Greetings from the researcher exchange to Centre for Quality and Patient Safety Research in Melbourne, AU

 

Deakin Uni Sign

I am delighted and grateful to #Saastamoisen_Säätiö sr – Saastamoinen Foundation for the funding which facilitated my researcher exchange to #Deakin_University in Victoria, #Melbourne, #Australia for five weeks in October-November 2022.

 

My visiting destination was the Institute of Health Transformation and the Centre for Quality and Patient Safety research (QPS). The visit preparations started before Covid-19 pandemic. I came across with Deakin Professor Julie Considine and Professor Judy Currey while they were lecturing in Finland. We had a chat on a coffee break and I found out that they were colleagues of Professor Elizabeth Manias who I was already previously keen to meet one day;  We have a common study focus of “medication related communication”. Julie and Judy kindly advised me how to apply for an exchange period into Deakin Uni and they conveyed my message to Professor Manias. This distant dream finally came true after two years’ delay due to the pandemic. Thus, it was worth writing down this “unlikely dream” to my original study plan in the first place!

My principal hosts during the visit were experienced patient safety researchers Professor Elizabeth Manias and Professor Tracey Bucknall. The exchange collaboration included co-authorship of one scientific article with the professors and Professor Vehviläinen-Julkunen and Associate Professor Härkänen from UEF.

Elizabeth and Tracey kindly organized an interesting program for the exchange period. I had an amazing opportunity to network with several highly skilled patient safety and communication researchers. QPS has over 80 researchers plus doctoral students, who deliver around 250 scientific articles per year (QPS annual report, 2021). I managed to arrange personal meetings with many researchers, but also enjoyed several collective researchers’ events with a variety of researchers. For example, Associate Professor Debra Kerr has been studying if communication training for nurses should be standardized (Kerr, Martin, Furber, Winterburn, Milnes, Nielsen and Strachan, 2022).  

I was offered to attend LUMA institute’s “Shared decision-making methods” training, which continues now via Zoom. 

 

 

I participated in a 4-days researcher conference of SoNM (School of Nursing and Midwifery) where there were over 40 scientific presentations by PhD- and Master’s students, Doctors, and Professors. I had the privilege to present my own doctoral study also at the conference, which was a great learning experience in a friendly atmosphere.

 

The SoNM conference included training about systematic literature review by Professor Brigid Gillespie from Griffith University and NVivo workshop by Professor Linda Sweet from Deakin University. The discussions about research with several academic colleagues helped me to map post doc research ideas and possibilities for future collaboration between the Departments of Nursing Science in Deakin and UEF. I was able to initiate patient-safety-researcher networks to universities in AU, but also to Danmark, Iran, Ethiopia, and Mexico. In addition, the Deakin networking helped me to find potential collaboration links to Netherlands and Canada.

Professor Julie Concidine, Chair In Nursing Eastern Health and Director of research unit, kindly arranged an interesting visit to Box Hill Hospital for a Danish doctoral exchange student Helen and me. We met members of Julie’s research group and visited a couple of units and discussed with their directors and staff regarding medication management practices, digital solutions, staff retention challenges and solutions during pandemic times. The challenges have been similar type to Finland and Denmark.

However, the differences in solutions seemed to be the higher compensations to nurses taking care of Covid patients, free meals during the working shift plus offers of free continuing professional development courses in higher education. This is meaningful, as AU nurses need to gain a certain number of training credits per certain period of time to keep their nursing license effective.

 

In Melbourne, according to my understanding, many of the professors are mainly working as directors of the research units within hospitals or hospital districts and having a smaller percentage of contract in UNI than in hospital – contrary to Finland, where we have the opposite proportions of working hours for professors, or professors work full time in UNI. In Melbourne the research units are interprofessional and they are often responding straight to the local clinical evidence needs. Thus, remarkable part of the scientific research is aiming to give answers straight to clinicians.

