Koulunpenkiltä toiselle

Aikaa on jo hetkinen vierähtänyt siitä, kun aloitin sairaanhoitajaopinnot, mistä jatkoin vielä terveydenhoitajaksi. Kokemus kesätöistä hoitoapulaisena kotipaikkakuntani terveyskeskuksessa kirkasti ajatuksen sairaanhoitajuudesta. Välivuotta pitäessäni olin kuitenkin vielä kahden vaiheilla: sairaanhoitaja vai kirjallisuuden opinnot. Ensiksi mainittu tuntui konkreettisemmalta, joten lähdin sille tielle. Toisaalta myös sairaanhoitajan ammatin arvostus oli suuri, joten kukapa ei haluaisi tehdä merkityksellistä työtä?

Jo opintojen alkuvaiheessa oli kuitenkin selvää, että haluaisin jatkaa opintojani pidemmälle. Luovuus ja kiinnostus kirjoittamiseen puolsivat ajatusta, että ehkä yliopisto-opiskelu voisikin olla minua varten. Erehdyin eräässä alkuvaiheen vuodeosastoharjoittelussa jatkosuunnitelmista keskusteltaessa kertomaan aikomuksistani jatkaa opiskelemaan hoitotiedettä. Tämän jälkeen sain kyseisessä harjoittelupaikassa osakseni arvostelua siitä, kuvittelinko olevani jotenkin perushoidollisten asioiden ”yläpuolella”. En kuvitellut. Olin vain päättänyt haluta jatkaa opintoja, mutta vielä alkuvaiheen sairaanhoitajaopiskelijana oli virhe sanoa se ääneen.

Kun vertaa nykyistä sairaanhoitajaopiskelijoiden ohjausta noihin aikoihin, on siinä tapahtunut varmasti paljon myönteistä kehitystä. Opiskelijat toivottavasti huomioidaan enemmän yksilöinä erilaiset vahvuudet tunnistaen ja niitä tukien, ja itsensä kehittäminen nähdään positiivisena ilmiönä. Myös asenne hoitotieteeseen ja hoitotieteen opiskeluun on selvästi muuttunut. Sen kertoo jo suuret hakijamäärät, mutta myös se, että hoitotiede on kehittynyt valtavasti ja teemme tärkeää, ajankohtaista ja vaikuttavaa tutkimusta, jonka ymmärtäminen kuuluu myös osaksi hoitotyötä. Toivottavaa olisi, että jokaista jo valmista hoitajaa tai hoitotyön opiskelijaa kannustettaisiin myös jatkamaan opintoja, jos sellainen kiinnostaa. Samalla toki tarvitsemme hoitotyöhön sitoutuneita ammattilaisia, mutta ne eivät ole toisensa poissulkevia asioita.

Tuoreena terveydenhoitajana päätökseni jatkaa suoraan silloiseen Kuopion yliopistoon kannatti. Koin olleeni opiskelijana tervetullut tähän hoitotieteen yhteisöön, jossa olen saanut olla osana henkilöstöäkin jo pitkän tovin. Alkuun nuorempana tutkijana, sitten apurahatutkijana, tutkijatohtorina ja nyt viimeisimpänä yliopistotutkijan pestiä hoitaen. Suoraan koulunpenkiltä toiselle siirtyessäni hetkittäin kuitenkin ajattelin, että kokemuksen puute hoitotyöstä voisi olla este tutkimuksen tekemiselle. Minullahan ei ollut valmiiksi ajatusta konkreettisista hoitotyötä koskevista ongelmista, joihin olisin halunnut lähteä tutkimuksella etsimään vastauksia. Työkokemuksen puuttuminen ei kuitenkaan osoittautunut olevan lainkaan vain huono asia. Sen sijaan se mahdollisti lähtökohtaisesti avaran näkemyksen tutkimuksen tekemiseen ja vapauden oman mielenkiinnonkohteen löytämiseen, joka omalla kohdallani löytyikin sitten äitiyshuollon aihepiiristä. Hoitotyön kokemuksesta on varmasti apua, mutta se ei ole toki opiskelun tai myöhemmin tutkijaksi ryhtymisen edellytys. Mitä tutkijalta sitten edellytetään? No ainakin kiinnostusta, sinnikkyyttä, luovuutta, itsenäistä työotetta ja kykyä sietää pettymyksiä ja kilpailua. Myös suoraan koulunpenkiltä toiselle -tekniikallakin voi siis onnistua ja ”työ tekijäänsä opettaa”. Hoitotieteen opiskelu, joko suoraan tai myöhemmin, tarjoaakin monia kiinnostavia mahdollisuuksia, mihin voi valmistumisensa jälkeen tarttua, olematta silti perushoidollistenkaan asioiden ”yläpuolella”. Päämäärämmehän on kuitenkin pitkälti myös yhteinen.

