Career: From my first thoughts about nursing roles to date

My blog has its genesis in my memories when I performed my first role as a night-shift hospital superintendent during the year when I had finished my nursing bachelor’s degree. At least at first, although overwhelming I found the whole exercise to be interesting.

I purposely start-off with a poem –the acts in the poem are all taken from “my initial thoughts of what nurses do” before I joined the profession. The poem is written in the third person voice to indicate the universality of the nature of my initial thoughts about nurses.

The nurse is, a mother, husband, a child, excreta ….
The nurse learns to care, and
To look out for those that need care.
She seeks diverse knowledge that link
the body, and the person.
To be able to have a clue on the dynamic
patients´ condition, she assesses, documents
and makes care plans.
The nurse monitors, listens, encourages,
and fills her plan with patients´/ family needs

that require him to resolve. Certainly, this is not the only things that nurses offer. Such a truth, has been with me through my nursing career.

In the real world of practice, nurses not only take care of only patients, but they are also involved in administration and other roles. Below, I decided to mention this first experience of my role as a night-shift hospital superintendent, this possibly expanded my insight beyond my initial thoughts on nurses´ roles.

Imagine an evening in a hospital´s administrative block in 2016. A young lad is sitting at a table with books spread out all around him — documents on the number of patients, hospital wards, and emergency contacts. Besides those documents, he has a personal notebook of information he scribbled during his internships, clinical training, and pre-hospital periods.

I pulled out a big spiral notebook in which activities of the hospital are noted on a day and night schedule basis. At the top of each page, a heading for the shift e.g., night shift is written. The pages are blank with columns to record the number of patients on each ward, number of births (day or night), mothers in the hospital, surgeries conducted, normal deliveries etc. It is the task of the administrator on duty to fill in the columns and give a report in the early morning meeting. The sky will grow bright by the time one finishes the report. Throughout the shift, I learned to organize, communicate, time management and resolving complicated situation. Speaking of time, we noted everything by hand in the books —the format for today’s records remains quite close to the one we used then.

In addition, to the clinical nursing roles that I had conducted before, I got great satisfaction from my experience as the night hospital superintendent—I learned that nurses also take on managerial, leadership and research roles. Perhaps therefore I became interested in pursuing a researcher career later in my career so I could better navigate other contributions that a nurse can have on healthcare. I am proud to say that as a doctoral student, I have become more research minded— this has given me the ability to juggle to generate evidence, inform practice, and contribute to developing nursing knowledge.

This blog and poem reflect on my personal nursing journey – it’s also an invitation to think about the things that stimulated my interest in other activities and where I started my nursing experiences and where I am today in my professional life.

Frank Kiwanuka, MSN, RN, is a nurse, and a doctoral student at the University of Eastern Finland, Faculty of Health Sciences, Department of Nursing Science, Kuopio

Note: Some part of this blog was published in an earlier story telling video in Global Nursing Caucus – “Vital signs: stories from courageous nurses across the globe, February 24, 2021. Visit:

Picture: Frank Kiwanuka during clinical training in 2013 at Mulago National Hospital, Kampala, Uganda

Greetings from the researcher exchange to Centre for Quality and Patient Safety Research in Melbourne, AU


Deakin Uni Sign

I am delighted and grateful to #Saastamoisen_Säätiö sr – Saastamoinen Foundation for the funding which facilitated my researcher exchange to #Deakin_University in Victoria, #Melbourne, #Australia for five weeks in October-November 2022.


My visiting destination was the Institute of Health Transformation and the Centre for Quality and Patient Safety research (QPS). The visit preparations started before Covid-19 pandemic. I came across with Deakin Professor Julie Considine and Professor Judy Currey while they were lecturing in Finland. We had a chat on a coffee break and I found out that they were colleagues of Professor Elizabeth Manias who I was already previously keen to meet one day;  We have a common study focus of “medication related communication”. Julie and Judy kindly advised me how to apply for an exchange period into Deakin Uni and they conveyed my message to Professor Manias. This distant dream finally came true after two years’ delay due to the pandemic. Thus, it was worth writing down this “unlikely dream” to my original study plan in the first place!

My principal hosts during the visit were experienced patient safety researchers Professor Elizabeth Manias and Professor Tracey Bucknall. The exchange collaboration included co-authorship of one scientific article with the professors and Professor Vehviläinen-Julkunen and Associate Professor Härkänen from UEF.

Elizabeth and Tracey kindly organized an interesting program for the exchange period. I had an amazing opportunity to network with several highly skilled patient safety and communication researchers. QPS has over 80 researchers plus doctoral students, who deliver around 250 scientific articles per year (QPS annual report, 2021). I managed to arrange personal meetings with many researchers, but also enjoyed several collective researchers’ events with a variety of researchers. For example, Associate Professor Debra Kerr has been studying if communication training for nurses should be standardized (Kerr, Martin, Furber, Winterburn, Milnes, Nielsen and Strachan, 2022).  

I was offered to attend LUMA institute’s “Shared decision-making methods” training, which continues now via Zoom. 



I participated in a 4-days researcher conference of SoNM (School of Nursing and Midwifery) where there were over 40 scientific presentations by PhD- and Master’s students, Doctors, and Professors. I had the privilege to present my own doctoral study also at the conference, which was a great learning experience in a friendly atmosphere.


The SoNM conference included training about systematic literature review by Professor Brigid Gillespie from Griffith University and NVivo workshop by Professor Linda Sweet from Deakin University. The discussions about research with several academic colleagues helped me to map post doc research ideas and possibilities for future collaboration between the Departments of Nursing Science in Deakin and UEF. I was able to initiate patient-safety-researcher networks to universities in AU, but also to Danmark, Iran, Ethiopia, and Mexico. In addition, the Deakin networking helped me to find potential collaboration links to Netherlands and Canada.

Professor Julie Concidine, Chair In Nursing Eastern Health and Director of research unit, kindly arranged an interesting visit to Box Hill Hospital for a Danish doctoral exchange student Helen and me. We met members of Julie’s research group and visited a couple of units and discussed with their directors and staff regarding medication management practices, digital solutions, staff retention challenges and solutions during pandemic times. The challenges have been similar type to Finland and Denmark.

However, the differences in solutions seemed to be the higher compensations to nurses taking care of Covid patients, free meals during the working shift plus offers of free continuing professional development courses in higher education. This is meaningful, as AU nurses need to gain a certain number of training credits per certain period of time to keep their nursing license effective.


In Melbourne, according to my understanding, many of the professors are mainly working as directors of the research units within hospitals or hospital districts and having a smaller percentage of contract in UNI than in hospital – contrary to Finland, where we have the opposite proportions of working hours for professors, or professors work full time in UNI. In Melbourne the research units are interprofessional and they are often responding straight to the local clinical evidence needs. Thus, remarkable part of the scientific research is aiming to give answers straight to clinicians.

