PROJEKTITUTKIJAN TYÖ – JATKO-OPINTOJEN JA AMMATILLISEN KASVUN TUKENA

Projektitutkijan työ tukee jatko-opintoja

Osallistuin 1.9.2022 etäyhteyksin henkilökunnan esittelytilaisuuteen uusille opiskelijoille. Oli hienoa nähdä niin monia innostuneita tulevaisuuden hoitotieteen kehittäjiä ja yhteiskunnallisia vaikuttajia. Itselläni tuosta tilanteesta ei ole vielä kovinkaan pitkä aika, sillä valmistuin vuonna 2019 terveystieteiden opettajaksi. Omat ajatukseni maisteriopintojen aikaan tulevaisuuden työstäni olivat melko putkinäköisiä keskittyen ammattiopiston tai ammattikorkeakoulun opettajan työhön. Valmistumiseni kynnyksellä sain työtarjouksen hoitotieteen laitokselta projektitutkijan tehtävään, ja nopeasti jo työn alkuvaiheessa aloin suunnitella terveystieteiden jatko-opintoja. Olen ollut enemmän kuin tyytyväinen päätökseeni ja uravalintaani.

Projektitutkijan tehtävässä olen vielä aloittelija, mutta silti ollut mukana monissa hoitotieteen laitoksen kansallisissa, monitieteellisissä ja kansainvälisissä hankkeissa. Olen työskennellyt nyt jo päättyneissä TerOpe – Osaavat opettajat yhdessä! -hankkeessa ja Työhyvinvointia ja terveyttä tukevat työaikaratkaisut kotihoitotyössä – 4T-tutkimus- ja kehittämishankkeessa. Oma tutkimusaiheeni väitöskirjassani keskittyy työhyvinvointiin ja sen kehittämiseen sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa ja linkittyy kahteen hoitotieteen laitoksen tutkimus- ja kehittämishankkeeseen (Sosiaali- ja terveysalan opettajien työhyvinvointi Suomessa -tutkimus- ja kehittämishanke, 2020-2023, Terveysalan opettajien työhyvinvoinnin kehittäminen Virossa -toimintatutkimushanke, 2021-2023). Molemmissa hankkeissa edistetään työhyvinvointia terveysalan koulutusorganisaatioissa tapahtuvalla työhyvinvointiohjelmalla. Väitöskirjatutkimuksen linkittyessä laajempiin hankkeisiin olen saanut paitsi tukea omalle väitöskirjatutkimukselleni, myös verkostoja ja kansainvälistymisen mahdollisuuksia. Alkukesästä pääsimme hankkeen johtajan professori Terhi Saarasen kanssa Erasmus+ henkilökuntavaihtoon yhteistyökumppanimme luokse historialliseen Tarton yliopistoon.

Kuva 1. Vierailu Tarton yliopistossa hoitotieteen laitoksella.

Lisäksi tällä hetkellä työskentelen viiden maan yhteisessä Erasmus+ rahoitteisessa New Nurse Educator -tutkimus- ja kehittämishankkeessa. Hankkeessa yhdenmukaistetaan terveysalan opettajien koulutusta Euroopassa. Itä-Suomen yliopiston ja hanketta johtavan Turun yliopiston lisäksi hankkeessa on mukana Maltan yliopisto, Edinburghin yliopisto (Skotlanti), Nitran Constantine the Philosofer yliopisto (Slovakia) ja Katalonian kansainvälinen yliopisto (Espanja). Hankkeen yhtenä työpakettina oli kehittää ja toteuttaa laaja 30 opintopisteen opintokokonaisuus terveysalan opettajaksi opiskeleville ja jo opettajina toimiville.  Koulutuskokonaisuuden arviointiin liittyy paljon tutkimusta, jolla voimme osaltamme lisätä terveysalan opettajan koulutuksen laatua ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta koulutuksen kehittämisessä kohti yhdenmukaisempaa eurooppalaista terveysalan opettajan koulutusta.

Meidän hoitotieteen laitoksen osuus opintokokonaisuudesta oli Evidence-based Teaching (5op) opintojakson kehittäminen ja toteuttaminen. Opintojakso toteutettiin viime keväänä osin verkkopedagogiikkaa hyödyntäen Digicampus ympäristössä, ja lisäksi opintojaksoon kuului kansainvälinen viikon kestävä opetusharjoittelu. Saimme laitoksellemme kansainvälisiä ammattitaitoisia opiskelijoita ja samaan aikaan omat opiskelijamme olivat vaihdossa Turussa, Slovakiassa, Maltalla ja Saksassa. Pitkän koronatauon jälkeen kansainvälinen liikkuvuus koettiin erittäin tervetulleeksi ja opiskelijat olivat tyytyväisiä harjoitteluviikon antiin. Projektitutkijan ja terveystieteiden opettajan näkökulmasta opintojakson kehittäminen, opintojaksolla opettajana toimiminen ja siihen liittyvän tutkimuksen tekeminen linkittyvät erinomaisesti omaan ammatilliseen kasvuuni ja urakehitykseeni.

Mielestäni työtehtäväni laitoksella ovat tukeneet jatko-opintojani ja kehittymistäni aloittelevana tutkijana erinomaisesti. Projektitutkijan tehtävässäni olen saanut työskennellä hankkeissa osana monitieteistä ja kansainvälistä tiimiä, luonut verkostoja ympäri Eurooppaa sekä kehittänyt tutkijan tehtävässä tarvittavaa tutkimus-, vuorovaikutus- ja tilastotieteen osaamista, puhumattakaan englannin kielen osaamisen ja esittämisen taitojen kehittymisestä. Lisäksi olen saanut kehittää myös valmiuksiani opettajan tehtävissä opintojaksoilla, jotka sisällöltään ovat linkittyneet väitöskirjani tematiikkaan.

Omasta kokemuksestani voin siis lämpimästi suositella projektityötä yhdeksi uramahdollisuudeksi. Hyvää alkanutta syksyä ja nautinnollisia työ- ja opiskelupäiviä!

Anneli Vauhkonen, projektitutkija, väitöskirjatutkija, TtM, sairaanhoitaja
Hoitotieteen laitos
Itä-Suomen yliopisto, UEF

 

Hyvät opiskelijat!

