kansainvälisiä tutkijoita, väitöskirjatutkijoita, vaihto-opiskelijoita ja kansainvälisiä vieraita. Meillä on laajat kansainväliset tutkimus- ja koulutusverkostot. Tutkimusta tehdään kansainvälisissä ja monitieteisissä verkostoissa. Rohkeasti mukaan erilaisiin kansainvälisten vieraiden tapaamisiin laitoksellamme ja myös konferensseihin niin Suomessa kuin ulkomailla! Kannustamme teitä myös kansainvälisille vaihtojaksoille, jos sellainen kiinnostaa, niin mielellään keskustelemme ja ohjaamme onnistuneen vaihtojakson mahdollistamisessa. Laitoksemme yhdeksän aktiivia ovat aloittamassa kansainvälisen Sigman suomalaista jaostoa Alpha Beta Nu lokakuussa. Tulkaa kuulemaan Sigman presidentti Kenneth Dionin ja Chief Executive Officer Elizabeth Madiganin luentoa hoitotyön kansainvälisistä kysymyksistä 5.10! Opiskelujen edetessä olette tervetulleita hakemaan jaoston jäseniksi.

Teitä on monenlaisia opiskelijoita, niitä, jotka opiskelette työn ohessa, hoidatte perhettä, iäkkäitä läheisiänne tai olette kokopäiväisiä opiskelijoita.  Vapaa-aika on tärkeä voimavara ja sitä pitää jokaisen opiskelijan varata itselleen. Hoitotyö on yksi hienoimmista aloista, mutta viime vuosina sen maine ja julkisuuskuva eivät ole olleet huipussaan. Myös monilla teistä on takana tiukat vuodet vaativassa koronapotilaiden hoidossa. Kannustan muistamaan levon, harrastusten ja perheen merkityksen. Uuden lukuvuoden alkaessa nostetaan elämänilo ja hoitotyö taas sille kuuluvaan arvoon. Me, tutkijat, opettajat, opiskelijat, yhdessä vahvistamme hoitotyön veto- ja pitovoimaa, tehkäämme se yhdessä!

Tarja Kvist
Professori (Preventiivinen hoitotiede)
Hoitotieteen laitoksen johtaja

Hoitotieteen laitos

Pieniä huomioita taiteesta ja tieteestä

Tämä kesäinen kirjoitelma on häpeämättömän subjektiivinen (huomaa myös sulkumerkkien täysin holtiton käyttö, jonka tarkoitus on viestiä, että tässä ollaan kevyemmällä asialla, otetaan taiteellisia vapauksia, eikä niin piitata hyvästä yleiskielestä ja asiakirjoittamisesta). Minulla on ollut onni saada (valita) sekä (valokuva)taiteilijan että tieteilijän koulutus ja taiteilijalle suodaan (tai joskus jopa on vaadittu) omakohtaisuus, sisimpänsä paljastaminen, vereslihalla oleminen. Näitä on pidetty merkkeinä taiteen autenttisuudesta ja totuudesta. Omakohtaisuus tieteessä taas ei lähtökohtaisesti ole ollut yhteydessä parempaan tieteeseen. Mutta mielestäni asiaa kannattaa ihmetellä akateemisen (valinnan)vapauden löytäneen tyttäreni sanoin (sosiologian kurssin jälkeen): Miten (muka) voi tutkia (ja ymmärtää) huono-osaisuutta, jos sitä ei ole itse kokenut?

 

 

Keveys

 

 

Kun tein taidetta, minulla oli tarve järjestellä todellisuutta kaavojen tai järjestelmien välityksellä, eli itse luomieni metodien mukaan. Jukka Viikilä kirjoittaa uusimmassa romaanissaan kirjoittamisesta ja sitä lukiessani minulle valkeni (vuosien jälkeen) taiteellisen työskentelyni motto: Teen mieluummin epätavallisia kuvia tavallisista asioista kuin tavallisia kuvia epätavallisista asioista. On minulla tieteilijänäkin punainen lanka tutkimusaiheiden valinnassa (vai onko, pitäisikö olla), mutta onko minulla mottoa, visiota tai strategiaa?