The research results improve front line clinical work by giving evidence base for decision making for local managers and directors – They are studying for example “How effective it is to use ultrasound cannulation method compared to traditional cannulation?”(Schoch, Bennett, Currey, Smith, Orellana and Hutchinson, 2022) or “How effective is nurses’ training intervention for recognizing and reporting patients’ deterioration in their organization?” (Bucknall, Considine, Harvey, Graham, Rycroft-Malone,Mitchell, Saultry, Watts, Mohebbi, Bohingamu Mudiyanselage, Lotfaliany and Hutchinson, 2022) or “How interprofessional and intraprofessional communication occures  when managing older patients’ medications during care transitions” (Manias, Bucknall, Woodward-Kron, Hughes, Jorm, Ozavci and Joseph, 2021) or “How do the family members perceived ICU care and communication during the pandemic” (Digby, Manias, Haines, Orosz, Ihle and Bucknall, 2022). 

And which were the key take home messages from my exchange? 

Nursing research is highly respected, well-funded, effectively led and collaborated in Melbourne, Australia, and it concentrates strongly on intervention and effectiveness research. One of the main aims is to translate research results into practice. The research areas are discussed openly, results shared, awarded, and celebrated actively and projects developed in wide researcher and clinician collaboration. Diverse level students, Post Docs and professors have common local conferences, where they can network and learn from each other as a researcher community. 

People in Australia are truly kind and helpful. Infrastructure is very modern but green aspects are taken into consideration even around skyscrapers. Air B & B accommodation within a family was a pragmatic and cost-efficient solution but also a great way to get to know local culture, warm-hearted people, lovely garden, wild and pet animals and beautiful houses in family housing areas! 

The Deakin visit was full of amazing new experiences and contacts. I can warmly recommend exchange periods to Melbourne, and to encourage different level researchers and students to build exchange dreams – the dreams might come true! 

Best Regards,

Tiina Syyrilä, Doctoral researcher, University Teacher, MSc, RN
Department of Nursing Science, UEF


Genomics – an Emerging Trend in Nursing Science – Genomiikka – nouseva suuntaus hoitotyössä

By: Anndra Parviainen, doctoral researcher, UEF

(Scroll down for the Finnish text)

Photo: Professor Katri Vehviläinen-Julkunen UEF and Doctoral researcher Anndra Parviainen UEF.

Genomics-Informed Nurses (GIN) played an important role in integrating genomics sciences, precision medicine and precision health into clinical practice (Laaksonen et al., 2022; National Academies of Sciences Engineering and Medicine, 2021; Tonkin et al., 2020). The ultimate goal of genomics is to improve patients’ outcomes (World Health Organization, 2020).

In this blog, I am going to share the reason why I took the courage to pursue my doctorate study in the topic of genomics. Genomics may be seen as hard science and may sounds foreign to nurses. As other healthcare fields are progressing so fast and embracing genomics, the nursing discipline seems to be stagnant and reluctant. The adaptation of genomics innovation in nursing discipline is slow. There are many reasons why we nurses are hesitant to embrace genomics. The main reasons are existing knowledge gaps, lack of training, and heavy workload (Buaki-Sogo & Percival, 2022; Bueser et al., 2022; Calzone et al., 2018; Zureigat et al., 2022).

For the sake of improving our craft (nursing science)– I personally believe that despite the many challenges in our nursing profession, we can be part in the genomics revolution. Or should I say that “we should be part and not be left behind”.

The story of my genomics journey

Eight years ago, a very close relative of mine called me and informed me the sad news that healthcare professionals are considering the possibility that my relative is having a certain type of cancer. This personal experience in life had given me motivation to search for knowledge about cancer.

During my first year as master’s degree student in University of Eastern Finland, Department of Nursing Science, I took that opportunity to learn and discover what do we mean by cancer. I have taken courses related to cancer and one of these courses is Cancer Genomics taught by Prof. Carsten Carlberg from UEF, Biomedicine Institute. I feel fascinated with the topic and the take home message from this course was “the more we know cancer in a genomic way, the more we are prepared”.

When I am on my second year of my master’s degree, we had this course “Evaluation of Nursing Knowledge” and Prof. Katri Vehviläinen-Julkunen presented the broad scope of the nursing disciple from macro-level to genomic-level. I feel happy to know that genomics is still within the scope of nursing discipline. I was sure to myself that I want to pursue my doctorate degree (started 2017) to continue to search and discover new things.

I was reflecting with my own personal life experiences and my passion to contribute to advancing the nursing science as a discipline. I was thinking during that time that I want to explore the possibility of genomics be integrated in the nursing profession while learning the methodology of performing interventional studies like randomized-controlled trial as a research method. I took the doctoral degree as an opportunity to learn from the experts and great mentors.

Addressing the knowledge gaps among nurses and introducing the genomics concepts is a practical way for the nursing science progress smoothly in the nursing education, clinical application, and research. I hope that this humble study would spark interest among nurses.

Figure. Conceptual framework of genomic nursing care. Three overlapping disciplines — nursing science, biomedicine science, and biobank—build a career in Genomic Nursing Care, which is central to the circles representing the complex concepts and skills necessary to nursing career development – © Dumo et al., 2020.

Save the date: 1st Genomics-Informed Nursing Symposium on March 15-16, 2023 in Kuopio, Finland

Let me take this opportunity to invite you to the 1st Genomics-Informed Nursing Symposium that will be organized in collaboration with University of Eastern Finland, Faculty of Health Sciences, Department of Nursing Science and Tampere University of Applied Sciences and GenoNurse Project on March 15-16, 2023 in Kuopio, Finland. More information of the event

The event is suitable for healthcare professionals, students, teachers, researchers and anyone interested in the topic. Register here:

I wish you all happy holidays and Hyvää Itsenäisyyspäivää! Happy 105th years of Independence Day Finland 

Anndra Parviainen (Dumo)

Department of Nursing Science
University of Eastern Finland

Genomiikka – nouseva suuntaus hoitotyössä

Tekijä: Anndra Parviainen, tohtoritutkija, UEF

Kuva: Professori Katri Vehviläinen-Julkunen (UEF) ja Väitöskirjatutkija Anndra Parviainen (UEF).

Genomics-Informed Nurses (GIN) oli tärkeä rooli genomiikkatieteiden, täsmälääketieteen ja täsmäterveyden integroinnissa kliiniseen käytäntöön (Laaksonen ym., 2022; National Academies of Sciences Engineering and Medicine, 2021; Tonkin ym., 2020). Genomiikan perimmäinen tavoite on parantaa potilaiden tuloksia (World Health Organization, 2020).