Yliopistotutkija Reeta Lamminpää TtT, Th, Sh

Hoitotieteen laitos, Itä-Suomen yliopisto

Registered nurses’ clinical competence at the time of pandemic 

At the time of pandemic, the nurses’ competence in clinical nursing has been emphasized more than ever! The healthcare needs knowledgeable, skillful, and resilient practitioners. Luckily, our nursing staff meets these attributes and have been a cornerstone of our fight against this sudden threat to the global health and to the health of each individual. 

The changed healthcare needs and work culture, entail health professionals changed knowledge and skills to manage the acute situations, diverse needs of clients / patients, and clinical practice. In order to meet these learning needs, the Department of Nursing Science launched a continuous education program ‘EFFICACY’ (Accessibility, Quality and Safety for Health Services: Clinical Nurse Specialist Education, TEHOA in Finnish), at the beginning of the semester 2021. In this program, we offer timely education for the Northern Savo area registered nurses.  

The continuous education program was designed by the Department of Nursing Science (University of Eastern Finland) and received an EU strategic funding (S22328). The education, worth 40 ECTS, runs between fall 2021 and spring 2023. The curriculum responds to the need of the working life to strengthen the employee’s skills, quality patient care and the patient flow in a pandemic situation, as well as support of the organization attractiveness, employee job satisfaction and career development. Furthermore, one of the aims of the project is to strengthen the centre of excellence within the health services in Northern Savo region by improving the cooperation and networking of central actors and by providing advanced training and know-how, also identified as a magnet component for employees in healthcare.  

As the EFFICACY project manager, I am happy that our continuous education program has begun, and the students are conducting courses in hybrid-model. Follow us in UEF connect. The possibility to continuous learning and development of clinical competence motivates registered nurses in their studies. The effectiveness of the education will be assessed, and its future course re-evaluated at the end of the program in the summer of 2023. For certain, registered nurses’ clinical competence continues to be needed in the current and future challenges of our healthcare environment.  

Krista Jokiniemi 

PhD, University lecturer, EFFICACY project manager, Faculty of Health Sciences, Department of Nursing Science, UEF, krista.jokiniemi@uef.fi  

Positive issues caused by Covid

Dear all, I am Päivi Kankkunen, university lecturer in preventive nursing science and docent in Clinical nursing science at University of Oulu.  

This time I will focus on all positive issues caused by Covid, remote work and a different work life. It was March 2020 when we got the message that doors of our university will be locked because of Covid. At first days, it was of course a schock : how do I manage with my teaching and contacts with my students and collaques all around the world. 

Day by day, with assistance of UEF it-services, I started to develop new online courses and new ways to teach and be in touch. This is what I have learned: 

  • Most of my students are located at the capital area. Demanding them to travel to Kuopio is not ethical though my eyes. Many students have given me thanks for this.
  • All teaching has succeeded online, and technology has been working (thanks to Uef it-services). These services have been fast and very helping.
  • In mass lectures (about 90 students) it has been a pleasure to connect students’ faces with their names (never possible in the big classrooms)
  • No need to travel to the office (shared with a collaque)
    International collaboration via Teams or Zoom has been successful

Nowadays I am teaching Nursing science theory and Master’s thesis seminars along with some preventive nursing science courses. Collaboration with national and international collaques is a part of my work life. A new and interesting area in my work is sustainability in health care, along with pain management. 

Students’ feedback has been an inspiration for my job, I thank you all for that! 

With best regards,
Päivi 

PÄIVI KANKKUNEN 
Docent, PhD, RN specialized in pediatrics
University lecturer, preventive nursing science
Faculty of Health Sciences, Department of Nursing Science

Uteliaisuus uuden oppimiseen – tervetuloa akateemisiin opintoihin Tutkitun tiedon teemavuonna!