 

Ihanan kesän jälkeen on aika aloittaa opiskelut. Huomenna 1.9. meillä hoitotieteen laitoksen henkilökunnalla on ilo tavata teidät uudet opiskelijat. Tänä vuonna teitä on 94 uutta opiskelijaa aloittamassa yliopisto-opinnot hoitotieteen laitoksella. Lämpimästi tervetuloa meille!

On hienoa, että olette valinneet opiskelupaikaksenne juuri hoitotieteen laitoksen Itä-Suomen yliopistossa. Te kaikki opiskelette pääaineena hoitotiedettä, suuntautuen joko hoitotyön johtamiseen, terveystieteiden opettajaksi tai preventiiviseen hoitotieteeseen. Laitoksellamme on pitkät traditiot, vuodesta 1979 alkaen, Suomen ensimmäisenä hoitotiedettä opettavana yksikkönä tiedeyliopistossa.

Opiskeluaika on ainutkertaista aikaa. Opiskelette uusia, haastaviakin asioita. Osa niistä on konkreettisia ja helposti työelämään sovellettavia, osa vaatii enemmän tieteellistä ajattelua ja aikaa sisäistää asioita. Hämmennyskin saattaa vallata ajattelun joskus, mutta siitä oppiminen lähtee liikkeelle. Opetussuunnitelmamme perustuu monipuoliseen tieteelliseen tietoon ja sitä kehitetään koko ajan yhteistyössä opiskelijoiden ja työelämän edustajien kanssa huomioiden myös kansainväliset trendit.

Opetus perustuu tutkimukseen. Laitoksemme tutkimusohjelman keskeisiä teemoja ovat ennaltaehkäisevä hoitotiede, turvallisuus ja vaikuttavuus. Tutkimusryhmämme tekevät monipuolista tutkimusta näillä aihealueilla. Tulette löytämään mielenkiintoisia opinnäytetöiden aiheita. Tärkeää on jo varhaisessa vaiheessa opintoja kiinnittyä osaksi tutkimusryhmiä ja tieteellistä yhteisöä. Kenties joku teistä voi olla tulevaisuudessa hoitotieteen huippututkija!

Kansainvälisyys on kiinteä osa opetustamme ja tutkimustamme. Kansainvälisyys näkyy joka päivä laitoksellamme, meillä työskentelee kansainvälisiä tutkijoita, väitöskirjatutkijoita, vaihto-opiskelijoita ja kansainvälisiä vieraita. Meillä on laajat kansainväliset tutkimus- ja koulutusverkostot. Tutkimusta tehdään kansainvälisissä ja monitieteisissä verkostoissa. Rohkeasti mukaan erilaisiin kansainvälisten vieraiden tapaamisiin laitoksellamme ja myös konferensseihin niin Suomessa kuin ulkomailla! Kannustamme teitä myös kansainvälisille vaihtojaksoille, jos sellainen kiinnostaa, niin mielellään keskustelemme ja ohjaamme onnistuneen vaihtojakson mahdollistamisessa. Laitoksemme yhdeksän aktiivia ovat aloittamassa kansainvälisen Sigman suomalaista jaostoa Alpha Beta Nu lokakuussa. Tulkaa kuulemaan Sigman presidentti Kenneth Dionin ja Chief Executive Officer Elizabeth Madiganin luentoa hoitotyön kansainvälisistä kysymyksistä 5.10! Opiskelujen edetessä olette tervetulleita hakemaan jaoston jäseniksi.

Teitä on monenlaisia opiskelijoita, niitä, jotka opiskelette työn ohessa, hoidatte perhettä, iäkkäitä läheisiänne tai olette kokopäiväisiä opiskelijoita.  Vapaa-aika on tärkeä voimavara ja sitä pitää jokaisen opiskelijan varata itselleen. Hoitotyö on yksi hienoimmista aloista, mutta viime vuosina sen maine ja julkisuuskuva eivät ole olleet huipussaan. Myös monilla teistä on takana tiukat vuodet vaativassa koronapotilaiden hoidossa. Kannustan muistamaan levon, harrastusten ja perheen merkityksen. Uuden lukuvuoden alkaessa nostetaan elämänilo ja hoitotyö taas sille kuuluvaan arvoon. Me, tutkijat, opettajat, opiskelijat, yhdessä vahvistamme hoitotyön veto- ja pitovoimaa, tehkäämme se yhdessä!

Tarja Kvist
Professori (Preventiivinen hoitotiede)
Hoitotieteen laitoksen johtaja

Hoitotieteen laitos

Pieniä huomioita taiteesta ja tieteestä

Tämä kesäinen kirjoitelma on häpeämättömän subjektiivinen (huomaa myös sulkumerkkien täysin holtiton käyttö, jonka tarkoitus on viestiä, että tässä ollaan kevyemmällä asialla, otetaan taiteellisia vapauksia, eikä niin piitata hyvästä yleiskielestä ja asiakirjoittamisesta). Minulla on ollut onni saada (valita) sekä (valokuva)taiteilijan että tieteilijän koulutus ja taiteilijalle suodaan (tai joskus jopa on vaadittu) omakohtaisuus, sisimpänsä paljastaminen, vereslihalla oleminen. Näitä on pidetty merkkeinä taiteen autenttisuudesta ja totuudesta. Omakohtaisuus tieteessä taas ei lähtökohtaisesti ole ollut yhteydessä parempaan tieteeseen. Mutta mielestäni asiaa kannattaa ihmetellä akateemisen (valinnan)vapauden löytäneen tyttäreni sanoin (sosiologian kurssin jälkeen): Miten (muka) voi tutkia (ja ymmärtää) huono-osaisuutta, jos sitä ei ole itse kokenut?

 

 

Keveys

 

 

Kun tein taidetta, minulla oli tarve järjestellä todellisuutta kaavojen tai järjestelmien välityksellä, eli itse luomieni metodien mukaan. Jukka Viikilä kirjoittaa uusimmassa romaanissaan kirjoittamisesta ja sitä lukiessani minulle valkeni (vuosien jälkeen) taiteellisen työskentelyni motto: Teen mieluummin epätavallisia kuvia tavallisista asioista kuin tavallisia kuvia epätavallisista asioista. On minulla tieteilijänäkin punainen lanka tutkimusaiheiden valinnassa (vai onko, pitäisikö olla), mutta onko minulla mottoa, visiota tai strategiaa?