Tässä blogissa aion jakaa syyn, miksi uskalsin jatkaa tohtoriopintojani genomiikan aiheesta. Genomiikka voidaan nähdä kovana tieteenä ja saattaa kuulostaa vieraalta sairaanhoitajille. Kun muut terveydenhuollon alat edistyvät niin nopeasti ja kattavat genomiikan, hoitotyön kurinalaisuus näyttää olevan pysähtynyt ja vastahakoinen. Genomiikan innovaatioiden sopeutuminen hoitotyön alalla on hidasta. On monia syitä, miksi me sairaanhoitajat epäröimme omaksua genomiikkaa. Tärkeimmät syyt ovat olemassa olevat tiedon puutteet, koulutuksen puute ja raskas työtaakka (Buaki-Sogo & Percival, 2022; Bueser et al., 2022; Calzone ym., 2018; Zureigat et al., 2022).

Ammattimme (sairaanhoitajatieteen) kehittämisen vuoksi uskon henkilökohtaisesti, että sairaanhoitajan ammattimme monista haasteista huolimatta voimme olla mukana genomiikan vallankumouksessa. Vai pitäisikö minun sanoa, että “meidän tulee olla osa eikä jäädä jälkeen”.

Tarina genomiikan matkastani

Kahdeksan vuotta sitten eräs hyvin läheinen sukulaiseni soitti minulle ja ilmoitti suru-uutisen, että terveydenhuollon ammattilaiset harkitsevat mahdollisuutta, että sukulaisellani on tietyntyyppinen syöpä. Tämä henkilökohtainen elämänkokemus oli antanut minulle motivaatiota etsiä tietoa syövästä.

Ensimmäisen vuoden aikana Itä-Suomen yliopiston Hoitotieteen laitoksen maisteriopiskelijana käytin tilaisuutta hyväkseni oppiakseni ja selvittämään, mitä syövällä tarkoitetaan. Olen käynyt syöpään liittyviä kursseja ja yksi näistä kursseista on Cancer Genomics, jota opettaa Prof. Carsten Carlberg UEF:stä, Biomedicine Institutesta. Aihe kiehtoo minua ja tämän kurssin kotiviesti oli “mitä enemmän tunnemme syövän genomisella tavalla, sitä paremmin olemme valmiita”.

Kun olen toista vuotta opiskellessani, meillä oli tämä kurssi “Hoitotyön tietämyksen arviointi” ja Prof. Katri Vehviläinen-Julkunen esitteli hoitotyön oppilaan laajaa ulottuvuutta makrotasolta genomitasolle. Olen iloinen saadessani tietää, että genomiikka kuuluu edelleen hoitotyön alaan. Olin itselleni varma, että haluan jatkaa tohtorin tutkintoa (alkoi 2017) jatkaakseni uusien asioiden etsimistä ja löytämistä.

Mietin omia henkilökohtaisia elämänkokemuksiani ja intohimoani olla mukana edistämässä hoitotieteen alaa. Ajattelin tuolloin, että halusin tutkia mahdollisuutta integroida genomiikka sairaanhoitajan ammattiin samalla kun opin interventiotutkimusten, kuten satunnaistetun kontrolloidun kokeen, suorittamisen metodologiaa tutkimusmenetelmänä. Otin tohtorin tutkinnon tilaisuuteni oppia genomiikan asiantuntijoilta kansainvälisesti ja mahtavilta mentorilta.

Sairaanhoitajien tietopuutteiden korjaaminen ja genomiikan käsitteiden esittely on käytännöllinen tapa hoitotieteen sujuvaan etenemiseen hoitotyön koulutuksessa, kliinisissä sovelluksissa ja tutkimuksessa. Toivon, että tämä vaatimaton tutkimus herättäisi kiinnostusta sairaanhoitajien keskuudessa.

Kuva. Genomisen hoitotyön käsitteellinen viitekehys. Kolme päällekkäistä tieteenalaa – hoitotiede, biolääketiede ja biopankki – rakentavat uraa Genomic Nursing Care -alalla, joka on keskeinen piireissä, jotka edustavat sairaanhoitajan urakehitykseen tarvittavia monimutkaisia käsitteitä ja taitoja – © Dumo et al., 2020.

Tallenna päivämäärä: 1. Genomics-Informed Nursing Symposium 15.-16.3.2023 Kuopiossa

Käytän tilaisuutta hyväkseni ja kutsun sinut 1. Genomics-Informed Nursing Symposiumiin, joka järjestetään yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston Terveystieteiden tiedekunnan Hoitotieteen laitoksen ja Tampereen ammattikorkeakoulun sekä GenoNurse Project kanssa 15. maaliskuuta. 16.2023 Kuopiossa. Lisätietoja tapahtumasta

Tilaisuus sopii terveydenhuollon ammattilaisille, opiskelijoille, opettajille, tutkijoille ja kaikille aiheesta kiinnostuneille. Rekisteröidy täällä:

Hyvää itsenäisyyspäivää 105 vuotta Suomi!

Anndra Parviainen (Dumo),

Hoitotieteen laitos
Itä-Suomen yliopisto



Buaki-Sogo, M., & Percival, N. (2022). Genomic medicine: The role of the nursing workforce. Nursing Times [Online], 118(8), 1–3.

Bueser, T., Skinner, A., Skinner, T. B. A., Saghdaoui, L. B., & Moorley, C. (2022). Genomic research : The landscape for nursing. Journal of Advanced Nursing, 78(July), e99–e100.

Calzone, K. A., Kirk, M., Tonkin, E., Badzek, L., Benjamin, C., & Middleton, A. (2018). The global landscape of nursing and genomics. Journal of Nursing Scholarship, 50(3), 249–256.

Dumo, A. M., Laing, B., Lim, A. G., Palaganas, E., Abad, P. J., Valdehueza, O., Palovaara, M., Saunders, H., Estola, M., Mandysova, P., Maguire, J., Ward, L. D., Carlberg, C., & Vehviläinen-Julkunen, K. (2020). Randomized controlled trial on the effectiveness of web-based genomics nursing education intervention for undergraduate nursing students: A study protocol. Journal of Advanced Nursing, 76(11), 3136–3146.

Laaksonen, M., Airikkala, E., & Halkoaho, A. (2022). The development of education of public health nurses for applying genomics in preventive health care. Frontiers in Genetics, 13(April), 1–6.

National Academies of Sciences Engineering and Medicine. (2021). The future of nursing 2020-2030: Charting a path to achieve health equity. The National Academies Press.

Tonkin, E., Calzone, K. A., Badzek, L., Benjamin, C., Middleton, A., Patch, C., & Kirk, M. (2020). A roadmap for global acceleration of genomics integration across nursing. Journal of Nursing Scholarship, 52(3), 329–338.