The research results improve front line clinical work by giving evidence base for decision making for local managers and directors – They are studying for example “How effective it is to use ultrasound cannulation method compared to traditional cannulation?”(Schoch, Bennett, Currey, Smith, Orellana and Hutchinson, 2022) or “How effective is nurses’ training intervention for recognizing and reporting patients’ deterioration in their organization?” (Bucknall, Considine, Harvey, Graham, Rycroft-Malone,Mitchell, Saultry, Watts, Mohebbi, Bohingamu Mudiyanselage, Lotfaliany and Hutchinson, 2022) or “How interprofessional and intraprofessional communication occures  when managing older patients’ medications during care transitions” (Manias, Bucknall, Woodward-Kron, Hughes, Jorm, Ozavci and Joseph, 2021) or “How do the family members perceived ICU care and communication during the pandemic” (Digby, Manias, Haines, Orosz, Ihle and Bucknall, 2022). 

And which were the key take home messages from my exchange? 

Nursing research is highly respected, well-funded, effectively led and collaborated in Melbourne, Australia, and it concentrates strongly on intervention and effectiveness research. One of the main aims is to translate research results into practice. The research areas are discussed openly, results shared, awarded, and celebrated actively and projects developed in wide researcher and clinician collaboration. Diverse level students, Post Docs and professors have common local conferences, where they can network and learn from each other as a researcher community. 

People in Australia are truly kind and helpful. Infrastructure is very modern but green aspects are taken into consideration even around skyscrapers. Air B & B accommodation within a family was a pragmatic and cost-efficient solution but also a great way to get to know local culture, warm-hearted people, lovely garden, wild and pet animals and beautiful houses in family housing areas! 

The Deakin visit was full of amazing new experiences and contacts. I can warmly recommend exchange periods to Melbourne, and to encourage different level researchers and students to build exchange dreams – the dreams might come true! 

Best Regards,
Tiina

Tiina Syyrilä, Doctoral researcher, University Teacher, MSc, RN
Department of Nursing Science, UEF

 

Korkealaatuinen tutkimus edellyttää tulosten vaikutusten arviointia

 

Arja Häggman-Laitila ja Anja Terkamo Moisio konferenssiabstraktin edessä NETNEP2022Kahdeksas kansainvälinen hoitotyön koulutus NETNEP järjestettiin 19. – 22.10.2022 Sitgesissä, Espanjassa. Konferenssin teema oli ”From education to impact: Transforming nursing and midwifery education” joka vapaasti suomennettuna kääntyy muotoon Koulutuksesta vaikutukseen: Sairaanhoitajien ja kätilöiden koulutuksen muutos. Teemalla järjestäjät pyrkivät korostamaan johtamisen ja innovaatioiden merkitystä niin koulutuksessa kuin myös tutkimuksessa, jota tarvitaan koulutuksen tueksi.

Konferenssiin osallistui yli 700 henkilöä ympäri maailmaa ja kolmen päivän aikana esitettiin lukuisia postereita sekä suullisia esityksiä, jotka kohdentuivat konferenssin teemaan eri tavoin. Osallistujana valitsimme varsinkin johtamista käsitteleviä sessioita. Niissä tuli hyvin esiin osaamisen johtamisen ja urakehityksen tukemisen positiivinen merkitys organisaatioiden veto- ja pitovoimaan. Näytti siltä, että suullisiin esityksiin oli valittu kehittämishankkeita ilmeisesti tavoitteena painottaa niiden käytäntöön sovellettavuutta. Lyhyissä esityksissä korostuivat kehittämistyön tausta ja tulokset tulosten tieteellisen todentamisen sijaan. Postereissa tieteellinen prosessi oli selkeämmin esillä. Edellinen konferenssi vuonna 2020 jouduttiin perumaan koronapandemian johdosta, minkä johdosta keskustelu kävi vilkkaana niin esitysten aikana kuin myös tauoilla ja järjestetyissä sosiaalisissa tapahtumissa konferenssin ulkopuolella.