Taiteilijavuosinani minuun vaikutti suuresti Italo Calvinon pieni teos Kuusi muistiota seuraavalle vuosituhannelle, jossa hän kuvaa omaan kirjalliseen tuotantoonsa vaikuttaneita arvoja: keveys, nopeus, täsmällisyys, näkyvyys ja moninaisuus (hän menehtyi, ennen kun sai kuudennen muistion valmiiksi). Pyrin silloin noudattamaan taiteessani näitä arvoja. Katsotaanpa, miten nämä taipuisivat tutkijan ohjenuoraksi.

Keveys

Keveyden vastakohta on paino ja kukapa ei olisi (ajoittain) tullut vedetyksi maailman raskauteen, liikkumattomuuteen ja sameuteen (ihmistieteissä useinkin). Tieteessä pyritään painokkuuteen, mutta toisaalta tuotoksen pitää olla virkeää ja terävän sulavaa, eli kevyttä. Kyllä, keveys yhdistyy päättäväisyyteen ja täsmällisyyteen, ei epämääräisyyteen ja sattuman varaan heittäytymiseen.

Nopeus

Mitä taiteilija (tieteilijä) tänään, sitä kansa huomenna. Tiede on juoksemista ja se palkitaan, joka juoksee nopeimmin. Galilein mukaan hyvän ajattelun (tieteen?) perustavia ominaisuuksia ovat nopeus, ajattelun sujuvuus, väitteiden taloudellisuus, mutta myös mielikuvituksellisuus. Varoituksen sana: äärimmäisen nopea (tieteellinen) keskustelu voi johtaa hengen suuntautumiseen liiaksi mielikuvitukseen, taipumukseen vetää todistamattomia johtopäätöksiä tai jokaisen ajatuksen viemiseen äärimmäiseen seurausilmiöönsä asti.

 

 

Nopeus

 

 

Täsllisyys

Täsmällisyys on summittaisuuden, sattumanvaraisuuden ja huolimattomuuden vihollinen. Calvinon ajatukset kääntyvät vaivattomasti tieteen kielelle; täsmällisyys on tarkkaan määritelty ja punnittu työsuunnitelma ja mahdollisimman täsmällinen ilmaisu sanaston ja ajatusten vivahteiden esiintuomisen kannalta. Se on kirkkaiden, mieleenpainuvien ja ikimuistoisten havaintojen loihtimista esiin. Täsmällisyyttään voi lisätä puhumalla mahdollisimman vähän ja kirjoittamalla mahdollisimman paljon (totta, mutta tätä en rohkene suositella).

 

Täsmällisyys

 

 

Näkyvyys

Näkyvyydessä on kyse aineellisen (tieteellinen tieto) ja aineettoman (mielikuvitus) kohtaamisesta. Mielikuvitus on tiedon väline, mutta se etenee eri teitä kuin tieteellinen tieto. Mielikuvitus on tutkijalle välttämätön vaihe olettamusten muodostamiseksi. Sen sijaan silmin nähtävä kuva (maailmasta) ei ole jokaisen tutkimuksen lähtökohta, vaan (ihmistieteissä) se voi olla käsitteellinen (näkymätön). On tutkijan taitoa antaa tieteellisellä kirjoituksellaan virike odottamattomalle kuvalliselle fantasialle.

 

Näkyvyys

 

 

Moninaisuus

Maailma on selvittämätön monisäikeinen sekasotku (takku), joka johtuu epäyhtenäisten osatekijöiden samanaikaisesta läsnäolosta. Miten tätä sitten lähtisi selvittämään, kun tietäminen merkitsee tunkeutumista todellisuuteen ja on siten todellisuuden vääristämistä (perustuu periaatteeseen: havainto aiheuttaa jonkinlaisen muutoksen havainnoinnin kohteessa)? Tieteilijän on kestettävä järkiperäisen täsmällisyyden ja kiihkeän vääristämisen (tiedollisten prosessien perusosia) välinen jännite.

 

Moninaisuus

 

 

Suomen kesä on pullollaan taiteellista ilmaisua; näyttelyitä, teatteria, konsertteja. Paatuneimmankin tieteilijän on hyvä aika piipahtaa kesälomamatkalla jossakin lukuisista tapahtumista. Taide antaa ajattelemisen aihetta.

Lukemista:
Italo Calvino, Kuusi muistiota seuraavalle vuosituhannelle, Loki-Kirjat, Helsinki, 1996
Jukka Viikilä, Taivaallinen vastaanotto, Otava, 2021
Kuvat ovat Pixabaysta, josta etsin kuvia hakusanoilla keveys, nopeus, täsmällisyys, näkyvyys ja moninaisuus.

Rentouttavaa kesää toivottaen,
Marja Hult
yliopistotutkija
Hoitotieteen laitos, Itä-Suomen yliopisto

 

Terveydenhuollossa tulisi kiinnittää huomiota resilienssin tukemiseen

Kirjoittamalla tietokannan hakukoneeseen sanan resilienssi, tuloksiksi voi saada erilaisia asioita joustavista sidostarpeista, organisaation toimintakykyyn, yhteisöjen toimintaan, hoitotyön johtamiseen ja terveydenhuollon kantokykyyn kriisitilanteissa. Kuitenkin, kun kirjoitan hakukoneeseen sanan resilienssi, etsin yleensä tietoa yksilön psykologisesta kyvystä haastavassa elämäntilanteessa, ihmisen kyvystä selvitä elämän vastoinkäymisissä – kuten syöpään sairastumisesta. Resilienssissä on eräällä tavalla siis kyse ihmisen henkisestä joustokyvystä. Joustokyvystä puhuttaessa mieleen voi tulla menneiden vuosien Sidostesukka-mainos, jossa kaksi terrierikoiraa vetää sukkaa, toinen toisesta päästä ja toinen toisesta – ”Sidostesukka kestää”. Seuraavaksi mieleen juolahtaa, että toinen koirista taisi olla väriltään valkoinen ja toinen musta. Ajatusleikkiä jatkaessa mieleen tulee jin ja jang.

 

Kiinalaisessa filosofiassa jin ja jang olivat maailmankaikkeuden kaksi vastakkaista voimaa, jin negatiivinen ja jang positiivinen.