Näin uuden lukuvuoden käynnistyessä on ollut ilo toivottaa uudet ja myös aiemmin opintonsa aloittaneet hoitotieteen opiskelijat tervetulleiksi akateemisiin opintoihin. Uteliaisuus ja avara mieli uusien asioiden ja menetelmien oppimiseen, kriittisen ajattelun ja keskustelemisen sekä näyttöön perustuvan taitojen kehittyminen opintojen aikana saavat aikaan osaamista ja sivistystä, jota tarvitaan vastuullisessa yhteiskunnan kehittämisessä nyt ja tulevaisuudessa.

Hoitotieteen laitoksemme Itä-Suomen yliopistossa suuntautuu tulevaisuuteen tutkimuksessaan ja tutkimukseen perustuvassa koulutuksessaan, PreSENCE -UEF tutkimusteeman mukaisesti. PreSENCE – Preventive, Safe and Effective Nursing by ScienCE kuvaa vahvaa ennaltaehkäisevän hoitotieteen tutkimusta sekä vahvistuvaa turvallisuuden ja vaikuttavuuden tutkimusaluetta. Nämä teemat sisältyvät myös hoitotieteen perustutkinto- ja tohtorikoulutuksien sisältöihin luennoilla, asiantuntijaharjoitteluissa ja kandidaatin-, maisterin- ja tohtorin opinnäytetöiden aiheina. Tavoitteena on, että opiskeluissa hankitun tutkitun tiedon, osaamisen ja sivistyksen kautta hoitotieteestä valmistuvat maisterit ja tohtorit vaikuttavat tulevaisuudessa tutkijoina sekä asiantuntijoina sosiaali- ja terveyspalveluissa, alan koulutuksessa ja monissa muissa tehtävissä.

Vuosi 2021 on Tutkitun tiedon teemavuosi, jonka järjestävät opetus- ja kulttuuriministeriö, Suomen Akatemia ja Tieteellisten seurain valtuuskunta. Teemavuoden tavoitteena on yhdessä eri toimijoiden kanssa nostaa esiin tutkittua tietoa ja tiedon lähteitä. Tutkitun tiedon teemavuosi 2021 -nettisivuilla todetaan: ”tutkitulle tiedolle on tilaa – nyt jos koskaan” ja edelleen: ”tutkittu tieto avaa maailman täynnä mahdollisuuksia, se yllättää ja innostaa ajattelemaan uudella tavalla”. Tieteen kriteerien mukaan tutkittu tieto on itseään korjaavaa; tutkittu tieto perustuu aiempaan tietoon, täsmentää, muuttaa tai jopa kumoaa sen. Tutkitun tiedon muodostumisessa myös sattumalla voi olla osuutensa, kuten kävi aikoinaan penisilliinin keksimisen yhteydessä lähes sata vuotta sitten. Samoin tarkalla potilaiden havainnoinnilla, analyysilla ja tilastofaktojen esittämisellä tieto tarkentuu, kuten modernin sairaanhoidon ja näyttöön perustuvan toiminnan pioneeri ja visionääri Florence Nightingale teki 1850-luvulla.

Yksi nykyinen ja tulevaisuuden haaste on kestävä kehitys. Itä-Suomen yliopisto on tiedeyhteisönä sitoutunut YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden edistämiseen vahvan tutkimuksen ja tutkittuun tietoon perustuvan koulutuksen ja sen vaikuttavuuden kautta. Hoitotieteessä tämä toteutuu esimerkiksi osallistumisena ensimmäisenä eurooppalaisena hoitotieteen laitoksena yhdysvaltalaisen Columbia University’n ylläpitämään monitieteiseen Global Consortium on Climate and Health Education (GCCHE) -verkostoon. GCCHE-verkoston tavoitteena on, että jokainen terveysalan ammattilainen on koulutettu ehkäisemään, lieventämään ja hoitamaan ilmastonmuutoksen aiheuttamia vaikutuksia terveyteen. Tähän tavoitteeseen hoitotieteen koulutuksessa pyritään järjestämällä yhdessä Public Health Foundation of India, University of Port Harcourt, Nigeria ja Villanova University in the State of Pennsylvania, USA hoitotieteen, lääketieteen ja kansanterveystieteen tutkijoiden kanssa kansainvälinen opintojakso, jolla ilmastonmuutoksen terveysvaikutuksia tarkastellaan tutkimustulosten, kansallisten ja kansainvälisten strategioiden ja ohjelmien perusteella. Global Climate Change and Health -opintojakso toteutetaan seuraavan kerran kevätlukukaudella 2022, tervetuloa opiskelemaan!

Hannele Turunen
Professori, TtT, esh
Hoitotieteen laitoksen johtaja