World Health Organization. (2020). Human Genomics in Global Health. WHO.

Zureigat, B., Gould, D., & Seven, M. (2022). Educational interventions to improve nurses’ competency in genetics and genomics: A scoring review. Journal of Continuing Education in Nursing, 53(1), 13–20.


Korkealaatuinen tutkimus edellyttää tulosten vaikutusten arviointia


Arja Häggman-Laitila ja Anja Terkamo Moisio konferenssiabstraktin edessä NETNEP2022Kahdeksas kansainvälinen hoitotyön koulutus NETNEP järjestettiin 19. – 22.10.2022 Sitgesissä, Espanjassa. Konferenssin teema oli ”From education to impact: Transforming nursing and midwifery education” joka vapaasti suomennettuna kääntyy muotoon Koulutuksesta vaikutukseen: Sairaanhoitajien ja kätilöiden koulutuksen muutos. Teemalla järjestäjät pyrkivät korostamaan johtamisen ja innovaatioiden merkitystä niin koulutuksessa kuin myös tutkimuksessa, jota tarvitaan koulutuksen tueksi.

Konferenssiin osallistui yli 700 henkilöä ympäri maailmaa ja kolmen päivän aikana esitettiin lukuisia postereita sekä suullisia esityksiä, jotka kohdentuivat konferenssin teemaan eri tavoin. Osallistujana valitsimme varsinkin johtamista käsitteleviä sessioita. Niissä tuli hyvin esiin osaamisen johtamisen ja urakehityksen tukemisen positiivinen merkitys organisaatioiden veto- ja pitovoimaan. Näytti siltä, että suullisiin esityksiin oli valittu kehittämishankkeita ilmeisesti tavoitteena painottaa niiden käytäntöön sovellettavuutta. Lyhyissä esityksissä korostuivat kehittämistyön tausta ja tulokset tulosten tieteellisen todentamisen sijaan. Postereissa tieteellinen prosessi oli selkeämmin esillä. Edellinen konferenssi vuonna 2020 jouduttiin perumaan koronapandemian johdosta, minkä johdosta keskustelu kävi vilkkaana niin esitysten aikana kuin myös tauoilla ja järjestetyissä sosiaalisissa tapahtumissa konferenssin ulkopuolella.

Ensimmäisen päivän pääluennoitsija oli professori Mary Sidebotham Etelä-Afrikasta. Hän tarkasteli sairaanhoitajien ja kätilöiden koulutuksiin kohdentuvia globaaleja haasteita. Haasteissa olivat mukana muun muassa koulutukseen pääsyn epätasa-arvo, aivovuoto, epidemiat ja globaalit kriisit. Eniten globaaleista haasteista puhutteli väestörakenteen kehitys, jonka suunta on Aasiassa ja Afrikassa voimakkaassa muutoksessa. Afrikassa väestöstä 70 % tulee lähiaikoina olemaan alle 25-vuotiaita ja maailmanlaajuisesti eniten kasvavat Afrikan ja Aasian väestöt. Professori ei paneutunut tuomaan esiin väestönkehityksen suunnan muutoksen taustoja, mutta toi esiin huolensa siitä miten koulutus- ja palvelujärjestelmä pystyy vastaamaan näihin väestörakenteen muutoksiin. Suuret nuorten ikäluokat voivat merkittävällä tavalla uudistaa yhteiskuntaa, jos heidän koulutustasostaan ja hyvinvoinnistaan voidaan pitää huolta. Ongelmana valitettavasti on se, että tähän tarvitaan paljon resursseja.

Ajatuksia herättävä oli myös lauantain pääpuheenvuoro, jonka piti Ulster yliopiston dekaani Hugh McKenna. Pitkään on ajateltu, ettei tutkimus ole valmis, ennen kuin se on raportoitu eli käytännössä julkaistu jossain tieteellisessä lehdessä. Puheessaan McKenna kritisoi tätä käsitystä Hugh McKenna photo_by Tiina Syyrila in Sheffield UK 2020 riittämättömänä, tuoden esiin, että tulosten julkaisu ei enää ole riittävää, vaan tänä päivänä entistä enemmän tulee kiinnittää huomiota tulosten implementointiin ja ennen kaikkea niiden vaikutuksiin. Väitettään hän perusteli muun muassa Yhdistyneessä Kuningaskunnassa toteutetulla Research Excellence Framework (REF) evaluoinnilla, jonka tulokset ovat mahdollistaneen lähes 2 miljardin punnan vuosittaisen allokoinnin maiden yliopistoille. McKennan mukaan on kohtuullista, että hallitukset odottavat näyttöä tutkimusten vaikutuksista, jotka on toteutettu julkisilla varoilla tai niiden tuella. Hän peräänkuuluttikin yliopistoilta tapaustutkimuksia, joissa tarkastelun kohteena on aiemman tutkimustiedon vaikutukset. McKenna oli tarkastellut konferenssiin lähetettyjä satoja abstrakteja ja totesi, että vain 20:ssa tutkimuksen vaikuttavuus oli selkeästi osoitettu.

Taloudellisten huomioiden lisäksi puheenvuoro on tärkeä myös tutkimuksen ja sen kehittymisen näkökulmasta. Uskallamme väittää, että edelleen tiedetään vain vähän erilaisten tutkimusten tulosten vaikutuksista hoitotyön koulutukseen, työelämäyhteistyöhön, yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen tai yksilöiden hyvinvointiin ja elämään. Tutkimuksen keinoin on laadittu useita toimintamalleja, joiden implementaatiosta tai vaikutuksista ei käytännössä tiedetä juuri mitään niiden julkaisun jälkeen. Ja jos tiedetäänkin, niin tieto ei saavuta suurta tieteellistä tai yhteiskunnallista lukijakuntaa koska vaikutuksia ei ole julkaistu tutkimusryhmän ulkopuolelle.

Myös Suomessa on jo pitkään keskustelua tutkimuksen painopisteessä, joka edelleen on pitkälti kuvailevaa, selittävän ja ennustavan tutkimuksen jäädessä vähemmistöön. Samassa yhteydessä on nostettu esiin vahvempien tutkimusmenetelmien hyödyntäminen ja osin myös vaikuttavuuteen liittyvien tutkimusasetelmien puute, mikä näkyy kansainvälisesti vähäisenä tietona esimerkiksi koulutusinterventioiden vaikutuksista. McKennan puheenvuoro tuo mielenkiintoisen lisän tähän keskusteluun, osoittaen että vaikutusten arviointi on tärkeä osa laadukasta tutkimusta. Uskomme että jokainen tutkija on kiinnostunut oman työnsä vaikutuksesta, joten olisiko aika osoittaa se myös tutkimuksen keinoin?

