Korkealaatuinen tutkimus edellyttää tulosten vaikutusten arviointia

 

Arja Häggman-Laitila ja Anja Terkamo Moisio konferenssiabstraktin edessä NETNEP2022Kahdeksas kansainvälinen hoitotyön koulutus NETNEP järjestettiin 19. – 22.10.2022 Sitgesissä, Espanjassa. Konferenssin teema oli ”From education to impact: Transforming nursing and midwifery education” joka vapaasti suomennettuna kääntyy muotoon Koulutuksesta vaikutukseen: Sairaanhoitajien ja kätilöiden koulutuksen muutos. Teemalla järjestäjät pyrkivät korostamaan johtamisen ja innovaatioiden merkitystä niin koulutuksessa kuin myös tutkimuksessa, jota tarvitaan koulutuksen tueksi.

Konferenssiin osallistui yli 700 henkilöä ympäri maailmaa ja kolmen päivän aikana esitettiin lukuisia postereita sekä suullisia esityksiä, jotka kohdentuivat konferenssin teemaan eri tavoin. Osallistujana valitsimme varsinkin johtamista käsitteleviä sessioita. Niissä tuli hyvin esiin osaamisen johtamisen ja urakehityksen tukemisen positiivinen merkitys organisaatioiden veto- ja pitovoimaan. Näytti siltä, että suullisiin esityksiin oli valittu kehittämishankkeita ilmeisesti tavoitteena painottaa niiden käytäntöön sovellettavuutta. Lyhyissä esityksissä korostuivat kehittämistyön tausta ja tulokset tulosten tieteellisen todentamisen sijaan. Postereissa tieteellinen prosessi oli selkeämmin esillä. Edellinen konferenssi vuonna 2020 jouduttiin perumaan koronapandemian johdosta, minkä johdosta keskustelu kävi vilkkaana niin esitysten aikana kuin myös tauoilla ja järjestetyissä sosiaalisissa tapahtumissa konferenssin ulkopuolella.

Ensimmäisen päivän pääluennoitsija oli professori Mary Sidebotham Etelä-Afrikasta. Hän tarkasteli sairaanhoitajien ja kätilöiden koulutuksiin kohdentuvia globaaleja haasteita. Haasteissa olivat mukana muun muassa koulutukseen pääsyn epätasa-arvo, aivovuoto, epidemiat ja globaalit kriisit. Eniten globaaleista haasteista puhutteli väestörakenteen kehitys, jonka suunta on Aasiassa ja Afrikassa voimakkaassa muutoksessa. Afrikassa väestöstä 70 % tulee lähiaikoina olemaan alle 25-vuotiaita ja maailmanlaajuisesti eniten kasvavat Afrikan ja Aasian väestöt. Professori ei paneutunut tuomaan esiin väestönkehityksen suunnan muutoksen taustoja, mutta toi esiin huolensa siitä miten koulutus- ja palvelujärjestelmä pystyy vastaamaan näihin väestörakenteen muutoksiin. Suuret nuorten ikäluokat voivat merkittävällä tavalla uudistaa yhteiskuntaa, jos heidän koulutustasostaan ja hyvinvoinnistaan voidaan pitää huolta. Ongelmana valitettavasti on se, että tähän tarvitaan paljon resursseja.

Ajatuksia herättävä oli myös lauantain pääpuheenvuoro, jonka piti Ulster yliopiston dekaani Hugh McKenna. Pitkään on ajateltu, ettei tutkimus ole valmis, ennen kuin se on raportoitu eli käytännössä julkaistu jossain tieteellisessä lehdessä. Puheessaan McKenna kritisoi tätä käsitystä Hugh McKenna photo_by Tiina Syyrila in Sheffield UK 2020 riittämättömänä, tuoden esiin, että tulosten julkaisu ei enää ole riittävää, vaan tänä päivänä entistä enemmän tulee kiinnittää huomiota tulosten implementointiin ja ennen kaikkea niiden vaikutuksiin. Väitettään hän perusteli muun muassa Yhdistyneessä Kuningaskunnassa toteutetulla Research Excellence Framework (REF) evaluoinnilla, jonka tulokset ovat mahdollistaneen lähes 2 miljardin punnan vuosittaisen allokoinnin maiden yliopistoille. McKennan mukaan on kohtuullista, että hallitukset odottavat näyttöä tutkimusten vaikutuksista, jotka on toteutettu julkisilla varoilla tai niiden tuella. Hän peräänkuuluttikin yliopistoilta tapaustutkimuksia, joissa tarkastelun kohteena on aiemman tutkimustiedon vaikutukset. McKenna oli tarkastellut konferenssiin lähetettyjä satoja abstrakteja ja totesi, että vain 20:ssa tutkimuksen vaikuttavuus oli selkeästi osoitettu.