 

Kuva: Jin ja Jang. Lähde: Pixabay.com

Resilienssiä on tutkittu noin neljänkymmenen vuoden ajan eri konteksteissa. Ilmiö ei ole siis uusi tutkimuksen saralla. Resilienssistä on esitetty erilaisia määritelmiä ja näistä eri määritelmistä on joskus myös kiistelty. Viimeaikaisten tutkimusten valossa resilienssi on prosessi. Se on yksilön kykyä tunnistaa omat voimavaransa ja hyödyntää näitä voimavaroja haastavassa ja traumaattisessakin tilanteessa.  Voisiko resilienssiä kutsua siis myös ihmisen positiiviseksi voimavaraksi, joka kumpuaa jostain syvältä sisimmästämme, itsetuntemuksestamme?

Resilienssi on toimintakyvyn säilyttämistä ja uskoa tulevaan. Kyse on ihmisen kyvystä, mutta ei kuitenkaan ihmisen persoonallisuuden piirteestä. Persoonaa pidetään pysyvänä tilana, vaikka voi sekin esimerkiksi joissakin sairaudentiloissa muuttua. Resilienssissä ei ole kyse persoonallisuuden piirteestä, vaan ihmisen kyvystä toimia haastavassa tilanteessa.

Kuva: Suomen kesä. Lähde: oma kuva-arkisto

Resilienssi on prosessi ja tätä prosessia on mahdollista tukea. Resilienssi ei ole kuitenkaan toipumisprosessi. Bonanno (2004) totesi, melkein jo kaksikymmentä vuotta sitten, että toipuminen tarkoittaisi sitä, että henkilö palaisi johonkin tilaan tai tilanteeseen, joka oli ennen vastoinkäymistä, kuten ennen vakavaa sairautta.  Resilienssi ei tarkoita paluuta aiempaan, eli toipumista. Vahvemman resilienssin omaavalla henkilöllä on kyky toimia haastavassa tilanteessa ja säilyttää toimintakykynsä. Toki resilienssistä on hyötyä myös toipumisessa. Henkilö, jolla on vahva kyky resilienssiin, ei välttämättä käy läpi kuitenkaan kriisin vaiheita, eikä koe tilannetta alunperinkään kuormittavana tai esimerkiksi sokkina. Resilienssi on siis prosessi, jossa yksilö tunnistaa omia voimavarojansa ja osaa hyödyntää näitä voimavarojaan – Resilienssissä on kyse psykologisesta selviytymisprosessista.

 

Resilienssi  tarkoittaa yksilön kykyä sekä dynaamista prosessia. Se sisältää yksilön ympäristön, mikä pitää sisällään muun muassa vuorovaikutuksen terveydenhuollon asiantuntijoiden kanssa ja sosiaaliseen toimintaan osallistumisen. (Luo ym. 2020)

 

Kuva: Kesäherkkuja. Lähde: oma kuva-arkisto

Tiedossa on, että osa ihmisistä selviytyy haastavista elämäntilanteista toisia paremmin. Eikö resilienssi silloin tarkoita persoonallisuuden piirrettä? Ei, sitä se ei tarkoita. Jokaisella meillä on vahvuuksia, joiden löytämisessä ja joita tukemalla voimme toisiamme auttaa. Kyse ei ole persoonallisuuden piirteestä, vaan prosessista, joka on toisilla vahvempi ja jossa voimme toinen toistamme tukea. Tutkimukset osoittavat, että resilienssi on yhteydessä minäpystyvyyteen, psykososiaaliseen tukeen, hoitoon sitoutumiseen ja myös posttraumaattiseen kasvuun. Posttraumaattinen kasvu tarkoittaa sitä, että henkilö oppii jotakin vastoinkäymisestä ja osaa hyödyntää näitä aiempia kokemuksiaan myös kohtaamissaan uusissa vastoinkäymisissä.

Viime aikoina ihmisten resilienssiä on koeteltu globaalisti, ensin korona -pandemian ja sitten Euroopassa käytävän sodan vuoksi. Maailman tapahtumat ovat kuormittaneet ihmisiä niin yksilö-, yhteisö- kuin yhteiskuntatasolla. Kuten jo aiemmin totesin, vastoinkäymisistä on kuitenkin mahdollista oppia jotakin. Siksi on tärkeää, että haastavistakin tilanteista saadaan tietoa. Käynnissä oleva väitöskirjatutkimukseni on pitkittäistutkimus, johon kuuluu kaksi kyselyvaihetta. Vastauksien saaminen on tärkeää, jotta saisimme arvokasta tietoa vain vähän tutkitusta aiheesta koskien suolistosyöpäpotilaiden kokemuksia.

#MinäTutkin väitöskirjatutkimuksessani suolistosyöpäpotilaiden resilienssiä ja heidän kokemuksiansa saamastansa potilasohjauksesta. Potilaiden kokemuksia selvitetään hoidon alkuvaiheessa ja vuoden kuluttua suolistosyöpäleikkauksesta. Aihe on ajankohtainen, ei ainoastaan siksi, että suolistosyöpätapausten määrät lisääntyvät vuosi vuodelta, vaan siksi, että tämän henkilökohtaisen vastoinkäymisen lisäksi, nämä ihmiset ovat eläneet tässä ajassa, jossa myös osa terveistä ihmisistä on kokenut kuormittuneensa tavallista enemmän. Aihe on ajankohtainen, koska syövän hoidon laatuun pyritään kiinnittämään yhä enemmän huomiota. Sitä varten Suomeen on vuonna 2019 perustettu myös kansallinen syöpäkeskus. Aihe on ajankohtainen, sillä suolistosyövän varhaiseen toteamiseen on pyritty kiinnittämään yhä enemmän huomiota, aloittamalla muun muassa tämän vuoden alussa valtakunnalliset suolistosyövän seulonnat. Oikeastaan, resilienssi ja hoidon laatu ovat aina ajankohtaisia aiheita, vaikka näistä asioista onkin selvästi enemmän puhuttu juuri viime aikoina. Maailman Terveysjärjestö (WHO) on todennut, että resilienssin tukeminen on yksi tärkeimmistä asioista terveyden ja hyvinvoinnin tukemisessa ja siihen tulisi kiinnittää huomiota niin yksilön, yhteisöjen kuin järjestelmienkin tasolla.

Jin ja jang ovat perusvoimia; ne ylläpitävät toisiaan, mutta voivat muuttua myös toisikseen.