Anja Terkamo-Moisio yliopistonlehtori ja Arja Häggman-Laitila professori

Hoitotieteen laitos Itä-Suomen yliopisto

Hyvät opiskelijat!


Ihanan kesän jälkeen on aika aloittaa opiskelut. Huomenna 1.9. meillä hoitotieteen laitoksen henkilökunnalla on ilo tavata teidät uudet opiskelijat. Tänä vuonna teitä on 94 uutta opiskelijaa aloittamassa yliopisto-opinnot hoitotieteen laitoksella. Lämpimästi tervetuloa meille!

On hienoa, että olette valinneet opiskelupaikaksenne juuri hoitotieteen laitoksen Itä-Suomen yliopistossa. Te kaikki opiskelette pääaineena hoitotiedettä, suuntautuen joko hoitotyön johtamiseen, terveystieteiden opettajaksi tai preventiiviseen hoitotieteeseen. Laitoksellamme on pitkät traditiot, vuodesta 1979 alkaen, Suomen ensimmäisenä hoitotiedettä opettavana yksikkönä tiedeyliopistossa.

Opiskeluaika on ainutkertaista aikaa. Opiskelette uusia, haastaviakin asioita. Osa niistä on konkreettisia ja helposti työelämään sovellettavia, osa vaatii enemmän tieteellistä ajattelua ja aikaa sisäistää asioita. Hämmennyskin saattaa vallata ajattelun joskus, mutta siitä oppiminen lähtee liikkeelle. Opetussuunnitelmamme perustuu monipuoliseen tieteelliseen tietoon ja sitä kehitetään koko ajan yhteistyössä opiskelijoiden ja työelämän edustajien kanssa huomioiden myös kansainväliset trendit.

Opetus perustuu tutkimukseen. Laitoksemme tutkimusohjelman keskeisiä teemoja ovat ennaltaehkäisevä hoitotiede, turvallisuus ja vaikuttavuus. Tutkimusryhmämme tekevät monipuolista tutkimusta näillä aihealueilla. Tulette löytämään mielenkiintoisia opinnäytetöiden aiheita. Tärkeää on jo varhaisessa vaiheessa opintoja kiinnittyä osaksi tutkimusryhmiä ja tieteellistä yhteisöä. Kenties joku teistä voi olla tulevaisuudessa hoitotieteen huippututkija!

Kansainvälisyys on kiinteä osa opetustamme ja tutkimustamme. Kansainvälisyys näkyy joka päivä laitoksellamme, meillä työskentelee kansainvälisiä tutkijoita, väitöskirjatutkijoita, vaihto-opiskelijoita ja kansainvälisiä vieraita. Meillä on laajat kansainväliset tutkimus- ja koulutusverkostot. Tutkimusta tehdään kansainvälisissä ja monitieteisissä verkostoissa. Rohkeasti mukaan erilaisiin kansainvälisten vieraiden tapaamisiin laitoksellamme ja myös konferensseihin niin Suomessa kuin ulkomailla! Kannustamme teitä myös kansainvälisille vaihtojaksoille, jos sellainen kiinnostaa, niin mielellään keskustelemme ja ohjaamme onnistuneen vaihtojakson mahdollistamisessa. Laitoksemme yhdeksän aktiivia ovat aloittamassa kansainvälisen Sigman suomalaista jaostoa Alpha Beta Nu lokakuussa. Tulkaa kuulemaan Sigman presidentti Kenneth Dionin ja Chief Executive Officer Elizabeth Madiganin luentoa hoitotyön kansainvälisistä kysymyksistä 5.10! Opiskelujen edetessä olette tervetulleita hakemaan jaoston jäseniksi.

Teitä on monenlaisia opiskelijoita, niitä, jotka opiskelette työn ohessa, hoidatte perhettä, iäkkäitä läheisiänne tai olette kokopäiväisiä opiskelijoita.  Vapaa-aika on tärkeä voimavara ja sitä pitää jokaisen opiskelijan varata itselleen. Hoitotyö on yksi hienoimmista aloista, mutta viime vuosina sen maine ja julkisuuskuva eivät ole olleet huipussaan. Myös monilla teistä on takana tiukat vuodet vaativassa koronapotilaiden hoidossa. Kannustan muistamaan levon, harrastusten ja perheen merkityksen. Uuden lukuvuoden alkaessa nostetaan elämänilo ja hoitotyö taas sille kuuluvaan arvoon. Me, tutkijat, opettajat, opiskelijat, yhdessä vahvistamme hoitotyön veto- ja pitovoimaa, tehkäämme se yhdessä!

Tarja Kvist
Professori (Preventiivinen hoitotiede)
Hoitotieteen laitoksen johtaja

Hoitotieteen laitos

Kokemuksia projektiharjoittelusta Evidence-based Teaching -opintojaksolla

Blogin kirjoittaja: Elisabeth Kokko, TtM opiskelija, terveystieteiden opettajankoulutus, Hoitotieteen laitos, Itä-Suomen yliopisto.

Huhtikuun alussa UEF hoitotieteen laitos sai sekä kansainvälisiä että kotimaisia opiskelijavieraita Turun sekä Espanjan Katalonian yliopistoista. Jatko-opiskelijat TtM Reetta Mustonen sekä TtM Cristina Naqui Xicota viettivät kanssamme viikon tutustuen UEF yliopiston sekä hoitotieteen laitoksen toimintaan. Lisäksi hoitotieteen laitokseltamme opiskelijan roolissa osallistui jatko-opiskelija, TtM Hanna Rouvinen. TtT Katherine Sharples Maltan yliopistosta osallistui viikon ohjelmaan etäyhteyden kautta. Opiskelijavaihto oli osa Erasmus + New Nurse Educatorhankkeeseen kuuluvaa Evidence-based Teaching -opintojaksoa, jonka aikana vaihto-opiskelijat myös itse suunnittelivat ja toteuttivat englannin kielellä oman, näyttöön perustuvan opetustapahtumansa hoitotyön opiskelijoille Savonian ammattikorkeakoulussa, videoluentoja Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden opiskelijoille ja osallistuivat seminaariin hoitotyön opettajan koulutuksesta Euroopassa.

Erasmus+ New Nurse Educator -kehittämishankkeen tarkoituksena on yhtenäistää terveysalan opettajien koulutusta Euroopassa. Hankkeen aikana suunniteltiin ja tuotettiin terveysalan opettajille ja opettajaopiskelijoille suunnattu Empowering the nurse educators in the changing world -opintokokonaisuus (30 op). Hankkeen koordinoivana organisaationa toimii Turun yliopiston hoitotieteen laitos, ja yhteistyö organisaatioita ovat Itä-Suomen yliopiston hoitotieteen laitos, Humboltin yliopisto Saksasta, Maltan yliopisto, Edinburghin yliopisto Skotlannista, Nitran yliopista Slovakiasta sekä Katalonian kansainvälinen yliopisto Espanjasta.