Ensimmäisen päivän pääluennoitsija oli professori Mary Sidebotham Etelä-Afrikasta. Hän tarkasteli sairaanhoitajien ja kätilöiden koulutuksiin kohdentuvia globaaleja haasteita. Haasteissa olivat mukana muun muassa koulutukseen pääsyn epätasa-arvo, aivovuoto, epidemiat ja globaalit kriisit. Eniten globaaleista haasteista puhutteli väestörakenteen kehitys, jonka suunta on Aasiassa ja Afrikassa voimakkaassa muutoksessa. Afrikassa väestöstä 70 % tulee lähiaikoina olemaan alle 25-vuotiaita ja maailmanlaajuisesti eniten kasvavat Afrikan ja Aasian väestöt. Professori ei paneutunut tuomaan esiin väestönkehityksen suunnan muutoksen taustoja, mutta toi esiin huolensa siitä miten koulutus- ja palvelujärjestelmä pystyy vastaamaan näihin väestörakenteen muutoksiin. Suuret nuorten ikäluokat voivat merkittävällä tavalla uudistaa yhteiskuntaa, jos heidän koulutustasostaan ja hyvinvoinnistaan voidaan pitää huolta. Ongelmana valitettavasti on se, että tähän tarvitaan paljon resursseja.

Ajatuksia herättävä oli myös lauantain pääpuheenvuoro, jonka piti Ulster yliopiston dekaani Hugh McKenna. Pitkään on ajateltu, ettei tutkimus ole valmis, ennen kuin se on raportoitu eli käytännössä julkaistu jossain tieteellisessä lehdessä. Puheessaan McKenna kritisoi tätä käsitystä Hugh McKenna photo_by Tiina Syyrila in Sheffield UK 2020 riittämättömänä, tuoden esiin, että tulosten julkaisu ei enää ole riittävää, vaan tänä päivänä entistä enemmän tulee kiinnittää huomiota tulosten implementointiin ja ennen kaikkea niiden vaikutuksiin. Väitettään hän perusteli muun muassa Yhdistyneessä Kuningaskunnassa toteutetulla Research Excellence Framework (REF) evaluoinnilla, jonka tulokset ovat mahdollistaneen lähes 2 miljardin punnan vuosittaisen allokoinnin maiden yliopistoille. McKennan mukaan on kohtuullista, että hallitukset odottavat näyttöä tutkimusten vaikutuksista, jotka on toteutettu julkisilla varoilla tai niiden tuella. Hän peräänkuuluttikin yliopistoilta tapaustutkimuksia, joissa tarkastelun kohteena on aiemman tutkimustiedon vaikutukset. McKenna oli tarkastellut konferenssiin lähetettyjä satoja abstrakteja ja totesi, että vain 20:ssa tutkimuksen vaikuttavuus oli selkeästi osoitettu.

Taloudellisten huomioiden lisäksi puheenvuoro on tärkeä myös tutkimuksen ja sen kehittymisen näkökulmasta. Uskallamme väittää, että edelleen tiedetään vain vähän erilaisten tutkimusten tulosten vaikutuksista hoitotyön koulutukseen, työelämäyhteistyöhön, yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen tai yksilöiden hyvinvointiin ja elämään. Tutkimuksen keinoin on laadittu useita toimintamalleja, joiden implementaatiosta tai vaikutuksista ei käytännössä tiedetä juuri mitään niiden julkaisun jälkeen. Ja jos tiedetäänkin, niin tieto ei saavuta suurta tieteellistä tai yhteiskunnallista lukijakuntaa koska vaikutuksia ei ole julkaistu tutkimusryhmän ulkopuolelle.

Myös Suomessa on jo pitkään keskustelua tutkimuksen painopisteessä, joka edelleen on pitkälti kuvailevaa, selittävän ja ennustavan tutkimuksen jäädessä vähemmistöön. Samassa yhteydessä on nostettu esiin vahvempien tutkimusmenetelmien hyödyntäminen ja osin myös vaikuttavuuteen liittyvien tutkimusasetelmien puute, mikä näkyy kansainvälisesti vähäisenä tietona esimerkiksi koulutusinterventioiden vaikutuksista. McKennan puheenvuoro tuo mielenkiintoisen lisän tähän keskusteluun, osoittaen että vaikutusten arviointi on tärkeä osa laadukasta tutkimusta. Uskomme että jokainen tutkija on kiinnostunut oman työnsä vaikutuksesta, joten olisiko aika osoittaa se myös tutkimuksen keinoin?