Saija Sihvola
Väitöskirjatutkija, TtM, Th, tth
Yliopisto-opettaja
Itä-Suomen yliopisto
Hoitotieteen laitos

https://orcid.org/0000-0003-0620-0727

MY FINNISH ERASMUS EXPERIENCE  

Hei!  

SalvatoreI’m Salvatore Gigantino, an Exchange Erasmus student from Italy who spent 4 months at the Department of Nursing Science, University of Eastern Finland in 2021. My experience in Finland, even though so short and I’d have liked to spend more time, was phenomenal: I met a lot of other Erasmus students like me coming from a lot of parts of the world and we shared each other a lot of study’s moments and fun times. I really appreciated that the University with its associations has offered numerous chances to participate in a lot of events: the visit to Koli National Park, the trip to Lapland, the disco parties and more.  All of that has enhanced and made this experience so global and complete.  

I want to say thank you to the Department of Nursing Science with a lot of special people are working in it; I couldn’t have desired more. Everyone guided me to plan and achieve my goals, gave me the chance to have an internship in line with my desires and showed how much important is our nurse profession and how it can involve and be useful in every setting. They offered me an extension of the view that I could not have earlier because I knew only the Italian setting. 

Studying was satisfying because it was always possible confrontations among us as students during the lessons or to make assignments- I had some group assignments so sharing with others was essential- and also, not less important, the confrontations with the teachers. I found kind and friendly people every time who not only have made my staying here easier but also more interesting and more stimulating. I learned a lot through them and also, learned more about myself.  I’m still in love with all the lakes, the rivers, woodlands, and forests that I looked all around sightseeing in Finland, particularly I amused more with the landscapes of Kuopio where I spent more time. The nature and the chance to be so in contact with it keeps giving me goosebumps; I remember that, even when it was cold, every day I felt that have to go outside, there was something amazing to discover, to see, to live- every time.  

sno3I considered myself very lucky until now, but my fortune was more because I was capable to admire the boreal aurora three times and it was spectacular, I saw three different types of aurora in different places but seeing this event left me every time breathless just like the first time. It was my dream to be able to see it and its realization in front of my eyes was awesome, I didn’t believe to make it. 

I’ll never quit being grateful for what I experienced in Finland, for the process of growing up – in a professional and personal sense- that this experience gave me to have and to have made me a better person. What I lived in Finland went over my expectations and sometimes it was incredible to see life surprises me with experiences like this.  

Thank you for all!  

Salvatore Gigantone,            Exchange Erasmus student from Italy

Department of Nursing Science, UEF

Kokemuksia projektiharjoittelusta Evidence-based Teaching -opintojaksolla

Blogin kirjoittaja: Elisabeth Kokko, TtM opiskelija, terveystieteiden opettajankoulutus, Hoitotieteen laitos, Itä-Suomen yliopisto.

Huhtikuun alussa UEF hoitotieteen laitos sai sekä kansainvälisiä että kotimaisia opiskelijavieraita Turun sekä Espanjan Katalonian yliopistoista. Jatko-opiskelijat TtM Reetta Mustonen sekä TtM Cristina Naqui Xicota viettivät kanssamme viikon tutustuen UEF yliopiston sekä hoitotieteen laitoksen toimintaan. Lisäksi hoitotieteen laitokseltamme opiskelijan roolissa osallistui jatko-opiskelija, TtM Hanna Rouvinen. TtT Katherine Sharples Maltan yliopistosta osallistui viikon ohjelmaan etäyhteyden kautta. Opiskelijavaihto oli osa Erasmus + New Nurse Educatorhankkeeseen kuuluvaa Evidence-based Teaching -opintojaksoa, jonka aikana vaihto-opiskelijat myös itse suunnittelivat ja toteuttivat englannin kielellä oman, näyttöön perustuvan opetustapahtumansa hoitotyön opiskelijoille Savonian ammattikorkeakoulussa, videoluentoja Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden opiskelijoille ja osallistuivat seminaariin hoitotyön opettajan koulutuksesta Euroopassa.

Erasmus+ New Nurse Educator -kehittämishankkeen tarkoituksena on yhtenäistää terveysalan opettajien koulutusta Euroopassa. Hankkeen aikana suunniteltiin ja tuotettiin terveysalan opettajille ja opettajaopiskelijoille suunnattu Empowering the nurse educators in the changing world -opintokokonaisuus (30 op). Hankkeen koordinoivana organisaationa toimii Turun yliopiston hoitotieteen laitos, ja yhteistyö organisaatioita ovat Itä-Suomen yliopiston hoitotieteen laitos, Humboltin yliopisto Saksasta, Maltan yliopisto, Edinburghin yliopisto Skotlannista, Nitran yliopista Slovakiasta sekä Katalonian kansainvälinen yliopisto Espanjasta.

Itä-Suomen ylipiston hoitotieteen laitoksen vastuualueena oli suunnitella ja toteuttaa yksi 5 op opintojakso, jonka aiheena oli Evidence-based Teaching, eli näyttöön perustuva opettaminen. EBT-opintojakson projektityöryhmän jäseniä olivat UEF hoitotieteen laitoksen TtM, projektitutkija Anneli Vauhkonen, TtM, yliopisto-opettaja Juha Pajari ja professori Terhi Saaranen. Itse sain projektityöntekijän ominaisuudessa olla mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa tuon opintojakson materiaalia ja sisältöä, sekä osallistumassa harjoitteluviikon järjestelyihin.

EBT-opintojakso koostui verkkototeutuksesta, kahdesta verkkoseminaaripäivästä ja opetusharjoitteluviikosta, johon osallistui 25 opiskelijaa kuudesta maasta (Saksa, Slovakia, Suomi, Espanja, Skotlanti ja Malta).  Huhtikuun ensimmäisen viikon aikana opiskelijat toteuttivat opetusharjoittelun suunnitellusti edellä esitetyissä maissa. Harjoitteluviikko UEF:sa oli ohjelmantäyteinen, ja sisälsi tutustumiskäyntejä UEFin tilojen ja toimintojen lisäksi sekä Savonia AMK että UEF Jatkuvan oppimisen keskuksen toimintaan. Molempien organisaatioiden toiminnasta saimme mahtavan henkilökunnan toimesta kattavan esittelyn. Täytyy sanoa, että viihtyisät ja modernit tilat tekivät meihin kaikkiin vaikutuksen! (kuva jatkuvan oppimisen keskuksesta)

UEF:ssa pääsimme yhdeksi aamupäiväksi tutustumaan juuri rakennettuun äänitysstudioon, jossa on monipuoliset mahdollisuudet esim. äänittää ja kuvata omaa opetusmateriaalia tai luentoja. Tilat eivät olleet remontin vuoksi vielä käytössä, mutta saimme hyvän kokonaiskuvan tilan eri toiminnoista ja varusteista.