Taiteilijavuosinani minuun vaikutti suuresti Italo Calvinon pieni teos Kuusi muistiota seuraavalle vuosituhannelle, jossa hän kuvaa omaan kirjalliseen tuotantoonsa vaikuttaneita arvoja: keveys, nopeus, täsmällisyys, näkyvyys ja moninaisuus (hän menehtyi, ennen kun sai kuudennen muistion valmiiksi). Pyrin silloin noudattamaan taiteessani näitä arvoja. Katsotaanpa, miten nämä taipuisivat tutkijan ohjenuoraksi.

Keveys

Keveyden vastakohta on paino ja kukapa ei olisi (ajoittain) tullut vedetyksi maailman raskauteen, liikkumattomuuteen ja sameuteen (ihmistieteissä useinkin). Tieteessä pyritään painokkuuteen, mutta toisaalta tuotoksen pitää olla virkeää ja terävän sulavaa, eli kevyttä. Kyllä, keveys yhdistyy päättäväisyyteen ja täsmällisyyteen, ei epämääräisyyteen ja sattuman varaan heittäytymiseen.

Nopeus

Mitä taiteilija (tieteilijä) tänään, sitä kansa huomenna. Tiede on juoksemista ja se palkitaan, joka juoksee nopeimmin. Galilein mukaan hyvän ajattelun (tieteen?) perustavia ominaisuuksia ovat nopeus, ajattelun sujuvuus, väitteiden taloudellisuus, mutta myös mielikuvituksellisuus. Varoituksen sana: äärimmäisen nopea (tieteellinen) keskustelu voi johtaa hengen suuntautumiseen liiaksi mielikuvitukseen, taipumukseen vetää todistamattomia johtopäätöksiä tai jokaisen ajatuksen viemiseen äärimmäiseen seurausilmiöönsä asti.

 

 

Nopeus

 

 

Täsllisyys

Täsmällisyys on summittaisuuden, sattumanvaraisuuden ja huolimattomuuden vihollinen. Calvinon ajatukset kääntyvät vaivattomasti tieteen kielelle; täsmällisyys on tarkkaan määritelty ja punnittu työsuunnitelma ja mahdollisimman täsmällinen ilmaisu sanaston ja ajatusten vivahteiden esiintuomisen kannalta. Se on kirkkaiden, mieleenpainuvien ja ikimuistoisten havaintojen loihtimista esiin. Täsmällisyyttään voi lisätä puhumalla mahdollisimman vähän ja kirjoittamalla mahdollisimman paljon (totta, mutta tätä en rohkene suositella).

 

Täsmällisyys

 

 

Näkyvyys

Näkyvyydessä on kyse aineellisen (tieteellinen tieto) ja aineettoman (mielikuvitus) kohtaamisesta. Mielikuvitus on tiedon väline, mutta se etenee eri teitä kuin tieteellinen tieto. Mielikuvitus on tutkijalle välttämätön vaihe olettamusten muodostamiseksi. Sen sijaan silmin nähtävä kuva (maailmasta) ei ole jokaisen tutkimuksen lähtökohta, vaan (ihmistieteissä) se voi olla käsitteellinen (näkymätön). On tutkijan taitoa antaa tieteellisellä kirjoituksellaan virike odottamattomalle kuvalliselle fantasialle.

 

Näkyvyys

 

 

Moninaisuus

Maailma on selvittämätön monisäikeinen sekasotku (takku), joka johtuu epäyhtenäisten osatekijöiden samanaikaisesta läsnäolosta. Miten tätä sitten lähtisi selvittämään, kun tietäminen merkitsee tunkeutumista todellisuuteen ja on siten todellisuuden vääristämistä (perustuu periaatteeseen: havainto aiheuttaa jonkinlaisen muutoksen havainnoinnin kohteessa)? Tieteilijän on kestettävä järkiperäisen täsmällisyyden ja kiihkeän vääristämisen (tiedollisten prosessien perusosia) välinen jännite.

 

Moninaisuus

 

 

Suomen kesä on pullollaan taiteellista ilmaisua; näyttelyitä, teatteria, konsertteja. Paatuneimmankin tieteilijän on hyvä aika piipahtaa kesälomamatkalla jossakin lukuisista tapahtumista. Taide antaa ajattelemisen aihetta.