Itä-Suomen ylipiston hoitotieteen laitoksen vastuualueena oli suunnitella ja toteuttaa yksi 5 op opintojakso, jonka aiheena oli Evidence-based Teaching, eli näyttöön perustuva opettaminen. EBT-opintojakson projektityöryhmän jäseniä olivat UEF hoitotieteen laitoksen TtM, projektitutkija Anneli Vauhkonen, TtM, yliopisto-opettaja Juha Pajari ja professori Terhi Saaranen. Itse sain projektityöntekijän ominaisuudessa olla mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa tuon opintojakson materiaalia ja sisältöä, sekä osallistumassa harjoitteluviikon järjestelyihin.

EBT-opintojakso koostui verkkototeutuksesta, kahdesta verkkoseminaaripäivästä ja opetusharjoitteluviikosta, johon osallistui 25 opiskelijaa kuudesta maasta (Saksa, Slovakia, Suomi, Espanja, Skotlanti ja Malta).  Huhtikuun ensimmäisen viikon aikana opiskelijat toteuttivat opetusharjoittelun suunnitellusti edellä esitetyissä maissa. Harjoitteluviikko UEF:sa oli ohjelmantäyteinen, ja sisälsi tutustumiskäyntejä UEFin tilojen ja toimintojen lisäksi sekä Savonia AMK että UEF Jatkuvan oppimisen keskuksen toimintaan. Molempien organisaatioiden toiminnasta saimme mahtavan henkilökunnan toimesta kattavan esittelyn. Täytyy sanoa, että viihtyisät ja modernit tilat tekivät meihin kaikkiin vaikutuksen! (kuva jatkuvan oppimisen keskuksesta)

UEF:ssa pääsimme yhdeksi aamupäiväksi tutustumaan juuri rakennettuun äänitysstudioon, jossa on monipuoliset mahdollisuudet esim. äänittää ja kuvata omaa opetusmateriaalia tai luentoja. Tilat eivät olleet remontin vuoksi vielä käytössä, mutta saimme hyvän kokonaiskuvan tilan eri toiminnoista ja varusteista.

Virallisen ohjelman lisäksi luonnollisesti tutustuttiin Kuopion kaupunkiin, ja sen upeaan luontoon. Espanjalainen vaihto-opiskelija Cristina oli erityisen ihastunut lumiseen Kuopioon ja Puijon-näkötornin talvisiin maisemiin! (kuva Puijosta).

Myös ihana Kuopion Saana-sauna, oli elämys meille kaikille kansallisuudesta riippumatta. Yksi meistä uskalsi avantoon kahteenkin kertaan!

Kaiken kaikkiaan viikko oli onnistunut sekä opiskelijoiden että EBT-opintojakson projektiryhmänkin näkökulmasta. Vaihto opiskelijoiden toteuttamat luennot olivat onnistuneita, etäyhteydet toimivia ja kurssin oppimistavoitteet saavutettiin hienosti.

Ystävällisin terveisin,

Elisabet Kokko

Unohtumattomia kokemuksia ja mahdollisuuksia

Vuonna 2014 lähdin opiskelemaan hoitotiedettä Itä-Suomen yliopistoon avoimin mielin ilman erityistä tavoitetta tai päämäärää. Neuvolan terveydenhoitajana toimiessani minun oli loogista valita preventiivinen suuntautumisvaihtoehto opinnoissani. Aloittaessani opinnot toivoin tutkinnon suoritettuani ymmärtäväni omaa alaani paremmin ja oppivani kirjoittamaan sekä ajattelemaan tieteellisestä näkökulmasta. Nämä toiveeni toteutuivat moninkertaisesti, ja lisäksi sain itselleni aivan hurjasti kaikkea muutakin noista neljästä opintovuodesta.

Onkin uskomatonta, kuinka monitahoista yliopistossa opiskelu on – se on paljon enemmän, kuin vain uuden tiedon omaksumista. Lämmöllä muistan professorien sekä opiskelukavereiden kanssa käymiäni keskusteluja hoitotyön ajankohtaisista teemoista. En unohda lämmintä kannustusta paneutua itseäni kiinnostaviin aiheisiin. Enkä voi olla muistamatta lämmöllä ikimuistoisia junamatkoja Kuopioon opiskelukavereiden kanssa, kandijuhlia, tai Kuopion torin laitamilla nautittuja pullakahveja. Ihana Kuopion kampus sekä opiskelijajärjestön organisoimat lasketteluretket toivat kaivattua yhteisöllisyyden tunnetta, vaikka opiskelinkin pääasiassa etänä pääkaupunkiseudulta käsin.

Uuden opiskeleminen on ehkä parhaimmillaan kuin seilaamista tuntemattomilla vesillä uusien tuulien puhallellessa. Se on, kuten filosofi Esa Saarinen muotoilee (vai oliko se sittenkin ensin Matti Nykänen?), uusille mahdollisuuksille mahdollisuuden antamista. Jo opintojeni aikana tartuin uskomattoman hienoihin mahdollisuuksiin: julkaisin tieteellisen artikkelin vertaisarvoidussa alan lehdessä, sain tilaisuuden työskennellä yliopistolla kansainvälisessä hankkeessa, sekä pääsin puoleksi vuodeksi vaihto-opiskelemaan Alankomaihin.

Opintojeni jälkeen koen seilanneeni tavallaan takaisin kotisatamaan. Toimin tällä hetkellä esihenkilönä äitiys- ja lastenneuvolassa Espoon kaupungilla. Vastuualueeni kattaa muun muassa sen neuvolan toiminnan, josta vuonna 2013 aloitin terveydenhoitajan urani. Tämä uusi roolini on tuonut mukanaan lisää uusia mahdollisuuksia. Olen päässyt kehittämään neuvolapalveluita erityisesti monimuotoisuuden huomioimisen sekä maahan muuttaneiden henkilöiden erityistarpeiden näkökulmista. Olen päässyt lisäksi suunnittelemaan neuvolan ryhmätoimintoja sekä haastamaan itseäni koronapandemiaan reagoimisessa. Neuvoloiden toiminnan varmistaminen ja henkilöstön tukeminen tänä vaikeana aikana on ollut työn keskiössä. Tässä uudessa roolissa minulla on vielä paljon opittavaa ja, ainakin toivon, paljon tulossa olevia mahdollisuuksia kehittymiseen ja uuden kokemiseen.