Virallisen ohjelman lisäksi luonnollisesti tutustuttiin Kuopion kaupunkiin, ja sen upeaan luontoon. Espanjalainen vaihto-opiskelija Cristina oli erityisen ihastunut lumiseen Kuopioon ja Puijon-näkötornin talvisiin maisemiin! (kuva Puijosta).

Myös ihana Kuopion Saana-sauna, oli elämys meille kaikille kansallisuudesta riippumatta. Yksi meistä uskalsi avantoon kahteenkin kertaan!

Kaiken kaikkiaan viikko oli onnistunut sekä opiskelijoiden että EBT-opintojakson projektiryhmänkin näkökulmasta. Vaihto opiskelijoiden toteuttamat luennot olivat onnistuneita, etäyhteydet toimivia ja kurssin oppimistavoitteet saavutettiin hienosti.

Ystävällisin terveisin,

Elisabet Kokko

Asiajohtamisesta vuorovaikutteiseen johtamiseen

Anu NurmekselaMeneillään olevat terveydenhuollon ja kliinisen hoidon toimintaympäristön muutokset sekä pula osaavasta hoitohenkilöstöstä haastavat uudistamaan johtamista koko organisaation tasolla, myös hoitotyön johtamista. Lisäksi Covid-19 pandemia on asettanut suuria haasteita niin hoitohenkilökunnalle kuin hoitotyön johtajille. Keskusteluun ovat nousseet kriisijohtaminen, ja poikkeusoloihin varautuminen, sekä henkilöstön työssä jaksamisen tukeminen ja huomioiminen työpaineiden alla. Rakenneuudistusten lisäksi myös johtamiskulttuuri on muutoksen edessä. Keskustelukulttuuri ja vuorovaikutus kuuluvat osana moderniin johtamiseen. Tyypillisesti suomalaisen johtamisen piirteisiin ei ole kuulunut keskustelun ylläpitäminen, eli että asioista puhutaan avoimesti ja että kysymyksiin haetaan useita erilaisia näkökulmia ja ratkaisuja.

Työ- ja elinkeinoministeriö on kuvannut suomalaista johtamista ja johtajuutta ja sen kehittymistä ajassa. Perinteinen käsitys johtajasta kuvataan sankarijohtajana ja arjen sankarina, ja siinä johtamista leimaa myös tietynlainen autoritäärisyys. Sen sijaan nykyistä johtamista kuvaa asiaosaaminen ja prosessikeskeisyys. Siinä johtaminen on suoraa, selkeää ja rehellistä, eikä johtaja näe tarpeelliseksi korostaa hierarkioita tai nostaa itseään jalustalle. Hän luottaa henkilöstöönsä ja antaa heille tilaa tehdä työnsä. Johtamisen vahvuuksina nykyjohtamisessa nähdään matala hierakia, luottamus, asiantuntemus, ratkaisukeskeisyys ja hyvä arvopohja. Sen sijaan heikkoudeksi luetaan innostuksen puute, keskustelukulttuurin puute ja heikko ihmisjohtaminen. Vaikka prosessien hallinta on nykyjohtamisen vahvuus, voidaan prosessikeskeisyys nähdä myös heikkoutena, koska se voi vaikeuttaa uudistumista, toisin sanoen, pitäydytään vanhoissa toimintatavoissa ja kaavoissa, eikä uskalleta kokeilla uutta.

Millainen sitten on johtamisen tulevaisuus? Työ- ja elinkeinoministeriö esittää, että tulevaisuudessa voidaan vielä enemmän korostaa yhteistä arvopohjaa ja olla ylpeitä siitä. Matala hierarkia, luottamus ja suoruus voivat olla kilpailuvaltteja ja vetovoimatekijöitä. Asiantuntijat johtavat yhä enenevässä määrin itse itseään ja yhteistä työtään. Johtamiskulttuuri, joka mahdollistaa itseohjautuvuuden, rikkaan keskustelukulttuurin ja kokemuksen siitä, että jokainen työntekijä on arvokas ja luotettu, ovat olennaisia vetovoimatekijöitä myös sairaalaorganisaatiossa.

Samoja piirteitä voidaan nähdä myös Yhdysvalloissa kehitetyssä Magneettisairaala® mallissa, jonka yksi keskeinen osatekijä on transformationaalinen johtaminen. Siinä johtaja on helposti lähestyttävä, tavoitettavissa ja läsnä. Toisena osatekijänä on rakenteellinen voimaannuttaminen, jossa hoitohenkilöstöä kehitetään, ohjataan ja valtuutetaan löytämään paras tapa saavuttaa tavoitteet ja hyvät tulokset.  Lisäksi erinomainen ammatillinen toiminta hoitotyössä edellyttää laajaa ymmärrystä hoitotyön roolista potilaiden ja perheiden hyväksi sekä toimintaa moniammatillisessa tiimissä. Uusi tieto, jatkuva kehittäminen ja innovaatiot edellyttävät vahvaa johtamista, henkilöstön valtuuttamista ja esimerkillistä toimintaa tulosten saavuttamiseksi. Tuloksia voidaan tarkastella henkilöstön, potilaan, asiakkaan tai organisaation tuloksina.

Onnistuakseen johtamiskulttuurin muutos tarvitaan koko organisaatiossa, ei pelkästään hoitotyön johtamisessa. Koko organisaation johdon on tärkeä sitoutua sovittuihin toimintamalleihin. Vaikka kulttuurinmuutos lähtee johtamisesta, vaatii se myös kaikilta terveydenhuollon ammattilaisilta uutta ajattelua ja aktiivista osallistumista kehittämistoimintaan ja päätöksentekoon. Sukupolvien välillä voi olla eroja, kuitenkin nykynuoret ovat jo kasvaneet keskustelemaan ja ovat myös valmiimpia aktiiviseen osallistavaan toimintaan.