Anja Terkamo-Moisio yliopistonlehtori ja Arja Häggman-Laitila professori

Hoitotieteen laitos Itä-Suomen yliopisto

Registered nurses’ clinical competence at the time of pandemic 

At the time of pandemic, the nurses’ competence in clinical nursing has been emphasized more than ever! The healthcare needs knowledgeable, skillful, and resilient practitioners. Luckily, our nursing staff meets these attributes and have been a cornerstone of our fight against this sudden threat to the global health and to the health of each individual. 

The changed healthcare needs and work culture, entail health professionals changed knowledge and skills to manage the acute situations, diverse needs of clients / patients, and clinical practice. In order to meet these learning needs, the Department of Nursing Science launched a continuous education program ‘EFFICACY’ (Accessibility, Quality and Safety for Health Services: Clinical Nurse Specialist Education, TEHOA in Finnish), at the beginning of the semester 2021. In this program, we offer timely education for the Northern Savo area registered nurses.  

The continuous education program was designed by the Department of Nursing Science (University of Eastern Finland) and received an EU strategic funding (S22328). The education, worth 40 ECTS, runs between fall 2021 and spring 2023. The curriculum responds to the need of the working life to strengthen the employee’s skills, quality patient care and the patient flow in a pandemic situation, as well as support of the organization attractiveness, employee job satisfaction and career development. Furthermore, one of the aims of the project is to strengthen the centre of excellence within the health services in Northern Savo region by improving the cooperation and networking of central actors and by providing advanced training and know-how, also identified as a magnet component for employees in healthcare.  

As the EFFICACY project manager, I am happy that our continuous education program has begun, and the students are conducting courses in hybrid-model. Follow us in UEF connect. The possibility to continuous learning and development of clinical competence motivates registered nurses in their studies. The effectiveness of the education will be assessed, and its future course re-evaluated at the end of the program in the summer of 2023. For certain, registered nurses’ clinical competence continues to be needed in the current and future challenges of our healthcare environment.  

Krista Jokiniemi 

PhD, University lecturer, EFFICACY project manager, Faculty of Health Sciences, Department of Nursing Science, UEF, krista.jokiniemi@uef.fi  

Head of Department of Nursing Science, Professor Tarja Kvist and Vice Head, Professor Terhi Saaranen introduce:

Tarja Kvist:

Hello everybody,

Tarja Kvist in distance ConferenceI made my Registered Nurse degree in Helsinki City Nursing School. I remember walking Lääkärinkatu to Laakso Hospital (school located there) and thinking, that one day I will study nursing science. I started my nursing career in Helsinki University Hospital, specialized in surgical care and working in coronary surgical ward and ICU in Meilahti. It was great time and I really liked work as a RN, but soon nursing science and health management studies brought me in Kuopio. Nurse manager position and different development duties in Kuopio University Hospital prepared me to my next step, university career. After different phases in UEF I am a professor in Preventive Nursing Science. I also have been working as a vice head of department several years and now I started as a head of department.

My previous work experience in university includes many aspects, research in international and national groups and networks and teaching. International research and collaboration are very close to me and must be for every researcher. I have been very privileged to have several visiting researcher periods at the University of Pittsburgh, USA, which has been important for my career and even personally, creating new friendships. I also like to highlight some other collaborators, Kansas University, USA and Medical University of Warsaw, Poland and collegues in Italy and Uganda. I am also a member of international community of Sigma . I work with many experts in Finnish health care organizations and universities, one inspiring example is a national HoiVerKe group, which looks the nursing sensitive outcomes in Finnish health care. This is continuum to my long-lasting research profile in health service research including care quality of different patient groups, leadership, Magnet hospitals, methodological topics and coming preventive care views. Teaching and supervising students gives me energy, and their feedback is appreciated.

As a head of department my goals are to strengthen and support research activities based on our strategy, teaching and take care of good spirit of department. New and innovative research ideas are warmly welcome. Excellent research is a good basic for high quality teaching. Our skillful staff is already doing all this, but always we can be better.