Taloudellisten huomioiden lisäksi puheenvuoro on tärkeä myös tutkimuksen ja sen kehittymisen näkökulmasta. Uskallamme väittää, että edelleen tiedetään vain vähän erilaisten tutkimusten tulosten vaikutuksista hoitotyön koulutukseen, työelämäyhteistyöhön, yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen tai yksilöiden hyvinvointiin ja elämään. Tutkimuksen keinoin on laadittu useita toimintamalleja, joiden implementaatiosta tai vaikutuksista ei käytännössä tiedetä juuri mitään niiden julkaisun jälkeen. Ja jos tiedetäänkin, niin tieto ei saavuta suurta tieteellistä tai yhteiskunnallista lukijakuntaa koska vaikutuksia ei ole julkaistu tutkimusryhmän ulkopuolelle.

Myös Suomessa on jo pitkään keskustelua tutkimuksen painopisteessä, joka edelleen on pitkälti kuvailevaa, selittävän ja ennustavan tutkimuksen jäädessä vähemmistöön. Samassa yhteydessä on nostettu esiin vahvempien tutkimusmenetelmien hyödyntäminen ja osin myös vaikuttavuuteen liittyvien tutkimusasetelmien puute, mikä näkyy kansainvälisesti vähäisenä tietona esimerkiksi koulutusinterventioiden vaikutuksista. McKennan puheenvuoro tuo mielenkiintoisen lisän tähän keskusteluun, osoittaen että vaikutusten arviointi on tärkeä osa laadukasta tutkimusta. Uskomme että jokainen tutkija on kiinnostunut oman työnsä vaikutuksesta, joten olisiko aika osoittaa se myös tutkimuksen keinoin?

Anja Terkamo-Moisio yliopistonlehtori ja Arja Häggman-Laitila professori

Hoitotieteen laitos Itä-Suomen yliopisto

Hyvät opiskelijat!

 

Ihanan kesän jälkeen on aika aloittaa opiskelut. Huomenna 1.9. meillä hoitotieteen laitoksen henkilökunnalla on ilo tavata teidät uudet opiskelijat. Tänä vuonna teitä on 94 uutta opiskelijaa aloittamassa yliopisto-opinnot hoitotieteen laitoksella. Lämpimästi tervetuloa meille!

On hienoa, että olette valinneet opiskelupaikaksenne juuri hoitotieteen laitoksen Itä-Suomen yliopistossa. Te kaikki opiskelette pääaineena hoitotiedettä, suuntautuen joko hoitotyön johtamiseen, terveystieteiden opettajaksi tai preventiiviseen hoitotieteeseen. Laitoksellamme on pitkät traditiot, vuodesta 1979 alkaen, Suomen ensimmäisenä hoitotiedettä opettavana yksikkönä tiedeyliopistossa.

Opiskeluaika on ainutkertaista aikaa. Opiskelette uusia, haastaviakin asioita. Osa niistä on konkreettisia ja helposti työelämään sovellettavia, osa vaatii enemmän tieteellistä ajattelua ja aikaa sisäistää asioita. Hämmennyskin saattaa vallata ajattelun joskus, mutta siitä oppiminen lähtee liikkeelle. Opetussuunnitelmamme perustuu monipuoliseen tieteelliseen tietoon ja sitä kehitetään koko ajan yhteistyössä opiskelijoiden ja työelämän edustajien kanssa huomioiden myös kansainväliset trendit.