Yliopistonlehtori Anu Nurmeksela

Hoitotieteen laitos
Itä-Suomen yliopisto

Hoitotiede ja politiikka

Tätä kirjoittaessani Suomen sosiaali- ja terveydenhuollossa on merkittävä päivä. Uudet aluevaltuustot aloittavat toimintansa ja ottavat vastuulleen monia ihmisten arkeen ja hyvinvointiin liittyviä tehtäviä. Uudistus on valtava hallinnollinen muutos ja ehkä siksi sitä on kuvailtu historialliseksi. Aika näyttää sen, miten tämä muutos näkyy palvelujen käyttäjien eli potilaiden ja asiakkaiden elämässä. Tapahtuuko historiallinen muutos myös yksittäisen ihmisen saamassa palvelussa? (Tilannepäivityksiä: Valtioneuvosto soteuudistus.fi)

Käydyissä vaaleissa oli ennätyksellisen paljon ehdokkaita, joilla on sosiaali- tai terveydenhuollon koulutus. Ehdokkaina ja läpipäässeinä oli paljon myös hoitajia ja epätieteellisen analyysini mukaan myös hoitotiedettä opiskelleita. Mahtavaa, että hoitotieteilijät innostuivat tästä uudesta vaikuttamismahdollisuudesta ja vievät osaamistaan ja kokemustaan valtuustoihin. Tarkkana he saavat olla sen suhteen, että heillä on viisautta ajatella koko hyvinvointialueen parasta ja säilyttävät nöyryyden opiskella oman osaamisen ulkopuolisia asioita. Aluevaltuusto ei ensisijaisesti saa olla oman työpaikan tai osaamisalan lobbausympäristö.

Tässä tilanteessa voi olla hyödyllistä palauttaa mieleen tieteen periaatteet, ja miettiä miten niitä voi soveltaa poliittisessa päätöksenteossa. Tieteellisen tiedon on oltava perusteltua ja perustelun tulee olla julkista. Tiedon on oltava muotoiltu niin, että sen voi myös alan ulkopuolinen ymmärtää. Tieteellisessä tiedossa keskitytään olennaisiin asioihin epäolennaisten sijaan. Tieteelliselle tiedolle on ominaista tiedon korjautuvuus. Näitä keskeisiä periaatteita noudattaen myös aluevaltuusto voi toimia demokraattisesti, avoimesti ja kansalaisia osallistaen.

Mitä annettavaa hoitotieteellä sitten on aluevaltuustojen työhön? Jos mietimme hoitotieteen keskeisiä paradigmoja, niin paljonkin. Hoitotiede tuottaa tietoa potilaiden ja asiakkaiden hoidosta ja sen vaikutuksista heidän arkeensa. Lisäksi hoitotiede tutkii henkilöstöön liittyviä teemoja laajasti, ja meillä on tietoa alan veto- ja pitovoimasta sekä henkilöstön palkitsemisesta, oppimisesta ja kehittämisestä. Johtaminen on ollut keskiössä viimeaikaisessa sotekeskustelussa. Sen lisäksi, että koulutamme näitä hoitotyön johtajia, olemme tutkineet mm. johtamisen tyylejä, johtamisen roolia erilaisissa kliinisissä ympäristöissä ja johtamisen merkitystä organisaation toimintaan. Terveyspedagogiikasta valmistuu opettajia, jotka kouluttavat ja kasvattavat tulevien hyvinvointialueiden ammattilaiset. Hoitotiede on itse asiassa aika monen asian suhteen hyvinvointialueen toiminnan keskiössä!

Muistetaan kuitenkin, että emme tee tiedettä suoraan hyvinvointialueille vaan teemme tiedettä tiedon halun ja tarpeen ohjaamana. Mutta meidän tulee nähdä keskeinen roolimme myös politiikassa ja siksi meillä tulee olla halua kommunikoida tutkimuksiemme tuloksia valmisteleville virkamiehille ja päätöksentekijöille ymmärrettävässä muodossa. Tärkeää on tuoda esille se, että tämä on hoitotieteellistä tietoa. Näin tuomme esille omaa tieteenalaamme ja nostamme sen profiilia entisestään.

Lauri Kuosmanen, sairaanhoitaja, dosentti, yliopistonlehtori, Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos

 

Koulunpenkiltä toiselle

Aikaa on jo hetkinen vierähtänyt siitä, kun aloitin sairaanhoitajaopinnot, mistä jatkoin vielä terveydenhoitajaksi. Kokemus kesätöistä hoitoapulaisena kotipaikkakuntani terveyskeskuksessa kirkasti ajatuksen sairaanhoitajuudesta. Välivuotta pitäessäni olin kuitenkin vielä kahden vaiheilla: sairaanhoitaja vai kirjallisuuden opinnot. Ensiksi mainittu tuntui konkreettisemmalta, joten lähdin sille tielle. Toisaalta myös sairaanhoitajan ammatin arvostus oli suuri, joten kukapa ei haluaisi tehdä merkityksellistä työtä?

Jo opintojen alkuvaiheessa oli kuitenkin selvää, että haluaisin jatkaa opintojani pidemmälle. Luovuus ja kiinnostus kirjoittamiseen puolsivat ajatusta, että ehkä yliopisto-opiskelu voisikin olla minua varten. Erehdyin eräässä alkuvaiheen vuodeosastoharjoittelussa jatkosuunnitelmista keskusteltaessa kertomaan aikomuksistani jatkaa opiskelemaan hoitotiedettä. Tämän jälkeen sain kyseisessä harjoittelupaikassa osakseni arvostelua siitä, kuvittelinko olevani jotenkin perushoidollisten asioiden ”yläpuolella”. En kuvitellut. Olin vain päättänyt haluta jatkaa opintoja, mutta vielä alkuvaiheen sairaanhoitajaopiskelijana oli virhe sanoa se ääneen.