 

There is life outside work. I love summer and activities of it. Gardens at home and summerhouse make me busy, it is relaxing to see how the new experiments grow up and old species give the big harvest.

 

When late summer and autumn comes, picking up different wild berries and mushrooms, like chanterelles, takes time and forest is my third home at the weekends. Born in summer and Upper Savo,

 

Sonkajärvi, which I am very proud of, I learnt early to bake special crepes (in Finnish muurinpohjalettu). They are my specialty; our staff and many international visitors have enjoyed them. Sitting more than an hour in smokesauna by summerhouse is something I really miss in winter. Summer is also time to meet family members, friends and organize crepe parties with neighbors and group of old collegues from the hospital.

Already in schoolgirl years I was interested in different countries and their cultures. That time it was a fashion to have international penfriends, so I had one from Brazil.  After no contact for deceades, we found each other and even met shortly when she was traveling around Europe. Brazil is still waiting for me and my husband, and we hope to go there some day.

One special hobby, following NHL hockey, I found when I visited first time in Pittsburgh 2009. It is very clear: I am a Penguins fan!

 

I also like reading all kind of books, detectives, novels and newspaper Helsingin Sanomat every day. Just now Kati Marton’s book of Angela Merkel is on table. Opera, musicals, concerts and theatre are always relaxing. Years ago, the first opera in Savonlinna Opera festivals and also in Metropolitan was Cavalleria Rusticana & Pajatso, they made me a friend of opera, sitting in opera, listening, watching and feeling the atmosphere gives a lot for all senses.

More than 40 years Nursing Science in Kuopio, first in Finland, motivates all of us to continue and renovate our research, teaching and visibility. Last words to you, who are considering to study Nursing Science in Kuopio, it will be a good choice. Follow our Facebook and other media, contact me and our staff. You are warmly welcome to UEF, Kuopio!

Best regards, Tarja Kvist
Professor, Head of Department of Nursing Science
email. tarja.kvist@uef.fi 
UEFF//CONNECT
https://uefconnect.uef.fi/henkilo/tarja.kvist/

 

 

Terhi Saaranen: 

Hello everybody,

I am Terhi Saaranen from the Department of Nursing Science at the University of Eastern Finland. I started working at the University of Kuopio in autumn 2000 (1 August 2000) and on the same path, since 2010, I have been active at the University of Eastern Finland. However, during this career my duties have quite often changed. I started my work at the Department of Nursing Science as a university teacher, and after about a year of working, I got a permanent job as an education co-ordinator at the Open University of Kuopio. However, the research took the win, and I soon returned to the Department of Nursing Science. There I was as a researcher trainee in Finnish tutkijakoulutettava), coordinator of the University Network of HealthSciences (in Finnish terveystieteiden yliopistoverkoston koordinaattori), postdoctoral researcher, university lecturer and last 2.5 years as a fixed-term professor.

Now again, new challenges are awaiting me; at the turn of the year, I started as a permanent professor (nursing science, health pedagogy) and vice head of the department. My task as a professor in nursing science (health pedagogy), is to lead and develop research and teaching in the field (e.g., in our nurse teacher education in nursing science) and to teach bachelor’s, master’s and postgraduate level nursing students and those participating in continuous and supplementary education. In line with the strategy of the Department of Nursing, the research, teaching and social activities are focused on health education, promoting health in nursing (e.g., occupational well-being research in different contexts) and treating long-term health problems (e.g., job burnout, work-related stress and related treatment and prevention among students and employees) in a digital society. In addition, the task is to obtain additional research funding, exert social influence on issues in the field, and engage in international cooperation.

The area of responsibility of the vice head of the Department of Nursing is to act especially as the director responsible for teaching. I find this task an interesting challenge because as an educator in nurse teacher education I have been particularly interested in pedagogical and didactic issues, like responsibilities in planning and developing in information and communications technology (e.g., simulation courses, some online courses, video conferences) and from the department’s curriculum work. The staff of our department has also been motivated to develop teaching alongside research, so I believe we will get good results in the collaboration.  