Opetus perustuu tutkimukseen. Laitoksemme tutkimusohjelman keskeisiä teemoja ovat ennaltaehkäisevä hoitotiede, turvallisuus ja vaikuttavuus. Tutkimusryhmämme tekevät monipuolista tutkimusta näillä aihealueilla. Tulette löytämään mielenkiintoisia opinnäytetöiden aiheita. Tärkeää on jo varhaisessa vaiheessa opintoja kiinnittyä osaksi tutkimusryhmiä ja tieteellistä yhteisöä. Kenties joku teistä voi olla tulevaisuudessa hoitotieteen huippututkija!

Kansainvälisyys on kiinteä osa opetustamme ja tutkimustamme. Kansainvälisyys näkyy joka päivä laitoksellamme, meillä työskentelee kansainvälisiä tutkijoita, väitöskirjatutkijoita, vaihto-opiskelijoita ja kansainvälisiä vieraita. Meillä on laajat kansainväliset tutkimus- ja koulutusverkostot. Tutkimusta tehdään kansainvälisissä ja monitieteisissä verkostoissa. Rohkeasti mukaan erilaisiin kansainvälisten vieraiden tapaamisiin laitoksellamme ja myös konferensseihin niin Suomessa kuin ulkomailla! Kannustamme teitä myös kansainvälisille vaihtojaksoille, jos sellainen kiinnostaa, niin mielellään keskustelemme ja ohjaamme onnistuneen vaihtojakson mahdollistamisessa. Laitoksemme yhdeksän aktiivia ovat aloittamassa kansainvälisen Sigman suomalaista jaostoa Alpha Beta Nu lokakuussa. Tulkaa kuulemaan Sigman presidentti Kenneth Dionin ja Chief Executive Officer Elizabeth Madiganin luentoa hoitotyön kansainvälisistä kysymyksistä 5.10! Opiskelujen edetessä olette tervetulleita hakemaan jaoston jäseniksi.

Teitä on monenlaisia opiskelijoita, niitä, jotka opiskelette työn ohessa, hoidatte perhettä, iäkkäitä läheisiänne tai olette kokopäiväisiä opiskelijoita.  Vapaa-aika on tärkeä voimavara ja sitä pitää jokaisen opiskelijan varata itselleen. Hoitotyö on yksi hienoimmista aloista, mutta viime vuosina sen maine ja julkisuuskuva eivät ole olleet huipussaan. Myös monilla teistä on takana tiukat vuodet vaativassa koronapotilaiden hoidossa. Kannustan muistamaan levon, harrastusten ja perheen merkityksen. Uuden lukuvuoden alkaessa nostetaan elämänilo ja hoitotyö taas sille kuuluvaan arvoon. Me, tutkijat, opettajat, opiskelijat, yhdessä vahvistamme hoitotyön veto- ja pitovoimaa, tehkäämme se yhdessä!

Tarja Kvist
Professori (Preventiivinen hoitotiede)
Hoitotieteen laitoksen johtaja

Hoitotieteen laitos

Asiajohtamisesta vuorovaikutteiseen johtamiseen

Anu NurmekselaMeneillään olevat terveydenhuollon ja kliinisen hoidon toimintaympäristön muutokset sekä pula osaavasta hoitohenkilöstöstä haastavat uudistamaan johtamista koko organisaation tasolla, myös hoitotyön johtamista. Lisäksi Covid-19 pandemia on asettanut suuria haasteita niin hoitohenkilökunnalle kuin hoitotyön johtajille. Keskusteluun ovat nousseet kriisijohtaminen, ja poikkeusoloihin varautuminen, sekä henkilöstön työssä jaksamisen tukeminen ja huomioiminen työpaineiden alla. Rakenneuudistusten lisäksi myös johtamiskulttuuri on muutoksen edessä. Keskustelukulttuuri ja vuorovaikutus kuuluvat osana moderniin johtamiseen. Tyypillisesti suomalaisen johtamisen piirteisiin ei ole kuulunut keskustelun ylläpitäminen, eli että asioista puhutaan avoimesti ja että kysymyksiin haetaan useita erilaisia näkökulmia ja ratkaisuja.