Lukemista:
Italo Calvino, Kuusi muistiota seuraavalle vuosituhannelle, Loki-Kirjat, Helsinki, 1996
Jukka Viikilä, Taivaallinen vastaanotto, Otava, 2021
Kuvat ovat Pixabaysta, josta etsin kuvia hakusanoilla keveys, nopeus, täsmällisyys, näkyvyys ja moninaisuus.

Rentouttavaa kesää toivottaen,
Marja Hult
yliopistotutkija
Hoitotieteen laitos, Itä-Suomen yliopisto

 

Terveydenhuollossa tulisi kiinnittää huomiota resilienssin tukemiseen

Kirjoittamalla tietokannan hakukoneeseen sanan resilienssi, tuloksiksi voi saada erilaisia asioita joustavista sidostarpeista, organisaation toimintakykyyn, yhteisöjen toimintaan, hoitotyön johtamiseen ja terveydenhuollon kantokykyyn kriisitilanteissa. Kuitenkin, kun kirjoitan hakukoneeseen sanan resilienssi, etsin yleensä tietoa yksilön psykologisesta kyvystä haastavassa elämäntilanteessa, ihmisen kyvystä selvitä elämän vastoinkäymisissä – kuten syöpään sairastumisesta. Resilienssissä on eräällä tavalla siis kyse ihmisen henkisestä joustokyvystä. Joustokyvystä puhuttaessa mieleen voi tulla menneiden vuosien Sidostesukka-mainos, jossa kaksi terrierikoiraa vetää sukkaa, toinen toisesta päästä ja toinen toisesta – ”Sidostesukka kestää”. Seuraavaksi mieleen juolahtaa, että toinen koirista taisi olla väriltään valkoinen ja toinen musta. Ajatusleikkiä jatkaessa mieleen tulee jin ja jang.

 

Kiinalaisessa filosofiassa jin ja jang olivat maailmankaikkeuden kaksi vastakkaista voimaa, jin negatiivinen ja jang positiivinen.

 

Kuva: Jin ja Jang. Lähde: Pixabay.com

Resilienssiä on tutkittu noin neljänkymmenen vuoden ajan eri konteksteissa. Ilmiö ei ole siis uusi tutkimuksen saralla. Resilienssistä on esitetty erilaisia määritelmiä ja näistä eri määritelmistä on joskus myös kiistelty. Viimeaikaisten tutkimusten valossa resilienssi on prosessi. Se on yksilön kykyä tunnistaa omat voimavaransa ja hyödyntää näitä voimavaroja haastavassa ja traumaattisessakin tilanteessa.  Voisiko resilienssiä kutsua siis myös ihmisen positiiviseksi voimavaraksi, joka kumpuaa jostain syvältä sisimmästämme, itsetuntemuksestamme?

Resilienssi on toimintakyvyn säilyttämistä ja uskoa tulevaan. Kyse on ihmisen kyvystä, mutta ei kuitenkaan ihmisen persoonallisuuden piirteestä. Persoonaa pidetään pysyvänä tilana, vaikka voi sekin esimerkiksi joissakin sairaudentiloissa muuttua. Resilienssissä ei ole kyse persoonallisuuden piirteestä, vaan ihmisen kyvystä toimia haastavassa tilanteessa.

Kuva: Suomen kesä. Lähde: oma kuva-arkisto

Resilienssi on prosessi ja tätä prosessia on mahdollista tukea. Resilienssi ei ole kuitenkaan toipumisprosessi. Bonanno (2004) totesi, melkein jo kaksikymmentä vuotta sitten, että toipuminen tarkoittaisi sitä, että henkilö palaisi johonkin tilaan tai tilanteeseen, joka oli ennen vastoinkäymistä, kuten ennen vakavaa sairautta.  Resilienssi ei tarkoita paluuta aiempaan, eli toipumista. Vahvemman resilienssin omaavalla henkilöllä on kyky toimia haastavassa tilanteessa ja säilyttää toimintakykynsä. Toki resilienssistä on hyötyä myös toipumisessa. Henkilö, jolla on vahva kyky resilienssiin, ei välttämättä käy läpi kuitenkaan kriisin vaiheita, eikä koe tilannetta alunperinkään kuormittavana tai esimerkiksi sokkina. Resilienssi on siis prosessi, jossa yksilö tunnistaa omia voimavarojansa ja osaa hyödyntää näitä voimavarojaan – Resilienssissä on kyse psykologisesta selviytymisprosessista.