In my free time I enjoy sports in a different form. Especially skiing is relaxing in the winter My children (my son 18 years old and my daughter 10 years old) also enjoy sports in various forms and our whole family can often be skiing or other sports on the weekends.

 

During the summer, we spend a lot of time in our summer cottage and you can find us, for example, in the heating of the smoke sauna.

 

 

Terhi Saaranen

I wish everyone, both students and staff, a good start to the year and success in their studies and challenging work.

Best regards, Terhi Saaranen,
Professor, Vice Head of Department
email. terhi.saaranen@uef.fi
UEF//CONNECT https://uefconnect.uef.fi/en/person/terhi.saaranen/

Luottamus monialaisessa yhteistyössä

Onnistunut yhteistyö edellyttää luottamusta. Luottamus voidaan ymmärtää toisen henkilön ja hänen osaamisensa myönteisenä hyväksymisenä eri tilanteissa. Oletuksena on, että henkilö toimii odotusten mukaisesti yhteisen hyvän saavuttamiseksi. Keskeisinä arvoina luottamuksessa ovat rehellisyys, luottamuksellisuus, huolehtiminen ja kunnioittaminen. Luottamukseen perustuvassa yhteistyössä henkilö on kiinnostunut olemaan vuorovaikutuksessa toisten kanssa ja toimimaan toisten motiivien, tekojen ja päätösten perusteella.

Luottamukseen liittyy aina epävarmuutta ja riskejä. Meillä voi olla aiempia kokemuksia, missä luottamuksemme on petetty tai olemme pettyneet toisten toimintaan. Aiemmat kokemukset, epäluuloisuus ja pessimistinen asenne estävät luottamisen ja luottamuksen syntymisen. Myös yhteistyökumppaneiden luotettavuuden arviointi voi aiheuttaa epävarmuutta, kun ei tunneta heidän motiivejaan yhteistyöhön. Ovatko he sitoutuneita yhteiseen päämäärään ja yhteisen hyvän tuottamiseen? Ilman luottamusta, yhteistyö usein epäonnistuu. Yhteisen tekemisen ja yhteisyyden kokemisen sijasta voimavarat menevät epäilemiseen ja toiminnan valvomiseen. Yhteistyö edellyttää rohkeutta kohdata oma epävarmuus ja hyväksyä mahdollinen riski pettymisestä. Luottamus merkitsee oman haavoittuvuuden ja epävarmuuden hyväksymistä ja sen altistamista toisen luottamukselle. Luottamus ansaitaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa toisten kanssa.

Luottamus edellyttää yhteistyökumppaneiden keskinäistä kunnioitusta ja tasa-arvoa. Meidän on luotettava toisten ammattiryhmien osaamiseen ja siihen, että he tekevät parhaansa. Kunnioittaminen ja tasa-arvo luovat turvallisuutta ja mahdollistavat pitkäaikaisten ammatillisten yhteistyösuhteiden muodostamisen ja luottamuksen syntymisen. Se näkyy sujuvana yhteistyönä, ihmisten välisenä välittömänä ja henkilökohtaisena yhteytenä. Lisäksi luottamus parantaa yksilön itsekunnioitusta ja lisää yksilön ja yhteisön hyvinvointia.

Minulla on ollut ilo osallistua hoitotieteen edustajana Itä-Suomen yliopiston ja Savonia-ammattikorkeakoulun SOKK-hankkeeseen: Sosiaali- ja terveysalan ammattien välisen koulutuksen asiantuntijakeskus Pohjois-Savossa – SOKK. Hankkeessa rakennamme, toteutamme ja koordinoimme palvelujärjestelmässä tapahtuvaa sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden monialaista käytännönopiskelua aidoissa oppimisympäristöissä yhteistyössä pohjoissavolaisten sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän yksiköiden ja yritysten kanssa.