Hanna Kamppila TtM, esihenkilö äitiys- ja lastenneuvola, Espoon kaupunki

Registered nurses’ clinical competence at the time of pandemic 

At the time of pandemic, the nurses’ competence in clinical nursing has been emphasized more than ever! The healthcare needs knowledgeable, skillful, and resilient practitioners. Luckily, our nursing staff meets these attributes and have been a cornerstone of our fight against this sudden threat to the global health and to the health of each individual. 

The changed healthcare needs and work culture, entail health professionals changed knowledge and skills to manage the acute situations, diverse needs of clients / patients, and clinical practice. In order to meet these learning needs, the Department of Nursing Science launched a continuous education program ‘EFFICACY’ (Accessibility, Quality and Safety for Health Services: Clinical Nurse Specialist Education, TEHOA in Finnish), at the beginning of the semester 2021. In this program, we offer timely education for the Northern Savo area registered nurses.  

The continuous education program was designed by the Department of Nursing Science (University of Eastern Finland) and received an EU strategic funding (S22328). The education, worth 40 ECTS, runs between fall 2021 and spring 2023. The curriculum responds to the need of the working life to strengthen the employee’s skills, quality patient care and the patient flow in a pandemic situation, as well as support of the organization attractiveness, employee job satisfaction and career development. Furthermore, one of the aims of the project is to strengthen the centre of excellence within the health services in Northern Savo region by improving the cooperation and networking of central actors and by providing advanced training and know-how, also identified as a magnet component for employees in healthcare.  

As the EFFICACY project manager, I am happy that our continuous education program has begun, and the students are conducting courses in hybrid-model. Follow us in UEF connect. The possibility to continuous learning and development of clinical competence motivates registered nurses in their studies. The effectiveness of the education will be assessed, and its future course re-evaluated at the end of the program in the summer of 2023. For certain, registered nurses’ clinical competence continues to be needed in the current and future challenges of our healthcare environment.  

Krista Jokiniemi 

PhD, University lecturer, EFFICACY project manager, Faculty of Health Sciences, Department of Nursing Science, UEF,  

Head of Department of Nursing Science, Professor Tarja Kvist and Vice Head, Professor Terhi Saaranen introduce:

Tarja Kvist:

Hello everybody,

Tarja Kvist in distance ConferenceI made my Registered Nurse degree in Helsinki City Nursing School. I remember walking Lääkärinkatu to Laakso Hospital (school located there) and thinking, that one day I will study nursing science. I started my nursing career in Helsinki University Hospital, specialized in surgical care and working in coronary surgical ward and ICU in Meilahti. It was great time and I really liked work as a RN, but soon nursing science and health management studies brought me in Kuopio. Nurse manager position and different development duties in Kuopio University Hospital prepared me to my next step, university career. After different phases in UEF I am a professor in Preventive Nursing Science. I also have been working as a vice head of department several years and now I started as a head of department.

My previous work experience in university includes many aspects, research in international and national groups and networks and teaching. International research and collaboration are very close to me and must be for every researcher. I have been very privileged to have several visiting researcher periods at the University of Pittsburgh, USA, which has been important for my career and even personally, creating new friendships. I also like to highlight some other collaborators, Kansas University, USA and Medical University of Warsaw, Poland and collegues in Italy and Uganda. I am also a member of international community of Sigma . I work with many experts in Finnish health care organizations and universities, one inspiring example is a national HoiVerKe group, which looks the nursing sensitive outcomes in Finnish health care. This is continuum to my long-lasting research profile in health service research including care quality of different patient groups, leadership, Magnet hospitals, methodological topics and coming preventive care views. Teaching and supervising students gives me energy, and their feedback is appreciated.

As a head of department my goals are to strengthen and support research activities based on our strategy, teaching and take care of good spirit of department. New and innovative research ideas are warmly welcome. Excellent research is a good basic for high quality teaching. Our skillful staff is already doing all this, but always we can be better.


There is life outside work. I love summer and activities of it. Gardens at home and summerhouse make me busy, it is relaxing to see how the new experiments grow up and old species give the big harvest.


When late summer and autumn comes, picking up different wild berries and mushrooms, like chanterelles, takes time and forest is my third home at the weekends. Born in summer and Upper Savo,


Sonkajärvi, which I am very proud of, I learnt early to bake special crepes (in Finnish muurinpohjalettu). They are my specialty; our staff and many international visitors have enjoyed them. Sitting more than an hour in smokesauna by summerhouse is something I really miss in winter. Summer is also time to meet family members, friends and organize crepe parties with neighbors and group of old collegues from the hospital.

Already in schoolgirl years I was interested in different countries and their cultures. That time it was a fashion to have international penfriends, so I had one from Brazil.  After no contact for deceades, we found each other and even met shortly when she was traveling around Europe. Brazil is still waiting for me and my husband, and we hope to go there some day.

One special hobby, following NHL hockey, I found when I visited first time in Pittsburgh 2009. It is very clear: I am a Penguins fan!


I also like reading all kind of books, detectives, novels and newspaper Helsingin Sanomat every day. Just now Kati Marton’s book of Angela Merkel is on table. Opera, musicals, concerts and theatre are always relaxing. Years ago, the first opera in Savonlinna Opera festivals and also in Metropolitan was Cavalleria Rusticana & Pajatso, they made me a friend of opera, sitting in opera, listening, watching and feeling the atmosphere gives a lot for all senses.

More than 40 years Nursing Science in Kuopio, first in Finland, motivates all of us to continue and renovate our research, teaching and visibility. Last words to you, who are considering to study Nursing Science in Kuopio, it will be a good choice. Follow our Facebook and other media, contact me and our staff. You are warmly welcome to UEF, Kuopio!

Best regards, Tarja Kvist
Professor, Head of Department of Nursing Science



Terhi Saaranen: 

Hello everybody,

I am Terhi Saaranen from the Department of Nursing Science at the University of Eastern Finland. I started working at the University of Kuopio in autumn 2000 (1 August 2000) and on the same path, since 2010, I have been active at the University of Eastern Finland. However, during this career my duties have quite often changed. I started my work at the Department of Nursing Science as a university teacher, and after about a year of working, I got a permanent job as an education co-ordinator at the Open University of Kuopio. However, the research took the win, and I soon returned to the Department of Nursing Science. There I was as a researcher trainee in Finnish tutkijakoulutettava), coordinator of the University Network of HealthSciences (in Finnish terveystieteiden yliopistoverkoston koordinaattori), postdoctoral researcher, university lecturer and last 2.5 years as a fixed-term professor.