 

Resilienssi  tarkoittaa yksilön kykyä sekä dynaamista prosessia. Se sisältää yksilön ympäristön, mikä pitää sisällään muun muassa vuorovaikutuksen terveydenhuollon asiantuntijoiden kanssa ja sosiaaliseen toimintaan osallistumisen. (Luo ym. 2020)

 

Kuva: Kesäherkkuja. Lähde: oma kuva-arkisto

Tiedossa on, että osa ihmisistä selviytyy haastavista elämäntilanteista toisia paremmin. Eikö resilienssi silloin tarkoita persoonallisuuden piirrettä? Ei, sitä se ei tarkoita. Jokaisella meillä on vahvuuksia, joiden löytämisessä ja joita tukemalla voimme toisiamme auttaa. Kyse ei ole persoonallisuuden piirteestä, vaan prosessista, joka on toisilla vahvempi ja jossa voimme toinen toistamme tukea. Tutkimukset osoittavat, että resilienssi on yhteydessä minäpystyvyyteen, psykososiaaliseen tukeen, hoitoon sitoutumiseen ja myös posttraumaattiseen kasvuun. Posttraumaattinen kasvu tarkoittaa sitä, että henkilö oppii jotakin vastoinkäymisestä ja osaa hyödyntää näitä aiempia kokemuksiaan myös kohtaamissaan uusissa vastoinkäymisissä.

Viime aikoina ihmisten resilienssiä on koeteltu globaalisti, ensin korona -pandemian ja sitten Euroopassa käytävän sodan vuoksi. Maailman tapahtumat ovat kuormittaneet ihmisiä niin yksilö-, yhteisö- kuin yhteiskuntatasolla. Kuten jo aiemmin totesin, vastoinkäymisistä on kuitenkin mahdollista oppia jotakin. Siksi on tärkeää, että haastavistakin tilanteista saadaan tietoa. Käynnissä oleva väitöskirjatutkimukseni on pitkittäistutkimus, johon kuuluu kaksi kyselyvaihetta. Vastauksien saaminen on tärkeää, jotta saisimme arvokasta tietoa vain vähän tutkitusta aiheesta koskien suolistosyöpäpotilaiden kokemuksia.

#MinäTutkin väitöskirjatutkimuksessani suolistosyöpäpotilaiden resilienssiä ja heidän kokemuksiansa saamastansa potilasohjauksesta. Potilaiden kokemuksia selvitetään hoidon alkuvaiheessa ja vuoden kuluttua suolistosyöpäleikkauksesta. Aihe on ajankohtainen, ei ainoastaan siksi, että suolistosyöpätapausten määrät lisääntyvät vuosi vuodelta, vaan siksi, että tämän henkilökohtaisen vastoinkäymisen lisäksi, nämä ihmiset ovat eläneet tässä ajassa, jossa myös osa terveistä ihmisistä on kokenut kuormittuneensa tavallista enemmän. Aihe on ajankohtainen, koska syövän hoidon laatuun pyritään kiinnittämään yhä enemmän huomiota. Sitä varten Suomeen on vuonna 2019 perustettu myös kansallinen syöpäkeskus. Aihe on ajankohtainen, sillä suolistosyövän varhaiseen toteamiseen on pyritty kiinnittämään yhä enemmän huomiota, aloittamalla muun muassa tämän vuoden alussa valtakunnalliset suolistosyövän seulonnat. Oikeastaan, resilienssi ja hoidon laatu ovat aina ajankohtaisia aiheita, vaikka näistä asioista onkin selvästi enemmän puhuttu juuri viime aikoina. Maailman Terveysjärjestö (WHO) on todennut, että resilienssin tukeminen on yksi tärkeimmistä asioista terveyden ja hyvinvoinnin tukemisessa ja siihen tulisi kiinnittää huomiota niin yksilön, yhteisöjen kuin järjestelmienkin tasolla.

Jin ja jang ovat perusvoimia; ne ylläpitävät toisiaan, mutta voivat muuttua myös toisikseen.

Saija Sihvola
Väitöskirjatutkija, TtM, Th, tth
Yliopisto-opettaja
Itä-Suomen yliopisto
Hoitotieteen laitos

https://orcid.org/0000-0003-0620-0727