Hankkeessa on parhaillaan käynnissä ensimmäiset käytännön opetuksen pilottijaksot, joissa eri alojen opiskelijat harjoittelevat monialaisen yhteistyön tekemistä. Mukana ovat lääketieteen, ravitsemustieteen ja sosiaalityön oppiaineet Itä-Suomen yliopistosta sekä fysioterapeutin, sairaanhoitajan ja sosionomin tutkinto-ohjelmat Savonia-ammattikorkeakoulusta. Tavoitteena on, että opiskelijat oppivat monialaisen yhteistyön taitoja ja ammattilaisena toimimista sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä. Yhtenä keskeisenä oppimiskeinona käytetään reflektiota, jossa opiskelija ja hänen opiskelijatiiminsä yhdessä reflektoivat omaa oppimistaan ja toimintaansa ohjaajan tukemana.

Hoitotieteen koordinoimana hankkeessa on rakennettu monialainen Opi ohjaajaksi -koulutus digitaaliseen oppimisympäristöön. Koulutuksessa sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän monialaisen käytännön opetuksen ohjaajat saavat valmiuksia monialaisen yhteistyön ohjaamiseen. Hoitotieteen opiskelijat ovat osallistuneet ohjaajakoulutuksen suunnitteluun ja toteutukseen. Jatkossa ohjaajakoulutus tarjotaan avoimesti kaikille sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille.

Monialaisessa työskentelyssä ja ammattien välisessä yhteistyössä luottamus on toiminnan perusta. Toisiinsa luottavat toimivat yhdessä ja ovat avarakatseisimpia, luovempia ja onnellisempia kuin muut. Luottamus helpottaa yhteistyötä ja mahdollistaa toisen työhön tukeutumisen ilman kontrollia ja valvontaa. Kuten kirjailija Ernst Hemingway on todennut,

“Paras tapa tietää, voitko luottaa toiseen ihmiseen, on luottaa häneen.” Tämä sopii mainiosti monialaisen yhteistyön lähtökohdaksi.

Ari Haaranen
yliopistonlehtori, TtT, AmO
Itä-Suomen yliopisto
Hoitotieteen laitos

Instagram: @sokkhanke

Twitter: @SOKKhanke

Digitaalista osaamista terveystieteiden koulutuksessa

Tässä lyhyesti joitain näkökulmia sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten, erityisesti sosiaali- ja terveysalan opettajien digitaalisesta osaamisesta. Sosiaali- ja terveysalan opettajien digitaalisen osaamisen nähdään olevan ajankohtainen aihe. Koronapandemia ajatellaan yhtenä tekijänä, joka edesauttoi ja aiheutti ”digiloikan” terveysalan(kin) koulutuksessa. Käytännössä yhden päivän aikana terveysalan oppilaitosten ovien sulkeutuessa opetus siirrettiin verkkoon etänä toteutettavaksi, näin myös hoitotieteen laitoksella. Opettajien digitaalinen osaaminen korostui ja monen asian toteuttamisessa otettiin askelia eteenpäin. Kuitenkin jo ennen koronapandemiaa, digitaalinen osaaminen on tunnistettu yhdeksi sosiaali- ja terveysalan opettajan osaamisalueeksi.

Mitä digitaalinen osaaminen on? EU komission mukaan yleisesti määriteltynä se tarkoittaa tietotekniikan varmaa, kriittistä ja luovaa käyttöä työhön, työllisyyteen, oppimiseen, vapaa-aikaan, osallisuuteen ja osallistumiseen yhteiskunnassa. Opettajan työn näkökulmasta voidaan puhua myös digipedagogiikasta tai digitaalisesta pedagogiikasta. Näiden termien käyttö ja määritelmäkin vaihtelee, mutta opettajan digitaalista osaamista voi kuvata erilaisten digitaalisten teknologioiden, laitteiden ja resurssien hallinnaksi opetuskäytössä. Osaaminen voi olla myös toimintamalleja, opetuksen ja ohjauksen menetelmiä, jotka tapahtuvat verkko-oppimisympäristöissä ja digitaalisen teknologian avulla. Ensisijaisesti kyse on kuitenkin pedagogisesta osaamisesta, niin että opettaja kykenee valitsemaan ja hyödyntämään opiskelijoiden oppimista edistäviä digitaalisia ratkaisuja. Tähän osaamiseen sisältyy vahvasti myös teknologian hyödyntäminen vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön eri toimijoiden kesken. Digitaalisuuden hyödyntäminen mahdollistaa, sekä opettajalle oman jatkuvan ammatillisen kehittymisen, että opiskelijoiden erilaisen osaamisen ja lähtökohtien huomioimisen. Sosiaali- ja terveysalalla opettajien digitaalisen osaamisen kehittämisen voi nähdä tärkeäksi, sillä opettajan käyttämillä opetus- ja oppimismenetelmillä on vaikutusta opiskelijan oppimiseen. Toisaalta opettajien tarvitsee osata opettaa valmistuville sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille heidän tarvitsemiaan digitaalisia taitoja, joita tulevaisuuden työelämässä tarvitaan yhteiskunnan digitalisoituessa. Jokainen voi varmasti samaistua siihen, että terveydenhuollon palvelut ovat jo nyt digitalisoituneet.