Kun vertaa nykyistä sairaanhoitajaopiskelijoiden ohjausta noihin aikoihin, on siinä tapahtunut varmasti paljon myönteistä kehitystä. Opiskelijat toivottavasti huomioidaan enemmän yksilöinä erilaiset vahvuudet tunnistaen ja niitä tukien, ja itsensä kehittäminen nähdään positiivisena ilmiönä. Myös asenne hoitotieteeseen ja hoitotieteen opiskeluun on selvästi muuttunut. Sen kertoo jo suuret hakijamäärät, mutta myös se, että hoitotiede on kehittynyt valtavasti ja teemme tärkeää, ajankohtaista ja vaikuttavaa tutkimusta, jonka ymmärtäminen kuuluu myös osaksi hoitotyötä. Toivottavaa olisi, että jokaista jo valmista hoitajaa tai hoitotyön opiskelijaa kannustettaisiin myös jatkamaan opintoja, jos sellainen kiinnostaa. Samalla toki tarvitsemme hoitotyöhön sitoutuneita ammattilaisia, mutta ne eivät ole toisensa poissulkevia asioita.

Tuoreena terveydenhoitajana päätökseni jatkaa suoraan silloiseen Kuopion yliopistoon kannatti. Koin olleeni opiskelijana tervetullut tähän hoitotieteen yhteisöön, jossa olen saanut olla osana henkilöstöäkin jo pitkän tovin. Alkuun nuorempana tutkijana, sitten apurahatutkijana, tutkijatohtorina ja nyt viimeisimpänä yliopistotutkijan pestiä hoitaen. Suoraan koulunpenkiltä toiselle siirtyessäni hetkittäin kuitenkin ajattelin, että kokemuksen puute hoitotyöstä voisi olla este tutkimuksen tekemiselle. Minullahan ei ollut valmiiksi ajatusta konkreettisista hoitotyötä koskevista ongelmista, joihin olisin halunnut lähteä tutkimuksella etsimään vastauksia. Työkokemuksen puuttuminen ei kuitenkaan osoittautunut olevan lainkaan vain huono asia. Sen sijaan se mahdollisti lähtökohtaisesti avaran näkemyksen tutkimuksen tekemiseen ja vapauden oman mielenkiinnonkohteen löytämiseen, joka omalla kohdallani löytyikin sitten äitiyshuollon aihepiiristä. Hoitotyön kokemuksesta on varmasti apua, mutta se ei ole toki opiskelun tai myöhemmin tutkijaksi ryhtymisen edellytys. Mitä tutkijalta sitten edellytetään? No ainakin kiinnostusta, sinnikkyyttä, luovuutta, itsenäistä työotetta ja kykyä sietää pettymyksiä ja kilpailua. Myös suoraan koulunpenkiltä toiselle -tekniikallakin voi siis onnistua ja ”työ tekijäänsä opettaa”. Hoitotieteen opiskelu, joko suoraan tai myöhemmin, tarjoaakin monia kiinnostavia mahdollisuuksia, mihin voi valmistumisensa jälkeen tarttua, olematta silti perushoidollistenkaan asioiden ”yläpuolella”. Päämäärämmehän on kuitenkin pitkälti myös yhteinen.

Yliopistotutkija Reeta Lamminpää TtT, Th, Sh

Hoitotieteen laitos, Itä-Suomen yliopisto

Unohtumattomia kokemuksia ja mahdollisuuksia

Vuonna 2014 lähdin opiskelemaan hoitotiedettä Itä-Suomen yliopistoon avoimin mielin ilman erityistä tavoitetta tai päämäärää. Neuvolan terveydenhoitajana toimiessani minun oli loogista valita preventiivinen suuntautumisvaihtoehto opinnoissani. Aloittaessani opinnot toivoin tutkinnon suoritettuani ymmärtäväni omaa alaani paremmin ja oppivani kirjoittamaan sekä ajattelemaan tieteellisestä näkökulmasta. Nämä toiveeni toteutuivat moninkertaisesti, ja lisäksi sain itselleni aivan hurjasti kaikkea muutakin noista neljästä opintovuodesta.

Onkin uskomatonta, kuinka monitahoista yliopistossa opiskelu on – se on paljon enemmän, kuin vain uuden tiedon omaksumista. Lämmöllä muistan professorien sekä opiskelukavereiden kanssa käymiäni keskusteluja hoitotyön ajankohtaisista teemoista. En unohda lämmintä kannustusta paneutua itseäni kiinnostaviin aiheisiin. Enkä voi olla muistamatta lämmöllä ikimuistoisia junamatkoja Kuopioon opiskelukavereiden kanssa, kandijuhlia, tai Kuopion torin laitamilla nautittuja pullakahveja. Ihana Kuopion kampus sekä opiskelijajärjestön organisoimat lasketteluretket toivat kaivattua yhteisöllisyyden tunnetta, vaikka opiskelinkin pääasiassa etänä pääkaupunkiseudulta käsin.

Uuden opiskeleminen on ehkä parhaimmillaan kuin seilaamista tuntemattomilla vesillä uusien tuulien puhallellessa. Se on, kuten filosofi Esa Saarinen muotoilee (vai oliko se sittenkin ensin Matti Nykänen?), uusille mahdollisuuksille mahdollisuuden antamista. Jo opintojeni aikana tartuin uskomattoman hienoihin mahdollisuuksiin: julkaisin tieteellisen artikkelin vertaisarvoidussa alan lehdessä, sain tilaisuuden työskennellä yliopistolla kansainvälisessä hankkeessa, sekä pääsin puoleksi vuodeksi vaihto-opiskelemaan Alankomaihin.

Opintojeni jälkeen koen seilanneeni tavallaan takaisin kotisatamaan. Toimin tällä hetkellä esihenkilönä äitiys- ja lastenneuvolassa Espoon kaupungilla. Vastuualueeni kattaa muun muassa sen neuvolan toiminnan, josta vuonna 2013 aloitin terveydenhoitajan urani. Tämä uusi roolini on tuonut mukanaan lisää uusia mahdollisuuksia. Olen päässyt kehittämään neuvolapalveluita erityisesti monimuotoisuuden huomioimisen sekä maahan muuttaneiden henkilöiden erityistarpeiden näkökulmista. Olen päässyt lisäksi suunnittelemaan neuvolan ryhmätoimintoja sekä haastamaan itseäni koronapandemiaan reagoimisessa. Neuvoloiden toiminnan varmistaminen ja henkilöstön tukeminen tänä vaikeana aikana on ollut työn keskiössä. Tässä uudessa roolissa minulla on vielä paljon opittavaa ja, ainakin toivon, paljon tulossa olevia mahdollisuuksia kehittymiseen ja uuden kokemiseen.

Hanna Kamppila TtM, esihenkilö äitiys- ja lastenneuvola, Espoon kaupunki