Now again, new challenges are awaiting me; at the turn of the year, I started as a permanent professor (nursing science, health pedagogy) and vice head of the department. My task as a professor in nursing science (health pedagogy), is to lead and develop research and teaching in the field (e.g., in our nurse teacher education in nursing science) and to teach bachelor’s, master’s and postgraduate level nursing students and those participating in continuous and supplementary education. In line with the strategy of the Department of Nursing, the research, teaching and social activities are focused on health education, promoting health in nursing (e.g., occupational well-being research in different contexts) and treating long-term health problems (e.g., job burnout, work-related stress and related treatment and prevention among students and employees) in a digital society. In addition, the task is to obtain additional research funding, exert social influence on issues in the field, and engage in international cooperation.

The area of responsibility of the vice head of the Department of Nursing is to act especially as the director responsible for teaching. I find this task an interesting challenge because as an educator in nurse teacher education I have been particularly interested in pedagogical and didactic issues, like responsibilities in planning and developing in information and communications technology (e.g., simulation courses, some online courses, video conferences) and from the department’s curriculum work. The staff of our department has also been motivated to develop teaching alongside research, so I believe we will get good results in the collaboration.  

In my free time I enjoy sports in a different form. Especially skiing is relaxing in the winter My children (my son 18 years old and my daughter 10 years old) also enjoy sports in various forms and our whole family can often be skiing or other sports on the weekends.


During the summer, we spend a lot of time in our summer cottage and you can find us, for example, in the heating of the smoke sauna.



Terhi Saaranen

I wish everyone, both students and staff, a good start to the year and success in their studies and challenging work.

Best regards, Terhi Saaranen,
Professor, Vice Head of Department

Luottamus monialaisessa yhteistyössä

Onnistunut yhteistyö edellyttää luottamusta. Luottamus voidaan ymmärtää toisen henkilön ja hänen osaamisensa myönteisenä hyväksymisenä eri tilanteissa. Oletuksena on, että henkilö toimii odotusten mukaisesti yhteisen hyvän saavuttamiseksi. Keskeisinä arvoina luottamuksessa ovat rehellisyys, luottamuksellisuus, huolehtiminen ja kunnioittaminen. Luottamukseen perustuvassa yhteistyössä henkilö on kiinnostunut olemaan vuorovaikutuksessa toisten kanssa ja toimimaan toisten motiivien, tekojen ja päätösten perusteella.

Luottamukseen liittyy aina epävarmuutta ja riskejä. Meillä voi olla aiempia kokemuksia, missä luottamuksemme on petetty tai olemme pettyneet toisten toimintaan. Aiemmat kokemukset, epäluuloisuus ja pessimistinen asenne estävät luottamisen ja luottamuksen syntymisen. Myös yhteistyökumppaneiden luotettavuuden arviointi voi aiheuttaa epävarmuutta, kun ei tunneta heidän motiivejaan yhteistyöhön. Ovatko he sitoutuneita yhteiseen päämäärään ja yhteisen hyvän tuottamiseen? Ilman luottamusta, yhteistyö usein epäonnistuu. Yhteisen tekemisen ja yhteisyyden kokemisen sijasta voimavarat menevät epäilemiseen ja toiminnan valvomiseen. Yhteistyö edellyttää rohkeutta kohdata oma epävarmuus ja hyväksyä mahdollinen riski pettymisestä. Luottamus merkitsee oman haavoittuvuuden ja epävarmuuden hyväksymistä ja sen altistamista toisen luottamukselle. Luottamus ansaitaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa toisten kanssa.

Luottamus edellyttää yhteistyökumppaneiden keskinäistä kunnioitusta ja tasa-arvoa. Meidän on luotettava toisten ammattiryhmien osaamiseen ja siihen, että he tekevät parhaansa. Kunnioittaminen ja tasa-arvo luovat turvallisuutta ja mahdollistavat pitkäaikaisten ammatillisten yhteistyösuhteiden muodostamisen ja luottamuksen syntymisen. Se näkyy sujuvana yhteistyönä, ihmisten välisenä välittömänä ja henkilökohtaisena yhteytenä. Lisäksi luottamus parantaa yksilön itsekunnioitusta ja lisää yksilön ja yhteisön hyvinvointia.

Minulla on ollut ilo osallistua hoitotieteen edustajana Itä-Suomen yliopiston ja Savonia-ammattikorkeakoulun SOKK-hankkeeseen: Sosiaali- ja terveysalan ammattien välisen koulutuksen asiantuntijakeskus Pohjois-Savossa – SOKK. Hankkeessa rakennamme, toteutamme ja koordinoimme palvelujärjestelmässä tapahtuvaa sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden monialaista käytännönopiskelua aidoissa oppimisympäristöissä yhteistyössä pohjoissavolaisten sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän yksiköiden ja yritysten kanssa.

Hankkeessa on parhaillaan käynnissä ensimmäiset käytännön opetuksen pilottijaksot, joissa eri alojen opiskelijat harjoittelevat monialaisen yhteistyön tekemistä. Mukana ovat lääketieteen, ravitsemustieteen ja sosiaalityön oppiaineet Itä-Suomen yliopistosta sekä fysioterapeutin, sairaanhoitajan ja sosionomin tutkinto-ohjelmat Savonia-ammattikorkeakoulusta. Tavoitteena on, että opiskelijat oppivat monialaisen yhteistyön taitoja ja ammattilaisena toimimista sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä. Yhtenä keskeisenä oppimiskeinona käytetään reflektiota, jossa opiskelija ja hänen opiskelijatiiminsä yhdessä reflektoivat omaa oppimistaan ja toimintaansa ohjaajan tukemana.

Hoitotieteen koordinoimana hankkeessa on rakennettu monialainen Opi ohjaajaksi -koulutus digitaaliseen oppimisympäristöön. Koulutuksessa sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän monialaisen käytännön opetuksen ohjaajat saavat valmiuksia monialaisen yhteistyön ohjaamiseen. Hoitotieteen opiskelijat ovat osallistuneet ohjaajakoulutuksen suunnitteluun ja toteutukseen. Jatkossa ohjaajakoulutus tarjotaan avoimesti kaikille sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille.

Monialaisessa työskentelyssä ja ammattien välisessä yhteistyössä luottamus on toiminnan perusta. Toisiinsa luottavat toimivat yhdessä ja ovat avarakatseisimpia, luovempia ja onnellisempia kuin muut. Luottamus helpottaa yhteistyötä ja mahdollistaa toisen työhön tukeutumisen ilman kontrollia ja valvontaa. Kuten kirjailija Ernst Hemingway on todennut,

“Paras tapa tietää, voitko luottaa toiseen ihmiseen, on luottaa häneen.” Tämä sopii mainiosti monialaisen yhteistyön lähtökohdaksi.

Ari Haaranen
yliopistonlehtori, TtT, AmO
Itä-Suomen yliopisto
Hoitotieteen laitos

Instagram: @sokkhanke

Twitter: @SOKKhanke