Meidän hoitotieteen laitoksella teknologiaan ja digitaalisuuteen on reagoitu ja vastattu pitkäjänteisesti. Esimerkiksi laitoksella ensimmäiset verkko-oppimisympäristöt suunniteltiin ja otettiin käyttöön jo varhain 90-luvulla. Mainittakoon myös, että Suomessa ensimmäiset terveydenhuollon kandidaatit valmistuivat keväällä 1981 silloisesta Kuopion korkeakoulusta ja ensimmäinen julkaistu gradutyö liittyi tähän digitaalisuusteemaan. Gradutyö käsitteli atk-pohjaisen potilastietojärjestelmän käyttöä Varkauden seudun terveyskeskuksessa. Näkökulmat teknologiaan ja digitaalisuuteen ovat ajan saatossa toki muuttuneet, mutta teknologia ja sen hyödyntämisen osaaminen ovat olleet laitoksellamme alusta lähtien yhtenä poikkileikkaavana teemana niin opetuksessa kuin tutkimuksessa.

Edelleen jatkossa laitoksellamme tavoitteena on varmistaa valmistuvien terveystieteiden asiantuntijoiden tarvitsema digitaalinen osaaminen. Yhtenä keinona tähän ovat hankkeet, joissa tutkittuun tietoon perustuen kehitetään ratkaisuja, joilla edistetään digitaalista osaamista sosiaali- ja terveysalalle. Erilaisia hankkeita on useita, mutta näin allekirjoittaneen näkökulmasta, joihin minulla on ollut mahdollisuus osallistua, mainitsen esimerkkeinä kansainvälisen Erasmus+ rahoitteisen A New Agenda for Nurse Educator Education and Training in Europe -hankeen. Tässä tavoitteena on yhdenmukaistaa terveystieteiden opettajien koulusta Euroopassa, digitaalinen osaaminen on hankkeen sisällöissä mukana. Kansallisesta hankkeesta esimerkkinä on toteutunut OKM:n rahoittamana TerOpe-hanke, jossa muodostettiin sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan opettajien osaamisvaatimukset. Näissä osaamisvaatimuksissa teknologian kehittyminen nähdään osaamiseen vaikuttavana tekijänä. Hankkeessa myös luotiin digipedagogiikan verkko-opintojakso. Paikallisesta hankkeesta esimerkkinä on meidän laitoksemme hanke, jossa kehitettiin laitoksen opetukseen projektiharjoittelun verkko-oppimisympäristö digitaalisia ratkaisuja hyödyntäen. Tähän saatiin rahoitusta meidän Itä-Suomen yliopiston oppimisympäristöjen kehittämisrahasta.

Jatkossakin on tarve tutkia ja kehittää niitä ratkaisuja, joilla tulevaisuuden tarvittavaa osaamista terveystieteiden koulutuksessa kehitetään. Digitaalinen osaaminen on yksi osaamisen osa-alue. Tärkeää on tunnistaa sitä osaamista, mistä on hyötyä ja toisaalta, mistä ja miten tämän osaamisen voi hankkia.

Juha Pajari

Yliopisto-opettaja, TtM, väitöskirjatutkija