Työ- ja elinkeinoministeriö on kuvannut suomalaista johtamista ja johtajuutta ja sen kehittymistä ajassa. Perinteinen käsitys johtajasta kuvataan sankarijohtajana ja arjen sankarina, ja siinä johtamista leimaa myös tietynlainen autoritäärisyys. Sen sijaan nykyistä johtamista kuvaa asiaosaaminen ja prosessikeskeisyys. Siinä johtaminen on suoraa, selkeää ja rehellistä, eikä johtaja näe tarpeelliseksi korostaa hierarkioita tai nostaa itseään jalustalle. Hän luottaa henkilöstöönsä ja antaa heille tilaa tehdä työnsä. Johtamisen vahvuuksina nykyjohtamisessa nähdään matala hierakia, luottamus, asiantuntemus, ratkaisukeskeisyys ja hyvä arvopohja. Sen sijaan heikkoudeksi luetaan innostuksen puute, keskustelukulttuurin puute ja heikko ihmisjohtaminen. Vaikka prosessien hallinta on nykyjohtamisen vahvuus, voidaan prosessikeskeisyys nähdä myös heikkoutena, koska se voi vaikeuttaa uudistumista, toisin sanoen, pitäydytään vanhoissa toimintatavoissa ja kaavoissa, eikä uskalleta kokeilla uutta.

Millainen sitten on johtamisen tulevaisuus? Työ- ja elinkeinoministeriö esittää, että tulevaisuudessa voidaan vielä enemmän korostaa yhteistä arvopohjaa ja olla ylpeitä siitä. Matala hierarkia, luottamus ja suoruus voivat olla kilpailuvaltteja ja vetovoimatekijöitä. Asiantuntijat johtavat yhä enenevässä määrin itse itseään ja yhteistä työtään. Johtamiskulttuuri, joka mahdollistaa itseohjautuvuuden, rikkaan keskustelukulttuurin ja kokemuksen siitä, että jokainen työntekijä on arvokas ja luotettu, ovat olennaisia vetovoimatekijöitä myös sairaalaorganisaatiossa.

Samoja piirteitä voidaan nähdä myös Yhdysvalloissa kehitetyssä Magneettisairaala® mallissa, jonka yksi keskeinen osatekijä on transformationaalinen johtaminen. Siinä johtaja on helposti lähestyttävä, tavoitettavissa ja läsnä. Toisena osatekijänä on rakenteellinen voimaannuttaminen, jossa hoitohenkilöstöä kehitetään, ohjataan ja valtuutetaan löytämään paras tapa saavuttaa tavoitteet ja hyvät tulokset.  Lisäksi erinomainen ammatillinen toiminta hoitotyössä edellyttää laajaa ymmärrystä hoitotyön roolista potilaiden ja perheiden hyväksi sekä toimintaa moniammatillisessa tiimissä. Uusi tieto, jatkuva kehittäminen ja innovaatiot edellyttävät vahvaa johtamista, henkilöstön valtuuttamista ja esimerkillistä toimintaa tulosten saavuttamiseksi. Tuloksia voidaan tarkastella henkilöstön, potilaan, asiakkaan tai organisaation tuloksina.

Onnistuakseen johtamiskulttuurin muutos tarvitaan koko organisaatiossa, ei pelkästään hoitotyön johtamisessa. Koko organisaation johdon on tärkeä sitoutua sovittuihin toimintamalleihin. Vaikka kulttuurinmuutos lähtee johtamisesta, vaatii se myös kaikilta terveydenhuollon ammattilaisilta uutta ajattelua ja aktiivista osallistumista kehittämistoimintaan ja päätöksentekoon. Sukupolvien välillä voi olla eroja, kuitenkin nykynuoret ovat jo kasvaneet keskustelemaan ja ovat myös valmiimpia aktiiviseen osallistavaan toimintaan.

Yliopistonlehtori Anu Nurmeksela

Hoitotieteen laitos
Itä-Suomen yliopisto